Eka päivä

Tänään ne sitten alkoi, kerho ja eskari.

Lähdettiin koko porukka varttia vaille yhdeksän. Molemmilla oli uudet, vilkkuvat lenkkarit, päässä lippikset ja Käävällä uusi Helinä-reppu ja Minikäävällä Minnalta 1-vuotislahjaksi saatu Kettu-reppu, joka onkin ollut jo monessa mukana.

Mies vei Minikäävän kerhoonsa. Miniäinen tarrautui miehen jalkaa, reppuun ja mihin tahansa, mistä nyt kiinni sai. Kahdeltatoista hain kerhosta hyväntuulisen pojan, joka oli jo saanut uuden ystävänkin, jonka kanssa oli leikkinyt ilmeisesti autoja. Minikääpä ei muistanut kysyä pojan nimeä.

Kääpä meni eskariinsa tosi reippaana. Lapset huudettiin ulkoa sisään, joku isä videoi lapsensa tuntemuksia. Tavarat jätettiin naulakkoon ja Käävän ikkuna löytyi takarivistä ikkunan vierestä. Oikea haaveilijan unelmapaikka! Voi tuijotella metsää ja miettiä omiaan.

Käävän vieressä istui Aleksi, Aleksin vieressä Ella ja Käävän edessä Emma. Kääpä oli tehnyt ensimmäisen eskaritehtävän ja askarrellut niminallen. Kääpä oli sanonut Aleksille, että sen nalle on hieno, ja Aleksi oli sanonut Käävälle, että niin sinunkin. Kääpä oli nähnyt ruokalassa pihan uudet ekaluokkalaiset Sofian, Villen ja Petran muttei Iidaa, joka puolestaan oli huomannut Käävän.

Kahdeltatoista löysimme poikien kanssa iloisen Kääpäläisen ja jäimme vielä hetkeksi eskarin pihalle. Minikäävälle oli jäänyt kerhoeväistä puolikas banaani syömättä ja se piti pienen piknikin.

Päätimme lähteä vielä kauppaan ostamaan välipalajätskit ekan päivän kunniaksi. Me olimme Toukolaisen kanssa jo kolmatta kertaa kaupassa, sillä ensin haimme lounaan asukaspuistoon, sitten hain lääkkeeksi pistaastisuklaapatukan ja nyt sitten vielä jätskikeikka. Se oli tosin ihan tarpeellinenkin reissu, sillä kaapista puuttui leipä, maito ja iltaruoka. No, mutta muuta sitten olikin.

Isot kääävät valitsivat jättituutit, minä sain lakujätskin ja Toukolaiselle otin vaniljapurkin. Se saikin sen syötyä hyvin itse rattaissa. Menimme syömään jätskit asukaspuistoon ja samalla nappasin Toukolle taas maidot matkalle.

Kävelimme metsän kautta kotiin ja rupattelimme yhden perheen kanssa, jossa oli uunituore ekaluokkalainen. Lapset kiipeilivät kaltseilla ja Toukolainenkin nukahti viimein päiksyilleen.

Iltapäivällä kotiin saapui harvinaisen ryytynyt seurue, joka katsoi jakson Olipa kerran elämää ja vähän Barbababoja. Minä otin pienet tirsat ja ryhdistäydyin sitten ruuanlaiton suhteen.

Ilmoitin Käävän kantelemuskariin, vaikka etsiskelin jotain muskaria Toukolaiselle. Nyt on sitten meidän lapsillakin ihan oikeat harrastukset, Käävän kannel maanantaisin ja Minikäävän taekwondo perjantaisin. No, ehkä jätän oman salikorttini ostamisen suosiolla, sillä tässä systeemissä tulee vääjäämättä käveltyä vähintään tunti päivässä. Mutta katsotaan tilanne uudestaan syksymmällä.

Näin se siis alkoi, syksy 2010.