Aloitan jo torstaista. Iina, Aada, Joona ja Päivi tulivat pienelle visiitille. Leikit sujuivat hyvin, vaikka hulina olikin melkoinen. Päätimme kuitenkin toteuttaa lasten pitkäaikaisen haaveen yökyläilystä. Kanerva menisi perjantaina Aadalle ja Iina tulisi meille.
Mies saapui töistä ja lähdimme vielä päivällisen jälkeen Ikeaan. Lapset Toukolaista lukuun ottamatta pistettiin parkkiin ja pikaisesti etsittiin joku TV-taso. Nyt telkkari oli ollut kuukauden kahden tuolin päällä ja oli ihmeeksemme edelleen ehjä.
Löysimme kivat, halvat tasot, aurinkolampun ja pikkuhenkareita ja söimme vielä jätskit ja Mies pizzan. Lapset kuukahtivat illalla helposti.
Perjantaille oli luvassa sairaalareissua. Lasten isomummo on murtanut kätensä ja tädilläni on keuhkoahtaumatauti. Otimme vielä Mummin mukaan ja suuntasimme Malmille. Veljeni ja siskoni olivatkin jo siellä. Siirsimme isomummon ulos pyörätuolissa ja huomasimme, että täti pötköttää ihan Mummon yläkerrassa. Saimme hänetkin sitten aurinkoon. Täti oli kuntoutunut jo niin hyvin, että pääsi itse kulkemaan rollaattorilla ilman happiviiksiä. Mahtava juttu! Mummoakin vierailu piristi. Hengasimme pihalla reilun tunnin ja lapset söivät välipalahedelmiä. Aikuiset saivat kahvia talon puolesta.
Puoli viideltä olimme sitten ystävien pihassa ja vaihdoimme tytöt. Minä sain Toukolaisen lisäksi kaksi nelivuotiasta ja Joona-pojalle jäivät ystäviksi eskaritytöt.
Oma yökyläilijämme hyppäsi heti autoon Kanervan paikalle ja unohti siinä tohinassa kenkänsäkin. Lapset leikkivät ensin sisällä, söimme tomaattikanaa ja spagettia ja sitten pienet lähtivät pyöräilemään. Koska Toukolaisen maito oli lopussa, lähdin lasten kanssa Karakallioon. Kuljimme metsän kautta ja söimme ketunleipiä ja vattuja. Asukaspuistossa lapset leikkivät kotia, Iina oli äiti ja Kaapo lapsi. Lapset keinuivat rengaskeinussa ja Kaapo aneli hiljaisempia vauhteja, Iina on villi likka. Molemmat ovat 4,5-vuotiaita, mutta Iina on Kaapoa päätä pidempi. Nappi pari kumminkin.
Vasta puistossa Iina huomasi, että jalkaan sattuu. Kanervalta lainatut kengät olivat hiertäneet vanhat pipit puhki, ja kantapäät olivat ihan verillä. Kävelimme sitten kaikki paljain jaloin ja varoimme laseja. Kaupasta ostimme jätskit ja lauantaiksi namipäivänamit. Ja minäkin sain namia! Laihdutan (jo miltei viikko takana) ja pidän perjantaisin karkkipäivän. Avasin karkkipussin lääkintämielessä jo matkalla, sillä vieraan, nilkuttavan nelivuotiaan maanitteleminen reitin loppuun oli välillä haastavaa.
Piipahdimme vielä Käävän eskarin pihalla, löysimme kotilot ja lapset tekivät niille pikkupihassa kodit. Kahdeksalta oli iltatoimet hoidettu ja lapset halusivat sänkyyn. Ensin ne nukkuivat kerrossängyn yläsängyssä, sitten lattialla, sitten toinen kerrossängyn alasängyssä ja toinen lattialla ja lopulta ne nukahtivat toinen omaan sänkyynsä ja toinen yläsänkyyn. Iltasipattelut ja supattelut veivät kolme tuntia ja vasta yhdeltätoista oli parivaljakko kuukahtanut.
Kaapo ja Iina ovat menossa isona naimisiin. Ne suunnittelivat vauvojen nimiä.
-Olisiko Maria hyvä?
-Joo, ja Maija myös.
-Muistatko Maijan Ullanmäestä?
-Ai päiväkodista? Oliko se se, jolla oli iso vilkkuva kuula?
Keskiviikona tein pienen irtioton ja lähdin ilman lapsia Prismaan ruokaostoksille. Törmäsin entisen poikaystäväni äitiin ja oli todella ihana jutella! Suosittelin tuliaisiksi Bakuganeja ja sorruin itse Salama Mc Queen –duploihin. Lapset tykkäsivät niistä kovasti. Toin ne Toukolaiselle, mutta lelut piti jakaa niin, että jokainen sai kaksi autoa.
Ihan huippujuttu oli myös viime viikolla, kun pääsin vihdoin jalkahoitoon. Jalkani ovat kaivanneet sellaista koko ikänsä, vaikka suonkin niille aina silloin tällöin erilaisia jalkakylpyjä. Jalkaterapeuttini oli vastavalmistunut ja innostunut. Sain läksyksi jumpata päivittäin pikkuvarpaitani. Kävin samalla reissulla myös vähän shoppailemassa ja löysin muutaman joululahjan ja kassillisen kirjoja. Kirjat olivat Minikäävälle pettymys, mutta Kääpä oli kuvasanakirjastaan innoissaan. Siinä on tavutettuja, tekstattuja sanoja, joita on helppo lukea. Käävän suosikkileikki onkin nyt eskari, sillä Kääpä haluaisi oppia lukemaan ennen esikoulun alkua.
Eskari jännittää muutenkin ihan kamalasti. Olemme olleet eskarin pihalla leikkimässä ja kurkkineet ikkunoista sisään. Lapset istuvat siellä pulpeteissa ja eskarilaisia aloittaa syksyllä 60. 60 harvahammasta, sanon aina. Toivon, että Kääpä löytäisi oikein sellaisen sydänystävän, jonka kanssa voisi jakaa ilot ja surut. Mutta ehkä sen aika on myöhemmin.
Kääpä istui eskarin ikkunalaudalla ja puhalteli saippuakuplia. Toivon, että Kääpä muistaa sen jännittyneen kutkutuksen silloinkin, kun eskari on muuttunut arjeksi ja aikaisiksi aamuheräämisiksi.
Minikääpä aloittaa kerholaisena. Koko kesän olimme valmistelleet poikia tarhan aloitukseen. Minikäävän oli tarkoitus mennä Tikanpoikiin ja Toukon Peukaloisiin. Nyt päätinkin jäädä vuodeksi hoitovapaalle, jolloin Minikäävästä tulee kerholainen. Saimme kerhopaikan päiväkodin tiloista ja maanantaisin ja perjantaisin käymme Toukolaisen kanssa perhekerhossa. Aamupäivät vietämme asukaspuistossa, sillä eskari ja kerho alkavat ysiltä, kerho päättyy klo 12 ja eskari yhdeltä.
Haaveilen vielä Elixia-jäsenyydestä, mutta katsotaan nyt, mahtuisiko sellainen tähän arkeen. Toisaalta lasten kanssa tulee käveltyä paljon, sillä kaikki tarvittava on tässä kävelyetäisyydellä, joten erillisiä jumppia ei välttämättä tarvitsisi. Mutta toisaalta on se vaan niin luksusta fillaroida ohjaajan kannustaessa.
No mutta sellaisia. Tänään menemme vielä lasten kanssa uimaan Odilammelle. On tänä kesänä kyllä uitukin: kesäkuun alussa Vierumäellä järvessä ja hallissa, Pieksamäen leirillä joka ilta järvessä, viikonloppu Muurlassa lammessa ja kerta Odilammella ja Luukissa ystävien kanssa. Lisäksi pihassa on uima-allas, jossa on polskittu ahkerasti.
Rakastan uimista, mutta Mies ei. Miehelle ranta on vaarallinen paikka ja minua taas pehmoinen, suloinen vesi suorastaan hemmottelee. Odilampi on varsinkin ihana, kun voi uida ulpukoiden seassa. Minikääpä on oppinut tänä kesänä uimaan renkaan kanssa ja Kääpä uskaltaa nyt hypätä laiturilta veteen. Toukolainen nauttii uimisesta ja mieluiten istuu rannassa läiskyttämässä.
Lasten kanssa rannalla on jotain tuolta väliltä – pienet ihmiset pitää säilyttää hengissä ja itse tekee mieli livahtaa aina pikku uintireissulle.
Mutta nyt me mennään!
p.s. Uitiin, ja ihanaa oli! Touko kahlaili ja hörppi vettä, Kääpä ui ja tärisi ja Miniäinen leikki ulpukanlehdillä ja halusi hypätäkin! Hämpyn Mäkistä saatiin taas ruokaa ja ajeltiin maalaismaisemien kautta kotiin.
No comments:
Post a Comment