LA

Nyt on sitten vihdoin 40+0 eli vauvan laskettu aika. Viime päivinä on kyllä supistellut ihan kivasti, mutta eiköhän tässä vielä se pari viikkoa mene.

Eilen oli ihan huippupäivä. Heräsin tosin väsyneenä ja huonovointisena (mulla on aina raskauspahoinvointia ensimmäiset 20 ja viimeiset 10 viikkoa), mutta tsemppasin ja lähdin kyläilemään ja sitterinhakureissulle. Sain ostettua ystävältä ihanan Baby Björnin sitterin, jollaisesta olen jo pitkään haaveillut. Kaverin lapset A ja M olivat taas kasvaneet. Sain leikkiä A:n kanssa ihanalla, puisella nukkekodilla ja syödä herkkuja. Ihme kyllä ehdittiin ihan rupetallakin, vaikka neidit toki vaativatkin oman aikansa, kuten vauvan ja taaperon kuuluu.

Samalla reissulla sain haettua Sellosta vauvalle vaunut. Olimme Miehen kanssa päättäneet, ettemme osta tuplia ja tarvitsemme rattaat, joissa on kunnon renkaat, täällä kun mennään pitkin hiekkateitä. Meillä on Emmaljungan City Crossit vm. 2004, joilla on kuskattu ensin Kääpää, sitten Kääpää sisaristuimessa ja Minikääpää pehmeässä kopassa, sitten molempia tarhaan, seuraavaksi Toukolaista ja nyt rattaat on korjattu nippusiteellä, mutta ovat edelleen kovassa käytössä, Mies vie niillä pojat tarhaan parin kilsan päähän. Eli siis vauvalle tarvittiin uudet. Ostin mustat Teutonian Timmyt hintaan 319 ja niihin menee juuri sopivasti tuo Emmaljungien pehmeä koppa. Kiitos vielä H asiantuntemuksesta!

Tulin kotiin hieman ennen Kääpää. Söin ja roudasin vauvantarvikkeet autosta, satoi ajoittain kaatamalla. Katsoimme Käävän läksyt, se oli ehtinyt tehdä kaikki matikan lisätehtävätkin, mutta oli sipaissut nollat ja ykköset niin vauhdilla, että arvelin vähän, että opelta tulee sanomista. Sillä oli kuulemma tullut kiire läksyjen kanssa, kun se oli muistanut ne iltiksessä juuri ennen kotiinlähtöä. No, hyvä että teki kuitenkin.

Sitten haimmekin pojat. Minikääpä söi banskun ja meni kanneltunnilleen, heitin muut kotiin ja söimme makaronilaatikot, lähdin hakemaan Miniäistä kanteleesta ja sitten koitti viikon odotetuin heti: Aslan oli luvannut tarjota Miniäiselle jätskit. Ne juoksivat kauppaan, loikkasivat pakastealtaaseen, nappasivat vadelmamehujäät ja säntäsivät kassalle. Ja sitten seurasi puoli tuntia silkkaa hassuttelua ja pippelijuttuja.

Heitin onnellisen Minikäävän kotiin dinonpoikasensa luo: Heurekasta ostettu dino kuoriutui munasta sunnuntaina ja on nyt jatkanut vielä muutaman päivän kasvamistaan. Nyt se on otettu jo vedestä pois ja yritän kuumeisesti selvittää sen lajia. Dino on ruumiinrakenteeltaan aika jämäkkä, matalat, tukevat jalat ja päässä sellainen luumuodostuma, jolla voi puskea. Anyone? Minikääpä meni lauantai-iltana todella jännittyneenä nukkumaan ja pyysi meitä herättämään sen, jos dinon pää näkyy. Miniäinen sai nukkua rauhassa, kuten mekin tämän ihmisvauvamme suhteen.

Miehelle sattui muuten hauska juttu tässä viime viikolla. Facebookhan arpoo satunnaisesti näytille joitain albumeita omalle seinälle. Miehelle se oli arponut seinäkuvan vastasyntyneestä Toukolaisesta. Miehen kaveri tietenkin bongasi vauvakuvan ja onnitteli meitä lämpimästi. Mies huomasi töissä ollessaan onnittelut Facebookissa ja meni ihan paniikkiin: joko se minun vauvani syntyi? Oliko se siis vaimo, joka yritti soittaa äsken, kun en ehtinyt vastaamaan? Kävikö vaimo tosiaan jo synnyttämässä ja vielä kahdestaan korvatulehduksesta kärsivän Toukolaisen kanssa?

No, ei siis vielä Taimi-Topiasta. Mies parka, pitänee nyttemmin puhelimensa jatkuvasti äänet päällä ja korvan juuressa.

Hm. Minun piti aloittaa bloggaus lauantaista ja edetä sitten kronologisesti tähän päivään. No, viimeistelen ensin maanantain. Eli jätskitreffien jälkeen toin pojan kotiin ja suuntasin taas Selloon. Tapasin ystäväni M:n ja kävimme kahvilla Buffossa, varasimme Toukolaiselle Molo Kidsin Grasshopperin sovitusta varten, haahuilimme ja kävimme katsomassa Tom Hanksin käsikirjoittaman, ohjaamaan ja näyttelemän Larry Crownen. Täytyy sanoa, että kovasti oli mies nähnyt vaivaa päästäkseen pussaamaan Julia Robertsia. En ole varma, ryhtyisinkö samaan (ainakaan enää) Ethan Hawken vuoksi.

Ilta oli kyllä oikein onnistunut ja tulin kotiin hyväntuulisena. Ai niin, tavattuamme kysyi ystäväni: "Käytättekö sieniä?" Minulle ei tullut mieleenkään ruuanlaitto, vaan ajattelin erilaisia huumaustarkoituksia. Saimme purkillisen suppilovahveroita ja ihan ruokaa me niistä laitetaan. Mies oli tahollaan törmännyt julisteeseen, jossa kysyttiin: "Tunnetteko sieniä" ja Miehelle tuli heti mieleen Kääpä, Minikääpä ja Toukolainen.

Ja sitten se lauantai. Aloitimme Karakalliopäiviltä. Torilla oli kunnon hulinat ja Touko toikkaroi ympäriinsä väsyneenä, lippis silmillään ja nautti silminnähden hulinasta. Käävät pääsivät pomppulinnaan ja saivat uuden palapelin eurolla. Eri tahot jakoivat nameja ja niillä oli hyvä aloittaa karkkipäivän vietto.

Seuraavaksi suuntasimme Myrtsiin kaverin tupareihin. Kolme pientä koiraa ja lisää herkkuja. Mukavaa rupattelua ja sitten kotiin. Jätimme pojat, yhden pihalle tikkaripussin kanssa ja kaksi päikkäreille, ja suuntasimme Käävän kanssa Selloon. Tarvitsimme juhlakengät ja mustan boleron. 50 % löytyi, hienot, mustat juhlakengät, joten saatoimme jatkaa humpsuttelua. Ostimme kolmelle käävälle lelulahjat, jotka ne saavat tullessan triplaisosiskoksi, tuplaisoveljeksi ja isoveljeksi. Käävälle löytyi synttärikutsuja ja aarteenetsintäpalkinnot synttäreille, violetit sammarit ja kissapaita ja ruokaakin saimme. Mutta parasta kaikesta: Kääpä pääsi partioon! Se oli ollut meidän molempien harras toive ja nyt Kääpä siis aloittaa Siiseloissa viikon päästä tiistaina! Törmäsimme ihan sattumalta johonkin partiolaisten kojuun ja paikalle asteli vieläpä juuri tuon lähilippukunnan sudariasioista vastaava henkilö, joka paljastui itseasiassa tänään kaverini pikkuveljeksi. Mutta nyt on siis meillä uusi, innokas partiolainen. Eikä itseasiassa sudari vaan "kolkka". Outoa.

Sunnuntaina oli leikkipäivä. Pihan lapset olivat rampanneet kukin vuorollaan seuraamassa Minikäävän dinon kuoriutumista ja sunnuntaiksi oli luvattu, että lapset saavat kutsua kavereita myös kylään. Meillä olikin kotileikeissä yhdeksän lasta ja myöhemmin vielä Minikäävän ystävänä Sara ja Käävän ystävänä Petra. Sunnuntai-iltana oli kolmen päivän 24/7-kääpäputki takana ja itsellä oli kaikkensa antanut olo. Ihana oli lähettää ne maanantaina tarha- ja koulutielle.