Montreal 2017

Sain ylennyksen esimiestehtäviin helmikuussa 2017. Työpaikallani kaikki esimiehet koulutetaan Montrealissa, jossa on yrityksen pääkonttori. Niinpä minunkin vuoroni tulla lähteä reissuun.

Minun oli tarkoitus lähteä Montrealiin vasta maaliskuussa, mutta vaihdoin kollegani kanssa reissun ajankohtaa ja lähdin jo joulukuussa. Matkavalmistelut tulivat vähän kiireiseen aikaan, sillä töissä oli hässäkkää (kuinkas muuten) ja viimeistelin vielä teologian opintojani. Lisäksi lapset olivat sairastelleet melko paljon pitkin syksyä ja tuntui, että hommia jäi rästiin, vaikka tekisi töitä flunssaisena vuoteen pohjalta.

No, sain kuitenkin matkaliput hankittua ja huoneen valittua. Majoituimme Hotelli Queen Elizabethissä, varsin hienossa hotellissa, ja minun vastuulleni jäi vain huoneen valinta. Valitsin kulmahuoneen, josta oli näköala viereiseen kappeliin, mutta sainkin lopulta upgraden sviittiin. Niinpä yövyin viisi yötä huoneessa, jossa minulla oli tilaa enemmän kuin kotona: oma olohuone, jossa oli pieni työskentelytila, sohvaryhmä ja refreshment station, kaksi kylppäriä ja tilava makuuhuone oleskelunurkkauksineen. Viihdyin varsin paljon huoneessani, sillä en saanut oikein jet lagin vuoksi nukuttua. Pari edeltävää yötä valvoin, sillä jännitin vaihtoa Frankfurtissa ja sitten paikan päällä en saanut nukuttua. Vaikka menin aina nukkumaan vasta puoliltaöin, heräsin kahdelta, kolmelta ja parhaimmillaan neljältä. Keittelin teetä ja odottelin uima-altaan avautumista kuudelta. Kävinkin kolmena aamuna uimassa ennen luentoja.

Koulutus oli tosiaan varsin pitkälle luentomuotoista. Istuimme puvut/jakkupuvut päällä suuressa salissa pyöreiden pöytien ympärillä ja kuuntelimme eri johtajien esityksiä. Yrityksessämme on 71000 työntekijää ympäri maapalloa ja oli kiinnostavaa kuulla eri yksiköiden esittelyt. Yllätyin siitä, että kaakkois-Aasiassakin meitä on 14000!

Ruoka oli oikein erinomaista. Söimme aamiaiset, lounaat ja päivälliset hotellilla ja  välipalojakin oli riittävästi. Kurssi oli vähän vastaava kuin Accenturen Core Analyst School, jonka kävin vuonna 2005 odottaessani Kaapoa. 2007 olisin päässyt Core Consultant Schooliin, ja vähän harmittaa, että jätin sen väliin vaihtaessani työpaikkaa, mutta toisaalta pääsin sitten Tiedon kanssa Orlandoon IBM:n Rational-konferenssiin. No, kaikkea ei voi saada. Tapasin sielläkin tosin kollegoita Accenturelta ja ystäväni tarjosi lasilliset shamppanjaa. Se oli kyllä hyvä reissu, vaikka myöhästyimmekin menomatkalla jatkolennolta ja jouduimme yöpymään Frankfurtissa. Ehkä sen vuoksi jännitin niin paljon vaihtoa Frankfurtissa, mutta tällä kertaa kaikki sujui onneksi hyvin ja ehdin Montrealin koneeseen.

Jouduin järjestämään itselleni luottokortinkin, jotta sain kaiken maksettua. No, reissun hinnaksi tuli lopulta vain 2600, ja olisin kyllä pärjännyt ilman luottokorttiakin, mutta nyt on senkin sitten vastaisen varalle.

En tuntenut ketään Montrealiin lähtijää Suomesta. Olin kuvitellut, että hengailen lähinnä itsekseni ja käyn adventtina viereisessä katolisessa kirkossa. No, niin ei kuitenkaan käynyt. Kun saavuin perille, olivat kollegani perustaneet jo Whats Up –ryhmän ja lähdimme heidän kanssaan kaljalle ja katsomaan Canadiensin ja Detroit RedWingsin peliä. Se olikin ensimmäinen NHL-otteluni. Montreal voitti 10-1 ja saimme aika moneen kertaan laulaa Go, Habs, Go! Alkuun paikallisia faneja hermostutti, kun lauloimme sekä USA:n että Kanadan kansallislaulut, mutta sitten lähti sujumaan. Meille suomalaisille oli ihmeellistä se, että katsomoon sai mennä oluttölkin kanssa ja toki mieletön valoshow ennen peliä. Minua ilahdutti myös, että paikallisotteluun tultiin niin usein koko perheen voimin. Lisäksi kaikki fanituotteet olivat tosi edullisia ja niitä olikin melkein kaikilla.

Tulimme pelistä puolilta öin, mutta nukuin vain muutaman tunnin. Sama meno jatkui tosiaan koko viikon ja olin aika väsynyt, kun pääsin kotiin. Istuimme viisi iltaa läheisessä 3 Brasserieurs-ravintolasta, josta sai hyvää tummaa olutta. Yhden illan vietimme ruotsalaisten kollegoiden kanssa. Myös Sangria-valikoimat olivat hyvät ja maistelimme ne läpi. Kerran kävimme karaokebaarissa ja lauloin yhden biisin, jota en osannut (Abban Chigita) ja toisen, jonka osasin (Red Hot Chili Peppersin Under the Bridge). Karaokea pitkästä aikaa J

Reissusta tulikin siis varsin erilainen, mitä olin suunnitellut: luulin viettäväni aikaa itsekseni omassa huoneessani case-tehtävää tehden, mutta tutustuinkin hyvin kymmeneen uuteen ihmiseen ja vietin varsin sosiaalista elämää. Kaikkia hämmästytti, kun kerroin olevani viiden lapsen äiti. Teki kyllä niin hyvää ottaa pieni irtiotto harrastuskustauksista ja Wilma-viesteistä. Ja suurkiitos taas ihanalle Miehelleni, joka pyöritti suurperheen arkea äidin työmatkan ajan.