Haaveena ulkomailla työskentely & kuuden ammatin taktiikka

Siivoan tietokonettani ja löysin tällaisen 9.12.2023 kirjoitetun postauksen. Ei mennyt kuin reilu vuosi ja nyt pääsen julkaisemaan sen!

Olen asunut nyt neljään otteeseen pätkän ulkomailla. Ensimmäisen kerran vuonna 1999 asuin Puolassa Krakovassa. Olin silloin IAESTE-harjoittelussa Krakovan yliopistossa. Tein johdepolymeerien polymerointeja ja karakterisointeja. Minulla oli aivan ihanat ohjaajat! Olin juuri palauttanut diplomityöni ja valmistunut. Meillä oli Krakovassa tosi kiva porukka, nuoria aikuisia tulinne sinne ympäri Eurooppaa ja moni oli opintojensa loppuvaiheessa tai juuri valmistunut. Asuimme samassa asuntolassa ja reissasimme ja kokkailimme yhdessä. Teimme myös patikointimatkan vuoristoon ja kävimme luostarissa. Kävimme Gdanskissa, Gdyniassa ja Helissä. Minuun teki vaikutuksen Puolan katolilaisuus. Katukuvassa näkyi paljon nunnia ja puhelinkortissa oli Paavi.

Vuodesta 1999 olen haaveillut ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. Kun palasin Suomeen, sain pian ensimmäisen oikean työpaikkani – pääsin Hewlett-Packardille myymään servereitä telecom-alan yrityksille. Työskentelin siellä kaksi vuotta ja sinä aikana aloimme seurustella Miehen kanssa. Menimme kihloihin 2001 ja naimisiin 2002. Siinä vaiheessa emme haaveilleet ulkomailla työskentelystä vaan pikemminkin perheestä ja perheasunnosta Kehän kolmosen sisäpuolelta - mikä tuntui ihan mahdottomalta haaveelta. Haaveemme toteutui vuonna 2004, kun Kääpä syntyi.

Seuraavat kymmenen vuotta menikin sitten tiiviisti pienten lasten kanssa. Minikääpä syntyi 2006, Toukolainen 2009, Taimisto 2011 ja Oivuska 2014. Vasta sitten tuntui, että perheemme on tässä.

Ensimmäiset vuodet viisilapsisena perheenä olivat raskaita. Kaikki energia meni arjen pyöritykseen. Oma henkireikäni oli opiskelu. Kun Kääpä oli pieni, opiskelin filosofiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Minikäävän vauva-aikana tein filosofian opintoja ja kotimaista kirjallisuutta. Kirjoitin myös gradun tietojenkäsittelytieteestä ja sain maisterin paperit siitä aineesta 2008.

Toukolaisen ollessa pieni hain lääkikseen, mutta jäin pisteen päähän Helsingistä, enkä hakenut silloin muualle. Mutta hyvä niin. Taimiston ollessa pieni en opiskellut mitään vaan halusin pikemminkin pian takaisin töihin. Vauvavuodesta tuli kuitenkin hyvin erilainen kuin olimme suunnitelleet, sillä anoppini, mummoni ja äitini kuolivat kaikki vuoden sisällä. Elokuussa anoppi kuoli, syyskuussa Taimisto syntyi, joulukuussa kuoli mummo ja maaliskuussa äitini. Vuosi meni vauvaa hoitaessa ja suriessa.

Luulimme jo jonkin aikaa, että perheemme oli siinä: kaksi tyttöä, kaksi poikaa, kevät-, kesä-, syys- ja talvivauvat. Mutta niin vain aloimme haaveilla vielä viidennestä villahoususta ja saimme kuin saimmekin vielä Oivuskan vuonna 2014. On onni olla perheen viides lapsi: Oivuska sai kaksi rakastavaa isosiskoa ja kaksi hoivaavaa isoveljeä. Toki sisaruksilla riitojakin on, mutta uskon, että iso perhe on lapselle rikkaus.

Minä olin jo pitkään haaveillut uusista opinnoista. Hain ex tempore teologiseen opiskelemaan uskonnonfilosofiaa ja pääsin aloittamaan opinnot vuonna 2013. Tein ensin polkuopintoja avoimessa ja sitten siirryinkin jo maisteriopintoihin. Oivuska kävi pienenä heprean tunneilla ja hän kokee, että se on ensimmäinen vieras kieli, jota hän on opiskellut. Seuraavaksi sitten enkkua ja espanjaa.

Olin aina aiemmin opiskellut mahdollisimman nopeasti, mutta nyt päätin pikemminkin opiskella hitaasti. Haaveilin salaa papin ammatista ja halusin rauhassa pohdiskella, olisiko minusta siihen. Valmistuin teologian maisteriksi 2017, mutta en tehnyt papin soveltavia opintoja enkä näin saanut papin pätevyyttä. Palasin kuitenkin soveltavien opintojen pariin uudestaan vuonna 2022. Aiemmin tuntui mahdottomalta sovittaa niitä työn oheen, mutta nyt päätin yrittää.

Tein syksyllä 2022 ensimmäisen 3 op kurssin. Se oli todella ihana! Opiskelin samalla myös jatko-opintoihini liittyen etiikan historiaa. Pidin siitäkin kurssista tosi paljon. Opinnot olivat jälleen hyvää vastapainoa työlleni, joka oli edelleen hektistä ja välillä myös tarkoituksetonta. Onko minun tehtäväni rakentaa tietojärjestelmiä koko työurani ajan?

Seuraava kurssin, soveltaviin opintoihin kuuluvan kuuden viikon harjoittelun, tein Espoon Tuomiokirkkoseurakunnassa 5.12.2022-15.1.2023. Sain sen tehtyä työn ohessa, sillä harjoitteluun liittyvät tehtävät ajoittuivat pääasiassa iltoihin ja viikonloppuihin.

Harjoitteluni alkoi riparin aloitustapaamisella. Tein kansainväliseen messuun esirukouksen, osallistuin riparille, retriittiin ja äitilomaselle. Toimin tapaninpäivänä liturgina Tuomiokirkossa ja sain saarnata jouluaattona Suvelan kappelissa ja äitilomasella Hvittorpissa. Ensimmäinen saarna jännitti ihan mielettömästi, toinen sujui jo paremmin. Kävin myös päivä- ja perhekerhossa sekä häissä, hautajaisissa ja kotikasteessa. Kuuden viikon jakso oli todella antoisa, näin monipuolisesti seurakunnassa tehtävää työtä.

Kesällä sain kunnian toimia pappina kahdella riparilla. Olin Oulun seurakuntien partioriparilla Rokualla ja Espoonlahden seurakunnan riparilla Poikkeusharjussa Parkanossa. Molemmilla ripareilla minulla oli hyvä ja luonteva olla omana itsenäni. Oli helppo hengittää. Konfirmaatiot sujuivat myös ihan kivasti. Oulussa minua ei jännittänyt juurikaan, mutta Espoonlahdessa, omasa kotikirkossani, sitten sitäkin enemmän. Jännitys iski kesken saarnan ja kiiruhdin sen nopeasti loppuun. Pidän saarnojen kirjoittamisesta. Toivon, että opettajan työn myötä esiintymisjännitykseni on vähän helpottanut.

Minulla on kuuden ammatin taktiikka. Minulla on 20 vuotta työelämää jäljellä ja ajattelin jakaa sen kuuden eri ammatin kesken. Aion työskennellä johtajana, konsulttina, yrittäjänä, tutkijana, pappina ja opettajana. Saa nähdä, miten kuuden ammatin taktiikkani käytännössä toteutuu ja miten aika jakaantuu eri ammattien kesken. Ensimmäiset reilut 20 työvuotta kului lähinnä konsulttina ja johtajana, jonkin verran tein myös tutkijan työtä. Nyt olen päässyt kokeilemaan opettajan ja papin työtä. Yrittäjäksi en ole vielä ryhtymässä, ellei sitten kaveriporukalla syntyisi jokin yritysidea, jota voisi kokeilla mahdollisimman vähäisellä riskillä.

Vuodesta 1999 alkanut haaveeni ulkomailla työskentelystä sai vihdoin jatkoa vuonna 2021. Olin aloittanut korona-aikana liikuntaneuvojan ja Personal Trainerin opinnot Kisakalliossa. Niihin opintoihin liittyvä harjoittelu vei minut Sofia-opistolle Fuengirolaan. Mukaani sain Taimiston ja Toukolaisen ja he kävivät siellä Fuengirolan kotikoulua. Asuimme tuolloin Los Bolichesissa kirkkoa vastapäätä. Vietimme joulun 2021 Espanjassa ja paras lahja ikinä oli se, kun kävimme Toukolaisen ja Taimiston kanssa noutamassa loppuperheen juna-asemalta joulun viettoon. Loppiaisen jälkeen palasimme Suomeen. Kun harjoittelu päättyi, mietin, miten pääsisin takaisin Fuengirolaan.

Minulla oli monta opetettavaa ainetta: kemia, matematiikka, tietotekniikka, uskonto ja filosofia. Sain vihdoin haettua näistä opinnoista vastaavuustodistukset. Puuttuvan pedagogisen pätevyyden hankin Haaga-Heliasta vuonna 2022. Nyt olisin siis pätevä aineenopettaja! Laitoin rehtorille viestiä, että voisin tulla tekemään sijaisuuksia kouluun ja sainkin vähän yllättäen neljän kuukauden sijaisuuden helmikuusta 2023. Lähdin Fuengirolaan tammikuun viimeisenä päivänä. Toukolainen kävi luonani lomailemassa reilun viikon helmikuussa ja maaliskuussa saapui Taimisto. Taimisto kävi koulua Espanjassa muutaman kuukauden. Huhtikuussa saapuivat pojat ja Oivuska jäi siitä kouluun viideksi viikoksi. Kääpä vieraili Fugessa kirjoitusten jälkeen. Asuimme tuolloin kahdessa paikassa rantakadulle, ensin lähellä Torreviejaa 2 kk ja viimeiset 2 kk vähän tilavammassa asunnossa Los Bolichesin keskustassa.

Kesäkuussa 2023 lensin suoraan Käävän ylioppilasjuhliin. Mies ja Kääpä olivat pistäneet ne kahdestaan pystyyn, minun vastuullani oli kutsujen lähettäminen. Oli niin ihana nähdä Kääpä ja kaikki sukulaiset ja ystävät! Jouduin lähtemään heti juhlien jälkeen työmatkalle Montrealiin. Kun kesään mahtui vielä kaksi riparia ja Korean Jamboree, en juuri ehtinyt viettää aikaa kotona Tillinmäessä. Mutta ehkä senkin aika vielä tulee.

Minikääpä lähti ensin Etelä-Koreaan Jamboreen oheismatkalle, jonka aikana matkustettiin ympäri maata. Me saavuimme Toukolaisen kanssa perässä. Partiolaisten neljän vuoden välein järjestettävä suurleiri Jamboree pidettiin tällä kertaa Saemangaenumissa. Leiriä koetteli lämpäaalto, infra oli puutteellista ja pisteenä iin päälle aluetta uhkasi taifuuni, jonka vuoksi jouduimme lähtemään leiriltä evakkoon. Meidän leirilippukuntamme evakuoitiin yliopistolle. Arki sujui siellä hyvin - meitä kuljetettiin ohjelmiin ja löysimme jopa Mäkkärin nurkan takaa. Kävimme Soulissa Gangnamissa ja vähän shoppailemassa. Leirin avajaiset ja päättäjäiset olivat K-pop ilotusta ja vähän itsekin innostuin tuosta musiikkilajista. Karaokebussi ja messut kruunasivat viimeisen Korea-päivän.

Saavuin Koreasta Suomeen maanantain ja tiistain välisenä yönä ja tiistaina lähdimmekin Minikäävän kanssa jo Espanjaan. Minulla alkoi työt ja Minikäävällä koulu, lukion toinen luokka. Asuimme ensimmäiset kaksi viikkoa Girasolissa kahdestaan. Kävin joka ilta uimassa ja haaveilenkin asumisesta kerrostalossa, jonka pihalla on uima-allas.

Koulussa opetin seiskoille matikkaa ja kemiaa, yseille matikkaa ja kemiaa ja lukiossa kemiaa ja lyhyttä matikkaa. Minulla oli koko syksyn todella paljon opetusta. Alku oli todella raskas, mutta vähitellen arki lähti sujumaan. Pelasimme padelia ja katulätkää, uimme, shoppailimme Miramarissa ja söimme aiempaa vähemmän jätskiä, sillä asuimme nyt kauempana rantakadusta. Taimisto pelasi jonkin aikaa futista paikallisessa joukkueessa ja Oivuska pääsi lokakuussa futiskerhoon. Myös koululla järkättiin palloilukerhoa ja kaikki välkät kuluivat futiksen parissa, mutta silti Oivuska kaipasi Suomesta eniten juuri jalkapalloa. Taimiston ikävä kavereita ja futista kohtaan äityi niin kovaksi, että hän joutui palaamaan Suomeen jo syyskuussa. Siitä lähtien mina asuin poikien kanssa Espanjassa ja Mies tyttöjen kanssa Suomessa. Kääpä suoritti tuolloin varusmiespalvelustaan Upinniemessä.

Kun olimme ensimmäistä kertaa Espanjassa, pelasimme katulätkää, lauloimme kuorossa, patikoimme ja lapset kävivät kerhossa Majakalla. Toisella kertaa katulätkä oli vaihtunut säbään. Lauloin edelleen kuorossa ja teimme joitain patikkaretkiä. Aloitimme myös padelin. Nyt kolmannella kerralla en ehtinyt kuoroon, kun opetus meni sen kanssa päällekkäin. Patikoimaan emme ole päässeet vielä kertaakaan!

Sen sijaan olemme tehneet retket Marokkoon, Gibraltarille ja Malagaan. Kävimme ensin poikien kanssa Marokossa. Pääsimme ratsastamaan kamelilla, söimme herkullisen marokkolaisen aterian, seikkailimme vanhassa kaupungissa ja sain pitää käärmettä kaulallani. Ihan uskomaton reissu! Gibraltarilla pääsimme Isoon Britanniaan. Shoppailimme (Oivuskaa ilahdutti erityisesti Pokemon-joulukalenteri), kävimme katsomassa Rockilla asuvia apinoita ja piipahdimme tippukiviluolassa. Yksi apinoista hyppäsi reppuselkääni ja se vähän säikäytti. Hieno reissu tämäkin! Teimme vielä matkan Malagaan ja kävimme Picasso-museossa, Alcazaban linnassa ja söimme päivälliseksi herkullisia tapaksia. Tällä kolmannella reissulla ei siis laulettu kuorossa eikä patikoitu, mutta sen sijaan tehtiin lähiretkiä.

Väitöskirjakin on vähitellen edennyt. Kuvittelin jo, että saan jättää sen esitarkastukseen keväällä, mutta ohjaajani halusikin vielä yhden artikkelin. Viides artikkeli julkaistiin kirjassa, neljä muuta ovat konferenssipapereita. Nyt pitäisi olla riittävästi artikkeleita ja johdantokin on kirjoitettu. Tein siitä ensimmäisen version jo keväällä ja nyt syksyllä palasin vihdoin sen pariin. Olen kirjoittanut väikkäriä torstai-iltaisin. Silloin kokoontuu virtuaalisesti yhteisöllinen porukka. Kirjoitamme kukin väitöskirjojamme tomaattimenetelmällä. 25 minuuttia työskennellään, ja sen jälkeen höpötellään viisi minuuttia. Ja sitten otetaan toinen tomaatti eli 25 minuutin työskentelysessio. Mukavaa ja tehokasta! Lokakuussa oli Oivuskan futis, ja ehdin sen jälkeen aina mukaan muutamaksi tomaatiksi. Nyt marras-joulukuussa olen kerinnyt mukaan pidemmäksi pätkäksi. Väitöskirja on nyt kielentarkastuksessa ja lähtee vielä joulukuussa esitarkastukseen. Jos kaikki sujuu hyvin, väittelen keväällä 2024.