Buduja (Lintsi vs. Gormitit)

Listaan tähän vähän toteutuneita kesäkustannuksia.

1) Gormitit
-42 ukkoa
-Saari
-Rakennus
120 euroa

2) Lintsi
-4 ranneketta
-popparit, hattarat, kokis, pillimehu, metrilakut, eväskeksit, Miehen (pakollinen) hodari
-onginnat ja narunvedot
-parkkis ja bensat
135 euroa

Lisään tähän yhteyteen vielä Lintsi-suosikit:

Kääpä: kivoin Linnunrata, pelottavin Linnunrata
Minikääpä: kivoin Vekkula, pelottavin Kahvikupit
Toukolainen: kivoin Rekkaralli, pelottavin Kuumailmapallot

3) Retkeilyvarusteet
-Käävän makuupussi
-Miehen sadeviitta
-Kartta, kompassi, narua, myrskylyhty
130 euroa

4) Käävän koululaishuone
-Työpöytä, tuoli, valaisin, roskis, matto, lelukori
170 euroa

Siinäpä ne isoimmat menoerät. Minikäävän kesälomaunelma oli sellainen, että ollaan vaan kotona ja ostetaan paljon uusia leluja. Kääpä taas haaveili Nuuksiosta ja Lintsistä. Mies halusi olla kotona ja minä reissata. Toukolainen osaa vielä olla onnellinen missä vain.

=> Tehtävä suoritettu, haaveet toteutettu.

Minä haluaisin kyllä vielä Korkeasaareen ja SeaLifeen, kummassakaan ei olla koskaan oltu lasten kanssa. Keskiviikkona mennään L:n, I:n ja P:n kanssa Vasikkasaareen tai Hoploppiin säästä riippuen. Tänään meillä on illalla levyraati. Mies on valinnut biisit ja kappaleelle saa antaa yksi, kaksi tai kolme leppäkerttua. Saas nähdä, kuinka käy.

Lisäksi päivälle on luvassa lisää roudausta. Vielä pitäisi kantaa kymmenisen metriä kirjoja ja muutama Lundia alakertaan, niin sitten pääsisikin jo laittelemaan sitä Kääpäläisen huonetta. Sitä odotan!

Katsottiin eilen lasten kanssa kesäkuvia (Lintsi, juhannus, Nuuksio). Kääpä on ollut nyt useana iltana itkuinen, väsymystä vain, ja eilen sitten otimme kaikki sisään kahdeksalta. Silti likka meni taas yliväsyneeksi ja väritteli kymmeneltä keittiössä Top Modelia. Katsoimme yhdessä sään ja sitten uni onneksi tulikin.

Mies kävi päivällä kääpäin kanssa kaupassa ja minä katselin sillä välin kaikki perhekuvamme Käävän syntymästä alkaen. Olen viime aikoina murehtinut ja märehtinyt kaikkia kurjuuksia ja ollut katkera siitä, mitä meillä ei ole. Suru ja huoli on purkautunut kiukkuna, vihana ja katkeruutena. Nyt valokuvia katsomalla muisti taas sen, mitä meillä on, ja paljon onkin. Siihen keskittyminen on huomattavasti antoisampaa.

Kun käävät nukkuivat, askartelin vielä vähän. Minulla on oman elämän albumi ja leikkasin siihen talteen itseäni koskevia juttuja työpaikkani jo edesmenneestä lehdestä. Katsoin kuvia työmatkalta Berliinistä vuodelta 2003 ja löysin jutun kesän 2008 Orlandon reissusta. Molemmat reissut ovat sikäli merkityksellisiä, että vähän niiden jälkeen ovat uudet käävät saaneet alkunsa. Kääpä syntyi kesällä 2004 ja Toukolainen keväällä 2009. Kai sitä tarvitsee pientä irtiottoa, ennen kuin on taas valmis orientoitumaan kotikauteen.

Ja kas, löysin myös kuvia kakuista, joita teimme kollegani kanssa valmistuttuamme diplomi-insinööreiksi. Olimme tehneet hedelmä-, suklaa- ja kinuskikakut ja kakkuja koristivat tietenkin siloksisubstituoidut metalloseenikatalyytit, jotka olimme väkertäneet kiiveistä, viinirypäleistä ja nonparelleista. Minä poseerasin yhdessä kuvassa ja näytin Miehen mielestä 15-16-vuotiaalta. Todellisuudessa olin tuolloin 23, mutta opiskeluaikaisen köyhyyden aiheuttama laihuus sai varmaankin minut näyttämään ihan tyttöseltä. Samassa albumissa oli myös kuvia hurjista Jääkuningatar-vuosistani (kuukausistani?). Oi niitä aikoja :)