Käytin koko illan raivaamiseen. Meitä on seitsemän, tilaa 128 neliötä ja kaikkea mahdollista roinaa aivan liikaa. Kävin läpi kaikkien lasten huoneet, hieman jäi vielä kesken. Lapset kasasivat samalla tavaraa pihakirppikselle. Sain maanisessa tilassa kerättyä lasten huoneista kolme jätesäkillistä roskiin menevää roinaa ja toisen mokoman kiertoon kelpaavaa.
Ja nyt sitten haikailen. Heitin pois mm. Käävän Zombi-kuninkaan.
Kääpä tekee aina aika ajoin huoneeseensa isot leikit. Yksi oli tuo Zombi-kuningas. Nyt siellä on fudisnäyttely, viime kesänä taisi olla Hobitti/TSH-näyttely ja yhdessä nyssäkässä Hobitin varusteet. Kääpä itse samoili pitkin metsiä Hobittina. Samalla antaumuksella se on tänä kesänä uppoutunut fudikseen, pelannut itse ja katsonut MM-kisamatsit.
Varmaan vuoden verran se leikki aina Harry Potteria. Niillä oli Rastaalan tyttöjen kanssa vakkariroolit. Ne leikki asukaspuistossa ja askarteli aina jotain Potter-kamaa. Ja kaikki ne aarteet heitin nyt pois. Minä julma äiti. Heitin pois velhojen ruuat, jopa siepin, joka oli kultainen kuusenkoriste (sellaisia meillä sentään vielä on). Ja kaikki taikuuteen tarvittavat kamppeet. Pois vain.
Ja nyt sitten itkeä pillitän: entä jos ne olikin Käävän vikat leikit? Entä jos uusia ei enää tulekaan? Olisiko se kaikki sälä pitänyt säilöä aarrelaatikkoon ja näyttää joskus Käävän lapsille?
Miksi säästän muoviset Legot, mutta heitän omin käsin tehdyt lelut roskiin?
Miksi?
-Koska kaikkea ei voi säästää?
-Koska Legoilla on jälleenmyyntiarvoa, askarteluilla ei?
-Koska erilaisissa lootissa ja nyssäköissä säilytetyt askartelut olivat menneet rikki, mutta muovi on ja pysyy?
Koska uskottelen itselleni, että muistot voi kirjoittaa talteen, säilöä kuvina ja kertoa tarinoina. Että me muistamme ilman tavaroita muistuttamassa.
Ja samalla pelkään, että unohdan. Unohdan sen, miten Taimi nyt hoitaa tomerasti nukkevauvaansa. Unohdan, miten Minikäävälle ystävät ovat maailman tärkein juttu. Ja sen, miten Touko rakentaa aamusta iltaan Legoillaan. Ja sen, miten Kääpä on nyt yhtä aikaa iso ja pieni. Miten se näyttää välillä vielä ihan vauvalta, mutta miten sillä on jo isojen juttuja. Ja miten Oiva-vauva hymyilee.
Minun lapseni kasvavat, vaikka säilöisin kaikki niiden lelut, vaatteet ja askartelut. Minun lapseni kasvavat, kasvavat aina vaan. Ja samalla minä vanhenen. Vanhenen, vaikka opiskeluaikainen haalari on edelleen kaapissani.
Kääpä haluaa huomenna viettää tyttöjen iltaa, vain äiti ja Kääpä. Kääpä haluaa puhua, millaista oli minun lapsuudessani. Sen minä sentään muistan.
Aion kertoa kesälomareissuista Suomeen, Pohjoismaihin ja keski-Eurooppaan. Rukasta. Jouluista ja juhannuksista. Kaivokselan ala-asteesta ja Vantaanjoen yläasteesta. Minulle rakkaista asioista: uimisesta, laskettelusta, partiosta, leireistä. Siitä, miten minä sain 1980 pikkuveljen ja isi oli silloin töissä Irakissa. Ja siitä, miten vuonna 1983 tapahtui suuria: muutimme, saimme pikkusiskon ja videot ja minä pääsin kouluun.
Toivottavasti tästä kesästä jää jotain sellaisia muistoja, joita Kääpä haluaa kertoa lapsilleen. Vaikka sen, miten menimme yhdessä Serenan Half Pipessa. Tai meidän uimahallireissuista. Tai sen, miten äiti vei meidät aina Hoploppiin. Ja isi pelasi lautapelejä.
Vaativa homma, 5*onnellinen lapsuus. Toivottavasti onnistumme!
Saturday, July 19, 2014
Sunday, July 13, 2014
Oiva-pojan vauvakesä
Sain vihdoin idean valokuvakirjaan. Tein nimittäin neljän lapsen vauva-ajoista yhteiskirjan, kun lapset oli mukamas tehty ja pantiin kirjankannet kiinni, mutta nyt kun tilanne muuttui, pitää tietenkin tuon Oiva-pojankin kuvia saada johonkin. Ja sitten tämä kesä. Kesäkuvat ovat ihan parhaita! Nyt ajattelin pistää alkuun muutaman aukeaman kuvia Oivan ekoista päivistä ja muuten sitten kesäkuvia, joissa on isommatkin lapset.
Meillä on nyt kaksi viikkoa kesälomaa takana ja kaksi edessa (paitsi koululaisilla, joilla luvut ovat kuusi ja neljä). Olemme
-uineet. Kivenlahden rannalla on käyty pariin otteeseen, Espoonlahden uimahallissa kävin ensin vesijuoksemassa yksin, sitten Minikäävän kanssa ja kolmannella kerralla menimme Keski-Espooseen ja sain Miniäisen lisäksi mukaani Toukolaisen. Vesijuoksu on kyllä enttien puuhaa, niin tuhottoman hidasta touhua, että meinaa mennä hermo. Ekalla kerralla juoksin puoli tuntia, seuraavalla kerralla tunnin, kun Minikääpäkin innostui lajista, ja kolmannella kerralla puoli tuntia, kun Touko ei vielä osaa uida. Mutta kohta osaa, niin reippaasti Touko-myyrä liukuu ja polskii, ja pysyy se ehkä metrin-pari pinnallakin. Syksyllä sillä on eka uimakoulu.
-rampanneet lekurissa. Toukolaisen allergiat ja mun polvi ovat olleet syy myös
-shoppailuun. Ekalla polvireissulla kävimme Käävän ja Minikäävän kanssa Ompussa ja tyhjensimme melkein koko Stadiumin. Seuraavana päivänä näin kaverin kahvilla Lippulaivassa, sitten olikin kastemekon nouto Pakilasta ja pieni reissu Kaareen, torstaina oli mun ja Toukolaisen lekurit Tapiolassa ja pääsimme Stockalle. Ja sitten niiden ristiäiskamppeiden metsästys! Vaaleansinistä silkkinauhaa löysimme kangaspuodista Olarista ja kakunkoristeen Tapiolan Stockalta. Tyttöjen asut olikin hommattu jo valmiiksi Pomp de Lux -kutsuiltani, Minikäävälle meni vielä viime kesäiset häävaatteet, joten jouduin hommaamaan suorat housut ja valkoisen paidan ainoastaan Toukolaiselle. Mieskin välttyi vaatekauppareissulta, minä löysin itselleni mustat housut yllättävän helposti minun ja Karpalon hummailureissulla. Olimme bussilla Ompussa auton ollessa rikki ja se meni yllättävän hyvin. Paluumatkalla nappasimme virikehoitolapset Saunalahdesta. Mutta kyllä kolme viikkoa ilman autoa on ihan maksimi täällä Tillinmäessä, vaikka Alepa tuokin ruuat kotiin ja ihanat naapurimme lainasivat tarvittaessa autoaan.
-Ja sitten se fudis. Kääpä on päivät pelannut itse joko treeneissä, peleissä tai pihalla ja illat ja yöt katsonut MM-fudista: ottelut, koosteet ja maalit. Kun ne kaikki kolme on katsottu, on matsi paketissa. Kääpä olikin oppinut ihan fudisstarojen elkeitä: se taklattiin Hesa Cupissa ja sukellus oli niin näyttävä, että tuomari näytti vastustajalle keltaista korttia. Kääpä valittiin kerran kentän parhaaksi kiitäjäksi ja HJK-matsista se sai viirin, sillä teki ratkaisevan 2-1 voittomaalin, kunnon tahtomaalin, jossa piti puskea porukan läpi. Toukolainenkin on potkinut palloa harva se päivä. Eilen olimme Toys 'r' ussissa vaihtamassa fudiskortteja ja sielläkin Kääpä ja Toukolainen pääsivät pelaamaan ihan oikeiden futareiden kanssa. Laskin juuri, että Oiva-poika, 2 kk, on osallistunut jo kolmeen turnaukseen: Espoonlahti Cuppiin, Stadi Cuppiin ja Hesa Cuppiin. Ihan ensimmäisen Karuselliturnauksen, joka pelattiin huhtikuun lopussa, se jätti väliin, vaikka ehtikin siiheksi juuri syntyä. Fudiksen myötä pääsin myös Olympiastadionille ja Stadikan torniin, jotka mulla oli vielä näkemättä.
-Kasvit ovat olleet minun ja Toukolaisen juttu. Löysin Toukolle kivan kasvikirjan, joka esittelee 25 tavallista kasvia. Touko tuntee nyt ainakin leskenlehden, voikukan, valkovuokon, sinivuokon, maitohorsman, lupiinin, keto-orvokin, valkoapilan, puna-apilan, niittyleinikin ja kielon, ja projektimme jatkuu vielä. Juhannuksena se teki taian ja keräsi seitsemän kukkaa tyynyn alle ("Saa nähä, minkä vaimon Touko saa"), muttei muistaakseen nähnyt mitään unia. Kääpä teki taian myös ja näki unta poikaystävästään. Äitiä jännittää, kestääkö niiden suhde kesän yli, kun tyttöä kiinnostaa vaan fudis ja poika on koko ajan reissussa.
-Pihalla ollaan oltu aamusta iltaan. Pieni Taimi hoitaa ahkerasti nukkevauvaansa ja ilahtuu, kun se huolitaan välillä isojen likkojen leikkiin. Välillä Taimi pääsee isojen mukana trampallekin. Huomasin juuri, että tasan kahden kuukauden kuluttua meillä juhlitaan kolmevuotissynttäreitä! Jestas, sitten meillä ei ole taas hetkeen taaperoa. Pojat ovat leikkineet Legoilla ja käävät innostuivat tekemään pädeillä ja puhelimilla Lego-videoita. Minikäävällä on oma pieni neljän pojan kesäjenginsä, ja kaverit tuntuvat olevan nyt se kaikkein tärkein juttu. Yhtenä päivänä pojat poimivat mustikoita ison satsin ja leipoivat sitten piirakan. Toukolainen on löytänyt pihasta fudiskavereita, mutta Kääpää ja Toukolaista on vaikea saada pelaamaan sovussa varttia pidempään. Oiva-poika on saanut kulkea sylistä syliin ja ilahduttaa hymyillään meitä kaikkia.
-Ristiäisetkin saatiin vietettyä. Paikalla olivat Vaari, M, Pappa, P, Marko, L ja L-serkku sekä sylikummi K, P ja lapset. Toisten kummien kanssa pääsemme juhlimaan tällä viikolla. Oiva-poika otti kirkossa vähän maitoa ja oli koko toimituksen ajan rauhallisesti kummin sylissä. Kummi luki psalmin, Pappa isovanhempien rukouksen, Kääpä ja Minikääpä lasten evankeliumin ja Toukon ja Taimin tärkeä tehtävä oli kuivata pikkuveikan pää. Saimme aivan ihanan papin ja juhlasta tuli juuri sellainen kuin piti. Illalla tarjosimme vielä ristiäiskakkua tässä pihassa ja vasta kun lapset oli saatu nukkumaan, ehdimme avata lahjat. Voi mitä ihanuuksia Oiva saikaan, kiitos kaikille!
Nyt ollaan siis loman puolessa välissä. Suunnitelmissa olisi Serena, Lintsi ja Iso vasikkasaari, K&K&K:lla Megazone, Miehellä ja Minikäävällä Nuuksion reissu ja ehkä siellä Pusulassakin pitäisi piipahtaa.
Ja mustikat pitäisi poimia, mansikat pakastaa, auto huoltaa ja perhevalokuvat ottaa!
Nyt onneksi ollaan vaan - Oiva nukkuu ja Touko on kuumeessa. Mies on muun porukan kanssa serkun synttäreillä Ypäjällä, mikä ihana rauha!
Meillä on nyt kaksi viikkoa kesälomaa takana ja kaksi edessa (paitsi koululaisilla, joilla luvut ovat kuusi ja neljä). Olemme
-uineet. Kivenlahden rannalla on käyty pariin otteeseen, Espoonlahden uimahallissa kävin ensin vesijuoksemassa yksin, sitten Minikäävän kanssa ja kolmannella kerralla menimme Keski-Espooseen ja sain Miniäisen lisäksi mukaani Toukolaisen. Vesijuoksu on kyllä enttien puuhaa, niin tuhottoman hidasta touhua, että meinaa mennä hermo. Ekalla kerralla juoksin puoli tuntia, seuraavalla kerralla tunnin, kun Minikääpäkin innostui lajista, ja kolmannella kerralla puoli tuntia, kun Touko ei vielä osaa uida. Mutta kohta osaa, niin reippaasti Touko-myyrä liukuu ja polskii, ja pysyy se ehkä metrin-pari pinnallakin. Syksyllä sillä on eka uimakoulu.
-rampanneet lekurissa. Toukolaisen allergiat ja mun polvi ovat olleet syy myös
-shoppailuun. Ekalla polvireissulla kävimme Käävän ja Minikäävän kanssa Ompussa ja tyhjensimme melkein koko Stadiumin. Seuraavana päivänä näin kaverin kahvilla Lippulaivassa, sitten olikin kastemekon nouto Pakilasta ja pieni reissu Kaareen, torstaina oli mun ja Toukolaisen lekurit Tapiolassa ja pääsimme Stockalle. Ja sitten niiden ristiäiskamppeiden metsästys! Vaaleansinistä silkkinauhaa löysimme kangaspuodista Olarista ja kakunkoristeen Tapiolan Stockalta. Tyttöjen asut olikin hommattu jo valmiiksi Pomp de Lux -kutsuiltani, Minikäävälle meni vielä viime kesäiset häävaatteet, joten jouduin hommaamaan suorat housut ja valkoisen paidan ainoastaan Toukolaiselle. Mieskin välttyi vaatekauppareissulta, minä löysin itselleni mustat housut yllättävän helposti minun ja Karpalon hummailureissulla. Olimme bussilla Ompussa auton ollessa rikki ja se meni yllättävän hyvin. Paluumatkalla nappasimme virikehoitolapset Saunalahdesta. Mutta kyllä kolme viikkoa ilman autoa on ihan maksimi täällä Tillinmäessä, vaikka Alepa tuokin ruuat kotiin ja ihanat naapurimme lainasivat tarvittaessa autoaan.
-Ja sitten se fudis. Kääpä on päivät pelannut itse joko treeneissä, peleissä tai pihalla ja illat ja yöt katsonut MM-fudista: ottelut, koosteet ja maalit. Kun ne kaikki kolme on katsottu, on matsi paketissa. Kääpä olikin oppinut ihan fudisstarojen elkeitä: se taklattiin Hesa Cupissa ja sukellus oli niin näyttävä, että tuomari näytti vastustajalle keltaista korttia. Kääpä valittiin kerran kentän parhaaksi kiitäjäksi ja HJK-matsista se sai viirin, sillä teki ratkaisevan 2-1 voittomaalin, kunnon tahtomaalin, jossa piti puskea porukan läpi. Toukolainenkin on potkinut palloa harva se päivä. Eilen olimme Toys 'r' ussissa vaihtamassa fudiskortteja ja sielläkin Kääpä ja Toukolainen pääsivät pelaamaan ihan oikeiden futareiden kanssa. Laskin juuri, että Oiva-poika, 2 kk, on osallistunut jo kolmeen turnaukseen: Espoonlahti Cuppiin, Stadi Cuppiin ja Hesa Cuppiin. Ihan ensimmäisen Karuselliturnauksen, joka pelattiin huhtikuun lopussa, se jätti väliin, vaikka ehtikin siiheksi juuri syntyä. Fudiksen myötä pääsin myös Olympiastadionille ja Stadikan torniin, jotka mulla oli vielä näkemättä.
-Kasvit ovat olleet minun ja Toukolaisen juttu. Löysin Toukolle kivan kasvikirjan, joka esittelee 25 tavallista kasvia. Touko tuntee nyt ainakin leskenlehden, voikukan, valkovuokon, sinivuokon, maitohorsman, lupiinin, keto-orvokin, valkoapilan, puna-apilan, niittyleinikin ja kielon, ja projektimme jatkuu vielä. Juhannuksena se teki taian ja keräsi seitsemän kukkaa tyynyn alle ("Saa nähä, minkä vaimon Touko saa"), muttei muistaakseen nähnyt mitään unia. Kääpä teki taian myös ja näki unta poikaystävästään. Äitiä jännittää, kestääkö niiden suhde kesän yli, kun tyttöä kiinnostaa vaan fudis ja poika on koko ajan reissussa.
-Pihalla ollaan oltu aamusta iltaan. Pieni Taimi hoitaa ahkerasti nukkevauvaansa ja ilahtuu, kun se huolitaan välillä isojen likkojen leikkiin. Välillä Taimi pääsee isojen mukana trampallekin. Huomasin juuri, että tasan kahden kuukauden kuluttua meillä juhlitaan kolmevuotissynttäreitä! Jestas, sitten meillä ei ole taas hetkeen taaperoa. Pojat ovat leikkineet Legoilla ja käävät innostuivat tekemään pädeillä ja puhelimilla Lego-videoita. Minikäävällä on oma pieni neljän pojan kesäjenginsä, ja kaverit tuntuvat olevan nyt se kaikkein tärkein juttu. Yhtenä päivänä pojat poimivat mustikoita ison satsin ja leipoivat sitten piirakan. Toukolainen on löytänyt pihasta fudiskavereita, mutta Kääpää ja Toukolaista on vaikea saada pelaamaan sovussa varttia pidempään. Oiva-poika on saanut kulkea sylistä syliin ja ilahduttaa hymyillään meitä kaikkia.
-Ristiäisetkin saatiin vietettyä. Paikalla olivat Vaari, M, Pappa, P, Marko, L ja L-serkku sekä sylikummi K, P ja lapset. Toisten kummien kanssa pääsemme juhlimaan tällä viikolla. Oiva-poika otti kirkossa vähän maitoa ja oli koko toimituksen ajan rauhallisesti kummin sylissä. Kummi luki psalmin, Pappa isovanhempien rukouksen, Kääpä ja Minikääpä lasten evankeliumin ja Toukon ja Taimin tärkeä tehtävä oli kuivata pikkuveikan pää. Saimme aivan ihanan papin ja juhlasta tuli juuri sellainen kuin piti. Illalla tarjosimme vielä ristiäiskakkua tässä pihassa ja vasta kun lapset oli saatu nukkumaan, ehdimme avata lahjat. Voi mitä ihanuuksia Oiva saikaan, kiitos kaikille!
Nyt ollaan siis loman puolessa välissä. Suunnitelmissa olisi Serena, Lintsi ja Iso vasikkasaari, K&K&K:lla Megazone, Miehellä ja Minikäävällä Nuuksion reissu ja ehkä siellä Pusulassakin pitäisi piipahtaa.
Ja mustikat pitäisi poimia, mansikat pakastaa, auto huoltaa ja perhevalokuvat ottaa!
Nyt onneksi ollaan vaan - Oiva nukkuu ja Touko on kuumeessa. Mies on muun porukan kanssa serkun synttäreillä Ypäjällä, mikä ihana rauha!
Subscribe to:
Posts (Atom)