Historian havinaa

Kääpälä-blogi alkaa vuodesta 2005, mutta jo sitä ennen oli tapahtunut Suuria Asioita.

Aloimme seurustella keväällä 2001 ja menimme kesällä Liettuassa kihloihin, Miehen vanhemmat asuivat silloin siellä. Vuonna 2002 tanssittiin meidän häitä Käpylän työväentalolla. Haluan jakaa hieman meidän kirjeenvaihtoa vuodelta 2001. Siihen aikaan ei ollut vielä WhatsAppia, joten arkinen pieni viestittely hoitui helpoiten sähköpostilla. Tekstiviestejä toki oli, mutta niitä oli työlästä kirjoittaa puhelimella, jossa oli yhden näppäimen alla monta kirjainta - muistatteko? Myös merkkimäärä oli rajattu, 160 merkkiin mahtui harvoin koko elämä. 

Kesällä 2001 yritimme pitkittää lomaa siten, että pidimme ensin kaksi viikkoa lomaa yhdessä, palasimme sitten kahdeksi viikoksi töihin ja sen jälkeen pidimme vielä kaksi viikkoa lomaa. Se ei ollut hyvä ratkaisu: heinäkuun kaksi työviikkoa olivat superstressaavia, sillä koko Eurooppa halusi maailman valmiiksi ennen elokuussa koittavia lomiaan. Miehen oli tarkoitus muuttaa syksyllä luokseni Lassilaan ja haasteena oli saada irtisanottua nykyinen asunto, sillä vuokranantajaa ei meinannut saada kiinni millään.

heips -Kni,

kuinkas töihin breikkaus sujui? onko backkarit mestoilla ja muutoinkin hommat

sujuu? mulle oli tullu vaan 60 mailii, joista suurin osa trashii, joten näytti

se tieto lomistani sittenkin kiirineen ihmisten korviin. Tosin nyt oon ainaskin

pari päivää ihan pihalla taas kaikesta... olin saanut kesälahjan xxxlta

poissa ollessani: botlari skumppaa, frisbeen kera!!1 siidee! kohta meen lunzille

broliksen kanssa, ja skruudauksen efterix erä frissuu läheisel nurtsikentäl =)

.ksi

3. heinäkuuta 2001 

hellou haiseva, krapulainen kultani!

syön hillokermavohvelia, leppoisa päivä luvassa. kauppaa pukkaa.

lomapläni ois siis tällanen: 

-pe: sauna & sluibaa

-la: ruokakekkerit

-su-ti: K lukee tenttiin kotona tai mökillä, k puuhailee omiaan. välillä nukutaan ja syödään.

-ke klo 8-10 K:n tentti, jonka jälkeen kohti liettuaa

koeta edelleen ahdistella sitä vuokranantajaa, sinnikkyys palkittaneen.

-Ksi

3. heinäkuuta 2001

eikös meidän pitänyt olla pari päivää Suomessa lomien alettua? Äiskä sanoi jotta

tulevat sillon maanantaina(16.7) mutta toisivat ettemme nyt ihan heti sinä

päivänä sinne saapuisi, vaan mieluummin vaikka seuraavana päivänä(17.7).

Vuokraisäntä Näkkiä en tavoittanut vieläkään; se kurja epatto on tuta kovan

kostoni, jos ei kohta ala luuri helisemään!!1

.kSi

4. heinäkuuta 2001

heips raikas tuulahdukseni,

syän piknikin patonkia ja kärvistelen helkutin tuskissa! luulisi jotta se

kerpele ottaisi edes yhteyttä kun olen vuokrankin jättänyt maksamatta, mutta ei.

riittämättömän valon prinssi, Phil, hänet periköön!!1

hyväksymme lomaplänin ehdottamassanne muodossa, sen rakenteeseen puuttumatta.

kuinkas oot plänänny tän illan?

.ks1

5. heinäkuuta 2001

mekin käytyiin lounastamassa; rokkaa ja pannarii, siidee. Saatais tosiaan nyt

sitten se auto illalla joskus seiskan jälkeen, mutta sitten meiän pitää heittää

mummo ja pikkubroidi aamulla laivalle, jolla se skujaa lahden toiselle puolelle.

.k

10. heinäkuuta

tsiigailin tuolla internetissä huvikseni konnasaitteja, ja siellä spottasin

yhden foorumikirjoituksen, jossa mainittiin kilpimädästä. sehän voisi olla sitä

homeen näköistä juidea mitä Soufin kilvellä on? nää tyypit oli antanu konnalleen

kahden viikon uimakiellon. olivat kait vain kerran päivässä uittaneet sitä,

jotta se oli saanut hoideltua pissit ja juomiset, sekä syöttäneet sitä silloin

kun piti.

kävin sitten samassa tsiigaileen sen faunattaren sivuja; sieltä löytyi niitä

kreikkalaisia, mutta myös joitain reunuskonnia(?).

.ksi

10. heinäkuuta

kilpimätää!!? hurjaa. pitäsköhän kuiteski viedä se lekuriin? vai kokeillaanko uimakieltoa? 

luulis, että se kuivaa.

mulla on muutes oikee näppis! sain sen vihdoin etsittyä ja installoitua. olikin kova homma...

hei, voitko copypastaa mulle ne urlit, ehtisin iteki silmäillä konnasiteja.

soita vuokranantajalle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

-Ksi

10. heinäkuuta

haa, ei se mitään mätää voi olla; yhdessä kirjoituksessa mätää luonnehdittiin

tummaksi läiskäksi! vois ettiä jostain kirjasta jotain kilven valkoisista

läiskistä, ennenkuin vie lekuriin. ehkä se on vaan jotain tilapäistä

kalkinpuutetta tai jotain...

 

ei mulla mitään tiettyjä saitteja ole - laitoin google.com:iin hakusanaksi

reunuskilpikonna, ja sitten eksyin yhä syvemmälle linkkiviidakkoon... nyt kävin

lukemassa suomi24.fi:n lemmikkikeskusteluita.

.ksi

10. heinäkuuta

niin, mun ongelma oikeesti on, etten on koskaan ns. surfanu. en tiedä muita 

hakusaitteja kun altavistan ja meen sinneki aina tkk:n sivujen kautta. mutta, 

kokeilen nyt tuota googlea.

sohvin kyllä pitäis saada ihan hyvin kalkkia siitä kuivamuonasta. 

ainaki niissä rapujutissa on paljo kalkkia, vois ostaa niitä purkillisen.

-Ksi

p.s en tiedä, onko enemmän nörttiyttä, jos ei oo koskaan sufaillu vai 

että jos ei muuta teekään. tiedän kuitenkin olevani surkea tapaus ja 

sehän toki on tärkeintä.

10. heinäkuuta

http://www.herpetomania.fi/

tuolta löytyy linkkei suomalaisiin matelijasaitteihin.

.k

10. heinäkuuta

voi ei, oon mogannu. opin nimittäin cosmosta, ettei miehelle saa lähetellä joutavia 

tekstiviestejä pitkin työpäivää. työpäivän jälkeen sen sijaan saa kertoa kuulumisia, 

kunhan ei puhu työasioista tai lörpöttele joutavia. työpäivän aikainen soittelu on 

ehdottomasti pannassa.

onkohan meillä toivoa?

saksan marika lähetti kolme tekstiviestillistä ohjeita, joiden avulla voi chattailla 

2on-line eli reaaliaikaisesti". mutku mä en haluu. dellasin teksatrit enkä aio 

chattailla. julmuri?

hii: pian saa ruokaa, kanttarellikeittoa, paistettuja ahvenia, tuorejuustoperunalättyjä ja 

mansikkahyytelöä kermavaahdolla. jeeeee!

otin konnanumeroita ylös, tarjolla n tyypillisesti kaks punakorvaa without cash tai 

sitte nelivarvaskonnia donan tsipale.

-Ksi

11. heinäkuuta 2001

heipsulis,

kävi justiinsa hauska huoltomies tsekkaamassa mun ilmastointivekotinta. sälli

oli sellanen reipas kesämies, joka toisteli koko ajan jotta "asia vilpitön",

muttei se kyllä sille mitään osannu tehdä.

taitaa muuten olla konnilla ihan yleinen apatiakausi, joten ei kait syytä

huoleen vaikkei Sofia ole viime aikoina kylppäristä kauheasti tutkimusmatkoja

tehnytkään.

.ksi

Näin siis heinäkuussa 2001. Armon vuonna 2025 Sohvi-kilpikonna voi 

edelleen hyvin, ikää mittarissa nyt 37 vuotta.

Kuka kääpä?

 Arvaa, kuka kääpä on kyseessä!

1. Ensimmäinen vihje:

Olimme tulossa luistelemasta.

-Minä luistelin kuin varpuset!

-Ai niinkö? Miten varpuset sitten luistelee?

-Ne luistelee ihan pienen hiljaa. Ja yleensä ne ei luistele.

2. Toinen vihje:

Olimme menossa kotiin futismatsista.

-Mitä paikkaa sä pelasit?

-Pakkia.

-Mikä on sun lempipaikka?

-Lintsi.

3. Kolmas vihje:

-Mikä on sun lempiaine koulussa?

-No sellainen rauhallinen työskentely omalla pulpetilla. Tai vaikka ihan vaan pötköttely.

4. Neljäs vihje:

-Lopulta meistä kaikista tulee isoja ja karvaisia ja me muutetaan täältä pois.

Joko arvasit?

Mukavaa kevättä täältä Kääpälästä! Täällä mennään viimeisiä, todella kiireisiä kouluviikkoja, ja puhti alkaa olla poissa vähän itse kullakin. Onneksi kevätaurinko tuo lisäbuustia tekemiseen ja pääsiäislomasta ei ole pitkä matka lasten vappulomaan. Minäkin pääsen kemman alumnina wappuskumpalle Otaniemeen, jee!

Asuntohaaveita

Olemme viihtyneet hyvin kääpäin kanssa täällä metsän keskellä. Asunto on ollut ihan täydellinen: kouluun ja kauppaan on vartin matka ja silti asumme keskellä metsää ja mustikat voi poimia heti terassilta alkaen.

Nyt kun käävät ovat kasvaneet, olen alkanut haaveilla jo uudesta elämänvaiheesta. Haluaisin, että julkisilla pääsisi joka paikkaan emmekä olisi niin riippuvaisia autosta.

Laitan tähän talteen tämänhetkisen unelma-asunnon speksejä. 

-ei saunaa 

-kylpyamme

-3-4 h

-hyvät yhteydet julkisilla

-äänieristys

-selkeä pohja, ei vinoja seiniä

-ylin kerros

-lähellä uimahallia

Jännä nähdä, mihin aikanaan päädymme! Se on selvää, että asumme tässä vielä ainakin muutaman vuoden, jotta pienin kääpä saa alakoulun ja toiseksi pienin yläkoulun päätökseen. Uusi työpaikkani on Etu-Töölössä ja miehen työpaikka on keskustassa myös, joten se voisi olla yksi potentiaalinen sijainti. Mies on sieltä myös kotoisin. Olen miettinyt myös Vallillaa, Kumpulaa ja Käpylää. Mutta aika näyttää, mihin päädymme. Nyt on kiva vain fiilistellä eri vaihtoehtoja.

Väikkäriä

Mun väikkäri on edennyt vihdoin siihen pisteeseen, että mietin karonkkaan kutsuttavia ja laadin lektiota ja puhetta. 

Väikkäri on toimitettu vastaväittäjälle, sali ja karonkkapaikka varattu.

Mutta edelleen tuntuu siltä, etten varmasti kuitenkaan valmistu.

Ihan varmasti vielä tulee joku mutka matkaan.

No mutta, päivä kerrallaan vain eteenpäin. Ehkä sitten, kun hyllyn päällä on hattu ja miekka, alan uskoa, että minusta tuli tohtori. Minusta. 

On ollut mielenkiintoista huomata, miten epäuskoisesti koko tähän prosessiin suhtaudun. Epäuskoa lisää toki myös se, että vaikka itse artikkelit syntyivätkin melko kivuttomasti, oli esitarkastusprosessi pitkä ja raskas. Mutta josko nyt oltaisiin oikeasti loppusuoralla!

Näiden väikkärivalmistelujen ohella Kääpälässä on otettu kevättä vastaan perinteisin menoin, eli pelaamalla futista, kuskaamalla ja kannustamalla. Eilen pääsin katsomaan Taimiston matsia vielä oman työ/koulupäivän ja jumpan jälkeen. Voi miten hyvältä tuntui seisoa lämpimässä kevätillassa muiden vanhempien kanssa ja katsoa, kun teinit viipottavat pallon perässä. Me gusta!

Olen vaihtamassa vappuna työpaikkaa, joten vanhassa työssä on nyt varsin lungia. Minullakin on ollut aikaa vaikka mihin! Elämäni koostuu perheen lisäksi seuraavista palikoista:

1. Väikkärin viimeistely

2. Fysiikan opiskelu (Suhteellisuusteoria suoritettu, kvanttifysiikka meneillään)

3. Saarnojen laatiminen (liittyy kesätyöhöni Lohjan seurakunnassa)

4. Espanjan opiskelu (kurssi kerran viikossa + Duolingot)

5. Partio: toimin lippukunnan pestijohtajana, SP:n kasvatusvaliokunnan varapuhiksena, Ko-Gi-ohjaajana ja yhden Ko-Gi -työn staabilaisena ja PJ-PK-kouluttajana - aika paljon partiota tälle keväälle!

6. Kuoro - osallistun Ruppiksen projektikuoroon, meillä on konsertti huhtikuussa

7. Lukupiiri - löysin itselleni lukupiirin Kumpulasta!

8. Kahvakuula - etänä, kerran viikossa. Tulee tehtyä vähän muutakin kuin vesijuoksua.

Syksyllä vesijuoksin ahkerasti, mutta nyt olen sairastellut ihan yhtenään. Kahvakuulaa on enää yksi kerta jäljellä, josko sitten taas alkaisi vesijuoksut ja uinnit ja ulkona kävely, juoksu ja pyöräily.

Kääpälän kevät on ollut paitsi kiireinen myös raskas, mutta nyt alkaa onneksi asiat lutviutua. Joten valoa kohti!

Huomasin muuten, että 3.8.2025 on suuri päivä - Kääpälä täyttää silloin 20 vuotta! Täytyy juhlistaa sitä jotenkin.

Loppuun muutama kevennys kääpäin suusta - saatte itse arvata, kuka on kyseessä.

"Mun vatsassa pyörii, kun se katsoo mua tunnilla!"

"Sä voit laventaa vaik tuhannella ja se on niin hienoo, kun se nousee, mut se tarkoittaa silti samaa lukua!"

Seikkailupäivä

Olen vaihtamassa työpaikkaa ja nämä viimeiset viikot ovat aika leppoisia. Yritän saada keskeneräisiä hommia maaliin ja huolehtia itsestäni.

Eilen keskityin jälkimmäiseen. Jätin auton Miehelle, jotta hän pääsee kuskaamaan Oivuskan ja Taimiston futistreeneihinsä, toisen Mynttiin ja toisen Laaksolahteen. Lähdin bussilla optikolle. Saan uudet silmälasit ja yllättäen minulle oli tullut ikänäköä. Olin jo valinnut kahdet erilliset lasit - toiset lukemiseen ja toiset muuhun elämään, mutta kavereiden kommentteja kuunneltuani tulin katumapäälle ja kävin vielä vaihtamassa lasit monitehoihin. Saan ne kolmen viikon kuluttua ja jännittää kyllä kovasti!

Optikko oli vähän myöhässä aikatauluista ja pelkäsin, että myöhästyn fyssarilta, jonne olin siirtymässä kahden kulkuneuvon yhdistelmällä. Menin bussilla ja pikaratikalla ja myöhästyin vain muutaman minuutin. Pettymyksekseni jouduimme siirtämään ajan, sillä minulla oli menossa antibioottikuuri korvatulehdukseen, eikä hierontaa silloin suositella.

Fyssarilta jatkoin pikaratikalla töihin. Sain tarvittavat hommat tehtyä varsin tehokkaasti, sillä töissä oli hiljaista ja rauhallista. 

Koska korvaani oli tutkinut ensin hyvin nuori lääkäri, joka määräsi korvatipat korvakäytävän tulehdukseen ja seuraavaksi puhelimitse vanhempi lääkäri, joka arveli, että kyseessä onkin välikorvan tulehdus, päätin käydä oikein korvalääkärillä näyttämässä korvaani, sillä olin kärsinyt myös oudosta huimauksesta. Matkustin pikaratikalla, junalla ja metrolla Ympyrätalolle. Korvalääkäri oli mukava ja oli sitä mieltä, että korvani oli vain puhjennut itsekseen. No, antibiootit olivat siis oikeat ja sain jatkaa niitä, sillä korva ei ollut vielä kunnossa.

Olin tähän mennessä matkustanut bussilla, bussilla, pikaratikalla, pikaratikalla, junalla ja metrolla. Eväät ostettuani jatkoin vielä metrolla ja bussilla lukupiiriin. Löysin itselleni Kumpulassa kokoontuvan lukupiirin ja menin sinne ensimmäistä kertaa tunnin etukäteen eväiden kanssa. Tarkkailin kylätalon meininkiä. Menossa oli kukka-askartelutuokio. Lueskelin kirjaston lehtiä ja kirjoja ja söin ne evääni.

Olin lukenut kirjan, Jani Niemisen Äijähaara, ja se oli huippu. Myös lukupiiri oli ihana! Löysin piirin, sillä opiskelen nyt Kumpulassa fysiikkaa. Aloin haaveilla lukupiiristä lasten serkun valmistujaisissa. Ne pidettiin Malmilla talon kerhotilassa ja siellä koontui lukupiiri. Totesin, että sellaiseen minäkin haluan. Kumpula houkuttaa myös tulevana asuinalueena. Löysin Oivuskalle Käpylästä yläkoulun, jossa olisi luonnontiedepainotus ja A2-espanja. Koulussa voi myös opiskella espanjaksi. Kumpula, Käpylä ja Töölökin nyt siis mietinnässä, mutta muutto olisi aikaisintaan siinä vaiheessa, kun Taimisto saa peruskoulunsa päätökseen.

Tein helmi-maaliskuussa fysiikasta Suhteellisuusteorian perusteet ja tällä viikolla alkaa Kvanttifysiikan perusteet. Teen toki sitä väikkäriä Kumpulassa myös ja itse asiassa nyt alkaa vihdoin olla valmista sen suhteen - viikon päästä vahvistetaan kokouksessa vastaväittäjä ja muu tiimi ja väitöspäiväkin on jo kalenterissa. Tilavarauksen pääsen tekemään vasta tuon kokouksen jälkeen. Karonkkaa varten olen varannut jo tilan ja lukiokaverini ehdotti, että jos väitös onnistuu, juodaan skumppaa ja jos ei, niin juodaan pöytäviinaa. Näillä mennään.

Illalla matkustin vielä bussilla, metrolla ja autolla kotiin - ihana Mies haki minut tuttuun tapaan metroasemalta. Metro kyllä kulkee täällä Espoossa, mutta jos ei asu ihan metroradan vieressä, ei sieltä pääse millään kotiin. Lähimmälle metroasemalle on meiltä matkaa 2,6 km, mutta sieltä ei tule lainkaan busseja meille. Toiseksi lähimmältä kulkee bussi 1-2 kertaa tunnissa. Mutta onneksi on auto ja ihana mies!

Seikkailupäivän pihvi oli Helsinki. Voi miten kaipaisinkaan Helsinkiin!

Seuraavat seitsemän viikkoa ohjelma on harrastusten osalta selvä: fysiikkaa, espanjaa, väitökseen valmistautumista, partiota, kahvakuulailua ja vesijuoksua. Aion myös valmistella kesän saarnoja. Työskentelen kesällä kahdella riparilla ja minulla on kolme saarnavuoroa. Nyt on hyvää aikaa valmistella niitä jo etukäteen, sillä kesä tulee olemaan kiireinen - on uuteen työhön perehtymistä ja lomani aion käyttää noihin rippileireihin. Yhteisen reissun aiomme tehdä vasta syyslomalla, jollei perinteistä juhannusreissua Pusulaan ja Muurlaan lasketa.

Tänään onkin sitten vuorossa etäpäivä. Yritän houkutella yhden toipilaan pian lounaalle. Illalla on vuorossa espanjaa ja Ko-Gi seminaaria partioon liittyen.

Kevättä - kohti valoa ja lämpöä!

Vahvuuksia

Nappaan tänne talteen vielä yhden dokumentin. Nämä on kirjoitettu joulukalenteriin vuodeksi 2020. Miten ihana tapa tuoda esiin lasten vahvuuksia! Juuri nyt näiden lukeminen tuntui todella tärkeältä. Vaikka nämä on kirjoitettu viisi vuotta sitten, pitävät ne edelleen täysin paikkansa. 

Hän on utelias ja kiinnostunut monista asioista.

 

Hän iloitsee uuden oppimisesta.

 

Hän osaa katsoa maailmaa pilke silmäkulmassa ja näkee monia hauskoja asioita elämässään. Hän nauttii hassuista jutuista ja on huumorintajuinen.

 

Hän on luova ja kehittelee omia juttuja huoneessaan.

Hänelle musiikki, liikunta ja taide ovat tapoja tuoda esille luovuuttaan.

Hän näkee kauneutta luonnossa.

 

Hän on toiveikas ja uskoo hyvään, sekä ihmisissä että tulevaisuuden suhteen.

 

Hän on isoveli ja pikkuveli ja luovii hienosti perheen

keskimmäisenä lapsena ollen välillä iso ja välillä pieni.

Korona-ajan tee-se-itse leiri

 Korona-aikana kaikki lasten harrastukset pistettiin tauolle tarttumisriskin vuoksi. Kun korona alkoi 2020, oli meillä yksi tarhalainen, viskari-ikäinen, ja neljä koululaista. Jäimme koko kööri, mukaanlukien kaksi työläistä, etätöihin.

Minikääpä harrasti tuolloin futista, mutta lopetti sen, sillä harjoituksia jouduttiin jatkuvasti perumaan ja ne vähät, joita oli, pidettiin ulkona. Minikääpä sanoi, että äiti, etkö huomaa, että täällä on lunta - en minä halua pelata futista!

Toukolaisen rakas tanssiharrastus loppui myös korona-aikana. Pitkään suunniteltu kisamatka Amsterdamiin jouduttiin perumaan ja se harmitti ainakin minua ihan valtavasti. Taimisto harrasti tuolloin kilpauintia ja treenejä oli milloin missäkin, välillä jopa pulkkamäessä - ne oli kyllä kivoja treenejä ne! Muistan, kun uimahallit vihdoin avattiin - miten ihana oli päästä veteen!

Olimme ilmoittaneet lapset Kiljavalle hiihtolomaleirille. Leiri jouduttiin tietenkin perumaan, mutta me emme siitä lannistuneet vaan järjestimme oman leirin. Meillä oli asunto Niittykummussa, joten leiri oli luontevaa järjestää siellä. Taimisto ja Oivuska saivat valita mieleistään ohjelmaa. Kategorioiksi muodostui "Tosi kivaa" ja "Tosi, tosi kivaa". 

Näistä ohjelmista valitsin sitten meille sopivat ja aikataulutin ne seuraavasti:

Leiri oli oikein onnistunut. Teimme niin, että Taimisto sai osallistua leirille koko ajaksi ja veljet vuorottelivat: ensimmäisen yön leirillä vietti Oivuska ja toiseksi yöksi saapui Toukolainen. Kuntosalilla kävimme meidän työpaikalla - siellä ei korona-aikana käynyt ketään. Lumisota onnistui helposti leikkipaikalla mutta hiihdon kanssa oli haasteita - emme löytäneet Niittykummusta latuja, joten hiihtelimme sitten kävelyteitä pitkin. Pulkkamäki sujui jo paremmin.

Keilailemaan mentiin Tapiolaan ja luistelemassa käytiin lähikentällä Niittykummussa. Taisi käydä niin, että lumilautailuun ei riittäneet enää kellään rahkeet ja ekstendasimme leffaosuutta.

Mutta onnistunut leiri kaikein kaikkiaan!

Opiskelusta ja vuotta 2024

Kirjoitin 15.2.2018 seuraavasti:

”Viides tutkintotodistus noudettu. Ensimmäisen kerran astelin yliopistolle syksyllä 1995 ja TKK:lle 1996. 1999 valmistuin ja pääsin onneksi töihin, en ihan omalle alalleni, mutta IT-ala, tuo tulevaisuuden toivo, tarvitsi nuoria, reippaita tekijöitä. Työn ohessa opiskelin sitten yhtä ja toista: kansainvälistä liiketoimintaa, yritysjuridiikkaa, matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä, kasvatustieteitä, sosiaalipsykologiaa, kotimaista kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, yritysstrategiaa ja kansainvälistä markkinointia sekä uskonnonfilosofiaa. Mutta nyt tämä oli tässä: 22 vuotta opiskelua, joista 18 vuotta työn ohessa, riittää yhdelle ihmiselle. Kiitos ja kumarrus, sekä yhteiskunnalle että erityisesti Kallelle, joka on hoitanut suloisia lapsosia/kiukkupyllyjä silloin, kun äiti on lukenut tenttiin/kirjoittanut semmaa/väsännyt gradua. Kaiken ylijäävän ajan lupaan käyttää liikuntaan ja kavereihin – perhe ja työnantaja on ryövännyt aina oman aikansa joka tapauksessa.” 

No, eihän se ihan niin mennyt. Sen jälkeen olen opiskellut yhtä ja toista. Korona-aikana Kisakalliossa (tai oikeastaan Espoossa etänä) Personal Traineriksi ja sen jälkeen tein opeopinnot ja papin soveltavat. Sain viimeisen pappiskurssini valmiiksi syksyllä 2024. Samana vuonna opiskelin myös erkkapedan perusopinnot ja se tapahtuikin hieman yllättäen. Palataanpa hieman ajassa taaksepäin.

Sain ensin neljän kuukauden opettajan sijaisuuden. Hommat sujuivat ja minun oli mahdollista jatkaa myös kokonainen lukuvuosi. Minua tietysti kiinnosti. Ajatuksena oli, että koko perhe viettää Espanjassa kokonaisen lukuvuoden, paitsi Kääpä, jota kutsui Isänmaa ja Upinniemi. Minikääpä päätti, että tekee kaksi jaksoa lukio-opintoja Espanjassa ja palaa sitten kolmosjaksoksi Suomeen tanssimaan vanhat. Mies ei pystynyt olemaan töistä pois koko vuotta, mutta sai sovittua opintovapaan kevääksi. Mies sai myös opinto-oikeuden palautettua. Oivuskalle Espanja-vuosi vaikutti suht koht neutraalilta – kevät oli sujunut uudessa koulussa hyvin. Toukolainen empi ensin pitkään, mutta lähti kuitenkin reippain mielin matkaan. Taimistolla oli sujunut kevät Espanjassa hyvin, kaksi kaveriakin oli löytynyt, mutta kesällä Espanja ei enää houkutellutkaan. No, päätimme kuitenkin lähteä matkaan.

Taimisto joutui kuitenkin palaamaan maitojunalla kotiin, oli ihan liian kova ikävä omia kavereita ja futisjoukkuetta – futiksen harrastaminen Espanjassa oli ollut laiha lohtu eikä luokaltakaan ollut oikein löytynyt hengenheimolaista, kevään kaverit olivat muuttaneet takaisin Suomeen. Onneksi Mies oli kotona Espoossa. Mies vietti perjantai-iltoja tyttöjen kanssa ja sain viikoittain kuvia yhteisistä Vain elämää -hetkistä: joka kerta tytöt nukkuivat, milloin sohvalla, milloin lattialla. Selkeästi intti ja koulu vei voimat. Minikääpä lähti Suomeen valmistautumaan tansseihinsa marraskuun lopussa, ja minä jäin vielä joulukuuksi pienten poikien kanssa Espanjaan. Jouluksi tultiin kaikki kotiin.

Pohdimme pitkään, mitä teemme kevään suhteen. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut jäädä kevääksi Espanjaan Toukolaisen ja Oivuskan kanssa, sillä molemmilla oli sujunut syksy hyvin sekä koulussa että kavereiden suhteen. Päätimme kuitenkin, että olemme koko perhe kevään Suomessa, se olisi parasta koko perheen kannalta.

Minä jouduin työskentelemään vielä tammikuun koululla ja palasin sen jälkeen Suomeen. Arvelin, ettei meillä olisi hetkeen rahaa reissata ulkomaille (nämä Espanjan hummailut eivät olleet taloudellisesti kovinkaan kannattavia), joten päätin matkustaa osittain maata pitkin Suomeen ja bongata samalla itselleni neljä uutta maata. Työni päättyivät perjantaina iltapäivällä, jonka jälkeen hain matkalaukkuni asunnolta ja pääsin matkaan. Matkustin ensin junalla Malagaan ja sieltä Barcelonaan. Yövyin Barcelonassa Easy Sants by Bossh! -hotellissa ja lähdin aamusta bussilla kohti Andorraa. Andorrasta olin varannut hotelliksi Hotel Best Andorra Centerin, sillä siellä oli mukavan näköinen uima-allas ja sijainti oli melko lähellä bussiasemaa. Matkani aikana Euroopassa oli maanviljelijöiden mielenosoituksia ja paljon bussivuoroja oli peruttu, joten sai vähän jännittää, kuinka käy. Pääsin kuitenkin Andorraan ja hengasin siellä päivän. Kävin vuorilla vähän patikoimassa ja ajattelin, että tänne voisin kyllä muuttaa. Tapasin kaupungilla britin, joka kertoi tulleensa sinne pakoon Brexittiä ja koronaa. Vuorien keskellä oli turvassa. Juuri kun olin saapunut Andorraan, sain Käävältä viestin: oli murtanut jalkansa intissä rynnäköidessään. Tämä tapaamani britti oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa asiasta puhuin.

Aamulla jatkoin Andorrasta Ranskan puolelle Toulouseen. Käppäilin vähän kaupungilla ja huomasin, että pyöräily oli täällä tosi suosittua – melkeen jokaiseen kuvaan osui pyöräilijä tai pari. Jatkoin vielä samana päivänä junalla matkaa kohti Pariisia. En ollut käynyt ennen Pariisissa, mutta halusin jättää siihen kaupunkiin tutustumisen toiseen kertaan. Niinpä vain juoksin metropysäkiltä toiselle halki heräilevän kaupungin ja jatkoin yöjunalla matkaa kohti Luxemburgia.

Samaan vaunuun sattui kokonainen jalkapallojoukkue ja mikäs olikaan kotoisempaa kuin matkustaa futareiden kanssa. Saavuin aamulla Luxemburgiin ja pidin myös siitä kaupungista kovasti. Erityisen vaikutuksen teki nuori mies, joka oli kuskannut pianon puistoon soitellakseen siellä. Illalla jatkoin bussilla Brysseliin. Nukuin yöni Hotel Europacityssä. Sen kanssa meinasi käydä köpelösti, sillä olin varannut hotellin kuukauden päähän. Onneksi löytyi vielä yksi vapaa huone, johon pääsin yöksi. Aamulla kiertelin hieman kaupungilla ja matkustin junalla lentokentälle. Lensin kotiin 4.2, jotta saan nauttia synttäriaamiaisesta.

Suomeen paluu oli karu. Muistin saman tammikuulta 2022, kun palasin kotiin – kontrasi Espanjan valon ja ilon ja Suomen alkuvuoden pimeyden välillä oli suuri. Vuonna 2022 palasin heti töihin ja sain elämääni rytmin, mutta nyt vuonna 2024 olin opintovapaalla vielä kevään, eikä päivissäni ollut juuri rakennetta. Tällaista en ollut kokenut sitten lasten vauva-aikojen!

Lopulta sain elämästä kiinni itselleni tutulla tavalla, opiskelemalla. Kääpä joutui kotihoitoon kinttunsa kanssa ja mietin, olisiko jotain mukavaa, mitä voisimme tehdä yhdessä nyt, kun inttiin ei päässyt. Tiesin, että Kääpä haaveile erityispedagogiikan opinnoista ja ajattelin, että voisimme tehdä yhdessä ensimmäisen kurssin avoimessa yliopistossa. Ilmoittauduin itse ja yllätyin, että se ei ollutkaan Käävän mielestä hauska tapa viettää yhteistä aikaa. Niinpä minä sitten päädyin opiskelijaksi. Olin toki kokenut sen tarpeelliseksi työskenneltyäni vuoden koulumaailmassa – yhä useampi nuori tarvitsi yksilöllistä tukea peruskoulusta ja lukiosta selvitäkseen ja minulla oli sen tyyppistä osaamista hävettävän vähän.

Opintojeni kautta päiviin löytyi rytmi ja sisältö. Pian alkoi myös papin opintoihin liittyvä kurssi ja olin välillä jopa kiireinen. Opintovapaani tarkoitus oli toki edistää väitöskirjaa, mutta se oli jäänyt täysin jumiin. Olin jättänyt sen esitarkastukseen joulukuussa 2023 eikä esitarkastuslausuntoja kuulunut. Kun ne lopulta sain, pääsin hommiin – erityisesti menetelmäosuutta piti vielä työstää. Sain väikkärin jätettyä uudelleen esitarkastukseen vasta syyskuussa 2024, sillä palasin kesäkuun alussa töihin ja se veikin kaiken ajan.

Syksyllä tein vielä yhden kurssin papin opintoihin liittyen, auttavan kohtaamisen, ja viimeisen kurssin erkkapedaan liittyen. Odottelen edelleen esitarkastuksen tuloksia, toisen olen onneksi jo saanut ja se oli vihdoin puoltava, ja joutessani olen opiskellut suhteellisuusteoriaa. Ensi kuussa aloitan kvanttifysiikan opinnot. Tarkoituksenani on saada fysiikan aineenopettajan pätevyys ja näiden kurssien jälkeen vaadittavien opintojen pitäisi olla kasassa.

Mikäli joskus vielä väittelen, aion sanoa, että esitarkastusprosessini oli niin pitkä, että ehdin sinä aikana valmistua papiksi ja fysiikan opettajaksi.

Haaveena ulkomailla työskentely & kuuden ammatin taktiikka

Siivoan tietokonettani ja löysin tällaisen 9.12.2023 kirjoitetun postauksen. Ei mennyt kuin reilu vuosi ja nyt pääsen julkaisemaan sen!

Olen asunut nyt neljään otteeseen pätkän ulkomailla. Ensimmäisen kerran vuonna 1999 asuin Puolassa Krakovassa. Olin silloin IAESTE-harjoittelussa Krakovan yliopistossa. Tein johdepolymeerien polymerointeja ja karakterisointeja. Minulla oli aivan ihanat ohjaajat! Olin juuri palauttanut diplomityöni ja valmistunut. Meillä oli Krakovassa tosi kiva porukka, nuoria aikuisia tulinne sinne ympäri Eurooppaa ja moni oli opintojensa loppuvaiheessa tai juuri valmistunut. Asuimme samassa asuntolassa ja reissasimme ja kokkailimme yhdessä. Teimme myös patikointimatkan vuoristoon ja kävimme luostarissa. Kävimme Gdanskissa, Gdyniassa ja Helissä. Minuun teki vaikutuksen Puolan katolilaisuus. Katukuvassa näkyi paljon nunnia ja puhelinkortissa oli Paavi.

Vuodesta 1999 olen haaveillut ulkomailla asumisesta ja työskentelystä. Kun palasin Suomeen, sain pian ensimmäisen oikean työpaikkani – pääsin Hewlett-Packardille myymään servereitä telecom-alan yrityksille. Työskentelin siellä kaksi vuotta ja sinä aikana aloimme seurustella Miehen kanssa. Menimme kihloihin 2001 ja naimisiin 2002. Siinä vaiheessa emme haaveilleet ulkomailla työskentelystä vaan pikemminkin perheestä ja perheasunnosta Kehän kolmosen sisäpuolelta - mikä tuntui ihan mahdottomalta haaveelta. Haaveemme toteutui vuonna 2004, kun Kääpä syntyi.

Seuraavat kymmenen vuotta menikin sitten tiiviisti pienten lasten kanssa. Minikääpä syntyi 2006, Toukolainen 2009, Taimisto 2011 ja Oivuska 2014. Vasta sitten tuntui, että perheemme on tässä.

Ensimmäiset vuodet viisilapsisena perheenä olivat raskaita. Kaikki energia meni arjen pyöritykseen. Oma henkireikäni oli opiskelu. Kun Kääpä oli pieni, opiskelin filosofiaa, sosiaalipsykologiaa ja kasvatustieteitä. Minikäävän vauva-aikana tein filosofian opintoja ja kotimaista kirjallisuutta. Kirjoitin myös gradun tietojenkäsittelytieteestä ja sain maisterin paperit siitä aineesta 2008.

Toukolaisen ollessa pieni hain lääkikseen, mutta jäin pisteen päähän Helsingistä, enkä hakenut silloin muualle. Mutta hyvä niin. Taimiston ollessa pieni en opiskellut mitään vaan halusin pikemminkin pian takaisin töihin. Vauvavuodesta tuli kuitenkin hyvin erilainen kuin olimme suunnitelleet, sillä anoppini, mummoni ja äitini kuolivat kaikki vuoden sisällä. Elokuussa anoppi kuoli, syyskuussa Taimisto syntyi, joulukuussa kuoli mummo ja maaliskuussa äitini. Vuosi meni vauvaa hoitaessa ja suriessa.

Luulimme jo jonkin aikaa, että perheemme oli siinä: kaksi tyttöä, kaksi poikaa, kevät-, kesä-, syys- ja talvivauvat. Mutta niin vain aloimme haaveilla vielä viidennestä villahoususta ja saimme kuin saimmekin vielä Oivuskan vuonna 2014. On onni olla perheen viides lapsi: Oivuska sai kaksi rakastavaa isosiskoa ja kaksi hoivaavaa isoveljeä. Toki sisaruksilla riitojakin on, mutta uskon, että iso perhe on lapselle rikkaus.

Minä olin jo pitkään haaveillut uusista opinnoista. Hain ex tempore teologiseen opiskelemaan uskonnonfilosofiaa ja pääsin aloittamaan opinnot vuonna 2013. Tein ensin polkuopintoja avoimessa ja sitten siirryinkin jo maisteriopintoihin. Oivuska kävi pienenä heprean tunneilla ja hän kokee, että se on ensimmäinen vieras kieli, jota hän on opiskellut. Seuraavaksi sitten enkkua ja espanjaa.

Olin aina aiemmin opiskellut mahdollisimman nopeasti, mutta nyt päätin pikemminkin opiskella hitaasti. Haaveilin salaa papin ammatista ja halusin rauhassa pohdiskella, olisiko minusta siihen. Valmistuin teologian maisteriksi 2017, mutta en tehnyt papin soveltavia opintoja enkä näin saanut papin pätevyyttä. Palasin kuitenkin soveltavien opintojen pariin uudestaan vuonna 2022. Aiemmin tuntui mahdottomalta sovittaa niitä työn oheen, mutta nyt päätin yrittää.

Tein syksyllä 2022 ensimmäisen 3 op kurssin. Se oli todella ihana! Opiskelin samalla myös jatko-opintoihini liittyen etiikan historiaa. Pidin siitäkin kurssista tosi paljon. Opinnot olivat jälleen hyvää vastapainoa työlleni, joka oli edelleen hektistä ja välillä myös tarkoituksetonta. Onko minun tehtäväni rakentaa tietojärjestelmiä koko työurani ajan?

Seuraava kurssin, soveltaviin opintoihin kuuluvan kuuden viikon harjoittelun, tein Espoon Tuomiokirkkoseurakunnassa 5.12.2022-15.1.2023. Sain sen tehtyä työn ohessa, sillä harjoitteluun liittyvät tehtävät ajoittuivat pääasiassa iltoihin ja viikonloppuihin.

Harjoitteluni alkoi riparin aloitustapaamisella. Tein kansainväliseen messuun esirukouksen, osallistuin riparille, retriittiin ja äitilomaselle. Toimin tapaninpäivänä liturgina Tuomiokirkossa ja sain saarnata jouluaattona Suvelan kappelissa ja äitilomasella Hvittorpissa. Ensimmäinen saarna jännitti ihan mielettömästi, toinen sujui jo paremmin. Kävin myös päivä- ja perhekerhossa sekä häissä, hautajaisissa ja kotikasteessa. Kuuden viikon jakso oli todella antoisa, näin monipuolisesti seurakunnassa tehtävää työtä.

Kesällä sain kunnian toimia pappina kahdella riparilla. Olin Oulun seurakuntien partioriparilla Rokualla ja Espoonlahden seurakunnan riparilla Poikkeusharjussa Parkanossa. Molemmilla ripareilla minulla oli hyvä ja luonteva olla omana itsenäni. Oli helppo hengittää. Konfirmaatiot sujuivat myös ihan kivasti. Oulussa minua ei jännittänyt juurikaan, mutta Espoonlahdessa, omasa kotikirkossani, sitten sitäkin enemmän. Jännitys iski kesken saarnan ja kiiruhdin sen nopeasti loppuun. Pidän saarnojen kirjoittamisesta. Toivon, että opettajan työn myötä esiintymisjännitykseni on vähän helpottanut.

Minulla on kuuden ammatin taktiikka. Minulla on 20 vuotta työelämää jäljellä ja ajattelin jakaa sen kuuden eri ammatin kesken. Aion työskennellä johtajana, konsulttina, yrittäjänä, tutkijana, pappina ja opettajana. Saa nähdä, miten kuuden ammatin taktiikkani käytännössä toteutuu ja miten aika jakaantuu eri ammattien kesken. Ensimmäiset reilut 20 työvuotta kului lähinnä konsulttina ja johtajana, jonkin verran tein myös tutkijan työtä. Nyt olen päässyt kokeilemaan opettajan ja papin työtä. Yrittäjäksi en ole vielä ryhtymässä, ellei sitten kaveriporukalla syntyisi jokin yritysidea, jota voisi kokeilla mahdollisimman vähäisellä riskillä.

Vuodesta 1999 alkanut haaveeni ulkomailla työskentelystä sai vihdoin jatkoa vuonna 2021. Olin aloittanut korona-aikana liikuntaneuvojan ja Personal Trainerin opinnot Kisakalliossa. Niihin opintoihin liittyvä harjoittelu vei minut Sofia-opistolle Fuengirolaan. Mukaani sain Taimiston ja Toukolaisen ja he kävivät siellä Fuengirolan kotikoulua. Asuimme tuolloin Los Bolichesissa kirkkoa vastapäätä. Vietimme joulun 2021 Espanjassa ja paras lahja ikinä oli se, kun kävimme Toukolaisen ja Taimiston kanssa noutamassa loppuperheen juna-asemalta joulun viettoon. Loppiaisen jälkeen palasimme Suomeen. Kun harjoittelu päättyi, mietin, miten pääsisin takaisin Fuengirolaan.

Minulla oli monta opetettavaa ainetta: kemia, matematiikka, tietotekniikka, uskonto ja filosofia. Sain vihdoin haettua näistä opinnoista vastaavuustodistukset. Puuttuvan pedagogisen pätevyyden hankin Haaga-Heliasta vuonna 2022. Nyt olisin siis pätevä aineenopettaja! Laitoin rehtorille viestiä, että voisin tulla tekemään sijaisuuksia kouluun ja sainkin vähän yllättäen neljän kuukauden sijaisuuden helmikuusta 2023. Lähdin Fuengirolaan tammikuun viimeisenä päivänä. Toukolainen kävi luonani lomailemassa reilun viikon helmikuussa ja maaliskuussa saapui Taimisto. Taimisto kävi koulua Espanjassa muutaman kuukauden. Huhtikuussa saapuivat pojat ja Oivuska jäi siitä kouluun viideksi viikoksi. Kääpä vieraili Fugessa kirjoitusten jälkeen. Asuimme tuolloin kahdessa paikassa rantakadulle, ensin lähellä Torreviejaa 2 kk ja viimeiset 2 kk vähän tilavammassa asunnossa Los Bolichesin keskustassa.

Kesäkuussa 2023 lensin suoraan Käävän ylioppilasjuhliin. Mies ja Kääpä olivat pistäneet ne kahdestaan pystyyn, minun vastuullani oli kutsujen lähettäminen. Oli niin ihana nähdä Kääpä ja kaikki sukulaiset ja ystävät! Jouduin lähtemään heti juhlien jälkeen työmatkalle Montrealiin. Kun kesään mahtui vielä kaksi riparia ja Korean Jamboree, en juuri ehtinyt viettää aikaa kotona Tillinmäessä. Mutta ehkä senkin aika vielä tulee.

Minikääpä lähti ensin Etelä-Koreaan Jamboreen oheismatkalle, jonka aikana matkustettiin ympäri maata. Me saavuimme Toukolaisen kanssa perässä. Partiolaisten neljän vuoden välein järjestettävä suurleiri Jamboree pidettiin tällä kertaa Saemangaenumissa. Leiriä koetteli lämpäaalto, infra oli puutteellista ja pisteenä iin päälle aluetta uhkasi taifuuni, jonka vuoksi jouduimme lähtemään leiriltä evakkoon. Meidän leirilippukuntamme evakuoitiin yliopistolle. Arki sujui siellä hyvin - meitä kuljetettiin ohjelmiin ja löysimme jopa Mäkkärin nurkan takaa. Kävimme Soulissa Gangnamissa ja vähän shoppailemassa. Leirin avajaiset ja päättäjäiset olivat K-pop ilotusta ja vähän itsekin innostuin tuosta musiikkilajista. Karaokebussi ja messut kruunasivat viimeisen Korea-päivän.

Saavuin Koreasta Suomeen maanantain ja tiistain välisenä yönä ja tiistaina lähdimmekin Minikäävän kanssa jo Espanjaan. Minulla alkoi työt ja Minikäävällä koulu, lukion toinen luokka. Asuimme ensimmäiset kaksi viikkoa Girasolissa kahdestaan. Kävin joka ilta uimassa ja haaveilenkin asumisesta kerrostalossa, jonka pihalla on uima-allas.

Koulussa opetin seiskoille matikkaa ja kemiaa, yseille matikkaa ja kemiaa ja lukiossa kemiaa ja lyhyttä matikkaa. Minulla oli koko syksyn todella paljon opetusta. Alku oli todella raskas, mutta vähitellen arki lähti sujumaan. Pelasimme padelia ja katulätkää, uimme, shoppailimme Miramarissa ja söimme aiempaa vähemmän jätskiä, sillä asuimme nyt kauempana rantakadusta. Taimisto pelasi jonkin aikaa futista paikallisessa joukkueessa ja Oivuska pääsi lokakuussa futiskerhoon. Myös koululla järkättiin palloilukerhoa ja kaikki välkät kuluivat futiksen parissa, mutta silti Oivuska kaipasi Suomesta eniten juuri jalkapalloa. Taimiston ikävä kavereita ja futista kohtaan äityi niin kovaksi, että hän joutui palaamaan Suomeen jo syyskuussa. Siitä lähtien mina asuin poikien kanssa Espanjassa ja Mies tyttöjen kanssa Suomessa. Kääpä suoritti tuolloin varusmiespalvelustaan Upinniemessä.

Kun olimme ensimmäistä kertaa Espanjassa, pelasimme katulätkää, lauloimme kuorossa, patikoimme ja lapset kävivät kerhossa Majakalla. Toisella kertaa katulätkä oli vaihtunut säbään. Lauloin edelleen kuorossa ja teimme joitain patikkaretkiä. Aloitimme myös padelin. Nyt kolmannella kerralla en ehtinyt kuoroon, kun opetus meni sen kanssa päällekkäin. Patikoimaan emme ole päässeet vielä kertaakaan!

Sen sijaan olemme tehneet retket Marokkoon, Gibraltarille ja Malagaan. Kävimme ensin poikien kanssa Marokossa. Pääsimme ratsastamaan kamelilla, söimme herkullisen marokkolaisen aterian, seikkailimme vanhassa kaupungissa ja sain pitää käärmettä kaulallani. Ihan uskomaton reissu! Gibraltarilla pääsimme Isoon Britanniaan. Shoppailimme (Oivuskaa ilahdutti erityisesti Pokemon-joulukalenteri), kävimme katsomassa Rockilla asuvia apinoita ja piipahdimme tippukiviluolassa. Yksi apinoista hyppäsi reppuselkääni ja se vähän säikäytti. Hieno reissu tämäkin! Teimme vielä matkan Malagaan ja kävimme Picasso-museossa, Alcazaban linnassa ja söimme päivälliseksi herkullisia tapaksia. Tällä kolmannella reissulla ei siis laulettu kuorossa eikä patikoitu, mutta sen sijaan tehtiin lähiretkiä.

Väitöskirjakin on vähitellen edennyt. Kuvittelin jo, että saan jättää sen esitarkastukseen keväällä, mutta ohjaajani halusikin vielä yhden artikkelin. Viides artikkeli julkaistiin kirjassa, neljä muuta ovat konferenssipapereita. Nyt pitäisi olla riittävästi artikkeleita ja johdantokin on kirjoitettu. Tein siitä ensimmäisen version jo keväällä ja nyt syksyllä palasin vihdoin sen pariin. Olen kirjoittanut väikkäriä torstai-iltaisin. Silloin kokoontuu virtuaalisesti yhteisöllinen porukka. Kirjoitamme kukin väitöskirjojamme tomaattimenetelmällä. 25 minuuttia työskennellään, ja sen jälkeen höpötellään viisi minuuttia. Ja sitten otetaan toinen tomaatti eli 25 minuutin työskentelysessio. Mukavaa ja tehokasta! Lokakuussa oli Oivuskan futis, ja ehdin sen jälkeen aina mukaan muutamaksi tomaatiksi. Nyt marras-joulukuussa olen kerinnyt mukaan pidemmäksi pätkäksi. Väitöskirja on nyt kielentarkastuksessa ja lähtee vielä joulukuussa esitarkastukseen. Jos kaikki sujuu hyvin, väittelen keväällä 2024.

Oivalluksia

Kun harrastaa erilaisia asioita kääpäin kanssa, saa elämään ihan uusia kulmia. Tässä lyhyt kooste.

 

Laskettelu

 

Nyt kun mä oon kasvanut ja sä oot laihtunut, meidän on helpompi mennä yhdessä hissillä.

 

Suunnistus

 

Nappikset ja suunnistuskengät on melkeen samat, suunnistuskengissä on vaan heikommat palikat.

 

-Ooksä vieläki suunnistuksessa?

-Ei sitä oo ainakaan tullu. Mä kysyn mun äidiltä.

-Oonks mä vieläki suunnistuksessa? 

-Joo.

-Oon mä.

 

Partio

 

-Mä näin tässä vihreen koppiksen.

-Oliks iso vai pieni?

-Ehkä 4 tai 8 muurahaista.

 

Partiossa on kivaa se, että täällä on kaikki ihan erilaisia.

Ja täällä saa jokainen olla just sellanen ku on.

 

Koulu

 

Matikka on vähän ku karatea. Molemmissa tehdään loputtomasti pieniä, turhia liikkeitä.

Karatekaan ei oo oikees käytös niin hyödyllistä. Must tuntuu, et mä en tuu yhtään paremmaks, vaik mä kirjotan näit samoi laskui koko ajan.

Kääpälän vuosi 2022

 Kulunut vuosi oli itselleni pitkästä aikaa todella raskas. Vähän jokaisella rintamalla oli ylimääräistä haastetta, eikä oikein mikään sujunut omalla painollaan, kuten viime vuosina on ollut tapana.

 

Vuotemme alkoi Espanjasta. Vietin siellä kaksi kuukautta kahden lapsen kanssa. Lapset olivat siellä koulussa ja muut lapset tulivat viettämään joululomaa. Viihdyimme Espanjassa todella hyvin. Itselleni tärkeintä oli ilo, valo ja vuoret. Elämämme oli myös aika leppoisaa: vedin jumppia ja patikointeja Sofia-opistolla, lapset olivat koulussa samassa rakennuksessa, pelasimme katulätkää, lauloimme kuorossa ja kävimme patikoimassa. Söimme aika usein ulkona, mutta teimme myös ruokaa kotona. Lasten koulu alkoi 9.30 ja päättyi 14.30 ja kuljimme yhtä matkaa. Monasti ehdimme aamulla churroille ja illallakin oli hyvin aikaa olla ja harrastaa. Suomessa lähdemme kotoa seitsemältä töihin ja saavumme kotiin puoli kuudelta – ilta jää joka päivä kolme tuntia lyhyemmäksi ja se kuluu tavallisesti lapsia kuskaillen. Espanjassa pääsimme kaikkiin harrastuksiin kävellen ja katulätkää harrastimme kaikki yhdessä.

 

Palasimme Suomeen tammikuun puolessa välissä. Paluu oli aika karu: oli kylmää, pimeää ja liukasta. Olin tottunut viettämään paljon aikaa ulkona, mutta nyt se oli hankalaa. Tuntui, ettei hiihto, luistelu tai lumilautailukaan oikein kiehtonut. Teimme kuitenkin Käävän ja Minikäävän kanssa reissun Tahkolle. Olimme 2020 Itävallassa Bad Gasteinissa juuri ennen koronaa, 2021 ekaa kertaa Tahkolla ja 2022 sitten uudestaan. 2019 olimme koko porukka Rukalla, 2018 ja 2017 tein Rukan reissut kolmen isoimman käävän kanssa. Meidän Tahkon reissumme alkoi vähän nihkeästi: Kääpä oksensi ja valvoimme kolmistaan koko yös pienessä huoneessamme. Mietin, että mitäköhän tästäkin tulee, jos me koko porukka saamme nyt sitten jonkin vatsataudin. Siinä valvoessamme saimme tietää, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, joten sota tästä vielä puuttuikin.  

 

Itse harrastin myös. Vuoden 2022 harrastuksia / vapaaehtoistöitä kuvaa hyvin, että yritin tehdä ihan liikaa. Innostuin uusista jutuista ja lopulta olin niin monessa mukana, että aikaa lepoon ja palautumiseen jäi aivan liian vähän. Valmensin kahden pienimmän joukkueessa, erityisesti kaikkein pienimmän valkkuna olin aktiivisesti, ohjasin pienimmän suunnistuskoulussa – kävin oikein kurssinkin tähän liittyen alkuvuodesta – ja partiossa tein useampaa pestiä: olin Kajon alaleirimestarina, SP:n Johtamisverkoston puheenjohtajana, Etelä-Korean Jamboreen leirilippukunnanjohtajana ja jatkoin lippukuntani samoajien ikäkausivastaavana.

 

Ensi vuoden tavoitteena onkin tekemisen karsiminen entisestään. Ikäkausivastaavan pestistä olen jo luopunut, mutta olemme jatkaneet sitä johtajaparini kanssa, sillä siihen ei olla saatu ketään tilalle. Kajo on ohi, mutta Jamboree-pesti jatkuu. Jatkan myös Johtamisverkoston puheenjohtajana. Sen sijaan lasten urheilu jää ensi vuonna vähemmälle: olen alkuvuoden taas Espanjassa, enkä jatka suunnistuskoulun ohjaajana. Myös futisvalmennuksesta tulee luonnollinen tauko.

 

Mutta sitten takaisin vuoteen 2022. Talvio oli raskas, mutta kevään myötä alkoi helpottaa. Keväällä tein suunnistusohjaajakurssin loppuun, kävimme raivaamassa puita Muurlassa ja osallistuin samalla partion kevätpäiville. Kävin Järvenpäässä Kohtauksessa ja Kiljavalla Jamppitapaamisessa. Tutustuin johtajanelikkooni, joka vaikutti oikein mukavalta. Ohjasin E:n PJ-PK-työn ja osallistuin tarpojien erätaitoretkelle. Johtamisverkosto tapasi syvennetyssä valiokunnassa Lopella. Aika monta reissuviikonloppua osui siis keväällekin.

 

Alkuvuonna olimme paljon kotona, mutta kesän myötä alkoivat reissut. Pääsin ensin Taimiston joukkueen kanssa Alandia Cuppiin. Olin ollut samassa turnauksessa Käävän joukkueen kanssa seitsemän vuotta sitten ja olin siitä asti odottanut, milloin pääsisin uudestaan. Ja nyt se aika koitti! Koin myös elämäni ensimmäisen koulumajoituksen. Se sujui yllättävän hyvin. Joukkueessa on ihan huiput aikuiset! Kun me olimme Ahvenanmaalla, osallistui muu perhe lippukuntamme leiriin Myyrään.

 

Jatkoin leirin jälkeen vielä töitä. Vuoden 2022 Juhannusreissu peruuntui, sillä sairastimme Miehen kanssa koronan. Juhannuksena olimme jo terveitä, mutta emme uskaltaneet lähteä reissuun, kun ei tiedetty, saavatko käävät tautia. Ilmeisesti kaikki olivat jo sairastaneet sen, sillä uusia potilaita ei ilmaantunut. Juhannuksen tienoilla oli todella helteistä ja vietimmekin kolme päivää rannalla. Olimme ensin kahtena päivänä Odilammella ja sitten vielä Myllyjärvellä. Ihania paikkoja molemmat! Mylliksellä emme olleetkaan olleet ennen perheen kanssa, mutta Odilampi oli tuttu paikka jo ajoilta, jolloin ensimmäiset käävät olivat pikkuisia.

 

Juhannuksen jälkeen olimme hetken vielä töissä, mutta sen jälkeen alkoi perheen yhteinen loma. Tänä vuonna teimme perheen yhteisen vaelluksen, joka suuntautui Pyhä-Luosto -reitille. Vaellukselle tuli mittaa 31 km, ja vietimme sillä kolme yötä. Lähdimme ajamaan aamulla Espoosta, söimme lounaan Oulussa ja ajoimme vielä illaksi Pyhälle. Kävelimme illalla Isokurun kautta Karhunjuomalammelle ja jäimme siihen telttoihin yöksi. Seuraavan yön vietimme Huttulomassa, jonka käävät nimesivät Hyttylomaksi. Olimme liikkeellä mielenkiintoiseen aikaan, sillä saimme nauttia samaan aikaan sekä hyttysistä, mäkäräisistä, polttiaisista ja herhiläisistä. Ihana combo! Osa porukasta yöpyi Huttuloman autiotuvassa taiteilijanaisen kanssa ja osa majoittui teltoissa.

 

Kolmanneksi yöksi kävelimme Pyhälammelle. Pidimme ruokatauon Kapustan päivätuvalla. Kaikki olivat siinä vaiheessa aivan puhki ja kellotin meille kahden tunnin tauon. Ihan kaikki taisivat nukahtaa ainakin hetkeksi. Ötököiden lisäksi oli todella kuuma ja se verotti kyllä voimia. Lisäksi reitillä oli yllättävän paljon nousuja ja laskuja, mutta hienosti käävät jaksoivat. Pyhälammelta saimme kävellä kaatosateessa Lampivaaran ametistikaivokselle. Ennen kaivokseen tutustumista nautimme jätskiä ja pullaa kahvilassa – maistui niin hyvältä! – ja sitten kävimme mainaamassa meille vähän timantteja, timuja. Kaivosvierailun jälkeen oli edessä vielä Luoston huiputus. Menomatkan kiipesimme rinnettä pitkin, mutta alas saimme laskeutua portaita. Mies ja lapset lähtivät kamojen kanssa takaisin Pyhälle ja sillä aikaa minä onnistuin varaamaan kääville sviitin ja meillekin ihan kivan huoneen. Siinä kelpasi palautua vaelluksen rasituksista.

 

Reissumme jatkoi Oulankaan, johon jäimme kahdeksi yöksi. Kävimme pienellä Karhunkierroksella ja minä tein Käävän kanssa reissun Riisitunturille. Se oli tosi ihana paikka! Pienellä Karhunkierroksella tapasimme tuttavaperheemme, jonka kanssa taitoimme kappaleen matkaa. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Hossassa ja kiersimme Ölkyn ylityksen. Sekin tuntui taas aika rankalta, kun korkeuseroja oli paljon, tosin upeat maisemat loivensivat rasitusta.

 

Kun pääsimme kotiin, alkoihin Hesa Cup. Kääpä oli käynyt jo nappaamassa hopeaa Stadi Cupista, mutta Hesa Cuppiin pääsivät sitten pienimmät. Sain peluuttaa Hesa Cupissa Oivuskan joukkuetta. Ekana päivänä teimme liian nopeat vaihdot, mutta tokana päivänä alkoi jo sujua. Oivuskan joukkue taisi voittaa muutaman matsin, mutta Taimisto tuli mitalli kaulassa kotiin. Piti oikein tarkistaa, että miten turnauksessa kävi. Pronssia sai niiden joukkue, vikassa pelissä kirvelevä 1-0 tappio TuPSille. Pelit meni vielä myöhään ja seuraavana päivänä oli leirille lähtö.

 

Olimme pakkailleet pikku hiljaa turnauksen lomassa. Lähdin Kajolle kaikkien lasten kanssa, Kalle jäi töihin. Bussi lähti klo 8 ja Taimisto oli jo valmiiksi väsynyt. Minä olin töissä staabilassa mestaritonttuni Oivuskan kanssa, Kääpä Pohjoisen saunalla ja Minikääpä teki samoajapestiä. Kaikki pääsimme vuoroillamme keittiölle ruuanjakoon. Toukolainen osallistui tarpojaohjelmaa ja siihen samaan olimme ilmoittaneet myös Taimiston. Se ei aina ihan sujunut, joten vietin etenkin alkuleiristä paljon aikaa kahden pienimmän kanssa ja johdin samalla alaleiriämme johtajaparini kanssa. Oli kyllä rankkaa! Puolessa välissä leiriä tajusin, että jään henkiin. Loppuleiristä Taimisto alkoi päästä paremmin mukaan tarpojameininkiin, jolloin minullakin oli helpompaa. Oivuskan kanssa homma sujui paremmin. Kävimme monta kertaa saunassakin. Se, mikä oli yllättävän haastavaa pienten kanssa, oli liikkuminen. Evolla etäisyydet ovat pitkiä ja pienten kanssa kävelyyn kuluu aikaa. Tätä ei oikein osannut ottaa huomioon – jokaiseen pieneen piipahdukseenkin olisi kääpien kanssa pitänyt varata tunti ylimääräistä aikaa. No mutta kaikesta huolimatta iso unelmani toteutui: pääsin suurleirille lasten kanssa. Onneksi en tinkinyt siitä.

 

Kajon jälkeen tein vielä pienen kansallispuistokierroksen ennen töihin paluuta. Ajoin Salamajärvelle ja yövyin siellä ihanassa luontotuvassa. Kiersin Salamajärven ja ajoin vielä Pyhä-Häkkiin halaamaan vanhoja puita. Toisen yön vietin Peurungan kylpylässä ja bongasin vielä kaksi kansallispuistoa, Lauhavuoren ja Kauhaneva-Pohjankankaan. Ihana irtiotto ja palautti hyvin partioleiristä.

 

Palasin hetkeksi töihin, mutta lähdimme vielä Käävän ja yhden partiokaverin kanssa vaeltamaan Hetta-Pallas-reitin. Lähdimme taas ajamaan aikaisin aamulla, söimme perinteisesti lounaan Oulussa ja saavuimme illalla Hettaan. Saimme venekyydin ja pääsimme matkaan. Reitin pituus on 55 km. Vietimme reitillä 4 yötä. Ensimmäisen yön nukuimme teltoissa Pyhäkurussa. Saimme kioskilta pullakahvit ja lähdimme hyvillä mielin matkaan. Hieman huolta herätti toimimaton Trangia, mutta päätimme selvitä omalla kaasutrangiallamme, vaikka lainapoltintakin meille tarjottiin. Seuraavan yön vietimme Sioskurussa ja sitten Hannukurussa, jossa pääsimme saunomaan. Viimeiseksi yöksi kävelimme Nammalakuruun. Reissu sujui hyvin, mutta tämäkin reitti oli yllättävän rankka. Olimme vaellelleet näissä maisemissa viimeksi vuosina 2001 ja 2003 ja vaikka en ole koskaan mikään urheilija ollutkaan, on parikymppisen peruskunto näköjään parempi kuin nelikymppisen, jonkun verran liikkuvan. Henkiin kuitenkin jäätiin mutta totesimme yhdessä, että ei Hetta-Pallas oikein toimi koko lippukunnan vaelluksella toisin kuin Repovesi muutama vuosi sitten. Mielellään palaan kyllä tänne vielä. Ensi vuodelle haaveissa on koko perheen vaellus UKK-puistoon.

 

Syksy olikin sitten omalta osaltani yhtä reissua reissun perään.Hetta-Pallas -vaelluksen lisäksi olimme Oivan kanssa Oravatonnissa Mynämäellä, kävin Muurassa naistenillassa, osallistuin Ogeli’s Nicen urheiluviikonloppuun Kisakeskuksessa, kävin konferenssimatkalla Ateenassa, meillä oli Jampin ennakkotapaaminen Kirisiskojen kämpällä Vihdissä, laajennetut valiokunnat Korpilammella ja Kajon päätösseminaari Vääksyssä. Kallen kanssa pääsin yhdeksi yöksi Backbyn kartanoon ja lisäksi pääsin Saunasiskojen matkalle Italiaan ja Sveitsiin. Laskin, että minulla oli elo-lokakuussa kymmenen reissue, joten olin kotona vain muutaman viikonlopun.

 

Mies pyöritti arkea kotona ja kaikki oli aina vähän rempallaan, sillä tähän meidän Kääpälän pyöritykseen tarvitaan kyllä kaksi aikuista. Hienosti Mies kuitenkin selvisi! Vaikka rakastankin reissaamista, odotin jo marras-joulukuuta ja useampia kotiviikonloppuja. Reissaaminen vaati veronsa ja marraskuu menikin sitten sairastellessa. Ensin jouduin hammashässäkkään, joka vaati kolme käyntiä päivystyksessä ja sen jälkeen sain laryngiitin. Menetin ääneni kesken puhelun ja siirryin palaveeraamaan parvekkeelle, koska tiesin, että pystyasento ja viileä ilma helpottaa oloa. Palaveri sujui hyvin siihen saakka, kunnes pudotin läppärini kaiteelta. “Eiköhän ruveta lopettelemaan”, totesin, juoksin alas ja siirsin äkkiä kaiken datan koneelta pois. Selvisin säikähdyksellä, sain lainaläppärin ja sillä nyt kirjoittelen tätäkin postaustani, sillä uusi koneeni ei ole vielä saapunut – sain sen sentään tilattua. Johtamisverkoston johtajaparini totesi, että ehkä universumi yrittää sanoa minulle, että luovuta jo! Älä enää yritä!

 

Kun kamalasta marraskuusta oli selvitty, sujuivat jouluvalmistelut helposti ja omalla painollaan. Lahjojen hankkiminen oli helppoa, sillä XS lelukauppa muutti työmatkani varrelle ja Finlayson perusti pop-up -myymälänsä samalle reitille. Jouluruuat ostin normiostosten yhteydessä ja ainoastaan joulukuusen kanssa hieman stressasin, sillä sen ehdimme hakea vasta aatonaattona. Hienon kumminkin saimme.

 

Minulla on siis ollut kiireinen vuoksi paitsi harrastusten, myös työn puolesta. Osallistuin isoon myyntiprojektiin ja kolmeen projektiin, joissa toimin kahdessa projektipäällikkönä ja yhdessä liiketoimintakonsulttina. Vaihdoin vuosi sitten tehtäviä. Olin viisi vuotta esihenkilönä ja vastasin muutamasta 15-25 hengen tiimistä. Ensimmäinen liittyi finanssialan tietojärjestelmäpalveluihin ja sain tiimini ulkoistuksen kautta. Seuraavassa työskentelin Data & Cloud -alueella. Nyt toimin Vice President Consulting Expert -tehtävässä ja työnkuvaani kuuluu myynti- ja toimitusprojekteja finanssialan asiakkaille, mutta ei esimiesvastuuta. Kokeilu on ollut kiinnostava, mutta olen kyllä huomannut, että kaipaan johtamista. Haluan johtaa asiantuntijaorganisaatiota ja uskon, että seuraava tehtäväni onkin taas sellainen.

 

Mutta entä käävät, nuo blogin varsinaiset kohteet? Pikkuisin kaikista käävistä, Oivuska, on jo toisella luokalla. Harrastuksiin on kuulunut futis ja suunnistus äidin kanssa ja partio ilman äitiä. Partio tosin jätettiin syksyksi tauolle, mutta piparit Oivuska kävi kyllä leipomassa Kettujen kanssa. Nyt joululomalla on tarkoitus miettiä, olisiko jokin näistä harrastuksista sellainen, jossa olisi kiva käydä myös ilman äitiä.

 

Taimisto jätti myös partion syksyksi tauolle, mutta hurahti oikein todella futikseen. Hänet valittiin nyt toista vuotta putkeen vuoden pakiksi ja on huomionosoituksesta kovasti mielissään. Taimisto on nyt vitosella. Vuoteen mahtui kurjikin juttuja, mutta nyt loppuvuodesta näyttää siltä, että kivoja kavereita on sekä koulussa, pihassa että futiksessa. Varsinainen koulutyö vaatii hieman enemmän huolellisuutta ja harkintaa tulevana vuonna, ehkäpä oikein systemaattista kokeeseen kertaamista voisi pohtia.

 

Toukolaisen vuosi meni mukavasti, varsinkin nyt tämä seitsemäs luokka on alkanut mukavasti, sillä Toukolainen pääsi vihdoin kaveriporukkansa kanssa taas samalle luokalle ja partiossakin on omat hengenheimolaiset. Partion lisäki Toukolainen aloitti teatteriharrastuksen ja on tykännyt siitäkin kovasti. Koulu on mennyt omalla painollaan, mutta ruotsin ja espanjan kanssa on ollut jonkinasteisia haasteita.

 

Minikääpä aloitti lukion! Lukiovalinta on osoittautunut erinomaiseksi, vaikka matka onkin ollut hitusen hankala. Lähilukio jäi 0,1 pisteen päähän. Minikäävän koulu on sujunut omalla painollaan sekä ysillä että nyt lukiossa. Miniäinen meinaa panostaa erityisesti matematiikkaan ja fysiikkaan ja se vaikuttaa hyvältä. Selkein panostus on kuitenkin pelaamiseen ja tietokoneen äärellä kuluvat illat ja viikonloput varsin tiiviisti. Keväällä Minikääpä suoritti ROK-kurssin ja toimi Taimiston ryhmässä johtajana, mutta nyt syksyllä partio on ollut tauolla. Sen sijaan Minikääpä on käynyt monta kertaa viikossa salilla kavereiden kanssa.

 

Kääpä on abi! Käävän koulu on sujunut myös omalla painollaan ja erityisesti Kääpä on panostanut kavereihin. Kääpä pelasi vielä syksyyn saakka futista, mutta vaihtoi loppuvuodesta salilla käymiseen. Kääpä tekee paljon partiohommia. Kajolla pesti oli saunalla ja syksyllä Kääpä oli järjestämässä Vimmaa. Omat tarpojat siirtyivät syksyllä samoajiksi ja ryhmän ohjaaminen jäi, mutta Kääpä jatkaa edelleen lippukunnan hallituksessa. Kääpä kirjoitti kaksi ainetta syksyllä ja keväällä on vuorossa vielä kolme. Näyttää siis siltä, että pääsemme juhlimaan lakkiaisia keväällä 2023!

 

Työn ja harrastusten lisäksi minäkin olen opiskellut. Sain opettajan pedagogiset valmiiksi syyskuussa, olen jatkanut väikkärin tekemistä ja nyt minulla on menossa papin opintoihin liittyvä seurakuntaharjoittelu. Pidän keväällä neljä kuukautta opintovapaata. Tarkoitus on tehdä väikkäri valmiiksi, tai siis esitarkastukseen asti ja opettaa samalla matematiikkaa ja kemiaa Espanjassa. Muutan taas Fuengirolaan. Pienimmät tulevat sinne joksikin aikaa kouluun, ja isoimmat lentävät lomailemaan luokseni. Toukolaisen kanssa on jo sovittu viikon reissu kahdestaan. Kääpä tulee käymään kirjoitusten jälkeen ja Minikääpä ainakin lomilla. Helmi-maaliskuuksi olen jo löytänyt asunnon, mutta huhti-toukokuu vielä puuttuu.

 

Eli siis uutta kohti ollaan vahvasti matkalla. Ja käävät kasvaa. Toivon, että vuonna 2023 oman elämäni suunta alkaa hahmottua ja saan karsittua elämästäni turhia rönsyjä pois.

 

Seesteistä vuotta 2023 Kääpälän lukijoille!