Opiskelusta ja vuotta 2024

Kirjoitin 15.2.2018 seuraavasti:

”Viides tutkintotodistus noudettu. Ensimmäisen kerran astelin yliopistolle syksyllä 1995 ja TKK:lle 1996. 1999 valmistuin ja pääsin onneksi töihin, en ihan omalle alalleni, mutta IT-ala, tuo tulevaisuuden toivo, tarvitsi nuoria, reippaita tekijöitä. Työn ohessa opiskelin sitten yhtä ja toista: kansainvälistä liiketoimintaa, yritysjuridiikkaa, matematiikkaa ja tietojenkäsittelytiedettä, kasvatustieteitä, sosiaalipsykologiaa, kotimaista kirjallisuutta, teoreettista filosofiaa, yritysstrategiaa ja kansainvälistä markkinointia sekä uskonnonfilosofiaa. Mutta nyt tämä oli tässä: 22 vuotta opiskelua, joista 18 vuotta työn ohessa, riittää yhdelle ihmiselle. Kiitos ja kumarrus, sekä yhteiskunnalle että erityisesti Kallelle, joka on hoitanut suloisia lapsosia/kiukkupyllyjä silloin, kun äiti on lukenut tenttiin/kirjoittanut semmaa/väsännyt gradua. Kaiken ylijäävän ajan lupaan käyttää liikuntaan ja kavereihin – perhe ja työnantaja on ryövännyt aina oman aikansa joka tapauksessa.” 

No, eihän se ihan niin mennyt. Sen jälkeen olen opiskellut yhtä ja toista. Korona-aikana Kisakalliossa (tai oikeastaan Espoossa etänä) Personal Traineriksi ja sen jälkeen tein opeopinnot ja papin soveltavat. Sain viimeisen pappiskurssini valmiiksi syksyllä 2024. Samana vuonna opiskelin myös erkkapedan perusopinnot ja se tapahtuikin hieman yllättäen. Palataanpa hieman ajassa taaksepäin.

Sain ensin neljän kuukauden opettajan sijaisuuden. Hommat sujuivat ja minun oli mahdollista jatkaa myös kokonainen lukuvuosi. Minua tietysti kiinnosti. Ajatuksena oli, että koko perhe viettää Espanjassa kokonaisen lukuvuoden, paitsi Kääpä, jota kutsui Isänmaa ja Upinniemi. Minikääpä päätti, että tekee kaksi jaksoa lukio-opintoja Espanjassa ja palaa sitten kolmosjaksoksi Suomeen tanssimaan vanhat. Mies ei pystynyt olemaan töistä pois koko vuotta, mutta sai sovittua opintovapaan kevääksi. Mies sai myös opinto-oikeuden palautettua. Oivuskalle Espanja-vuosi vaikutti suht koht neutraalilta – kevät oli sujunut uudessa koulussa hyvin. Toukolainen empi ensin pitkään, mutta lähti kuitenkin reippain mielin matkaan. Taimistolla oli sujunut kevät Espanjassa hyvin, kaksi kaveriakin oli löytynyt, mutta kesällä Espanja ei enää houkutellutkaan. No, päätimme kuitenkin lähteä matkaan.

Taimisto joutui kuitenkin palaamaan maitojunalla kotiin, oli ihan liian kova ikävä omia kavereita ja futisjoukkuetta – futiksen harrastaminen Espanjassa oli ollut laiha lohtu eikä luokaltakaan ollut oikein löytynyt hengenheimolaista, kevään kaverit olivat muuttaneet takaisin Suomeen. Onneksi Mies oli kotona Espoossa. Mies vietti perjantai-iltoja tyttöjen kanssa ja sain viikoittain kuvia yhteisistä Vain elämää -hetkistä: joka kerta tytöt nukkuivat, milloin sohvalla, milloin lattialla. Selkeästi intti ja koulu vei voimat. Minikääpä lähti Suomeen valmistautumaan tansseihinsa marraskuun lopussa, ja minä jäin vielä joulukuuksi pienten poikien kanssa Espanjaan. Jouluksi tultiin kaikki kotiin.

Pohdimme pitkään, mitä teemme kevään suhteen. Yhtenä vaihtoehtona olisi ollut jäädä kevääksi Espanjaan Toukolaisen ja Oivuskan kanssa, sillä molemmilla oli sujunut syksy hyvin sekä koulussa että kavereiden suhteen. Päätimme kuitenkin, että olemme koko perhe kevään Suomessa, se olisi parasta koko perheen kannalta.

Minä jouduin työskentelemään vielä tammikuun koululla ja palasin sen jälkeen Suomeen. Arvelin, ettei meillä olisi hetkeen rahaa reissata ulkomaille (nämä Espanjan hummailut eivät olleet taloudellisesti kovinkaan kannattavia), joten päätin matkustaa osittain maata pitkin Suomeen ja bongata samalla itselleni neljä uutta maata. Työni päättyivät perjantaina iltapäivällä, jonka jälkeen hain matkalaukkuni asunnolta ja pääsin matkaan. Matkustin ensin junalla Malagaan ja sieltä Barcelonaan. Yövyin Barcelonassa Easy Sants by Bossh! -hotellissa ja lähdin aamusta bussilla kohti Andorraa. Andorrasta olin varannut hotelliksi Hotel Best Andorra Centerin, sillä siellä oli mukavan näköinen uima-allas ja sijainti oli melko lähellä bussiasemaa. Matkani aikana Euroopassa oli maanviljelijöiden mielenosoituksia ja paljon bussivuoroja oli peruttu, joten sai vähän jännittää, kuinka käy. Pääsin kuitenkin Andorraan ja hengasin siellä päivän. Kävin vuorilla vähän patikoimassa ja ajattelin, että tänne voisin kyllä muuttaa. Tapasin kaupungilla britin, joka kertoi tulleensa sinne pakoon Brexittiä ja koronaa. Vuorien keskellä oli turvassa. Juuri kun olin saapunut Andorraan, sain Käävältä viestin: oli murtanut jalkansa intissä rynnäköidessään. Tämä tapaamani britti oli ensimmäinen ihminen, jonka kanssa asiasta puhuin.

Aamulla jatkoin Andorrasta Ranskan puolelle Toulouseen. Käppäilin vähän kaupungilla ja huomasin, että pyöräily oli täällä tosi suosittua – melkeen jokaiseen kuvaan osui pyöräilijä tai pari. Jatkoin vielä samana päivänä junalla matkaa kohti Pariisia. En ollut käynyt ennen Pariisissa, mutta halusin jättää siihen kaupunkiin tutustumisen toiseen kertaan. Niinpä vain juoksin metropysäkiltä toiselle halki heräilevän kaupungin ja jatkoin yöjunalla matkaa kohti Luxemburgia.

Samaan vaunuun sattui kokonainen jalkapallojoukkue ja mikäs olikaan kotoisempaa kuin matkustaa futareiden kanssa. Saavuin aamulla Luxemburgiin ja pidin myös siitä kaupungista kovasti. Erityisen vaikutuksen teki nuori mies, joka oli kuskannut pianon puistoon soitellakseen siellä. Illalla jatkoin bussilla Brysseliin. Nukuin yöni Hotel Europacityssä. Sen kanssa meinasi käydä köpelösti, sillä olin varannut hotellin kuukauden päähän. Onneksi löytyi vielä yksi vapaa huone, johon pääsin yöksi. Aamulla kiertelin hieman kaupungilla ja matkustin junalla lentokentälle. Lensin kotiin 4.2, jotta saan nauttia synttäriaamiaisesta.

Suomeen paluu oli karu. Muistin saman tammikuulta 2022, kun palasin kotiin – kontrasi Espanjan valon ja ilon ja Suomen alkuvuoden pimeyden välillä oli suuri. Vuonna 2022 palasin heti töihin ja sain elämääni rytmin, mutta nyt vuonna 2024 olin opintovapaalla vielä kevään, eikä päivissäni ollut juuri rakennetta. Tällaista en ollut kokenut sitten lasten vauva-aikojen!

Lopulta sain elämästä kiinni itselleni tutulla tavalla, opiskelemalla. Kääpä joutui kotihoitoon kinttunsa kanssa ja mietin, olisiko jotain mukavaa, mitä voisimme tehdä yhdessä nyt, kun inttiin ei päässyt. Tiesin, että Kääpä haaveile erityispedagogiikan opinnoista ja ajattelin, että voisimme tehdä yhdessä ensimmäisen kurssin avoimessa yliopistossa. Ilmoittauduin itse ja yllätyin, että se ei ollutkaan Käävän mielestä hauska tapa viettää yhteistä aikaa. Niinpä minä sitten päädyin opiskelijaksi. Olin toki kokenut sen tarpeelliseksi työskenneltyäni vuoden koulumaailmassa – yhä useampi nuori tarvitsi yksilöllistä tukea peruskoulusta ja lukiosta selvitäkseen ja minulla oli sen tyyppistä osaamista hävettävän vähän.

Opintojeni kautta päiviin löytyi rytmi ja sisältö. Pian alkoi myös papin opintoihin liittyvä kurssi ja olin välillä jopa kiireinen. Opintovapaani tarkoitus oli toki edistää väitöskirjaa, mutta se oli jäänyt täysin jumiin. Olin jättänyt sen esitarkastukseen joulukuussa 2023 eikä esitarkastuslausuntoja kuulunut. Kun ne lopulta sain, pääsin hommiin – erityisesti menetelmäosuutta piti vielä työstää. Sain väikkärin jätettyä uudelleen esitarkastukseen vasta syyskuussa 2024, sillä palasin kesäkuun alussa töihin ja se veikin kaiken ajan.

Syksyllä tein vielä yhden kurssin papin opintoihin liittyen, auttavan kohtaamisen, ja viimeisen kurssin erkkapedaan liittyen. Odottelen edelleen esitarkastuksen tuloksia, toisen olen onneksi jo saanut ja se oli vihdoin puoltava, ja joutessani olen opiskellut suhteellisuusteoriaa. Ensi kuussa aloitan kvanttifysiikan opinnot. Tarkoituksenani on saada fysiikan aineenopettajan pätevyys ja näiden kurssien jälkeen vaadittavien opintojen pitäisi olla kasassa.

Mikäli joskus vielä väittelen, aion sanoa, että esitarkastusprosessini oli niin pitkä, että ehdin sinä aikana valmistua papiksi ja fysiikan opettajaksi.