Isänpäivä ja turnausreissu

Jopas oli viikonloppu. Koko  viikko oli ollut töissä yhtä hässäkkää - tai no, samaa hässäkkää on jatkunut jo 9 kk putkeen. Lapsi oli lähdössä Tallinnaan turnausreissulle: tavarat oli pakattu, kouluun ilmoitettu, että pitää lähteä jo klo 12 ja mies soitti vielä varmistussoiton, että onhan passi varmasti mukana. No, neljältä soittaa joukkueenjohtaja ja kertoo, että lapsi ei nyt ilmeisesti pääse reissuun, sillä passi on kotona Tillinmäessä ja laiva lähtee puolen tunnin kuluttua. Olin palaverissa Tapiolassa ja laskeskelin, että en mitenkään ehtisi tuomaan passia. Ensin kyllä kiistin kaiken, olinhan pakannut edellisenä iltana passin itse "se on siellä vihreässä laukussa". No eipäs ollut, vaan pikkuveli oli löytänyt passin eteisen penkiltä kotoa.

Koska lapsemme joukkue on aivan ehdottomasti paras joukkue maailmassa, ei lapsi jäänyt rannalle vaan yhden pelaajan isä ajoi Tillinmäkeen tuhatta ja sataa, etsi Kaapon käsiinsä ja kiisi satamaan. Valmentaja juoksi tuojaa vastaan ja viimeisellä minuutilla kaksikko juoksi laivaan. Nostosilta nostettiin ja laiva lähti.

Reissu oli ollut ikimistoinen: hyviä pelejä, ekat 11 vs. 11 pelit isolla kentällä, laivalla oli tehty traileri, herkuteltu buffassa ja turnauksessa tutustuttu ruotsalaisiin ja virolaisiin pelaajiin.

Juuri nyt olen niin iloinen lapsen harrastuksesta.

Me puolestamme vietimme isänpäivää. Kaapo meni kaverilleen yöksi perjantaina ja Taimi eskarikaverilleen lauantaina. Me muut shoppailimme: kävimme ostamassa joulukalenterit, Toukon kanssa kävimme jopa Stockalla etsimässä Baby Lips -joulukalenteria, mutta sellaista ei tänä vuonna kuulemma olekaan, ja ostimme samalla Olarin Prismasta isänpäiväherkut. Kaapon ollessa treeneissä kävin jo vähän jouluostoksilla. Nyt on peli avattu ja 10+ lahjaa kasassa. Tästä se lähtee.

Sunnuntaina onnittelimme ensin oman isän. Veimme sänkyyn perinteisen aamiaisen (munia, pikkunakkeja ja pekonia, Taimin tekemä voileipä, vaniljaproteiinivanukasta, vadelmapiiras ja kahvia) ja lahjat. Lapset olivat tehneet hienot kortit ja Oiva leiponut päiväkodissa isille pipareita. Voi miten ylpeänä se toi lahjan. Taimi oli kortin lisäksi piirtänyt vaikka kuinka monta piirustusta ja Toukon kortista löytyi mahtava runo. Kaapokin oli tehnyt hienon kortin ja muistanut jopa ottaa sen koulusta mukaan.

Vietimme rennon aamupäivän kotona. Sankari sai levätä, mutta ehdimme kuitenkin hoitaa monia asioita, pestä pyykit ja suunnitella ensi viikon ennen kuin lähdimme onnittelureissuun.

Ajoimme ensin Koskelaan Papan luo. Päivi on ollut nyt kaksi vuotta sairaalassa, josta 1,5 tuolla Koskelassa. Paikka oli oikein viihtyisä ja kodikas. Mies oli keittänyt kahvit termariin ja söimme suklaasuukkoja. Lapsetkin olivat yllättävän rauhallisesti.

Koskelasta kaahasimme Pakilaan Vaarin luo. Saimme lohikeittoa ja herkkuja, mm. älyttömän hyvää kakkua. Kun Papan luona oltiin oltu ihmisiksi, oli Vaarin luona jo vähän levottomammat tunnelmat serkusten kohdatessa. Oli kiva nähdä teitä kaikkia Vaari, M, T, M&L, L&L ja A! 

Teimme vähän joulukalenteri- ja sukkabusineksia ja säntäsimme sitten satamaan hakemaan reissaajaa. Siellä se odottelikin joukkueenjohtajan kanssa - olimme taas viimeisiä - ja saimme tytön mukaamme. Se oli onnellinen ja kertoili kuulumisia.

Olen niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen perheestäni ja suvustani. Mummo ja Mummi asuvat Taivaassa mutta Vaari ja Pappa täällä maan päällä. Pappa hoivaa P:tä Koskelassa ja M pitää huolta Vaarista, jolla on alzheimer. Vaari ja M yrittävät pitää huolta myös A:ta. Me puolestamme pidämme huolta viidestä lapsestamme. Huolenpitoa siis riittää, mutta myös välittämistä ja kohtaamisia. Kun antaa paljon, myös saa.