Olemme reissaneet paljon lasten kanssa, nyt kun se on vielä helppoa ilman Mikrokääpää.Tai no helppoa ja helppoa, tämä maha pakottaa etsimään vessan puolen tunnin välein, mutta onneksi keskustan vessojen sijainti on tuttu aiemmista odotuksista.
Ekalla kerralla päätin ottaa lapsille rattaat mukaan, lähdimmehän siivoojia pakoon juuri päikkäriaikaan. No, huomasin toki heti, ettei renkaissa ole lainkaan ilmaa, joten en jaksanut työntää niillä kääpiä, kahdesta puhumattakaan. Niinpä lapset pitivät rattaista kiinni ja zombailimme ruuhkan seassa. Rattaat eivät helpottaneet tilannetta, jouduin mm. lähettämään Käävän Manskun yli edeltä ja tulimme sitten Minikäävän kanssa perässä, kun koko karavaani ei mahtunut poikittaissuunnassa.
Sen reissun missio oli Minikäävän farkkujen vaihto kokoa isompaan ja visiona tietenkin vaivaton reissu rautatieasemalta Kamppiin ja takaisin. Matka olikin unisille Kääville yllättävän pitkä ja kun pääsimme Kamppiin, suuntasimme heti herkuttelemaan. Käävät saivat sateenkaarijätskit, oikein jätskikulhoista ja minä söin toastin ja salaatin. Ja ison cappuccinon.
Sitten vaatekauppaan. Minikääpä sai housunsa (tosin erilaiset kuin oli tarkoitus) ja Kääpä valitsi itselleen pinkin paidan. Myyjät pelasivat lasten kanssa Wiillä koko ajan, joten oma osani oli varsin leppoisa. Pariin otteeseen kävimme myös vessassa ja lapset ihailivat näköaloja viidennestä kerroksesta yli kaupungin.
Sitten paluumatkalle. Olin jotenkin suunnitellut, että lapset voisivat lepäillä rattaissa kahvilassa, mutta eihän niitä mahtunut sinne kuin yksi kerrallaan tai kaksi nujakoimaan. Ees taas niitä sitten nostelin rattaisiin ja takaisin. Eli paluumatkalla oli kaksi väsähtänyttä Kääpää, mutten luovuttanut. Pidimme vielä kakkosherkuttelutauon Sanomatalon kahvilassa ja se oli koitua kohtaloksemme. Valtasimme nurkkapöydän, jossa on mukava sohva tyynyineen ja _infrapunavalot lämmittämässä_! Meinasimme nukahtaa sinne koko remmi herkuista, ja minä jätticapusta, huolimatta. Söimme juustokolmioita, korvapuustin, keksejä ja vaahtokarkkeja. Kotiin palasi todella väsynyt seurue, ja Kääpäin, erityisesti Minikäävän, toiveena oli, että ollaan muutama päivä ihan vaan kotona.
No niinhän me olimmekin, valmistauduimme nimittäin Aurinkojuhliin. Idean saimme päiväkodista, jossa oli tarkoitus viettää lähes identtisiä juhlia. Oveen laitoimme Miehelle Käävän tekstaaman kyltin "Tervetuloa aurinkojuhliin" ja seinälle teimme ison vesiväriauringon. Käytävällä oli sitten viltti perinteisine aurinkojuhlaherkkuineen: laskiaispullia, vesimelonia, suklaavanukasta ja vettä juomapulloissa, sekä Minikäävälle rusina-aski. Viltin vieressä oli järvi, jonka Käävät olivat reunustaneet kivillä. Järven rantaan oli pystytetty teltta. Juhla-asuiksi Minikääpä puki uikkarit (jotka riisuttiin uimaan mennessä) ja Käävällä oli shortsit, S-kummilta kolme vuotta sitten saatu T-paita, vyö ja lippis. Minä puin vihreän froteemekon ja Mieskin vaihtoi kesäkamppeet niskaan töistä tullessaan. Ja sitten vielä kesämusaa soimaan.
Kun aurinkojuhlista oli toivuttu, suuntasimme perhekerhon kautta uudelleen kaupungille. Edelliskerrasta viisastuneena jätin rattaat kotiin, sillä päämääränämme oli Stocka, jonne on ihan passeli kävelymatka, vaikka olimmekin jälleen liikkeellä päikkäriaikaan. Tällä kertaa saan sen anteeksi, sillä olimme menossa katsomaan Mimiä ja Kukua, Yrre-oravaa, isoa robottia sekä Barbia. Minikääpä ajeli juuri autolla, kun Mimi kurkkasi ikkunasta. "Mimi!", huudahti lapsi ihastuneena ja oli sitä mieltä, että Mimi ja Kuku olivat oikeita, mutta Yrre, robotti ja Barbie vain pukeutuneita aikuisia.
Kääpä rakastui Yrreen ja Minikääpä oli ihan täpinöissää Mimistä ja Kukusta. Katsoimme esityksen kahteen kertaan ja ekalla kerralla Miniäinen kökötti eturivissä sienijakkaralla ja piti molemmilla käsillä penkistä kiinni. Tokassa erässä se innostui vähän jorailemaankin, oli mm. vihainen peruna yrmeine ilmeineen kädet pään päällä. Toisen esityksen jälkeen käävät jäivät juttelemaan Kukun kanssa. Miniäinen kaivoi taskustaan suurimman aarteensa, pullonkorkin, ja ojensi sen Kukulle. Kuku antoi Minikäävälle vastalahjaksi pinssin, Kääpäkin sai. Myöhemmin Minikääpä selitti, että se oli "laha massuksi esityksestä".
Illalla lapset olivat ihan vauhkoina ja täynnä Mimiä, Kukua ja Yrreä. Molemmat saivat myös Yrre-naamarit (siis se on WSOY:n kirjoissa seikkaileva iso orava), ja maanantaina Minikääpä suostui menemään tarhaan vain Yrre-naamari päässään. Kääpä oli niin rakastunut, niin rakastunut ja ikävöi vain sitä oravaansa. Barbie sen sijaan ei kolahtanut Kääpään: lapsi sai istua vaaleanpunaisessa huoneessa kampauspöydän ääressä ja itse Barbie lupasi tehdä unelmakampauksen tiaroineen ja härpäkkeineen. Kääpä suostui yhden pinnin laittoon ja kävi lähtiessä vielä varmistamassa, että saahan sen ihan omaksi. Sai sen. Kävimme vielä Carrolssissa syömässä ja katsomassa kalat.
Jaahas, kello on neljä. Heräsin taas perinteisesti 03.15 eikä uni tule. Eilen olikin sitten jännempi yö: supistukset alkoivat 04.30 ja jatkuivat iltayhdeksään. Ja sitten hiipuivat. Lapset ehtivät olla jo niin täpinöissään, kun sumplimme jo hoitojärjestelyjä A-kummin ja mummon kanssa. Mutta, ei siis mitään. Olo oli yhtä pettynyt kuin Lapissa, kun intoutuu laukkaamaan ensimmäiselle huipulle vain huomatakseen, että tunturi jatkuukin vielä vaikka kuinka ja voimat menivät siihen kirmaamiseen. Nyt en aio synnyttää ennen huhtikuuta. Jos ei niin ei, en minä jaksa ees taas vatvoa tämän asian kanssa.
Täytyy vielä lisätä, että pääsimme mekin Miehen kanssa hummailemaan. M- ja S-kummit hoitivat lapsia illan ja kävimme katsomassa Kielletyn hedelmän Sello Rexissä. Leffa oli hyvä ja herätti paljon keskustelua. Mietimme, että voisimme muutoin kääntyäkin vanhoillislestadiolaisiksi, mutta rytmimusiikista luopuminen tuottaisi tuskaa. Mutta kaikenkaikkiaan antoisa ilta, jonka kruunasi jälleen monimuotoinen herkuttelu sekä leffassa että sen jälkeen. Voitteko muuten uskoa: rv 39+0 ja painoa tullut 8 kg, eli ei mitään ekstroja, vaikka elämä on nykyisin yhtä herkuttelua. Saas nähdä, miten laihaksi muutun, kun Heinä-Karhu saapuu ja turvotuskin häviää.
No comments:
Post a Comment