Heinä-Karhun ekat päivät

Täällä on aikamoinen hulina, kun Mies ja Heinä nukkuvat ja minä olen aamuvuorossa, mutta yritän siitä huolimatta kirjoitella vähän ekoista päivistä.

Eli Heinä syntyi maanantain ja tiistain välisenä yönä 3.33. Sain sen heti syliini ja siinä sitten rupattelimme uuden tulokkaan kanssa. Ukko oli aivan rauhallinen, kunnes se napattiin pesuihin ja punnituksiin ja nosti aikamoisen metakan. Minä käväisin sillä aikaa suihkussa ja sitten karhuherra pääsikin ruokailemaan.

Puoli kuuden aikoihin lähdimme osastolle. Vastassa oli Käävän salikätilö ja oli ihan mukava törmätä tuttuun naamaan. Kävimme Miehen kanssa ihan kierroksilla ja hoitelimme tekstiviestit sun muut ennen unille käymistä. Joskus puolilta päivin sitten heräilimme ja soittelimme sukulaisille, että nyt saa tulla pistäytymään. Iltapäivällä saimmekin sitten vieraaksemme Käävän ja Minikäävän sekä heidän seuralaisensa mummon ja papan, tädin ja mummin sekä vaarin ja isomummon. Minikääpä lähti pillimehulle kahvioon, mutta Kääpä ei malttanut olla vauvasta erossa.

Lapset lähtivät vielä toiseksi yöksi mummolle ja papalle ja me saimme viettää yhden yön kolmistaan perhehuoneessa. Ihan luksusta! Keskiviikkoiltapäivänä pappa toi meille lapset ja tätikin kävi piipahtamassa ison herkkukassin kanssa. Laittikokista ja fasupaloja, ihan mahtavaa! Ja lapsille taas pillimehut :)

Vikaksi yöksi siirryimme Heinän kanssa tavalliseen huoneeseen ja Mies lähti illalla lasten kanssa bussilla ja junalla kotiin. Meidän yömme oli leppoisa, katselimme illalla Greyn ja minä söin muutamaan otteeseen iltapalat ja sitten nukuimme suht koht rauhallisesti, vaikkakin karhuherra söi varsin tiiviiseen tahtiin.

Aamulla oli kova ikävä kääpiä ja tähyilin ikkunasta niiden tuloa. Sieltä ne sitten saapuivatkin meitä noutamaan. Olivat myöhästyneet junasta ja seuraava vuoro oli jäänyt väliin, mutta ne olivat istuskelleet asemalla kertomassa juttuja.

Torstaina olimme jo hoidelleet Heinän lääkärintarkastuksen ja minun lähtötarkastukseni ja sitten pitikin vain pukea minut ja vauva. Otimme sairaalan edestä tilataksin ja saavuimme tänne puhtoiseen lähiöömme. Tuntui, että olisin ollut viikkoja poissa! Torstai oli Käävän mielestä viikon jännittävin päivä. Riisuimme yhdessä Heiniksen ulkovaatteet ja laitoimme sen jatkamaan unia.

Ekat päivät kotona kuluivat varsin leppoisasti. Anne kävi meitä kertaalleen tervehtimässä ja mummo ja pappa piipahtivat sunnuntaina virvottavina. Käävät pääsivät ihan kunnon kierroksellekin, kun minä hommasin lauantaisella kävelylläni pajunkissat ja hoidin Käävän kanssa koristelun ja Mies lähti sitten noitain matkaan. Kävivät kolmessa paikassa virpomassa, ja sitten toki täällä meillä ja saalis oli ihan valtava. Sunnuntaina ei sitten paljon muuta syötykään.

Minä olen aloittanut päivittäiset ulkoilut. La ja su olin kävelyllä, ma ja ti haimme lapset tarhasta Miehen ja Heinän kanssa ja maanantaina jäimme vielä lasten kanssa potkulautailemaan kevään kunniaksi. Mies on sitten pyöräillyt niiden kanssa muina päivinä ja Käävät vaikuttavat sangen tyytyväisiltä osaansa.

Oma mielialani on vaihdellut itkuisesta väsymyksestä auvoiseen onneen, mutta se kuuluu asiaan. Ja ilon määrä on suoraan verrannollinen nukuttuihin tunteihin. Viime yönä Mies ja Heinä nukkuivat olkkarissa ja minä makkarissa peltsarit päässä. Silloin tällöin sain pienen kapalokaverin luokseni ruokailemaan ja sain nukuttua varsin kohtuullisesti olosuhteisiin nähden. Mieskin sai ihan kunnon unet, sillä se kömpi tuolta luolastaan vasta nyt eli 10.30. Lapsetkin nukkuivat kahdeksaan, mikä on näille ipanoille ihme.

Maanantai-iltana Mies ja Minikääpä lähtivät Tapiolaan korvalääkäriin. Meitä oli peloteltu putkituksella, mutta Miniäisen korvat olivat ihan kunnossa, mutta eivät kuulemma mitkään oppikirjakorvat. Me leikimme sillä aikaa Käävän kanssa seikkailuleikkiä ja saimme tuliaisina nugetteja ja Fiesta-salaatin.

Tiistaina saimme taas vieraita, kun naapuritalon U ja S tulivat kylään. Saimme ihanan pienen retrobodyn lahjaksi ja lapsilla sujui leikit hienosti. Keskiviikkona käväisi vielä täti. Mummo ja pappa toivat heinälle Tutan karhubodyn ja pienen pienet lapaset. Tiistain isoin asia oli kuitenkin napatyngän irtoaminen. Pienellä miehellä on nyt hieno nappinapa. Toivotaan, että se viehettää joskus vielä tulevaa puolisoa.

Keskiviikko olikin muuten oikein hulinapäivä. Menimme ensin neuvolaan, jossa oli kaikki hyvin. Heinis kannatteli kovasti päätään mahallaan ollessaan (jäntevä ukko!) ja maito oli maistunut, sillä sairaalan lähtöpainoon oli tullut +300 g. Lapsi on nyt 3900 g ja tuntuu jo paljon isommalta kuin viikko sitten. Kävelyrefleksikin toimi nyt paremmin kuin sairaalassa, jossa vauva vaan veti jalkoja kippuraan. Mulla oli verenpaineet laskenut ja se, mikä erityisesti ilahdutti mieltä, oli painon tippuminen. Eli 12 kg oli lähtenyt, kaikki mitä tulikin. Aiemmista lapsista on tullut 8 kg, mutta nyt oli ekstrana turvotusta, varmaankin sitten sen nelisen kiloa. Nyt ei sitten tarvitse laihduttaa kuin 20 kg, niin olen normaalipainoinen :) Sen kunniaksi (tai siis ihan muuten vaan) ajoimme vielä Mäkin drive innin kautta.

Neuvolan jälkeen pistimme kirjeet postiin, kävimme automaatilla ja apteekissa (Heinä-Karhulla rähmii silmät ja haimme nyt sairaalassa kirjoitetut silmätipat) ja suuntasin sitten Kääpäin kanssa kauppaan. Teimme pienessä Alepassa suurruokaostokset Miehen ja Heinän odottaessa autossa. Nyt on turvallista olla, kun kaapissa on ruokaa ja herkkuja, eikä tarvitse miettiä, mistä niitä haalisi. Kahvia kuluu ja hedari vaivaa, mutta vauva tuoksuu vauvalta ja nukkatukkaa voisi paijata alati. Laskeskelin juuri, että Heinä-Karhu täytti tänään 10 päivää. Niin iso ukko jo! Vähän haikeat fiilikset, mutta toisaalta on ihana mennä kesää kohti ja seurata pienen herran kasvua. Jotenkin nyt kolmannella kerralla tuosta pienestä mytystä nauttii vieläkin enemmän.

Mutta sellaisia täältä, nyt kahvia ja ehkä salakeksejä.