Me luemme edelleen Käävän kanssa aina tiistaisin vauvan kuulumiset, kun raskausviikko vaihtuu. Vauva on jo aika jötkäle, olisikohan ollut 3200 g. Tulin juuri neuvolasta ja maha oli jo alkanut kutistua - vauva on siis hilautunut alaspäin ja päätä tuskin enää tuntui. Saamme siis perinteisen puikulapään, jonka naama on ihan alalaidassa. Kääpähän oli sellainen aikoinaan, sillä se oli valmiusasemissa miltei kokonaisen kuukauden, kunnes se sitten lopulta häädettiin viikolla 42+0.
Minikääpä oli eilen kuin ihan oikea isi. Se teki ensin täyden työpäivän tarhassa ja kotiin tultuaan nappasi vauvansa ja syötti sen. Sitten se tiskasi vauvan astiat ja alkoi kokoamaan lipastoa kanssani uusimmalle tulokkaalle. Siitä saa joku vielä hyvän miehen. Ja on se kova pussaamaankin, nyt on jo ties monesko leidi kierrossa. 1-vuotiaasta oli Iina, kerhoissa sitten Malla, Linda ja Iiris ja nyt rakkain on oman pihan Sara.
Toukolainen odottaa myös kovasti vauvaa. Se laittaa käden mahalleni ja toteaa "vauva jumppaa". Kerran se toi masuvauvalle Gormitinkin, Deloksen. Ja päiväkodissa se puhuu vauvasta.
Iso maha kiinnostaa myös muita lapsia. Hain tiistaina Kääpää koulusta, kun vastaan säntäsi tuore eskaripoika. Se taputti mahaani ja kysyi silmät pyöreinä: "siis tuleeko tuolta sinun mahastasi siis sellainen ihan oikea vauva?" Päiväkodin Islaa on maha ihmetyttänyt jo viime keväästä. "Siis miten teillä on noin paljon lapsia? Ja vielä tuolta mahasta tulee lisää! Sitten teillä on kyllä tosi paljon lapsia! Miksi teillä on niin paljon lapsia?" No, onhan neljä lasta toki moderni suurperhe, mutta silti. Jostain syystä meidän kaveripiirissä kolme lasta on aika standardi, jos niitä lapsia nyt ylipäätään on siunaantunut, ja tunnemme monia neli- ja viisilapsisiakin perheitä. Kuusi alkaisi olla jo minullekin aika monta.
Niin, tänään on Käävän neljäs koulupäivä. Valmistauduimme asiaan maanantai-iltana käymällä Lepuskin kirkossa. Siellä oli ekaluokkalaisten siunaustilaisuus. Minikääpäkin halusi siunauksen, ja niin menimme alttarille koko remmi. Kääpä sai siunauksensa koulutielle ja Toukolainen ja Minikääpä tarhatielle. Lopuksi Kääpä sai "Taas uuden!" lasten Raamatun ja kaikki käävät jätskit. Aikuisille oli kahvia ja pullaa. Tupa oli ihan täynnä eikä autoa meinannut saada parkkiin. Mies ihmetteli, että miten koko Espoo on pamahtanut juuri tänään uskoon.
Tiistaina se sitten alkoi. Saatoin Käävän ja otin paljon kuvia: ensin koko porukka ennen poikien lähtöä, sitten Kääpä eteisessä reppu selässä, seuraavaksi kuva koulumatkalta, metsätieltä, sitten koulun pihan räpsyjä: Kääpä ja kaverit Isatou, Saimi, Karla, Emma ja Linnea. Seuraavaksi jonokuvia ja lopulta Kääpä pulpetissaan. Se istuu ihan keskellä luokkaa, joten voi siinä kätevästi säpistä vähän kaikkien kanssa.
Niille tuli lägejä jo heti ekana päivänä. Piti piirtää rasteja ja ympyröitä. Saimi oli tulkinnut, että "mahdollisimman huolellisesti", kun taas Kääpä teki ne "mahdollisimman nopeasti". Se laski huoneessaan "seitsemän, kuusi, viisi, ... , nolla! Valmista!" Tarkistin läksyt ja päällystimme uudet kirjat, aapisen ja työkirjan. Aapisen takakanteen tuli harmillisen paljon ilmakuplia, mitä lie sekundamuovia, mutta muuten meni ihan nappiin. Me täyttelimme Miehen kanssa lappuja ja tutustuimme kahteen reissariin, koulun ja iltapäiväkerhon.
Keskiviikkona Kääpä halusi vielä, että vien ja haen, mutta nyt parina päivänä se on mennyt ihan itse. Eilen se soitti, kun oli päässyt koulun pihalle, kuten oli sovittu, mutta tänään ei tarvinnut soitella. Tosin yritin itse vielä soittaa, montakin kertaa, mutta ei Kääpä vastannut. Arvelin, että sen reppu on läjässä muiden reppujen kanssa ja neiti itse alkaa joko hippaa tai on kiippiksessä. Lohduttauduin ajatuksella, että jos se on jäänyt auton alle, niin eiköhän äidille ilmoiteta aika ensimmäisten joukossa.
Nyt muina päivinä Kääpä on tehnyt läksynsä, joita tulee tosiaan joka päivä, valmiiksi jo iltiksessä. Se tulee kotiin kolmelta, jolloin katsomme läksyt ja reissarit tässä sohvalla. Kääpä ei jaksa kertoa päivästään, mutta siltä pitää kuulemma kysellä, että mitä ne teki ja mitä niillä oli ruokana. No, minä kyselen ja Kääpä vastailee lyhyesti. Aina se on kyllä tullut kotiin ihan täpinöissään ja kaikki päivät ovat olleet ainakin tähän asti kivoja.
Kääpä mietti eilen autossa, että kumman veljen se ottaisi kouluun mukaan, jos saisi ottaa yhden sisaruksen. Toukolaista se ei ottaisi, koska siltä pitäisi vaihtaa vaipat ja Minikäävän pärjäämistäkin se epäili: "Sua voisi ruveta itkettämään, kun me syödään ruoka niin myöhään!"
No comments:
Post a Comment