Suru

Miehen äiti on poissa. Mies oli äitinsä luona sunnuntaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina. Loppuvaiheessa Mummo ei jaksanut enää puhua, syödä eikä juoda. Mies kertoi kuitenkin arjestamme Kääpälässä, siitä arjesta, josta Mummo oli aina niin kovin kiinnostunut.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä 6.8.2011 Pappa soitti suruviestin. Mummo oli nukkunut pois, rauhallisesti ja levollisesti. Itkimme yöllä yhdessä Miehen kanssa ja aamulla kerroimme lapsille. Sytytimme Mummon kuvan eteen kynttilän.

Kääpä ei voi ymmärtää, miksi Mummon piti lähteä jo nyt. Minikääpää lohduttaa ajatus siitä, että Taivaassa ei tule pipejä vaikka pelaisi jalkapalloa, sillä kun on niitä pipejä tänä kesänä piisannut. Toukolaiselle selitimme, että Mummo ei asu enää Pasilassa vaan on muuttanut Taivaan kotiin. Minusta tuntuu erityisen surulliselta se, ettei Mummo ehtinyt nähdä Taimi-Topiasta. No, kahdeksan lastenlastaan sentään. Mies on murheen murtama - oma äiti on poissa.

Ehdimme onneksi nähdä Mummoa paljon vielä loppuvaiheessa. Kävimme katsomassa Mummoa Terhokodissa sunnuntaina 17.7. Mummo oli vielä silloin ihan oma itsensä ja jutteli kääpäin kanssa. Käävät katsoivat kaloja ja keinuivat puutarhakeinussa. Veimme kuvan kääpien vikasta tarha-aamusta ja ekasta lomapäivästä, jossa koko porukka kylpee paljussa. Mummon oloa helpotti, kun vatsasta saatiin poistettua nestettä.

Kyläilimme kotona Pasilassa sunnuntaina 24.7. Käävät säntäsivät heti Mummon sängylle ja pötköttelivät siinä kaikki rivissä ja pulisivat omiaan. Mummon masua piti varoa, sillä se oli kipeä. Katsoimme videoita Toukolaisen potkulautailusta, Gormitin synnystä ja kääpäin HeviGormiti-esityksistä. Ehdimme jutella kotiprojektista, Käävän kouluun menosta ja poikien tarhan aloituksesta.

Mummon olo huononi aika äkkiä, ja torstaina Mies ja Pappa tilasivat ambulanssin. Mummo vietiin Haartmanin sairaalaan. Viikko sitten lauantaina 30.7 olimme sairaalassa ja silloinkin Mummo rupatteli vielä lasten kanssa. Kerroin, että jos vauva on tyttö, siitä tulee Taimi Leena Linnea, toinen nimi Mummon mukaan. Tippa helpotti Mummon oloa ja vierailumme kesti yli puoli tuntia. Silloin kyllä jo huomasi, että Mummo on pikku hiljaa lipumassa pois tästä maailmasta.

Ei Mummon kuolema yllätyksenä tullut. Mummo sairasti haimasyöpää neljä vuotta, mutta ei kuolemaan silti osaa varautua.

Mummo ehti 59 vuodessa paljon: sai kolme komeaa poikaa, valmistui erikoissairaanhoitajaksi ja toimi osastonhoitajana. Mummo asui Englannissa, Saksassa ja Liettuassa ja reissasi muutenkin paljon Papan kanssa. Ja silti Mummolla oli aina aikaa lapsille ja lastenlapsille. Monet mansikat ja mustikat poimittiin Mummon kanssa Joutsan mökillä.

Miehellä oli hyvä äiti, minulla hyvä anoppi ja lapsilla hyvä mummo. Nyt ei Mies ole enää iltoja äitinsä luona, mutta äiti on päässyt Isänsä luo. Lepää rauhassa.