Hipko

Olimme eilen veikan kutsusta Kontulassa. Oli pomppulinnaa, taikuria, tuli-showta, puhallusputkiammuntaa ja temppurata. Lapsille pidettiin oma taekwondotunti ja lopuksi saimme seurata näytösotteluita eri lajeissa. "Hyvä Maakoo!" me kannustettiin.

Oli kyllä tosi hyvä henki tuossa seurassa. Ei ihme, että veikka on viihtynyt. Kerhot ja eskari on lähtenyt sujumaan ihan kivasti. Kääpä haluaisi eskariin nyt viikonloppunakin ja Miniäinenkin meni kerhoonsa perjantaina ilman itkuja. Minikäävän kaveri olikin Iiris, eikä pieni poika, kuten veikkasin. Minikäävän ystävät ovat Iina, Kerttu, Vilma ja Veera ja viime kevään kerhossa taisi olla Malla. Joten samalla linjalla jatketaan. Kerhossa on kuulemma neljä poikaa ja neljä tyttöä, ihanan pieni ryhmä siis. Ja ope on oikein ihana.

Käävän ryhmässä on ilmeisesti 19 lasta ja yksi ope ja avustaja. Niilläkin tuntuu olevan siinä ryhmässä tosi seesteinen meininki. Hyvä niin.

Toukolainenkin aloitti perjantaina kerhotien. Se kulki koko aamun reppu selässä ja kerhossa meni heti reippaana istumaan tuolille se pikkuinen reppu selässään. Touko jutteli omaa kieltään muille lapsille ja leikki reippaana kaloilla. Suru tuli siitä, kun minä yritin tarjota pelkkiä Marie-keksejä, kun pöydässä oli muitakin herkkuja. Onneksi vohvelit kelpasivat, sillä niitä näyttivät muutkin lapset syövän.

Tänään olisi vuorossa pyhäkoulua ja taekwondoa. Huomenna alkaa Käävän kannel. Mutta nyt lopetan, jotan pientä kähinää kuuluu olkkarista.

Eka päivä

Tänään ne sitten alkoi, kerho ja eskari.

Lähdettiin koko porukka varttia vaille yhdeksän. Molemmilla oli uudet, vilkkuvat lenkkarit, päässä lippikset ja Käävällä uusi Helinä-reppu ja Minikäävällä Minnalta 1-vuotislahjaksi saatu Kettu-reppu, joka onkin ollut jo monessa mukana.

Mies vei Minikäävän kerhoonsa. Miniäinen tarrautui miehen jalkaa, reppuun ja mihin tahansa, mistä nyt kiinni sai. Kahdeltatoista hain kerhosta hyväntuulisen pojan, joka oli jo saanut uuden ystävänkin, jonka kanssa oli leikkinyt ilmeisesti autoja. Minikääpä ei muistanut kysyä pojan nimeä.

Kääpä meni eskariinsa tosi reippaana. Lapset huudettiin ulkoa sisään, joku isä videoi lapsensa tuntemuksia. Tavarat jätettiin naulakkoon ja Käävän ikkuna löytyi takarivistä ikkunan vierestä. Oikea haaveilijan unelmapaikka! Voi tuijotella metsää ja miettiä omiaan.

Käävän vieressä istui Aleksi, Aleksin vieressä Ella ja Käävän edessä Emma. Kääpä oli tehnyt ensimmäisen eskaritehtävän ja askarrellut niminallen. Kääpä oli sanonut Aleksille, että sen nalle on hieno, ja Aleksi oli sanonut Käävälle, että niin sinunkin. Kääpä oli nähnyt ruokalassa pihan uudet ekaluokkalaiset Sofian, Villen ja Petran muttei Iidaa, joka puolestaan oli huomannut Käävän.

Kahdeltatoista löysimme poikien kanssa iloisen Kääpäläisen ja jäimme vielä hetkeksi eskarin pihalle. Minikäävälle oli jäänyt kerhoeväistä puolikas banaani syömättä ja se piti pienen piknikin.

Päätimme lähteä vielä kauppaan ostamaan välipalajätskit ekan päivän kunniaksi. Me olimme Toukolaisen kanssa jo kolmatta kertaa kaupassa, sillä ensin haimme lounaan asukaspuistoon, sitten hain lääkkeeksi pistaastisuklaapatukan ja nyt sitten vielä jätskikeikka. Se oli tosin ihan tarpeellinenkin reissu, sillä kaapista puuttui leipä, maito ja iltaruoka. No, mutta muuta sitten olikin.

Isot kääävät valitsivat jättituutit, minä sain lakujätskin ja Toukolaiselle otin vaniljapurkin. Se saikin sen syötyä hyvin itse rattaissa. Menimme syömään jätskit asukaspuistoon ja samalla nappasin Toukolle taas maidot matkalle.

Kävelimme metsän kautta kotiin ja rupattelimme yhden perheen kanssa, jossa oli uunituore ekaluokkalainen. Lapset kiipeilivät kaltseilla ja Toukolainenkin nukahti viimein päiksyilleen.

Iltapäivällä kotiin saapui harvinaisen ryytynyt seurue, joka katsoi jakson Olipa kerran elämää ja vähän Barbababoja. Minä otin pienet tirsat ja ryhdistäydyin sitten ruuanlaiton suhteen.

Ilmoitin Käävän kantelemuskariin, vaikka etsiskelin jotain muskaria Toukolaiselle. Nyt on sitten meidän lapsillakin ihan oikeat harrastukset, Käävän kannel maanantaisin ja Minikäävän taekwondo perjantaisin. No, ehkä jätän oman salikorttini ostamisen suosiolla, sillä tässä systeemissä tulee vääjäämättä käveltyä vähintään tunti päivässä. Mutta katsotaan tilanne uudestaan syksymmällä.

Näin se siis alkoi, syksy 2010.

Eskarikääpä

Kirjaanpa tänne ylös Käävän omia ajatuksia eskarista. Reppuun piti kirjata, mitä lapsi haluaa oppia ja kokea. Kääpä haluaisi

-leikkiä
-opetella vähän laskemaan
-oppia aakkoslaulun kokonaan ja
-tietää, miten luonto kasvaa.

Isi ja äiti toivovat, että lapsi kokisi onnistumisen iloa ja saisi oman ystävän.

Minikääpä sai kummiltaan kortin luostarista. Kävi ilmi, että naapuriperhe on ortodokseja ja paikka oli tuttu. Puhuttiin sitten lasten kastamisesta ja siitä, että tyttövauvoja ei saisi viedä alttarin taakse, mutta Isä Mitro mogasi keskimmäisen kohdalla.

Kääpä kuunteli hämmästyneenä.

-Ai miksi ei saa viedä?
-Niin, ortodokseilla naiset eivät voi toimia myöskään pappeina, vai oliko se niin?
-Ai miksi?
-No, ajatellaankohan siinä uskonnossa, että vain miehet voivat päästä ihan lähelle Jumalaa.
-Ei se ole niin, tiesi Kääpä varmasti.

Pusula

Pääsimme vihdoin mökillemme Pusulaan. Lapset olivat odottaneet sitä koko kesän, mutta jotenkin mökkeily oli tässä muussa huiskeessa jäänyt.

Pääsimme perille lauantaina viiden maissa. Meitä odotti herkullinen päivällinen: savustettua lohta, uusia perunoita, pinaattikastiketta Kallelle, salaattia, vuohenjuustoa ja viininlehtikääryleitä. Jams. Valkoviiniäkin otin.

Lapset taisivat kyllä uida jo ennen ruokaa, ja sen jälkeen, ja saunan yhteydessä. Ja sunnuntaiaamulla ja aamupäivällä ja iltapäivällä. Itse uin muutamaan otteeseen ja ihanaa oli.

Vaari toi heti saavuttuamme liukumäen ja Miehelle koottavaksi potkulaudan. Kaikki kolme hihkuivat riemusta ja säntäsivät liukumäessä ees taas. Toukolainenkin, 1 v 4 kk, liukui muiden mukana. Se meni tikkaat ylös ihan sujuvasti, istui ylös ja tarttui kahvoihin, joiden varassa roikkui, kunnes voimat ehtyivät. Sitten se jäykisti itsensä tiukaksi paketiksi, liukui selällään alas, löi päänsä ja nauroi. Ja taas uudestaan.

Sama liukumäki pantiin sitten sunnuntaina veteen. Kääpä tykkäsi, Minikääpää pelotti ja Toukolaisen sain kerran tulemaan alas, mutta se kauhistutti. Toukolainen keskittyikin sitten muihin hommiin. Isommat lapset uittivat laivojaan ja Toukoa kiinnosti vesiratas.

Sunnuntaina söimme lounaaksi makkaraa ja nakkeja, ihan niinkuin Kaapojen maassa. Oli ihan herkkua, kun puugrillissä tekee. Sitten taas kimpsut ja kampsut kasaan ja kotiin. Oli kyllä väsynyttä porukkaa ja itsekin nukuin parin tunnin päikkärit ennen kävelylenkkiä ystävän kanssa. Sunnuntaina 20.30-21.30 on kyllä ehdottomasti viikon luksushetki.

Pidin viime viikolla myös lastenvaatekutsut. Rakastan sitä hurmosta, jolla vaateasiaan uppoutuu! Viikko oli muutenkin aika hässäkkää, sillä olimme molemmat töissä eikä lapsilla ollut hoitopaikkaa. Mummo ja pappa hoitivat ma ja ke ja siskoni otti perjantain ja nyt tämän maanantain. Vielä yhdeksi päiväksi jos saisi hoitajan, niin sitten olisi tehtävä suoritettu ja voisi hyvillä mielin jäädä vuoden mittaiselle pikku lomaselle. Siis hoitovapaalle. Ei tulekaan Toukosta vielä Peukaloista eikä Kaaposta Tikanpoikaa, mutta hyvä näin. Jospa tiedossa olisi sitten vähän lungimpi vuosi, kun talossa ei ole kahta IT-konsulttia yhtä aikaa.

Iik, huomenna alkaa Käävän eskari ja Minikäävän kerho. Oma vauva on jo niin iso. Eilen se itki illalla, kun oli paininut pihan Villen kanssa ja nyt olkapäähän ja sääreen sattui. Kääpä on ihastunut ja ne on pussannutkin. Poika haluaa olla vain ystävä. Leikeissä Kääpä on prinsessa Leia ja poika tietenkin Luke.

Kaapojen maa

Tänään sain taas kuulla Kaapojen maasta. Kaapo on kuulemma tiennyt Kaapojen maasta aina, ihan vauvasta asti. Tunnuslaulukin on keksitty:

"Kaapo, ja Kaapojen maa,
siellä ne Kaapot asustaa saa."

Kaapojen maassa asuu vain Kaapoja ja Laapoja sekä Totto, joka myy kaikille telttoja, sillä Kaapojen maassa asutaan teltoissa. Kaapojen maassa on vain lapsia. Kaapojen maan keskellä kasvaa taikapuu, josta voi poimia leluja. Yhdellä asukkaalla on riittävän pitkät tikapuut sekä työkaluja.

Kaapojen ja Laapojen maassa ei pestä koskaan hampaita. Kaapojen maassa ei syödä myöskään herkkuja, vain nakkeja, lettuja, makkaraa, mustikoita ja vattuja.

Iina yökylässä ja muita kesäjuttuja

Aloitan jo torstaista. Iina, Aada, Joona ja Päivi tulivat pienelle visiitille. Leikit sujuivat hyvin, vaikka hulina olikin melkoinen. Päätimme kuitenkin toteuttaa lasten pitkäaikaisen haaveen yökyläilystä. Kanerva menisi perjantaina Aadalle ja Iina tulisi meille.

Mies saapui töistä ja lähdimme vielä päivällisen jälkeen Ikeaan. Lapset Toukolaista lukuun ottamatta pistettiin parkkiin ja pikaisesti etsittiin joku TV-taso. Nyt telkkari oli ollut kuukauden kahden tuolin päällä ja oli ihmeeksemme edelleen ehjä.

Löysimme kivat, halvat tasot, aurinkolampun ja pikkuhenkareita ja söimme vielä jätskit ja Mies pizzan. Lapset kuukahtivat illalla helposti.

Perjantaille oli luvassa sairaalareissua. Lasten isomummo on murtanut kätensä ja tädilläni on keuhkoahtaumatauti. Otimme vielä Mummin mukaan ja suuntasimme Malmille. Veljeni ja siskoni olivatkin jo siellä. Siirsimme isomummon ulos pyörätuolissa ja huomasimme, että täti pötköttää ihan Mummon yläkerrassa. Saimme hänetkin sitten aurinkoon. Täti oli kuntoutunut jo niin hyvin, että pääsi itse kulkemaan rollaattorilla ilman happiviiksiä. Mahtava juttu! Mummoakin vierailu piristi. Hengasimme pihalla reilun tunnin ja lapset söivät välipalahedelmiä. Aikuiset saivat kahvia talon puolesta.

Puoli viideltä olimme sitten ystävien pihassa ja vaihdoimme tytöt. Minä sain Toukolaisen lisäksi kaksi nelivuotiasta ja Joona-pojalle jäivät ystäviksi eskaritytöt.

Oma yökyläilijämme hyppäsi heti autoon Kanervan paikalle ja unohti siinä tohinassa kenkänsäkin. Lapset leikkivät ensin sisällä, söimme tomaattikanaa ja spagettia ja sitten pienet lähtivät pyöräilemään. Koska Toukolaisen maito oli lopussa, lähdin lasten kanssa Karakallioon. Kuljimme metsän kautta ja söimme ketunleipiä ja vattuja. Asukaspuistossa lapset leikkivät kotia, Iina oli äiti ja Kaapo lapsi. Lapset keinuivat rengaskeinussa ja Kaapo aneli hiljaisempia vauhteja, Iina on villi likka. Molemmat ovat 4,5-vuotiaita, mutta Iina on Kaapoa päätä pidempi. Nappi pari kumminkin.

Vasta puistossa Iina huomasi, että jalkaan sattuu. Kanervalta lainatut kengät olivat hiertäneet vanhat pipit puhki, ja kantapäät olivat ihan verillä. Kävelimme sitten kaikki paljain jaloin ja varoimme laseja. Kaupasta ostimme jätskit ja lauantaiksi namipäivänamit. Ja minäkin sain namia! Laihdutan (jo miltei viikko takana) ja pidän perjantaisin karkkipäivän. Avasin karkkipussin lääkintämielessä jo matkalla, sillä vieraan, nilkuttavan nelivuotiaan maanitteleminen reitin loppuun oli välillä haastavaa.

Piipahdimme vielä Käävän eskarin pihalla, löysimme kotilot ja lapset tekivät niille pikkupihassa kodit. Kahdeksalta oli iltatoimet hoidettu ja lapset halusivat sänkyyn. Ensin ne nukkuivat kerrossängyn yläsängyssä, sitten lattialla, sitten toinen kerrossängyn alasängyssä ja toinen lattialla ja lopulta ne nukahtivat toinen omaan sänkyynsä ja toinen yläsänkyyn. Iltasipattelut ja supattelut veivät kolme tuntia ja vasta yhdeltätoista oli parivaljakko kuukahtanut.

Kaapo ja Iina ovat menossa isona naimisiin. Ne suunnittelivat vauvojen nimiä.

-Olisiko Maria hyvä?
-Joo, ja Maija myös.
-Muistatko Maijan Ullanmäestä?
-Ai päiväkodista? Oliko se se, jolla oli iso vilkkuva kuula?
Keskiviikona tein pienen irtioton ja lähdin ilman lapsia Prismaan ruokaostoksille. Törmäsin entisen poikaystäväni äitiin ja oli todella ihana jutella! Suosittelin tuliaisiksi Bakuganeja ja sorruin itse Salama Mc Queen –duploihin. Lapset tykkäsivät niistä kovasti. Toin ne Toukolaiselle, mutta lelut piti jakaa niin, että jokainen sai kaksi autoa.

Ihan huippujuttu oli myös viime viikolla, kun pääsin vihdoin jalkahoitoon. Jalkani ovat kaivanneet sellaista koko ikänsä, vaikka suonkin niille aina silloin tällöin erilaisia jalkakylpyjä. Jalkaterapeuttini oli vastavalmistunut ja innostunut. Sain läksyksi jumpata päivittäin pikkuvarpaitani. Kävin samalla reissulla myös vähän shoppailemassa ja löysin muutaman joululahjan ja kassillisen kirjoja. Kirjat olivat Minikäävälle pettymys, mutta Kääpä oli kuvasanakirjastaan innoissaan. Siinä on tavutettuja, tekstattuja sanoja, joita on helppo lukea. Käävän suosikkileikki onkin nyt eskari, sillä Kääpä haluaisi oppia lukemaan ennen esikoulun alkua.

Eskari jännittää muutenkin ihan kamalasti. Olemme olleet eskarin pihalla leikkimässä ja kurkkineet ikkunoista sisään. Lapset istuvat siellä pulpeteissa ja eskarilaisia aloittaa syksyllä 60. 60 harvahammasta, sanon aina. Toivon, että Kääpä löytäisi oikein sellaisen sydänystävän, jonka kanssa voisi jakaa ilot ja surut. Mutta ehkä sen aika on myöhemmin.

Kääpä istui eskarin ikkunalaudalla ja puhalteli saippuakuplia. Toivon, että Kääpä muistaa sen jännittyneen kutkutuksen silloinkin, kun eskari on muuttunut arjeksi ja aikaisiksi aamuheräämisiksi.

Minikääpä aloittaa kerholaisena. Koko kesän olimme valmistelleet poikia tarhan aloitukseen. Minikäävän oli tarkoitus mennä Tikanpoikiin ja Toukon Peukaloisiin. Nyt päätinkin jäädä vuodeksi hoitovapaalle, jolloin Minikäävästä tulee kerholainen. Saimme kerhopaikan päiväkodin tiloista ja maanantaisin ja perjantaisin käymme Toukolaisen kanssa perhekerhossa. Aamupäivät vietämme asukaspuistossa, sillä eskari ja kerho alkavat ysiltä, kerho päättyy klo 12 ja eskari yhdeltä.

Haaveilen vielä Elixia-jäsenyydestä, mutta katsotaan nyt, mahtuisiko sellainen tähän arkeen. Toisaalta lasten kanssa tulee käveltyä paljon, sillä kaikki tarvittava on tässä kävelyetäisyydellä, joten erillisiä jumppia ei välttämättä tarvitsisi. Mutta toisaalta on se vaan niin luksusta fillaroida ohjaajan kannustaessa.

No mutta sellaisia. Tänään menemme vielä lasten kanssa uimaan Odilammelle. On tänä kesänä kyllä uitukin: kesäkuun alussa Vierumäellä järvessä ja hallissa, Pieksamäen leirillä joka ilta järvessä, viikonloppu Muurlassa lammessa ja kerta Odilammella ja Luukissa ystävien kanssa. Lisäksi pihassa on uima-allas, jossa on polskittu ahkerasti.

Rakastan uimista, mutta Mies ei. Miehelle ranta on vaarallinen paikka ja minua taas pehmoinen, suloinen vesi suorastaan hemmottelee. Odilampi on varsinkin ihana, kun voi uida ulpukoiden seassa. Minikääpä on oppinut tänä kesänä uimaan renkaan kanssa ja Kääpä uskaltaa nyt hypätä laiturilta veteen. Toukolainen nauttii uimisesta ja mieluiten istuu rannassa läiskyttämässä.

Lasten kanssa rannalla on jotain tuolta väliltä – pienet ihmiset pitää säilyttää hengissä ja itse tekee mieli livahtaa aina pikku uintireissulle.

Mutta nyt me mennään!

p.s. Uitiin, ja ihanaa oli! Touko kahlaili ja hörppi vettä, Kääpä ui ja tärisi ja Miniäinen leikki ulpukanlehdillä ja halusi hypätäkin! Hämpyn Mäkistä saatiin taas ruokaa ja ajeltiin maalaismaisemien kautta kotiin.