Ihania lapsia ja elämäni housut

Viime päivinä on ollut ilo katsella meidän kääpäläisiä. Kevät ja valo saa aikaan sen, että sopua riittää tavallista paremmin.

Palkkasimme viikonloppuna K&K:n töihin: Isompi hoiti Oivaa ja pienempi Taimia tunnin ajan ja me pääsimme kahdestaan kävelylle. Lähdimme oikein seikkailureitille, sillä tuolle vitosen lenkillemme oli rakennettu uusi tie ja sitä pitkin pääsimme Vanttilaan ja kummallisille Espoon kaupungin maille. Tunnin seikkailun jälkeen lapsoset olivat taas niin ihania.

Taimille juttu oli iso. Ne olivat käyneet K:n kanssa metsässä ja Taimi kirjoitti siitä jutun oikein päiväkirjaansakin. Siinä K ja Taimi hymyilevät metsässä. Maassa on viime syksyn lehtiä, mutta lumet ovat jo sulaneet.

Maanantaina K kysyi lupaa, voiko lähteä kaverinsa ja Taimin kanssa Tillinmäen kentälle. Annoin luvan. Kello tuli kahdeksan eikä kaksikkoa kuulunut. Lähdin vastaan. Ne olivatkin menneet koulun kentälle pelaamaan pötyä ja Taimi kuulemma jopa voitti kerran, vaikka Taimi ei itse siihen uskonutkaan - olisi sitä mieltä, että pojat antoivat hänen voittaa. Reippaasti Taimi kuitenkin potkutteli ison mäen ylös asti, vaikka kello oli jo paljon.

Toukolainen oli eilen kaverillaan. Ne olivat nähneet parittelevat etanat. Niiden ympärillä oli limaa ja vaikka T yritti vähän irrottaa niitä, ne eivät halunneet. T:n kaverilla on pupuja, tyttö ja poika. T kertoi, että niille on tehty sellainen leikkaus, etteivät ne voi saada vauvoja. "Siis jos ne edes ihastuisivat".

Voisivatko puput olla ihan vaan kavereita?

Eli siis kevät.

Oiva on miettinyt kovasti tulevaisuuttaan. Aiemmin siitä piti tulla lallikuski, mutta nyt se miettii, että ryhtyisi hoitajaksi päiväkotiin. Vaikea vielä sanoa, kumpaan on enemmän taipumuksia. Kovaa vauhtia se menee potkupyörällään, mutta toisaalta hoitaa myös taitavasti nukkeja.

Ja sitten tähän väliin ne elämäni housut.

Olen aina vihannut jalkojani. Minulla on paksut reidet ja paksut pohkeet, leveä lantio ja kapea vyötärö. Hyvä kroppa lumilautailuun, opiskeluun ja synnyttämiseen, mutta malliksi minusta ei olisi.

Koska olen vihannut jalkojani, on housujen ostaminen ollut aina ihan mahdotonta. Ja myös siksi, että tuollaiselle vartalolle on vain vähän malleja tarjolla.

Mutta nyt. Nyt olen löytänyt elämäni housut:

1) Työhousut. Suorat musta housut Your Facesta. Minulla on kokoja 42, 44 ja 46 ja olen viimeiset neljä vuotta reissannut noiden kokojen väliä seuraavasti: 42 -> 44 -> 46 ja nyt taas matka kohti pienempiä lukuja. - 5kg, mutta vielä on matkaa inhimillisiin mittoihin.

2) Juoksuhousut. Ostin omani kauan sitten jostan Myrtsin futsalturnauksesta. Nyt tarvitsisin uudet, mutten muista merkkiä. Yritän metsästää sellaiset.

3) Sadehousut. Ostin omani viime kesän partioleirille ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä sadehousuina ja kuorihousuina noiden juoksuhousujen päällä.

4) Lautailuluhousut. Ostin talvella Rukalla itselleni ihanat lautailuhousut. Niissä on reisissä lämmikettä ja henkselit, jotta selkään ei tuule, kun laittaa lautaa jalkaan.

Näiden lisäksi ostan välillä Stadiumista collarihousuja, mutta niitä ilmankin pärjäisin.

Ja sitten taas lapsiin. Minikääpä on hurahtanut futikseen ihan täysillä. Se lähtee treeneihin aina silmät loistaen ja iltaisin ne käy koulun pihalla pelaamassa. Taidot ovat menneet kovasti eteenpäin. K on myös edelleen innoissaan ja T palailee talvitauolta futiksen pariin.

Meille onkin luvassa oikein futiskesä:

-P09 Haukat pelaavat Espoonliigaa
-P06 pelaa Uudenmaan piirin kolmosta
-T04 pelaa Uudenmaan piirin ykköstä
-Minä teen ehkä paluun futiksen pariin
-Isot pojat pelaavat MM-kisojaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoliväliin

Tämän kevätkauden olen käynyt MLL:n liikuntastartissa. Eilen oli vika kerta. Teimme tiukat tabata-treenit ja joimme päälle ohjaajan tuomat skumpat. Olipa kyllä kiva kevät! Kaksi peräkkäistä kertaa missasin sairastelun takia, mutta muuten pääsin aina mukaan. Tosi monipuolista treeniä. Lihaskunto on nyt erinomaisella tasolla, mutta aerobisessa on vielä tekemistä.

Loppuun vielä K:n jengiläisen ei poliittisesti korrekti vitsi. Treeneissä harjoiteltiin eilen keskittämistä ja K valitti, ettei osaa. S varoitti, että jos ei osaa keskittää, joutuu keskitysleirille.

Mutta nyt töiden pariin.

Salou ja Barcelona 2018

Kaapon futisjengi teki reissun Barcelonaan ja pääsin onnekseni mukaan.

Lentomme lähti torstaina päivällä ja illalla olimme jo Barcelonassa, josta jatkoimme tunnin bussilla ja saavuimme Saloun lähelle Cambrilssiin, jossa majoituimme 4-5 henhen mökkeihin. Illallisen söimme buffassa ja pojat ehtivät vielä pelailla futista ja pöytyä ennen nukkumaanmenoa.

Nukuimme Kaapon kanssa samassa huoneessa. Ensimmäisenä aamuna heräsimme vasta yhdeksältä ja menimme suoraan aamiaiselle. Aamupalan jälkeen pojat menivät uimaan jäiseen altaaseen, mutta onneksi oli vesiliukumäki, jota pitkin vääjäämättä päätyi veteen.

Uinnin ja pienen shoppailun jälkeen saimme lounasta ja ruuan jälkeen lähdimme rannalle kävelemään. Resortistamme käveli rannalle vartin ja pojat pääsivät juoksemaan Välimeren aaltoihin. Aikuiset saivat rantakuppilassa pillikahvit, pojille ostettiin jätskit matkan varrelta.

Rantareissun jälkeen pojilla oli ekat treenit. Valkku aloitti napakasti, että nyt sai lomailu loppua. Illalla sitten vielä syötiin buffaillallinen ja pojat alkoivat pötyä, kuinkas muuten.

Aamulla oli aikainen herätys ja edessä neljä peliä Skotlantia, Pohjois-Irlantia, Ranskaa ja Belgiaa vastaan. Aamiainen oli jo 6.50 ja oli vielä ihan pimeää, kun lähdimme.

Neljä peliä ja neljä kovaa vastusta - saimme tsempata poikia kovasti, mutta toisaalta pelaamisen ilo säilyi matsista toiseen. Kun päivän pelit oli pelattu, lähdimme bussilla kohti Barcelonaa ja Camp Nouta.

Kaapoa jännitti niin, että se hihkui, ja odotus palkittiin: FC Barcelona voitti 3-1 ja Messi teki hattutempun. Oli ihanaa olla pelissä ihan kahdestaan.

Tulimme kotiin puolilta öin. Onneksi seuraavan päivän pelit olivat vasta iltapäivällä, joten aamulla sai nukkua, kunhan ehti aamiaiselle. Otimme lounaan eväänä mukaan.

Palkintojenjakotilaisuus oli tosi hieno ja pojillakin oli jo parempi mieli, sillä oli haettu jätskit ja namia läheisestä Lidlistä.

Illan vietimme Cambrilsissä ja yhdeltätoista, juuri kun olimme saapumassa mökillemme, soitti Kaapo: "Missä sä äiti oot? Missä kaikki äidit on? Me haluttais mennä nukkumaan".

Laitoimme lapset unille ja pian olikin herätys, sillä bussi lähti 4.30 kohti Barcelonaa ja Suomea.

Oli niin mahtava reissu! Oli ihana katsoa 12-vuotiaita, jotka olivat aamusta iltaan ihan täpinöissään ja silmät loistaen. Aloimme jo suunnitella seuraavaa futisreissua näille ukoille, toivottavasti sellainen toteutuu pian. Ja 04-tytöt pitää saada reissuun myös :)