Unohdin kokonaan kertoa, mitä vauva osaa. Eli Taimi pyörii mahallaan napansa ympäri, on nyt pari viikkoa tehnyt niin. Kujertaa samalla ja kun alkaa väsyä, ääni käy vaikeroivaksi (kuten nyt).
Soseita on maisteltu pari viikkoa, ensin bataattia, sitten persikkaa ja nyt menee maissi.
Viime aikoina Taimi on nukkunut tosi huonosti, illalla torkkuu pikku pätkissä ja neljältä herää. Sitten se nukkuukin johonkin seiskaan. Mutta vähiksi jää unet Miehellä.
Taimi tarttuu esineisiin ja yrittää maistaa kaikkea mahdollista.
Mutta nyt on mentävä, eukkonen rähjää.
Tuesday, January 31, 2012
Onnellista arkea
Pitkäaikainen haaveemme toteutui vihdoin: saimme lapsille MLL:n hoitajan kolmeksi tunniksi! Asiasta on puhuttu pitkään ja joskus olen jopa miltei yrittänyt varata hoitajan, mutta aina asia on jäänyt muun elämän jalkoihin. Nyt sen tein ja saimmekin kolmisen tuntia kahdenkeskeistä aikaa.
Ajoimme ensin Vohvelibaariin kahville ja vohvelille ja jatkoimme sieltä fiilistelykierrosta Entresseen. Saimme hankittua lukkosulaa mutta oleellisinta oli se fiilistely. Tarkoitus oli käydä myös pizzalla Ymmerstassa, mutta siihen eivät mahamme enää venyneet vohvelien jälkeen.
Kaiken kaikkiaan kiva ilta. Hoitajallakin oli mennyt lasten kanssa hienosti ja kehui kovasti lapsosiamme. Täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi joku päivä.
Minä olen ollut nyt neljä viikkoa töissä, viides on itse asiassa meneillään. Töihin ei ihmeempiä ja kotijoukoillakin rullaa arki ihan mainiosti.
Nyt haaveilen uimahallireissuista. Olen tuskaillut, että miten pärjäisin kaikkien neljän, tai edes kolmen, kanssa uimahallissa, kun kukaan ei osaa uida, mutta nyt päätin, että menenkin uimahalliin yhden käävän kanssa kerrallaan. Ja buukkaan reissut peräkkäisiksi päiviksi, niin kenenkään ei tarvitse odotella omaa vuoroaan viikkotolkulla.
Tämä liittyy omaan kuntoilukamppanjaani. Ihan unelma olisi ostaa se Elixia-kortti, mutta koska en kuitenkaan oikeasti pääsisi niihin jumppiin, olen unohtanut sen toistaiseksi. Sen sijaan noudatan "liikuntaa puoli tunti päivässä" -periaatetta. Senkään kasaan saaminen ei ole helppoa, paitsi sunnuntaisin, jolloin kävelen tunnin R:n kanssa.
Jos menen lasten/lapsen kanssa uimahalliin, en siis voi itse uida, mutta laskeskelin, että kyllä tunnin pulikoimisesta nyt helposti sen puolen tunnin arvosta tulee liikuntaa, kun tulee kuitenkin riehuttua käävän kanssa.
Joten siitä aloitan.
Haaveilen myös etelänmatkasta. Olen ollut elämässäni neljästi sellaisella keihäsmatkalla, perheen kanssa Portugalissa ja Turkissa, Miehen kanssa Kyproksella ja Miehen ja Käävän kanssa Kreikassa. En ole oikein pakettimatkatyyppiä, mutta nyt se tuntuisi loistavalta ajatukselta. Kamat vaan kassiin ja kääpäin kanssa kentälle. Hiihtolomaviikolle nyt tuskin saa mitään äkkilähtöä ja heinä-elokuu on poissuljettu, sillä meistä Suomessakin on silloin liian kuuma.
Mutta se onnellinen arki, nythän suunnittelen pakoa.
Eli huomenna on Minikäävän kaverisynttärit. Luvassa on ilotulitus (Aslan antoi Miniäiselle lahjaksi raketteja), lahjojen avaaminen pullonpyörityksellä, herkut (ostin jo eilen kaiken) ja lopuksi aarteenetsintä.
Eilen oli Miniäisen kannel. Vein pojan kanneltunnille, luin välissä Hesarin ja kävin kaupassa, vein ruuat ja lapsen kotiin ja pakkasin autoon rattaat ja Taimiston, jolle oli varattuna lekuriaika Tapiolaan. Typsy sai ekan antibioottikuurinsa, sillä ilmeisesti vauvan iho-ongelmat johtuivat streptokokista. Lisäksi lapsella oli lievä keuhkoputkentulehdus ja nyt sitten seuraillaan hengitystä, kun sitä RS-virusta on taas liikkeellä. Minullahan on nyt neljäs angiina vuoden sisään, tai yksi niistä oli se kurkkupaise, mutta se kuulemma lasketaan myös. Saa nähdä, joudunko nielurisaleikkaukseen.
Sunnuntaina siivottiin. Mies on hoitanut hienosti arjen pyörityksen tässä kuukauden ajan ja minäkin tehnyt kotihommista oman osuuteni, mutta jostain syystä vain kaikki tavarat olivat kulkeutuneet ties minne. Saimme päälle maanisen siivousvaihteen ja kävin läpi leikkihuoneen, poikien huoneen, Käävän huoneen ja vaatehuoneen. Mies kokosi Käävälle hyllyn ja saimme siihen lelut kivasti esille. Nyt hyllyssä on Apsun, Tapsun ja Japsun, kolmen apinan, koti, Squinkiesien ostoskeskus ja Tupsueläimen koti. Tilaa jäi myös kirjoille ja kauko-ohjattavalle autolle. Illalla lähdin vielä kävelylle R:n kanssa, joten viikonlopun liikuntakiintiö tuli täyteen.
Sunnuntaina saunoin myös lasten kanssa, sillä täytyy ne välillä pestäkin. Käävät ahkeroivat ja pesivät sienillä kylppärin seinät ja saunan ikkunat, moneen otteeseen vieläpä.
Lauantaina olimme puolestamme kaksilla synttäreillä. T täytti 35 ja F 4. Molemmat juhlat olivat oikein mainioita ja herkkupöydät notkuivat. Mikään ei irrota työkuviosta paremmin kuin lasten synttärit, sillä ne ovat niin intensiivisiä, ettei muuta ehdi oikein ajatella.
Listaan loppuun vielä asioita, joita teen mielelläni kääpäin kanssa ja yritän antaa niille mahdollisimman paljon aikaa arjessa:
-uin
-saunon
-luen
-laulan
-kyläilen
Ajoimme ensin Vohvelibaariin kahville ja vohvelille ja jatkoimme sieltä fiilistelykierrosta Entresseen. Saimme hankittua lukkosulaa mutta oleellisinta oli se fiilistely. Tarkoitus oli käydä myös pizzalla Ymmerstassa, mutta siihen eivät mahamme enää venyneet vohvelien jälkeen.
Kaiken kaikkiaan kiva ilta. Hoitajallakin oli mennyt lasten kanssa hienosti ja kehui kovasti lapsosiamme. Täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi joku päivä.
Minä olen ollut nyt neljä viikkoa töissä, viides on itse asiassa meneillään. Töihin ei ihmeempiä ja kotijoukoillakin rullaa arki ihan mainiosti.
Nyt haaveilen uimahallireissuista. Olen tuskaillut, että miten pärjäisin kaikkien neljän, tai edes kolmen, kanssa uimahallissa, kun kukaan ei osaa uida, mutta nyt päätin, että menenkin uimahalliin yhden käävän kanssa kerrallaan. Ja buukkaan reissut peräkkäisiksi päiviksi, niin kenenkään ei tarvitse odotella omaa vuoroaan viikkotolkulla.
Tämä liittyy omaan kuntoilukamppanjaani. Ihan unelma olisi ostaa se Elixia-kortti, mutta koska en kuitenkaan oikeasti pääsisi niihin jumppiin, olen unohtanut sen toistaiseksi. Sen sijaan noudatan "liikuntaa puoli tunti päivässä" -periaatetta. Senkään kasaan saaminen ei ole helppoa, paitsi sunnuntaisin, jolloin kävelen tunnin R:n kanssa.
Jos menen lasten/lapsen kanssa uimahalliin, en siis voi itse uida, mutta laskeskelin, että kyllä tunnin pulikoimisesta nyt helposti sen puolen tunnin arvosta tulee liikuntaa, kun tulee kuitenkin riehuttua käävän kanssa.
Joten siitä aloitan.
Haaveilen myös etelänmatkasta. Olen ollut elämässäni neljästi sellaisella keihäsmatkalla, perheen kanssa Portugalissa ja Turkissa, Miehen kanssa Kyproksella ja Miehen ja Käävän kanssa Kreikassa. En ole oikein pakettimatkatyyppiä, mutta nyt se tuntuisi loistavalta ajatukselta. Kamat vaan kassiin ja kääpäin kanssa kentälle. Hiihtolomaviikolle nyt tuskin saa mitään äkkilähtöä ja heinä-elokuu on poissuljettu, sillä meistä Suomessakin on silloin liian kuuma.
Mutta se onnellinen arki, nythän suunnittelen pakoa.
Eli huomenna on Minikäävän kaverisynttärit. Luvassa on ilotulitus (Aslan antoi Miniäiselle lahjaksi raketteja), lahjojen avaaminen pullonpyörityksellä, herkut (ostin jo eilen kaiken) ja lopuksi aarteenetsintä.
Eilen oli Miniäisen kannel. Vein pojan kanneltunnille, luin välissä Hesarin ja kävin kaupassa, vein ruuat ja lapsen kotiin ja pakkasin autoon rattaat ja Taimiston, jolle oli varattuna lekuriaika Tapiolaan. Typsy sai ekan antibioottikuurinsa, sillä ilmeisesti vauvan iho-ongelmat johtuivat streptokokista. Lisäksi lapsella oli lievä keuhkoputkentulehdus ja nyt sitten seuraillaan hengitystä, kun sitä RS-virusta on taas liikkeellä. Minullahan on nyt neljäs angiina vuoden sisään, tai yksi niistä oli se kurkkupaise, mutta se kuulemma lasketaan myös. Saa nähdä, joudunko nielurisaleikkaukseen.
Sunnuntaina siivottiin. Mies on hoitanut hienosti arjen pyörityksen tässä kuukauden ajan ja minäkin tehnyt kotihommista oman osuuteni, mutta jostain syystä vain kaikki tavarat olivat kulkeutuneet ties minne. Saimme päälle maanisen siivousvaihteen ja kävin läpi leikkihuoneen, poikien huoneen, Käävän huoneen ja vaatehuoneen. Mies kokosi Käävälle hyllyn ja saimme siihen lelut kivasti esille. Nyt hyllyssä on Apsun, Tapsun ja Japsun, kolmen apinan, koti, Squinkiesien ostoskeskus ja Tupsueläimen koti. Tilaa jäi myös kirjoille ja kauko-ohjattavalle autolle. Illalla lähdin vielä kävelylle R:n kanssa, joten viikonlopun liikuntakiintiö tuli täyteen.
Sunnuntaina saunoin myös lasten kanssa, sillä täytyy ne välillä pestäkin. Käävät ahkeroivat ja pesivät sienillä kylppärin seinät ja saunan ikkunat, moneen otteeseen vieläpä.
Lauantaina olimme puolestamme kaksilla synttäreillä. T täytti 35 ja F 4. Molemmat juhlat olivat oikein mainioita ja herkkupöydät notkuivat. Mikään ei irrota työkuviosta paremmin kuin lasten synttärit, sillä ne ovat niin intensiivisiä, ettei muuta ehdi oikein ajatella.
Listaan loppuun vielä asioita, joita teen mielelläni kääpäin kanssa ja yritän antaa niille mahdollisimman paljon aikaa arjessa:
-uin
-saunon
-luen
-laulan
-kyläilen
Wednesday, January 25, 2012
Minä ja kääpäläiset
Kun pojat jäivät kokonaan pois tarhasta, olin ensin huolissani virikkeistä. Pojat kyllä leikkivät keskenään, nytkin rakentavat Angry Birdseille koteja Duploista, mutta entäs kognitiiviset taidot?
Olen ottanut jokaisen lapsen kanssa muutaman yhteisen jutun, joiden avulla yritän ottaa kahdenkeskeistä aikaa juuri sen lapsen kanssa.
Minikäävän kanssa luetaan paljon. Miniäinen ei ole ollut aiemmin mikään lukutoukka, mutta nyt olemme löytäneet muutamia todella kiinnostavia kirjoja ja nykyään Minikääpä haluaa kuunnella muitakin tarinoita. Parhaita ovat siis pelottavat kirjat, kuten Hui kauhistus ja Kummallisuuksien käsikirja. Uusin suosikki on Tatu ja Patu supersankareina ja tänään täällä onkin liikuskellut kaksi viittasankaria.
Välillä Miniäinen treenaa kirjaimiakin, mutta yleensä se askartelee roolivaatteita ja erilaisia rakennelmia milloin mistäkin. Käden taidoista en siis ole huolissani. Toinen yhteinen juttumme lukemisen lisäksi on pianon soitto. Pidän Minikäävälle soittotunteja vartin kerrallaan. Nyt se osaa jo Thompsonin Pienet sormet soittamaan vihkosta "Ylöspäin, alaspäin" ja "Syntymäpäivät". Samoilla biiseillä aloitin itsekin vuonna -84.
Toukolainen sen sijaan haluaisi kuunnella satuja koko ajan ja minulle se sopii, sillä luen mielelläni. On ihanaa lukea Toukolaisen uusia kirjoja, kuten Tomppia, Minttuja ja Vanttuja, mutta parasta on kuitenkin pajattaa läpi ne samat kirjat, jotka on luettu moneen kertaan Käävälle ja Minikäävälle. Onnettomin on varmaankin japanista suomeksi käännetty Muumi-kirja, jonka kääntäjä ei todella ole rakastanut pistettä, mutta kun sen on lukenut niin moneen kertaan, osaa sivun pituiset virkkeet miltei ulkoa.
Toinen minun ja Toukolaisen yhteinen juttu on laulaminen. Päiväkodissa se oppi joka viikko uusia lauluja, mutta onneksi laulut eivät tästä talosta lopu.
Käävän kanssa soitamme viulua. Läksyjä treenataan joka päivä ja kerran viikossa käydään tunneilla. Pidän Käävälle myös pianotunteja ja luen. Kääpä ahmii Ella-kirjoja ja Reuhurinteitä ja välillä on mukava lukea muutama luku yhdessä ääneen. Toisinaan Kääpä ei saa illalla unta ja silloin vähän rupattelemme ja luemme.
Ja sitten pikkuruinen Taimisto. Me tietenkin sylittelemme, syömme soseita ja laulamme "soudetaan, soudetaan, pitkä matka mummolaan".
Olen ottanut jokaisen lapsen kanssa muutaman yhteisen jutun, joiden avulla yritän ottaa kahdenkeskeistä aikaa juuri sen lapsen kanssa.
Minikäävän kanssa luetaan paljon. Miniäinen ei ole ollut aiemmin mikään lukutoukka, mutta nyt olemme löytäneet muutamia todella kiinnostavia kirjoja ja nykyään Minikääpä haluaa kuunnella muitakin tarinoita. Parhaita ovat siis pelottavat kirjat, kuten Hui kauhistus ja Kummallisuuksien käsikirja. Uusin suosikki on Tatu ja Patu supersankareina ja tänään täällä onkin liikuskellut kaksi viittasankaria.
Välillä Miniäinen treenaa kirjaimiakin, mutta yleensä se askartelee roolivaatteita ja erilaisia rakennelmia milloin mistäkin. Käden taidoista en siis ole huolissani. Toinen yhteinen juttumme lukemisen lisäksi on pianon soitto. Pidän Minikäävälle soittotunteja vartin kerrallaan. Nyt se osaa jo Thompsonin Pienet sormet soittamaan vihkosta "Ylöspäin, alaspäin" ja "Syntymäpäivät". Samoilla biiseillä aloitin itsekin vuonna -84.
Toukolainen sen sijaan haluaisi kuunnella satuja koko ajan ja minulle se sopii, sillä luen mielelläni. On ihanaa lukea Toukolaisen uusia kirjoja, kuten Tomppia, Minttuja ja Vanttuja, mutta parasta on kuitenkin pajattaa läpi ne samat kirjat, jotka on luettu moneen kertaan Käävälle ja Minikäävälle. Onnettomin on varmaankin japanista suomeksi käännetty Muumi-kirja, jonka kääntäjä ei todella ole rakastanut pistettä, mutta kun sen on lukenut niin moneen kertaan, osaa sivun pituiset virkkeet miltei ulkoa.
Toinen minun ja Toukolaisen yhteinen juttu on laulaminen. Päiväkodissa se oppi joka viikko uusia lauluja, mutta onneksi laulut eivät tästä talosta lopu.
Käävän kanssa soitamme viulua. Läksyjä treenataan joka päivä ja kerran viikossa käydään tunneilla. Pidän Käävälle myös pianotunteja ja luen. Kääpä ahmii Ella-kirjoja ja Reuhurinteitä ja välillä on mukava lukea muutama luku yhdessä ääneen. Toisinaan Kääpä ei saa illalla unta ja silloin vähän rupattelemme ja luemme.
Ja sitten pikkuruinen Taimisto. Me tietenkin sylittelemme, syömme soseita ja laulamme "soudetaan, soudetaan, pitkä matka mummolaan".
Sunday, January 22, 2012
Pitkä viikonloppu
Aloitan torstaista. Pääsin vihdoin hierontaan ja oli niin outo tunne, kun veri taas kiersi. Täytyy nyt käydä pariin otteeseen, niin ei jumahda hartiat niin pahasti. Mulla on aina sama homma, kun palaan kotoa töihin. Ensin kun kantaa vauvaa ja muita lapsia, menee selkä juntturaan ja kun sitten vääntäytyy tähän toimistoympäristöön ja istuu päivät pitkät, jumahtaa selkä lopullisesti. Mutta nyt siis on jo valoa näkyvissä.
Illalla olimme sitten Käävän kanssa viulutunneilla. Kääpä pääsee taas helmikuussa esiintymään. Se meinaa soittaa Karvamadon, Melodia ykkösen ja Tömistystä. Ja nyt kappaleet pitää osata oikein ulkoa! Ihan innoissaan se oli ja minustakin on hyvä, että lapsi saa vähän esiintyä, kun se siitä kovasti tykkää vaikka jännittääkin. Samanlainen kuin minä.
Perjantaina pääsimme perhekerhoon ja Mies sai olla kotona kokonaiset kolme tuntia ihan itsekseen. Perhekerho on kyllä ihana, ja meinaan tehdä välillä tunteja sisään, jotta saan perjantaiaamupäivän vapaaksi. Perhekerhossa siis lauletaan ensin lasten kanssa ja sitten saa kahvitella muiden kanssa Taimi seuranaan. On hyvä tavata välillä kohtalotovereita, kun täällä toimistolla ei ole kovinkaan paljoa pienten lasten vanhempia.
Illalla menimme Selloon. Toukolainen oli menossa sunnuntaina ekoille kaverisynttäreilleen ja menimme ostamaan lahjaa. "Minä vien Aavalle puhelimen." Kerroin BR-lelujen myyjälle, että lapsi haluaisi ostaa ystävälleen lahjaksi puhelimen ja myyjä esitteli eri vaihtoehtoja Toukolaiselle, joka päätyi vaaleanpunaiseen simpukkamalliseen prinsessapuhelimeen. Lisäksi ostimme prinsessasupparin.
Saimme ostettua toisenkin lahjan ja kaikki roippeet Minikäävän synttäreille. Suomalaisen alesta teimme harmillisen paljon löytöjä. Heti kun saa raivattua tilaa kirjahyllyyn, se täyttyy salaperäisesti. No, täytynee vain raivata useammin ja kirjaston kierrätyspisteeseen voi viedä ne kirjat, joita ei halua säilyttää.
Reissu huipentui presedenttiehdokkaan tapaamiseen. Ehdokas oli myöhässä, mutta lopulta lavalle saapui punaposkinen nuori mies, meidän oma ehdokkaamme. Ei tullut ukosta presidenttiä, mutta ei sitä oikein ketään muutakaan voinut äänestää. Mutta 5.2sitten täytyy.
Lauantaina Mummo olisi täyttänyt 60 vuotta. Kävimme haudalla ja juttelimme kääpäin kanssa paljon kuolemasta. Toukolainen tietää, että "Mummo on muuttanut Taivaan Isän luo". Jätimme Taimin rattaisiin vähän kauemmas, mutta sekin halusi tulla mukaan haudalle ja oli ihan rauhallisena sylkyssä. Kääpä totesi, että Mummon uusi koti on nyt hautausmaalla. Itse katselin lumivaipan peittämiä hautakiviä ja näky oli jotenkin rauhoittava. Siellä ne lepäävät, vanhat ja sairaat.
Sunnuntaina kävimme äänestämässä ja Mies jäi paluumatkalla Käävän ja Miniäisen kanssa luistelemaan. Me kävelimme Toukolaisen kanssa kotiin ja matkaan meni tunti, sillä Toukon piti järjestää kaikki lumikokkareet matkalta. Ehdimme kuitenkin vielä kotiin piirtämään Aavalle kortin. Touko piirsi ympyrän, mustan tukan ja paljon sinisiä silmiä. Ja sitten juhliin!
Aluksi vieraat vähän ujostelivat ja Touko, Reko ja Ville olivat kaikki äitiensä sylissä. Pian leikit alkoivat sujua, syötiin coctailpaloja ja jätskikakkua ja leikittiin vielä lisää. Nyt odotetaan sitten kevättä ja Toukolaisen synttäreitä. Touko kutsuu Aavan, Rekon ja Villen ja äiti ehdottanee ainakin Valmaa, Senniä ja Editiä. Eiköhän me saada ihan kunnon kekkerit pystyyn.
No, nyt ollaankin sitten taas palattu arkeen. Hoputin eilen lapsia nukkumaan, sillä "huomenna on aamu". Ja olihan se.
Illalla olimme sitten Käävän kanssa viulutunneilla. Kääpä pääsee taas helmikuussa esiintymään. Se meinaa soittaa Karvamadon, Melodia ykkösen ja Tömistystä. Ja nyt kappaleet pitää osata oikein ulkoa! Ihan innoissaan se oli ja minustakin on hyvä, että lapsi saa vähän esiintyä, kun se siitä kovasti tykkää vaikka jännittääkin. Samanlainen kuin minä.
Perjantaina pääsimme perhekerhoon ja Mies sai olla kotona kokonaiset kolme tuntia ihan itsekseen. Perhekerho on kyllä ihana, ja meinaan tehdä välillä tunteja sisään, jotta saan perjantaiaamupäivän vapaaksi. Perhekerhossa siis lauletaan ensin lasten kanssa ja sitten saa kahvitella muiden kanssa Taimi seuranaan. On hyvä tavata välillä kohtalotovereita, kun täällä toimistolla ei ole kovinkaan paljoa pienten lasten vanhempia.
Illalla menimme Selloon. Toukolainen oli menossa sunnuntaina ekoille kaverisynttäreilleen ja menimme ostamaan lahjaa. "Minä vien Aavalle puhelimen." Kerroin BR-lelujen myyjälle, että lapsi haluaisi ostaa ystävälleen lahjaksi puhelimen ja myyjä esitteli eri vaihtoehtoja Toukolaiselle, joka päätyi vaaleanpunaiseen simpukkamalliseen prinsessapuhelimeen. Lisäksi ostimme prinsessasupparin.
Saimme ostettua toisenkin lahjan ja kaikki roippeet Minikäävän synttäreille. Suomalaisen alesta teimme harmillisen paljon löytöjä. Heti kun saa raivattua tilaa kirjahyllyyn, se täyttyy salaperäisesti. No, täytynee vain raivata useammin ja kirjaston kierrätyspisteeseen voi viedä ne kirjat, joita ei halua säilyttää.
Reissu huipentui presedenttiehdokkaan tapaamiseen. Ehdokas oli myöhässä, mutta lopulta lavalle saapui punaposkinen nuori mies, meidän oma ehdokkaamme. Ei tullut ukosta presidenttiä, mutta ei sitä oikein ketään muutakaan voinut äänestää. Mutta 5.2sitten täytyy.
Lauantaina Mummo olisi täyttänyt 60 vuotta. Kävimme haudalla ja juttelimme kääpäin kanssa paljon kuolemasta. Toukolainen tietää, että "Mummo on muuttanut Taivaan Isän luo". Jätimme Taimin rattaisiin vähän kauemmas, mutta sekin halusi tulla mukaan haudalle ja oli ihan rauhallisena sylkyssä. Kääpä totesi, että Mummon uusi koti on nyt hautausmaalla. Itse katselin lumivaipan peittämiä hautakiviä ja näky oli jotenkin rauhoittava. Siellä ne lepäävät, vanhat ja sairaat.
Sunnuntaina kävimme äänestämässä ja Mies jäi paluumatkalla Käävän ja Miniäisen kanssa luistelemaan. Me kävelimme Toukolaisen kanssa kotiin ja matkaan meni tunti, sillä Toukon piti järjestää kaikki lumikokkareet matkalta. Ehdimme kuitenkin vielä kotiin piirtämään Aavalle kortin. Touko piirsi ympyrän, mustan tukan ja paljon sinisiä silmiä. Ja sitten juhliin!
Aluksi vieraat vähän ujostelivat ja Touko, Reko ja Ville olivat kaikki äitiensä sylissä. Pian leikit alkoivat sujua, syötiin coctailpaloja ja jätskikakkua ja leikittiin vielä lisää. Nyt odotetaan sitten kevättä ja Toukolaisen synttäreitä. Touko kutsuu Aavan, Rekon ja Villen ja äiti ehdottanee ainakin Valmaa, Senniä ja Editiä. Eiköhän me saada ihan kunnon kekkerit pystyyn.
No, nyt ollaankin sitten taas palattu arkeen. Hoputin eilen lapsia nukkumaan, sillä "huomenna on aamu". Ja olihan se.
Saturday, January 21, 2012
Kahdeksan ruuhkavuotta
2004 Aloitan uudessa työpaikassa. Olen toiminut valmistumiseni jälkeen kaksi vuotta myyntitehtävissä ja kaksi vuotta tutkimushommissa ja haluan nyt kokeilla jotain siltä väliltä, konsultointia. Viihdyn työssäni. Kääpä syntyy. Kesällä juhlimme Mummun 75-vuotispäiviä ja Miehen mummon 80-vuotispäiviä. Käymme Käävän kanssa muskarissa ja shoppailemme. Palaan loppuvuodesta töihin ja Mies jää kotiin.
2005 Teen konsultin hommia. Vaarini kuolee. Mies vispaa karjuvaa Kääpää Hietaniemen kappelissa. Jään kesäksi ja syksyksi Käävän kanssa kotiin. Opiskelen teoreettista filosofiaa, kotimaista kirjallisuutta ja sosiaalipsykologiaa. Kääpä käy yliopiston lapsiparkissa. Minä vedän sudarilaumaa.
2006 Minikääpä syntyy. Tutustun muihin äiteihin Ymmerstassa ja käymme yhdessä Tuomarilan perhekerhossa. Opiskelen edelleen ja Minikääpä pääsee teoreettisen filosofian seminaareihin. Otan kandin paperit ulos teoreettisesta filosofiasta, sivuaineina kotimaista kirjallisuutta ja sosiaalipsykologiaa. Kesällä juhlimme kolmikymppisiäni Pusulassa. Loppukesästä palaan töihin. Joulukuun alusta Mieskin aloittaa työt ja siskoni hoitaa kääpiä.
2007 Maaliskuussa vaihdan työpaikkaa ja käävät menevät tarhaan Leppäkerttuihin. Totuttaudumme kahden taaperon tarha-arkeen. Kesällä menemme ensimmäiselle avioliittoleirillemme ja viihdymme. Kääpä aloittaa syksyllä muskarin ystävänsä Adelen kanssa.
2008 Töitä ja tarhaa. Kirjoitan tietojenkäsittelytieteen gradun ja valmistun maisteriksi. Keväällä reissu Rukalle. Avioliittoleiri kesällä. Minä vedän naistenpiiriä.
2009 Toukolainen syntyy. Notkumme Suvelan avoimessa päiväkodissa ja käymme Tuomarilan perhekerhossa. Kääpä pelaa fudista FC Hongassa. Avioliittoleiri kesällä. Mökkireissu Hailuotoon. Palaan töihin joulukuun alusta. Muutamme ja teemme pientä pintaremonttia. Minä vedän naistenpiiriä.
2010 Käävät kerhoilevat keväällä Laaksolahdessa, Mies notkuu sillä välin Toukolaisen kanssa Vohvelibaarissa. Pyrin lääkikseen enkä pääse. Avioliittoleiri kesällä. Jään syksyllä hoitovapaalle. Kääpä aloittaa eskarin ja Minikääpä uuden kerhon. Syksy on rankka, kaikilla kolmella käävällä on jonkin sortin uhmaa, mutta toisaalta on mukava olla kotiäitinä täällä Laaksolahdessa, sillä lähellä on asukaspuisto. Käymme Toukolaisen kanssa puiston muskarissa ja Karakallion perhekerhossa. Kääpä harrastaa kannelta ja Minikääpä kanssani taekwondoa.
2011 Palaan töihin ja pojat menevät tarhaan Taaperoihin ja Aarteenetsijöihin. Miehen äiti kuolee. Juhlimme Mummua, 82 vuotta mittarissa. Kääpä aloittaa koulun. Minikääpä harrastaa kannelta ja Kääpä fudista, viulunsoittoa ja partiota. Taimi syntyy. Käymme Tuomarilan perhekerhossa. Mummu kuolee. Mies vispaa karjuvaa Taimia Hietaniemen kappelissa. Uusi vuosi lähtee käyntiin haikeissa tunnelmissa, mutta tavallaan taas yksi ympyrä sulkeutuu. Minulla ei ole enää isovanhempia ja kääpäläisilläkin on enää Mummi, Vaari ja Pappa. Jostain syystä tuntuu, että olemme enemmän omillamme nyt.
2005 Teen konsultin hommia. Vaarini kuolee. Mies vispaa karjuvaa Kääpää Hietaniemen kappelissa. Jään kesäksi ja syksyksi Käävän kanssa kotiin. Opiskelen teoreettista filosofiaa, kotimaista kirjallisuutta ja sosiaalipsykologiaa. Kääpä käy yliopiston lapsiparkissa. Minä vedän sudarilaumaa.
2006 Minikääpä syntyy. Tutustun muihin äiteihin Ymmerstassa ja käymme yhdessä Tuomarilan perhekerhossa. Opiskelen edelleen ja Minikääpä pääsee teoreettisen filosofian seminaareihin. Otan kandin paperit ulos teoreettisesta filosofiasta, sivuaineina kotimaista kirjallisuutta ja sosiaalipsykologiaa. Kesällä juhlimme kolmikymppisiäni Pusulassa. Loppukesästä palaan töihin. Joulukuun alusta Mieskin aloittaa työt ja siskoni hoitaa kääpiä.
2007 Maaliskuussa vaihdan työpaikkaa ja käävät menevät tarhaan Leppäkerttuihin. Totuttaudumme kahden taaperon tarha-arkeen. Kesällä menemme ensimmäiselle avioliittoleirillemme ja viihdymme. Kääpä aloittaa syksyllä muskarin ystävänsä Adelen kanssa.
2008 Töitä ja tarhaa. Kirjoitan tietojenkäsittelytieteen gradun ja valmistun maisteriksi. Keväällä reissu Rukalle. Avioliittoleiri kesällä. Minä vedän naistenpiiriä.
2009 Toukolainen syntyy. Notkumme Suvelan avoimessa päiväkodissa ja käymme Tuomarilan perhekerhossa. Kääpä pelaa fudista FC Hongassa. Avioliittoleiri kesällä. Mökkireissu Hailuotoon. Palaan töihin joulukuun alusta. Muutamme ja teemme pientä pintaremonttia. Minä vedän naistenpiiriä.
2010 Käävät kerhoilevat keväällä Laaksolahdessa, Mies notkuu sillä välin Toukolaisen kanssa Vohvelibaarissa. Pyrin lääkikseen enkä pääse. Avioliittoleiri kesällä. Jään syksyllä hoitovapaalle. Kääpä aloittaa eskarin ja Minikääpä uuden kerhon. Syksy on rankka, kaikilla kolmella käävällä on jonkin sortin uhmaa, mutta toisaalta on mukava olla kotiäitinä täällä Laaksolahdessa, sillä lähellä on asukaspuisto. Käymme Toukolaisen kanssa puiston muskarissa ja Karakallion perhekerhossa. Kääpä harrastaa kannelta ja Minikääpä kanssani taekwondoa.
2011 Palaan töihin ja pojat menevät tarhaan Taaperoihin ja Aarteenetsijöihin. Miehen äiti kuolee. Juhlimme Mummua, 82 vuotta mittarissa. Kääpä aloittaa koulun. Minikääpä harrastaa kannelta ja Kääpä fudista, viulunsoittoa ja partiota. Taimi syntyy. Käymme Tuomarilan perhekerhossa. Mummu kuolee. Mies vispaa karjuvaa Taimia Hietaniemen kappelissa. Uusi vuosi lähtee käyntiin haikeissa tunnelmissa, mutta tavallaan taas yksi ympyrä sulkeutuu. Minulla ei ole enää isovanhempia ja kääpäläisilläkin on enää Mummi, Vaari ja Pappa. Jostain syystä tuntuu, että olemme enemmän omillamme nyt.
Sunday, January 15, 2012
Sunnuntain kuusi asiaa
1) Käävät, erityisesti Minikääpä, olivat odottaneet sunnuntaina, sillä silloin oli lupa tehdä taas kasvomaalauksia. Toukolainen tahtoi viikset, Kääpä silmän päälle keltaisen tähden ja poskeen luurangon (Mies piirsi) ja Miniäiselle tein hurjan maalauksen, jossa pohjavärinä oli punainen ja tehosteena mustaa, sinistä ja vihreää. Toukolainen tuli suihkukaverikseni ja viikset huuhtoutuivat pois, mutta muut saivat olla hurjakkeina koko päivän.
2) Olikin hauskaa käydä asuntoesittelyssä kääpäin kanssa, kun niillä oli ne kasvomaalaukset. Välittäjät kehuivat niitä tietenkin kilvan. Kääpä sai ottaa mukaan kameransa ja se otti kuvia lastenhuoneen nukkekodeista. Ensimmäinen asunto oli ihan ok, mutta toinen oli unelma.
3) Sunnuntaita oli odotettu myös sen vuoksi, että saisimme syödä piparkakkutalon. Söimme sen iltapalaksi ja oli se ihmeellistä kääpäin mielestä. Kääpä oli tosin vähän pettynyt, sillä se oli ihan varma, että taloon oli muuttanut tonttu, mutta ei sieltä hiippalakkista löytynyt.
4) Taimi pääsi aloittamaan soseet. Keittelin yhden bataatin ja siinä riittääkin nyt syömistä. Ensin oli tavoitteena yksi lusikallinen ja tänään kokeillaan kahta. Taimisto kyllä mukeltaa soseen epäluuloisena pois kielellään, mutta ihan hyvin tämä eka sosepäivä sujui.
5) Käävillä oli taas ihan mahtavat leikit. Touko oli tarhalainen ja Kääpä ilmeisesti äiti ja Minikääpä isä. Pojat saivat nukkua Käävän huoneessa ihan yöunet ja sinne ne olivat kuukahtaneet lattialle makuualustojen ja -pussien kanssa, pienet pojan pallukat.
6) Minulla oli sunnuntaikävely R:n kanssa, se viikon kohokohta. Ajattelimme käväistä samalla kirja-alessa, mutta eihän kaupat enää olekaan ysiin asti auki sunnuntaisin. Mutta tunnin ulkoilu ja rupattelu teki taas hyvää ruumiille ja sielulle.
2) Olikin hauskaa käydä asuntoesittelyssä kääpäin kanssa, kun niillä oli ne kasvomaalaukset. Välittäjät kehuivat niitä tietenkin kilvan. Kääpä sai ottaa mukaan kameransa ja se otti kuvia lastenhuoneen nukkekodeista. Ensimmäinen asunto oli ihan ok, mutta toinen oli unelma.
3) Sunnuntaita oli odotettu myös sen vuoksi, että saisimme syödä piparkakkutalon. Söimme sen iltapalaksi ja oli se ihmeellistä kääpäin mielestä. Kääpä oli tosin vähän pettynyt, sillä se oli ihan varma, että taloon oli muuttanut tonttu, mutta ei sieltä hiippalakkista löytynyt.
4) Taimi pääsi aloittamaan soseet. Keittelin yhden bataatin ja siinä riittääkin nyt syömistä. Ensin oli tavoitteena yksi lusikallinen ja tänään kokeillaan kahta. Taimisto kyllä mukeltaa soseen epäluuloisena pois kielellään, mutta ihan hyvin tämä eka sosepäivä sujui.
5) Käävillä oli taas ihan mahtavat leikit. Touko oli tarhalainen ja Kääpä ilmeisesti äiti ja Minikääpä isä. Pojat saivat nukkua Käävän huoneessa ihan yöunet ja sinne ne olivat kuukahtaneet lattialle makuualustojen ja -pussien kanssa, pienet pojan pallukat.
6) Minulla oli sunnuntaikävely R:n kanssa, se viikon kohokohta. Ajattelimme käväistä samalla kirja-alessa, mutta eihän kaupat enää olekaan ysiin asti auki sunnuntaisin. Mutta tunnin ulkoilu ja rupattelu teki taas hyvää ruumiille ja sielulle.
Saturday, January 14, 2012
Iloa ja haikeutta
Katsottiin juuri kääpäin kanssa Putous.
-Ei ne ollukaan oikeesti lentsikassa, ne vaan vitsas!
-Minäkin haluan tekomasun!
-Mä oisin halunnu nähdä sen lokkimiehen!
Päivällä oltiin pulkkamäessä, ihan vaan tossa meidän pihalla ja kylläpä teki hyvää olla raittiissa ilmassa. Kun Mies teki vielä Taimin kanssa aamulenkin, totesi Kääpä, että tänään oltiinkin kaikki ulkona. Ihmeiden ihme!
Me ollaan sellaisia tuuriulkoilijoita. Kääpä ja Miniäinen nyt tietty leikkivät tuolla ulkona ja Toukolainenkin saa olla isompien kanssa tuossa takapihalla, mutta minä olen huono jäpittämään ulkona ilman juttuseuraa. Sisällä voi sentään lukea, nettailla ja laitella tavaroita järjestykseen samalla kun hoitaa lapsia. Ja jos jostain tykkään, niin lukemisesta lapsille. Meillä onkin ollut tässä olkkarissa oikea kirjamaa, kun ollaan luettu montaa kirjaa vuorotellen. Nyt luetaan Suomen lasten satuja, Minikäävän joululahjakirjaa Kummallisuuksien käsikirjaa ja väliin aina Toukolaisen toiveita ja muita Kunnaksia. Kääpä sai eilen kolme kirjaa loppuun: Ella ja Paterock, Seitsemän koiraveljestä ja Karuselli. Mulla on sille jemmassa uusi Ella, mutta saa lukea ensin Koiramäen Martan ja Ruuneperin loppuun.
Eilen oli Mummun hautajaiset. Mies kantoi arkkua, minä kärräsin Taimia ja kannoin kukkavihkoa ja vahdin kolmea muuta kääpäläistä. Siunaustilaisuus oli oikein kaunis. Kahvitilaisuudessa söimme lohi- ja lihaleipiä ja Käävät kyselivät papilta, että lihaa vai kalaa. "Sua tytöt vihaa" ja "sua tytöt halaa" eivät papin mukaan kuulemma kumpikaan pitäneet paikkaansa.
Ehkä pappi oli enemmän Usko Luttisen hengenheimolaisia.
Minä sain siskolta taas vuorostani meidän perhekuvat. Olen niitä nyt selaillut. Kuvat alkavat vuodesta 1977, jolloin isäni ja äitini tapasivat ja minä olin silloin vuoden. Siinä me istutaan Pusulan mökillä grillin ympärillä ja makkara maistuu. Minä olen jo tosin nukkumassa Pilvimökissä.
Sitten seuraa synttäreitä Myyrmäessä ja Hämeenkylässä, kesälomamatkoja Lappiin, Pohjoismaihin, Eurooppaan ja kaksi etelänmatkaakin, Portugaliin ja Turkkiin. Jouluja vietetään ensin Pakilassa ja Maunulassa, sitten Pakilassa ja lopulta kymmenen vuotta Rukalla. Viimeisen kerran oltiin omassa mökissä vuosituhannen vaihteessa ja silloin olinkin itse asiassa jo aikuinen. Kuinkas siinä niin kävi.
Ja kas, nyt pistellään menemään ruuhkavuosia ja virallisesti olen jopa keski-ikäinen.
Mies tuossa tutittaa Taimistoa, muut kolme taitavat sipata aika helposti, sillä eilen ei tullut oikein uni niiden hautajaisten jälkeen ja silti jokainen oli seiskalta pystyssä.
Mutta nyt laitan teen pöhisemään ja yritän etsiä jätskiä.
-Ei ne ollukaan oikeesti lentsikassa, ne vaan vitsas!
-Minäkin haluan tekomasun!
-Mä oisin halunnu nähdä sen lokkimiehen!
Päivällä oltiin pulkkamäessä, ihan vaan tossa meidän pihalla ja kylläpä teki hyvää olla raittiissa ilmassa. Kun Mies teki vielä Taimin kanssa aamulenkin, totesi Kääpä, että tänään oltiinkin kaikki ulkona. Ihmeiden ihme!
Me ollaan sellaisia tuuriulkoilijoita. Kääpä ja Miniäinen nyt tietty leikkivät tuolla ulkona ja Toukolainenkin saa olla isompien kanssa tuossa takapihalla, mutta minä olen huono jäpittämään ulkona ilman juttuseuraa. Sisällä voi sentään lukea, nettailla ja laitella tavaroita järjestykseen samalla kun hoitaa lapsia. Ja jos jostain tykkään, niin lukemisesta lapsille. Meillä onkin ollut tässä olkkarissa oikea kirjamaa, kun ollaan luettu montaa kirjaa vuorotellen. Nyt luetaan Suomen lasten satuja, Minikäävän joululahjakirjaa Kummallisuuksien käsikirjaa ja väliin aina Toukolaisen toiveita ja muita Kunnaksia. Kääpä sai eilen kolme kirjaa loppuun: Ella ja Paterock, Seitsemän koiraveljestä ja Karuselli. Mulla on sille jemmassa uusi Ella, mutta saa lukea ensin Koiramäen Martan ja Ruuneperin loppuun.
Eilen oli Mummun hautajaiset. Mies kantoi arkkua, minä kärräsin Taimia ja kannoin kukkavihkoa ja vahdin kolmea muuta kääpäläistä. Siunaustilaisuus oli oikein kaunis. Kahvitilaisuudessa söimme lohi- ja lihaleipiä ja Käävät kyselivät papilta, että lihaa vai kalaa. "Sua tytöt vihaa" ja "sua tytöt halaa" eivät papin mukaan kuulemma kumpikaan pitäneet paikkaansa.
Ehkä pappi oli enemmän Usko Luttisen hengenheimolaisia.
Minä sain siskolta taas vuorostani meidän perhekuvat. Olen niitä nyt selaillut. Kuvat alkavat vuodesta 1977, jolloin isäni ja äitini tapasivat ja minä olin silloin vuoden. Siinä me istutaan Pusulan mökillä grillin ympärillä ja makkara maistuu. Minä olen jo tosin nukkumassa Pilvimökissä.
Sitten seuraa synttäreitä Myyrmäessä ja Hämeenkylässä, kesälomamatkoja Lappiin, Pohjoismaihin, Eurooppaan ja kaksi etelänmatkaakin, Portugaliin ja Turkkiin. Jouluja vietetään ensin Pakilassa ja Maunulassa, sitten Pakilassa ja lopulta kymmenen vuotta Rukalla. Viimeisen kerran oltiin omassa mökissä vuosituhannen vaihteessa ja silloin olinkin itse asiassa jo aikuinen. Kuinkas siinä niin kävi.
Ja kas, nyt pistellään menemään ruuhkavuosia ja virallisesti olen jopa keski-ikäinen.
Mies tuossa tutittaa Taimistoa, muut kolme taitavat sipata aika helposti, sillä eilen ei tullut oikein uni niiden hautajaisten jälkeen ja silti jokainen oli seiskalta pystyssä.
Mutta nyt laitan teen pöhisemään ja yritän etsiä jätskiä.
Wednesday, January 11, 2012
Kulmat
Tehtiin just piparkakkutalo, meidän kaikkien elämämme ensimmäinen. Pakkohan se oli, kun koko setin sai Cittarista kahdella eurolla. Ai miten niin joulu meni jo? No, nyt oli hyvä treenata, jotta osaa sitten ensi jouluna. Minikääpä haluaisi tehdä pihalle vielä piparkakku-ukkoja, mutta siihen ei nyt kyllä enää tänä jouluna lähdetä.
Tänään on lungi ilta, sillä kaikki neljä tenttiäni on nyt tehty. Eilen tentin kolme ja tänään yhden. Eilinen oli kyllä aika hullu päivä, tentit oli 9-11, 12-14 ja 15-17. Olin aika sippi, kun saavuin. Mutta nyt siis: ohi on! Jos kaikki menevät läpi, on 7/10 VTS-tutkinnosta suoritettu, jee! Hankkiikohan työnantanani minulle VTS-sormuksen? :)
Juhlistin tämän satsin vikaa tenttiä marssimalla kampaamoon, kulmat piti nimittäin värjätä ja nyppiä. Kampaaja katsoi minua huolestuneena, heilautti sitten kättään huolettomasti ja tokaisi:
-No, puoli tuntia ja sitten sinä olet taas kaunis!
Ja niinhän siinä sitten kävi.
Tänään on lungi ilta, sillä kaikki neljä tenttiäni on nyt tehty. Eilen tentin kolme ja tänään yhden. Eilinen oli kyllä aika hullu päivä, tentit oli 9-11, 12-14 ja 15-17. Olin aika sippi, kun saavuin. Mutta nyt siis: ohi on! Jos kaikki menevät läpi, on 7/10 VTS-tutkinnosta suoritettu, jee! Hankkiikohan työnantanani minulle VTS-sormuksen? :)
Juhlistin tämän satsin vikaa tenttiä marssimalla kampaamoon, kulmat piti nimittäin värjätä ja nyppiä. Kampaaja katsoi minua huolestuneena, heilautti sitten kättään huolettomasti ja tokaisi:
-No, puoli tuntia ja sitten sinä olet taas kaunis!
Ja niinhän siinä sitten kävi.
Monday, January 09, 2012
Hyvää Uutta Vuotta!
Vuosi vaihtui melko leppoisissa merkeissä. Kun minä tokenin angiinasta, sai Mies sen sitten seuraavaksi. Aattona kyläilimme Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa siskoni luona. Sain vihdoin sortattua vähän meidän perhekuvia, siis lapsuudenperheeni, ja niitä hommia sitten vielä jatkettiin. Äitini ja isäni täyttävät tänä vuonna molemmat 60 ja ajattelin, että tekisimme molemmille valokuva-albumit lahjaksi noista kuvista. Käävät bongailivat ilotulituksia partsilta.
Ajoimme kotiin kasin maissa ja ohjelmassa olivat nakit ja perunasalaatti. Mies lähti Käävän, Miniäisen ja Taimiston kanssa koulun kentälle katsomaan ilotulituksia ja me jäimme Toukolaisen kanssa kotiin lukemaan muutaman Sannan ja Teemun. Sitten mekin lähdimme ulos.
Hurjinta oli tietenkin taas tähtisädetikkujen polttelu. Pojat eivät pelänneet yhtään, mutta Kääpä oli taas alkanut jännittää sellainen touhu. Kaikille löytyi sentään kaapista asianmukaiset suojalasit, laskettelulasit siis.
Viikonloppu oli leppoisa, pääsin kävelyllekin R:n kanssa, mutta maanantaina alkoivat minulla työt ja Miehellä työt kotona. Ja kuinkas ollakaan, meidän ihana 3,5-vuotias Hondamme päätti sitten hajota. Sain kävellä töihin ja takaisin ja kolmessa päivässä kertyikin sitten 5 h kävelyä, tiistaiaamuna sain sentään naapurilta kyydin.
Tiistai-iltana saimme auton käyntiin, mutta jouduin soittamaan hinaajan melkein heti, kun tehoja ei piisannut. No, torstaina oli auto taas kuosissa ja kyllä tämä työssäkäynti on näillä eväillä helpompaa, kun ei tarvitse kävellä kahta tuntia per päivä. Mieluummin kuitenkin kävelin kun matkustin neljän kilsan matkaa parilla eri bussilla.
No mutta sitten päästiinkin Minikäävän synttäreihin. Juhlimme 4.1 keskiviikkona kahteen otteeseen. Aamiaiseksi Miniäinen sai nakkeja, pekonia ja häränsilmän, croisantin, kahta (!) eri limua ja jopa namia. Lahjaksi kääpä sai oman puukon (meidän perheen 6-vuotislahjatraditio), Hero Factory ukon, 2 Angry Birds hahmoa ja kauan toivomansa kasvovärit. Illalla tehtiinkin sitten kasvomaalauksia ja syötiin kakkua.
Sukulaissynttäreitä vietettiin lauantaina. Keksin noilla työmatkakävelyilläni, että teen Minikäävälle Angry Birds -kakun. Tein sen valkoisen linnun ja nokka oli isoin haaste. Aluksi yritin tehdä keltaisesta marsipaanista sellaisen virnistyksen, mutta lopulta päädyin ihan perusnokkaan. Muu olikin sitten helppoa. En kyllä ole yhtään marsipaani-ihminen, ja muutenkin vihaan kaikenlaisia kakkublogeja. Kaikki kunnia toki kakkuharrastajille. En myöskään pidä hevosista.
Löysin muuten niiden perhekuvien joukosta synttärikuvia. Niissä minä ja veljeni täytetään vuoron perään 15 ja puhalletaan reippaasti posket pullollaan kaikki kynttilät kakusta. Tein meillä aina täytekakut ja talviaikaan koristeena oli useimmiten ananasta ja persikkaa. En ole oikein koskaan lähtenyt mihinkään juusto- tai hyytelökakkuihin, vaan teen noita perustäytekakkuja edelleen. Mutta mikäpäs siinä. Myöskään pukeutumiseni tai kotimme sisustus ei ole aina ihan kuuminta hottia, mutta ehkä kunnostaudun sitten jollain muulla saralla.
No mutta ne synttärit. Saimme vieraiksi Papan, M:n, Vaarin ja M:n, Mummin ja M:n ja L:n :) Käävät kävivät taas kierroksilla ja nauttivat huomiosta.
Meille muuten tapahtui ihmeellisempikin asia: pääsimme viideksi tunniksi lapsia pakoon! Shoppailimme ja söimme hyvin. Leffaakin harkitsimme, mutta jätimme sen lopulta väliin. Päädyimme syömään Chicosiin ja minä otin omaksikin hämmästyksekseni Jack and Coken sen iänikuisen Bonnyn ja Clyden sijaan. Suuria myllerryksiä siis.
Mutta nyt on pakko lopettaa ja jatkaa tenttiin lukua. Tiistaina ja keskiviikkona odottaa neljä tenttiä ja lukuaikaa on rajoitetusti, joten nyt sitten vakuutusmaksua.
Ajoimme kotiin kasin maissa ja ohjelmassa olivat nakit ja perunasalaatti. Mies lähti Käävän, Miniäisen ja Taimiston kanssa koulun kentälle katsomaan ilotulituksia ja me jäimme Toukolaisen kanssa kotiin lukemaan muutaman Sannan ja Teemun. Sitten mekin lähdimme ulos.
Hurjinta oli tietenkin taas tähtisädetikkujen polttelu. Pojat eivät pelänneet yhtään, mutta Kääpä oli taas alkanut jännittää sellainen touhu. Kaikille löytyi sentään kaapista asianmukaiset suojalasit, laskettelulasit siis.
Viikonloppu oli leppoisa, pääsin kävelyllekin R:n kanssa, mutta maanantaina alkoivat minulla työt ja Miehellä työt kotona. Ja kuinkas ollakaan, meidän ihana 3,5-vuotias Hondamme päätti sitten hajota. Sain kävellä töihin ja takaisin ja kolmessa päivässä kertyikin sitten 5 h kävelyä, tiistaiaamuna sain sentään naapurilta kyydin.
Tiistai-iltana saimme auton käyntiin, mutta jouduin soittamaan hinaajan melkein heti, kun tehoja ei piisannut. No, torstaina oli auto taas kuosissa ja kyllä tämä työssäkäynti on näillä eväillä helpompaa, kun ei tarvitse kävellä kahta tuntia per päivä. Mieluummin kuitenkin kävelin kun matkustin neljän kilsan matkaa parilla eri bussilla.
No mutta sitten päästiinkin Minikäävän synttäreihin. Juhlimme 4.1 keskiviikkona kahteen otteeseen. Aamiaiseksi Miniäinen sai nakkeja, pekonia ja häränsilmän, croisantin, kahta (!) eri limua ja jopa namia. Lahjaksi kääpä sai oman puukon (meidän perheen 6-vuotislahjatraditio), Hero Factory ukon, 2 Angry Birds hahmoa ja kauan toivomansa kasvovärit. Illalla tehtiinkin sitten kasvomaalauksia ja syötiin kakkua.
Sukulaissynttäreitä vietettiin lauantaina. Keksin noilla työmatkakävelyilläni, että teen Minikäävälle Angry Birds -kakun. Tein sen valkoisen linnun ja nokka oli isoin haaste. Aluksi yritin tehdä keltaisesta marsipaanista sellaisen virnistyksen, mutta lopulta päädyin ihan perusnokkaan. Muu olikin sitten helppoa. En kyllä ole yhtään marsipaani-ihminen, ja muutenkin vihaan kaikenlaisia kakkublogeja. Kaikki kunnia toki kakkuharrastajille. En myöskään pidä hevosista.
Löysin muuten niiden perhekuvien joukosta synttärikuvia. Niissä minä ja veljeni täytetään vuoron perään 15 ja puhalletaan reippaasti posket pullollaan kaikki kynttilät kakusta. Tein meillä aina täytekakut ja talviaikaan koristeena oli useimmiten ananasta ja persikkaa. En ole oikein koskaan lähtenyt mihinkään juusto- tai hyytelökakkuihin, vaan teen noita perustäytekakkuja edelleen. Mutta mikäpäs siinä. Myöskään pukeutumiseni tai kotimme sisustus ei ole aina ihan kuuminta hottia, mutta ehkä kunnostaudun sitten jollain muulla saralla.
No mutta ne synttärit. Saimme vieraiksi Papan, M:n, Vaarin ja M:n, Mummin ja M:n ja L:n :) Käävät kävivät taas kierroksilla ja nauttivat huomiosta.
Meille muuten tapahtui ihmeellisempikin asia: pääsimme viideksi tunniksi lapsia pakoon! Shoppailimme ja söimme hyvin. Leffaakin harkitsimme, mutta jätimme sen lopulta väliin. Päädyimme syömään Chicosiin ja minä otin omaksikin hämmästyksekseni Jack and Coken sen iänikuisen Bonnyn ja Clyden sijaan. Suuria myllerryksiä siis.
Mutta nyt on pakko lopettaa ja jatkaa tenttiin lukua. Tiistaina ja keskiviikkona odottaa neljä tenttiä ja lukuaikaa on rajoitetusti, joten nyt sitten vakuutusmaksua.
Subscribe to:
Posts (Atom)