Tässä pikaisesti kesäkuun alkupuolen tapahtunut, jotta voi taas kokea lisää.
Tiistaina kävimme lasten kanssa jättämässä jäähyväiset avoimelle päiväkodille. Hengasimme siellä aika tehokkaasti Toukolaisen vauva-ajan, mutta Espoolle se ei riitä. Niinpä paikka pistettiin pakettiin ja kuukaudessa saadaan uskomattomat tuhannen euron säästöt. No, kaikesta huolimatta oli oikein mukavaa tavata vanhoja ystäviä. Jatkoimme samoilla linjoilla ja kävimme lasten vanhassa päiväkodissa. Oli ihana nähdä, miten kääpiä oli kaivattu! Kaapo hengasi Iinan ja Arianin kanssa ja isot tytöt kinastelivat siitä, kuka saa leikkiä ensin Kanervan kanssa. Voi että. Samat lapset ovat olleet tuolla 1-2-vuotiaasta ja nyt kahdeksan lasta tuosta porukasta lähtee eskariin kuka minnekin.
Sain eilen postia: meidän Kaapo aloittaa Tikanpojissa ja Touko Lintusten Peukaloisissa 2.8, siis ihan kohta! Hirvittää vähän, mutta eiköhän ne ukot pärjää. Kanervan eskarirakennuskin valmistuu siiheksi ja tyttö pääsee uusiin tiloihin 59 muun eskarilaisen kanssa. Siinä riittää harvahampaita.
Mutta nyt taas kesäkuuhun. Olin pitkään haaveillut junamatkasta kaupungille lasten kanssa. Sainkin sitten sovittua treffit entisen työkaverin kanssa ja puistoilimme ja kävimme syömässä yhdessä. Lapsia oli 3+1 ja koko ajan vähintään yhdellä oli nälkä, pissahätä tai muu harmitus. Jatkoimme vielä omalla porukalla Stockan leluosastolle ja käävät saivat valita lelut. Toukolle en keksinyt mitään, mutta Kääpä valitsi suihkutettavan, väriä vaihtava auton ja Minikääpä Transformerssin. Nyt Minikääpä kerää sitten Transformersseja, joita sillä on tuo yksi ja Turtleja, joita on myös yksi. Bakuganeja meille onkin kertynyt isompi satsi ja ihmeiden ihme: puolen vuoden leikkimisen jälkeen Minikääpä löysi niiltä jalat! Tulin toissapäivänä töistä ja ovelle säntäsi nelivuotias silmät loistaes. "Äiti, äiti, Bakuganeilla on jalat!" Kaikki seisoivat rivissä korteillaan keittiön pöydällä. Ja kyllä se hämmästyttikin. Miniäinen sai niitä tammikuussa synttärilahjaksi on siitä lähtien leikkinyt niillä melkein joka päivä, mutta jalat olivat silti jääneet löytymättä.
Lauantaina vietimme lakkiaisia. Kirjoituksista oli 15 vuotta ja ystäväni oli leiponut pöydän täyteteen ihania kakkuja. Kaikki olivat oikein herkullisia ja parasta oli se, että saimme kerrankin syödä ja jutella rauhassa, sillä saimme tuupattua käävät mummolle ja papalle, jotka asuivat ihan kulmilla.
Seuraavalle päivälle oli sovittu puhvelipuistotreffit. Näimmekin sitten koko joukon Ymmerstan ystäviä, niin äidin kuin kääpäinkin. Kääpä sai ajaa ystävänsä sähköautolla ja on nyt aloittanut säästämisen omaa varten. Minua se vähän hirvittää, mutta meille olisi sille kyllä sopiva talli ulkovarastossa.
Maanantaina oli reissuun lähtö. Ajoimme Vierumäelle ja yövyimme neljä yötä mukavassa mökissä. Lapset olivat ihan innoissaan, sillä molemmille oli mökissä omat huoneet, omat sängyt, omat vaate- ja lelukaapit ja pöytätasot. Voi mitä luksusta!
Viikko vierähtikin vauhdilla järvessä uiden, käpyjä keräten ja isolla kivellä istuskellen. Tai siis nämä olivat toki kääpähommia, me aikuiset istuskelimme myös, mutta lähinnä sohvalla ja laiturilla. Lähellä oli myös pieni lampi, hiekkis ja tenniskentät, ja Mies ja Kääpä innostuivat pelaamisesta. Teimme myös retken isolle leikkipaikalle ja vikana iltana söimme huippuhyvää ruokaa läheisessä hotellissa. Omassa annoksessani oli mukava sortimentti metsäsieniä, smpukkaa ja parmankinkkua ja pienet söivät lohta ja perunakakkua. Mies valitsi tietenkin pizzan ja riipi kaprikset pois. Mutta hyvää oli sekin. Jälkkäriksi käävät saivat vielä herkkujätskit ja Toukolainen inisi osuutensa myös. Syömisen jälkeen kuskasin suurimman ja pienimmän miehen mökille ja lähdin kahden jäljelle jääneen kanssa lillumaan.
Uimahalli oli ihana! Kaikki altaat olivat tosi lämpimiä ja Miniäinenkin uskaltautui lipumaan uimarenkaansa kanssa koko uima-ajan. Yleensä se vain järkkää kahvikutsuja pikkualtaassa, mutta nyt olimme kolmistaan ihan syvässä altaassa.
Tuli kyllä yksi läheltä piti -tilanne. Tein juuri vesijumppaliikkeitä vähän kauempana kun kuulin Käävän kysyvän, voiko kokeilla meritähtikelluntaa. Annoin toki luvan ja jatkoin jumppaani. Sivusilmällä huomasin kellukkeen altaa reunalla ja tajusin, että lapsi on viskannut kellukkeet pois. Ja siellä se sitten pärskikin, upposi veden alle ja nousi pintaan, upposi ja nousi. Minikääpä lipui renkaansa kanssa vieressä ja oli yrittänyt nostaa siskoa hiuksista pinnalle. Syöksähdin paikalle ja nappasin tytön syliin. Säikähdimme kaikki kolme tosi paljon, mutta onneksi sen pahemmin ei sattunut. Jatkoimme vielä uimista ja löysimme mahtavat hierontalaitteet, jotka sinkosivat käävät lähes toiselle puolelle allasta.
Seuraavana päivänä lähdimme sitten ajelemaan kotiin. Olimme luvanneet lapsille lelut matkan varrelta Kärkkäiseltä ja kyllä sielä sitten vähän muutakin löytyi. Juuri ja juuri saatiin maksettua ja mahdutettua kärryllinen tavaraa jo täpötäyteen autoomme ja ajoimme kaatosateen ja iltapäiväruuhkan läpi kotiin.
Ihana oli tulla! Yhden illan purimme tavaroita ja valmistauduimme seuraavan päivän häihin. Sulhanen oli komea ja morsian kaunis ja bonuksena oli vielä pikkiriikkinen vauva, joka oli vielä ihan kuutamolla. Ruoka oli herkullista ja jouduimme syömään valtavasti.
Sunnuntaille olin kutsunut vieraita. Valmennuskurssiystäväni tuli pienimpien lasten kanssa kyläilemään. Ensin ujosteltiin ja sitten riehuttiin ja tapeltiin, eli aika perinteinen kyläily siis.
Pari iltaa olenkin hummaillut vaihteeksi omissa riennoissani, ensin duuni-illanistujaisissa ja eilen pidin meillä naisten illan, sillä muu porukka on Miehen veljen luona maalla. Matkustivat sinne eilen ja palaavat vasta huomenna, joten joudun viettämään tämän illan ihan itsekseni. Voi voi. Joudun ehkä kenkä- ja housuostoksille tai sitten haen Petikosta Lundiaa. Eniten kyllä houkuttaisi maata sohvalla hiljaisuutta kuunnellen.
