Lomailua

Nyt on menossa viides lomapäivä ja me kaikki olemme päässeet mukavaan lomamoodiin.

Lapsilla sujuu leikit. Välillä ne leikkivät kaikki neljä Winxejä ja tänään oli menossa jotkin agentti/poliisi/vangitsemisleikit, naapurin J oli mukana myös. Leikit kestävät monta tuntia ja on aina surku keskeyttää ne, mutta lapsia on välillä ruokittavakin.

Jouluaattona meillä oli siis ruokavieraina Vaari, M, Tomppa, Miehen M-veli ja minun A-siskoni. A kävi syömässä vielä joulupäivänä ja tapanina saimme sitten kylään Papan ja P:n. Nyt loppuloman aikana pitäisi toimittaa vielä kummitytön paketti ja toisaalta meille on tulossa muuta kummi kylään. Mukavaa! Suunitelmissa on myös Huimalaa, Hoploppia ja uimahallia ja jos säät sallivat, myös laskettelua/lautailua ja luistelua.

Eilen teimme reissun Isoon Omenaan, sillä Mies ja Kääpä kävivät katsomassa Hobitin. Minä hengasin muiden kanssa. Kolme pienintä saivat Hot Wheels -autot, söimme donitsit, kävimme kirjastossa ja haimme vähän ruokaakin. Niin, ja ostimme Käävälle ja Miniäiselle ne kypärät ja Minikäävälle laskettelusauvat. Ja parasta kaikesta: minä sain vihdoin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun!

Luin sen samantien ja se oli kyllä ihan huippu! Minuahan on aina kiinnostanut vanhoillislestadiolainen käsitys ehkäisyn synnillisyydestä, tein aiheesta nyt syksyllä uskontotieteen tutkielmankin. Mutta vasta romaanin luettuani ymmärsin paremmin. Olen yrittänyt selvitellä asiaa Raamatusta, jossa asiaan ei puututa, mutta vasta kirjan luettuani sain käsityksen ns. vauvavarasto-opista. Toivon, että avoin keskustelu ehkäisykysymyksestä palauttaa sen sille kuuluvalle paikalleen, jokaisen pariskunnan omaksi asiaksi.

Seuraavaksi pitää lukea Riikka Pulkkisen Vieras loppuun, se on minulla nyt toisena lomakirjana, mutta ahmin tuon Taivaslaulun tähän väliin. Siinäkin on syömishäiriöteema, kuten kesällä lukemassani Sofie Oksasen Stalin lehmissä. Oma suhtautumiseni ruokaan on ollut aina hyvin huoleton, joten teemaan eläytyminen on vaikeahkoa. Mutta sinänsä hyvin avartavaa. Minä tosiaan tutustuin ruokien kalorimääriin ensimmäistä kertaa 37-vuotiaana ja se kannatti, sillä laihduin heti 17 kiloa :)

Mies kävi äsken juoksemassa vitosen. Minähän olen viime viikoina vain uinut sitä puolen tunnin satsiani, mutta nyt ollaan Käävän kanssa pariin otteeseen kävelty tuo sama vitonen. Nyt se menisi varmaan taas juostenkin, sillä minun superhitaalla tempollani. Mutta kerään vielä voimia syömällä rusinoita ja pähkinöitä :)

Leppoisaa lomaa!

Lahjat 2013

Tässä vielä säntillien listaus lasten lahjoista. Tärkeintä oli osoittaa, että tuli tasapeli pakettimäärän suhteen. Isoimman lahjan sai tänä vuonna Taimi - se on toinen asia, joka merkitsee. Kiitokset Vaarille, Papalle ja ihanille kummeille!

Taimisto
1) Furby
2) Duplo-talo
3) Elli ja tuttisuu
4) Kolme pikkuista tätiä
5) Taivas on totta ja muovailumassaa
6) Little Pet Shop -paketti, ruskea hame ja Marimekon raitasukat
7) Bambimekko
8) Hello Kitty -sukset
9) Plaston rekka-auto

Toukolainen
1) Furby
2) Lentävä keiju
3) Siiri ja villi taapero
4) Mimmi Lehmän ja Variksen iso kirja
5) Herra Hakkaraisen talo
6) Trash Wheelsejä ja lahjakortti Huimalaan
7) Winx-keiju
8) Hot Wheels -autorata

Miniäinen
1) Furby
2) Lego Chima -leijonalinnake
3) Tare-naamio
4) Untu ja sydäntalven salaisuus
5) Aarresaari
6) Laskettelumonot
7) Legon rakentelukirja
8) Lego TSH Uruk-hain armeija

Kääpä
1) Furby
2) Furbyn aurinkolasit
3) Spynet agenttikello
4) Spynet ansalanka
5) Hobitti
6) Lumilauta ja siteet
7) Lautailumonot
8) Luistimet
9) Lego Hobitti Synkmetsän haltia-armeija

Ja Tontuilta aamulla kuusen alle:
-12 lahjaa Joulupukille (Minikääpä ja Taimisto)
-Siiri tekee maalin (Toukolainen ja Kääpä)
-Fudistatskoja (Kääpä)
-Trash Wheels (Miniäinen)
-Trash Wheels (Toukolainen)
-Mangustit (Taimisto)
-Huulirasvasetti (Kääpä)
-Lahjakassi siskotontulta (Miniäinen)
-Lahjakassi siskotontulta (Toukolainen)
-Lahjakassi siskotontulta (Taimisto)

Joulun jälkeistä elämää

Heräsin taas kukonlaulun aikaan mutta käävät (ja Furbyt) vasta 7.30. Ensin alakertaan käppäili Toukolainen, joka oli herännyt märästä sängystään. Sillä on yövaippa, jonka se ottaa unissaan pois ja näin näy aina toisinaan. No, se oli kuitenkin nähnyt hyviä unia. Pian alakertaan saapui Miniäinen, joka rakensi illalla silmät ristissä Chima-leijonalinnakettaan ja jatkoi hommaa heti herättyään. Pian portaissa kolisteli pikkuinen Taimi Furbynsä kanssa. Kääpä ja Mies vielä koisivat, ellei sitten Kääpäläinen lue Hobittia sängyssään.

Tiedättekö Furbyt? Meille Joulupukki toi niitä neljä, jokaiselle omansa, ja ne ovat kyllä varsin rassaavia tapauksia. Ne kalkattavat koko ajan ja välillä ne on pakko viedä saunaan rauhoittumaan.

Nyt alkoi autoradan rakennus. Toukolainen sai Joulupukilta Hot Wheels -autoradan, joka on siitä kiva, että ihan pienetkin osaavat rakentaa sen itse, siitä voi tehdä vaikka miten monenlaisia versioita ja kaikki pikkuautot kelpaavat.

Meillä oli pitkästä aikaa paljon porukkaa joulupöydässä. Oli Vaari, M, Tomppa, Miehen veli M ja minun siskoni A. Käävät olivat ihan täpinöissään! Ja minusta oli ihan mahtavaa, että aikuis-lapsisuhde oli 7-4! Kaikki saivat huomiota ja oli patterien laittajia ja lelujen kasaajia.

No nyt taitaa herätä Kääpäkin. Huomenta pörröpää! Kane moikka!

Vähänkö nauratti tässä yhtenä päivänä, kun Kääpä kertoi lukeneensa kirjastossa vanhemmille suunnattua kasvatusopasta. Sen mukaan 9-12 -vuotiaat lapset valehtelevat niin, että ne tapittavat suoraan silmiin. Koska Kääpä haluaa olla tietenkin hyvä huijaamaan ("En ole soittanut viulua! Hävittiin matsi!") se ei tietenkään katso silmiin, vaan mieluiten lattiaan, vilkuilee tosin välillä silmiinkin. Ja ihmettelee sitten, miksi huijaukset eivät mene läpi :)

Kääpä on nyt hurahtanut Hobittiin ja TSH:hon. Oltiin eilen ja toissapäivänä sen kanssa vitosen lenkillä ja lapsi leikki samoojaa. Se loipotti pitkin metsiä eikä edes pludannut, vaikka loikki villisti ojien yli. Tänään ne menee Miehen kanssa leffaan katsomaan uuden Hobitin, minä pääsen muiden kanssa shoppailemaan (perunoita, vessapaperia, pesupulveria, laskettelukypärät ja sauvat) ja kirjastoon.

Jotain piti kirjoittaa vielä Toukolaisestakin, mutta nyt täällä on sellainen meteli, etten kuule omia ajatuksiani. Palaan vielä.

Glögiä ja pipareita

Kylläpäs on taas ollut kalenteri täynnä, kääpäläisjuttuja enimmäkseen.

Viime lauantaina haettiin joulukuusi. Saimme isältäni kutsun tapahtumaan, jossa tarjottiin glögiä ja pipareita, grillimakkaraa, riisipuuroa ja lapsille konvehteja. Kaikki saivat valita joulukuuset ja lapsille oli poniratsastusta.

Käävät innostuivat siitä kovasti. Poneja oli kolme ja kaikki saivat ratsastaa kaikilla, paitsi Taimisto, joka tyytyi pienimpään poniin. Käävän suosikki oli isoin poni, joka minusta näytti kyllä ihan hevoselta. Minikääpä piti eniten pilkullisesta. Toukolaisen mielestä ratsastus oli jopa hauskempaa kuin pelaaminen ja se on paljon se. "Kiitos kyydistä, heppa!" muisti pieni Taimi kiittää saatuaan vielä ylimääräisen kierroksen.

Olemme saaneet nauttia myös kulttuurista. Käävällä oli kaksi viuluesitystä, toinen Sello-salissa ja toinen Karakallion Musica-salissa. Jälkimmäisessä oltiin tonttulakit päässä ja saatiin taas glögiä, pipareita ja konvehteja. Kaikki open pienet oppilaat soittivat joululaulusikermän ja se meni oikein hienosti. Kääpä soitti Joulupuu on rakennettu ja omana kappaleenaan Sätkynuken. Sillä oli kyllä superhelpot kappaleet, mutta hyvä niin, sillä tämä syksy on ollut muutenkin niin haipakkaa.

Eikä se lopu vieläkään. Aamulla on Minikäävän joulujuhlaesitys koululla, se on Muppeli. Se on ollut kovasti tohkeissaan roolistaan ja huomenna sitten nähdään, miten sujuu. Käävällä on mupen laulukoe keskiviikkona ja nyt ollaan sitten parina päivänä solfattu.

Se, mikä minua eniten ihmetyttää, on Käävän koulun rankkuus. Niille tuli tänään uusi urakka: 8 sivua matikkaa ja saman verran äikkää. Ja kohta loppuu lukukausi! Saisi ope ennakoida, ja aloittaa loppukirin hieman aiemmin kuin viimeisillä viikoilla, kun lapset ovat muutenkin puhki.

Touko ja Taimi esiintyivät myös. Touko oli lumihiutale, joka tarttui ensin kuusen oksiin ja sitten nallen nenänpäähän, laulu oli Pieni pilvi pehmoinen, ja sitä ne nyt hoilottavat. Taimikin pääsi mukaan toiseen esitykseen, jossa molemmat olivat tonttuja. Lopuksi kaikki lauloivat vielä yhdessä Soihdut sammuu ja päästiin piiriin leikkimään.

Kääpä esittää perjantaina joulukirkossa. Ne laulaa Roosan kanssa "joulu on taas, riemuitkaa nyt...", ihan huippubiisi. Ne oli aika liikkiksiä, kun ne treenasi esitystään.

Itsenäisyyspäivänä pääsin Käävän ja Miniäisen kanssa lipunnostoon. Saimme laulaa vanhojen pappojen kanssa Siniristilipppumme ja kun mieskuoro lauloi vielä Finlandia-hymnin ja Suomalaisen rukouksen, ei edes kakkukahveja olisi tarvittu täydelliseen juhlaan.

9.12 oli Minikäävän suuri päivä, se antoi sudenpentulupauksensa ja minä sain ottaa sen vastaan. Hienosti meni! Kaikki Karhunpennut saivat myös taitomerkkejä. Juhlallisuuksien jälkeen oli tarjolla, yllättäen, glögiä ja pipareita. Toukolainen ja Taimisto päivystivät kulhojen äärellä.

Glögiä ja pipareita sai myös kirjaston pikkujouluista, joissa olimme myös koko porukalla. Isommat lapset jäivät vielä tervehtimään kirjastokoira Börjeä ja toivat pienillekin tuliaisiksi kortteja.

Meidän pitäisikin tehdä reissu kirjastoon, sillä Toukolainen sai valmiiksi Satudiplominsa.

Kääpä on hurahtanut Hobittiin ja TSH-maailmaan. Viime joululomalla se luki yötä päivää Pottereita ja nyt luulen, että on Hobitin vuoro. Minikääpää pitää vähän innostaa lukemiseen. Se on lukenut vasta yhden Supervaippavauvan ja senkin puolipakolla, kun niiden piti suorittaa lukutilkkutäkkiä.

Touko ja Taimi sen sijaan kuuntelisivat satuja vaikka aamusta iltaan. Taimin suosikkeja ovat tällä hetkellä krokotiilituttikirja, Maisat ja Santut. Se lukee myös itselleen unisatuja ääneen.

Toukolainen oli kaivanut taas keijukirjansa esiin. Sillä on Poni-joulukalenteri ja se leikkii paljon pienillä poneillaan. Keijut ovat myös pop ja meille on muuttanut Omena-keiju, Toukon mielikuvituskaveri.

Käävällä on nyt ollut kolme sunnuntaita putkeen pelejä. Ensin pari peliä futsalia Myllypurossa, sitten fudisturnaus Myrtsissä ja nyt vielä 7 vs. 7 harkkamatsi FC Kontua vastaan Myllypurossa. Nyt on matseista onneksi joulutaukoa ja loppiaisena on sitten seuraava turnaus.

Käävän ja Minikäävän bändikerhot päättyivät ja keväällä alkavat sitten uudet fiestat. Minikääpä taisi valita kokkikerhon, jos vain mukaan mahtuu, ja Kääpä haluaisi fudikseen.

Keväällä alkaa sitten Toukollakin oma harrastus, kun fudiksen kesäkouluun otetaan 09-pelaajia. Se on jo nyt ihan täpinöissään. Toukon kanssa päästään myös käymään ärräkoulussa. Täällä Espoossa on tasan yksi ryhmäpuheterapia, jonka jälkeen pitää harjoitella puoli vuotta kotona ennen yksilöopetukseen pääsemistä. Minikäävälle riitti se kerta ja ärrä löytyi.

Myös uimakoulua pitäisi miettiä. Kääpä kävi aikoinaan kaikki neljä koulua (alkeis I, alkeis II, alkeisjatko ja jatko) ja oppi uimaan 15 m selkää. Minikääpä kävi alkeisykkösen kerran ja kakkosen kahdesti, mutta oli edelleen tosi arka vedessä. Mutta nyt sitten 7-vuotiaana se yllättäen rohkaistui ja oppi uimaan. Se käy torstaisin uimassa iltapäiväkerhon kanssa. Niillä on puoli tuntia ohjattua uintia ja puoli tuntia vapaata. Kavereiden seura on tehnyt siitä oikean vesipedon. Täytyykin lomalla käydä uimassa muutaman mukulan kanssa kerrallaan, ellei sitten Mies lähde mukaan.

Kerroinko Minikäävän shakkiturnauksesta? Se aloitti syksyllä shakkikerhossa ja nyt niillä oli eka turnaus. Minikääpä pelasi kolme peliä, joista voitti yhden. Ensimmäisen pelin se vähän hosui, mutta malttoi hienosti keskittyä siinä kolmannessaan. Pelasin eilen Miniäistä vastaan ja niin vaan se voitti minut. Edellismatsin minä voitin, mutta sainkin vinkkejä Käävältä.

Taimikin kuulemma tykkää päiväkodissa pelata. Isommat sisarukset opettavat sille innokkaasti Afrikan tähteä ja shakkia ja yllättävän hyvin se malttaa keskittyä 2-vuotiaaksi.

Minäkin sain kouluhommani päätöseen. Suoritin eksegetiikan ja uskontotieteen ja tein ensimmäisen tehtävän kirkkohissasta. Ei ole kyllä yhtään minulle luontevia aineita, mutta välillä kannattaa vähän haastaa itseään. Töissä alkaa olla jo sen verran lungia, kun on näitä hommia tahkonnut nyt 14 vuotta, että pakko viritellä jotain ekstraa.

Ai niin, sokerina pohjalla Minun Oma Iltani: kävin ensin rehkimässä salilla ja sitten katsomassa Vi är bästin, ihan huippu leffa! Kertoo 13-vuotiaista punkkaritytöistä Tukholmassa. Sitä on verrattu Tillsammanssiin, mutta ei se kyllä sitä peittoa, vaikka onkin oikein bueno. Enemmän liikuntaa, enemmän leffoja, enemmän leffakarkkeja ja -poppareita vuodelle 2014!

Kaksi viikonloppua

Onpas taas ollut kiireistä! Onneksi siivota voi vähän kursorisemminkin ja ruuat saa tilattua Alepasta, kunhan ehtii naputella tilauksen. Nyt ehdimme ja saamme ison satsin ruokaa tiistaina. Olemme nyt tilanneet sieltä kolmisen kertaa kuussa ja se kyllä jeesaa arjessa, tarhan lisäksi meidän ainoa kotiapu.

Käävällä on ollut fudista ihan riittämiin. Pari viikkoa sitten ne kävivät Miehen kanssa pelaamassa muutaman matsin Hakaniemessä ja treenejä on aina perjantaisin, sunnuntaisin ja maanantaisin, ellei sitten ole pelejä, kuten tänään: Tähtitytöt vs. Tähtityöt ja Tähtitytöt valkoiset vs. FC Kontu. Käävän jengi voitti ensiksi mainitun 4-2 ja tokassa Kääpä oli maalissa - ja kyllä jännitti! Hienosti se likka pelasikin, torjui jopa ihan ylälaidan, vaikka on sellainen kirppu, ja vastustajajengin valkkukin kävi oikein sitä kehumassa. Kääpä  palkittiin vielä viirilläkin ja FC Konnun viiri on näille espoolaislapsille harvinaisuus. Peli päättyi 2-2, vaikka vastujat olivat päätä-paria pidempiä nollakolmosia.

Viime viikonloppuna minulla, Käävällä ja Minikäävällä oli partioredu. Sitä ennen kävimme kuuntelemassa Kääpää ja muita pieniä viulisteja Juvenaliassa, Kääpä soitti Sätkynuken ja Iloisen rallatuksen. Mies jatkoi papanoiden kanssa kotiin, me ajoimme Kiljavalle. Käävät pääsivät heti pum-pum-leikkiin, butsikabumiin ja naamioaskarteluun. Illalla oli naamiaiset, Kääpä oli vampyyriprinsessa ja Minikääpä demoni, ja vierailipa itse Joulupukkikin retkellämme. Minä sain armon nukkua johtajiston huoneessa, en sudarien seassa, ja nukuinkin ruhtinaalliset seitsemän tuntia putkeen! Sunnuntaina vietimmekin sitten koko päivän ulkona. Lapset rakensivat ihan mahtavan majan ja minäkin sain tuulettaa päätäni eikä vilukaan tullut uusissa Soreleissa.

Tiistai oli tiukka päivä:

-8 h duunia

-Käävän viulutunti 15.30

-Pienet tarhasta, Minikääpä ilttiksestä

-Ruoka

-17.45 partioon

-19.10 tukka putkella Tapiolaan

-19.30 Juvenalian konsertti, minä ja Kääpä keskityimme kuunteluun, Miniäinen teki myös matikkaa

-21 Subiin ja kotiin

Onneksi aina ei ole ihan noin hoppu.

Tämä viikonloppu oli myös aika tiivis. Mies vei Käävän fudistreenien jälkeen A-kummille yökylään, minä olin pienten kanssa kotona. Lauantaiaamuna minä jäin pienten kanssa kylpemään ja tekemään kotihommia, kun Mies lähti Minikäävän kanssa shakkiturnaukseen. Turnaus kesti seitsemän tuntia ja jokainen sai pelata kolme 2*20 min peliä. Pari ekaa peliä Minikääpä hosui, mutta kolmannessa se malttoi harkita siirtonsa ja voittikin vastustajansa.

Pelasin tänään Minikäävän kanssa ja hienosti se pelaa 7-vuotiaaksi, en olisi pärjännyt ilman Käävän vinkkejä. Toukolaista vastaan sentään pärjään, mutta siinä pelissä vaatii taitoa syöttää omia ukkoja niin, ettei vastustaja huomaa fuskua. Toukolainen voittikin minut sekä shakissa että Afrikan tähdessä ja oli niin polleana että.

Kahdelta lähdimme bussilla ja ratikalla pikkujoulutupareihin L.n, P:n: V:n jaV:n luo. Lukiokaveriporukka on lisääntynyt kiitettävästi, sillä nyt meillä oli entisen kuuden lukiokaveruksen sijasta 14 juhlijaa, vaikkei kaikista perheistä ollut edes täyttä edustusta. Kylläpäs piparit, tortut ja glögi maistuivat hyviltä! Ja ne juustot! Papanat ahmivat konvehteja ja satsumoita, mitä nyt Toukolainen ahtoi kolme joulutorttua eikä vaikuttanut edes ähkyltä. Ihana oli nähdä teitä kaikkia, kiitos vielä L!

Saimme kyydin kotiin, Mies oli poiminut yökyläilijänkin kyytiin Paavalin kirkolta. Illalla meillä oli vähän väsynyttä jengiä, mutta aamulla starttasimme taas kahdeksalta Käävän kanssa kohti Myllypuroa ja fudismatseja.

Tänään on matsien lisäksi treenattu enkkua ja matikkaa, laulettu Hoosiannaa (kirkkoon emme taaskaan ehtineet), pelattu shakkia ja jotain uudella Wii myy-konsolilla, käyty kaupassa ja pesty pyykkiä, kylvetty ja rauhoiteltu raivareita saavia kääpiä. Illalla rykäisin vielä kasaan eksegetiikan harkkatyöni ja kyllä - nyt olen teekupposeni ansainnut. Klo 22.11 kaikki käävät nukkuvat, ihmeiden ihme!

Tallinna!

Saimme lottovoiton: Miehen (ihana) isä vaimoineen kysyi, haluaisimmeko lähteä päiväksi Tallinnaan, he voisivat hoitaa lapset. No halusimmehan me! Pistimme loma-anomukset vetämään töihin ja kuin ihmeen kaupalla molempien päivän vapaa onnistui.

Niinpä aloitimme laivamatkan kohti Tallinnaa myrskyisenä aamuna. Koko päivän tärkein juttu oli, niin no, kahdenkeskisen ajan lisäksi, syöminen. Säimme aamiaisen laivan buffassa, maissa pippuripihvit, puoli kiloa karkkia päälle ja illaksi olisimme menneet vielä buffaan, mutta emme yksinkertaisesti kyenneet, joten minä valitsin katkarapuleivän ja Mies hampurilaisaterian.

Käyskentelmimme Tallinnassa ja minulla oli koko ajan vähän haikea fiilis - onhan se yksi nuoruuden maisemistani, sillä reissasimme siellä paljon lukioaikoinamme ja vielä myöhemminkin. Saimme shoppailla rauhassa, löysimme tosin lähinnä Miehelle pipon ja lapsille pienet tuliaiset, mutta tärkeintä olikin se päämäärätön kuljeskelu, johon harvoin on mahdollisuutta.

Samaan aikaan toisaalla olivat käävät leiponeet sämpylöitä, sienestäneet takapihalla, tehneet ovikransseja ja Pappa hoiti viulutunnit ja partioon kuskauksen.

Kun torstaille osui vielä Työeläkepäivä ja projektin välibileet ja sunnuntaina pääsin nauttimaan työkaverin luokse kahdeksan ruokalajin aasialaistyyppisen menun, kysyi Kääpä ihan oikeutetusti, miksen ole nykyään koskaan kotona.

No mutta nyt taas olen. Paitsi viikonloppuna, jonka vietän Minikäävän, Käävän ja 80 muun partiolaisen kanssa Kiljavalla, lapsuuden maisemissani. Jännä nähdä, miten paikka on lähes 30 vuodessa muuttunut. Ja jännä nähdä, miten hermoni kestävät sellaista lapsilaumaa, mutta onneksi meitä aikuisia on lähdössä mukaan iso joukko.

Sitä ennen on kuitenkin luvassa vielä rinkan pakkausta, fudista ja viulua. Kääpä esittää lauantain konsertissa Sätkynuken ja Iloisen rallatuksen. Toivotaan, että esitys menee putkeen. Minikäävällä on edessä viikon päästä uudentyyppinen koitos, elämänsä ensimmäinen shakkiturnaus. Saas nähdä, kuinka käy. Niillä on nelihenkinen joukkue ja jokainen saa pelata 3-4 matsia. Toivotaan, että Saunalahden ekaluokkalaiset tuovat voiton kotiin.

Pyllypäivä

Heräsin eilen aikaisin, sillä olin mennyt nukkumaankin varhain - harvoin sitä nukkuu yhdeksää tuntia putkeen. Mietin jo, että lähden miltei heti töihin, kunnes muistin, että minullahan onkin etäpäivä. Pyrin pitämään yhden etäpäivän viikossa ja miltei aina se onnistuu.

No, söin siinä sitten aamiaisen ja aloitin työt jo kuudelta. Join ensin kupin teetä ja latasin sitten kahvinkeittimen, napsautin sen päälle ja jäin odottelemaan kahvintuoksua.

Kääpäläisiäkin alkoi valua ja Mies lähti joukkoineen.

Jo heti aamulla oli selvinnyt, että meillä ei ollutkaan kotarissa laajaa turvaa, kuten luulin. Taisku-Paisku nimittäin hajotti MacBookistamme lasin ja ajattelin, että kerrankin on sille kotivakuutukselle käyttöä. Olimme ottaneet suppean turvan aikoinamme, kun muutimme yhteen, mutta missään välissä sitä ei oltu upgreidattu lapsiversioksi. Voi pylly, sinne meni 600.

Kahvi ei ihmeekseni tuoksunut edelleenkään, vaikka aamu oli jo pitkällä. Ja kas, olin unohtanut laittaa veden sillä seurauksella, että kahvinkeittimen maksimivirtasuoja oli napsahtanut päälle ja hajottanut koko masiinan. Samoin kävi aikoinaan meidän popparikoneelle.

No, kahvinkeitin oli halpa, 20 euroa, ja nyt saamme ostaa kunnon koneen, mutta etäpäiväni oli muodostumassa katastrofiksi. Onneksi laitoin statuspäivityksen Facebookkiin, sillä sain heti pannukahvivinkin. Ja niinpä keittelin kahvit ns. kolmen Muumi-mukin menetelmällä, tarvitsin vain pienen kattilan, suodatinpussin ja puruja, ne kolme Muumi-mukia ja siivilän. Myöhemmin sain kuulla, että olisi kannattanut hyödyntää sitä rikkinäistä kahvinkeitintä, mutta silloin oli jo myöhäistä - kaksi mukilista sopivan vahvaa maitokahvia lämmitti mukavasti.

No, seuraavan pyllyilyn järjesti sitten YIT, joka tuli tekemään mittauksiaan kesken työpäivän ja jouduin jäpittämään hetken ulkona. Onneksi sentään ehdin uimaan (kilsa!!!) ja elämä hymyili hetken.

Olin tehnyt päivällä makaronilaatikon ja pannaritaikinan jääkaappiin odottamaan, joten pistin vain makruraatikon uuniin ja jäimme Taimiston kanssa ulkoilemaan. Tulimme sisälle ja laitoin myös parsakaalit, kukkakaalit ja porkkanat tulille. Sain hetken hegähtää ja käperryimme viltin alle katsomaan Pikku Kakkosta.

Kunnes huomasimme palaneen käryn - kasvikset olivat palaneet pohjaan. Laatikko oli vielä vähän raakaa, mutta söimme sen tyytyväisinä Miniäisen kanssa, T&T:lle ei taaskaan maistunut.

Käävällä oli perjantaina enkun sanakoe, ja odotelin sitä kotiin lukemaan. Se lupasi lukea J:n kanssa ja sai luvan jäädä päivällispöytään. Kotiin tuli väsynyt Kääpä, joka soitti kyllä viulun reippasti, mutta sanojen kohdalla alkoi kiukkuilu. Pelastimme illan lukemalla kahdestaan Käävän kanssa vitsejä.

Illan viimeisen pyllyilyn järjesti Nobina. Kävi ilmi, etteivät Saunalahden bussit 65 ja 165 kulje huomenna, joten Mies lähti illalla viemään fillaria tarhalle, jotta voi sitten kärrätä pienet ensin tarhaan ja hörpätä niiden kanssa isänpäiväkahvit ja polkea sieltä sitten kolme kilsaa Kökkeliin junalle, jotta pääsee Pitskuun lekuriin. Minä saan auton, jotta pääsen ensin duuniin ja paltsuihin, sieltä sitten Minikäävän kanssa hammikseen yhdeksi, iltapäiväksi kotiin etätöihin ja tarhan kautta neljäksi futsal-matseihin.

Viikonloppu, tule jo ja ole meille armollinen!

Pikaisia huomioita

Elämme harrastusrumban keskellä. Kääpäläinen oli fudisleirillä pe-su ja eilen oli futsal-turnaus Myyrmäki-hallissa. Kääpä oli ihan onnessan, kun katsomossa kannusti äidin lisäksi myös Vaari ja A-kummi. Hyvin matsit menivätkin, 1-1, 2-1 ja 3-1. Ekassa Kääpä oli maalissa, tokassa pakkina ja kolmannessa hyökkääjänä, siinä se teki yhden maalinkin. Se pääsi pelien välissä säpisemään myös Vaarin kanssa, kun se on entinen futari myös.

Viime viikolla Minikääpä kysyi: "Äiti, ehtiikö leikkiä ennen partiota?" ja Kääpä selitti viuluopelle, ettei se ole ehtinyt värittää nuottivihostaan perhosia. Minun lapseni eivät ehdi leikkiä eivätkä värittää!

No, onneksi joka ilta ei ole harrastuksia ja leikillekin on aikaa. Viikonloppuna leikittiinkin sitten monta päivää aamusta iltaan, kun ulkona satoi vettä. Toukolainen ja Taimisto innostuivat nukkeleikeistä, ja maanantaina tarhaan pääsivät rakkaat vauvat, Toukon Peppu-Peppu Shakki-Matti ja Taimin Nakki-Nakki.

Bändikerhoissa sujuu hyvin: Minikääpä soittaa bassoa, Kääpä sähkökitaraa ja räppää. Minikäävän uimataito vahvistuu, nyt myyrää menee jo monta metriä ja selkää vaikka kuinka. Temppukoulussa se on ainakin oppinut sen kärrynpyörän ja voi sitä riemua, kun Miniäinen sai isonsiskon ylimääräiset fudisshortsit. Toukolainen on aloittanut fudiksen, se treenaa tekiksen nurkalla siskon treenien aikana ja sillä on aina nappikset, syndit ja keltaiset Hongan sukat. Taimistokin treenaa, ja oma pallo on kova juttu. Ihmeekseni myös Minikääpä innostui fudiksesta, kun sai treenata sisätiloissa, eikä ollut märkää eikä kylmää.

Viikonloppuna oltiin M:n, A:n, B:n ja V:n luona Halloween-pirskeissä. Taimi oli tiikeri, Touko keiju ja Miniäinen luuranko. Veimme tuliaisiksi silmämunia ja muutamia hämähäkkejä.

Partiolaiset saivat joulukalenterinsa myytyä, muutama niillä on vielä tosin toimittamatta. Reilussa tunnissa ne kiersivät meidän taloyhtiön ja kävivät muutamassa paikassa naapuritaloyhtiössä ja se oli siinä, kaikki kalenterit oli myyty. Pappa ja Päivi ostivat kaksi kalenteria ja kolme meni meille, mutta 19 ne myivät naapureille. Kiitokset kaikille pieniä partiolaisia tukeneille!

Mutta nyt, ryhdistäydyn ja jatkan hommia. Leppoisaa sateista marraskuuta kaikille! Kun sataa, ei tarvitse könytä ulos, vaan saa lukea ja pelata lautapelejä. Kääpälä kiittää.

Lukulokakuu & uusia taitoja

Taimi on oppinut pottailua ja kuorimaan satsuman.

Touko on oppinut numéro 1-20 ja osasi laskea 19 Homssua, nyt se opettelee lukuja eteenpäin. Koko ajan se oppii myös uusia sanoja, mm. sieni, Lydia ja Heli.

Minikääpä on oppinut kärrynpyörän, uimaan 2 m koiraa ja 10 m selkää. Matikan kokeesta se sai 16/16.

Kääpä on edistynyt hienosti viulussa ja sai enkun ja yllin kokeista täydet pisteet.

Taitavia pieniä kääpiä, ei voi kun olla ylpeä!

Me vietämme täällä lukulokakuuta. Minä luen Westön Kangastus 38:a, Minikäävän kanssa Nalle Nappisilmää (Minikääpä minulle) ja Risto Räppääjä ja Nukkavierua Nelliä (minä Minikäävälle) ja Toukolaisen kanssa Hipsuvarpaan seikkailuja.

Minikääpä värittää lukutilkkupeittoa. Jokaista tilkkua varten pitää lukea 10-15 min, ollaan pantu ajastin päälle. Kai se nyt tästä lähtee sujumaan, mutta ei tämä lukeminen mikään Miniäisen lempparijuttu ole. Kääpähän aikoinaan hurahti ensin Ella-kirjoihin ja sitten niihin Pottereihin, joten pitäisi löytää sillekin sopivia kirjoja, joita ahmia. Nyt sille on kirjastossa Supervaippavauva, voisikohan se olla se?

Toukolaisen kanssa teemme satudiplomia. Siihen pitää lukea kymmenen kirjaa ja lapsi se kertoa jokaisesta mielipiteensä. Täytetty lomake viedään kirjastoon, josta saa ihan oikean lukudiplomin lapsen nimellä. Valitsin kymmenen meiltä löytyvää kirjaa, mutta kirjastoreissuilla voi kyllä tehdä löytöjä ja vaihtaakin joitain. Osa satudiplomikirjoista on myös hurjan pitkiä, kuten tuo Hipsuvarvas, Ronja, Pepit, Muumit, Käsikäpälässä, emmekä malta nelivuotiaan kanssa kahlata niitä kaikkia läpi. Osa kirjoista on sitten sellaisia yhden istuman kirjoja, kuten Löytöpingviini, Santtu ja ihmehärveli, Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Mutta kivoja kirjoja listalla oli, niistä oli ilo valita!

Korpilampi

Yövyimme siis hotelli Korpilammella. Otimme yhden neljän ja yhden kahden hengen huoneen, Mies jakoi pienemmän Taimiston kanssa.

Hotelli oli siisti ja leikkihuone mukava, vaikka emme siellä juuri ehtineet olemaankaan. Aamiainen oli oikein erinomainen, ihan perussetti ja bonuksena herkullista savulohta.

Aamiaisen jälkeen kävimme Käävän, Minikäävän ja Toukolaisen kanssa aamu-uinnilla ja saunassa.

Hotellin pihalla ja oli kivat kiipeilytelineet ja vietimme mukavan aamupäivän kuulaassa pakkassäässä. Kääpä kiipesi kallioita pitkin Korpilammen rantaan ja otimme sieltä mahtavia syyskuvia.

Kaiken kaikkiaan siis oikein bueno reissu - pitää useamminkin harrastaa tällaista lähimatkailua, esimerkiksi Espoon merenrannat on meiltä vielä kokonaan valloittamatta, jos ei Otaniemeä lasketa.

Loppuun vielä Toukolaista:

-Äiti, eikös me sovittu, että omiin huoneisiin ei tehdä karkkikätköjä! Vie ne namit heti keittiöön!

Serena!

Meidän piti lähteä koululaisten syysloman tienoilla Espanjaan, mutta reissu typistyi ja vietimme yhden yön Espoossa - oikein mahtava matka sekin!

Lähdimme ajamaan kohti Korpilampea puoliltapäivin, lounaan jälkeen, känny antoi matka-aika-arvioksi 19 min.

Taimi-pieni kuskasi omaa naapurin pojilta perittyä Mörkö-laukkuaan urhoollisesti hotellin halki, päässä huppuhattu ja tutti tiukasti suussa. K&K vetivät ylpeinä omia uusia laukkujaan, mutta Toukolaisen Mörkö-laukku oli aivan liian painava. Veimme kamppeet hotellille ja lähdimme uimaan. Kaikki oli enemmän tai vähemmän kröhäisiä, mutta saimme Serena-päivän suoritettua seuraavasti:

Taimisto viihtyi pikkualtaissa. Se antoi uimarenkaan kelluttaa itseään selällään ja mahallaan ja uskalsi laskea keltaisesta liukumäestä ja pienestä pupumäestä. Myös vettä pulputtava kivi oli mukava. Taimisto oli niin suloinen kaksiosaisessa uikkarissaan. Korvissa sillä oli hienot, punaiset prinsessakorut, korvatulpat, ja päässä "tiara". Se oli niin ollakseen ja antoi tulppien olla korvissa ja pannan päässä.

Toukolainen piti myös siitä keltaisesta mäestä, mutta käväisi itsekseen myös pienissä sinisissä, joissa oli jo vähän enemmän tyrskyjä. Äidin ja isin kanssa se kävi 60- ja 140-metrisissä mäissä ja tykkäsi kovasti.

Kaapolainen oli jo ihan Serena-iässä. Se osaa nyt uida pari metriä koiraa ja kymmenen metriä selkää, joten tulkitsin sen olevan Villin virran vaatima "kokenut uimari". En kyllä päästänyt Kääpääkään ilman kellukkeita. Villi virta olikin Kaapon suosikki, piti se myös niistä isoista liukumäistä sekä keltaisista isommista, jotka liukuivat kovaa ja joissa saattoi ottaa skaboja siskon kanssa.

Kääpä rakasti myös Villiä virtaa ja taisi käydä siinä kahdeksan kertaa. Toinen sen suosikki oli Black hole, jossa se hurjasteli kolmasti. Pidimme Käävän ja Miniäisen kanssa myös aaltoaltaasta, vaikka lopun vesisade olikin ainakin aluksi aika pelottava.

Söimme välipalaa pukkareilla ja päivälliseksi otimme buffeen. Ihan ok, vaikka hinta olikin aika suolainen, 14,50 aikuisilta ja 9,50 lapsilta. Mies lähti T&T:n kanssa hotellille ja minä jäin K&K:n kanssa vielä riekkumaan.

Ilta oli jo pimennyt, kun vihdoin talsimme metsätietä hotskalle. Iltapalaksi söimme karkkia ja katsoimme   telkkaa ja kun ohjelma loppui, koko jengi sammui kuin saunalyhdyt.

Loppuun vielä budu:

-Hotelli, kaksi huonetta 160
-Serena-liput kuudelle koko päiväksi 120
-Buffa 60
-Herkut, karkit, välipalat, eväät 30
-Sunnuntain Mäkkäri-lounas 30

Eli 24 h ja 400 egeä - toisaalta Ikea-reissuun upposi tuplat.

No, nyt on olkkari lähes valmis, takataskussa syysmuistoja ja tili tyhjä. Onnea on syysloma.

Ikea!

Mies sai yllättäen kaksi syyslomapäivää, minä olin hoitanut omani jo aiemmin. Lapsille oli luvattu Halloween-asut, joten suuntasimme ensin Toy's 'r' ussiin. Saimme saaliiksi:

1) Taimille kaksi Sylvanian Families kenguruvauvaa sekä niille sänky ja vessa. Kenguruvauvat tekevät vuorotellen hienoja pissoja ja kakkoja pönttöön "Hyvä pupu! Hieno iso kakka! Nyt nukkumaan! Aamen!"

Taimi leikkii päiväkodissa aina kotia Sagan, Lindan, Lydian ja Toukon kanssa. Se laittaa aina vauvoja nukkumaan ja sanoo peitellessään "Aamen". Ja kova juttu on myös tuo pottailu. Aina välillä se tekee pissan tai kakan pönttöön tai pottaan, mutta tulee niitä pissoja kyllä lattiallekin. Onneksi meillä ei ole nyt alakerrassa mattoa, mutta huomenna kyllä saapuu heti aamusta. Tässä joku päivä se oli ilman vaippaa tässä alakerrassa ja kun tuli pissahätä, se oli kiivennyt portaat ylös ja käynyt Toukon matolla pissalla. Niin sitä pitää.

2) Toukolainen valitsi keppostelukipoksi kurpitsan, pieniä kimaltavia My Little Poneja sekä vahaliituja. Nyt se piirtää tuossa pöydän ääressä. Touko on aika taitava piirtämään ja yleensä se piirtää keijuja, sateenkaaria, kukkia ja perhosia. Paljon värejä ja iloisia keijuja.

3) Kaapolainen valitsi pimeässä hohtavan luurankopuvun. Se oli suunnitellut ostostaan katalogien kanssa jo yli viikon ja hermo meinasi mennä.

4) Kanervikko haluaa olla vampyyri ja valitsi puvun ja hampaat. K&K ottivat molemmat myös kurpitsakipot, joihin ne voivat sitten karkkinsa kerätä.

Minä sain vielä Playmobil mangusteja.

Kun lelut oli hankittu, ajoimme Ikeaan syömään. Se on kyllä niin meidän kauppa ettei mitään rajaa. Löysimme vaikka mitä:

-Olkkariin maton ja
-Kaksi mustaa rottinkituolia
-Eteiseen kenkäteline, penkki ja neljä koria, yksi jokaisen kengille
-Leikkuulautoja
-Kahdet keijun siivet (Touko luuli, että Ikea jakaa ilmaisia siipiä kaikille)
-Lohikäärme Kaapolle ja sammakko Toukolle (Taimin orava jäi matkasta)
-Jemmaan sammakkopeli
-Kaapolle työtuoli (olivat kesällä loppu, kun työpöytä hankittiin)
-Nukkekodin kalusteita (mm. samanlainen matto kuin meillä)
-Minulle töpsykkäät
-Käävälle ja Kaapolaiselle lentolaukut (Touko ja Taimi saa naapurin pojilta perityt Muumit)
-Miehelle läppärireppu

Ja lopuksi tietty jädet tai hodarit. Vanhat tädin kehuivat kovasti meidän kääpiämme - no, kukapa ei olisi kunnolla, kun on kädessä pikarillinen pehmistä.

Seuraavaksi meinaan etsiä Kanervan Sylvanian Families oravaperheen ja omat lapsuuden pandani, ne saavat muuttaa Ikea-kotiin.

Vielä pitäisi ostaa kaikille sukkia ja alkkareita, mutta se voisi olla ihan minun oma reissuni.

Viulua, fudista, partiota

Tälle viikonlopulle osuikin oikea harrastussuma.

Lauantain vietin miltei kokonaan Käävän kanssa. Menimme aamusta Espoonlahden tekikselle viettämään EPSI-päivää. Oli tarkoitus mennä koko perhe, mutta Toukolainen oli vielä toipilaana ja Miniäiselläkin oli lämpöä.

13 Tähtityttöä oli jaettu neljäksi jengiksi ja ne pelasivat poikia vastaan lyhyitä matseja. Käävällä oli ihan hyvä jengi, ja ne voittivat kaksi matsia ja hävisivät neljä. Suruhan siinä tuli, vaikka tosi hyvin likat pelasivat. No, onneksi oli tarjolla vohveleita, mansikkahilloa ja kermavaahtoa, se vähän lohdutti. Tekiksellä oli kyllä hyvä meininki, musa soi ja tunnelma oli katossa.

Tulimme kotiin lounaalle, soittelimme viulua ja ajoille Selloon tunneille. Kääpä soitteli hienosti ja hämmästytti opettajan. Sen hyvä fiilis oli palannut ja kaikki taas sujui.

Yritimme metsästää Käävälle uutta fudista, mutta oikeaaei löytynyt. Sen sijaan löysimme minulle Arnoldsista bagelin ja Käävälle donitsin.

Illalla olikin sitten leffailta. Toimme sipsejä ja käävät valkkasivat leffan. Minä en kyllä juuri koskaan jaksa katsoa noita lastenleffoja, mutta saipahan kerrankin surfata rauhassa.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, sillä meidän piti olla partiokisassa Olarin koululla klo 8.30.

Lähtörastilla sai sahata, vuolla ja vasaroida. Lapset tekivät kymmenen Ahtia ja Vellamoa. Käävän oma tekele valittiin arvioitavaksi ja sillä saikin täydet pisteet.

Kävelimme keskusrastille, jolla oli aiheena karttamerkit muistipelin muodossa. Lapset osasivat kaikki, kuusi pistettä. Seuraavalla rastilla piti tunnistaa kalalajeja ja kalan osia, siitäkin täydet, sillä Niilo oli oikea kalamies. Ja sitten tuli kamala mutarasti: Ahti oli kadottanut esineitään ja niitä piti etsiä mudan seasta. Kiveä ei koskaan löytynyt, ja rastimieskin vähän sähläsi, pisteitä 5.

Tässä välissä pidimme lounastauon hakkuuaukealla, jossa muksut istuivat eväineen kannonnokissa. Räpsin niistä kuvia, suloisia olivat.

Jatkoimme matkaa ja pääsimme tekemään saippuakuplatornia. Se olikin aika hankalaa, mutta kun saimme yhteistyöstä lisäpisteen, kertyi bojoja neljä. Sieltä jatkoimme kalastamaan, kymmenen lasta ja kymmen kalaa toi täydet kuusi pistettä.

Seuraavaksi teimme tarkkoja havaintoja, viisi pistettä, ja kokosimme tähtikuvioita ja tunnistimme pääilmansuunnat, viisi pistettä. EA-rastilta lapset saivat neljä pistettä: piti antaa ensiapua veteen pudonnelle. Muuten meni hienosti, mutta ne eivät muistaneet antaa ambulanssille tarkkoja ohjeita. Se unohtuu aina sudareilta, on vaikea heittäytyä tilanteeseen asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Mutta kaikenkaikkiaan hieno päivä ja taitavat lapset. Saimme 48/54 pistettä, voitto olisi irronnut 50 pisteellä. Meillä oli kaksi akelaa ja kymmenen sudaria, aika iso porukka siis. Olisi ehkä voinut jakaa joukon kahteen, niin olisi ollut helpompi tehdä yhteistyötä. Mutta toisaalta oli kiva, että koko lauma kulki yhdessä, vain kaksi ei päässyt tulemaan.

Ja voi Minikääpää! Tämä oli sen ensimmäinen partiotaitokisa. Se oli ihan täpinöissään ja on päässyt hyvin mukaan porukkaan, kuten Kääpäkin. Meillä on seitsemän poikaa ja viisi tyttöä, joista mukana oli 5 ja 5. Pojissa on muutama  vähän villimpi tapaus, mutta suuri osa tosi rauhallisia. Tytöistä yksi on vilkas, mutta neljä muuta sellaisia normiyhdeksänvuotiaita.

Vähän jännitin aluksi, miten laumankohtajuus sujuu, kun 12 lapsen laumasta kaksi on omia, mutta ihan hyvin on mennyt ainakin toistaiseksi. Tosi mukavia lapsia ovat kaikki. Se tietty aina ihmetyttää, jos joku lapsi ei tottele, kun meillä on kotona kuitenkin aika tiukka kuri ja järjestys. Ja varsinkin vieraita aikuisia käävät uskovat kyllä. Mutta nämä ovat kyllä sellaisia perushyvinkasvatettuja lapsia kaikki.

Käävällä olisi ollut illalla fudis, mutta sille nousi taas lämpö. Ihme juttu! Kääpä ei ole ollut missään vaiheessa kunnolla kipeä, mutta välillä sille nousee tuollainen pieni lämpö ja se valittaa väsymystä ja huonoa oloa. Taimi ja Touko olivat viime viikolla vatsataudissa ja toivon, että meillä isommilla tauti esiintyisi vain tuollaisena pienenä lämpöilynä. Saas nähdä, kuinka käy.

Ensi lauantaina onkin sitten synttäripäivä. Papan vaimo juhlisi kuusikymppisiä, mutta kyseessä on lapsettomat juhlat, ja niihin me ei päästä. Olisi toki voinut ripotella nämä lapset naapureille, mutta en ehkä kuitenkaan kaivannut niin aikuisten, siis tosi aikuisten, sukujuhlia. Ja onhan niitä tässä nyt ollutkin.

Sen sijaan menemme kääpäin serkun 10-vuotissynttäreille, Minikääpä kaverinsa HopLop-synttäreille ja Kääpä naapurin tytön 9-vuotissynttäreille. Yksi lahja on jo valmiina, mutta muuten tälle viikolle on ohjelmassa lahjanmetsästystä.

Poikien kanssa vietämme lukulokakuuta. Minikäävän kanssa luemme Risto Räppääjää ja nukkavierua Nelliä, Toukolainen on valinnut Minttuja ja Taisku-Paiskulle pitää aina lukea Koneiden voimaa, sellaista kuvakirjaa, joss esitellään erilaisia raskaita työkoneita.

Minun pitäisi keskustella uskontotieteessä islamista ja eksegetiikassa Jeesuksen elämästä. Töissä on normisettiä ja iltaisin tietty viulua, fudista ja partiota. Tai sitten flunssaa ja/tai vatsatautia. Elämme jännittäviä aikoja.

Karkkipäivä

Pitkästä aikaa oli sellainen viikonloppu, että kalenterissa oli paljon tyhjää. Minä ja Kääpä ollaan pienessä flunssassa ja Mies isommassa, mutta se ei meitä lannistanut.

Ajettiin ensin Laaksolahteen peräkärryn kanssa ja napattiin puutarhapöytä ja penkin mukaamme. Luvattiin hakea ne, kun lumet on sulaneet, ja nythän ne on.

Pihassa nähtiin Muukkosen pojat ja Käävän entinen ihastus Ville. Pihan liukumäki ja laiva oli maalattu ja törmättiin muutamaan entiseen naapuriin. Kiva oli nähdä, muttei kyllä ollut ikävä takaisin. Tuntuu, että se Laaksolahden aika oli sellainen välivaihe elämässä, vaikka syntyihän meille siellä Taimi, Touko kasvoi vauvasta taaperoksi, Kääpä aloitti koulun ja Minikääpä eskarin. Mutta kiva on asua elämää eteenpäin nyt Tillinmäessä.

Kävimme Käävän kanssa ruokakaupassa Karakalliossa ja ostimme kreikkalaisia piirakoita mukavalta tädiltä, jolla oli neljä tyttöä ja yksi poika. Namipäivänamit haimme Pakilasta ja ajoimme kotiin.

Mies kuskasi pöydän metsään ja minä tyhjensin kauppakassit. Jatkoimme matkaa Pakilaan ja jätimme sinne peräkärryn.

Kävimme Maunulassa Mummon ja Mummin haudoilla, veimme molemmille omat kanervat. Ajoimme sieltä Pitsa-Taxiin päivälliselle ja piipahdimme sen jälkeen Pirjo-tädillä. Pirjo ilahtui kovasti, sillä se ei pääse oikein minnekään liikkeelle keuhkoahtaumataudin vuoksi. Sen lisäksi sen muisti reistailee ja sitä ihmetyttää sen asunto, johon se on joutunut muuttamaan. Poika on kirjoittanut jääkaapin oveen: "olet asunut tässä asunnossa 30 vuotta", mutta vaikeahan sitä on uskoa.

Vierailu oli kaikinpuolin mukava. Kukin kääpä piirsi Pirjolle kuvan: Minikääpä Pirjon, Kääpä minut ja Pirjon, Toukolainen tosi hienon piirustuksen, jossa oli autotie, autoja, teltta telttailijoineen, kukkia ja perhosia. Taimi piirsi pikkuruisia täpliä.

Hengasimme hetken vanhalla pihallani. Taloyhtiössä ei taida asua enää montaakaan lasta. 50-60-luvuilla se oli täynnä lapsia, minun aikanani 70-luvulla meitä oli muutamia ja nyt taloissa asuu lähinnä mummoja.

Katsoin kartalta, Maunulasta Tillinmäkeen on 27 kilometriä. Fyysisesti lyhyt, henkisesti pitkä matka.

Partion syysretki ja Käävän kummipäivä

Tänään oli uuden lauman eka retki Latokasken maastoon. Vahvuus oli 7+3 ja minä sain K:n johdolla palauteltua mieliin suunnistustaitoja. Minikäävällä oli elämänsä ensimmäinen partioredu, Kääpähän on toki konkari.

Lounaaksi saimme Havaijin pataa, jonka resepti on tässä:
-reilu 400 g jauhelihaa
-Havaijinpata-ainekset
-Kaksi leppäkerttua

Yhden leppiksen näimme kiertelevän trangiaa ja niin vain se jäi sinne loukkuun. Toinen löytyi Käävän, toinen N:n lautaselta. Ihan reippaasti ne silti söivät.

Kolme tuntia metsäilyä teki hyvää ja flunssakaan ei tuntunut niin kurjalta. Nyt on kyllä superräkäinen olo ja huominen on kotipäivä. Saas nähdä, jääkö joku mulle kaveriksi. Toukolainen on ehkä potentiaalisin, mutta yö voi tehdä ihmeitä.

Ja vielä siitä kummipäivästä. Vein Käävän Laruun J:n luokse ja sieltä ne olivat lähteneet kaupungille ja treffanneet A:n. Ne oli vähän shoppaillu, herkutelleet (pastaa, jädeä, pirtelöä, Merkkareita) ja viideksi niillä oli aika Megazoneen. Ne pelasi pari kierrosta ja Käävän ennätyspisteet oli 10500, se oli tuhonnu sinisten ja punaisten tukikohdat. Tykkäsi siis kovasti ja nyt on suunnitteilla Miehen, Käävän ja Minikäävän Megazone-reissu.

Tänään illalla oli vielä Käävän fudis. Vielä se jaksoi painaa, vaikka oli pitkä viikonloppu takana. Niillä on marraskuun alussa fudisleiri ja E pyysi sitä huonekaveriksi. Kiva juttu, E on oikein mukava ja reipas likka, kuten kaikki Tähtitytöt. Oon kyllä tosi iloinen tuosta fudiksesta, vaikka välillä se aikaa ja hermoja viekin.

Ai niin, Taimi on ollut tänään minunkin pupu. Se on aina sen vanhemman pupu, joka on vähiten kotona.

Uintia

Unohdin eilisestä postauksesta Minikäävän uuden taidon. Niillä oli viisi kertaa uintia koulun kanssa ja lisäksi se käy kerran viikossa uimassa iltiksessä. Superuintikuuri on kannattanut, sillä nyt se osaa myyrän lisäksi uida myös selkää.

Miniäisen uinnissa tapahtui iso hyppäys. Viime kesänä se arasteli vielä veden suhteen mutta nyt keväällä kun kävimme lasten kanssa uimassa, K&K sukeltelivat ja hassuttelivat kahdestaan veden alla. Uimataidon esteet oli siis vihdoin voitettu.

Ja nyt se sitten pysyy pinnalla sillä selkäuinnilla. Niin se Käävälläkin meni: ensin myyrää, sitten selkää ja lopulta koiraa.

Tänään on Käävällä jännä päivä, se saa viettää kummipäivää A:n ja J:n kanssa. Ne meinaa shoppailla, syödä hyvin ja mennä Megazoneen. Kääpä otti itselleen mukaan 25 egeä namirahaa - saas nähdä, millainen sokerihirviö saadaan illalla kotiin.

Syyskuuta

Voi apua, pitäisi raportoida melkein kuukausi kerralla! Yritän tiivistää, aloitan tärkeimmästä:

-Missä Taimin napa on?
-Ei ole napaa Aimilla. Isi otti Aimin napan.

-Onko Taimi äidin pupu?
-Ei. Aimi on isin pupu.

Ja sitten sellainen kyräilevä katse: ai sinunko pupusi - no en todella!

Saimme juuri uuden pöydän. Haimme ensin Pakilasta peräkärryn ja kyläilimme Vaarin luona. Taimi teki tietenkin kakan ja reissasi loppumatkan pyyhkeiden päällä, kun eihän meillä ollut tietenkään vaippaa mukana. Ajoimme L:n, P:n ja V:n uudelle kodille. V laitettiin boksiin, kun aikuiset hääräsivät pöydän kanssa. Tillinmäen päässä saimme naapurin T:n avuksi ja iltapalan saimmekin syödä jo uuden pöydän ääressä.

Kodin laitto on jäänyt taas muun elämän jalkoihin, vaikka nyt jo tiedän, millaisen kirjahyllyn haluan. Kirjahylly pitäisi hankkia, jotta saisi siirrettyä pianon, jotta saisi ostettua toisen sohvan, jotta mahtuisimme molemmat iltaisin löhöämään. Mutta po trubuti, pienin askelin.

Muuta elämää on ollut erityisesti fudis. Ennen kesää Käävällä oli yksi turnaus ja muutama matsi, mutta nyt kesän jälkeen sillä on ollut neljä turnausta ja laskimme juuri, että matseja on ollut 30. Kyllä siinä on riittänyt kuskaamista, mutta toisaalta matsit ovat olleet minun ja Käävän yhteistä aikaa. Välillä on otettu mukaan isi ja pienetkin.

Kääpä on oikea maalitykki, ja joka matsissa se tekee yleensä maalin ellei parikin. Ussanläksynä niiden pitää pitää houkutuspäiväkirjaa. Käävälle on tullut jo kaksi houkutusta: 1) pölistä tunnilla (en pölissyt) ja 2) tehdä pelissä maali (tein).

Minikäävällä olisi ollut tänään menoa. Etanan synttärit olisivat alkaneet viideltä ja 17.22 soi puhelin: "Ootko tulossa?" Niin se sitten missasi koko synttärit, kun lähdimme Vaarin luo ja pöydän hakuun.

Kiva oli kyllä nähdä Vaaria. Saimme juuri kuulla, että siltä on löydetty aivokasvain. Kuukauden kuluttua selviää tarkemmin, millaisesta kasvaimesta on kyse. Vielä ei kerrota lapsille, josko vaikka kerrankin selviäisimme säikähdyksellä. Kunpa se olisi hyvälaatuinen ja leikkaus olisi mahdollinen.

Viime aikoina olemme nähneet paljon kavereita, yhteen viikkoon mahtui neljät kemut:

1) W:n perhe käväisi kylässä. Oli helteinen syyskuinen lauantai-ilta ja hörpimme teetä terassilla.

2) Käävällä oli maanantaina synttäribileet. Vieraita oli 24, puolet Rastaalasta ja puolet Saunalahdesta. Pidimme tietokilpailun, Toukolaisen huoneessa oli disco ja Mies oli koodannut Pythonilla aarteenetsintäohjelman, joka generoi neljälle joukkueelle aarteenetsinnät.

3) Torstaina pidin POMPdeLUX-kutsut, jopa lapsettomat! Käävällä oli matsi ja Mies oli muiden kanssa T:n luona kylässä. Minä sain miettiä muutaman tunnin vain ja ainoastaan lastenvaatteita, kylläpä teki hyvää!

4) Perjantaina juhlimme 2-vuotiasta Taiskua. Aamulla lauloimme onnittelulaulut ja veimme sänkyyn kaksi pakettia. Toisesta löytyi kynä ja muistikirja ja Kääpä oli vähän pettynyt, kun sisko ei malttanut avata Käävän omilla rahoillaan ostamaa potkulautaa. Mutta illalla olikin sitten kiva aloittaa juhlat potkuttelemalla. Vähän kiire kyllä tuli: lähdin töistä 16.10, hain T&T:n tarhasta, K&K:n koululta ja säntäsin kotiin siivoamaan ja kattamaan pöytää, sillä vieraat saapuivat viideltä. Hyvin saatiin hommat kuntoon, kun Pappa haki väärään bussiin hypänneen Miehen.

Mutta sellaisia tänne. Olemme kaiken muun lisäksi tempautuneet mukaan harrastusrumbaan.
-Minikäävällä on temppukoulu, partio, bändikerho ja uinti ja
-Käävällä on fudis, partio, viulu, teoria ja bändikerho.
Onneksi sentään suurin osa harrastuksista on koululla ja partiossa me käydään kolmistaan. Fudis vaatii eniten aikaa ja kuskaamista, mutta toisaalta halusimme kokeilla sitä, kun Käävällä tuntuu intoa riittävän. Nyt se on pelannut välkillä poikien kanssa ja on edelleen tosi innoissaan lajista.

Minä aloitin teologian opinnot ja yritän selvittää, mitä ovat Qumranin tekstit ja septuaginta tai jotain sinne päin.

Pidimme eilen Käävän kanssa T&T:lle koulua. Toukolainen osaa hyvin kirjaimet ja tunnistaa aika monia sanoja. Numerot se osaa myös ja laskee yhteenlaskuja. Se haluaisi kovasti aloittaa koulun, fudiksen ja temppujumpan. Fudikseen se pääsee kesällä ja temppujumppaa lupasin selvitellä. Mutta miten selittää nelivuotiaalle, että eskariinkin on vielä kaksi vuotta? Onneksi on noita isoja sisaruksia, joiden kouluun pääsee aina.

Minikääpä on muuten yllättävän särmä koululainen. Se lukee ihan hyvin ja on haka matikassa ja erityisesti ilahduttaa, miten itsenäisesti se kouluhommansa hoitaa. Turhaan olin huolissani sen koulutien aloituksesta. Ja tyttöjenkin suhteen asiat ovat hyvin - ne oli kuulemma kävelleet käsikynkkää E:n kanssa, vaikka minä luulin niiden olevan vain kavereita.

Kääpä sen sijaan seukkaa J:n kanssa. Ne haaveilee leffareissusta, kun J:tä ei kutsuttu Käävän synttäreille, sillä J on poika. Kääpä kävi katsomassa Smurffit kakkosen P:n ja H:n kanssa, joten niiden pitää mennä katsomaan joku muu leffa.

Voi tuota nuorta lempeä! T&T on sentään vielä sinkkuja.

Onpas huisketta!

Onpas huisketta tämä elämä! Työt ja tarhat alkovat reilu kolme viikkoa sitten ja kouluakin on käyty nyt kaksi viikkoa. Naapuri arvosti meitä, sillä olimme saaneet jo kaikki kirjat päällystettyä, mutta salaisuutemme on simppeli ruoka: pastaa ja jauhelihaa, kanaa ja riisiä, pinaattilettuja, kalapuikkoja - ei ikinä kokkausta. Kyllä siinä kelpaa päällystellä.

Odottelen autoa Veholta. Peruutin ennen kesää betonitolppaa päin ja homma harmitti niin, että nyt vasta nöyrryin vauriokorjaamolle. Mutta pian on taas auto kondiksessa. Samalla saan tehtyä pois rästihommia, kunhan Kääpälä on kirjoitettu.

Käävällä oli eilen toka viulutunti loman jälkeen. Vähän hakusessa on vielä soitto, mutta eiköhän se siitä lähde. Maanantaina ostettiin sille äänirauta ja nuottivihko, sillä nyt alkaa musiikin perusteiden, teorian ja säveltapailun, opiskelu.

Eilen se jätti treenit väliin, kun oli flunssainen ja väsynyt, mutta sen verran siltä löytyi puhtia, että se sai tehtyä kavereilleen synttärikutsukortit ja perustettua etsivätoimiston. Meidän ulko-ovessa on nyt kyltti, jossa tarjotaan seuraavanlaisia palveluita:

Kanervan etsivätoimisto

-Ratkoo kaikenlaisia pulmia
-Vartionti palveluita (Tiloja, henkilöitä yms.)
-Viestien välitys & kuljetukset

Saas nähdä, tuleeko tänään tilauksia!

Torstaina, lauantaina ja maanantaina olen ollut kentän laidalla kannustamassa Tähtityttöjä. Torstaina ne hävisi Soukassa FC Wildille 2-8 ("Voihan punajuuri, teillä kävi tuuri!"), lauantaina ne voitti molemmat matsinsa Motorest Cupissa (IH-K 2-0 ja Tips Sähikäiset 4-0) ja maanantaina Lepa joutui nöyrtymään 8-3. Kääpä teki Motorest Cupissa hattutempun, Wildia vastaan toisen maaleista ja Lepa-matsissa kaksi maalia. Siitä on kehkeytynyt oikea maalitykki :)

Maanantaina sain kentän laidalle kaverikseni Toukolaisen. Se juttelin Nooran kanssa i-kieltä ja perusti löytämäänsä muovilaatikkoon puutarhan. Lauantaina matseja olimme katsomassa koko porukka ja pullaa, pilttiä ja pillimehua kului.

Viime viikolla sain viettää aikaa kahdestaan myös Miniäisen kanssa. Sillä oli jumahtanut putki niin pahasti, että se piti irrottaa nukutuksessa. Odottelimme ensin tunnin Pikkujätissä kahdestaan ja heräämöön sain syliini unisen pojan, jolle maistui mehu ja jätski. Kaikki sujui taas hienosti ja Miniäinen oli superreipas. Palkinnoksi menimme Subille ja toimme iltapalaksi jätskiä, mansikoita ja mustikoita.

Taimistokin kävi korvalääkärissä, kun se oli flunssassa ja valitteli korviaan. Mies oli sen kaverina ja kertoi, miten hienosti lapsi antoi tutkia korvansa. Se käänsi päänsä itse oikeaan asentoon ja oli hievahtamatta, kun lääkäri tonki vaikkua pois.

Taimi on myös melkomoinen hurjapää. Kun isosisko on ajellut nahkarotsi päällään pihaa ympäri sähkömopollaan, menee pikkusisko samaa rundia potkuautollaan. Välillä se pelaa sitä säbäänsä ja peli tuntuu sujuvan myös auton selästä käsin - ilmiselvä hevospooloilija!

Oi oi, minäkin pääsin leffaan! Oltiin lukiokavereiden kanssa katsomassa uusin Ethan, Rakkautta ennen jotain. Sarjan ensimmäisen osan kävimme katsomassa lukiolaisina, seuraava osa ilmestyi meidän ollessa nuoria aikuisia ja nyt olimme jälleen Ethanin kanssa samassa elämäntilanteessa, lapsiperheen ruuhkavuosissa. Mahtava leffa kaiken kaikkiaan, vaikka työkaverin mielestä siinä vain juteltiin. No, mistäpä muusta sitä ihminen haaveilee?

Aina voi katsoa telkkaria, lukea, juosta ja jumpata, mutta keskusteluun tarvittaisiin hiljaisuus, mitä ei ole.

Juoksin illalla myöhään vitosen ja kun tulin kotiin, puolet lapsista nukkui sängyissään mutta Kääpä ja Toukolainen olivat nukahtaneet Miehen molemmin puolin sohvalle. Kääpä nukkui naamallaan ja piti varpailla kiinni lattiasta.

Kääpä oli sunnuntaina maailman onnellisin tyttö, kun se sai vieraaksensa ruotsalaistuneen kummisetänsä. Taimi halusi olla S-kummin sylissä ja pelata palloa. Kääpä esitteli sähkömoponsa ja soitteli viulut. Keksejä syötiin terdellä, olihan vielä kesä.

Mikä viikonloppu!

Nyt on takana kaksi viikoa töitä ja neljä päivää koulua. Olin jotenkin ihan sippi perjantaina, mutta onneksi piti lähteä töistä ajoissa, sillä olimme menossa ystävän 7-vuotissynttäreille.

Hain ensin Toukolaisen ja Taimiston. Siellä ne hääräsivät tarhan pihassa ja lähtivät reippaasti matkaan. Kääpä oli päässyt ekaa kertaa nuokkuun, se notkui siellä Villen kanssa. Torstaina se puolestaan lukitsi vaksin ja Aavan kanssa koulun ovia. Minikääpä löytyi helpommin ja pääsimme matkaan.

Ajoimme Espoosta Vantaalle, kauas maaseudulle pienen järven rantaan. Oli lahjoja, oli herkkuja, vesi-ilmapalloja sai heittää. Käävät keinuivat ja ajelivat sähköautolla. Pienet pojat pelasivat fudista niin, että kolme oli maalissa ja yksi teki maaleja.

Kiitos juhlista, M, S ja H!

Lauantaina ryhdistäydyimme ja lähdimme ostamaan lapsille syysvaatetta. Saimme aika hyvän satsin haalittua ja kävimme Chicosissa syömässä. Ruoka oli ihmeeksemme tosi hyvää! Pojat ottivat minihampurilaiset ja tytöt kanaa, mies jonkun burgerin ja minä sen ainaisen Bonnyn & Clyden. Mutta kas, se olikin uudistunut ja ihan huippuhyvää!

Iltapäivällä alkoivat sitten taloyhtiön pihajuhlat. Pöytä notkui herkuista, porukkaa oli paljon ja lapsille oli järkätty leffoja autokatokseen. Oikein onnistuneet pirskeet! Melkein puolille öin juhlimme, mutta sitten oli pakko siirtyä sisään, sillä Minikääpää pelotti. T&T olivat sentään jo nukkumassa.

Sunnuntaille olikin sitten paljon ohjelmaa. Aloitin partion ja pidimme suunnittelukokouksen muiden akeloiden kanssa. Syyskuun alusta starttaavat kokoukset ja luvassa on syysretkeä, Pinkki ja lippukunnan yhteinen retki marraskuussa.

Miehen Veli, Käävän kummi perheineen kävi kylässä. Saimme ison kasan vaatetta Taimistolle, mm. legendaariset farkut, jotka ovat menossa jo viidennelle serkukselle.

Päätin lähteä vielä lenkille ennen Me&i-kutsuja. Ajattelin juosta keveän vitosen. Tarkoitus oli vain juosta tuttu lenkki vastakkaiseen suuntaan, mutta onnistuin eksymään ja päädyin Lugnettiin. Onneksi tajusin etsiä maston ja huomasin, että juoksin aina vain kauemmaksi kotoa. No, tein sitten uukkarin ja lenkin pituudeksi tuli lopulta 7 km. Pitäisi ehkä ottaa joku kello tai kännykkä noille lenkeille mukaan.

Ja sitten kutsuille! Toukolainen oli valinnut itselleen pari paitaa, Taimistolle tilasin pupupuvun ja itselleni ponchon. Tarjolla oli herkullista mustikkakakkua ja karjalanpiirakoita. Kiitokset kutsuista, M!

Kun tunti ja vartti oli mennyt, nappasin Käävän ja kuskasin sen fudistreeneihin.

Illalla ostimme vielä K&K:lle fillarit naapurista, sitten mukulat sänkyyn ja hommiin: kasa ekan ja kolmannen luokan kirjoja odotti päällystäjiään.

Mutta nyt siis taas sorvin ääressä, uusi mukava viikko edessä. Luvassa on putken poistoa ja nukutus, vanhempainiltaa, paljon fudista ja hengellisiä syventymispäiviä. Viulukin alkaa, ja teoria, voi apua. Meidän kesän viululeiri jäi viiden minsan mittaiseksi ja se ei taida ihan opelle riittää. No, viime syksy aloitettiin kaiken kertaamisella, sama taitaa olla edessä taas.

Hyvää syksyä, se on nyt sitten sitä!

Miniäinen

Minikääpä pääsi eilen kanssani kahdestaan korvalääkärireissulle Tapiolaan. Se oli niin fiiliksissä että.

-Minä pidän tästä paikasta! Se on kuin pieni kaupunki! Taloissa on kaupppoja ja pienissä kojuissa myydään herkkuja, jätskiä ja marjoja!

Minikääpä sai valita jotain pientä Tigerista ja päätyi kolmeen pääkallokumiin ja akryylimuoviin vangittuun ihan oikeaan koppikseen.

Itse lääkärikin sujui hyvin. Toisesta korvasta otettiin irronnut putki pois ja toisen korvan kanssa palaamme asiaan tiistaina.

Koulua varten alkaa olla kaikki valmiina, koulupöytä on kasattu, penaali pakattu reppuun. Tuoli ja kirjoituspöydän lamppu pitää vielä ostaa, ja muutamat farkut ainakin. Ja se meidän kunnostusprojekti: pitäisi hioa ja maalata Lundiaa. Ihan kiva homma kaikin puolin, mutta miksi sille ei vain löydy aikaa?

Mutta huone on joka tapauksessa nyt kiva, kun käytiin läpi laatikot ja heitettiin roskat pois. Miniäisen huoneeseen kasaantuu paljon itse pumpulista, suodatinpusseista ja langoista tehtyjä aarteita, joista se onneksi malttaa luopua, toisin kuin siskonsa.

Eilen olimme iltapäivähoitoinfossa. Kolme isointa kääpää jäi kirjastoon ja minä menin Taimiston, kirjaston kirjojen ja keksien kanssa kuuntelemaan. Puoli tuntia sinnittelimme, mutta sitten oli lähdettävä. Saimme tietää, että temppukoulu on ilmeisesti maanantaisin, fiesta keskiviikkoisin ja uinti torstaisin. Partio tulee sitten tiistaiksi tai torstaiksi.

Miniäistä ei juurikaan jännitä koulun aloitus, mutta läksyt inhottavat. Nythän niille tuli kerran viikossa eskarista kirjoitusläksyä ja ihan reippaasti se ne teki. Toivotaan, ettei nyt koulunkaan kanssa tule sen kummempia taistoja.

Minikääpä on kyllä ihan mahtava ukkeli. Se osaa iloita pienistä asioista ja on sosiaalisesti lahjakas, toiset huomioon ottava ja hoivaava. Se osaa matikkaa hyvin (100 sekkaa on mina ja 40 sekkaa) ja oppi jouluna lukemaan. Eli eiköhän se elämässään pärjää, ekalla nyt ainakin.

Luin & juoksin

Eilen oli vika lomapäivä ja sain vihdoin juostua sen kympin. Koville otti, hellettä oli 26 astetta, mutta onneksi oli Miehen hankkima juomavyö mukana. Käävälläkin oli fudis ja illalla kävi vielä M, L ja L-vauva. Saimme vihdoin annettua ristiäislahjat.

Koko kesäloman ajan kamppailin yhden kilon kanssa ja lopulta se suostui lähtemään, nyt siis -15 kg!

Sain myös monta hyvää kirjaa luettua:

-Oksanen: Stalinin lehmät, Baby Jane

-Hyry: Maailman laita, Maatuuli

-Hietamies: Yösyöttö, Tarhapäivä

-Lundberg: Jää

Syksyllä luetaankin sitten vain koulukirjoja, olen nimittäin teologian fuksi. Syksyllä tahkon peruskursseja ja keväällä ehkä jo joitain aineopintoja. Olen siis uskonnonfilosofian maisteriopiskelija, mutta esitietoja pitää lukea 60 opintopisteen verran.

Harrastuspalettikin hahmottuu: menemme Käävän ja Minikäävän kanssa Mastonvartijoihin, Käävällä jatkuu viulu ja alkaa teoria, fudistreenit jatkuvat kesäkauden mukaisesti vielä elo-syyskuun ja talvikaudelle tulee sitten uudet kuviot. Minikääpä aloittaa urheiluilttiksessä ja sillä on uintia ja temppukoulua. Toukolainen ja Taisku-Paisku harrastavat tarhaa. Toukolainen saa sitten ensi kesänä mennä fudiskouluun.

Minun liikuntatavoitteeni on seuraava:

-Kaksi kertaa viikossa juoksulenkki, 5 km ja toisinaan kymppi

-Kerran viikossa bodybalance tai joku muu ryhmäliikunta (lounastunnilla)

-Kerran viikossa salille klo 7-8

Siinä sitä onkin tavoitetta. Töissä jatkuu vanhat kuviot, uutena minulla on sitten noita teologian perusopintoja ja partiota.

Taimisto kasvaa ja kehittyy joka päivä. Kesän aikana se on venähtänyt pituuttakin. Se on vielä tuttisuu ja juo unimaidot pullosta, mutta muuten se on jo tosi iso tyttö:

-Juttelee paljon: Aimi uimaan menee. Vaatteet pois ottaa Aimilta. Lauri syö siellä. Aimi on täällä!

-Potkuautoilee, potkumopoilee ja haluaa yöjäilemään, kypäjä päähän!

-Tekee hiekkakakkuja ja tarjoaa syötävää kaikille.

-Nolostuu helposti ja loukkaantuu, jos kielletään.

Toukolainen jatkaa keijuvaiheessa. Se sai lauantaina kimalletarroja ja geelikyniä ja nyt se on muutaman päivän piirrellyt ja väritellyt kimaltelevia keijuja.

Minikääpä ja Mies kokosivat lauantaina koulupöydän ja me laitoimme eilen Miniäiselle koululaisen huoneen. Se asetteli keväällä muotoilufiestassa tekemiään esineitä pöydälle koristeeksi ja siirsi Duplot huoneen ulkopuolelle. Vielä pitää hioa ja maalata sille hylly, johon saa pikkulegorakennuksensa paremmin talteen.

Kääpä on uppoutunut taas lomalla Harry Pottereiden maailmaan. Se on pakannut kassiin Harry Potter –kamppeensa ja pihassa se taikoo jatkuvasti taikasauvallaan. Fudistreeneissä ollaan käyty ahkerasti ja se on kehittynyt kovasti.

Loman aikana ehdittiin kyläillä H-kummin ja A:n ja M:n luona. Saimme maistella herkullisia keijumuffinsseja. Saimme myös M-kummin perheineen meille yökylään. Kävimme yhdessä Vantaalla grillaamassa ja uimassa ystävien luona ja käävät saivat viettää aikaa L-, M- ja V-ystävien kanssa. Kävimme Ompussa jätskillä, piipahdimme U:n luona ja kyläilimme pidemmän kaavan mukaan A:n, A:n ja R:n luona. Saimme herkullista sosekeittoa, tuoreita teeleipiä, mustikkapiirakkaa ja parkkisakot. Ehdimme Tillinmäen kentälle pelaamaan polttista, korista ja fudista. Koimme karvaan tappion, kun Hongan 02 peittosi minut, Käävän ja Hongan 05:n.

Tässä vielä kesä 2013 lyhyesti:

-Luin, juoksin

-Heureka, Lintsi, Tallinna

-Fudis, hiekkis

Tervetuloa syksy 2013!

Tallinna

Kesäloman ulkomaanreissu oli 22 h risteily Tallinnaan. Kuulostaa ehkä vaatimattomalta, mutta meille se oli iso juttu. Lähdimme torstai-iltapäivänä liikenteeseen bussilla ja ratikalla. Kävellessämme pysäkille Toukolaista kiukutti. ”Minä en jaksa kävellä sinne isolle laivalle!” Raukka luuli, että talsimme koko matkan satamaan.

Aloitimme laivamatkan buffasta, kylläpä olikin hyvää! Peittosi Viikkarin vastaavan 6-0. Lapsetkin malttoivat syödä pitkän kaavan mukaan.

Ruokailun jälkeen haimme Tax Freesta namia ja siirryimme hyttiin katsomaan piirrettyjä ja mässäilemään. Kävimme kyllä vähän kannellakin hengaamassa. Meillä oli mukava hytti: kaksi hyttiä oli yhdistetty niin, että meillä oli omassamme parivuode ja lasten huoneessa oli kaksi kerrossänkyä. Telkkujakin oli kaksi ja jääkaapissa saimme säilytettyä Taimin unimaidot.

T ja T menivät Miehen kanssa nukkumaan ja minä pääsin minidiskoon K&K:n kanssa. Kerrankin tunsin biisit: Frontside ollie, Tuulin Syntymäpäivä, Poika saunoo ja Gangnam style. Oli diskovaloja ja savua ja käävät kiipesivät tankoa pitkin kattoon. Käävät ottivat vielä iltadrinksut ja sitten suoraan petiin.

Aamulla olimme Tallinnassa. Laiva oli maissa 4,5 h ja ehdimme hyvin käyskennellä vanhassa kaupungissa, juoda Raatihuoneen torilla kokikset ja ostaa matkamuistot Nukupoodista. Söimme Hesessä ja palasimme laivalle.

Iltapäivän vietimme leikkihuoneessa ja uima-altailla. Laiva saapui satamaan, kävelimme Ruoholahteen ja matkustimme bussilla Tillinmäkeen. Tuntui, että olisimme olleet reissussa monta päivää!

Nyt on sitten käyty Ruotsissa ja Virossa, seuraavaksi sitten Espanjaan tai Kroatiaan.

Lintsillä

Tätä olin odottanut kaikki nämä vuodet - Käävän kanssa kaksistaan Lintsillä!

Säntäilimme kymmenen tuntia laitteesta toiseen ja olimme seuraavana päivänä ihan kuolleita.

Kääpä kannusti minua ja uskalsin Ukkoon ja Kirnuun ja nyt olen sitten kolunnut kaikki Lintsin laitteet läpi. Ukko, Kirnu ja Kieputin ovat tietenkin ihania hurjuudessaan, mutta yhteisiä suosikkejamme olivat (sama lista molemmilla):

1. Salama
2. Kehrä
3. Tulireki

Kävimme myös Vonkaputouksessa kastumassa. Kääpäläinen oli ihan lits läts märkä raasu, mutta urheasti se kuitenkin kiersi vuoristoratoja läpi kuivuakseen. Ja kuivuihan se sitten lopulta. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun lähdin Vonkaputoukseen kauniin 9-vuotiaan tytön kanssa ja perille saavuttuamme vieressäni istuikin peikko märkä tukka silmillään.

Hotelli Kyöpelinvuori oli minusta aika pliisu, olinhan ollut siinä jo alkukesästä Minikäävän kanssa, mutta Kääpää oikeasti pelotti. Vekkulassa kävimme kerran yhdessä ja kerran se juoksi sen yksin läpi minun ollessani Kirnussa. Ja voi, minun tyttöni: kun jonotin Ukkoon, se kipaisi muutaman kerran Kahvikuppeihin.

Vuoristorata oli ihana, muttei yhtä mahtava kuin Salama, ja Mustekala tuntui harvinaisen lempeltä. Kieputin oli oma itsensä ja Viikingissä huomasin tulleeni vanhaksi: 4 vuotta ilman Viikinkiä, 33 vuotta ilman pahoinvointia Viikingissä ja nyt sitten kaksi kierrosta ja huono olo. Onneksi saimme sen taltutettua vedellä ja metrilakuilla.

Söimme yhteensä 15 metriä lakua, kahdet kierreranskikset, Kääpä hodarin kahdella nakilla ja minä Pellen pitakebabin, kolme litraa poppareita ja Pepsi Maxin puoliksi. Kiloklubi näytti neljää punaista palloa, outoa.

Olimme liikkeellä julkisilla. Toiseen suuntaan bussi + juna + kävely meni kepeästi, mutta kymmenen tunnin riekkumisen jälkeen molempien jalat olivat ihan puhki ja matka Alppilasta Pasilaan tuntui ikuisuudelta. Juna tuli kuitenkin sopivasti ja pian olimme Kauklahdessa. Sieltäpä ei kuitenkaan enää kulkenut busseja iltasella, joten Mies haki meidät autolla, kolme pientä nukkui vartin keskenään. Kukaan ei ollut onneksi herännyt, joten lapset jäivät henkiin ja traumatisoitumatta.

Ja sitten tuli se seuraava päivä: kaverikyläily neljän lapsen kanssa Miehen levätessä kotona ja siihen päälle kahdeksan kilometrin lenkki.

No, elossa ollaan, huomenna Tallinnaan.

Heureka!

Kyseltiin kääviltä kesälomatoiveita ja Minikääpä halusi Heurekaan, joten sinne mentiin.

Mies ei ollut ollut siellä sitten lapsuuden, joten aloitimme perusnäyttelystä. Maanjäristyssimulaattori oli huippu ja pienille oli myös jotain majoja rakennettavaksi. Autoa sai yrittää nostaa ja Toukolainen pääsi lentävään mattoon, kun isommat olivat planetaariossa.

Minä olin Käävän ja Minikäävän kanssa katsomassa Tie tähtiin. Se kertoi tähtien elinkaaresta. Suunnilleen samanlaisen kävin katsomassa aikoinani ekalla Heurekan reissulla isin kanssa. Muistan vieläkin, miten mahtavalta puolipallon muotoinen tähtitaivas vaikutti.

Heurekassa oli myös ihmisnäyttely, olin sielläkin K&K:n kanssa. Ihan mielenkiitoista, mutta toisaalta kauhistuttavaa: kuolleiden ihmisten palsamoituja ruumiita. Ymmärsin, että om mielenkiintoista pällistellä verisuonia, luurankoja ja eri elimiä, mutten ymmärtänyt, miksi ruumiit oli laitettu pelaamaan kössiä tai esittämään matruusia. Äiti sikiö mahassaan veti mietteliääksi, samoin ne pienet sikiöt omissa lasipurkeissaan. Miksi ne olivat kuolleet?

Ulkona oli taas se Arkkimedeen ruuvi, josta lapset pitävät ja vesileikit. Tällä kertaa ei edes kastuttu. Käävät yrittivät myös pompata korkeuksiin, mutta jostain syystä meidän käävät vaan killuivat jossain puolivälissä.

Koska ehdimme syödä lounaan kotona, otimme vain välipaladonitsit ja aikuisille kahvit - 27 euroa. Buffalounas meille kuudelle olisi maksanut 38 egeä ja vähän kadutti, ettei päädytty siihen.

Mies oli toisessa planetaarioesityksessä K&K:n kanssa ja sillä välin me teimme Toukolaisen ja Taiskun kanssa niille omat kolikot ja perehdyimme kolikon tunnuksiin pienen elokuvan myötä. Heittelimme myös entsyymipalloja ja hajotimme niin valkuaista.

Pääsimme myös koko porukka labraan. Tutkimme nesteen tiheyttä ja teimme sateenkaaret. Minä tein Toukolaisen kanssa ja Taimi katseli touhua labratakissaan ja K&K työskentelivät itsenäisesti. Minä olin hajamielinen enkä muistanut, mihin litkuun sokeri oli laitettu, vaikka Toukolainen oli skarppi kuin mikä. Ehkä tämän hajamielisyyteni vuoksi en hakeutunut kemistin uralle, vaikka kemian tekniikasta valmistuinkin. Kun vain lukee ja kirjoittaa, tai ehkä piirtää, on mahdollista olla useammin omissa ajatuksissaan ja kaikki valmis pysyy silti monitorilla.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu juuri tällä porukalla. Käävät saivat valita pienet muistot reissustaan. Pojat ottivat tietenkin limaa, Kääpä tunnesormuksen ja Taimistolle valitsimme ilmatäytteisen lonkeropallon.

Lukumoodissa

Olen päässyt lukumoodiin. Nyt on luettu

Sofi Oksanen 
   Stalinin lehmät
   Baby Jane
   Seuraavaksi Sovitus
Ulla-Lena Lundberg
   Jää
   Seuraavaksi Marsipaanisotilas
Antti Hyry
   Maailman laita
   Seuraavaksi Maatuuli
Eve Hietamies
   Tarhapäivä
   Seuraavaksi ehkä Yösyöttö

Tänään käytiin K&K:n kanssa Stockalla (kirjoja ja lautasia) ja huomenna mennään Heurekaan.

Käävillä oli suuri seikkailu, kun ne saivat mennä kolmistaan kuivuneelle sammakkolammelle ja saivat kiinni pikkuruisen sammakon, jonka ne toivat meidän omaan metsään kasvamaan.

Meillä oli Miehen kanssa vuorossa vitosen lenkki minuutin välein tempoa vaihdellen ja se oli rankempi kuin edellinen kasi.

Ja minä näin kyyn! Se oli ylittämässä tietä, aika pieni yksilö, ja jäin kohteliaasti vähän kauemmas odottamaan, niin se uskalsi mennä yli.

Viisi tuntia vapaudessa

Pappa ja P saapuivat varttia yli viisi. Ohjasin P:n hiekkikselle Taimin luo, Pappa heitti meidät Stadiin.

Ostimme Makuunista pienet reissunamit, puoli kiloa. Katsoimme Tennarin leffat, ei juuri mitään. Löysimme Reuhurinteen ja Sudenpentujen käsikirjan Anttilan alekulmasta, haimme noppia lautapelikaupasta.

Ripsi, joten siirryimme mahdollisimman katettua reittiä Akateemiseen.

Psykaa, teologiaa, filosofiaa. Romskuja. Ja lastenkirjat.

Filosofia oli tosin muuttanut ihanasta kulmauksestaan käytäväpaikalle, mutta sen sijaan lastenkirjaosaston sijainti oli mitä mainioin.

Sitten söimme. Nepalilaista Kluuvin lähellä. Ja kahvit Espalla.

Ehdimme vielä Stockan leluosastolle. Tunnin haahuilimme Steissillä ja kiertelimme lähinnä Ärriä. Tarkoitus oli mennä vielä siiderille, mutta sellainen ei tullut väsymykseltämme kysymykseenkään. Ostin Puhdistuksen pokkarina.

Sitten Tillinmäen bussiin ja kotiin.

Koko konkkaronkka söi vanukasta, kun me saavuimme varttia vaille yksitoista.

Minä luin vielä Jäätä ja Tarhapäivää ja nyt tuntuu ihan oikealta darralta. Ehkä allergialääke ja kahvi auttaa, toivon.

Mistä aikaa?

Jäin oikein pohtimaan, mistä sitä aikaa saa ja mihin sen kadottaa.

Minun ajankäyttöni on luullakseni varsin hyvin tasapainossa ja olen onnistunut karsimaan elämästäni varsin hyvin asiat, joista en pidä. Joitain asioita on tietenkin pakko hoitaa, esim. pestä kakkapyllyjä ja laittaa ruokaa, mutta senkin voi ottaa varsin lungisti.

Tein hektisenä hetkenäni listan asioista, joista en haluaisi tinkiä:

Luen (itselle, romskuja ja tietokirjoja, ja ääneen lapsille)
Leikin
Laulan (ja soitan ja kuuntelen musiikkia)
Uin (ja juoksen ja fillaroin ja pelaan korista)
Kyläilen (ja hengaan pihassa)

Sen sijaan en:

-tee käsitöitä. En kudo, en virkkaa, en ompele. Sain aikoinaan käsityöstipendinkin, mutta käsitöiden aika ei ole nyt.
-juuri siivoa. Siirtelen tavaroita paikoilleen ja imuroimme, kun on pakko.
-sisusta. Ostamme välttämättömät huonekalut, mutten seuraa sisustusblogeja, en kiertele sisustusliikkeitä, en tiedä, minkälainen naulakon pitäisi tänään olla.
-leivo enkä kokeile uusia ruokareseptejä. Virittelen pikaisesti iltaruuan ja siinä se.
-katso telkkaria, paitsi kympin uutiset pari kertaa viikossa.

Sen sijaan roikun liikaa netissä. Siitä voisi kernaasti tinkiä.

Mutta nyt munia, pekonia ja nakkeja ja sitten poliisiasemalle passien hakuun, pitäisi saada viisi uutta passia niin päästäisiin reissuun. Eilen otettiin passikuvat, saas nähdä, kelpaako.

Niin joo, oltiin eilen Käävän kanssa hummailemassa, Ikeassa, uimassa ja Sellossa. Se pohdiskeli, että isi näyttää ihan 19-vuotiaalta. Kysyin tietenkin, että mitenkäs minä. "No, sinä näytän noin 37-vuotiaalta, eli ihan oman ikäiseltäsi."

Lomahommia

Kun lomalla on kerrankin aikaa, ollaan vihdoin saatu tehtyä monia tarpeellisia hankintoja:

-Limaa, keltaista, vihreää ja pimeässä hohtavaa, noin 10 purkkia
-2 Monsunoa
-5 liskoa ja 1 käärme
-Trash Packeja
-Hiekkaleluja, kottikärryt, pieni kuorma-auto ja autoja
-Nappikset, pallopumppu, EPSin tuulipuku ja reppu
-Tarinanopat, magneettishakki ja white stories -arvoituskortit
-Mulle, Miehelle ja Taimille fillarit & kypärät ja 2 lasten turvaistuinta
-Sukellusaarteita ja uimalasit

Juuri nuo meiltä puuttuikin.

Taimista on tullut ihme valittaja! Se selittää sellaisella narisevalla äänellä: "Äiti, Touko kiusaa! Äiti, Kaapo otti kengät! Äiti, ei oo tuttia!" Koko aika sillä on joku suru/vääryys meneillään. Paitsi että on se myös iloinen hassuttelija.

Kesän kirjat on puolestaan tässä:

-Sofi Oksanen, Stalinin lehmät, ihan huippu!
-Astrig Lingren, Marikki, lapsille ääneen
-Antti Hyry, Maailman laita, ihanaa Hyryä

Ja kesken on vielä:

-Ulla-Lena Lundberg, Jää
-Sofi Oksanen, Baby Jane
-Astrig Lingren, Veljeni leijonamieli
-Antti Hyry, Maatuuli
-Eve Hietamies, Tarhapäivä

Saa nähdä, riittääkö kesä.

Juoksukoulumme etenee. Ollaan juostu mökilläkin, ensin postilaatikoille ja takaisin ja vähän vielä päälle, sellainen reipas viiden kilsan lenkki ja sitten isin ja M:n lenkki, Keinumäkeä, maantietä ja omaa mökkitietä, kuusi kilometriä. Molempien lenkkien jälkeen olen pulahtanut suoraan järveen. Ja sitten syönyt grillattua makkaraa kodassa rakkaiden kanssa, neljän pienet, likaiset, mustelmaiset ja naarmuiset kintut rivissä vieressä. Se on kuulkaas kesä!

Minusta tulee taas syksyllä koululainen. Meinaan tehdä hissukseen verkkokursseja ja kirjatenttejä. Toisaalta duunissa on varmasti kiireinen syksy, ja nämä kääpäläiset tekevät elämästä kiireistä myös. Mutta katsotaan nyt. Kiva olisikin opiskella jotain, kun sain vuosi sitten VTS-tutkinnon tehtyä. Ja tuosta liikunnasta ei saa tinkiä, vaikka tulisi mitä.

Eilen oltiin Käävän kanssa uimassa ja törmättiin sen vanhoihin luokkakavereihin, fudislikkoja nekin. Seuraavaksi menen sitten uimaan Toukolaisen ja Kaapolaisen kanssa. Minikääpä uskaltaa jo aika rohkeasti sukellella ja pääsee sukeltaen eteenpäinkin, joten ehkei se uimataito enää kaukana ole.

Ollaan nyt oltu mökillä pariin otteeseen, kolmen päivän satseissa. Myös E-serkun synttäreillä käytiin Ypäjällä, ja kerran aiemminkin. Kääpä valittikin, että me ollaan aina joko Loukussa syömässä tai Ypäjällä.

Kuskattiin mökille kasa uimapatjoja ja Kääpä ja Miniäinen olivat juuri siinä iässä, että ne viihtyivät melkein koko päivän järvessä niiden patjojen kanssa. Illalla ne nostettiin järvestä makuupusseihin huulet sinisinä.

Meillä onkin jo aamusta naapurin J kylässä. Niillä sujuu hyvin hommat yhdessä. Käävän ja minun pitäisi suunnitella viululeiri. Se meinaa järjestää itselleen viiden päivän viululeirin, jolla soitetaan 2-3*vartti päivässä ja illalla on vielä teoriaa. Saas nähä, mihin väliin se meidän kesässämme mahtuu. Mutta hyvä se olisi siihen viuluun koskea vähän kesälläkin, jos vain intoa riittää, kun viululoma on melkein neljä kuukautta. Meinataan ainakin soittaa vanhoja, sikahelppoja kappaleita.

Minäkin kaivoin saksofonin esiin, josko sitä tulisi vähän töräyteltyä. Ja pianoakin voisi soitella, ja sitä viulua, hankinhan itselleni uuden jousenkin.

Minikäävän kanssa haluaisin lueskella enemmän. Se lukee iltaisin Akkareita ja vihreitä ja sinisiä banaaneita. Kesällä pitää myös laittaa Miniäiselle koululaisen huone, pitää hankki koulupöytä ja -tuoli ja vanhaa Lundiaa meinasin maalata hyllyksi, jos vaan innostuisi.

Niin paljon olisi kivaa tekemistä ja niin vähän aikaa. Onneksi tällä 1-vuotiaan keskittymiskyvylläni ehtii paljon kaikenlaista. Ja osa suunnitelmista saa jäädä odottelemaan ruuhkavuosien loppumista, sekin aika vielä tulee.

Lomalla viimeinkin!

Mies on lomaillut viikon lasten kanssa ja nyt pääsin minäkin. Aika tiukkaa teki tämä viikko, mutta nyt on sitten neljä kokonaista viikkoa pelkkää lomailua.

Me ei ikinä oikein suunnitella lomaa etukäteen. Sen verran tiedetään, että huomenna lähdetään Pusulaan. Ollaan varmaan kolmisen päivää, sopiva satsi tällä porukalla.

Tiistaina meen bodybalanceen ja torstaina on bodycombat. Lisäksi jatketaan porin juoksukoulua. Maanantaina juostiin ekaa kertaa vitonen (5,3 km) ja tänään on sama lenkki vuorossa. Ensi viikolla pitää jo vähän pidentää juoksua, meinaan mennä siihen päälle 1,3 km, jolloin tulee 6,5 kilsaa. Vähitellen kasvatetaan matkaa kohti kymppiä ja se pitäisi onnistua kuukauden kuluttua.

Laihdutusprojektikin sujuu. Nyt on irronnut 14 kiloa, tavoitteeseen matkaa 10.

Käävän fudiksessa on neljän viikon tauko ja heinäkuun lopulla jatketaan taas uudella innolla. On niillä kyllä kova jengi, mutta hienosti se on pärjännyt.

Minikääpä seisoo käsillään ja kiipeilee joka ikiseen tolppaan. Se piirtää Trash Pack -sarjiksia, jotka alkavat OLIPA KERRAN.

Toukolainen fillaroi ja hippaloi melkein aamusta iltaan pyöräilykypärä päässä. Nyt ne on alkaneet vesisotaa.

Taisku on saanut oman pyörän, naapurin L:n vanhan. Sitä pitää kuljettaa pihan ympäri myötäpäivää, ei vastapäivää, sillä muuten tulee huuto. Se on siirtynyt puheessa vaiheeseen, jossa sanotaan "Heidi   vauva" pitkällä välillä. Muistan tuon vaiheen Käävältä.

Mies lähtee nyt lenkille ja se on tosiaan loma se!

Kympin tyttö

Mies hoiti eilen Taimin kehityskeskustelun. "Kympin tyttyö", tokaisi hoitaja.

Ja onhan se reipas likka se Taisku-Paisku:

-Juttelee kovasti. Saga ja Ben on sen parhaat kaverit ja niistä se puhuu iltaisin ja viikonloppuisinkin. Ja tietenkin Essi, eskariin siirtyvä ystävä, joka hoitaa Taimia ja Sagaa.

-Häärää. Juhannuksena Muurlassa se heitteli palloa välillä terassilta, välillä portailta.

-Keinuu. Isojen keinussa, kuinkas muuten.

-Pukee: kenkiä, hattuja, paitoja, housuja. Kaikki ei mene aina ihan vimosen päälle mutta yritys on kova.

-Leikkii. Hoitaa nukkevauvoja, ajelee autoilla, rakentaa Duploilla.

-Mopoilee. Menee hurjasti mopollaan pitkin pihaa.

-Pelaa säbää. Pavvoja pitää olla mahdollisimman monta, jotta säpinää riittää.

Ja ajatelkaa, syyskuussa tulee kaksi vuotta täyteen! Onneksi sillä on sentään vielä meidän lasten vauvatukka: ohimoilla pientä haitulaa, kunnon takatukka ja otsalla kaistale.

Vietettiin juhannusta taas Pusulassa ja Muurlassa. Pusulassa olikin paljon porukkaa: M, L ja vauva, Vaari ja M tietenkin mutta lisäksi juhannusvieraaksi oli kutsuttu Pappa ja P.

Tuli kyllä grillattua niin huolella että huh. Nyt maistuu vähän kevyempi mättö. Laihdutus on tilanteessa -12 kg ja etenemään pitäisi päästä.

Eilen tehtiin 18 minsan lenkki, huomenna on 24 minsaa. Ja ensi maanantaina pitäisikin mennä sitten viis kilsaa! Vaikea kyllä vielä uskoa.

Torstaille varasin pitkästä aikaa bodybalancen, se on tosi kivaa. Viime viikolla sain uuden saliohjelman, jota en ole kokeillut vielä kertaakaan. Tuntuu, että tuo Porin juoksukoulu riittää tämän arkihärdellin lisäksi. Mutta nyt siis buukkailin noita ryhmäliikuntatunteja, bodybalancea ja body combattia.

Minikääpä on kyllä oikea apina. Missä vaan on joku tolppa, onkin Miniäinen jo sen latvassa. Onneksi syksyllä alkaa se temppukoulu!

Kääpä jatkaa kesän nyt sitä fudistaan. Syksyllä sillä jatkuu viulu ja teoriakin alkaa nyt. Ilahduttavasti teoriatunnit pidetään Saunalahden koululla keskiviikkoisin kolmelta, mikä tarkoittaa, ettei meidän tarvitse kuskata sitä minnekään vaan teorian saa hoidettua koulun jälkeen.

Partiokuviot on vielä auki, meillä on nyt virityksiä useampaan suuntaan. Toivottavasti nekin loksahtaa vielä kohdalleen.

Sammakoilla ja kesähoitolaisella on enää kolme päivää ja sitten alkaa Miehen loma. Mulla on vielä ensi viikko töitä, mutta sitten pääsen minäkin lomalaiseksi. Kääpä on viettänyt nyt pian kaksi viikkoa kotona. Se on käynyt kerran naapureilla lounaalla ja muuten ollaan varattu sille jotain sellaista, jota ei tarvitse lämmittää, meillä kun ei ole mikroa enkä halua, että se säätää yksin kuuman veden tai hellan kanssa. Naapurien kanssa se on käynyt myös kävelyillä, soittaa aina ensin luvan. Ja sitten se lukee Harry Pottereita ja katsoo Harry Potter -leffoja. Katsokoon, parin leiriviikon jälkeen pitääkin vähän sluibailla. Ja onhan sillä se fudis. Eilen oli melkeen 30 astetta lämmintä ja siellä ne likat pelas. Ne oli ihan hikipäitä, kun hain.

Pojat sai muuten eilen Käävän fudiksen aikana uudet tukat ja minä kulmakarvat. Ja hain häihin paidan. Nyt on meidän naisten vaatteet valmiina, vielä pitää hommata Miehelle paita ja viritellä poikain vaatteet.

Inhoan, inhoan juhlavaatteita!

Koti kondikseen

Meillä oli ollut koti kaaoksessa helteistä lähtien. Silloin piti päivystää kaikki illat pihalla, kun lapset pulikoivat joko naapurin altaassa tai omassa ja alkoivat vesisotaa tai pelasivat fudista tai säbää. Taisku onkin varsinainen säbälikka, se pelaa melkein aina tuossa pihassa, ellei sitten ajele autollaan, keinu tai tee kakkuja.

Tänään se onki käpyjä kuralöllöstä. Välillä se piti tauon ja kävi pyyhkimässä tassunsa isin housuihin ja meni sitten taas takaisin hommiin.

Tänään oli myös päivä, jolloin Käävän pitkäaikainen haave toteutui: se sai vihdoin oman sähkömopon. Nyt ne on Miehen kanssa lenkillä metsässä.

Tosi polleana se on ajellut, hyvä kun malttoi lähteä Huimalaan. Oltiin siellä Miniäisen M-kummin kanssa, kolme isointa kääpää pääsi mukaan. Kääpä pelasi fudista, pompittiin trampalla, pelailtiin korista ja seikkailtiin tietty. Mahtava paikka!

Viikko sitten oltiin Lintsillä. Minulla oli nyt kolme pienintä, sillä Mies oli Käävän partioleirin vierailupäivässä. Ensin Lintsi oli varattu duunijuttua varten. Saimme seuraksemme Toukolaisen S-kummin ja M:n. Treffeille saapui myös L ja V (joka sai kuin ihmeen kaupalla kiukkuiset taaperot unille), M ja V sekä H ja V, lukiokavereita jälkikasvuineen. Ja kaksi masuvauvaakin!

Minikääpä pääsi Kummitushotelliin, Vekkulaan, Linnunrataan ja Lohikäärmeeseen. Toukolainen pyöri M:n kanssa kuusi kertaa autokarusellissa ja me kaikki hurvittelimme Rummuissa ja Kuumailmapalloissa. Panoraamassakin kävimme ja Taikasirkus oli molempien poikien suosikki. Myös Kuuputtimeen ne pääsivät kahdestaan.

Yhdeksän tunnin kuluttua kotiin lähti väsynyt, mutta onnellinen joukkue.

Illalla saimme Käävänkin kotiin leiriltä. Ne oli ensin kaksi päivää Minikäävän kanssa Donkkis-leirillä, sitten Käävällä oli viiden päivän metsäleiri Mahla, partiota siis, ja tällä viikolla se oli maanantaista perjantaisin urheluleirillä. Niillä oli siellä fudista, korista, säbää, pesistä, yleisurheilua ja uintia. Käävän mielestä pesis oli fudiksen jälkeen kivointa.

Nyt meidän pojat syö mässyä ja katsoo leffaa. Toukolainen luulee, että tämä on "Pähkäpää", eikä millään usko, että kyseessä on Tähkäpää. No, samapa tuo.

Niin, Taimi oli alkuviikosta pari päivää kuumeessa. Mies oli kotona maanantain ja minä tiistain. Koska koti oli kaaoksen vallassa, oli toimittava. Teimme Toukolaisen kanssa listan, jonka mukaan etenimme:

************


TIISTAI


OK TOUKO PELAA
OK TOUKO PIRITE
OK ÄITI PESEE TUMMAT PYYKIT
OK ÄITI PESEE VAALEAT PYYKIT
OK ÄITI PESEE PYYHKEET
OK TAIMI PÖTKÖTTÄÄ
OK TOUKON VAATTEET KAAPPIIN
OK TAIMIN VAATTEET KAAPPIIN
OK ISIN VAATTEET KAAPPIIN
OK ÄIDIN VAATTEET KAAPPIIN
OK KANERVAN VAATTEET KAAPPIIN
OK KAAPON VAATTEET KAAPPIIN
OK ESKARIKIRJAT KAAPON HUONEESEEN
OK KOULUKIRJAT KANERVAN HUONEESEEN
OK TOUKO LAITTAA KENGÄT KAAPPIIN
OK KENKIEN JÄRJESTELY
OK ALAVESSAN PESU
OK YLÄVESSAN PESU
OK OLKKARIN IKKUNAT
OK ETEISEN PEILIT
OK SAMMAKKOTARINA BLOGIIN
OK PARTIOKAMAT KANERVAN HUONEESEEN
OK KALLEN KAAPIN OVEN SULKEMINEN
OK TOUKO PYYHKII PÖYDÄN
OK TOUKO JA ÄITI KERÄÄ TOUKON LELUT

************

Nyt on koti kondiksessa!


Ai niin: Minikääpä sai ihan huippuhyvän eskaritokarin! Siinä oli arvioitu varmaan sataa asiaa, ja kaikki muut se osasi, paitsi että paikallaan istuminen on vielä orastava taito :) No, eiköhän se tässä kesän aikana kypsy koululaiseksi. Kyllä se malttaa hommansa tehdä, mutta peppu pyörii vielä penkissä.

Ja Kääpäläinen pelasi pari fudismatsia. Granin ne voitti 2-0, Kääpä teki toisen maalin, ja Lepan 5-2. Kääpä sai vihreän kortin. Parasta oli se, että vastapuolella pelasi Veera, Helmi ja Emma, sen entiset luokkakaverit. "Ota pallo pois Kanelta", komensi Lepan valkku. Käävällä oli tokassa pelissä jo oma pelipaitakin, kyllä kelpasi pelata numerolla 17.

Käävällä on nyt se sähkömopo, eikä Taimistokaan taida olla mikään prinsessatyttö: "Ei mekko, paita!" se komensi, kun yritin tarjota sikahintaista Me&i:n froteemekkoa. Taitaa lähteä Sydänpyllyihin myyntiin parinkymmenen sentin pino pikkuisia mekkoja. Tai, yritän kyllä vielä!

Pojat saivat molemmat 20 uutta Trash Packiä ja ollaan nyt reissattu niiden kanssa. Myös Lukukaveri oli mukana, koska Miniäinen halusi näyttää sen kummilleen.

Meidän juoksukoulu etenee hyvin. Kohta on neljä viikkoa täynnä ja tänään piti jo juosta vartti putkeen. Ja minähän juoksin! Nyt on ihan supertyytyväinen olo. Parin viikon päästä menee se viisi kilsaa, jee!

Nyt on painoa pudonnut 12 kg, toinen mokoma enää jäljellä.

Työrintamallekin kuuluu hyvää. Mietin tässä juuri, etten kyllä mitenkään olisi 20 vuotta sitten uskonut, että saisin vielä joskus näin onnellisen elämän.

Ateneumin jälkeen

Tässä vihdoin se lupaamani eskarilaisten kirjoitus. Minikääpä kirjoitti parhaan ystävänsä A:n kanssa seuraavan tarinan.

ATENEUM
EERO JÄRNEFELT

SAMMAKKO

SE ON LIMAINEN
SE ON HIENO
SE ON SÖPÖ
SEN ISO VELIT SANOIVAT HÄNTÄ SAMMAKOKSI KOSKA HE OLIVAT KATEELLI SIA EEROLLE. KOSKA EERO OLI HYVÄ MAALARI
SILLÄ ON PEHMEÄ MASSU

A JA K

Lukuvuosi pulkassa

Lauantaimme saimme vihdoin eskarin ja koulun lukuvuodet päätökseen ja veisasimme oikein Suvivirrenkin. Torstaina päätimme yhden duunikoulutuksen yllättäen samaiseen Suvivirteen.
Siitähän on nyt kohistu jo muutama vuosi. Laulaessamme kävin oikein sanoja läpi ja kyllä, yhdessä säkeistössä mainittiin itse Jumalakin. Olin ajatellut, että voihan kukin ajatella sen Jumalan omalla tavallaan, mutta sitten tajusin, ettei voikaan. Ateistilla kun ei ole sitä jumalaa, josta tuossa lauletaan. No mutta oisko mitenkään mahdollista jättää vaikka sitä Jumala-säkeistöä vaikka kokonaan pois? Ainakin eka säkeistö on kutakuinkin uskontoneutraali:

Jo joutui armas aikaja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopitaas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.

Ihana oli aloittaa koululaisten loma. Minikääpä jatkaa kesäkuun vielä kesähoidossa ja T&T:llä on tarhansa, mutta koululainen pääsi jo vapauteen.

Vein äsken Käävän ja Miniäisen Ryttylään leirille ja sinne ne jäivät isosen kanssa potkimaan palloa. Huomenna haen ne ja keskiviikkona alkaakin sitten Käävän partioleiri.

Viikonloppu meni ihan lomafiiliksissä. Launtain meidän kolme isointa pulikoi koko päivän naapurin poikien uima-altaassa ja sunnuntaina piti sitten laittaa oma. Shoppailimme leluja ja ruokaa ja olin ihan kuitti, kun pääsimme kotiin.

Käävällä oli vielä fudistreenit ja minäkin pääsin lenkille. Meillä on menossa Porin juoksukoulu ja nyt on kaksi viikkoa takana. Neljän viikon kuluttua pitäisi onnistua viiden kilometrin juoksulenkki. Katsotaan, kuinka meidän käy.

Toissaviikonlopun vietimme Käävän ekassa fudisturnauksessa, Espoonlahti Cupissa. Niillä oli hyvä jengi ja ne voittivat kuudesta matsista viisi ja yhden pelasivat tasan. Kääpä teki yhden tai kaksi maalia ja torjui hienosti maalivahtina. Vikaan matsiin saimme katsojiksi M:n, L:n ja Vauvan. Se oli huippua se!

Minulle meinasi tulla paniikki, sillä sain lauantaina puoli kuudelta tietää, että sunnuntaina pitää tulla paikalle mokkapalapellillisen kanssa. Sain vapautuksen buffasta, säntäsimme kauppaan ja sain ainekset kasaan. Illalla tein pari pellillistä niitä mokkapaloja ja saimme tarjota herkkuja myös pihalaisille hienosti sujuneen turnauksen jälkeen.

Kääpä loisti myös kouluhommissa: se sai taas pelkkiä erinomaisia ja lisäksi reilun kaverin stipendin. Olen niin ylpeä Kääpäläisestäni!

Minikääpäkin loisti: se sai vihdoin kotiinsa itse tekemänsä lukukaverin, jääkaappi Trash Packin ja sen kanssa onkin nyt sitten reissattu kaikkialla. Vohvelikankaasta se oli tehnyt pyyhkeen, jonka lukukaveri sai peitokseen.Sain ihastella myös eskarivihkoja. Taitava ukkeli! Pistän omaan postaukseensa aineen, jonka ne oli Aaron kanssa kirjoittaneet Sammakosta.

Torstaina tulimme kotiin vasta ysiltä, sillä pääsimme kyläilemään vanhan pihan S:n ja A:n luona. Pihassa oli hurja vesisota ja nippa nappa saimme kaikki kuusi muksua syötettyä. Tarjolla oli grillimakkaraa, maukasta salaattia, sienikastiketta, spagua ja kukka- ja parsakaaleja. Ja jälkkäriksi mokkapaloja!

Tämä makkara-mokkapaladieetti onkin ollut tuloksellinen - olen laihtunut nyt 11 kg! (Vai joko jo hehkutin?) Vielä on 13 kg jäljellä. Toivottavasti sali, Body Combat/Shape/Bodybalance ja Porin juoksukoulu hoitavat homman loppuun, kun niin hyvin aloittivatkin.

Loviisa, pikku koira, iso koira ja lukukaveri

Nyt on kevätjuhlat vietetty.

Minä pääsin päiväkodin juhliin katsomaan peikkoja, liekkejä ja palomiehiä, mehiläisiä ja karhuja. Ja erityisesti koiria, isoja ja pieniä.

Säntäsin töistä. Puhelimeni hajosi juuri kriittisellä hetkellä ja jouduin jäämään sen kanssa säätämään, koska puhelin on ainoa kamerani ja kameraa, jos mitä, tarvitaan päiväkodin kevätjuhlissa.

No, sain yhden puhelimen toimintakuntoon ja ajoin pizzeriaan. Tilasin meille kinkku-ananaksen, hain pienet ja söin kurahousuystävieni kanssa pizzan kolmeen pekkaan.

Palasimme takaisin tarhalle. Hoitajat ottivat Sammakkoni ja minä siirryin katsomoon.

Pian esiintyjiä alkoi saapua. Peikot, koirat ja palomiehet, kaikki löysivät omat paikkansa. Yksi isoista koirista vilkutteli, erän pikku koira oli melkein koko esityksen "mun Pepan" sylkyssä. Ja sitten:

"Iso koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau.
Iso koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau.

Pikku koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau.
Pikku koira laulaa hau hau hau, venyttelee kaulaa hau hau hau."

Koirat kupivat maata, pyörivät ympäri ja menivät maahan makaamaan, myös pikkuinen taisku. Kuopimista se vähän empi. Toukolainen uppoutui rooliinsa täysin. Isoja koiria oli 14 ja pieniä 4.

Hienojen esitysten jälkeen saimme mehua ja keksiä. Samalla selvisi dramaattisia asioita: kaksi kolmesta hoitajasta siirtyy meidän lasten ryhmästä muualle ja osa lapsistakin siirretään yhden hoitajan mukana! Eli syksy tuo muutoksia Sammakoidenkin elämään, mutta toivottavasti saamme tilalle mukavia hoitajia ja mukavia lapsia.

Tarhan juhlien jälkeen siirryimme koululle ja pääsimme Käävän luokkaan katsomaan valokuvaesitystä viime keväästä. Ne olivat käyneet Metsämörriretkillä, kirjastossa ja Heurekassa. Videotakin oli otettu pilven tekemisestä. Se taisikin olla Heureka-reissun kohokohta.

Mies pääsi käymään Minikäävän luokassa ja näki lukukaverinäyttelyn. Minikääpä oli kirjoittanut lukukaveristaan jääkaappi Trash Packista tarinan ja itse kaveri oli toki tosi hieno, eskarilaiset olivat tehneet pehmo-otukset sellaisilla pistoilla, joita me teimme vasta tokalla. Miniäinen on syystäkin ylpeä aikaansaannoksestaan.

Kun minä sain nauttia koirien esityksestä, pääsi Mies näkemään eka-tokaluokkalaisten valmisteleman Ronjan. Kääpä esiintyi Ronjan äitinä Loviisana ja sai laulaa Ronja-vauvalle näin:

"On jalkojesi juuressa melkein koko maailma. Vasten tuulta korkealle pääset lintunen.
Älä liian kauaa pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa. Seikkailu odottaa.

On siipes vielä pienet, mutta kohta lienet kotka uljas kannella taivaan sinisen.
Mitä vielä mietit? Ajan onnellisen vietit. Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun."

Esitys sujui kaikin tavoin hienosti. Mies sai pätkiä videolle ja minäkin sain nähdä kaikki Käävän osuudet, video-installaation ukkosyöstä, jolloin Ronja syntyi ja ryövärien tanssin. Käävän ystävä A esiintyi hienosti Kalju-Pietuna, naapurin E oli kertoja ja naapurin J ryöväri. Esityksessä oli myös kettuja ja keijuja ja lavasteryhmän työ oli myös ollut loistokasta.

Tänään Käävän luokka menee metsäretkelle. Hyvä vähän chillailla kovan koitoksen jälkeen.

Olen kyllä niin iloinen, ylpeä ja onnellinen meidän käävistä. Edessä on pitkä kesäloma ja sen jälkeen saan huolehtia eka- ja kolmasluokkalaisista sekä Sammakoistani. Viikonloppuna pelataan Espoonlahti Cup ja sitten onkin enää viikko eskaria ja koulua, jonka jälkeen alkaa se kauan odotettu Kääpälän kesä.