No nyt se Mummukin, lasten isomummo, sitten kuoli. Nukkui kuulemma rauhallisesti pois. Meidän piti mennä Tapaninpäivänä sitä katsomaan, mutta ei sitten menty sen myrskyn takia. Ja sitten sainkin sen angiinan. Ja Vaari ja M kertoivat, miten Mummu oli pitkästä aikaa oikein pirteä, joten ei yhtään tajuttu pitää kiirettä.
No, nyt ei mennä enää katsomaan Mummua Haagaan vaan tavataan ehkä sitten joskus Taivaan kodissa.
Juuri äsken posteja hakiessani mietin Mummua, että miten se Ouluun muutto menikään. Mummu oli kotoisin rajan takaa Karjalasta, Värtsilästä, ja aloitti koulun Oulussa mutta muutti sitten vuoden jälkeen Helsinkiin. Mummu oli syntynyt 1929, joten muutto lienee ollut vuonna 1936. Ei kai silloin enää evakkoon lähdetty vai lähdettiinkö?
Nyt ei voi enää kysyä, vaikka ei se Mummu olisi enää muistanutkaan. Jouluna se oli kertonut Vaarille, että me ollaan kaikki köyhiä ja että se ei pitänyt jostain miehestä. Niin vain se oli tainnut Mummu jo palata nuoruusvuosiinsa, eli niitä uudelleen.
Kesällä näin Mummun viimeksi, eikä Mummu nyt sitten ehtinyt nähdä Taimia. Silloin kesällä joimme synttärikahvit, kun Mummu täytti 82. Kääpä oli tuolloin mukana ja vielä syksyllä Kääpä ja Minikääpä kävivät Mummua moikkaamassa M:n ja L:n kanssa ja vievät sen vähän ulkoilemaankin.
Pieni ja hentoinen se Mummu kyllä jo olikin, jäseniä kolotti sen osteoporoosin vuoksi ja moni kremppa vaivasi, joten ehkä parempi näin. Lepää rauhassa, Mummu.
Friday, December 30, 2011
Thursday, December 29, 2011
Vuoden 2011 yhteenvetoa
Tämä vuosi oli omalta kannaltani varsin monimuotoinen mutta myös rankahko, mahtuihan mukaan ystävän ja anopin hautajaiset mutta myös yksi raskaus, synnytys ja syntymä.
01-02/2011
Tammi-helmikuun olin vielä lasten kanssa kotona. Kääpä oli eskarissa ja Mies vei sen töihin mennessään, sillä eskari alkoi 8.15. Minä laitoin pojat valmiiksi ja lähdimme heti perään, sillä Minikäävän kerho alkoi 9.00 ja meiltä on sinne matkaa. Siitä me sitten jatkoimme Toukolaisen kanssa puistoon ja söimme lounaan siellä. Sitten pitikin kiiruhtaa hakemaan Minikääpää, koska kerho loppui 12.00 ja kerhosta eskariin piti hoputtaa Minikääpää, jotta ehdittiin sinne klo 12.15.
Ihan älytöntä aikaa! No, tunnin ehdimme olla Toukolaisen kanssa puistossa kaksistaan, mikä oli mukavaa, mutta lounaan jälkeen tuli aina kiire. En näe mitään järkeä tällaisessa kerhoilussa, ainakaan jos lapsia on useampi. Kamala kiire ihan turhan takia, samalla vaivalla olisin vienyt ne tarhaan ja mennyt itse töihin. Mutta tulipa kokeiltua tällaista perinteisempää hoitovapaata kerhoiluineen.
Maanantai oli sentään lungimpi päivä, kun Minikäävällä ei ollut kerhoa. Perjantaisin olimme usein kolmistaan Karakallion perhekerhossa, kun kerhon vetäjä oli usein sairaana ja varakerho olisi ollut päiväkodissa. Ja torstaisin puistossa oli muskarihetki, meidän lempparimme. Iltapäivisin olimme usein koko porukka kotona tai sitten ajoimme Myrtsiin avoimeen päiväkotiin.
No, siitkäkin selvittiin ja hiihtolomalla pääsimmekin sitten aloittamaan päiväkotiin tutustumisen. Kääpä oli mukana, kun eskaria ei ollut. Jonain päivänä A otti Käävän ja Miniäisen hoitoon I:n ja R:n kanssa, jotta pääsimme tarhaan kahdestaan Toukolaisen kanssa, sillä tuolle pikku-ukolle tarhailu oli ihan uutta, kun taas Minikääpähän oli siinä jo ihan konkari, vaikkakin tarha oli uusi.
03-06/2011
Maaliskuun alusta alkoi sitten työ, tarha ja sairastelut. Minulla oli flunssa, poskiontelontulehdus, angiina ja poskiontelontulehdus ja käävillä mitä milloinkin. Toukolaisella varsinkin oli niitä korvatulehduksia.
Minulla oli töissä mukava projekti ja sikäli kaikki sujui hyvin. Aamuisin teimme aina pienen kierroksen; ensin Kääpä eskariin Rastaalaan, sitten pojat tarhaan Viherkallioon, Mies töihin Karaporttiin ja lopulta minä vielä radan toiselle puolelle toimistolle. Kuulostaa pahalta, mutta koko reissuun meni vain vähän reilu puoli tuntia. Ja sitten illalla sama toiseen suuntaan.
Aamut olivat yllätävän sujuvia, sillä pistimme illalla vaatteet valmiiksi lattialle pinoihin, joista käävät pukivat ne lastenohjelmia katsoessaan. Illalla palasimme Pikkukakkosen aikoihin, ja toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa.
07/2011
Heinäkuun lomailimme. Emme matkustaneet minnekään, mutta käväisimme sentään Pusulassa mökillä ja teimme reissut Lintsille ja SeaLifeen. Ja rannoillakin ehdimme lojua, Pitkäjärvellä ja Odilammella nyt ainakin. Kiva kesä, tosin helteet tuntuivat tuskaisilta mahan kanssa.
08-11/2011
Elokuussa alkoi poikien tarha neljänä päivänä viikossa. Me saimme olla pari viikkoa Käävän kanssa kahden ennen koulun alkua. Kävimme kahvilla ja shoppailimme repun, penaalin, kynät ja kumit. Mukavaa aikaa! Olinkin ollut viimeksi Käävän kanssa kahdestaan lapsen ollessa alle 1,5.
Koulun alku ei jännittänyt ihan niin paljoa, kun eskari oli ollut samalla koululla. Mutta jännitti se silti. Luokalle tuli 23 lasta ja ope vaikutti heti kättelyssä oikein mukavalta. Läksyä tuli heti ekana päivänä.
Kääpä aloitti iltapäiväkerhon, ja tuli kotiin vähän kolmen jälkeen. Teimme läksyt ja sitten Käävälläkin koitti vapaus.
Syyskuun puolessa välissä saimme seuraksemme Taimiston. Synnytys käynnistettiin viikolla 42+0. Edellisen päivän ramppasimme Jorvissa Miehen kanssa, sillä supistuksia oli ollut jo pitkään ja yritimme vauhdittaa niitä, mutta ei se vauva vaan halunnut syntyä. No, saimmepa olla kahdestaan kahdeksan tuntia ja käytyä läpi vuoden aikana kertyneitä asioita.
Se olikin tämän vuoden ainoa kahdenkeskeinen aika, joten ei ihme, että parisuhde on ollut välillä kovilla. Onneksi elämä helpotti, kun vauva syntyi.
Marraskuun alussa pojilla jäi vielä yksi tarhapäivä pois, joten ne tarhailivat maanantaista keskiviikkoon. Saimme siis edelleen olla Taimiston kanssa kuusi tuntia kahdestaan kolmena päivänä viikossa, mikä teki oikein hyvää symbioosillemme. Ja minä sain vähän luettua ja ehdin nähdä ystäviänikin. Oikein hyvä sijoitus, varsinkin kun pojillakin oli tarhassa kavereita ja kaikki sujui hyvin.
Loka-marraskuun isoja juttuja oli myös poikien putkitus. Toukolaiselle laitettiin putket lokakuun lopussa ja Minikäävälle marraskuun lopussa. Toukolaisellahan oli aina se märkivät korvatulehdus ja Miniäiselle oli kehittynyt liimakorva. Kävin poikien kanssa putkitusten jälkitarkastuksessa jouluviikolla ja kummallakin oli putket hienosti paikoillaan ja avoinna. Ja on niistä ollut kyllä apuakin.
Perjantaisin kävimme Tuomarilan perhekerhossa fiilistelemässä, siellähän kävimme aina Ymmersta-aikoinamme. Puistoon sen sijaan emme juuri ehtineet, mutta perjantaisin söimme siellä usein lounaan.
Mies päätti, ettei kotiaikanaan tarhaa lapsia, joten irtisamoimme hoitopaikat marraskuun loppuun, sillä päiväkoti oli välipäivät kiinni eikä joulukuulle olisi osunut kuin kahdeksan tarhapäivää. Ja minä halusin myös osallistua poikien kanssa kaikkiin joulurientoihin.
12/2011
Joulukuu olikin kiireinen. Olimme Nukketeatteri Sampon esityksessä, Minikäävän kanneltunnilla ja muskarin joulukonsertissa, Käävän viulukonsertissa, puiston puurojuhlassa ja Käävän lupauksenantotilaisuudessa itsenäisyyspäivänä. Ja minä sairastin koko joulukuun: ehdin kärvistellä 1,5 viikkoa nielutulehduksen kanssa, kunnes sain kurkkupaiseen, enkä oikein pystynyt syömään viikkoon ja nyt sain sitten vielä angiinan.
Onneksi sentään jouluna olimme kaikki terveinä ja juhlimme aattoa taas täällä meillä. Jo kolmas joulu tässä väliaikaiskodissamme Laaksolahdessa.
Eli näin pääpiirteissään sujui vuosi 2011. Vuosi 2012 tuo tullessaan uusia tuulia, sillä minä menen töihin ja Mies jää kotiin. Odotamme molemmat uusia pestejämme ja itse asiassa juuri tänään on vika himapäiväni ja miehellä vika duunipäivä. Se oli sitten siinä se.
01-02/2011
Tammi-helmikuun olin vielä lasten kanssa kotona. Kääpä oli eskarissa ja Mies vei sen töihin mennessään, sillä eskari alkoi 8.15. Minä laitoin pojat valmiiksi ja lähdimme heti perään, sillä Minikäävän kerho alkoi 9.00 ja meiltä on sinne matkaa. Siitä me sitten jatkoimme Toukolaisen kanssa puistoon ja söimme lounaan siellä. Sitten pitikin kiiruhtaa hakemaan Minikääpää, koska kerho loppui 12.00 ja kerhosta eskariin piti hoputtaa Minikääpää, jotta ehdittiin sinne klo 12.15.
Ihan älytöntä aikaa! No, tunnin ehdimme olla Toukolaisen kanssa puistossa kaksistaan, mikä oli mukavaa, mutta lounaan jälkeen tuli aina kiire. En näe mitään järkeä tällaisessa kerhoilussa, ainakaan jos lapsia on useampi. Kamala kiire ihan turhan takia, samalla vaivalla olisin vienyt ne tarhaan ja mennyt itse töihin. Mutta tulipa kokeiltua tällaista perinteisempää hoitovapaata kerhoiluineen.
Maanantai oli sentään lungimpi päivä, kun Minikäävällä ei ollut kerhoa. Perjantaisin olimme usein kolmistaan Karakallion perhekerhossa, kun kerhon vetäjä oli usein sairaana ja varakerho olisi ollut päiväkodissa. Ja torstaisin puistossa oli muskarihetki, meidän lempparimme. Iltapäivisin olimme usein koko porukka kotona tai sitten ajoimme Myrtsiin avoimeen päiväkotiin.
No, siitkäkin selvittiin ja hiihtolomalla pääsimmekin sitten aloittamaan päiväkotiin tutustumisen. Kääpä oli mukana, kun eskaria ei ollut. Jonain päivänä A otti Käävän ja Miniäisen hoitoon I:n ja R:n kanssa, jotta pääsimme tarhaan kahdestaan Toukolaisen kanssa, sillä tuolle pikku-ukolle tarhailu oli ihan uutta, kun taas Minikääpähän oli siinä jo ihan konkari, vaikkakin tarha oli uusi.
03-06/2011
Maaliskuun alusta alkoi sitten työ, tarha ja sairastelut. Minulla oli flunssa, poskiontelontulehdus, angiina ja poskiontelontulehdus ja käävillä mitä milloinkin. Toukolaisella varsinkin oli niitä korvatulehduksia.
Minulla oli töissä mukava projekti ja sikäli kaikki sujui hyvin. Aamuisin teimme aina pienen kierroksen; ensin Kääpä eskariin Rastaalaan, sitten pojat tarhaan Viherkallioon, Mies töihin Karaporttiin ja lopulta minä vielä radan toiselle puolelle toimistolle. Kuulostaa pahalta, mutta koko reissuun meni vain vähän reilu puoli tuntia. Ja sitten illalla sama toiseen suuntaan.
Aamut olivat yllätävän sujuvia, sillä pistimme illalla vaatteet valmiiksi lattialle pinoihin, joista käävät pukivat ne lastenohjelmia katsoessaan. Illalla palasimme Pikkukakkosen aikoihin, ja toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa.
07/2011
Heinäkuun lomailimme. Emme matkustaneet minnekään, mutta käväisimme sentään Pusulassa mökillä ja teimme reissut Lintsille ja SeaLifeen. Ja rannoillakin ehdimme lojua, Pitkäjärvellä ja Odilammella nyt ainakin. Kiva kesä, tosin helteet tuntuivat tuskaisilta mahan kanssa.
08-11/2011
Elokuussa alkoi poikien tarha neljänä päivänä viikossa. Me saimme olla pari viikkoa Käävän kanssa kahden ennen koulun alkua. Kävimme kahvilla ja shoppailimme repun, penaalin, kynät ja kumit. Mukavaa aikaa! Olinkin ollut viimeksi Käävän kanssa kahdestaan lapsen ollessa alle 1,5.
Koulun alku ei jännittänyt ihan niin paljoa, kun eskari oli ollut samalla koululla. Mutta jännitti se silti. Luokalle tuli 23 lasta ja ope vaikutti heti kättelyssä oikein mukavalta. Läksyä tuli heti ekana päivänä.
Kääpä aloitti iltapäiväkerhon, ja tuli kotiin vähän kolmen jälkeen. Teimme läksyt ja sitten Käävälläkin koitti vapaus.
Syyskuun puolessa välissä saimme seuraksemme Taimiston. Synnytys käynnistettiin viikolla 42+0. Edellisen päivän ramppasimme Jorvissa Miehen kanssa, sillä supistuksia oli ollut jo pitkään ja yritimme vauhdittaa niitä, mutta ei se vauva vaan halunnut syntyä. No, saimmepa olla kahdestaan kahdeksan tuntia ja käytyä läpi vuoden aikana kertyneitä asioita.
Se olikin tämän vuoden ainoa kahdenkeskeinen aika, joten ei ihme, että parisuhde on ollut välillä kovilla. Onneksi elämä helpotti, kun vauva syntyi.
Marraskuun alussa pojilla jäi vielä yksi tarhapäivä pois, joten ne tarhailivat maanantaista keskiviikkoon. Saimme siis edelleen olla Taimiston kanssa kuusi tuntia kahdestaan kolmena päivänä viikossa, mikä teki oikein hyvää symbioosillemme. Ja minä sain vähän luettua ja ehdin nähdä ystäviänikin. Oikein hyvä sijoitus, varsinkin kun pojillakin oli tarhassa kavereita ja kaikki sujui hyvin.
Loka-marraskuun isoja juttuja oli myös poikien putkitus. Toukolaiselle laitettiin putket lokakuun lopussa ja Minikäävälle marraskuun lopussa. Toukolaisellahan oli aina se märkivät korvatulehdus ja Miniäiselle oli kehittynyt liimakorva. Kävin poikien kanssa putkitusten jälkitarkastuksessa jouluviikolla ja kummallakin oli putket hienosti paikoillaan ja avoinna. Ja on niistä ollut kyllä apuakin.
Perjantaisin kävimme Tuomarilan perhekerhossa fiilistelemässä, siellähän kävimme aina Ymmersta-aikoinamme. Puistoon sen sijaan emme juuri ehtineet, mutta perjantaisin söimme siellä usein lounaan.
Mies päätti, ettei kotiaikanaan tarhaa lapsia, joten irtisamoimme hoitopaikat marraskuun loppuun, sillä päiväkoti oli välipäivät kiinni eikä joulukuulle olisi osunut kuin kahdeksan tarhapäivää. Ja minä halusin myös osallistua poikien kanssa kaikkiin joulurientoihin.
12/2011
Joulukuu olikin kiireinen. Olimme Nukketeatteri Sampon esityksessä, Minikäävän kanneltunnilla ja muskarin joulukonsertissa, Käävän viulukonsertissa, puiston puurojuhlassa ja Käävän lupauksenantotilaisuudessa itsenäisyyspäivänä. Ja minä sairastin koko joulukuun: ehdin kärvistellä 1,5 viikkoa nielutulehduksen kanssa, kunnes sain kurkkupaiseen, enkä oikein pystynyt syömään viikkoon ja nyt sain sitten vielä angiinan.
Onneksi sentään jouluna olimme kaikki terveinä ja juhlimme aattoa taas täällä meillä. Jo kolmas joulu tässä väliaikaiskodissamme Laaksolahdessa.
Eli näin pääpiirteissään sujui vuosi 2011. Vuosi 2012 tuo tullessaan uusia tuulia, sillä minä menen töihin ja Mies jää kotiin. Odotamme molemmat uusia pestejämme ja itse asiassa juuri tänään on vika himapäiväni ja miehellä vika duunipäivä. Se oli sitten siinä se.
Sunday, December 25, 2011
Kääpälän joulu
Tätä joulua stressasin enemmän kuin koskaan, mikä on hassua, sillä kerrankin oli aikaa tehdä kaikki valmistelut hyvissä ajoin. Olen pitkin syksyä ostanut lahjoja jemmaan ja ruokakaupassakin kävin jo viime sunnuntaina, jotain hain tosin vielä torstaina.
Mehän olemme viettäneet viimeiset kahdeksan joulua meillä. Kaikki ovat olleet aina tervetulleita, mutta silti paikalle on saapunut vain minun sukuani. Tällä kertaa veljeni oli jo aaton Torniossa, kun parina viime vuotena se on lähtenyt ajamaan vasta aattoyönä. Isomummokin on niin huonossa kunnossa, ettei se pääse sieltä hoivakodista mihinkään.
Käävät olivatkin vähän pettyneitä, kun meille oli tulossa vain kolme vierasta, Mummi, Vaari ja A-sisko/kummi/täti, mutta onhan meitäkin toki jo kuusi. Kovasti ne yrittivät houkutella M-kummia, Pappaa ja Mikkoa mukaan joulunviettoon, mutta hyvät hulinat me saatiin aikaan yhdeksänkin hengen voimin. Oli hyvä, että aikuisia oli viisi, niin aina yksi hoiti Taimistoa ja neljä muuta laitteli lasten leluja kuntoon.
Itse asiassa tänä jouluna tontut olivat jo varsin varhain liikkeellä. Jo aatonaattona joulusukkiin oli ilmestynyt suklaapukit ja kuusenpallot. Pukit sai syödä heti, mutta pallot säästettiin kuuseen.
Kääpä, Minikääpä ja Toukolainen pääsivätkin kuusenhakureissulle Vaarin kanssa. Kuusi haettiin tuosta vierestä ja olikin aika ainutlaatuinen, sellainen tosi tuuhea ja kapea. Laitoin kynttilät ja tähdet jo aatonaattoiltana, jotta lapset pääsevät koristelemaan kuusta heti aattoaamuna.
Kääpiä jännitti kovasti ja Miniäinen heräsikin jo neljältä. Se kävi kurkkaamassa olkkarissa ja näki, miten kuusen alla odotti tonttujen tuomat suklaapukit ja neljä lahjaa, yksi per kääpä. Joulusukkiin oli äiti laittanut vielä piparminttutangot kuuseen ripustettaviksi.
Seiskalta annettiin lupa nousta ja Mies sai olla aamuvuorossa. Poikien tonttupaketeista tuli kummastakin neljä Morbsia, sellaisia pieniä avaruusolioita ja Kääpä sai sormiskeittejä. Pikkuinen Taimi sai M-kummin paketista mollamaijan, jolla on rapiseva hame ja pieniä renkaita, joihin tarttua. Sillä Taimi tykkääkin leikkiä.
Usein olemme käyneet aattona kirkossa, mutta nyt skippasimme sen ja sen sijaan saunoimme ja leivoimme piparit. Käävän kanssa teimme vielä pari pellillistä torttuja. Yllättävän leppoisasti aatto kuluikin kahteen asti. Vieraat saapuivat puoli viiden maissa, ja iltapäivällä oli jo vähän jouduttu turvautumaan telkkarin aattotarjontaan. Pojilla oli kyllä kivat leikit Duploilla ja Morbseilla. Aatonaattona ja aattona ne tekivät kumpanakin yhden lumiukon sateen sulatettaviksi.
Sain muuten Toukolaisen tukankin leikattua! Käävät olivat oikein hienoina uusissa vaatteissaan.
Glögien jälkiin siirryttiin ruokapöytään. Meidän jouluun kuuluu aina sama satsi, mutta listaan ruuat nyt vielä kertaalleen tähän:
-kinkku (Vaarin paistama)
-rosolli (A:n tekemä)
-italiansalaatti, sienisalaatti, perunasalaatti
-hillosipuli
-herneet
-sipuli- ja sinappisilli
-graavilohi
-perunat
-lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot
-kotijuusto
-tytinä eli lihahyytelö
Minä siis haen muut kaupasta, mutta kinkun paistaa aina Vaari ja rosollin tekee Anne. Yhtenä jouluna meillä oli kaupan rosollia ja se ei kyllä ollut mistään kotoisin. Sen sijaan laatikoista saan ihan kelvollisia tuunaamalla ne siirapilla ja kermalla. Ennen laatikot teki aina mummo, siis lasten isomummo, mutta harmiksemme emme saaneet siirrettyä taitoa meille jälkipolville. Lanttu- ja porkkanalaatikosta vielä ehkä selviäisin, mutta Mummun soppalooraa en saa kyllä millään tehtyä. Sen pitää olla sellaista tosi makeaa ja juoksevaa. Yhtenä jouluna yritin ja sain aikaiseksi lähinnä perunamuussia. Seuraavana jouluna tuunasin sitten kaupan lootan ja se oli Mummunkin mielestä ihan kelvollista. Samaten kotijuustoa olen yrittänyt, mutta parhaimmaksi olen todennut sen, mitä saa valmiina Karakallion Alepasta.
No niin saatiin taas syötyä. Lounaaksi meillä on jouluruokia ja päivälliselle mennään Vaarin ja M:n luo Pakilaan. Samalla reissulla käymme sitten Maunulassa haudoilla ja ehkä Isomummoakin moikkaamassa Haagassa. Minun toinen vaarini on haudattu Hietaniemeen, mutta sinne tuskin lähdemme suhaamaan.
Ja sitten taas siihen aattoon. Pukki saapui kuuden maissa. Olimme harjoitelleet Käävän johdolla laulamaan "Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki" ja se sujuikin ihan nappiin. Pukki sai syliinsä haisuli-Taimin. Miten meidän vauva tekeekin aina juuri silloin niskakakat, kun pitää istua papin tai Joulupukin sylissä? No, kaikesta huolimatta vauva oli tyytyväinen, taapero ja leikki-ikäinen innostuneita ja koululainenkin varsin vakuuttunut pukin aitoudesta. Kyseessähän oli siis naapurin Jaakko, jonka luona Mies oli heittänyt vastaavan keikan aiemmin aattona. Miehen ensiesiintyminen kyseisessä roolissa. Meillä oli kyllä itse asiassa kaksikin pukkia, sillä Minikääpä vetäisi myös päälleen pukin releet. Kivoja kuvia saatiin kahdesta Joulupukista, tytöistä ja Toukolaisesta.
Ja sitten se joulun tärkein juttu, lahjat, vaikka Minikääpä väittikin Käävän viuluopelle, että tärkeintä joulussa on Jeesus.
Listasin eilen lahjat ja kehtaan ne ehkä tähän postatakin. Minusta ne ovat mitä parhainta ajankuvaa. Ja niin, ei tämä ainakaan ollut se lamajoulu, jota kovasti pelättiin.
Taimi
-Papalta nalle
-H-kummilta mekko ja kerho/tarhatossut
-H- ja S-kummeilta lapaset ja sukat
-M-kummilta mollamaija
-A:lta joulukirje
-Meiltä Reinot
-Lammas
-Pinottava torni
-Ensimmäinen sanakirja
-Sukkahousut
-Tunika + legginsit
Touko
-R-kummilta 2 ötökkää + rataa
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-M-kummilta Löytöpingviini -kirja
-Vaarilta traktori + perävaunu
-Vaarilta makuupussi (oli alunperin Käävälle)
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä 2 ötökkää siltataistelussa
-5 Gormitia
-4 Morbsia
-Vanttu -kirja
-Ainon vuosi -kirja
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Housut ja paita
-Hanskat
-Bingo-peli
-Puiset ripustettavat vaatteet
-Käävältä Hot Wheels -auto
Minikääpä
-M-kummilta lasten maailmankartasto
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-Vaarilta makuupussi ja alusta
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä Gormitien alttari
-5 Gormitia (ja lisäksi yksi uusi ilmestyi jostain)
-4 Morbsia
-Kunnaksen Kauhujen kirja
-Kunnaksen Seitsemän tätiä ja aarre
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Piparkakkupoikapuku
-Ritariasu
-Housut ja paita
-Hanskat
-Suomi-palapeli
-Paperilennokkisetti
-Käävältä Gogo-pussi
Kääpä
-Papalta kauko-ohjattava jeeppi
-Vaarilta makuualusta
-A:lta joulukirje
-M:lta otsalamppu
-Meiltä Squinkies ostari/huvipuisto
-Squinkies-paketti
-Baby Born potkuhousut ja kissatarroja
-Baby Born body
-Ella ja Pate rock-kirja
-Reuhurinne-kirja
-Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä
-Seitsemän koiraveljestä -taulu
-Tunika + legginssit
-Yökkäri
-Gogo-pussi
-Unicefin palapeli (yhteiseksi isin kanssa)
Ihanat lahjat! Minikääpä oli ihan onnessaan ja suikkasi suukonkin nukkumaan mennessään. Toukolainen oli yllättävän rauhallinen. Sillä oli kädessä karkkipussi, kaulassa otsalamppu ja ne narulle ripustettavat vaatteet ja se ohjaisi ötököitään varmoin ottein. Lelut ja hanskat se kasasi traktorin lavalle ja ajeli sillä. Vaarillahan on maalla traktori, jolla se roudaa metsästä kaatuneita puita. Kääpä oli ihan innoissaan kauko-ohjattavastaan ja loppuillan se leikki niillä Squinkieseillään. Oli se vielä pukenut Peipparilleenkin, Kaislalle, ne uudet vaatteet ja laittanut vauvansa hoitopisteeseen nukkumaan. Ja uuden Ellankin se oli aloittanut. Pojat ottivat kaikki lahjat sänkyihinsä ja leikkivät niin kauan, kunnes silmät eivät pysyneet enää auki.
Tänään ne saavat laittaa uudet vaatteet päälle, kun lähdetään reissuun. Minäkin saan laittaa uudet sukat, jotka sain Kääpä-tontulta. Sain samalta tontulta myös täytelakupussin ja suklaalevyn, joten olin kyllä ollut todella kiltti! Mieheltä sain Taimin Kalevalan lapsikorun ja nyt minulla on koko satsi. Sain myös Sosuli-mukin töihin, koska näytän kuulemma ihan siltä Sosulilta. Totta se on - käykääpä kurkkaamassa mukista erityisesti se kuva, jossa Sosuli tuijottaa yökkärissään takkatulta. Ja vielä sain kolme pussia Taffelin suolapähkinä-rusina-suklaasekoitusta, johon ihastuin keskiviikkona M&M:n luona. Vaarilta, Merjalta ja Papalta saimme myös paketit: kynttilämaljoja, suklaarasioita ja kauniita koristeita. Mies sai minulta Wagner-palapelin ja palapelimaton, retkiriippumaton, Potter DVD:t ja lautapelin. Niin, ja lapset saivat vielä yhteiseksi soitinsetin M:lta ja T:lta.
Olin kerrankin tyytyväinen Miehen lahjoihin. Lasten lahjojen kanssa meinasi tulla kriisi, mutta jätimme muutamia juttuja antamatta ja nyt kunkin satsi oli vielä ihan kohtuullinen. Mutta olen kyllä vankkumaton materialisti ja olen sitä mieltä, että lasten elämään kuuluvat lelut. Leikki-ikä on kuitenkin niin lyhyt. Olen tosi iloinen 2-, 5- ja 7-vuotiaistamme, jotka leikkivät aamusta iltaan. Vapaa leikki on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeää, joten minusta on suorastaan aikuisten velvollisuus buustata leikkiä sopivilla lelulahjoilla.
Minikääpä sai juuri valmiiksi kodin Angry Birdseille, siihen tarvittiin joulukalenteri ja vähän lisäpahvia. Toukolaisen pivviinit reissaavat enimmäkseen sillä traktorillaan, nyt on tosin menossa ötökköleikit. Mutta nyt on pakko mennä syömään, ettei Mies hermostu. Tänään saammekin syödä siellä Squinkiesin ostarilla.
P.S. Niistä joulukirjeistä piti vielä laittaa. Eli A oli kirjoittanut kullekin lapselle kirjeen Joulupukilta. Kirjeessä kuvailtiin lapsen luonteenpiirteitä ja maalailtiin tulevaisuudenkuvia ja mikä parasta, luvattiin ottaa kolme isointa yökylään! Saavat pakata mukaan otsalamppunsa ja muutamia leluja ja napata makuupussit kainaloon, seikkailu Veräjämäessä odottaa! Jos vielä saataisiin vaikka Pappa hoitamaan Taimia muutamaksi tunniksi, niin meillähän olisi ihan oma leffailta Miehen kanssa, Selloon ehtii helposti.
Taimi ottaa tuossa ilmakylpyjä isoveljien hellässä hoidossa. Minikääpä on pujotellut sen jalkoihin renkaita sen uudesta lelusta ja nyt ne esittelee siskolleen Gormitejaan.
P.S. 2 Gormitin salaisuus selvisi! Yksi yllätys-Gormiti tuli sen maailmankartaston mukana :)
Mehän olemme viettäneet viimeiset kahdeksan joulua meillä. Kaikki ovat olleet aina tervetulleita, mutta silti paikalle on saapunut vain minun sukuani. Tällä kertaa veljeni oli jo aaton Torniossa, kun parina viime vuotena se on lähtenyt ajamaan vasta aattoyönä. Isomummokin on niin huonossa kunnossa, ettei se pääse sieltä hoivakodista mihinkään.
Käävät olivatkin vähän pettyneitä, kun meille oli tulossa vain kolme vierasta, Mummi, Vaari ja A-sisko/kummi/täti, mutta onhan meitäkin toki jo kuusi. Kovasti ne yrittivät houkutella M-kummia, Pappaa ja Mikkoa mukaan joulunviettoon, mutta hyvät hulinat me saatiin aikaan yhdeksänkin hengen voimin. Oli hyvä, että aikuisia oli viisi, niin aina yksi hoiti Taimistoa ja neljä muuta laitteli lasten leluja kuntoon.
Itse asiassa tänä jouluna tontut olivat jo varsin varhain liikkeellä. Jo aatonaattona joulusukkiin oli ilmestynyt suklaapukit ja kuusenpallot. Pukit sai syödä heti, mutta pallot säästettiin kuuseen.
Kääpä, Minikääpä ja Toukolainen pääsivätkin kuusenhakureissulle Vaarin kanssa. Kuusi haettiin tuosta vierestä ja olikin aika ainutlaatuinen, sellainen tosi tuuhea ja kapea. Laitoin kynttilät ja tähdet jo aatonaattoiltana, jotta lapset pääsevät koristelemaan kuusta heti aattoaamuna.
Kääpiä jännitti kovasti ja Miniäinen heräsikin jo neljältä. Se kävi kurkkaamassa olkkarissa ja näki, miten kuusen alla odotti tonttujen tuomat suklaapukit ja neljä lahjaa, yksi per kääpä. Joulusukkiin oli äiti laittanut vielä piparminttutangot kuuseen ripustettaviksi.
Seiskalta annettiin lupa nousta ja Mies sai olla aamuvuorossa. Poikien tonttupaketeista tuli kummastakin neljä Morbsia, sellaisia pieniä avaruusolioita ja Kääpä sai sormiskeittejä. Pikkuinen Taimi sai M-kummin paketista mollamaijan, jolla on rapiseva hame ja pieniä renkaita, joihin tarttua. Sillä Taimi tykkääkin leikkiä.
Usein olemme käyneet aattona kirkossa, mutta nyt skippasimme sen ja sen sijaan saunoimme ja leivoimme piparit. Käävän kanssa teimme vielä pari pellillistä torttuja. Yllättävän leppoisasti aatto kuluikin kahteen asti. Vieraat saapuivat puoli viiden maissa, ja iltapäivällä oli jo vähän jouduttu turvautumaan telkkarin aattotarjontaan. Pojilla oli kyllä kivat leikit Duploilla ja Morbseilla. Aatonaattona ja aattona ne tekivät kumpanakin yhden lumiukon sateen sulatettaviksi.
Sain muuten Toukolaisen tukankin leikattua! Käävät olivat oikein hienoina uusissa vaatteissaan.
Glögien jälkiin siirryttiin ruokapöytään. Meidän jouluun kuuluu aina sama satsi, mutta listaan ruuat nyt vielä kertaalleen tähän:
-kinkku (Vaarin paistama)
-rosolli (A:n tekemä)
-italiansalaatti, sienisalaatti, perunasalaatti
-hillosipuli
-herneet
-sipuli- ja sinappisilli
-graavilohi
-perunat
-lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot
-kotijuusto
-tytinä eli lihahyytelö
Minä siis haen muut kaupasta, mutta kinkun paistaa aina Vaari ja rosollin tekee Anne. Yhtenä jouluna meillä oli kaupan rosollia ja se ei kyllä ollut mistään kotoisin. Sen sijaan laatikoista saan ihan kelvollisia tuunaamalla ne siirapilla ja kermalla. Ennen laatikot teki aina mummo, siis lasten isomummo, mutta harmiksemme emme saaneet siirrettyä taitoa meille jälkipolville. Lanttu- ja porkkanalaatikosta vielä ehkä selviäisin, mutta Mummun soppalooraa en saa kyllä millään tehtyä. Sen pitää olla sellaista tosi makeaa ja juoksevaa. Yhtenä jouluna yritin ja sain aikaiseksi lähinnä perunamuussia. Seuraavana jouluna tuunasin sitten kaupan lootan ja se oli Mummunkin mielestä ihan kelvollista. Samaten kotijuustoa olen yrittänyt, mutta parhaimmaksi olen todennut sen, mitä saa valmiina Karakallion Alepasta.
No niin saatiin taas syötyä. Lounaaksi meillä on jouluruokia ja päivälliselle mennään Vaarin ja M:n luo Pakilaan. Samalla reissulla käymme sitten Maunulassa haudoilla ja ehkä Isomummoakin moikkaamassa Haagassa. Minun toinen vaarini on haudattu Hietaniemeen, mutta sinne tuskin lähdemme suhaamaan.
Ja sitten taas siihen aattoon. Pukki saapui kuuden maissa. Olimme harjoitelleet Käävän johdolla laulamaan "Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki" ja se sujuikin ihan nappiin. Pukki sai syliinsä haisuli-Taimin. Miten meidän vauva tekeekin aina juuri silloin niskakakat, kun pitää istua papin tai Joulupukin sylissä? No, kaikesta huolimatta vauva oli tyytyväinen, taapero ja leikki-ikäinen innostuneita ja koululainenkin varsin vakuuttunut pukin aitoudesta. Kyseessähän oli siis naapurin Jaakko, jonka luona Mies oli heittänyt vastaavan keikan aiemmin aattona. Miehen ensiesiintyminen kyseisessä roolissa. Meillä oli kyllä itse asiassa kaksikin pukkia, sillä Minikääpä vetäisi myös päälleen pukin releet. Kivoja kuvia saatiin kahdesta Joulupukista, tytöistä ja Toukolaisesta.
Ja sitten se joulun tärkein juttu, lahjat, vaikka Minikääpä väittikin Käävän viuluopelle, että tärkeintä joulussa on Jeesus.
Listasin eilen lahjat ja kehtaan ne ehkä tähän postatakin. Minusta ne ovat mitä parhainta ajankuvaa. Ja niin, ei tämä ainakaan ollut se lamajoulu, jota kovasti pelättiin.
Taimi
-Papalta nalle
-H-kummilta mekko ja kerho/tarhatossut
-H- ja S-kummeilta lapaset ja sukat
-M-kummilta mollamaija
-A:lta joulukirje
-Meiltä Reinot
-Lammas
-Pinottava torni
-Ensimmäinen sanakirja
-Sukkahousut
-Tunika + legginsit
Touko
-R-kummilta 2 ötökkää + rataa
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-M-kummilta Löytöpingviini -kirja
-Vaarilta traktori + perävaunu
-Vaarilta makuupussi (oli alunperin Käävälle)
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä 2 ötökkää siltataistelussa
-5 Gormitia
-4 Morbsia
-Vanttu -kirja
-Ainon vuosi -kirja
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Housut ja paita
-Hanskat
-Bingo-peli
-Puiset ripustettavat vaatteet
-Käävältä Hot Wheels -auto
Minikääpä
-M-kummilta lasten maailmankartasto
-Papalta 2 Angry Birds -hahmoa ja avaimenperä
-Vaarilta makuupussi ja alusta
-A:lta joulukirje
-M:ta otsalamppu
-Meiltä Gormitien alttari
-5 Gormitia (ja lisäksi yksi uusi ilmestyi jostain)
-4 Morbsia
-Kunnaksen Kauhujen kirja
-Kunnaksen Seitsemän tätiä ja aarre
-Röyhtäilevä monsteri
-Gogo-pussi
-Namia
-Piparkakkupoikapuku
-Ritariasu
-Housut ja paita
-Hanskat
-Suomi-palapeli
-Paperilennokkisetti
-Käävältä Gogo-pussi
Kääpä
-Papalta kauko-ohjattava jeeppi
-Vaarilta makuualusta
-A:lta joulukirje
-M:lta otsalamppu
-Meiltä Squinkies ostari/huvipuisto
-Squinkies-paketti
-Baby Born potkuhousut ja kissatarroja
-Baby Born body
-Ella ja Pate rock-kirja
-Reuhurinne-kirja
-Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä
-Seitsemän koiraveljestä -taulu
-Tunika + legginssit
-Yökkäri
-Gogo-pussi
-Unicefin palapeli (yhteiseksi isin kanssa)
Ihanat lahjat! Minikääpä oli ihan onnessaan ja suikkasi suukonkin nukkumaan mennessään. Toukolainen oli yllättävän rauhallinen. Sillä oli kädessä karkkipussi, kaulassa otsalamppu ja ne narulle ripustettavat vaatteet ja se ohjaisi ötököitään varmoin ottein. Lelut ja hanskat se kasasi traktorin lavalle ja ajeli sillä. Vaarillahan on maalla traktori, jolla se roudaa metsästä kaatuneita puita. Kääpä oli ihan innoissaan kauko-ohjattavastaan ja loppuillan se leikki niillä Squinkieseillään. Oli se vielä pukenut Peipparilleenkin, Kaislalle, ne uudet vaatteet ja laittanut vauvansa hoitopisteeseen nukkumaan. Ja uuden Ellankin se oli aloittanut. Pojat ottivat kaikki lahjat sänkyihinsä ja leikkivät niin kauan, kunnes silmät eivät pysyneet enää auki.
Tänään ne saavat laittaa uudet vaatteet päälle, kun lähdetään reissuun. Minäkin saan laittaa uudet sukat, jotka sain Kääpä-tontulta. Sain samalta tontulta myös täytelakupussin ja suklaalevyn, joten olin kyllä ollut todella kiltti! Mieheltä sain Taimin Kalevalan lapsikorun ja nyt minulla on koko satsi. Sain myös Sosuli-mukin töihin, koska näytän kuulemma ihan siltä Sosulilta. Totta se on - käykääpä kurkkaamassa mukista erityisesti se kuva, jossa Sosuli tuijottaa yökkärissään takkatulta. Ja vielä sain kolme pussia Taffelin suolapähkinä-rusina-suklaasekoitusta, johon ihastuin keskiviikkona M&M:n luona. Vaarilta, Merjalta ja Papalta saimme myös paketit: kynttilämaljoja, suklaarasioita ja kauniita koristeita. Mies sai minulta Wagner-palapelin ja palapelimaton, retkiriippumaton, Potter DVD:t ja lautapelin. Niin, ja lapset saivat vielä yhteiseksi soitinsetin M:lta ja T:lta.
Olin kerrankin tyytyväinen Miehen lahjoihin. Lasten lahjojen kanssa meinasi tulla kriisi, mutta jätimme muutamia juttuja antamatta ja nyt kunkin satsi oli vielä ihan kohtuullinen. Mutta olen kyllä vankkumaton materialisti ja olen sitä mieltä, että lasten elämään kuuluvat lelut. Leikki-ikä on kuitenkin niin lyhyt. Olen tosi iloinen 2-, 5- ja 7-vuotiaistamme, jotka leikkivät aamusta iltaan. Vapaa leikki on lapsen kehitykselle äärimmäisen tärkeää, joten minusta on suorastaan aikuisten velvollisuus buustata leikkiä sopivilla lelulahjoilla.
Minikääpä sai juuri valmiiksi kodin Angry Birdseille, siihen tarvittiin joulukalenteri ja vähän lisäpahvia. Toukolaisen pivviinit reissaavat enimmäkseen sillä traktorillaan, nyt on tosin menossa ötökköleikit. Mutta nyt on pakko mennä syömään, ettei Mies hermostu. Tänään saammekin syödä siellä Squinkiesin ostarilla.
P.S. Niistä joulukirjeistä piti vielä laittaa. Eli A oli kirjoittanut kullekin lapselle kirjeen Joulupukilta. Kirjeessä kuvailtiin lapsen luonteenpiirteitä ja maalailtiin tulevaisuudenkuvia ja mikä parasta, luvattiin ottaa kolme isointa yökylään! Saavat pakata mukaan otsalamppunsa ja muutamia leluja ja napata makuupussit kainaloon, seikkailu Veräjämäessä odottaa! Jos vielä saataisiin vaikka Pappa hoitamaan Taimia muutamaksi tunniksi, niin meillähän olisi ihan oma leffailta Miehen kanssa, Selloon ehtii helposti.
Taimi ottaa tuossa ilmakylpyjä isoveljien hellässä hoidossa. Minikääpä on pujotellut sen jalkoihin renkaita sen uudesta lelusta ja nyt ne esittelee siskolleen Gormitejaan.
P.S. 2 Gormitin salaisuus selvisi! Yksi yllätys-Gormiti tuli sen maailmankartaston mukana :)
Thursday, December 22, 2011
Kaksi yötä!
No nyt alkoi sitten Käävälläkin loma. Oltiin tänään Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa koululla. Lapset esittivät runon ja saivat tokarinsa. Käävän oma oli oikein hieno, kuinkas muuten.
Olen tänään laiskotellut, vaikka tietenkin pitäisi puuhastella kaikenlaista. No, tulee se joulu joka tapauksessa. Illalla käyn kyllä kaupassa ja sitten pitää hakea kuusi. Vielä on epävarmaa, lähteekö Vaari Pusulaan kuusimettälle, mutta ilmeisesti ei. Onneksi tuossa vieressä on kuusenmyyntipiste, mutta on oman metsän kuusi aina tietenkin parempi.
Harrastukset loppuivat pääosin viime viikolla, tällä viikolla oli enää Käävän partion nyyttärit. Sinne sai viedä oman vanhan lelun lahjaksi. Kääpä vei Pieksamäeltä ostetun koiran (mun tulee sitä ikävä!) ja sai ponin. Ne oli mässyttäneet tunnin putkeen ja sain saaliiksi onnellisen Siiselin.
Partion aikana ehdin käyttää pojat putkikontrollissa Pikkujätissä. Molemmilla oli putket kunnossa, ihana juttu! Kesällä sitten vasta uudestaan.
Eilen kyläiltiin. Mies kävi ensin viemässä kummitytön paketin (vihdoin ollaan saatu sellainen!) ja sitten mentiin kavereille. Niillä on 3- ja 5-vuotiaat käävät ja nyt ne on koko perhe muuttamassa Amsterdamiin. Kiva oli nähdä ja eiköhän ne vielä takaisinkin tule.
Maanantaina kyläitiin myös. Nyt mukana oli 2+3+4 eli yhdeksän lasta ja kaikkien hämmästykseksi leikit sujuivat mitä mainioimmin. Saimme katsella tanssiesityksiä, herkutella ja lörpötellä.
Eilen saimme myös odotetun vieraan, kun Miniäisen M-kummi tuli kyläilemään. Käävät innostuivat nytkin esiintymään ja herkkuina saimme Hattivatti-pipareita ja kroisantteja.
Ollaan kyllä oltu tosi väsyneitä tällä viikolla koko remmi. Eilen jäpitin ulkona jonkin aikaa, että pojat pääsivät pulkkamäkeen mutta edes raitis ilma ja kahvi ei poista tätä tokkuraa. No, onneksi tämä elo on nyt aika leppoisaa eikä ihmeellisyyksiin tarvitse venyä.
Pian syödään: lohta, perunasipulisekoitusta ja parsakaalia ja uuni tekee kaiken työn! Minä lusikoin päälle vain purkillisen kermahässäkkää, siis sitä, missä kokki ojentaa sille naiselle maistiaista jääkaapista, tiedättekö?
Olen tänään laiskotellut, vaikka tietenkin pitäisi puuhastella kaikenlaista. No, tulee se joulu joka tapauksessa. Illalla käyn kyllä kaupassa ja sitten pitää hakea kuusi. Vielä on epävarmaa, lähteekö Vaari Pusulaan kuusimettälle, mutta ilmeisesti ei. Onneksi tuossa vieressä on kuusenmyyntipiste, mutta on oman metsän kuusi aina tietenkin parempi.
Harrastukset loppuivat pääosin viime viikolla, tällä viikolla oli enää Käävän partion nyyttärit. Sinne sai viedä oman vanhan lelun lahjaksi. Kääpä vei Pieksamäeltä ostetun koiran (mun tulee sitä ikävä!) ja sai ponin. Ne oli mässyttäneet tunnin putkeen ja sain saaliiksi onnellisen Siiselin.
Partion aikana ehdin käyttää pojat putkikontrollissa Pikkujätissä. Molemmilla oli putket kunnossa, ihana juttu! Kesällä sitten vasta uudestaan.
Eilen kyläiltiin. Mies kävi ensin viemässä kummitytön paketin (vihdoin ollaan saatu sellainen!) ja sitten mentiin kavereille. Niillä on 3- ja 5-vuotiaat käävät ja nyt ne on koko perhe muuttamassa Amsterdamiin. Kiva oli nähdä ja eiköhän ne vielä takaisinkin tule.
Maanantaina kyläitiin myös. Nyt mukana oli 2+3+4 eli yhdeksän lasta ja kaikkien hämmästykseksi leikit sujuivat mitä mainioimmin. Saimme katsella tanssiesityksiä, herkutella ja lörpötellä.
Eilen saimme myös odotetun vieraan, kun Miniäisen M-kummi tuli kyläilemään. Käävät innostuivat nytkin esiintymään ja herkkuina saimme Hattivatti-pipareita ja kroisantteja.
Ollaan kyllä oltu tosi väsyneitä tällä viikolla koko remmi. Eilen jäpitin ulkona jonkin aikaa, että pojat pääsivät pulkkamäkeen mutta edes raitis ilma ja kahvi ei poista tätä tokkuraa. No, onneksi tämä elo on nyt aika leppoisaa eikä ihmeellisyyksiin tarvitse venyä.
Pian syödään: lohta, perunasipulisekoitusta ja parsakaalia ja uuni tekee kaiken työn! Minä lusikoin päälle vain purkillisen kermahässäkkää, siis sitä, missä kokki ojentaa sille naiselle maistiaista jääkaapista, tiedättekö?
Thursday, December 15, 2011
Joulunalusaikoja
Nyt onkin tapahtunut niin paljon kaikkea, etten oikein edes tiedä, mistä aloittaa. Taimi tuossa huutelee vieressä, joten ei tulle pitkä postaus.
Portaita alas leijaili juuri kaksi lappua tontulta, joissa kyseltiin joululahjatoiveita. Tärkein on tietenkin se asunto, mutta yritin nyt pitäytyä vähän pienemmän kaliiberin hankinnoissa.
Kääpä on tosiaan päättänyt avustaa Joulupukkia. Se sai tänään idean, kun Taimin uusi tuttipullo hajosi, kun minä ääliö jätin sen rattaiden alakoriin pistäessäni ne kasaan. Kääpä mutisi salaperäisenä tonttuhommistaan.
Tänään olikin paljon jouluista tapahtumaa. Me olimme ensin Taimin ja poikien kanssa puiston joulujuhlassa. Saimme laulaa, riisipuuroa ja sekametelisoppaa ja lopuksi pojat tekivät vielä kuusenkoristeita. Sitten kauppaan, Käävän läksyt ja viulu ja pian sitten koko remmi matkaan. Miehellä on parhaillaan pikkujoulut, joten pääsin Käävän viulutunneille Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Olosuhteisiin nähden meni hyvin, mitä nyt Miniäinen kupsahti päälleen tuolilta.
Käävällä oli illalla vielä koulun joulujuhlat, mutta koska ekaluokkalaiset eivät esiintyneen, me muut leivoimme sillä välin joulutorttuja. Kääpä ja Miniäinen taisivat kumpainenkin vetäistä viisi, mikä on ihan hyvin 20- ja 15-kiloisille.
Tällä viikolla olen todella saanut nauttia noista kääpäläisistäni. Maanantaina pääsimme koko porukka Minikäävän kanneltunnille ja kuulimme, miten se soittaa "tikka puuta koputtaa, jänö laukkaa laputtaa, myyrä kolosta kurkistaa, hiiri juosta kirskuttaa". Orava siinä tekee jotain myös, mutta sitä en koskaan muista. Runokin lausuttiin:
Tonttu kiertää kartanoa
Tonttu kiertää kartanoa
Kurkistaa ikkunasta
Kurkistaa akkunasta
Kuuntelee
Kuulostelee
Painaa ovikelloa
Ring rong
Vääntää ovenkahvasta
Kipittelee rappusia kellariin asti
Saman runon sekä Porolaulun Minikääpä esitti meille Korkeasaaressa sunnuntaina. Lojuimme säkkituoleissa ja lapset esiintyivät. Kääpä lauloi Arkajalan, Toukolainen Hämähäkin ja M-serkku lausui Staikussa oppimiaan runoja. Hienoja esityksiä olivat kaikki!
Reissu oli muutoinkin onnistunut. Kissaeläimet olivat oikein valppaina ja testin mukaan minä olen Aasian leijona ja Mies ilves. Viihdyimme myös pitkään trooppisissa olosuhteissa. M-serkku kärräsi Toukolaista koko reissun ja Toukolainen oli onnessaan, kun sai olla pieni. Minulle ehdoton kohokohta oli kamelin juoksu. Ne luulivat saavansa ruokaa auton lähestyessä aitausta ja äityivät villiin juoksuun. Oletteko nähneet? Se oli ihan mahtavaa!
Treffasimme Mustikkamaalla kymmeneltä ja jouduimme lähtemään kiireellä puoli kolmelta, sillä Kääpä oli kutsuttu pikkujouluihin. Olimme tietenkin unohtaneet lahjan kotiin, joten se valitsi viemisiksi tiikerin. Kolme tuntia se sitten hippaloi muiden likkojen kanssa ja tuli kotiin silmät loistaen.
Tiistaina minä pääsin naisten saunailtaan ja nautin neljä tuntia aikuisseurasta. Joulumuori toi minulle Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian ja juuri sen olinkin halunnut lukea. Kiitos!
Keskiviikkona olikin sitten Käävän vuoro esiintyä. Se soitti open kanssa duettona Nallemarssin ja open säestyksellä Kukon, siis "kukko kiekuu punaheltta kanatarhan aidalla". Kääpää jännitti keskiviikkona ihan mielettömästi ja se oli varma, ettei se osaa yhtään mitään. Mutta kuulemma lavalle päästyään jännitys katosi. Molemmat kappaleet menivät hienosti. Matineassa soittivat kaikki open oppilaat ja törmäsin vanhaan luokkakaveriinikin. Kääpä ja Minikääpä oli esityksistä ihan fiiliksissä ja Kääpään teki erityisesti vaikutuksen vibrato. Sitä minä en koskaan ehtinyt oppia. Enkä asemanvaihtoja. Vähän houkuttaisi hommata Iloiset viuluniekat 3-5 ja jatkaa siitä, mihin joskus jäin, mutta toisaalta ei niiden viuluvihkojen mukana tule ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Joten ehkä minä nyt sitten harrastan töitä ja lapsia.
Viime viikosta vielä. Se kurkkupaiseeni poistettiin maanantaina ja tiistaina olin vielä aika heikossa hapessa. Keskiviikkona kävimme katsomassa sen "Joulu tulla jollottaa" ja torstaina tapasimme eläkkeelle jääneen työtoverini Sellossa. Briiffasin häntä lelumaailman saloista ja luulen, että jos josku kyllästyn IT-konsultin hommaan, voin siirtyä suvereenisti lelukonsultiksi.
Perjantaina oli vuorossa perhekerhon joulujuhla. Joululauluja, riisipuuroa ja pipareita. Ja mikä parasta, yllätyspussit lapsille! Torstaina ja perjantaina pystyin jo auttavasti puhumaan, joten elämä oli sikäli helpompaa. Lauantaina söinkin jo lähes normaalisti.
Kääpä sai perjantaina kavereikseen Helmin ja Veeran luokaltaan. Ne leikkivät kaikki koulua, pojatkin pääsivät mukaan. Opettajan tärkein tehtävä on ilmeisesti jakaa tarroja. Kääpä oli ensin opettajana, mutta kokeili myös oppilaan roolia. Lapsi oli näreissään, kun sai tehtävistään vain pienen, eikä edes keskikokoista tarraa, mutta opettaja selitti kärsivällisesti syyt siihen.
Illalla saimme vielä vieraiksi saksalaisen ystäväperheemme, joka oli lähdossä lomiksi Saksaan ja meillä oli pientä joululahjabusinesta. Lapset saivat rinkeleitä, kuusikakkua ja suklaatikkareita ja säntäilivät ympäriinsä. Frank sai Taimilta mahtavat käkätykset.
Mutta näin siis kuluvat päivät Kääpälässä. Elämä on välillä kiireistä, mutta kokonaisuudessaan kaikin puolin antoisaa. En päivääkään vaihtaisi pois.
Portaita alas leijaili juuri kaksi lappua tontulta, joissa kyseltiin joululahjatoiveita. Tärkein on tietenkin se asunto, mutta yritin nyt pitäytyä vähän pienemmän kaliiberin hankinnoissa.
Kääpä on tosiaan päättänyt avustaa Joulupukkia. Se sai tänään idean, kun Taimin uusi tuttipullo hajosi, kun minä ääliö jätin sen rattaiden alakoriin pistäessäni ne kasaan. Kääpä mutisi salaperäisenä tonttuhommistaan.
Tänään olikin paljon jouluista tapahtumaa. Me olimme ensin Taimin ja poikien kanssa puiston joulujuhlassa. Saimme laulaa, riisipuuroa ja sekametelisoppaa ja lopuksi pojat tekivät vielä kuusenkoristeita. Sitten kauppaan, Käävän läksyt ja viulu ja pian sitten koko remmi matkaan. Miehellä on parhaillaan pikkujoulut, joten pääsin Käävän viulutunneille Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Olosuhteisiin nähden meni hyvin, mitä nyt Miniäinen kupsahti päälleen tuolilta.
Käävällä oli illalla vielä koulun joulujuhlat, mutta koska ekaluokkalaiset eivät esiintyneen, me muut leivoimme sillä välin joulutorttuja. Kääpä ja Miniäinen taisivat kumpainenkin vetäistä viisi, mikä on ihan hyvin 20- ja 15-kiloisille.
Tällä viikolla olen todella saanut nauttia noista kääpäläisistäni. Maanantaina pääsimme koko porukka Minikäävän kanneltunnille ja kuulimme, miten se soittaa "tikka puuta koputtaa, jänö laukkaa laputtaa, myyrä kolosta kurkistaa, hiiri juosta kirskuttaa". Orava siinä tekee jotain myös, mutta sitä en koskaan muista. Runokin lausuttiin:
Tonttu kiertää kartanoa
Tonttu kiertää kartanoa
Kurkistaa ikkunasta
Kurkistaa akkunasta
Kuuntelee
Kuulostelee
Painaa ovikelloa
Ring rong
Vääntää ovenkahvasta
Kipittelee rappusia kellariin asti
Saman runon sekä Porolaulun Minikääpä esitti meille Korkeasaaressa sunnuntaina. Lojuimme säkkituoleissa ja lapset esiintyivät. Kääpä lauloi Arkajalan, Toukolainen Hämähäkin ja M-serkku lausui Staikussa oppimiaan runoja. Hienoja esityksiä olivat kaikki!
Reissu oli muutoinkin onnistunut. Kissaeläimet olivat oikein valppaina ja testin mukaan minä olen Aasian leijona ja Mies ilves. Viihdyimme myös pitkään trooppisissa olosuhteissa. M-serkku kärräsi Toukolaista koko reissun ja Toukolainen oli onnessaan, kun sai olla pieni. Minulle ehdoton kohokohta oli kamelin juoksu. Ne luulivat saavansa ruokaa auton lähestyessä aitausta ja äityivät villiin juoksuun. Oletteko nähneet? Se oli ihan mahtavaa!
Treffasimme Mustikkamaalla kymmeneltä ja jouduimme lähtemään kiireellä puoli kolmelta, sillä Kääpä oli kutsuttu pikkujouluihin. Olimme tietenkin unohtaneet lahjan kotiin, joten se valitsi viemisiksi tiikerin. Kolme tuntia se sitten hippaloi muiden likkojen kanssa ja tuli kotiin silmät loistaen.
Tiistaina minä pääsin naisten saunailtaan ja nautin neljä tuntia aikuisseurasta. Joulumuori toi minulle Siri Hustvedtin Amerikkalaisen elegian ja juuri sen olinkin halunnut lukea. Kiitos!
Keskiviikkona olikin sitten Käävän vuoro esiintyä. Se soitti open kanssa duettona Nallemarssin ja open säestyksellä Kukon, siis "kukko kiekuu punaheltta kanatarhan aidalla". Kääpää jännitti keskiviikkona ihan mielettömästi ja se oli varma, ettei se osaa yhtään mitään. Mutta kuulemma lavalle päästyään jännitys katosi. Molemmat kappaleet menivät hienosti. Matineassa soittivat kaikki open oppilaat ja törmäsin vanhaan luokkakaveriinikin. Kääpä ja Minikääpä oli esityksistä ihan fiiliksissä ja Kääpään teki erityisesti vaikutuksen vibrato. Sitä minä en koskaan ehtinyt oppia. Enkä asemanvaihtoja. Vähän houkuttaisi hommata Iloiset viuluniekat 3-5 ja jatkaa siitä, mihin joskus jäin, mutta toisaalta ei niiden viuluvihkojen mukana tule ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Joten ehkä minä nyt sitten harrastan töitä ja lapsia.
Viime viikosta vielä. Se kurkkupaiseeni poistettiin maanantaina ja tiistaina olin vielä aika heikossa hapessa. Keskiviikkona kävimme katsomassa sen "Joulu tulla jollottaa" ja torstaina tapasimme eläkkeelle jääneen työtoverini Sellossa. Briiffasin häntä lelumaailman saloista ja luulen, että jos josku kyllästyn IT-konsultin hommaan, voin siirtyä suvereenisti lelukonsultiksi.
Perjantaina oli vuorossa perhekerhon joulujuhla. Joululauluja, riisipuuroa ja pipareita. Ja mikä parasta, yllätyspussit lapsille! Torstaina ja perjantaina pystyin jo auttavasti puhumaan, joten elämä oli sikäli helpompaa. Lauantaina söinkin jo lähes normaalisti.
Kääpä sai perjantaina kavereikseen Helmin ja Veeran luokaltaan. Ne leikkivät kaikki koulua, pojatkin pääsivät mukaan. Opettajan tärkein tehtävä on ilmeisesti jakaa tarroja. Kääpä oli ensin opettajana, mutta kokeili myös oppilaan roolia. Lapsi oli näreissään, kun sai tehtävistään vain pienen, eikä edes keskikokoista tarraa, mutta opettaja selitti kärsivällisesti syyt siihen.
Illalla saimme vielä vieraiksi saksalaisen ystäväperheemme, joka oli lähdossä lomiksi Saksaan ja meillä oli pientä joululahjabusinesta. Lapset saivat rinkeleitä, kuusikakkua ja suklaatikkareita ja säntäilivät ympäriinsä. Frank sai Taimilta mahtavat käkätykset.
Mutta näin siis kuluvat päivät Kääpälässä. Elämä on välillä kiireistä, mutta kokonaisuudessaan kaikin puolin antoisaa. En päivääkään vaihtaisi pois.
Thursday, December 08, 2011
Isi on uimakakku
Hassuttelimme ruokapöydässä jotain ja Touko jatkoi: "Isi on uimakakku!" Minulle tuli vastustamaton tarve piirtää vedessä pelokkaana pärskivä kermakakku. Kääpä jatkoi kirjoittamalla kokonaisen tarinan Uimakakusta ja Kultsi-kalasta.
Viime aikoina on leikitty myös paljon koulua. Välillä oppilaina olivat Tassu-koira ja Tonttu Tomera, joille Kääpä teki pikkuruiset matikankirjat ja muut tarvittavat vehkeet. Eilen oppilaiksi kelpasivat taas veljet ja nyt koko Käävän huone on luokkana.
Minikääpä on kunnostautunut vaatesuunnittelijana. Eilen se teki kankaasta Taimille pikkuisen tonttuhameen ja itselleen raidallisen asukokonaisuuden. Taimin hamekankaan alkuperää emme keksineet, mutta raitakangas on jämäpala Käävän verhoista.
Eilen olimme poikien ja Taimiston kanssa Sellossa tapaamassa eläkkeelle jäänyttä työkaveriani. Minä sai Smoothien ja pojat suklaadonitsit. Kävimme myös parissa lelukaupassa haaveilemassa. Saimme hankittua myös muutaman vaatteen: Käävälle collegeasu ja farkut, pojille trikoopaidat ja kummitytölle neuletakki joululahjaksi. Eilen olikin eka päivä, kun pystyin puhumaan, vaikken ihan kunnolla vielä. Illalla oli sitten viulutunti, vika kerta ennen Käävän esitystä.
Nyt ollaan lähdössä perhekerhon joulujuhlaan. Hyvällä tsägällä voin jopa vähän laulaa!
Tylsin Kääpälän kuuluminen on tällä hetkellä se, että Taimi ei suostu enää juomaan rintamaitoa. Se oli miltei koko maanantain pulloruokinnalla, kun minä olin siellä paiseenpoistossa. Vielä tiistaina se suostui juomaan rintakumista mutta nyt ei enää siitäkään. Maitoa tietenkin olisi varastossa vaikka millä mitalla ja olen vähän pulassa. No, ei karjuvaa vauvaa väkisin saa syömään (kokeiltu on), joten ei tässä auta kun lopetella imetystä. Helpottaahan se toki töihinpaluuta, mutta jään kuitenkin kauas tavoitteestani, joka oli 6 kk. Ja harmittaa vähän sekin, että sinnittelin sen imetyksen kanssa kuumehuuruissani. Silloin olisin varmaan lopettanut, jos olisin tiennyt, että hommaa stoppaa tähän.
Mutta joo, (6 + 6 + 9 + 3) kk imetystä olis sitte mun suoritus. Ehkä semmonen cum laude approbatur.
Viime aikoina on leikitty myös paljon koulua. Välillä oppilaina olivat Tassu-koira ja Tonttu Tomera, joille Kääpä teki pikkuruiset matikankirjat ja muut tarvittavat vehkeet. Eilen oppilaiksi kelpasivat taas veljet ja nyt koko Käävän huone on luokkana.
Minikääpä on kunnostautunut vaatesuunnittelijana. Eilen se teki kankaasta Taimille pikkuisen tonttuhameen ja itselleen raidallisen asukokonaisuuden. Taimin hamekankaan alkuperää emme keksineet, mutta raitakangas on jämäpala Käävän verhoista.
Eilen olimme poikien ja Taimiston kanssa Sellossa tapaamassa eläkkeelle jäänyttä työkaveriani. Minä sai Smoothien ja pojat suklaadonitsit. Kävimme myös parissa lelukaupassa haaveilemassa. Saimme hankittua myös muutaman vaatteen: Käävälle collegeasu ja farkut, pojille trikoopaidat ja kummitytölle neuletakki joululahjaksi. Eilen olikin eka päivä, kun pystyin puhumaan, vaikken ihan kunnolla vielä. Illalla oli sitten viulutunti, vika kerta ennen Käävän esitystä.
Nyt ollaan lähdössä perhekerhon joulujuhlaan. Hyvällä tsägällä voin jopa vähän laulaa!
Tylsin Kääpälän kuuluminen on tällä hetkellä se, että Taimi ei suostu enää juomaan rintamaitoa. Se oli miltei koko maanantain pulloruokinnalla, kun minä olin siellä paiseenpoistossa. Vielä tiistaina se suostui juomaan rintakumista mutta nyt ei enää siitäkään. Maitoa tietenkin olisi varastossa vaikka millä mitalla ja olen vähän pulassa. No, ei karjuvaa vauvaa väkisin saa syömään (kokeiltu on), joten ei tässä auta kun lopetella imetystä. Helpottaahan se toki töihinpaluuta, mutta jään kuitenkin kauas tavoitteestani, joka oli 6 kk. Ja harmittaa vähän sekin, että sinnittelin sen imetyksen kanssa kuumehuuruissani. Silloin olisin varmaan lopettanut, jos olisin tiennyt, että hommaa stoppaa tähän.
Mutta joo, (6 + 6 + 9 + 3) kk imetystä olis sitte mun suoritus. Ehkä semmonen cum laude approbatur.
Wednesday, December 07, 2011
Tapiola-salissa ja Karakappelissa
Nyt oli Minikäävän vuoro esiintyä tonttuna Tapiola-salissa, vuosi sitten näimme Käävän samalla asialla.
Miniäinen oli ihan täpinöissään esityksestään ja pakkasi itse reppuunsa harmaat housut, punaisen paidan, tossut ja tonttulakin.
Olimme jopa ajoissa paikalla. Toukolainen oli aluksi vähän kärhämä, mutta innostui sitten ja Taimikin heräsi jossain vaiheessa seuraamaan esitystä. Kääpä katsoi kriittisin silmin touhua.
Saimme kuulla monta jouluista laulua: Tuiki tuiki tähtönen, Porolaulu, Revontulilaulu, Kyllähän ne kärryt keikkaa ja muita ihania. Minikääpää jännitti etukäteen, mutta lavalla se keskittyi täysillä omaan esitykseensä ja oli tosi suloinen.
Minikääpä oli Matteuksen pari, ja jossain vaiheessa pojat eksyivät oman opensa ryhmästä. Miniäinen löysi tiensä takaisin, mutta Matteus jäi istumaan toiseen porukkaan. Esiintymässä olivat siis kaikki Juvenalian muskarilaiset.
Minikäävällä oli uusi tukkakin. Mies ajeli oman ja Miniäisen tukan itsenäisyyspäivänä. Meillä piipahti silloinkin vieraita, kun M ja L kävivät hakemassa unohtuneet muistikorttinsa. M meinasi jumahtaa tyystin pöydän ääreen, sillä esillä oli D&D The Legend of Drizzt.
Päivällä oli muutakin mukavaa, sillä kävimme katsomassa nukketeatteri Sampon Joulu tulla jollottaa. Se oli aivan ihana esitys! Taimikin jatksoi tapittaa sen alusta loppuun ja pojat jorasivat lavan edessä. Ostin meille muistoksi CD:n ja sitä jo eilen kuunneltiinkin.
Eilen oli myös merkittävä päivä, Käävän lupauksenanto. Se meni Karakappeliin jo kymmeneksi treenaamaan, me muut saavuimme parin tunnin kuluttua perässä. Harmikseni en voinut laulaa (hyvä kun pysyin pystyssä), mutta nautin tunnelmasta sitäkin enemmän. Taimi seurasi taas koko session ja pojatkin katselivat kiinnostuneina lippujen saapumista ja valojen vannomista. Lupauksen annettuaan kolkat (sudarit) lauloivat:
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kun hän tulee parveen tyttö vallaton
Sillä lailla alkaa polku partion
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Ahkerasti kulkee parvi illoissaan
Kolkkahuudon oppii lain ja tunnuksen
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Kääpä oli treenannut sitä kotona ja lauloi silmät loistaen. Päällään sillä oli tummansininen plyysimekko ja Miehen 27-vuotias partiovillapaita.
Miniäinen oli ihan täpinöissään esityksestään ja pakkasi itse reppuunsa harmaat housut, punaisen paidan, tossut ja tonttulakin.
Olimme jopa ajoissa paikalla. Toukolainen oli aluksi vähän kärhämä, mutta innostui sitten ja Taimikin heräsi jossain vaiheessa seuraamaan esitystä. Kääpä katsoi kriittisin silmin touhua.
Saimme kuulla monta jouluista laulua: Tuiki tuiki tähtönen, Porolaulu, Revontulilaulu, Kyllähän ne kärryt keikkaa ja muita ihania. Minikääpää jännitti etukäteen, mutta lavalla se keskittyi täysillä omaan esitykseensä ja oli tosi suloinen.
Minikääpä oli Matteuksen pari, ja jossain vaiheessa pojat eksyivät oman opensa ryhmästä. Miniäinen löysi tiensä takaisin, mutta Matteus jäi istumaan toiseen porukkaan. Esiintymässä olivat siis kaikki Juvenalian muskarilaiset.
Minikäävällä oli uusi tukkakin. Mies ajeli oman ja Miniäisen tukan itsenäisyyspäivänä. Meillä piipahti silloinkin vieraita, kun M ja L kävivät hakemassa unohtuneet muistikorttinsa. M meinasi jumahtaa tyystin pöydän ääreen, sillä esillä oli D&D The Legend of Drizzt.
Päivällä oli muutakin mukavaa, sillä kävimme katsomassa nukketeatteri Sampon Joulu tulla jollottaa. Se oli aivan ihana esitys! Taimikin jatksoi tapittaa sen alusta loppuun ja pojat jorasivat lavan edessä. Ostin meille muistoksi CD:n ja sitä jo eilen kuunneltiinkin.
Eilen oli myös merkittävä päivä, Käävän lupauksenanto. Se meni Karakappeliin jo kymmeneksi treenaamaan, me muut saavuimme parin tunnin kuluttua perässä. Harmikseni en voinut laulaa (hyvä kun pysyin pystyssä), mutta nautin tunnelmasta sitäkin enemmän. Taimi seurasi taas koko session ja pojatkin katselivat kiinnostuneina lippujen saapumista ja valojen vannomista. Lupauksen annettuaan kolkat (sudarit) lauloivat:
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kun hän tulee parveen tyttö vallaton
Sillä lailla alkaa polku partion
Arka arka jalka ensin kolkka on
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Ahkerasti kulkee parvi illoissaan
Kolkkahuudon oppii lain ja tunnuksen
Kolkka kolkka tyttö sitten leivotaan
Kääpä oli treenannut sitä kotona ja lauloi silmät loistaen. Päällään sillä oli tummansininen plyysimekko ja Miehen 27-vuotias partiovillapaita.
Monday, December 05, 2011
Sananlaskuja
Mieluummin sitä lapsen synnyttää kuin kurkkupaiseen poistattaa.
Jos haluat laihtua ja opetella kuuntelemaan muita (etkä aina itse lärpätä suuna päänä), hanki kurkkupaise.
Mutta joo, juuri kun sitä luuli selviävänsä hengissä, sai kymmenen päivän nielutulehduksen, joka huipentui kurkkupaiseeseen. Nyt se on sitten poistettu, pikku pyörtymisin, ja keskityn huilaamaan täällä Kääpälässä. Saas nähdä, miten viikon saikku sujuu näissä ympyröissä.
Jos haluat laihtua ja opetella kuuntelemaan muita (etkä aina itse lärpätä suuna päänä), hanki kurkkupaise.
Mutta joo, juuri kun sitä luuli selviävänsä hengissä, sai kymmenen päivän nielutulehduksen, joka huipentui kurkkupaiseeseen. Nyt se on sitten poistettu, pikku pyörtymisin, ja keskityn huilaamaan täällä Kääpälässä. Saas nähdä, miten viikon saikku sujuu näissä ympyröissä.
Sunday, December 04, 2011
Glims
Olimme perjantaina poikien ja Taimiston kanssa perhekerhon retkellä Glimsin talomuseossa. Se olikin tämän taudin suhteen vähän parempi päivä, pystyi jopa vähän juttelemaan H:n kanssa.
Saavuimme Glimsille kymmeneltä. Aloitimme tuvasta, jossa kerrottiin 1800-luvun lopun jouluperinteistä. Meno oli aika levotonta, kun sai istua penkillä vierekkäin kavereiden kanssa.
Meille kerrottiin, miten tuvan lattialle tuotiin olkia ja leikittiin erilaisia joululeikkejä. Pitääkin lukea nyt Koiramäen lapsia, kun miljöö oli ihan vastaava.
Seuravaksi lähdimme kahville ja pullalle, lapsille oli sydänpiparit ja mehua. Kun herkut oli syöty, pinkaisivat kaverukset läheiseen omenapuuhun. En tiedä, miten sallittua se oli, mutta annoimme niiden kiivetä hetken. Taimi nukkui rattaissaan ja saimme kumpikin H:n kanssa saaliiksemme kolme tosi kuraista lasta.
H:n tiimeineen poistui, mutta me jäimme vielä jatkamaan. Kurkimme tallit ja aitat läpi. Kävimme vielä uudestaan tuvassa, jossa bongasimme uuden oppaan. Pojat kuuntelivat keskittyneinä, kun opas näytti, miten tontut tulivat lattialuukusta, "alta sillan", sillä lattiaa kutsuttiin sillaksi. Ne hiippailivat tietenkin syömään joulupöydän herkkuja: puuroa, juustoa, leipää ja olutta.
Kun olimme käyneet kaikki rakennukset kerran läpi, Minikääpä halusi päästä vielä uudestaan talliin. Se varmisti vielä, että olivathan tontut sellaisia punaisia. Eikä reissu ollut turha: heinien seasta kurkki tonttu! Minä en ollut sitä ekalla kerralla huomannut, mutta lasten silmät ovat näköjään parempia tonttubongareita.
Kävimme vielä hoitamassa pankkiasioita koko remmin kanssa ja tulimme samoihin aikoihin kotiin Käävän kanssa. Hyvä perjantai ja onneksi reissu tuli tehyä, ei ihan niin paljoa harmittanut maata sängyn pohjalla koko viikonloppua.
Paitsi sunnuntai-iltana oli pakko vähän ryhdistäytyä, sillä saimme vieraaksemme Senegalista palanneet M:n ja L:n. Meille oli iso pussillinen tuliaisia: erilaisia pähkinöitä, apinanleipäpuun hedelmää, voidetta, marjoja, joista saa tehtyä mehua ja peli. Muutama päivä kuluukin rattoisasti Afrikan herkkuja maistellen. Saimme nähdä myös kuvia, joten jälleen kävi niin, että maailma tuli tänne meille Espooseen.
Saavuimme Glimsille kymmeneltä. Aloitimme tuvasta, jossa kerrottiin 1800-luvun lopun jouluperinteistä. Meno oli aika levotonta, kun sai istua penkillä vierekkäin kavereiden kanssa.
Meille kerrottiin, miten tuvan lattialle tuotiin olkia ja leikittiin erilaisia joululeikkejä. Pitääkin lukea nyt Koiramäen lapsia, kun miljöö oli ihan vastaava.
Seuravaksi lähdimme kahville ja pullalle, lapsille oli sydänpiparit ja mehua. Kun herkut oli syöty, pinkaisivat kaverukset läheiseen omenapuuhun. En tiedä, miten sallittua se oli, mutta annoimme niiden kiivetä hetken. Taimi nukkui rattaissaan ja saimme kumpikin H:n kanssa saaliiksemme kolme tosi kuraista lasta.
H:n tiimeineen poistui, mutta me jäimme vielä jatkamaan. Kurkimme tallit ja aitat läpi. Kävimme vielä uudestaan tuvassa, jossa bongasimme uuden oppaan. Pojat kuuntelivat keskittyneinä, kun opas näytti, miten tontut tulivat lattialuukusta, "alta sillan", sillä lattiaa kutsuttiin sillaksi. Ne hiippailivat tietenkin syömään joulupöydän herkkuja: puuroa, juustoa, leipää ja olutta.
Kun olimme käyneet kaikki rakennukset kerran läpi, Minikääpä halusi päästä vielä uudestaan talliin. Se varmisti vielä, että olivathan tontut sellaisia punaisia. Eikä reissu ollut turha: heinien seasta kurkki tonttu! Minä en ollut sitä ekalla kerralla huomannut, mutta lasten silmät ovat näköjään parempia tonttubongareita.
Kävimme vielä hoitamassa pankkiasioita koko remmin kanssa ja tulimme samoihin aikoihin kotiin Käävän kanssa. Hyvä perjantai ja onneksi reissu tuli tehyä, ei ihan niin paljoa harmittanut maata sängyn pohjalla koko viikonloppua.
Paitsi sunnuntai-iltana oli pakko vähän ryhdistäytyä, sillä saimme vieraaksemme Senegalista palanneet M:n ja L:n. Meille oli iso pussillinen tuliaisia: erilaisia pähkinöitä, apinanleipäpuun hedelmää, voidetta, marjoja, joista saa tehtyä mehua ja peli. Muutama päivä kuluukin rattoisasti Afrikan herkkuja maistellen. Saimme nähdä myös kuvia, joten jälleen kävi niin, että maailma tuli tänne meille Espooseen.
Saturday, December 03, 2011
Ei oo todellista!
Saako valittaa? Nyt pyörähti käyntiin yhdeksäs tautipäivä, eli yhdeksän päivää kuumeessa ja kova kurkkukipu päälle. Ja silmät nyt tietty rähmii. Olen jo käyttänyt pari pakkausta Minikäävän ja Toukolaisen putkitussilmätippoja, joten nyt täytyy kärvistellä ilman. Jospa huomiseksi pääsisi taas lääkäriin, vaikka mitäpä tälle voi.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun kipu ei pysy poissa noilla särkylääkkeillä, joita ei edes saisi syödä, kun imettää ja kivun vuoksi ei pysty kunnolla syömään eikä puhumaan. Muutama päivä sitten tilanne vaikutti niin hyvältä, että söin jopa Englannin lakuja, mutta nyt kurkkukipu siirtyi toiselle puolelle ja on kahta kauheampi. Ja korva on siis kipeä myös.
Noin. Nyt tuli valitusta oikein kahden kappaleen verran. Mutta onneksi Mies on ihana ja käävät myös. Taimisto on oikea hymytyttö ja onnistuin saamaan jopa pienen pätkän naurua videolle. Mies katsoi videota ja ihmetteli, mikä suhina siitä kuuluu. Asia ratkesi, kun selitin videolla Toukolaiselle, että äiti kutittaa Taimia, jotta se nauraisi. Ei ole helppoa saada kaksikuista nauramaan käskystä!
Niistä poikien saamista korteista piti vielä laittaa, että Minikäävän dinosauruskortin oli piirtänyt Aarteiden Laura ja Toukolaisen kortissa, jonka Hannamari oli tehnyt, oli Nasu, Nalle Puh ja taivaalla tähtiä ja banaani.
Ollaan saatu myös mukavaa kummipostia. Minikäävän M-kummi muisti sitä SPR:n kalenterilla ja Taimistolle pstilaatikkoon kolahti enkelijoulukalenteri H-kummilta. Isommat käävät saavat avata sen Taimille vuorotellen. Kiitokset ihanista kalentereista!
Minä puolestani sain urakkani päätökseen. Tein valokuvakirjan kääpäin, siis kaikkien neljän, vauva-ajoista, niistä ihan ensimmäisistä viikoista. Nyt olen selaillut kirjaa ja lukenut runoja. Tytti Issakaisen "Sinussa minä kasvoin" ja Taimin M-kummilta saama Anna-Mari Kaskisen "Enkeleitä matkallesi" ovat varmoja itkettäjiä. Olo on haikea vaikkakin epäuskoinen - tässäkö tämä oli? Tässäkö nyt ovat ne käävät, jotka meidän on määrä kasvattaa kohti aikuisuutta?
Mutta nyt kun on ollut itse sairaana, ei juuri fiilistele vaan tarpoo eteenpäin tässä suossa. Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan. Lapsille ruokaa, kaupasta jotain, soittotunnille, läksyjen harjoittelua, unta aina kuin mahdollista. Parasetamolia ja ibuprofeiinia, kassikaupalla. Voi Luoja, eikö tämä tauti olisi jo tässä?
Ei siinä muuten mitään, mutta kun kipu ei pysy poissa noilla särkylääkkeillä, joita ei edes saisi syödä, kun imettää ja kivun vuoksi ei pysty kunnolla syömään eikä puhumaan. Muutama päivä sitten tilanne vaikutti niin hyvältä, että söin jopa Englannin lakuja, mutta nyt kurkkukipu siirtyi toiselle puolelle ja on kahta kauheampi. Ja korva on siis kipeä myös.
Noin. Nyt tuli valitusta oikein kahden kappaleen verran. Mutta onneksi Mies on ihana ja käävät myös. Taimisto on oikea hymytyttö ja onnistuin saamaan jopa pienen pätkän naurua videolle. Mies katsoi videota ja ihmetteli, mikä suhina siitä kuuluu. Asia ratkesi, kun selitin videolla Toukolaiselle, että äiti kutittaa Taimia, jotta se nauraisi. Ei ole helppoa saada kaksikuista nauramaan käskystä!
Niistä poikien saamista korteista piti vielä laittaa, että Minikäävän dinosauruskortin oli piirtänyt Aarteiden Laura ja Toukolaisen kortissa, jonka Hannamari oli tehnyt, oli Nasu, Nalle Puh ja taivaalla tähtiä ja banaani.
Ollaan saatu myös mukavaa kummipostia. Minikäävän M-kummi muisti sitä SPR:n kalenterilla ja Taimistolle pstilaatikkoon kolahti enkelijoulukalenteri H-kummilta. Isommat käävät saavat avata sen Taimille vuorotellen. Kiitokset ihanista kalentereista!
Minä puolestani sain urakkani päätökseen. Tein valokuvakirjan kääpäin, siis kaikkien neljän, vauva-ajoista, niistä ihan ensimmäisistä viikoista. Nyt olen selaillut kirjaa ja lukenut runoja. Tytti Issakaisen "Sinussa minä kasvoin" ja Taimin M-kummilta saama Anna-Mari Kaskisen "Enkeleitä matkallesi" ovat varmoja itkettäjiä. Olo on haikea vaikkakin epäuskoinen - tässäkö tämä oli? Tässäkö nyt ovat ne käävät, jotka meidän on määrä kasvattaa kohti aikuisuutta?
Mutta nyt kun on ollut itse sairaana, ei juuri fiilistele vaan tarpoo eteenpäin tässä suossa. Tunti kerrallaan, päivä kerrallaan. Lapsille ruokaa, kaupasta jotain, soittotunnille, läksyjen harjoittelua, unta aina kuin mahdollista. Parasetamolia ja ibuprofeiinia, kassikaupalla. Voi Luoja, eikö tämä tauti olisi jo tässä?
Wednesday, November 30, 2011
Pikabloggaus pimeydestä
Nukuin iltapäikkärit ja heräsin valvomaan. Nyt tautia on kestänyt viisi päivää ja söin tänään ekaa kertaa karkkia. Kurkku on siis niin hyvässä kondiksessa, että parasetamolin ja ibuprofeiinin voimin saatoin niellä jotain turhaakin! Ihanaa, kunpa tämä alkaisi olla tässä.
Olemme saaneet uudeksi potilaaksi Miehen, joka on ollut nyt pari päivää kuumeessa. Onneksi pojilla oli tarhapaikat vielä tiistaina ja keskiviikkona, joten saimme levätä muutaman tunnin vain Taimisto seuranamme. Nyt on sekin lysti sitten ohi, kun pojilla oli vika tarhapäivä. Toukolainen oli lällätellyt koko päivän "mulla on vika päivä, mulla on vika päivä" ja Minikääpäkin oli ihan tohkeissaan. Ne sai molemmat kivat kortit ja kansiot kotiin. Ollaan nyt katseltu tarhakuvia. Tosi hyvin se aloitus sujui sitten Toukolaisellakin. Ehtivät olla tuolla tarhassa ensin 4 kk, sitten kuukauden kesäloma ja nyt sitten vielä 4 kk. Ihan passeli pätkä siis.
Touko oli saanut valita, että meneekö se itse ekana syömään vai päättääkö, missä järjestyksessä muut menee. Se oli halunnut mennä itse ekana. Ja se sai valita myös kaikki laulut, oli laulettu ankkalaulua ja pyörät ne pyörivät ja joitain talvilauluja.
Mutta mutta mutta. Pieni ukkelimme palautui kotiin täplikkäänä ja nyt jännäämme, saiko se sitten kuitenkin sen vesirokon, jota tarhassa oli liikkeellä, vaikka sillä on rokotus.
Kääpä sai palauttaa eilen partioon rahat kaikista yhdeksästä myymästään kalenterista. Se oli myynyt eniten Siiseleistä. Se oli kyllä liikuttavan reipas kaupparatsu: "Minä olen Suomen partiolainen. Haluaisitteko ostaa..."
Tänään sillä oli tapaaminen iltiksen jälkeen naapuritaloyhtiön V:n ja sen koiran kanssa. Koiralta se oli saanut suukon suulle, mutta oli ne kuulemma päivällä pussanneet V:nkin kanssa. Ihme pussailujuttuja! Ja me kun ollaan vähän kiellettykin pussailemasta nyt, kun liikkeellä on jos jonkinlaista pöpöä, Käävälläkin sellainen kunnon kröhä. Mutta ei. Ja missä on J?
Eilen kuuntelin poikien juttelua kerrossängyssään. Minikääpä selitti Toukolaiselle:
-Sinun ei tarvitse huutaa, kyllä Kaapo kuulee. Kaapolle on nyt laitettu ne putket, muistatko?
Olemme saaneet uudeksi potilaaksi Miehen, joka on ollut nyt pari päivää kuumeessa. Onneksi pojilla oli tarhapaikat vielä tiistaina ja keskiviikkona, joten saimme levätä muutaman tunnin vain Taimisto seuranamme. Nyt on sekin lysti sitten ohi, kun pojilla oli vika tarhapäivä. Toukolainen oli lällätellyt koko päivän "mulla on vika päivä, mulla on vika päivä" ja Minikääpäkin oli ihan tohkeissaan. Ne sai molemmat kivat kortit ja kansiot kotiin. Ollaan nyt katseltu tarhakuvia. Tosi hyvin se aloitus sujui sitten Toukolaisellakin. Ehtivät olla tuolla tarhassa ensin 4 kk, sitten kuukauden kesäloma ja nyt sitten vielä 4 kk. Ihan passeli pätkä siis.
Touko oli saanut valita, että meneekö se itse ekana syömään vai päättääkö, missä järjestyksessä muut menee. Se oli halunnut mennä itse ekana. Ja se sai valita myös kaikki laulut, oli laulettu ankkalaulua ja pyörät ne pyörivät ja joitain talvilauluja.
Mutta mutta mutta. Pieni ukkelimme palautui kotiin täplikkäänä ja nyt jännäämme, saiko se sitten kuitenkin sen vesirokon, jota tarhassa oli liikkeellä, vaikka sillä on rokotus.
Kääpä sai palauttaa eilen partioon rahat kaikista yhdeksästä myymästään kalenterista. Se oli myynyt eniten Siiseleistä. Se oli kyllä liikuttavan reipas kaupparatsu: "Minä olen Suomen partiolainen. Haluaisitteko ostaa..."
Tänään sillä oli tapaaminen iltiksen jälkeen naapuritaloyhtiön V:n ja sen koiran kanssa. Koiralta se oli saanut suukon suulle, mutta oli ne kuulemma päivällä pussanneet V:nkin kanssa. Ihme pussailujuttuja! Ja me kun ollaan vähän kiellettykin pussailemasta nyt, kun liikkeellä on jos jonkinlaista pöpöä, Käävälläkin sellainen kunnon kröhä. Mutta ei. Ja missä on J?
Eilen kuuntelin poikien juttelua kerrossängyssään. Minikääpä selitti Toukolaiselle:
-Sinun ei tarvitse huutaa, kyllä Kaapo kuulee. Kaapolle on nyt laitettu ne putket, muistatko?
Monday, November 28, 2011
Ei kurjuutta kummempaa
Olen ihan henkitoreissani, mutta yritän blogata silti.
Perjantai sujui mallikkaasti: olimme perhekerhossa, haimme Käävän koulusta ja menimme puistoon lounaalle (makaronilaatikkoa, lasten toive). Hengasimme puistossa sitten koko iltapäivän ja oli oikein leppoisaa. Paikalla oli myös kaksi leppävaaralaismummoa, jotka ohjasivat koululaisten askartelua. Toinen kehuskeli olleensa eläkkeelläkin jo 20 vuotta ja minä kun luulin kuuskymppiseksi! Oli tosiaan täyttänyt juuri 80. Pääsin Taimin kanssa ohjaajien ja mummojen kahvipöytään. Toukolainen katsoi, kun koululaiset pelasivat "tsakkia" ja Kääpä ja Minikääpä askartelivat.
Illalla olin vähän kärttyinen ja yöllä heräsin kamalaan kurkkukipuun. Minikääpä oli kuitenkin vietävä putkitukseen, joten lähdimme sinne 8.30. Sain taas pitää poikastani kädestä nukutuksen ajan ja sitten siirryin heräämöön odottelemaan. Olin ottanut mukaan vähän riskienhallintaa ja kirjanpitoa, mutta aika huonosti siinä malttoi lukea. Juttelin Anttonin isän kanssa, joka tiesi kertoa, että jos lapsi herää nukutuksesta liian nopeasti, voi tulla sellaiset itkupotkuraivarit kuin Toukolaisella viimeksi.
Nyt niin ei käynyt. Näin ovenraosta unisen Miniäisen ja pian sainkin sen syliini heräilemään. Lapsi joi mehua ja kaikki meni hyvin, kunnes minua rupesi huippaamaan. Arvelin, että minulla on angiina ja olinkin varannut ajan työterveyshuoltoon Minikäävän operaation jälkeen. Sinne ei onneksi tarvinnut lähteä, sillä leikannut lääkäri tutki minutkin: virusjuttu, johon kuuluu kuume, kurkkukipu, silmätulehdus ja lihaskivut. Blah. Minulle olisi sopinut se angiina, kun siihen puree antibiootti. Mutta nyt siis sairastellaan ihan huolella. Olen kolmatta päivää sängyn pohjalla enkä juuri pysty puhumaan. Ja tuo kuume. Kun imettää pientä Taimistoa, ei voi hyvällä omalla tunnolla vetää särkylääkkeitä, ja kuume sitten sahaa ees taas.
Tämä on kyllä outoa. Olen jo tokaa kertaa kuumeessa tänä syksynä, kun yleensä minulle ei nouse kuume juuri koskaan.
Mutta sitten varsinaista Kääpälä-asiaa. Meillä olisi ollut kaverin synttärikemut lauantaina, mutta ne jouduimme vääjäämättä skippaamaan. Sen sijaan ristiäisjuhlintoihin oli osallistuttava jollain porukalla ja Mies lähti matkaan kaikkien kääpäin kanssa.
Ne menivät ensin bussilla Lepuskiin ja sitten vielä kahdella junalla. Pääsivät sekä Myyrmanniin että Selloon ja mikä parasta, näkivt joulupukinkin!
Toukolainen kävi halaamassa joulupukkia, muttei uskaltanut sanoa mitään.
Minikääpä toivoi leikkimökkiä.
Kääpä toivoi:
-sähköautoa
-kääpiöparta-agamaa
-kauko-ohjattavaa autoa
-kauko-ohjattavaa monsteriautoa
-kauko-ohjattavaa helikopteria
-kauko-ohjattavaa poliisivenettä
-terraariota kääpiöparta-agamalle
Joulupukin mielestä kaksi ensimmäistä olivat oikein hyviä toiveita. Voi joulupukki minkä teit! Meidän mielestä lemmikkiä ei voi saada lahjaksi ja myöskin sähköauton hankinnasta olemme kieltäytyneet. Vaikka kovasti se likka siitä tykkäsikin, kun pääsi lelukaupassa kokeilemaan.
Täytyy vielä mainita torstaista, että Minikääpä oli kutsuttu sen vanhan kerhokaverin 5-vuotissynttäreille. Se sai viedä lahjaksi kolme Hot Wheels -autoa ja kaksi Gormitia, joista toinen oli meilläpäin suosittu Sienimies. Synttärit olivat merirosvoteemalla ja Minikääpä halusi pukeutua luontevasti luurangoksi. Olisi meillä noita merirosvovermeitäkin ollut. Synttärit sujuivat mukavasti ja aarteeksi löytyi suklaakolikoita. Kun Minikääpä juhli, me olimme Käävän kanssa viulutunneilla. Nyt sillä on jo kolme sormea: D, E, Fis ja G. Ihan hyvin on soittelut sujuneet. Välillä se soittaa läksyt ihan intona ja välillä pienellä patistamisella. Ja välillä sille tulee sellainen fiilis, ettei se osaa mitään. Äitinsä tytär.
Perjantai sujui mallikkaasti: olimme perhekerhossa, haimme Käävän koulusta ja menimme puistoon lounaalle (makaronilaatikkoa, lasten toive). Hengasimme puistossa sitten koko iltapäivän ja oli oikein leppoisaa. Paikalla oli myös kaksi leppävaaralaismummoa, jotka ohjasivat koululaisten askartelua. Toinen kehuskeli olleensa eläkkeelläkin jo 20 vuotta ja minä kun luulin kuuskymppiseksi! Oli tosiaan täyttänyt juuri 80. Pääsin Taimin kanssa ohjaajien ja mummojen kahvipöytään. Toukolainen katsoi, kun koululaiset pelasivat "tsakkia" ja Kääpä ja Minikääpä askartelivat.
Illalla olin vähän kärttyinen ja yöllä heräsin kamalaan kurkkukipuun. Minikääpä oli kuitenkin vietävä putkitukseen, joten lähdimme sinne 8.30. Sain taas pitää poikastani kädestä nukutuksen ajan ja sitten siirryin heräämöön odottelemaan. Olin ottanut mukaan vähän riskienhallintaa ja kirjanpitoa, mutta aika huonosti siinä malttoi lukea. Juttelin Anttonin isän kanssa, joka tiesi kertoa, että jos lapsi herää nukutuksesta liian nopeasti, voi tulla sellaiset itkupotkuraivarit kuin Toukolaisella viimeksi.
Nyt niin ei käynyt. Näin ovenraosta unisen Miniäisen ja pian sainkin sen syliini heräilemään. Lapsi joi mehua ja kaikki meni hyvin, kunnes minua rupesi huippaamaan. Arvelin, että minulla on angiina ja olinkin varannut ajan työterveyshuoltoon Minikäävän operaation jälkeen. Sinne ei onneksi tarvinnut lähteä, sillä leikannut lääkäri tutki minutkin: virusjuttu, johon kuuluu kuume, kurkkukipu, silmätulehdus ja lihaskivut. Blah. Minulle olisi sopinut se angiina, kun siihen puree antibiootti. Mutta nyt siis sairastellaan ihan huolella. Olen kolmatta päivää sängyn pohjalla enkä juuri pysty puhumaan. Ja tuo kuume. Kun imettää pientä Taimistoa, ei voi hyvällä omalla tunnolla vetää särkylääkkeitä, ja kuume sitten sahaa ees taas.
Tämä on kyllä outoa. Olen jo tokaa kertaa kuumeessa tänä syksynä, kun yleensä minulle ei nouse kuume juuri koskaan.
Mutta sitten varsinaista Kääpälä-asiaa. Meillä olisi ollut kaverin synttärikemut lauantaina, mutta ne jouduimme vääjäämättä skippaamaan. Sen sijaan ristiäisjuhlintoihin oli osallistuttava jollain porukalla ja Mies lähti matkaan kaikkien kääpäin kanssa.
Ne menivät ensin bussilla Lepuskiin ja sitten vielä kahdella junalla. Pääsivät sekä Myyrmanniin että Selloon ja mikä parasta, näkivt joulupukinkin!
Toukolainen kävi halaamassa joulupukkia, muttei uskaltanut sanoa mitään.
Minikääpä toivoi leikkimökkiä.
Kääpä toivoi:
-sähköautoa
-kääpiöparta-agamaa
-kauko-ohjattavaa autoa
-kauko-ohjattavaa monsteriautoa
-kauko-ohjattavaa helikopteria
-kauko-ohjattavaa poliisivenettä
-terraariota kääpiöparta-agamalle
Joulupukin mielestä kaksi ensimmäistä olivat oikein hyviä toiveita. Voi joulupukki minkä teit! Meidän mielestä lemmikkiä ei voi saada lahjaksi ja myöskin sähköauton hankinnasta olemme kieltäytyneet. Vaikka kovasti se likka siitä tykkäsikin, kun pääsi lelukaupassa kokeilemaan.
Täytyy vielä mainita torstaista, että Minikääpä oli kutsuttu sen vanhan kerhokaverin 5-vuotissynttäreille. Se sai viedä lahjaksi kolme Hot Wheels -autoa ja kaksi Gormitia, joista toinen oli meilläpäin suosittu Sienimies. Synttärit olivat merirosvoteemalla ja Minikääpä halusi pukeutua luontevasti luurangoksi. Olisi meillä noita merirosvovermeitäkin ollut. Synttärit sujuivat mukavasti ja aarteeksi löytyi suklaakolikoita. Kun Minikääpä juhli, me olimme Käävän kanssa viulutunneilla. Nyt sillä on jo kolme sormea: D, E, Fis ja G. Ihan hyvin on soittelut sujuneet. Välillä se soittaa läksyt ihan intona ja välillä pienellä patistamisella. Ja välillä sille tulee sellainen fiilis, ettei se osaa mitään. Äitinsä tytär.
Thursday, November 24, 2011
Vähän uskollisuutta
Oltiin viime perjantaina pienten kanssa perhekerhossa ja mentiin taas tuttuun tapaan puistoon lounaalle. Kääpä tuli sinne sitten koulusta ja välipalapöydässä kohistiin: "Kanerva, Jessen tyttöystävä, on tulossa tänään puistoon".
Ja niinhän se tulikin sitten koulun jälkeen. Ensin ne pelasi vähän kaverinsa kanssa. Me kävimme poikain ja Taimiston kanssa vielä uudemman kerran kaupassa ja sillä välin koululaiset oli patistettu pihalle.
Ne leikki pusuhippaa. Se oli sellaista säpinää ja jos Kääpä joutui pikku nujakkaan jonkun muun pojan kanssa, säntäsi J aina puolustamaan. J huuteli "Vähän uskollisuutta!" ja Kääpä kiisti pussanneensa muita.
Nehän siis seukkaa.
Ja niinhän se tulikin sitten koulun jälkeen. Ensin ne pelasi vähän kaverinsa kanssa. Me kävimme poikain ja Taimiston kanssa vielä uudemman kerran kaupassa ja sillä välin koululaiset oli patistettu pihalle.
Ne leikki pusuhippaa. Se oli sellaista säpinää ja jos Kääpä joutui pikku nujakkaan jonkun muun pojan kanssa, säntäsi J aina puolustamaan. J huuteli "Vähän uskollisuutta!" ja Kääpä kiisti pussanneensa muita.
Nehän siis seukkaa.
Wednesday, November 23, 2011
Maanantaista keskiviikkoon
Blah, vauva heräsi syömään/rohisemaan viideltä, enkä saa enää unta. Eilen oli sama homma, mutta ei auta. Tänään on luvassa Toukolaisen keskustelu päiväkodissa (pojat ja Taimi tulevat mukaan) ja illalla on sitten viulutunti ja Miniäisellä kaverin synttärit. Mutta ihan aamusta ei pidä sännätä mihinkään, joten voin kiskoa kahvia ihan huolella, jos vain pojilla leikit sujuu.
Nyt on sitten tosiaan pojilla enää kolme päivää tarhaa jäljellä. Ovat olleet nyt marraskuun ma-ke ja pian sekin lysti sitten loppuu ja vaihtuu puistoiluksi, avoimeksi päiväkodiksi ja perhekerhoiksi. Vielä pohdimme, mitä tehdään Käävän iltapäiväkerhon kanssa. Nythän se on ollut siellä kolmeen ma-to, mutta vuodenvaihteen jälkeen saatetaan jättää sekin pois. Sitten vaan Käävän pitää malttaa tehdä läget ja viulut kotona heti koulun jälkeen, vaikka Taimilla, Toukolla ja Minikäävällä olisi millaiset hulinat päällä. Mutta eiköhän se onnistu.
Maanantaina minulla ja Taimilla oli aikamoiset hulinat. Laitoimme ensin muut matkaan, Mies ja pojat kasiksi tarhaan ja Kääpäläinen kouluun. Sitten jatkoin vähän valokuvahommia, tein nimittäin albuminen kaikkien neljän käävän vauva-ajoista. Odotan sitä jo ihan jännittyneenä.
Kymmeneltä sitten lähdimme reissuun. Äidillä oli taas paltsu ja kuuden naisen voimin ihmettelimme, miten ihminen pärjää pari viikkoa parilla pakasteseitillä ja maitolitralla. Sellaista se on, kun elää minimitoimeentulolla ja joutuu ostamaan kauppapalvelun (40/keikka). No, tulipa käytyä.
Seuraavaksi säntäsimme jumppaan. Söin matkalla kolmioleivän ja juotavan jugurtin ja miltei ehdimme kahdeksitoista. Jumpassa oli sijainen, joka piti meille aika hurjat sessiot. Toivottavasti uusia lihaksia heräsi eloon.
Jumpan jälkeen olikin rauhallisempi pätkä. Ajoin Viherlaakson ärrälle ja join kahvit autossa. Kahdelta oli nimittäin Minikäävän keskustelu tarhassa. Ja hieno ukkelihan meillä on. Se malttaa kuunnella ohjeita ja tarinoita ja on siellä päiväkodissakin kova askartelemaan ja leikkimään. Niillä on ollut syksyn aikana ystävyysteema ja kuulemma Minikääpä ei kiusaa eikä ole kiusattu ja leikkii kaikkien kanssa. Niitä on ryhmässä 13 5-vuotiasta poikaa ja välillä menee vähän hulinaksi. Kun yksi keksii heittää vaikkapa hanskan ilmaan, tekevät 12 muuta saman perässä. Katselin myös Miniäisen kansiota ja hienosti se oli piirrellyt ympyröitä ja kolmioita, ihan eskariainesta siis.
Kolmelta loppui keskustelut ja laittelin Taimiston kuntoon. Olimme luvanneet hakea Käävän ja olin lopulta vartin myöhässä. Onneksi sain Käävän kiinni ennen lähtöä, sillä lapsi kertoi innostuneena, miten poliisit pysäyttävät Rastaalantiellä melkein kaikki autot, parhaillaan oli kuulemma neljä autoa pysähtyneenä. No, minäpä olinkin sitten varmaan ainoa, joka körötteli neljääkymppiä saamatta sakkoja. Kiitos, pieni Kääpäläiseni!
Miltein samantien jatkoimme sitten matkaa poikia hakemaan. Koska meillä oli vain puoli tuntia aikaa, Kääpä sai tehdä läksyt autossa (ei ollut ehtinyt iltiksessä...) ja Taimisto veteli sikeitä kaukalossaan. Haimme pojat, heitin muut kotiin ja jäin Miniäisen kanssa kanneltunnille.
Tiistaina olikin sitten onneksi leppoisampi päivä. Yritin vähän lueskella vakuutuslainsäädäntöä ja riskienhallintaa, mutta aika heikolla menestyksellä. Onneksi asialla ei ole hoppu. Sen sijaan sain tehtyä valokuva-albumin loppuun ja tilattua sen. Illalla Pappa tuli pistäytymään ja oli Käävän partio. Se sai taas myytyä yhden kalenterin, papalle siis, ja seuraavana päivänä H:lle, joka oli kylässä. Pihassa ne kiersivät kolmistaan veljien kanssa ja myivät kaikki viisi kalenteria alta aikayksikön. Nyt se otti sitten vielä muutaman kalenterin lisää ja enää on yksi jäljellä. "Me olemme Suomen partiolaisia ja haluaisimme myydä teille joulukalenterin..."
Keskiviikkoaamusta lähdimme taas matkaan. Heitin koko remmin kouluun/tarhaan/töihin ja suuntasin Kantsun Prismaan. Olin haaveillut kyseisestä kohteesta pitkään ja nyt olin sopinut sinne tärskyt H:n ja M:n kanssa. Sain parmankinkku-vuohenjuustosalaatin ja cappuccinoa. Sitten vähän shoppasimme ja löysin Miehelle hyvän lahjan, olihan tarkoitus juhlia illalla 34-vuotiasta. Muutama lahja päätyi myös pukinkonttiin. Haimme A:n kerhosta ja jatkoimme kahvittelua vielä Haagassa. Hyvät sessiot, kiitos seurasta!
Seuraavaksi haimme Sellon Cittarista muutaman auton ja Gormitin R:lle 5-vuotissynttärilahjaksi. Kyseessä on vanha kerhokaveri. Ja kakkukin ostettiin. Löysin Käävän kotitieltämme koulumatkalta. Se seisoskeli tiellä metsää tuijotellen ja autoon astuessaan kysyi heti:
-Onko Joulupukki olemassa?
Kääpä oli sitä mieltä, että on, vaikka osa luokkalaisista ei niin ajattelekaan. Kääpä perusteli näkemystään sillä, että erinäköisiä joulupukkeja on sen vuoksi, että kuka tahansa voi toimia joulupukkina ammatikseen ja toisaalta sillä, että Joulupukki ei ole satuolento kuten vaikkapa Petteri Punakuono, jolla on loistava nenä.
Itse käytin tuota ensimmäistä argumenttia aikoinani ja uskoin pukkiin, kunnes serkkuni äiti paljasti koko jutun.
Ehdimme hetkeksi kotiin ja Kääpä soitteli viulut. Sitten nappasimme Miehen kyytiin ja jätimme sen pizzeriaan tilaamaan synttäripizzoja. Minä hain pojat ja säntäsimme kotiin, sillä meille oli tulossa vieraaksi H, kaasoni ja entinen kämppikseni.
Saimme vähän herkkuja ja mikä ihmeellisintä, vähän juteltuakin. Olimme nähneet viimeksi vuonna 2007 ja H:lta oli jäänyt muutama kääpäkin näkemättä. Muuten ei kuulunut mitään ihmeellistä, häitä ja graduja, työtä ja normielämää. Mutta tosi kiva oli nähdä ja muistella menneitä! Tässä iässä alkaa ollakin jo muisteltavaa, varsinkin, kun on aiemmin ollut viileä Ice Queen Helsingin yössä.
Lisään tähän loppuun vielä viikonlopun lyhyesti:
-pe ei ihmeitä
-la normilauantai ja illalla sauna
-su piparkakkupyhäkoulu kolmen käävän kanssa ja pienet Cittari-shoppailut, illalla kävelyllä R:n kanssa. Tällä kertaa piipahdimme Laajalahden Alepassa ja ensi sunnuntaina pääsemme sitten taas Karakallion Alepa. Alepa on ihana, siis kun se on auki aina yhteentoista. Saa hankittua ne kriittisimmät suodatinpussit ja suklaat lähes milloin vain.
Seuraavalle viikonlopulle onkin sitten luvassa paljon ohjelmaa: Minikääpä saa putket ja nielurisat leikataan, O täyttää 32 ja sitä pitää juhlistaa ja sunnuntaina sitten pääsemme melkein kummeiksi ja juhlimme pikkuista Ronja-vauvaa. Mikäs siinä juhliessa. Se Miniäisen operaatio vähän jännittää, kun Toukolainen sai niin kamalat raivarit siitä nukutusaineesta. Mutta onhan Minikääpä luonnostaan vähän seesteisempää sorttia, joten eiköhän se mene sitten lungimmin.
Mutta nyt täytyy haeskella jotain syötävää, puolikas ruispala ilman voita ei riitä.
Nyt on sitten tosiaan pojilla enää kolme päivää tarhaa jäljellä. Ovat olleet nyt marraskuun ma-ke ja pian sekin lysti sitten loppuu ja vaihtuu puistoiluksi, avoimeksi päiväkodiksi ja perhekerhoiksi. Vielä pohdimme, mitä tehdään Käävän iltapäiväkerhon kanssa. Nythän se on ollut siellä kolmeen ma-to, mutta vuodenvaihteen jälkeen saatetaan jättää sekin pois. Sitten vaan Käävän pitää malttaa tehdä läget ja viulut kotona heti koulun jälkeen, vaikka Taimilla, Toukolla ja Minikäävällä olisi millaiset hulinat päällä. Mutta eiköhän se onnistu.
Maanantaina minulla ja Taimilla oli aikamoiset hulinat. Laitoimme ensin muut matkaan, Mies ja pojat kasiksi tarhaan ja Kääpäläinen kouluun. Sitten jatkoin vähän valokuvahommia, tein nimittäin albuminen kaikkien neljän käävän vauva-ajoista. Odotan sitä jo ihan jännittyneenä.
Kymmeneltä sitten lähdimme reissuun. Äidillä oli taas paltsu ja kuuden naisen voimin ihmettelimme, miten ihminen pärjää pari viikkoa parilla pakasteseitillä ja maitolitralla. Sellaista se on, kun elää minimitoimeentulolla ja joutuu ostamaan kauppapalvelun (40/keikka). No, tulipa käytyä.
Seuraavaksi säntäsimme jumppaan. Söin matkalla kolmioleivän ja juotavan jugurtin ja miltei ehdimme kahdeksitoista. Jumpassa oli sijainen, joka piti meille aika hurjat sessiot. Toivottavasti uusia lihaksia heräsi eloon.
Jumpan jälkeen olikin rauhallisempi pätkä. Ajoin Viherlaakson ärrälle ja join kahvit autossa. Kahdelta oli nimittäin Minikäävän keskustelu tarhassa. Ja hieno ukkelihan meillä on. Se malttaa kuunnella ohjeita ja tarinoita ja on siellä päiväkodissakin kova askartelemaan ja leikkimään. Niillä on ollut syksyn aikana ystävyysteema ja kuulemma Minikääpä ei kiusaa eikä ole kiusattu ja leikkii kaikkien kanssa. Niitä on ryhmässä 13 5-vuotiasta poikaa ja välillä menee vähän hulinaksi. Kun yksi keksii heittää vaikkapa hanskan ilmaan, tekevät 12 muuta saman perässä. Katselin myös Miniäisen kansiota ja hienosti se oli piirrellyt ympyröitä ja kolmioita, ihan eskariainesta siis.
Kolmelta loppui keskustelut ja laittelin Taimiston kuntoon. Olimme luvanneet hakea Käävän ja olin lopulta vartin myöhässä. Onneksi sain Käävän kiinni ennen lähtöä, sillä lapsi kertoi innostuneena, miten poliisit pysäyttävät Rastaalantiellä melkein kaikki autot, parhaillaan oli kuulemma neljä autoa pysähtyneenä. No, minäpä olinkin sitten varmaan ainoa, joka körötteli neljääkymppiä saamatta sakkoja. Kiitos, pieni Kääpäläiseni!
Miltein samantien jatkoimme sitten matkaa poikia hakemaan. Koska meillä oli vain puoli tuntia aikaa, Kääpä sai tehdä läksyt autossa (ei ollut ehtinyt iltiksessä...) ja Taimisto veteli sikeitä kaukalossaan. Haimme pojat, heitin muut kotiin ja jäin Miniäisen kanssa kanneltunnille.
Tiistaina olikin sitten onneksi leppoisampi päivä. Yritin vähän lueskella vakuutuslainsäädäntöä ja riskienhallintaa, mutta aika heikolla menestyksellä. Onneksi asialla ei ole hoppu. Sen sijaan sain tehtyä valokuva-albumin loppuun ja tilattua sen. Illalla Pappa tuli pistäytymään ja oli Käävän partio. Se sai taas myytyä yhden kalenterin, papalle siis, ja seuraavana päivänä H:lle, joka oli kylässä. Pihassa ne kiersivät kolmistaan veljien kanssa ja myivät kaikki viisi kalenteria alta aikayksikön. Nyt se otti sitten vielä muutaman kalenterin lisää ja enää on yksi jäljellä. "Me olemme Suomen partiolaisia ja haluaisimme myydä teille joulukalenterin..."
Keskiviikkoaamusta lähdimme taas matkaan. Heitin koko remmin kouluun/tarhaan/töihin ja suuntasin Kantsun Prismaan. Olin haaveillut kyseisestä kohteesta pitkään ja nyt olin sopinut sinne tärskyt H:n ja M:n kanssa. Sain parmankinkku-vuohenjuustosalaatin ja cappuccinoa. Sitten vähän shoppasimme ja löysin Miehelle hyvän lahjan, olihan tarkoitus juhlia illalla 34-vuotiasta. Muutama lahja päätyi myös pukinkonttiin. Haimme A:n kerhosta ja jatkoimme kahvittelua vielä Haagassa. Hyvät sessiot, kiitos seurasta!
Seuraavaksi haimme Sellon Cittarista muutaman auton ja Gormitin R:lle 5-vuotissynttärilahjaksi. Kyseessä on vanha kerhokaveri. Ja kakkukin ostettiin. Löysin Käävän kotitieltämme koulumatkalta. Se seisoskeli tiellä metsää tuijotellen ja autoon astuessaan kysyi heti:
-Onko Joulupukki olemassa?
Kääpä oli sitä mieltä, että on, vaikka osa luokkalaisista ei niin ajattelekaan. Kääpä perusteli näkemystään sillä, että erinäköisiä joulupukkeja on sen vuoksi, että kuka tahansa voi toimia joulupukkina ammatikseen ja toisaalta sillä, että Joulupukki ei ole satuolento kuten vaikkapa Petteri Punakuono, jolla on loistava nenä.
Itse käytin tuota ensimmäistä argumenttia aikoinani ja uskoin pukkiin, kunnes serkkuni äiti paljasti koko jutun.
Ehdimme hetkeksi kotiin ja Kääpä soitteli viulut. Sitten nappasimme Miehen kyytiin ja jätimme sen pizzeriaan tilaamaan synttäripizzoja. Minä hain pojat ja säntäsimme kotiin, sillä meille oli tulossa vieraaksi H, kaasoni ja entinen kämppikseni.
Saimme vähän herkkuja ja mikä ihmeellisintä, vähän juteltuakin. Olimme nähneet viimeksi vuonna 2007 ja H:lta oli jäänyt muutama kääpäkin näkemättä. Muuten ei kuulunut mitään ihmeellistä, häitä ja graduja, työtä ja normielämää. Mutta tosi kiva oli nähdä ja muistella menneitä! Tässä iässä alkaa ollakin jo muisteltavaa, varsinkin, kun on aiemmin ollut viileä Ice Queen Helsingin yössä.
Lisään tähän loppuun vielä viikonlopun lyhyesti:
-pe ei ihmeitä
-la normilauantai ja illalla sauna
-su piparkakkupyhäkoulu kolmen käävän kanssa ja pienet Cittari-shoppailut, illalla kävelyllä R:n kanssa. Tällä kertaa piipahdimme Laajalahden Alepassa ja ensi sunnuntaina pääsemme sitten taas Karakallion Alepa. Alepa on ihana, siis kun se on auki aina yhteentoista. Saa hankittua ne kriittisimmät suodatinpussit ja suklaat lähes milloin vain.
Seuraavalle viikonlopulle onkin sitten luvassa paljon ohjelmaa: Minikääpä saa putket ja nielurisat leikataan, O täyttää 32 ja sitä pitää juhlistaa ja sunnuntaina sitten pääsemme melkein kummeiksi ja juhlimme pikkuista Ronja-vauvaa. Mikäs siinä juhliessa. Se Miniäisen operaatio vähän jännittää, kun Toukolainen sai niin kamalat raivarit siitä nukutusaineesta. Mutta onhan Minikääpä luonnostaan vähän seesteisempää sorttia, joten eiköhän se mene sitten lungimmin.
Mutta nyt täytyy haeskella jotain syötävää, puolikas ruispala ilman voita ei riitä.
Monday, November 14, 2011
Tavaroista vielä
Jatkan hieman tätä tavarapohdiskelua, sillä Taimi vielä nukkuu ja toimintapääomaa on hyvä vähän sulatella ennen laskuperusteisiin siirtymistä.
Pidän itseäni materialistina. Ensinnäkin raha tuo minulle turvallisuudentunnetta mutta varsinkin siksi, että kiinnyn tavaroihin. Edelleenkään en tunnista vaate- saatika kellomerkkejä, enkä tiedä, onko joku telkkari tai muu viihdelaitteisto halpa vai kallis, mutta haluaisin säästää kaiken: muistot lasten vauva-ajoilta (vaatteet, kirjat, lelut, astiat...) ja ylipäätään koko lapsuudesta. Omia opiskeluaikaisia prujujani säilytin aina vuoteen 2007, jolloin sitten lopulta kärräilin niitä rataskaupalla roskikseen.
Paitsi että haluan säilyttää tavaroita, olen kova ottamaan valokuvia. Räpsin niitä kuin viimeistä päivää. Ja toisaalta tiedän, etten koskaan ehdi niitä järjestellä tai teettää kuvista kirjoja. Ehdinkö edes muistella menneitä? Nyt tuntuu, että hyvä, kun saa tehtyä edes minimin pitääkseen lapset hengissä ja itsensä tolkuissaan, mutta ehkä joskus vielä tulee rauhallisempiakin aikoja.
Luulen, että pelkään unohtavani nämä onnelliset ajat, ellen alituiseen taltioi niitä. Mutta kun keskityn taltioimiseen, en ole läsnä siinä hetkessä, jota juuri silloin pitäisi elää. Eli enkö elä ollenkaan elämääni?
Mutta ne tavarat. Miehen mökiltä meille kulkeutui saksankielisiä Aku Ankan taskukirjoja ja joitain kirjoja lapsuudesta. Vaarin kotoa otin pinon lehtiä ja kävin läpi hassuja esineitä menneisyydestä, löysin mm. paperin, johon oli pikseli pikseliltä printattu oma kuvani Heurekassa. Toin meille Lundbyn nukkekotini mutten juuri muuta. Paitsi tietenkin Kimi-nuken, jolta puuttuu nykyisin toinen silmä.
Tavaroihin liittyy muistoja, mutta voi muistella toki ilman esineitäkin. Jotenkin kuitenkin kaipaan konkretiaa ja siksi iloitsen siitä Raamatusta ja voipytystä. Vaarini oli ateisti ja olin yllättynyt löytäessäni Raamatun - vaari siis kuitenkin kävi nuorena miehenä rippikoulun ja erosi kirkosta vasta vanhemmalla iällä. Ja se mummun voipytty, sellainen värikäs, keraaminen kippo, joka on varmasti aikoinaan ollut mummun aarre.
Mummo syntyi Karjalassa (ilmeisesti Jääskissä) 1929 ja aloitti koulun Oulussa. Pian perhe muutti kuitenkin Helsinkiin ja jonain jouluna mummo sai sitten sen voipyttynsä. Mummo toimi enonsa firmassa tsupparina ja kävi varmaankin Aleksis kiven kansakoulua kuten vaarikin. Teineinä ne sitten tapasi Anttilan lavalla, molemmat asuivat ilmeisesti Mäkelänkadulla. Perhe perustettiin. Vaarilla oli sähköfirma ja mummolla pieni putiikki. Myöhemmin mummu toimi kirjanpitäjänä Tuuli ja Pihlajassa (oliko se tosiaan sen firmani nimi?). Pojat menivät hoitoon ratikalla. Jossain vaiheessa ostettiin tontti Pakilasta ja rakennettiin talo. Alakertaan tuli perheasunto ja yläkertaan pieni kaksio, jossa siis isäni nyt asuu. Setäni perhe asui aluksi yläkerrassa, mutta jossain vaiheessa ne vaihtoivat päittäin asuntoja mummun ja vaarin kanssa, kun lapsiperhe tarvitsi tilaa.
Mummu oli minulle esimerkki uranaisesta, joka yhdisti työn ja perheen. Poikia syntyi kaksi ja lisäksi perheeseen kuului poikien mummo, joka auttoi arjessa. Mummulla oli aina hienoja koruja ja talvisin turkkeja. Kesät ne viettivät mökillä Pusulassa, tekivät mettätöitä ja kävivät Ämyrillä tansseissa. Ja silloin piti tälläytyä.
Kerran vaari voitti lotossa ja silloin ne lähtivät maailmanympärysmatkalle, vaikka mummu ei olisikaan raaskinut törsätä rahoja. Mutta onneksi ne ehtivät sentään vähän reissata ennen vaarin sairastumista, vaari nimittäin sairastui Parkinsonin tautiin ja dementoitui heti varhaiseläkkeelle jäätyään. Muutaman kesän vaari ehti kasvatella tomaatteja ja lopulta mummu jäi yksin. Mummu asui pitkään Pakilan yläkerrassa ja kävi kerran viikossa Eloheinässä.
Mummu kertoi silloin iloisena käyvänsä kerhossa, vähän niinkuin meidän lapsetkin. Kun mummu murti kätensä niissä portaissa ja joutui Töölöön paikattavaksi, ensimmäinen huoli oli, että miten hän nyt pääsee Eloheinään.
Nyt mummu ei käy enää Eloheinässä vaan pötköttää hoivakoti Eskilissä. Siellä on mummulle rakkaita tavaroita, tauluja, keraamiset siilit seinällä ja valokuva-albumeita telkkarin alla. Useimmiten mummu vain pötköttää, mutta välillä myös juttelee. Se haluaisi vielä sinne Pusulaan. Kai mummulla on nyt vihdoin sitten aikaa muistella, kun ei tarvitse pitää puotia pystyssä, hoitaa kirjanpitoa tai heilua vesurin kanssa. Nyt mummulla on vain aikaa.
Ja minulla on se keraaminen, värikäs voipytty - vai tarvitseeko mummu vielä sitä?
Minulla on tietenkin huoli tavaroista: onko hoivakodissa nyt varmasti juuri ne mummulle rakkaimmat taulut? Ja valokuva-albumit? Me olemme vieneet seinälle lasten kuvia ja piirustuksia, mutta haluaako mummu edes katsella niitä? Yhteen pieneen huoneeseen ei saa koko elämän tavaroita, mutta onneksi muistot eivät vie tilaa, ja onneksi niitä muistoja mummulla vielä on.
Pidän itseäni materialistina. Ensinnäkin raha tuo minulle turvallisuudentunnetta mutta varsinkin siksi, että kiinnyn tavaroihin. Edelleenkään en tunnista vaate- saatika kellomerkkejä, enkä tiedä, onko joku telkkari tai muu viihdelaitteisto halpa vai kallis, mutta haluaisin säästää kaiken: muistot lasten vauva-ajoilta (vaatteet, kirjat, lelut, astiat...) ja ylipäätään koko lapsuudesta. Omia opiskeluaikaisia prujujani säilytin aina vuoteen 2007, jolloin sitten lopulta kärräilin niitä rataskaupalla roskikseen.
Paitsi että haluan säilyttää tavaroita, olen kova ottamaan valokuvia. Räpsin niitä kuin viimeistä päivää. Ja toisaalta tiedän, etten koskaan ehdi niitä järjestellä tai teettää kuvista kirjoja. Ehdinkö edes muistella menneitä? Nyt tuntuu, että hyvä, kun saa tehtyä edes minimin pitääkseen lapset hengissä ja itsensä tolkuissaan, mutta ehkä joskus vielä tulee rauhallisempiakin aikoja.
Luulen, että pelkään unohtavani nämä onnelliset ajat, ellen alituiseen taltioi niitä. Mutta kun keskityn taltioimiseen, en ole läsnä siinä hetkessä, jota juuri silloin pitäisi elää. Eli enkö elä ollenkaan elämääni?
Mutta ne tavarat. Miehen mökiltä meille kulkeutui saksankielisiä Aku Ankan taskukirjoja ja joitain kirjoja lapsuudesta. Vaarin kotoa otin pinon lehtiä ja kävin läpi hassuja esineitä menneisyydestä, löysin mm. paperin, johon oli pikseli pikseliltä printattu oma kuvani Heurekassa. Toin meille Lundbyn nukkekotini mutten juuri muuta. Paitsi tietenkin Kimi-nuken, jolta puuttuu nykyisin toinen silmä.
Tavaroihin liittyy muistoja, mutta voi muistella toki ilman esineitäkin. Jotenkin kuitenkin kaipaan konkretiaa ja siksi iloitsen siitä Raamatusta ja voipytystä. Vaarini oli ateisti ja olin yllättynyt löytäessäni Raamatun - vaari siis kuitenkin kävi nuorena miehenä rippikoulun ja erosi kirkosta vasta vanhemmalla iällä. Ja se mummun voipytty, sellainen värikäs, keraaminen kippo, joka on varmasti aikoinaan ollut mummun aarre.
Mummo syntyi Karjalassa (ilmeisesti Jääskissä) 1929 ja aloitti koulun Oulussa. Pian perhe muutti kuitenkin Helsinkiin ja jonain jouluna mummo sai sitten sen voipyttynsä. Mummo toimi enonsa firmassa tsupparina ja kävi varmaankin Aleksis kiven kansakoulua kuten vaarikin. Teineinä ne sitten tapasi Anttilan lavalla, molemmat asuivat ilmeisesti Mäkelänkadulla. Perhe perustettiin. Vaarilla oli sähköfirma ja mummolla pieni putiikki. Myöhemmin mummu toimi kirjanpitäjänä Tuuli ja Pihlajassa (oliko se tosiaan sen firmani nimi?). Pojat menivät hoitoon ratikalla. Jossain vaiheessa ostettiin tontti Pakilasta ja rakennettiin talo. Alakertaan tuli perheasunto ja yläkertaan pieni kaksio, jossa siis isäni nyt asuu. Setäni perhe asui aluksi yläkerrassa, mutta jossain vaiheessa ne vaihtoivat päittäin asuntoja mummun ja vaarin kanssa, kun lapsiperhe tarvitsi tilaa.
Mummu oli minulle esimerkki uranaisesta, joka yhdisti työn ja perheen. Poikia syntyi kaksi ja lisäksi perheeseen kuului poikien mummo, joka auttoi arjessa. Mummulla oli aina hienoja koruja ja talvisin turkkeja. Kesät ne viettivät mökillä Pusulassa, tekivät mettätöitä ja kävivät Ämyrillä tansseissa. Ja silloin piti tälläytyä.
Kerran vaari voitti lotossa ja silloin ne lähtivät maailmanympärysmatkalle, vaikka mummu ei olisikaan raaskinut törsätä rahoja. Mutta onneksi ne ehtivät sentään vähän reissata ennen vaarin sairastumista, vaari nimittäin sairastui Parkinsonin tautiin ja dementoitui heti varhaiseläkkeelle jäätyään. Muutaman kesän vaari ehti kasvatella tomaatteja ja lopulta mummu jäi yksin. Mummu asui pitkään Pakilan yläkerrassa ja kävi kerran viikossa Eloheinässä.
Mummu kertoi silloin iloisena käyvänsä kerhossa, vähän niinkuin meidän lapsetkin. Kun mummu murti kätensä niissä portaissa ja joutui Töölöön paikattavaksi, ensimmäinen huoli oli, että miten hän nyt pääsee Eloheinään.
Nyt mummu ei käy enää Eloheinässä vaan pötköttää hoivakoti Eskilissä. Siellä on mummulle rakkaita tavaroita, tauluja, keraamiset siilit seinällä ja valokuva-albumeita telkkarin alla. Useimmiten mummu vain pötköttää, mutta välillä myös juttelee. Se haluaisi vielä sinne Pusulaan. Kai mummulla on nyt vihdoin sitten aikaa muistella, kun ei tarvitse pitää puotia pystyssä, hoitaa kirjanpitoa tai heilua vesurin kanssa. Nyt mummulla on vain aikaa.
Ja minulla on se keraaminen, värikäs voipytty - vai tarvitseeko mummu vielä sitä?
Minulla on tietenkin huoli tavaroista: onko hoivakodissa nyt varmasti juuri ne mummulle rakkaimmat taulut? Ja valokuva-albumit? Me olemme vieneet seinälle lasten kuvia ja piirustuksia, mutta haluaako mummu edes katsella niitä? Yhteen pieneen huoneeseen ei saa koko elämän tavaroita, mutta onneksi muistot eivät vie tilaa, ja onneksi niitä muistoja mummulla vielä on.
Huisketta
Onneksi nyt on kotipäivä, ja luvassa on pelkkää vakuutuslainsäädäntöä, kirjanpitoa ja riskienhallintaa. Viimeisin kotipäivä taisikin olla viikko sitten samoissa merkeissä. Sen jälkeen pojat olivatkin kotona ja
keskiviikkona kävimme mammoissa ja muksuissa, pojat tekivät hienot isänpäiväkortit. Illalla olikin sitten luvassa vielä Sello-reissu, sillä Kääpä tarvitsi rinkan.
Torstaina oli äidin hoitopalaveri, johon osallistuin Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Pojat olivat 1,5 tuntia tosi nätisti, molemmat värittivät, Miniäinen teki vähän kirjainharjoituksia ja pienistä post it -lappusista syntyi mm. naamioita. Kävimme samalla reissulla kirjastossa, Mäksyssä ja BR-leluissa ja ehdimme kotiin juuri ja juuri ennen Kääpää. Ruuan jälkeen pakkasimme redukamat siihen uuteen, hienoon rinkkaan.
Perjantaina oli perhekerho, eikä mikä tahansa perhekerho, vaan isänpäiväaskarteluperhekerho. Teimme yhdessä tyynyliinan: pojat piirsivät ukot, joilta tulee verta, pari aurinkoa ja painoivat kangasväreillä muutaman dinon ja kukan. Lopuksi laitettiin vielä kädenjäljet ja Taimi leimaili kuvia pikku jaloillaan. Hieno tuli!
Lounaalle jatkoimme puistoon, pinaattilettuja pojille ja minulle pinaattipastaa, ja seuraavaksi sitten jälleen vähän askartelua. Toukolainenkin teki liimaushommia niin keskittyneesti ja Miniäinen teki niitä naamioitaan, isänpäiväkorttien lisäksi.
Kotona pojat jatkoivat askartelujaan. Meillä on keittiössä jatkuvasti pieni työpaja pystyssä, erilaisia puukyniä, tusseja, geelikyniä ja liituja on kippokaupalla, ja paperit, muut askartelutarvikkeet ja puolivalmiit työt ovat vallanneet loppuosan. Onneksi pyrimme hoitamaan kokkailut ja syömiset mahdollisimman ripeästi, jotta taiteilijat voivat taas jatkaa hommiaan.
Illalla saimme sitten viedä pienen typsymme ekalle yöretkelle, ja vieläpä kahdeksi yöksi. Olimme perillä puoli kuudelta, ja metsässä oli silloin jo pilkkopimeää. Mutta sinne se vain oli jätettävä se omakin lapsi, fikkarinsa kanssa hippaloimaan.
Paluumatkalla pistäydyimme Mäksyssä (taas) ja jäimme juttelemaan yhden Käävän partiokaverin isän kanssa. Minikääpä tutustui sen tytön pikkusiskoon ja koko remmi viihtyi leikkipaikassa miltei pari tuntia.
Lauantai oli todellinen erikoispäivä. Ajoimme Selloon ja Mies ja Miniäinen lähtivät junalla Pasilaan papan luo, Minikääpä oli menossa yökylään. Me jatkoimme Toukolaisen ja Taimin kanssa puolestamme Arkkiin, jossa oli tarjolla mehua ja keksiä tai pullaa ja kahvia. Teimme massasta toukat, jotka tosin paloivat uunissa myöhemmin, ja pujottelimme Toukolaiselle uudet helmet. Se saikin kovasti kehuja hienosta Barbababa-paidastaan ja koruista. Yhden rannekorun tosin hävitimme reissullamme, mutta kaksi kaulakorua sentään jäi. Katsoimme vielä hiirestä kertovan näytelmän ja lähdimme lelukaupan kautta kiinalaiseen lounaalle. Mies saapui sinne ja kirjakauppareissun jälkeen lähdimme autolle. Ja ylläri ylläri, olimme saaneet sakot, sillä viiden tunnin parkkiaika oli ylittynyt. Harmitti ihan sutena. Kotona sain lukea Toukolaiselle satuja ja Mies rakentaa junarataa, laatuaikaa taaperon kanssa.
Sunnuntaina saimme hakea ensin Minikäävän Papalta ja joimme samalla isänpäiväkakkukahvit. Me olimmekin jo Taimin ja Toukon kanssa vieneet Miehelle aamiaisen sänkyyn: nakkeja, munia, pekonia ja paahtoleipää, viinirypäleitä, mandariinia, miniluumutomaatteja, tiramisua, kahvia ja limua. Pasilasta ajoimme Luukkiin ja saimme tyttömme, makkaraa ja vaahtokarkkeja. Oli ihan oikea partioretkifiilis ja Kääpä säpinänä.
Kotona tarjosin sitten kakkukahvit ja illalla lähdimme vielä Vaarin luo Pakilaan kakkukahveille. Vaari on muuttanut Isomummon asuntoon, sillä Isomummo asuu Haagassa hoivakodissa.
Viime aikoihin onkin liittynyt paljon tavaroiden läpikäyntiä: ensin Miehen vanhemmat joutuivat myymään ainoan omaisuutensa, kesämökkinsä, ja kaikki tavarat piti käydä läpi. Tänä kesänä isäni aloitti oman asuntonsa tyhjentämisen, minäkin olin siellä päivän hommissa Käävän ja Minikäävän kanssa. Asunto rempattiin ja nyt se odottelee vuokralaisia. Seuraavaksi Vaari sitten kävi läpi niitä Isomummon tavaroita. Minäkin sain sunnuntaina perintöni: valitsin oman vaarini rippiraamatun ja pienen voipytyn, jonka mummu on saanut lahjaksi pikkulikkana. Ja vohveliraudan! Sen, jolla mummu paistoi aina vohvelit meille serkuksille Pakilan yläkerran keittiössä. Joka on nyt siis Vaarin keittiö, vanha oppikouluaikainen köksänkirja oli otettu esiin.
Käävillä oli hauskaa Vaarin luona: ne saivat tehdä rakettia pahvilaatikosta. Yritin pysyä kovana, mutta niin vaan päätyi se pahvilaatikko jatkokäsittelyyn tänne meille ja eilen ne tekivät rakettia yhdessä Aslanin kanssa. Aslanin isäkin on Suomessa ja 11 henkeä sai aikaan ihan kunnon hulinat.
Päivällä olimme Taimin kanssa jumpassa. Ensin vauva ruokaili ja pötkötteli sitten miltei koko loppuajan hereillä tyytyväisenä. Nyt meillä onkin sitten enää kaksi jumppaa jäljellä, sillä joulukuun alusta pojat jäävät kokonaan kotiin, irtisanoimme tarhapaikat eilen, ja tammikuun alusta jumppaan jo työpaikalla. Siis siellä on ihan oikeasti jumppaa ja tammikuun ajan kaikki on vieläpä ilmaista. Mutta enää siis 1,5 kk kotipestiä jäljellä, 0,5 kk vähän rauhallisempaa pätkää, sillä pojat ovat kolmena päivänä tarhassa ja se joulukuu sitten täyttä hulinaa, otaksun. Sen jälkeen on ihana paeta toimistolle tietokoneiden tasaiseen hurinaan.
Mutta nyt on pakko pistää Kääpä kouluun: aamupala, hammaspesu ja ulkovaatteet.
keskiviikkona kävimme mammoissa ja muksuissa, pojat tekivät hienot isänpäiväkortit. Illalla olikin sitten luvassa vielä Sello-reissu, sillä Kääpä tarvitsi rinkan.
Torstaina oli äidin hoitopalaveri, johon osallistuin Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston kanssa. Pojat olivat 1,5 tuntia tosi nätisti, molemmat värittivät, Miniäinen teki vähän kirjainharjoituksia ja pienistä post it -lappusista syntyi mm. naamioita. Kävimme samalla reissulla kirjastossa, Mäksyssä ja BR-leluissa ja ehdimme kotiin juuri ja juuri ennen Kääpää. Ruuan jälkeen pakkasimme redukamat siihen uuteen, hienoon rinkkaan.
Perjantaina oli perhekerho, eikä mikä tahansa perhekerho, vaan isänpäiväaskarteluperhekerho. Teimme yhdessä tyynyliinan: pojat piirsivät ukot, joilta tulee verta, pari aurinkoa ja painoivat kangasväreillä muutaman dinon ja kukan. Lopuksi laitettiin vielä kädenjäljet ja Taimi leimaili kuvia pikku jaloillaan. Hieno tuli!
Lounaalle jatkoimme puistoon, pinaattilettuja pojille ja minulle pinaattipastaa, ja seuraavaksi sitten jälleen vähän askartelua. Toukolainenkin teki liimaushommia niin keskittyneesti ja Miniäinen teki niitä naamioitaan, isänpäiväkorttien lisäksi.
Kotona pojat jatkoivat askartelujaan. Meillä on keittiössä jatkuvasti pieni työpaja pystyssä, erilaisia puukyniä, tusseja, geelikyniä ja liituja on kippokaupalla, ja paperit, muut askartelutarvikkeet ja puolivalmiit työt ovat vallanneet loppuosan. Onneksi pyrimme hoitamaan kokkailut ja syömiset mahdollisimman ripeästi, jotta taiteilijat voivat taas jatkaa hommiaan.
Illalla saimme sitten viedä pienen typsymme ekalle yöretkelle, ja vieläpä kahdeksi yöksi. Olimme perillä puoli kuudelta, ja metsässä oli silloin jo pilkkopimeää. Mutta sinne se vain oli jätettävä se omakin lapsi, fikkarinsa kanssa hippaloimaan.
Paluumatkalla pistäydyimme Mäksyssä (taas) ja jäimme juttelemaan yhden Käävän partiokaverin isän kanssa. Minikääpä tutustui sen tytön pikkusiskoon ja koko remmi viihtyi leikkipaikassa miltei pari tuntia.
Lauantai oli todellinen erikoispäivä. Ajoimme Selloon ja Mies ja Miniäinen lähtivät junalla Pasilaan papan luo, Minikääpä oli menossa yökylään. Me jatkoimme Toukolaisen ja Taimin kanssa puolestamme Arkkiin, jossa oli tarjolla mehua ja keksiä tai pullaa ja kahvia. Teimme massasta toukat, jotka tosin paloivat uunissa myöhemmin, ja pujottelimme Toukolaiselle uudet helmet. Se saikin kovasti kehuja hienosta Barbababa-paidastaan ja koruista. Yhden rannekorun tosin hävitimme reissullamme, mutta kaksi kaulakorua sentään jäi. Katsoimme vielä hiirestä kertovan näytelmän ja lähdimme lelukaupan kautta kiinalaiseen lounaalle. Mies saapui sinne ja kirjakauppareissun jälkeen lähdimme autolle. Ja ylläri ylläri, olimme saaneet sakot, sillä viiden tunnin parkkiaika oli ylittynyt. Harmitti ihan sutena. Kotona sain lukea Toukolaiselle satuja ja Mies rakentaa junarataa, laatuaikaa taaperon kanssa.
Sunnuntaina saimme hakea ensin Minikäävän Papalta ja joimme samalla isänpäiväkakkukahvit. Me olimmekin jo Taimin ja Toukon kanssa vieneet Miehelle aamiaisen sänkyyn: nakkeja, munia, pekonia ja paahtoleipää, viinirypäleitä, mandariinia, miniluumutomaatteja, tiramisua, kahvia ja limua. Pasilasta ajoimme Luukkiin ja saimme tyttömme, makkaraa ja vaahtokarkkeja. Oli ihan oikea partioretkifiilis ja Kääpä säpinänä.
Kotona tarjosin sitten kakkukahvit ja illalla lähdimme vielä Vaarin luo Pakilaan kakkukahveille. Vaari on muuttanut Isomummon asuntoon, sillä Isomummo asuu Haagassa hoivakodissa.
Viime aikoihin onkin liittynyt paljon tavaroiden läpikäyntiä: ensin Miehen vanhemmat joutuivat myymään ainoan omaisuutensa, kesämökkinsä, ja kaikki tavarat piti käydä läpi. Tänä kesänä isäni aloitti oman asuntonsa tyhjentämisen, minäkin olin siellä päivän hommissa Käävän ja Minikäävän kanssa. Asunto rempattiin ja nyt se odottelee vuokralaisia. Seuraavaksi Vaari sitten kävi läpi niitä Isomummon tavaroita. Minäkin sain sunnuntaina perintöni: valitsin oman vaarini rippiraamatun ja pienen voipytyn, jonka mummu on saanut lahjaksi pikkulikkana. Ja vohveliraudan! Sen, jolla mummu paistoi aina vohvelit meille serkuksille Pakilan yläkerran keittiössä. Joka on nyt siis Vaarin keittiö, vanha oppikouluaikainen köksänkirja oli otettu esiin.
Käävillä oli hauskaa Vaarin luona: ne saivat tehdä rakettia pahvilaatikosta. Yritin pysyä kovana, mutta niin vaan päätyi se pahvilaatikko jatkokäsittelyyn tänne meille ja eilen ne tekivät rakettia yhdessä Aslanin kanssa. Aslanin isäkin on Suomessa ja 11 henkeä sai aikaan ihan kunnon hulinat.
Päivällä olimme Taimin kanssa jumpassa. Ensin vauva ruokaili ja pötkötteli sitten miltei koko loppuajan hereillä tyytyväisenä. Nyt meillä onkin sitten enää kaksi jumppaa jäljellä, sillä joulukuun alusta pojat jäävät kokonaan kotiin, irtisanoimme tarhapaikat eilen, ja tammikuun alusta jumppaan jo työpaikalla. Siis siellä on ihan oikeasti jumppaa ja tammikuun ajan kaikki on vieläpä ilmaista. Mutta enää siis 1,5 kk kotipestiä jäljellä, 0,5 kk vähän rauhallisempaa pätkää, sillä pojat ovat kolmena päivänä tarhassa ja se joulukuu sitten täyttä hulinaa, otaksun. Sen jälkeen on ihana paeta toimistolle tietokoneiden tasaiseen hurinaan.
Mutta nyt on pakko pistää Kääpä kouluun: aamupala, hammaspesu ja ulkovaatteet.
Wednesday, November 09, 2011
Keskiviikko
Pojat askartelevat keittiössä, Taimi nukkuu ja Kääpää odotellaan iltiksestä.
"Touko ja äiti ihanat, olette ihanoita", laulaa Minikääpä.
"Taimi-tyttö, kiva kaveri", lauletaan.
"Kaikki äidit, kivat kaverit!" jatkaa Miniäinen.
"Ei äiti oo kaveri", kiistää Touko.
"Etkö sä tykkää äidistä?"
"Tykkään."
"Se kenestä sä tykkäät, on sun kaveri, tiesitkö?
"Isi iso, kiva kaveri", Minikääpä jatkaa.
Ollaan siis taas oltu Mammoissa ja muksuissa. Pojatkin pääsivät mukaan, sillä tänään ei ollut tarhapäivä, ja paikalla oli myös K ja E, leirikaverit. Ihanaa oli. Lapset oli aika villejä, mutta mitään riitoja ei tullut. Aikuiset sai jutella ja nyyttärilounas kruunasi taas tapaamisen.
Tultiin kotiin ja postilaatikossa odotti ihana yllätys: joulujuhlavaatteet lapsille. Tytöille tuli ihan mahtavat punaiset mekot ja hopeiset bolerot ja pojat saivat punaiset paidat ja suorat housut. Tyttöjen vaatteet menevät juhlissa pitkään ja poikien vaatteet on sellaiset, että niitä voi käyttää arkenakin. Tulee niille toki hintaakin, kun ottaa neljä pakettia kerralla. Mutta on ne vaan niin ihania, lapset ja vaatteet.
Askartelut jatkuvat, kohta tarkistetaan läksyt.
"Touko ja äiti ihanat, olette ihanoita", laulaa Minikääpä.
"Taimi-tyttö, kiva kaveri", lauletaan.
"Kaikki äidit, kivat kaverit!" jatkaa Miniäinen.
"Ei äiti oo kaveri", kiistää Touko.
"Etkö sä tykkää äidistä?"
"Tykkään."
"Se kenestä sä tykkäät, on sun kaveri, tiesitkö?
"Isi iso, kiva kaveri", Minikääpä jatkaa.
Ollaan siis taas oltu Mammoissa ja muksuissa. Pojatkin pääsivät mukaan, sillä tänään ei ollut tarhapäivä, ja paikalla oli myös K ja E, leirikaverit. Ihanaa oli. Lapset oli aika villejä, mutta mitään riitoja ei tullut. Aikuiset sai jutella ja nyyttärilounas kruunasi taas tapaamisen.
Tultiin kotiin ja postilaatikossa odotti ihana yllätys: joulujuhlavaatteet lapsille. Tytöille tuli ihan mahtavat punaiset mekot ja hopeiset bolerot ja pojat saivat punaiset paidat ja suorat housut. Tyttöjen vaatteet menevät juhlissa pitkään ja poikien vaatteet on sellaiset, että niitä voi käyttää arkenakin. Tulee niille toki hintaakin, kun ottaa neljä pakettia kerralla. Mutta on ne vaan niin ihania, lapset ja vaatteet.
Askartelut jatkuvat, kohta tarkistetaan läksyt.
Friday, November 04, 2011
Halloween
Meidän pihan lapsilla on tapana viettää Halloweeniä. Ne kiertävät pukeutuneina ovelta ovelle ja sanovat "Karkki vai kepponen". Kääpä ja Minikääpä olivat siis luurankoina, kuten jo kerroinkin.
Jonnen perheen namit eivät tulleet helpolla: karkit piti pyydystää kurpitsan sisältä, joka oli täynnä keitettyjä, lämpimiä makaroneja.
Minikääpä sai saaliiksi vain kaksi namia, sillä "kurpitsan sisällä oli ällöttävää, limaista mössöä".
Kääpä sen sijaan nappasi niitä kymmenen, sillä "kurpitsan sisällä oli keitettyjä, lämpimiä makaroneja".
Jonnen perheen namit eivät tulleet helpolla: karkit piti pyydystää kurpitsan sisältä, joka oli täynnä keitettyjä, lämpimiä makaroneja.
Minikääpä sai saaliiksi vain kaksi namia, sillä "kurpitsan sisällä oli ällöttävää, limaista mössöä".
Kääpä sen sijaan nappasi niitä kymmenen, sillä "kurpitsan sisällä oli keitettyjä, lämpimiä makaroneja".
Thursday, November 03, 2011
Huumetta ja muuta kamaa
Kääpä ei saanut unta, sitä pelotti. Syöttelin sohvalla Taimia ja pyysin Käävän kainaloiseksi juttelemaan. Yritimme yhdessä miettiä, mikä sitä voisi pelottaa: Halloween? Vakoiluleikit? Pimeys ulkona? Lopulta Kääpä paljasti, että ne olivat löytäneet koulun pihalta pitkulaisen, harmaan, venyvän, pyöreän jutun, ja S oli tiennyt sen olevan huumetta. S oli selittänyt muille, mitä huume on: kun koskee huumetta, luut tulevat esiin ihon alta. Kääpä tietenkin koski. Ja S väitti, että Kääpä oli syönyt sitä. Ei ihme, että vähän pelotti.
No, asiasta oli siis puhuttava. Selitin, että jos ottaa huumetta, se on vähän sama, kuin ottaisi liikaa kaljaa tai viiniä, käyttäytyy hassusti eikä voi ajaa autoa, mutta näyttää normaalilta. Kävi ilmi, ettei Kääpä ole koskaan nähnyt ketään ihmistä humalassa, mutta kuulemma pihan Daniela ja Melina, seiskaluokkalaiset, olivat nähneet sellaisen Karakalliossa ja sillä oli kuulemma ollut nälkä, koska se oli pyytänyt tytöiltä ruokaa.
Lopulta sitten tajusin asiayhteyden: huumeidenkäyttäjä on usein laiha kuin luuranko, sillä syöminen helposti unohtuu ja kaikki raha menee huumeisiin. Painotin, että luut eivät kuitenkaan näy, vaan ovat piilossa nahan alla.
No mutta sitten kevyempiin aiheisiin. Kääpä meinaa ajaa ajokortin 18-vuotiaana ja pakottaa sen miehenkin autokouluun. Ensin ne ajavat omilla mopoillaan, mutta sitten kun niille tulee lapsia, ne ostavat auton.
Toukolainen hoitaa edelleen kovasti Taimia. Tänään se halusi pyyhkiä räkää vauvan nenästä ja Miniäinen oli ihan kauhuissaan pikkuveljen kovista otteista. Minusta on kuitenkin tärkeää, että kaikki saavat osallistua vauvan hoitoon, vaikka sitten tuuppaamalla harson toisen naamaan pyyhkimistarkoituksessa.
Eilen Taimi itkeskeli ja nappasin sen syliin syöttääkseni. "Minä voin antaa masusta ruokaa", totesi Touko. Selitimme, että vain äitien rinnoista tulee maitoa, jolloin Touko nosti paitaansa ja näytti nännejään: "on mulla nämä".
Eilen me olimme leffassa Taimin kanssa. Leffa kertoi kahden lapsen uraäidistä ja oli oikea täsmätuote tähän hetkeen. Minulla on tosin lapsia neljä ja Bostonin ja New Yorkin sijasta tulen ilmeisesti reissaamaan Laaksolahdesta Pasilaan. Mutta on minullakin ollut hetkeni: yhden syksyn ramppasin Espoosta Ballerupiin Tanskaan ja niiltä ajoilta ei sitten olekaan näitä Kääpälä-merkintöjä. Kaikella on hintansa.
Niin sillä meidän asunnollakin, kävimme nimittäin tänään pankissa, sielläkin tietenkin kahden Taimin kanssa. Korkoihin ja vastikkeeseen menee niin paljon kuussa, ettei koko hommassa ole oikein mitään järkeä, mutta mitäpä ei ihminen olisi valmis tekemään parkettilattian eteen, varsinkin, kun on parkettilattiakodin jo kertaalleen omistanut. Minusta ei sitten kertakaikkiaan tule muovimattoihmistä, vaikka se olisi miten käytännöllistä ja järkevää.
Mutta nyt asia on enää kiinni rakennuttajasta: jos kohde lähtee liikkeelle tämän vuoden puolella, olemme mukana. Se on ny korkeemmas käres, siis grynderin pöydällä.
No, asiasta oli siis puhuttava. Selitin, että jos ottaa huumetta, se on vähän sama, kuin ottaisi liikaa kaljaa tai viiniä, käyttäytyy hassusti eikä voi ajaa autoa, mutta näyttää normaalilta. Kävi ilmi, ettei Kääpä ole koskaan nähnyt ketään ihmistä humalassa, mutta kuulemma pihan Daniela ja Melina, seiskaluokkalaiset, olivat nähneet sellaisen Karakalliossa ja sillä oli kuulemma ollut nälkä, koska se oli pyytänyt tytöiltä ruokaa.
Lopulta sitten tajusin asiayhteyden: huumeidenkäyttäjä on usein laiha kuin luuranko, sillä syöminen helposti unohtuu ja kaikki raha menee huumeisiin. Painotin, että luut eivät kuitenkaan näy, vaan ovat piilossa nahan alla.
No mutta sitten kevyempiin aiheisiin. Kääpä meinaa ajaa ajokortin 18-vuotiaana ja pakottaa sen miehenkin autokouluun. Ensin ne ajavat omilla mopoillaan, mutta sitten kun niille tulee lapsia, ne ostavat auton.
Toukolainen hoitaa edelleen kovasti Taimia. Tänään se halusi pyyhkiä räkää vauvan nenästä ja Miniäinen oli ihan kauhuissaan pikkuveljen kovista otteista. Minusta on kuitenkin tärkeää, että kaikki saavat osallistua vauvan hoitoon, vaikka sitten tuuppaamalla harson toisen naamaan pyyhkimistarkoituksessa.
Eilen Taimi itkeskeli ja nappasin sen syliin syöttääkseni. "Minä voin antaa masusta ruokaa", totesi Touko. Selitimme, että vain äitien rinnoista tulee maitoa, jolloin Touko nosti paitaansa ja näytti nännejään: "on mulla nämä".
Eilen me olimme leffassa Taimin kanssa. Leffa kertoi kahden lapsen uraäidistä ja oli oikea täsmätuote tähän hetkeen. Minulla on tosin lapsia neljä ja Bostonin ja New Yorkin sijasta tulen ilmeisesti reissaamaan Laaksolahdesta Pasilaan. Mutta on minullakin ollut hetkeni: yhden syksyn ramppasin Espoosta Ballerupiin Tanskaan ja niiltä ajoilta ei sitten olekaan näitä Kääpälä-merkintöjä. Kaikella on hintansa.
Niin sillä meidän asunnollakin, kävimme nimittäin tänään pankissa, sielläkin tietenkin kahden Taimin kanssa. Korkoihin ja vastikkeeseen menee niin paljon kuussa, ettei koko hommassa ole oikein mitään järkeä, mutta mitäpä ei ihminen olisi valmis tekemään parkettilattian eteen, varsinkin, kun on parkettilattiakodin jo kertaalleen omistanut. Minusta ei sitten kertakaikkiaan tule muovimattoihmistä, vaikka se olisi miten käytännöllistä ja järkevää.
Mutta nyt asia on enää kiinni rakennuttajasta: jos kohde lähtee liikkeelle tämän vuoden puolella, olemme mukana. Se on ny korkeemmas käres, siis grynderin pöydällä.
Wednesday, November 02, 2011
Muutama juttu
Pakko kirjoittaa ylös nämä pari tutuille sattunutta juttua. Vaikka ne eivät siis ole tapahtuneet Kääpälässä, nauretaan niille täällä usein.
Toinen liittyy viime kevääseen. A, 7-vuotta, hoilotti "Poika saunoo" biisiä antaumuksella, jolloin äiti kysyi, että tietääkö tyttö edes, mistä biisi kertoo. "Kertooko se siitä tuhlaajapojasta?" veikkasi tyttö.
Toinen tapaus on tuoreempi, tältä syksyltä. Vauva oli pantu nukkumaan ja itkuhälytin pöydän keskelle, jotta varmasti kuullaan, kun vauva herää. Äiti lauleskeli siinä sitten pöydän äärellä leikki-ikäisensä kanssa. Pian alkoikin kuulua ääntelyä, ei ihan varsinaista itkua, mutta äiti katsoi kuitenkin parhaaksi tarkistaa tilanteen. Vauvan kopasta, itkuhälyttimestä kuului täysillä "Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu, kellarin pimeässä nurkassa". Ei siis ihme, että vauvakin siihen sitten vähitellen heräsi. Itkuhälyttimistä saa kätevän mikrofonin, kun asettaa ne väärin päin.
Toinen liittyy viime kevääseen. A, 7-vuotta, hoilotti "Poika saunoo" biisiä antaumuksella, jolloin äiti kysyi, että tietääkö tyttö edes, mistä biisi kertoo. "Kertooko se siitä tuhlaajapojasta?" veikkasi tyttö.
Toinen tapaus on tuoreempi, tältä syksyltä. Vauva oli pantu nukkumaan ja itkuhälytin pöydän keskelle, jotta varmasti kuullaan, kun vauva herää. Äiti lauleskeli siinä sitten pöydän äärellä leikki-ikäisensä kanssa. Pian alkoikin kuulua ääntelyä, ei ihan varsinaista itkua, mutta äiti katsoi kuitenkin parhaaksi tarkistaa tilanteen. Vauvan kopasta, itkuhälyttimestä kuului täysillä "Kukkuu, kukkuu, pikkulanttu nukkuu, kellarin pimeässä nurkassa". Ei siis ihme, että vauvakin siihen sitten vähitellen heräsi. Itkuhälyttimistä saa kätevän mikrofonin, kun asettaa ne väärin päin.
Ristiäiset ja muuta
Katsotaan, montako riviä ehdin kirjoittaa. Taimi heräilee, kävin juuri tutittamassa sen uudelleen. Saisi vielä nukkua bloggauksen verran.
Tänään on kyllä aikamoinen ryytymyspäivä, mutta olen käyttänyt sen hyödyksi notkumalla kotona pankki-, vakuutus- ja asuntoasioita hoidellen. Siis sellaisia, missä pitää olla koneen ääressä pankkitunnusten, kynän ja kalenterin kanssa. Sain miltei kaiken hoideltua.
Oltiin tosiaan eilen lekurissa, kun Minikääpä ei kuule mitään. Mietittiin asiaa jo vuosi sitten, mutta 5-vuotisneuvolan kuulotutkimuksessa ei ollut mitään erityistä. Mietin kyllä, että muistettiinko koko testiä edes tehdä, kun tuossa neuvolassa ei ole aikuinen mukana. Muistan Toukolaisen karjuneen koko neuvola-ajan, joten en ihmettelisi, jos neuvolantäti olisi päättänyt jättää tutkimuksen väliin. No, joka tapauksessa Miniäiselle oli muodostunut molemmille puolille liimakorva, ja varasin ajan putkitukseen ja kitarisojen poistoon. Jospa se auttaisi.
Viime viikolla minulla oli oikein erikoispäivä, sillä pääsin naisten saunailtaan. Saunoin ja lilluin ulkoporealtaassa (minusta "palju" on tympeä sana) enkä edes ikävöinyt lapsia. Tuoksuin kyllä kiusallisesti maidolta ja kotiin päästyäni löysin sitteristä tutitetun ja harsotetun vastinkappaleeni, joka tuoksui ihan samalta. Voi miten hyvältä tuntui olla taas yhdessä!
Kääpä pääsi viimeviikolla I:n Halloween-synttäreille ja Kääpä ja Miniäinen vielä S:n vastaaviin juhliin. Ne pukeutuivat molemmat luurangoiksi ja maanantaina ne kävivät vielä karkki vai kepponen -kierroksella samoissa asuissa. Minikääpä oli pitkään suunnitellut, miten se käy sitten Halloweenina "hakemassa namia" pelottavassa asussaan. Se juhla sopiikin Minikäävälle, sillä eri asuihin pukeutuminen ja karkki on varmaan parasta, mitä Miniäisen maailmankaikkeudesta löytyy.
Saunaillan jälkeisenä torstaina vietimme Taimin kanssa kotipäivää, mutta saimme onneksi vieraaksemme pari taaperotyttöä äitinsä kanssa. Se olikin huisa vierailu! Yksi taaperotytöistä mätkähti betoniportaalle ja sai naaman ruvelle juuri kuvausta ennen. Toinen sen sijaan paistoi lettuja ja tarjosi kahvit. Saatoimme koko remmin Käävän kanssa bussille. Mukavaa oli!
Pappikin käväisi samana iltana heti viulutunnin jälkeen ja kävimme läpi ristäiskaavan. Virsiksi valitsimme 218:n ja Jumala loin. Jälkimmäinen on laulettu kaikkien lastemme ristiäisissä ja häissämmekin, sillä niihin aikoihin tunsimme kiusallisen vähän virsiä. Nyt jo vähän enemmän, sillä olen joskus jopa hoilottanut virsikirjaa läpi etsien tuttuja virsiä. Yllättävän harvoja niistä tuntee, koulussakin oppi vain pari hassua.
Perjantai oli taas perhekerhopäivä. Kävimme poikien ja Taimin kanssa Mäksyssä syömässä (sieltä saa edelleen niitä kirjoja) ja sitten lupasin pojille Sello-reissun reippauspalkinnoksi. Minun piti ostaa vain puoli litraa kuohukermaa, mutta samaan hintaan sain järjestettyä ukkeleille joululahjahaaveilut. Minikääpä alkaa olla jo aika huolissaan, sillä hänellä ei ole vielä mitään toiveita ja nyt on jo marraskuu! Minä löysin Etolasta huippuhienon puisen merirosvolaivan ja jos mitään vihjeitä ei tule, sorrun siihen. Mutta lapseni tuntien uskon, että jouluun mennessä on kyllä yhtä jos toista toivottavaa.
Minä toivon asuntoa. Ollaan nyt varattu yksi aika passeli uudiskohde, mutta se on vasta ennakkomarkkinoinnoissa. Siinä olisi olkkarin vieressä huoneet Toukolaiselle ja Taimistolle ja ylhäällä Käävälle ja Miniäiselle. Ja meidän makkari alhaalla. Eli se unelmien 6 h eikä edes missään ihan pahimmassa skutsissa, mutta skutsissa nyt kumminkin. Mutta siihen olisi tyytyminen, sillä nain komean, hyvän ja hauskan miehen enkä pankkiiria, kuningasta tai mafioosoa.
Lauantaina olikin sitten vielä koulupäivä, nimittäin Marrasmarkkinat. Meidän tehtävämme oli viedä tavaroita ja 10 pussia popparia onnenpyöräpalkinnoiksi. Perjantai-iltana lasten nukkuessa ehdin tehdä muutaman popparikoneellisen, kunnes koko vehje hajosi, ja jatkoin urakkaa vielä muutamalla kattilallisella. Käävällä oli ensin Unicef-kävely ja sen jälkeen menimme koululle koko remmi.
Väkeä oli taas ihan tuhottomasti, mutta lopulta löysimme Käävän luokan pisteen ja saimme törsättyä ensimmäisen erän saaliinamme niitä poppareita, karkkia ja muutamia tavaroita, ei kuitenkaan omiamme. Käävät innostuivat onginnasta, josta sai palkinnoksi käytettyjä leluja. Pojat saivat autoja ja Miniäinen valtavan Wallen kodin ja Kääpä jotain tyttöjuttuja. Minikääpä lakkautti lisäksi itselleen Halloween-kynnet ja kaikki ottivat kasvomaalaukset.
Saimme vallattua itsellemme kokonaisen sohvan, joka täyttyi poikien autopalkinnoista mutta tilaa jäi sen verran, että saimme nukkuvan Taimin siihen läntättyä. Seisoskelin sohvan edessä, kun joku nainen lähestyi tukikohtaamme. "Oi, lelukirppis!" huudahti nainen ja astui kohti Taimia. "Ai, se onkin elävä!" tajusi nainen tutkiessaan vauvaa lähempää. Kieltämättä se näytti aika lailla nukelta pötköttäessään siinä kädet sivuilla valkoisessa puvussaan.
Ja sitten ne ristiäiset. Tarjolla oli
-Sydänomenakermakakkua
-Raparperi- ja punaviinimarjapiirakkaa + vaniljakastiketta
-Lohi- ja savupororullia
-Vaaleanpunaisia keksejä
Kaiken muun olin tehnyt pakkaseen, mutta noita rullia väsäsimme sitten Miehen kanssa perjantai-iltana lasten nukahdettua. Lohirulliin tuli alle ruisleipää ja pororulliin vaaleaa, ja oli aika homma ottaa snapsilasimuotilla noita leipäpaloja. Mutta mukavaa se oli, tuli samalla vähän rupateltua ja muisteltua häävalmisteluja. Minä leikkasin rullista paloja leipien päälle ja ihan kivoja ja hyviä niistä tuli.
Aikataulu piti myös lauantaina. Aloimme pukea juhlavermeitä yhden maissa ja kahdelta olimme kirkolla. Kastetilaisuus alkoi 14.15 ja koko porukka oli ajoissa paikalla. H oli sylikummina ja S henkisenä tukena, M-kummi luki Raamatusta sen kastekohdan ja H-kummi esirukouksen. Myös Mies, Pappa ja Kääpä saivat lukea omat osuutensa. Kääpää jännitti aluksi, mutta reippasti se luki pienellä äänellään suuressa kirkossa. Minikäävän kunniatehtävänä puolestaan oli Taimin pään kuivaaminen. Pojat olivat juuri ehtineet livahtaa serkkuja moikkaamaan ja Minikääpää oli hankala saada paikalle, kun se ei kuule mitään. Onneksi papilla oli hitusen kärsivällisyyttä odottaa pientä miestä tärkeään tehtäväänsä.
H-kummi kertoi, että Taimi oli aina vähän jäykistynyt papin alkaessa laulaa, mutta muuten se otti rennosti. Ja käyttäytyi muutenkin moitteettomasti, sekä kirkossa että kotona.
Meille saapuikin paljon vieraita: Miehen veljen koko perhe (T, E, S, H, M, M ja E), kaikki neljä kummia, Vaari ja M, A-täti, Pappa ja M-setä. Hulinaa oli siis ihan riittämiin. Taimi sai aivan ihania lahjoja ja illalla lasten nukahdettua pääsin oikein kunnolla hypistelemään niitä.
Maanantaina olimme jumpassa ja pomoani tapaamassa ja Taimi sai pukeutua uuteen valkoiseen asuunsa, johon kuuluu pitsireunainen myssykin. Mietin, että miksi puvussa on pienet taskut, mutta syy selvisi, kun Taimi puklasi ja puklut valuivat sievästi taskuun. Mutta tosi suloiseltahan se vauva näyttää noissa hepenissään. Kääpä pukeutui aikoinaan unisex-vaatteisiin, Miniäinen poikavaatteisiin, Toukolainen värikkäisiin retrovaatteisiin ja nyt Taimilla aion suosia vaaleaa, hempeää linjaa. Tosin kaikilla lapsilla on ollut paljon värikkäitä vaatteita: Tutan sieni-, omppu- ja autopotkareita, keltaista, vihreää ja ruskeaa froteeta ja plyysiä, Meandilta, ja sitten niitä D&J-vaatteita. Nyt on hauskaa, kun vauva on valkoisissaan. Nyt sillä on kyllä päällään kissabody ja violetit sammarit.
No mutta nyt on sitten ristiäiset pidetty. E-serkku olisi ollut jo valmis syömään kaikilla lapsilla olleen muovisen haikarakakkukoristeen, mutta haluan säilyttää sen muistona näistä ajoista.
Tänään on kyllä aikamoinen ryytymyspäivä, mutta olen käyttänyt sen hyödyksi notkumalla kotona pankki-, vakuutus- ja asuntoasioita hoidellen. Siis sellaisia, missä pitää olla koneen ääressä pankkitunnusten, kynän ja kalenterin kanssa. Sain miltei kaiken hoideltua.
Oltiin tosiaan eilen lekurissa, kun Minikääpä ei kuule mitään. Mietittiin asiaa jo vuosi sitten, mutta 5-vuotisneuvolan kuulotutkimuksessa ei ollut mitään erityistä. Mietin kyllä, että muistettiinko koko testiä edes tehdä, kun tuossa neuvolassa ei ole aikuinen mukana. Muistan Toukolaisen karjuneen koko neuvola-ajan, joten en ihmettelisi, jos neuvolantäti olisi päättänyt jättää tutkimuksen väliin. No, joka tapauksessa Miniäiselle oli muodostunut molemmille puolille liimakorva, ja varasin ajan putkitukseen ja kitarisojen poistoon. Jospa se auttaisi.
Viime viikolla minulla oli oikein erikoispäivä, sillä pääsin naisten saunailtaan. Saunoin ja lilluin ulkoporealtaassa (minusta "palju" on tympeä sana) enkä edes ikävöinyt lapsia. Tuoksuin kyllä kiusallisesti maidolta ja kotiin päästyäni löysin sitteristä tutitetun ja harsotetun vastinkappaleeni, joka tuoksui ihan samalta. Voi miten hyvältä tuntui olla taas yhdessä!
Kääpä pääsi viimeviikolla I:n Halloween-synttäreille ja Kääpä ja Miniäinen vielä S:n vastaaviin juhliin. Ne pukeutuivat molemmat luurangoiksi ja maanantaina ne kävivät vielä karkki vai kepponen -kierroksella samoissa asuissa. Minikääpä oli pitkään suunnitellut, miten se käy sitten Halloweenina "hakemassa namia" pelottavassa asussaan. Se juhla sopiikin Minikäävälle, sillä eri asuihin pukeutuminen ja karkki on varmaan parasta, mitä Miniäisen maailmankaikkeudesta löytyy.
Saunaillan jälkeisenä torstaina vietimme Taimin kanssa kotipäivää, mutta saimme onneksi vieraaksemme pari taaperotyttöä äitinsä kanssa. Se olikin huisa vierailu! Yksi taaperotytöistä mätkähti betoniportaalle ja sai naaman ruvelle juuri kuvausta ennen. Toinen sen sijaan paistoi lettuja ja tarjosi kahvit. Saatoimme koko remmin Käävän kanssa bussille. Mukavaa oli!
Pappikin käväisi samana iltana heti viulutunnin jälkeen ja kävimme läpi ristäiskaavan. Virsiksi valitsimme 218:n ja Jumala loin. Jälkimmäinen on laulettu kaikkien lastemme ristiäisissä ja häissämmekin, sillä niihin aikoihin tunsimme kiusallisen vähän virsiä. Nyt jo vähän enemmän, sillä olen joskus jopa hoilottanut virsikirjaa läpi etsien tuttuja virsiä. Yllättävän harvoja niistä tuntee, koulussakin oppi vain pari hassua.
Perjantai oli taas perhekerhopäivä. Kävimme poikien ja Taimin kanssa Mäksyssä syömässä (sieltä saa edelleen niitä kirjoja) ja sitten lupasin pojille Sello-reissun reippauspalkinnoksi. Minun piti ostaa vain puoli litraa kuohukermaa, mutta samaan hintaan sain järjestettyä ukkeleille joululahjahaaveilut. Minikääpä alkaa olla jo aika huolissaan, sillä hänellä ei ole vielä mitään toiveita ja nyt on jo marraskuu! Minä löysin Etolasta huippuhienon puisen merirosvolaivan ja jos mitään vihjeitä ei tule, sorrun siihen. Mutta lapseni tuntien uskon, että jouluun mennessä on kyllä yhtä jos toista toivottavaa.
Minä toivon asuntoa. Ollaan nyt varattu yksi aika passeli uudiskohde, mutta se on vasta ennakkomarkkinoinnoissa. Siinä olisi olkkarin vieressä huoneet Toukolaiselle ja Taimistolle ja ylhäällä Käävälle ja Miniäiselle. Ja meidän makkari alhaalla. Eli se unelmien 6 h eikä edes missään ihan pahimmassa skutsissa, mutta skutsissa nyt kumminkin. Mutta siihen olisi tyytyminen, sillä nain komean, hyvän ja hauskan miehen enkä pankkiiria, kuningasta tai mafioosoa.
Lauantaina olikin sitten vielä koulupäivä, nimittäin Marrasmarkkinat. Meidän tehtävämme oli viedä tavaroita ja 10 pussia popparia onnenpyöräpalkinnoiksi. Perjantai-iltana lasten nukkuessa ehdin tehdä muutaman popparikoneellisen, kunnes koko vehje hajosi, ja jatkoin urakkaa vielä muutamalla kattilallisella. Käävällä oli ensin Unicef-kävely ja sen jälkeen menimme koululle koko remmi.
Väkeä oli taas ihan tuhottomasti, mutta lopulta löysimme Käävän luokan pisteen ja saimme törsättyä ensimmäisen erän saaliinamme niitä poppareita, karkkia ja muutamia tavaroita, ei kuitenkaan omiamme. Käävät innostuivat onginnasta, josta sai palkinnoksi käytettyjä leluja. Pojat saivat autoja ja Miniäinen valtavan Wallen kodin ja Kääpä jotain tyttöjuttuja. Minikääpä lakkautti lisäksi itselleen Halloween-kynnet ja kaikki ottivat kasvomaalaukset.
Saimme vallattua itsellemme kokonaisen sohvan, joka täyttyi poikien autopalkinnoista mutta tilaa jäi sen verran, että saimme nukkuvan Taimin siihen läntättyä. Seisoskelin sohvan edessä, kun joku nainen lähestyi tukikohtaamme. "Oi, lelukirppis!" huudahti nainen ja astui kohti Taimia. "Ai, se onkin elävä!" tajusi nainen tutkiessaan vauvaa lähempää. Kieltämättä se näytti aika lailla nukelta pötköttäessään siinä kädet sivuilla valkoisessa puvussaan.
Ja sitten ne ristiäiset. Tarjolla oli
-Sydänomenakermakakkua
-Raparperi- ja punaviinimarjapiirakkaa + vaniljakastiketta
-Lohi- ja savupororullia
-Vaaleanpunaisia keksejä
Kaiken muun olin tehnyt pakkaseen, mutta noita rullia väsäsimme sitten Miehen kanssa perjantai-iltana lasten nukahdettua. Lohirulliin tuli alle ruisleipää ja pororulliin vaaleaa, ja oli aika homma ottaa snapsilasimuotilla noita leipäpaloja. Mutta mukavaa se oli, tuli samalla vähän rupateltua ja muisteltua häävalmisteluja. Minä leikkasin rullista paloja leipien päälle ja ihan kivoja ja hyviä niistä tuli.
Aikataulu piti myös lauantaina. Aloimme pukea juhlavermeitä yhden maissa ja kahdelta olimme kirkolla. Kastetilaisuus alkoi 14.15 ja koko porukka oli ajoissa paikalla. H oli sylikummina ja S henkisenä tukena, M-kummi luki Raamatusta sen kastekohdan ja H-kummi esirukouksen. Myös Mies, Pappa ja Kääpä saivat lukea omat osuutensa. Kääpää jännitti aluksi, mutta reippasti se luki pienellä äänellään suuressa kirkossa. Minikäävän kunniatehtävänä puolestaan oli Taimin pään kuivaaminen. Pojat olivat juuri ehtineet livahtaa serkkuja moikkaamaan ja Minikääpää oli hankala saada paikalle, kun se ei kuule mitään. Onneksi papilla oli hitusen kärsivällisyyttä odottaa pientä miestä tärkeään tehtäväänsä.
H-kummi kertoi, että Taimi oli aina vähän jäykistynyt papin alkaessa laulaa, mutta muuten se otti rennosti. Ja käyttäytyi muutenkin moitteettomasti, sekä kirkossa että kotona.
Meille saapuikin paljon vieraita: Miehen veljen koko perhe (T, E, S, H, M, M ja E), kaikki neljä kummia, Vaari ja M, A-täti, Pappa ja M-setä. Hulinaa oli siis ihan riittämiin. Taimi sai aivan ihania lahjoja ja illalla lasten nukahdettua pääsin oikein kunnolla hypistelemään niitä.
Maanantaina olimme jumpassa ja pomoani tapaamassa ja Taimi sai pukeutua uuteen valkoiseen asuunsa, johon kuuluu pitsireunainen myssykin. Mietin, että miksi puvussa on pienet taskut, mutta syy selvisi, kun Taimi puklasi ja puklut valuivat sievästi taskuun. Mutta tosi suloiseltahan se vauva näyttää noissa hepenissään. Kääpä pukeutui aikoinaan unisex-vaatteisiin, Miniäinen poikavaatteisiin, Toukolainen värikkäisiin retrovaatteisiin ja nyt Taimilla aion suosia vaaleaa, hempeää linjaa. Tosin kaikilla lapsilla on ollut paljon värikkäitä vaatteita: Tutan sieni-, omppu- ja autopotkareita, keltaista, vihreää ja ruskeaa froteeta ja plyysiä, Meandilta, ja sitten niitä D&J-vaatteita. Nyt on hauskaa, kun vauva on valkoisissaan. Nyt sillä on kyllä päällään kissabody ja violetit sammarit.
No mutta nyt on sitten ristiäiset pidetty. E-serkku olisi ollut jo valmis syömään kaikilla lapsilla olleen muovisen haikarakakkukoristeen, mutta haluan säilyttää sen muistona näistä ajoista.
Tuesday, October 25, 2011
Hehkutusta
1) Minä ja Mies ollaan oltu 9 v. naimisissa 19.10.2011! Kolmas yhteinen asunto ja neljäs yhteinen kääpä hommattuna. Yksi asunto vielä tarvittais, mutta käävät on nyt tässä.
2) Meidän Hondan takaboksiin mahtuu kahdet kuomarit, Emmaljungan City Crossit ja Teutonian Timmyt, yhtä aikaa! Ja kyytiin tietty vielä koko meidän remmi. Ja silti auto on varsin näpsäkkä. 4,5 vuotta yhdessä ja edelleen niin onnellisia.
3) Meidän Taimi hymyilee ja nauraa! Touko laulaa, Minikääpä soittaa kannelta ja Kääpä viulua. Mies on hyvä Pythonissa ja minä hallitsen sosiaaliturvan (3/3) ja lakisääteisen tapaturmavakuuttamisen (3/3).
Jos jaksaisin, ottaisin lasin skumppaa.
2) Meidän Hondan takaboksiin mahtuu kahdet kuomarit, Emmaljungan City Crossit ja Teutonian Timmyt, yhtä aikaa! Ja kyytiin tietty vielä koko meidän remmi. Ja silti auto on varsin näpsäkkä. 4,5 vuotta yhdessä ja edelleen niin onnellisia.
3) Meidän Taimi hymyilee ja nauraa! Touko laulaa, Minikääpä soittaa kannelta ja Kääpä viulua. Mies on hyvä Pythonissa ja minä hallitsen sosiaaliturvan (3/3) ja lakisääteisen tapaturmavakuuttamisen (3/3).
Jos jaksaisin, ottaisin lasin skumppaa.
Eräs (reilu) viikko
Viimeksi kun postasin, oli Käävän ja Miniäisen reissu M:lle ja L:lle vielä edessä. Se olikin aikamoinen elämys: ne olivat osallistuneet joogasalin 2-vuotisjuhliin, jossa pääsi tutustumaan hindulaisiin menoihin, sen jälkeen ne tekivät itse Dumle-jätskiä ja aamulla oli vuorossa isomummon ulkoilutusta, kalliokiipeilyä, inkiväärilohta ja lettuja. Ei hassumpi viikonloppu kääpäläisille!
Minä olen päässyt nyt parina peräkkäisenä sunnuntaina lenkille R:n kanssa ja se on kyllä ihan elinehto. Kun tunnin verran pui omaa ja ystävän elämää, on taas valmis ottamaan uuden viikon vastaan iloineen ja suruineen.
Kun isommat käävät olivat lähes vuorokauden poissa, me saimme viettää pienperhe-elämää vauvan ja taaperon kanssa. Toukolainen nauttii, kun saa mahdollisimman paljon huomiota aikuisilta.
Maanantaina olikin sitten jännä päivä: minulla ja Taimilla alkoi jumppa. Tai minä jumppaan ja Taimi nukkuu. Oikein hyvältä on tuntunut. Ja ihmeekseni en olekaan ihan niin rapakunnossa kuin pelkäsin. Oli hyvä idea olla tässä töissä ennen Taimia. Sai istua päivät rauhassa ja osallistua joka päivä työpaikan jumppaan. Ja energiaa jäi myös kävelylenkkeihin. Käyn nyt tuossa kaupungin jumpassa joulukuuhun saakka ja siirryn sitten taas työnantajan järjestämiin jumppiin. Tammikuun saa jopa kokeilla kaikkea ilmaiseksi!
Jumpan jälkeen meillä on tapana lähteä vähän hummailemaan Selloon. Ja hoitelemme me välillä jotain hyödyllisiäkin asioita, kuten ostimme kaikki leivontatarvikkeet ristiäisiä varten. Tässä viikon varrella olen sitten leiponut ja laittanut kaiken pakkaseen valmiiksi, niin ei tarvitse kuin ottaa herkut sulamaan ja tehdä viimeiset silaukset. Nyt kun järjestelee neljänsiä ristiäisiä, menee kaikki jo rutiinilla.
Tiistaisin Käävällä on partioilta. Se on alkanut nyt mennä tuon kilsan matkan itsekseen, vaikka seiskalta onkin jo aika pimeää. Jompi kumpi hakee sen sitten kasilta, kävellen, autolla tai Jopolla.
Keskiviikkona olikin paljon ohjelmaa: kävimme Myrtsissä mammaraamiksessa (5-viikkoisen kanssa voi jopa vähän keskustella) ja Perkkaalla neuvolassa. Taimilla oli kaikki kunnossa ja uusin taito oli hymyily, johon se ryhtyi neliviikkoisena. Nyt viisiviikkoisena se nauroi ekan kerran, ja sen kuuli tietysti Mies ja Sandy, joka oli meillä kylässä. Nyt olen sitten yrittänyt naurattaa Taimia, mutten ole vielä saanut kuulla kikatusta. Ja neuvolan jälkeen oli taas pakko piipahtaa Sellossa, sillä lupasin Käävälle tarroja palkinnoksi uroteosta: se teki kolme tuntia matikan lisätehtäviä, kaikki rästiin jääneet. Sessio alkoi olkkarin sohvalta, sitten se valui matolle, puki ja siirtyi autoon laskemaan ja teki tehtäviä, kun haimme pojat. Kotona se söi ja jatkoi tehtäviä välillä oman pöydän ääressä ja Pikku Kakkosen aikaan sohvalla. Ja valmista tuli!
Illalla pääsimme juhliin, kääpäin serkun synttäreille. Taimi oli varsinainen huutopussi ja karjui 45 min putkeen. Lopulta se hyytyi, dumppasimme vauvan makkariin ja siirryimme rupattelemaan muiden vieraiden kanssa. Käävillä oli mainio ilta, Kääpä ja päivänsankari esiintyivät samanlaisissa D&J-vaatteissa.
Torstaina vietin vihdoin kotipäivää Taimin kanssa. Hoidin kaikkia sellaisia pikku asioita, joita pitää tehdä tietsikan ääressä kynä kädessä ja sainkin suoritettua pitkän listan. Kääpä sai jättää iltiksen väliin ja tuli suoraan koulusta kotiin. Kerrankin ehdimme vähän rupatellakin ennen poikien noutoa, ja soittaa viuluakin ihan huolella. Soitot sujuivat sitten tunneillakin ja open mielestä Kääpä on "clever girl".
Perjantaina meillä on perhekerho. Tämä ei ollut sellainen perinteinen, akkuja lataava sessio, vaan vuorossa oli valokuvaus ja vaihtotori. Pojat kantoivat torille ison kassillisen vanhoja vaatteitaan ja minä roudasin Taimin. Saatiin kuvia, joissa veljekset pitävät pikkusiskoaan sylissä ja yksityiskuvat kaikista kolmesta, Taimistakin. Ihan hauska nähdä, millaisia kuvia saa, kun 5-viikkoinen oikein innostuu poseeraamaan. Hymyjä ei valitettavasti saatu esiin, sillä tilanne oli niin jännittävä.
Lauantaina olikin sitten viikon jännittävin päivä: Toukon putkitus Tapiolassa 8.30. Lähdimme kahdestaan matkaan ja olin niin jännittynyt, että ajoin ihan kummallista reittiä. Bongailimme yhdessä töyssyjä emmekä olleet moksiskaan. Ehdimme kuitenkin ajoissa ja Toukolainen oli reippaista reippain. Sillä oli mukana aarrelaatikko, johon oli pakattu kynä, kumi, lehtiö, skeittaava Mini Zhu Zhu Pet ja kivi. Ensin annettiin vähän esilääkitystä ja sitten päästiin saliin. Toukolainen nukahti hymy huulilla aarrelaatikko kainalossa.
Minä sain siirtyä heräämöön odottelemaan. Sinne saapuiki yksi kerrallaan unenpöpperöisiä taaperoita, jotka pötköttelivät tyytyväisinä vanhempiensa sylissä. Lopulta ovi avautui ja minä näin tutun kaverin vihreissä pöksyissä ja Barbapapa-paidassaan. Pienet jalat viuhtoivat villisti ja ystävä karjahteli kuin pieni eläin. Sain sen syliini. Lapsi rimpuili ja heilutti holtittomasti päätään. Se oli purrut huuleen nukkuessaan ja paitani oli pian veressä. Kaulaani se teki pienillä kynsillään naarmuja. Minua nauratti: tietenkin juuri minun lapseni muuttui tällaiseksi villipedoksi, kuinkas muuten. Hoitajat yrittivät kapaloida Toukolaisen, mutta se pyristeli sellaisista irti alta aikayksikön.
Onneksi nukutusaineen vaikutus loppui ja minä sain taas oman Toukkani takaisin. Lapsi joi pillillä mehua ja sai päärynämehujään. Aarrelaatikosta löytyi kiinnostavaa tekemistä ja pieni ukko pötkötteli sylissä. Puhuimme siitä, miten Toukoa vähän harmitti.
Pääsimmekin sitten tunnin tarkkailun jälkeen kotiin. Toukolainen nukkui hyvät päiksyt ja iltapäivällä lähdimme reissuun ostamaan Halloween-asuja. Isot käävät halusivat pukeutua luurangoiksija Toukolainen halusi rasiallisen hämähäkkejä. Lelukaupassa sai kokeilla sähköautoja ja Mies sai paimentaa kolmea autoilevaa kääpäläistään.
Sunnuntaina saimme vihdoin siivottua koko huushollin, mikä olikin tarpeen, sillä Herzogit tulivat kylään. Meininki oli aika villiä, mutta ihana oli nähdä. Iltalenkki R:n kanssa tuli taas JOT.
Tämä viikko alkoi tiukalla toiminnalla. Pari viime yötä on olleet aika rikkonaisia ja nukahdin maanantaiaamupäivällä Taimia syötellessäni. Heräsin varttia vaille 12 ja jumppa alkoi tietenkin tasalta Leppävaarassa. Meinasin hetken jo luovuttaa, mutta puin sitten supernopeudella itseni ja Taimin, pakkasin kamat ja ajoimme Lepuskiin. Myöhästyimme lopulta kaksi minuuttia, mikä on ihan kohtuullinen suoritus.
Lounaalle menimme Selloon, uuniperunat lohitäytteellä. Tänään saimme oikein lounasseuraakin, A:n ja Vernerin, ja ruuaksi valitsimme possunleikkeen. Mukava oli nähdä ex-työkaveria ja kohtalotoveria, toista pienen vauvan konsulttiäitiä siis.
Minä olin ihan superväsynyt ja toikkaroin Sellossa ennen ja jälkeen treffien, sillä tarvitsin ristiäisservetit ja vaaleanpunaista silkkinauhaa. Kumpaakaan ei löytynyt koko kauppakeskuksesta, joten päätin hakea Käävän ja pojat. Ajoimme Espoon keskukseen, sillä olimme saaneet vinkin, että siellä olisi kangaskauppa. No, emme me tietenkään löytäneet sitä, joten ajoin Tapiolaan. Stockalta saimme vihdoin servetit ja Postin paikalle muuttaneesta kangaskaupasta sen silkkinauhan Käävät saivat ihastella leluja sekä Stockalla että Etolassa, joten reissu oli oikein onnistunut.
Mies on juuri hakemass Kääpää partiosta, pojat häsäävät huoneessaan, pitäisi nukkua ja Taimi karjuu tässä sylissä, joten lopetan.
Minä olen päässyt nyt parina peräkkäisenä sunnuntaina lenkille R:n kanssa ja se on kyllä ihan elinehto. Kun tunnin verran pui omaa ja ystävän elämää, on taas valmis ottamaan uuden viikon vastaan iloineen ja suruineen.
Kun isommat käävät olivat lähes vuorokauden poissa, me saimme viettää pienperhe-elämää vauvan ja taaperon kanssa. Toukolainen nauttii, kun saa mahdollisimman paljon huomiota aikuisilta.
Maanantaina olikin sitten jännä päivä: minulla ja Taimilla alkoi jumppa. Tai minä jumppaan ja Taimi nukkuu. Oikein hyvältä on tuntunut. Ja ihmeekseni en olekaan ihan niin rapakunnossa kuin pelkäsin. Oli hyvä idea olla tässä töissä ennen Taimia. Sai istua päivät rauhassa ja osallistua joka päivä työpaikan jumppaan. Ja energiaa jäi myös kävelylenkkeihin. Käyn nyt tuossa kaupungin jumpassa joulukuuhun saakka ja siirryn sitten taas työnantajan järjestämiin jumppiin. Tammikuun saa jopa kokeilla kaikkea ilmaiseksi!
Jumpan jälkeen meillä on tapana lähteä vähän hummailemaan Selloon. Ja hoitelemme me välillä jotain hyödyllisiäkin asioita, kuten ostimme kaikki leivontatarvikkeet ristiäisiä varten. Tässä viikon varrella olen sitten leiponut ja laittanut kaiken pakkaseen valmiiksi, niin ei tarvitse kuin ottaa herkut sulamaan ja tehdä viimeiset silaukset. Nyt kun järjestelee neljänsiä ristiäisiä, menee kaikki jo rutiinilla.
Tiistaisin Käävällä on partioilta. Se on alkanut nyt mennä tuon kilsan matkan itsekseen, vaikka seiskalta onkin jo aika pimeää. Jompi kumpi hakee sen sitten kasilta, kävellen, autolla tai Jopolla.
Keskiviikkona olikin paljon ohjelmaa: kävimme Myrtsissä mammaraamiksessa (5-viikkoisen kanssa voi jopa vähän keskustella) ja Perkkaalla neuvolassa. Taimilla oli kaikki kunnossa ja uusin taito oli hymyily, johon se ryhtyi neliviikkoisena. Nyt viisiviikkoisena se nauroi ekan kerran, ja sen kuuli tietysti Mies ja Sandy, joka oli meillä kylässä. Nyt olen sitten yrittänyt naurattaa Taimia, mutten ole vielä saanut kuulla kikatusta. Ja neuvolan jälkeen oli taas pakko piipahtaa Sellossa, sillä lupasin Käävälle tarroja palkinnoksi uroteosta: se teki kolme tuntia matikan lisätehtäviä, kaikki rästiin jääneet. Sessio alkoi olkkarin sohvalta, sitten se valui matolle, puki ja siirtyi autoon laskemaan ja teki tehtäviä, kun haimme pojat. Kotona se söi ja jatkoi tehtäviä välillä oman pöydän ääressä ja Pikku Kakkosen aikaan sohvalla. Ja valmista tuli!
Illalla pääsimme juhliin, kääpäin serkun synttäreille. Taimi oli varsinainen huutopussi ja karjui 45 min putkeen. Lopulta se hyytyi, dumppasimme vauvan makkariin ja siirryimme rupattelemaan muiden vieraiden kanssa. Käävillä oli mainio ilta, Kääpä ja päivänsankari esiintyivät samanlaisissa D&J-vaatteissa.
Torstaina vietin vihdoin kotipäivää Taimin kanssa. Hoidin kaikkia sellaisia pikku asioita, joita pitää tehdä tietsikan ääressä kynä kädessä ja sainkin suoritettua pitkän listan. Kääpä sai jättää iltiksen väliin ja tuli suoraan koulusta kotiin. Kerrankin ehdimme vähän rupatellakin ennen poikien noutoa, ja soittaa viuluakin ihan huolella. Soitot sujuivat sitten tunneillakin ja open mielestä Kääpä on "clever girl".
Perjantaina meillä on perhekerho. Tämä ei ollut sellainen perinteinen, akkuja lataava sessio, vaan vuorossa oli valokuvaus ja vaihtotori. Pojat kantoivat torille ison kassillisen vanhoja vaatteitaan ja minä roudasin Taimin. Saatiin kuvia, joissa veljekset pitävät pikkusiskoaan sylissä ja yksityiskuvat kaikista kolmesta, Taimistakin. Ihan hauska nähdä, millaisia kuvia saa, kun 5-viikkoinen oikein innostuu poseeraamaan. Hymyjä ei valitettavasti saatu esiin, sillä tilanne oli niin jännittävä.
Lauantaina olikin sitten viikon jännittävin päivä: Toukon putkitus Tapiolassa 8.30. Lähdimme kahdestaan matkaan ja olin niin jännittynyt, että ajoin ihan kummallista reittiä. Bongailimme yhdessä töyssyjä emmekä olleet moksiskaan. Ehdimme kuitenkin ajoissa ja Toukolainen oli reippaista reippain. Sillä oli mukana aarrelaatikko, johon oli pakattu kynä, kumi, lehtiö, skeittaava Mini Zhu Zhu Pet ja kivi. Ensin annettiin vähän esilääkitystä ja sitten päästiin saliin. Toukolainen nukahti hymy huulilla aarrelaatikko kainalossa.
Minä sain siirtyä heräämöön odottelemaan. Sinne saapuiki yksi kerrallaan unenpöpperöisiä taaperoita, jotka pötköttelivät tyytyväisinä vanhempiensa sylissä. Lopulta ovi avautui ja minä näin tutun kaverin vihreissä pöksyissä ja Barbapapa-paidassaan. Pienet jalat viuhtoivat villisti ja ystävä karjahteli kuin pieni eläin. Sain sen syliini. Lapsi rimpuili ja heilutti holtittomasti päätään. Se oli purrut huuleen nukkuessaan ja paitani oli pian veressä. Kaulaani se teki pienillä kynsillään naarmuja. Minua nauratti: tietenkin juuri minun lapseni muuttui tällaiseksi villipedoksi, kuinkas muuten. Hoitajat yrittivät kapaloida Toukolaisen, mutta se pyristeli sellaisista irti alta aikayksikön.
Onneksi nukutusaineen vaikutus loppui ja minä sain taas oman Toukkani takaisin. Lapsi joi pillillä mehua ja sai päärynämehujään. Aarrelaatikosta löytyi kiinnostavaa tekemistä ja pieni ukko pötkötteli sylissä. Puhuimme siitä, miten Toukoa vähän harmitti.
Pääsimmekin sitten tunnin tarkkailun jälkeen kotiin. Toukolainen nukkui hyvät päiksyt ja iltapäivällä lähdimme reissuun ostamaan Halloween-asuja. Isot käävät halusivat pukeutua luurangoiksija Toukolainen halusi rasiallisen hämähäkkejä. Lelukaupassa sai kokeilla sähköautoja ja Mies sai paimentaa kolmea autoilevaa kääpäläistään.
Sunnuntaina saimme vihdoin siivottua koko huushollin, mikä olikin tarpeen, sillä Herzogit tulivat kylään. Meininki oli aika villiä, mutta ihana oli nähdä. Iltalenkki R:n kanssa tuli taas JOT.
Tämä viikko alkoi tiukalla toiminnalla. Pari viime yötä on olleet aika rikkonaisia ja nukahdin maanantaiaamupäivällä Taimia syötellessäni. Heräsin varttia vaille 12 ja jumppa alkoi tietenkin tasalta Leppävaarassa. Meinasin hetken jo luovuttaa, mutta puin sitten supernopeudella itseni ja Taimin, pakkasin kamat ja ajoimme Lepuskiin. Myöhästyimme lopulta kaksi minuuttia, mikä on ihan kohtuullinen suoritus.
Lounaalle menimme Selloon, uuniperunat lohitäytteellä. Tänään saimme oikein lounasseuraakin, A:n ja Vernerin, ja ruuaksi valitsimme possunleikkeen. Mukava oli nähdä ex-työkaveria ja kohtalotoveria, toista pienen vauvan konsulttiäitiä siis.
Minä olin ihan superväsynyt ja toikkaroin Sellossa ennen ja jälkeen treffien, sillä tarvitsin ristiäisservetit ja vaaleanpunaista silkkinauhaa. Kumpaakaan ei löytynyt koko kauppakeskuksesta, joten päätin hakea Käävän ja pojat. Ajoimme Espoon keskukseen, sillä olimme saaneet vinkin, että siellä olisi kangaskauppa. No, emme me tietenkään löytäneet sitä, joten ajoin Tapiolaan. Stockalta saimme vihdoin servetit ja Postin paikalle muuttaneesta kangaskaupasta sen silkkinauhan Käävät saivat ihastella leluja sekä Stockalla että Etolassa, joten reissu oli oikein onnistunut.
Mies on juuri hakemass Kääpää partiosta, pojat häsäävät huoneessaan, pitäisi nukkua ja Taimi karjuu tässä sylissä, joten lopetan.
Saturday, October 15, 2011
Kääpäarkea
Mies tuli meidän huoneeseen.
-Syökö se vielä?
-Ai kuka?
Oltiin näköjään nukahdettu Taimin kanssa kesken ruokailun ja löytyihän se vauvakin sieltä peiton alta.
Kääpä ja Miniäinen pääsivät yökylään Haagaan M:lle ja L:lle. Ne on menossa joogasalin 2-vuotissynttäreille, meinaa kokeilla jotain kamerajuttua (veikka selitti pitkästi, mutten tajunnut) ja sitten ne tekee vielä itse jätskiä. Juuri ne tuosta lähtivät, kello on siis kuusi, joten taitaa venyä ilta pitkäksi. Saas nähdä, miten käävät jaksavat valvoa.
Kun oltiin Moksissa mökillä ystävän kanssa ja ilta meni silloinkin vähän pitkäksi, nojautuivat käävät toisiinsa ja hakivat unta sohvalla. Ne on huonoja valvomaan, kun ne herää aina seiskalta.
Outoa olla kotona nelistään. Nyt on sitten yksi lapsi per aikuinen. Oltiin Toukolaisen kanssa juuri vesihommissa, pestiin hiekkalelut talveksi. Otin aina Yyssä hiekkalelut talveksi saunalle, ja käävät saivat ne vesileikkeihin. Täällä täytyy viedä osa ulkovarastoon, koska niitä tarvitaan talvellakin, mutta osan jätän saunalle.
Olen muuten löytänyt sukkikset! En ole kolmella aiemmalla käävällä juurikaan käyttänyt sukkiksia vauva-aikana, paitsi tietenkin Käävällä mekon kanssa ja taaperoilla sitten pitkiksinä talvisin. Mutta Taimi on saanut lahjaksi ihan mahtavia sukkiksia: ne ruskeat, joissa on oranssia ja keltaista, valkeat kukkasukkikset ja toiset valkoiset pitsiset ja itse ostin ruskeat ja vaaleanpunaiset tyttösukkikset. Kun laitoin sellaiset bodyn kanssa, Miehenkin mielestä Taimi näytti ihan tytöltä.
Eilen itse asiassa vietettiinkin naisten iltaa teemalla "kenen ehdoilla elät", puhujana Salme Blomster. Kääpä oli ihan katkera, kun se ei päässyt mukaan, sillä perheen muut naiset lähtivät matkaan. Nappasimme M:n kyytiin Martsarista ja ajoimme Ylästöön. Ilta oli oikein onnistunut ja Taimikin käyttäytyi moitteettomasti.
Saimme nyt kummit pyydettyä ja kasteajan varattua. Nyt täytyy vaan sitten alkaa leipoa herkkuja pakkaseen. Ja ostaa kastemekkoon silkkinauha ja pöytään servetit. Aika rutiinilla kyllä sujunee, kun on neljännet ristiäiset järjestettävänä.
Veikka ja L ovat löytäneet unelmien asunnon Pakilasta. Ja me itse asiassa myös, Espoosta tosin. Teimme siitä jo viime sunnuntaina nimivarauksen, joka on huomiseen voimassa. Luulisi välittäjän huomenna soittelevan. Ei oltu kuin vasta toisina varaajina, mutta eihän siitä tiedä. Nyt olisi vielä viimeiset tilaisuudet ostaa kuplahintainen asunto, sanoisi Kauppalehden keskustelupalstalla moni.
Viimeksi Käävän viulutunti sujui jälleen mallikkaasti ja kriisi oli siis ohi. Se sai tarrankin, kun Oravalaulu ja Laulelma menivät niin nappiin duettonakin. Nyt onkin sitten paljon teorialäksyjä, sävellystehtävä ja neljäsosataukokappaleita. Mutta Kääpä päätti taas ruveta laskemaan ja soitto sujuu. Ja viime sunnuntaina lapsi pääsi ekaan partiotaitoskabaansa Pinkkiin. Ja tälle syksylle on luvassa vielä yöretkikin, jopa kahden yön!
Miniäinen oli maanantaina kanneltunnillaan ja sen jälkeen lähdimme kylään Aslanille. Ne on juuri muuttaneet lähemmäs tarhaa. Koti oli oikein mainio ja ilta oli leppoisa. Saimme ihan mielettömän hyvää kiinalaista, mutta lapsille oli myös pizzaa ja pikkunakkeja. Ja munkkeja jälkkäriksi. Lucy istui koko illan kukkakimppu sylissään, Kääpä hoiteli Taimia ja koko remmi katsoi piirrettyä, jossa kiinalainen kirahviperhe opettaa lapsille hyviä käytöstapoja. Tässä jaksossa puhuttiin siitä, miten ei vain kannata itkeä, vaan kertoa aikuiselle, mitä haluaa, selitti Jing.
Käävällä olikin pari päivää syyslomaa. Torstaina vietimme tyttöporukalla Taimin 1 kk päivää H:n, A:n ja M:n kanssa Sellossa. H näytti meille ihan mahtavan lounasmestan leikkipaikkoineen ja treffit sujuivat oikein leppoisasti, vaikka noita pikkuneitejä olikin neljä. Käävän kanssa vähän shoppailimmekin, isompi tyttö sai mörköpaidan ja pienempi vaaleanpunaiset plyysipöksyt. Ja toki hamstrasimme tarjouskahvia ja -vaippoja.
Perjantaina piipahdimme työpaikallani. Tenttitulokset olivat tulleet: 3/3 sekä Sosiaaliturvasta että Lakisääteisestä tapaturmavakuuttamisesta, jee! Ja haluan tähdentää, että tenttihetkillä oli viikkoja 41+0 ja 41+1. Nyt sitten suunnittelen uusia tenttejä tammikuulle, jolloin olen palaamassa myös töihin.
Käävät olivat ihan täpinöissään toimistoympäristössä. Kaikki saivat kiskoa kaksi mukillista kaakaota, pyöriä tuoleissa ja lopuksi näytin niille vielä meidän ruokalan. Työpaikkavisiitin jälkeen menimme läheiseen Mäksyyn syömään ja saimme kirjoja kylkiäisiksi. Ne ovat kyllä ihan huippumäkkärileluja!
Tänään saimme vihdoin tehtyä vähän pihahommiakin, roudasimme nimittäin tavaroita varastoon. Nyt saa talvi tulla. Nurtsi tuli leikattua vain kerran tänä kesänä, mutta minkäs teet. Me ei vaan olla puutarhaihmisiä ja haluaisin todellakin muuttaa sellaiseen kerrostaloon, jossa ei olisi yläkerran naapureita ja seinän takaakaan ei kuuluisi juuri mitään. Mutta pitääkö sitä asua pientalossa, jotta lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia? Tämä asunto, joka meillä on nyt melkein varattuna, olisi erillistalo. Se sopii tällaiselle aistiyliherkälle, mutta vähän pihaa siinäkin näyttäisi olevan. Voisikohan sen asfaltoida?
-Syökö se vielä?
-Ai kuka?
Oltiin näköjään nukahdettu Taimin kanssa kesken ruokailun ja löytyihän se vauvakin sieltä peiton alta.
Kääpä ja Miniäinen pääsivät yökylään Haagaan M:lle ja L:lle. Ne on menossa joogasalin 2-vuotissynttäreille, meinaa kokeilla jotain kamerajuttua (veikka selitti pitkästi, mutten tajunnut) ja sitten ne tekee vielä itse jätskiä. Juuri ne tuosta lähtivät, kello on siis kuusi, joten taitaa venyä ilta pitkäksi. Saas nähdä, miten käävät jaksavat valvoa.
Kun oltiin Moksissa mökillä ystävän kanssa ja ilta meni silloinkin vähän pitkäksi, nojautuivat käävät toisiinsa ja hakivat unta sohvalla. Ne on huonoja valvomaan, kun ne herää aina seiskalta.
Outoa olla kotona nelistään. Nyt on sitten yksi lapsi per aikuinen. Oltiin Toukolaisen kanssa juuri vesihommissa, pestiin hiekkalelut talveksi. Otin aina Yyssä hiekkalelut talveksi saunalle, ja käävät saivat ne vesileikkeihin. Täällä täytyy viedä osa ulkovarastoon, koska niitä tarvitaan talvellakin, mutta osan jätän saunalle.
Olen muuten löytänyt sukkikset! En ole kolmella aiemmalla käävällä juurikaan käyttänyt sukkiksia vauva-aikana, paitsi tietenkin Käävällä mekon kanssa ja taaperoilla sitten pitkiksinä talvisin. Mutta Taimi on saanut lahjaksi ihan mahtavia sukkiksia: ne ruskeat, joissa on oranssia ja keltaista, valkeat kukkasukkikset ja toiset valkoiset pitsiset ja itse ostin ruskeat ja vaaleanpunaiset tyttösukkikset. Kun laitoin sellaiset bodyn kanssa, Miehenkin mielestä Taimi näytti ihan tytöltä.
Eilen itse asiassa vietettiinkin naisten iltaa teemalla "kenen ehdoilla elät", puhujana Salme Blomster. Kääpä oli ihan katkera, kun se ei päässyt mukaan, sillä perheen muut naiset lähtivät matkaan. Nappasimme M:n kyytiin Martsarista ja ajoimme Ylästöön. Ilta oli oikein onnistunut ja Taimikin käyttäytyi moitteettomasti.
Saimme nyt kummit pyydettyä ja kasteajan varattua. Nyt täytyy vaan sitten alkaa leipoa herkkuja pakkaseen. Ja ostaa kastemekkoon silkkinauha ja pöytään servetit. Aika rutiinilla kyllä sujunee, kun on neljännet ristiäiset järjestettävänä.
Veikka ja L ovat löytäneet unelmien asunnon Pakilasta. Ja me itse asiassa myös, Espoosta tosin. Teimme siitä jo viime sunnuntaina nimivarauksen, joka on huomiseen voimassa. Luulisi välittäjän huomenna soittelevan. Ei oltu kuin vasta toisina varaajina, mutta eihän siitä tiedä. Nyt olisi vielä viimeiset tilaisuudet ostaa kuplahintainen asunto, sanoisi Kauppalehden keskustelupalstalla moni.
Viimeksi Käävän viulutunti sujui jälleen mallikkaasti ja kriisi oli siis ohi. Se sai tarrankin, kun Oravalaulu ja Laulelma menivät niin nappiin duettonakin. Nyt onkin sitten paljon teorialäksyjä, sävellystehtävä ja neljäsosataukokappaleita. Mutta Kääpä päätti taas ruveta laskemaan ja soitto sujuu. Ja viime sunnuntaina lapsi pääsi ekaan partiotaitoskabaansa Pinkkiin. Ja tälle syksylle on luvassa vielä yöretkikin, jopa kahden yön!
Miniäinen oli maanantaina kanneltunnillaan ja sen jälkeen lähdimme kylään Aslanille. Ne on juuri muuttaneet lähemmäs tarhaa. Koti oli oikein mainio ja ilta oli leppoisa. Saimme ihan mielettömän hyvää kiinalaista, mutta lapsille oli myös pizzaa ja pikkunakkeja. Ja munkkeja jälkkäriksi. Lucy istui koko illan kukkakimppu sylissään, Kääpä hoiteli Taimia ja koko remmi katsoi piirrettyä, jossa kiinalainen kirahviperhe opettaa lapsille hyviä käytöstapoja. Tässä jaksossa puhuttiin siitä, miten ei vain kannata itkeä, vaan kertoa aikuiselle, mitä haluaa, selitti Jing.
Käävällä olikin pari päivää syyslomaa. Torstaina vietimme tyttöporukalla Taimin 1 kk päivää H:n, A:n ja M:n kanssa Sellossa. H näytti meille ihan mahtavan lounasmestan leikkipaikkoineen ja treffit sujuivat oikein leppoisasti, vaikka noita pikkuneitejä olikin neljä. Käävän kanssa vähän shoppailimmekin, isompi tyttö sai mörköpaidan ja pienempi vaaleanpunaiset plyysipöksyt. Ja toki hamstrasimme tarjouskahvia ja -vaippoja.
Perjantaina piipahdimme työpaikallani. Tenttitulokset olivat tulleet: 3/3 sekä Sosiaaliturvasta että Lakisääteisestä tapaturmavakuuttamisesta, jee! Ja haluan tähdentää, että tenttihetkillä oli viikkoja 41+0 ja 41+1. Nyt sitten suunnittelen uusia tenttejä tammikuulle, jolloin olen palaamassa myös töihin.
Käävät olivat ihan täpinöissään toimistoympäristössä. Kaikki saivat kiskoa kaksi mukillista kaakaota, pyöriä tuoleissa ja lopuksi näytin niille vielä meidän ruokalan. Työpaikkavisiitin jälkeen menimme läheiseen Mäksyyn syömään ja saimme kirjoja kylkiäisiksi. Ne ovat kyllä ihan huippumäkkärileluja!
Tänään saimme vihdoin tehtyä vähän pihahommiakin, roudasimme nimittäin tavaroita varastoon. Nyt saa talvi tulla. Nurtsi tuli leikattua vain kerran tänä kesänä, mutta minkäs teet. Me ei vaan olla puutarhaihmisiä ja haluaisin todellakin muuttaa sellaiseen kerrostaloon, jossa ei olisi yläkerran naapureita ja seinän takaakaan ei kuuluisi juuri mitään. Mutta pitääkö sitä asua pientalossa, jotta lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia? Tämä asunto, joka meillä on nyt melkein varattuna, olisi erillistalo. Se sopii tällaiselle aistiyliherkälle, mutta vähän pihaa siinäkin näyttäisi olevan. Voisikohan sen asfaltoida?
Saturday, October 08, 2011
Ötökkärataa
Käävät haaveilevat sellaisista elektronisista ötököistä ja rakentavat jo niille valmiiksi pahviputkista ratoja. Rata laskeutuu yläkerrasta alakertaan, mahtavatkohan ötökät pysyä kyydissä?
Kääpä onnistui teippauksessa ja Toukolainen kannusti:
-Hyvä Raavaa! Iso poika Raava, iso poika Raava!
-Minä olen tyttö, Touko!
-Minäkin olen tyttö-Touko!
sanoi Touko, joka on kipsutellut viime päivät korkkareilla prinsessahame kainaloissa.
Kääpä onnistui teippauksessa ja Toukolainen kannusti:
-Hyvä Raavaa! Iso poika Raava, iso poika Raava!
-Minä olen tyttö, Touko!
-Minäkin olen tyttö-Touko!
sanoi Touko, joka on kipsutellut viime päivät korkkareilla prinsessahame kainaloissa.
Friday, October 07, 2011
Unia
Olen ihmeekseni nähnyt unia, vaikka nukkumisjaksot jäävätkin varsin lyhyiksi noiden Taimin syömisten vuoksi.
Ensimmäisessä unessa olin palannut töihin. Työskentelin jossain keskustassa, sellaisessa vanhassa kivijalkatalossa. Rupattelin työkaverin kanssa niitä näitä, kunnes työkaveri alkoi varovasti kysellä, että eikös meille syntynyt se vauva. Vastasin reippaasti, että Taimi on nyt pariviikkoinen. Työkaveri kysyi, että missä vauva on. Kerroin, että kotona. Silloin vasta tajusin, että Mieshän lähti ilmeisesti myös töihin. Sanoin työkaverilleni soittavani Miehelleni ja varmistavani asian. Tajusin kyllä jo samassa, että joutuisin harmikseni palaamaan vielä kotiin.
Toisessa unessa oli kyse asumisesta. Asuimme sellaisessa vanhassa virastorakennuksessa, jossa oli vahattuja klinkkerilattiakäytäviä ja niiden varrella pieniä huoneita. Selitin ystävälleni, että onhan se yksi huone tosin vähän ahdas meidän kuusihenkiselle perheellemme ja niitä muovimattoja inhoan, mutta toisaalta tämä on aikuisten kannalta niin kätevää: omiin harrastuksiin on viiden metrin matka sukkasilleen. Minä harrastin runopiiriä, espanjan opiskelua ja olin jonkun bändin faniklubissa, ja ne kaikki kokoontuivat meidän käytävällä olevassa taukotilassa.
Ensimmäisessä unessa olin palannut töihin. Työskentelin jossain keskustassa, sellaisessa vanhassa kivijalkatalossa. Rupattelin työkaverin kanssa niitä näitä, kunnes työkaveri alkoi varovasti kysellä, että eikös meille syntynyt se vauva. Vastasin reippaasti, että Taimi on nyt pariviikkoinen. Työkaveri kysyi, että missä vauva on. Kerroin, että kotona. Silloin vasta tajusin, että Mieshän lähti ilmeisesti myös töihin. Sanoin työkaverilleni soittavani Miehelleni ja varmistavani asian. Tajusin kyllä jo samassa, että joutuisin harmikseni palaamaan vielä kotiin.
Toisessa unessa oli kyse asumisesta. Asuimme sellaisessa vanhassa virastorakennuksessa, jossa oli vahattuja klinkkerilattiakäytäviä ja niiden varrella pieniä huoneita. Selitin ystävälleni, että onhan se yksi huone tosin vähän ahdas meidän kuusihenkiselle perheellemme ja niitä muovimattoja inhoan, mutta toisaalta tämä on aikuisten kannalta niin kätevää: omiin harrastuksiin on viiden metrin matka sukkasilleen. Minä harrastin runopiiriä, espanjan opiskelua ja olin jonkun bändin faniklubissa, ja ne kaikki kokoontuivat meidän käytävällä olevassa taukotilassa.
Sairastuvalta
Virittelin tänään Toukolaiselle maatilaleikit Duploilla.
-Yks kana uuniin! Ja toinen kana uuniin!
Ja niin paistui kanat. No, kyllä se sentään lajitteli niitä eläimiä lajeittain ja laittoi lopuksi koko porukan syömään täytekakkua. Ei ole oikein tuo maatilaelementti tuttu meidän lapsille.
Käävillä oli tänään kiva päivä. Pojat olivat edelleen kotona ja minä ja Kalle kipeinä. Kääpä pääsi taas kouluun, kuten kaikkina päivinä tällä viikolla. Kääpä ja Miniäinen eivät ole siis ainakaan toistaiseksi saaneet tätä tautia. Meillä Miehen kanssa sahaa kuume ja Taimikin on ollut ihan nuhainen. Ja minä sain sitten bonuksena vielä rintatulehduksen.
Mutta palataanpa alkuviikkoon. Maanantaina olimme siis kaikki kotona, Käävän koulupiipahdusta lukuunottamatta. Miniäinenkin joutui jättämään kanteleensa väliin, sillä meistä ei ollut viejiksi. Tiistaina Mies pääsi töihin ja vei ukkelit tarhaan. Minä olin vielä puolikuntoinen ja lepäilin Taimin kanssa. Illalla olikin sitten Käävän partio. Se sai mennä ekaa kertaa itse ja oli ihan täpinä. Mies haki likan sitten fillarilla.
Keskiviikkona lähdettiinkin reissuun koko remmi. Minä ja Taimi menimme mammaraamikseen ja kaverin luo kahville. Saimme Taimille kassillisen vaatetta, jotain uutta ja jotain lainassa ollutta. Ihana oli saada Käävän rakas nalleyökkäri ja Bamse-paita vielä Taiminkin käyttöön. Olimme reilun nelisen tuntia reissussa ja ihan mahtavaa oli: sai jutella ja vauvakin oli ihan ihmisiksi. Kun pääsimme kotiin, olo oli vähän hontelo ja päätin mitata kuumeen ja kas - vanha tuttu 39. Ei ihme, että vähän huippasi.
Samaan aikaan toisaalla, Karaportissa, havahduttiin myös huonoon oloon. Mies arveli tulehduksen menneen poski- ja otsaonteloihin, joka selittäisi alati puskevan kuumeen, ja saikin antibiootit. Mies päätti lähteä kotiin kesken päivän, kun puhelin soi: Hannamarihan se siellä tarhasta, Toukolla on lämpöä ja se valittaa korvaansa.
No eipä siinä mitään. Lähdenkö minä viemään 39-asteen kuumeessa poikaa autolla vai mies taksilla? Ihana Mieheni oli neuvokas ja soitti tukiverkollemme, sille aika pienelle, mutta sitäkin charmikkaammalle ja sai Papan tulemaan. Minä varasin ajan ja Mies lähti päivällisen jälkeen lekuriin Toukolaisen, Minikäävän ja sen Papan kanssa ja me jäimme viettämään tyttöjen iltaa.
Minikääpä oli onnessaan: kyseessä oli akvaariolääkäri Tapiolassa ja siellä on vieläpä iso leikkipaikka. Miniäinen sai odotella Papan kanssa kahdestaan, kun M ja T menivät näyttämään korvat. Laatuaikaa jos mikä.
Torstaina skarppasin sen verran, että sain Käävän käytettyä viulutunneilla ja vietyä kaverin synttäreille. Onneksi minulla oli jemmassa yksi Top Model, niin ei sentään tarvinnut lähteä shoppailemaan tässä tilassa. Perjantaille ja lauantaille ei onneksi olekaan sitten yhtikäs mitään ohjelmaa, jos vaikka saisi nämä taudit nyt vihdoin häädettyä.
Käävät pitävät tällaisesta sairastupailusta. Tänään ne ovat tehneet pahvista majaansa postilaatikoita, Zoobleille koteja ja itselleen teippiskeittejä. Lopuksi Kääpä ja Miniäinen lähtivät vielä ulos skeittailemaan ihan oikeasti.
Tällä viikolla oli ensimmäinen viulukriisi. Oma kärsivällisyyteni nyt on mitä on tämän kuumeen ja katkonaisten unien vuoksi, ja Kääpäläinenkin on ollut tavallista väsyneempi. Minä väitin, että voi soittaa vain keskijousella ja Käävän mielestä piti soittaa ihan tyvestä kärkeen (Kääpä oli oikeassa) ja minä taas olisin halunnut, että Kääpä laskee pysyäkseen tahdissa, mutta Kääpä ei viitsinyt (minä olin oikeassa).
Kun lähdin viemään likkaa sinne viulutunneille ja synttäreille, sanoin, että voisit vetäistä ulkohousut jalkaan, kun lapsella oli vain kummilta saatu kiinalaismekko, lyhyt takki ja legginssit. No eihän se halunnut. Heti ulkona se sitten valitteli kylmyyttä. Sanoin, että itsepä et halunnut laittaa niitä housuja.
-Sinun pitää pakottaa minut laittamaan!
Olen siis liian lempeä äiti ja kylmetän siinä lempeydessäni lapsenikin.
Minikääpä se sijaan on tuplaisoveli vailla vertaa. Taimi kähisi tänään sitterissään ja Minikääpä värvättiin sitä vispaamaan. Veli laittoi sille leluja siihen sitteriin, heilutteli sitteriä tasaisesti jaloillaan ja sai Taimin sekä rauhoittumaan että nukahtamaan. Mahtavaa Miniäinen, saatte paikan!
-Yks kana uuniin! Ja toinen kana uuniin!
Ja niin paistui kanat. No, kyllä se sentään lajitteli niitä eläimiä lajeittain ja laittoi lopuksi koko porukan syömään täytekakkua. Ei ole oikein tuo maatilaelementti tuttu meidän lapsille.
Käävillä oli tänään kiva päivä. Pojat olivat edelleen kotona ja minä ja Kalle kipeinä. Kääpä pääsi taas kouluun, kuten kaikkina päivinä tällä viikolla. Kääpä ja Miniäinen eivät ole siis ainakaan toistaiseksi saaneet tätä tautia. Meillä Miehen kanssa sahaa kuume ja Taimikin on ollut ihan nuhainen. Ja minä sain sitten bonuksena vielä rintatulehduksen.
Mutta palataanpa alkuviikkoon. Maanantaina olimme siis kaikki kotona, Käävän koulupiipahdusta lukuunottamatta. Miniäinenkin joutui jättämään kanteleensa väliin, sillä meistä ei ollut viejiksi. Tiistaina Mies pääsi töihin ja vei ukkelit tarhaan. Minä olin vielä puolikuntoinen ja lepäilin Taimin kanssa. Illalla olikin sitten Käävän partio. Se sai mennä ekaa kertaa itse ja oli ihan täpinä. Mies haki likan sitten fillarilla.
Keskiviikkona lähdettiinkin reissuun koko remmi. Minä ja Taimi menimme mammaraamikseen ja kaverin luo kahville. Saimme Taimille kassillisen vaatetta, jotain uutta ja jotain lainassa ollutta. Ihana oli saada Käävän rakas nalleyökkäri ja Bamse-paita vielä Taiminkin käyttöön. Olimme reilun nelisen tuntia reissussa ja ihan mahtavaa oli: sai jutella ja vauvakin oli ihan ihmisiksi. Kun pääsimme kotiin, olo oli vähän hontelo ja päätin mitata kuumeen ja kas - vanha tuttu 39. Ei ihme, että vähän huippasi.
Samaan aikaan toisaalla, Karaportissa, havahduttiin myös huonoon oloon. Mies arveli tulehduksen menneen poski- ja otsaonteloihin, joka selittäisi alati puskevan kuumeen, ja saikin antibiootit. Mies päätti lähteä kotiin kesken päivän, kun puhelin soi: Hannamarihan se siellä tarhasta, Toukolla on lämpöä ja se valittaa korvaansa.
No eipä siinä mitään. Lähdenkö minä viemään 39-asteen kuumeessa poikaa autolla vai mies taksilla? Ihana Mieheni oli neuvokas ja soitti tukiverkollemme, sille aika pienelle, mutta sitäkin charmikkaammalle ja sai Papan tulemaan. Minä varasin ajan ja Mies lähti päivällisen jälkeen lekuriin Toukolaisen, Minikäävän ja sen Papan kanssa ja me jäimme viettämään tyttöjen iltaa.
Minikääpä oli onnessaan: kyseessä oli akvaariolääkäri Tapiolassa ja siellä on vieläpä iso leikkipaikka. Miniäinen sai odotella Papan kanssa kahdestaan, kun M ja T menivät näyttämään korvat. Laatuaikaa jos mikä.
Torstaina skarppasin sen verran, että sain Käävän käytettyä viulutunneilla ja vietyä kaverin synttäreille. Onneksi minulla oli jemmassa yksi Top Model, niin ei sentään tarvinnut lähteä shoppailemaan tässä tilassa. Perjantaille ja lauantaille ei onneksi olekaan sitten yhtikäs mitään ohjelmaa, jos vaikka saisi nämä taudit nyt vihdoin häädettyä.
Käävät pitävät tällaisesta sairastupailusta. Tänään ne ovat tehneet pahvista majaansa postilaatikoita, Zoobleille koteja ja itselleen teippiskeittejä. Lopuksi Kääpä ja Miniäinen lähtivät vielä ulos skeittailemaan ihan oikeasti.
Tällä viikolla oli ensimmäinen viulukriisi. Oma kärsivällisyyteni nyt on mitä on tämän kuumeen ja katkonaisten unien vuoksi, ja Kääpäläinenkin on ollut tavallista väsyneempi. Minä väitin, että voi soittaa vain keskijousella ja Käävän mielestä piti soittaa ihan tyvestä kärkeen (Kääpä oli oikeassa) ja minä taas olisin halunnut, että Kääpä laskee pysyäkseen tahdissa, mutta Kääpä ei viitsinyt (minä olin oikeassa).
Kun lähdin viemään likkaa sinne viulutunneille ja synttäreille, sanoin, että voisit vetäistä ulkohousut jalkaan, kun lapsella oli vain kummilta saatu kiinalaismekko, lyhyt takki ja legginssit. No eihän se halunnut. Heti ulkona se sitten valitteli kylmyyttä. Sanoin, että itsepä et halunnut laittaa niitä housuja.
-Sinun pitää pakottaa minut laittamaan!
Olen siis liian lempeä äiti ja kylmetän siinä lempeydessäni lapsenikin.
Minikääpä se sijaan on tuplaisoveli vailla vertaa. Taimi kähisi tänään sitterissään ja Minikääpä värvättiin sitä vispaamaan. Veli laittoi sille leluja siihen sitteriin, heilutteli sitteriä tasaisesti jaloillaan ja sai Taimin sekä rauhoittumaan että nukahtamaan. Mahtavaa Miniäinen, saatte paikan!
Monday, October 03, 2011
Kuumeessa
Olimme viime torstaina kuuntelemassa sitä Saaraa. Miehellä oli silloin jo vähän hontelo olo. Kun olo tuntui edelleen hassulta vielä perjantainakin, Mies päätti mitata kuumeen ja kas, 39,4! Me olimme sitten lasten kanssa ensin perhekerhossa ja sitten asukaspuistossa evakossa, jotta Mies saisi edes hetken levätä ennen meidän revohkaa.
Lapset saivat illalla jätskiautolta jädejä. Mies söi sitten lopuksi Toukolaisen jämiä ja totesi:
-Juuri näinhän se on yhteiskunnassakin - kaikkein köyhimmät ja sairaimmat saavat aina vähiten.
Lauantaina Mies oli vielä aika heikossa hapessa, mutta sunnuntaina aloin saada siitä jo tiimitoveria näihin duuneihin. Minä olin lähdössä ystävän kanssa kävelylle puoli ysiltä, mutta olo oli vähän kehno. Varuiksi mittasin sitten kuumeen ja 38 oli alkuun ja nousi pian sinne kolmeenysiin. Jee jee.
Yö olikin sitten aikamoinen. Kuume vuoroin nousi ja vuoroin laski, mutta pienintä oli kuitekin syötettävä tunnin parin välein. Siitäkin selvitiin ja nyt illalla olo on jo vähän normaalimpi. Mies on ollut todella kultainen koko päivän ja hoitanut huushollin ja lapset. Se jopa imuroi! Minä olen röhnöttänyt sängyssä ja vain syötellyt Taimia.
Taimi-raasu on kyllä tosi räkäinen ja sen syöminen on aika hankalaa. Toivotaan, että pienin tulisi pian kuntoon ja edes osa porukasta välttyisi tältä taudilta. Käävällä oli nyt lämpöä ja Toukolaisella aiemmin päivällä. Mutta kyllähän noita lapsia hoitelee sitten, kun on itse kuosissa.
Ai niin, Taimi täyttää huomenna kolme viikkoa! Enää 49 viikkoa vauvavuotta jäjellä, hih hei!
Ja sitten eilisen hassuin juttu: lähdimme aamupäivästä vähän ulkoilemaan, Kääpä, Minikääpä, Toukolainen ja naapurin Ronja. Lapset leikkivät polea ja rofea ja kaikki sujui moitteettomasti. Kun sitten tulimme sisään, löysin Toukon tukasta, lippiksen alta, kastemadon. Se oli sotkeutunut aika tehokkaasti hiuksiin sen limansa avulla. Koskaan ei selvinnyt, miten mato sinne päähän joutui.
Muutama ilta on kulunut leppoisasti, sillä käävät löysivät pitkästä aikaa Minecraftin. Toukolaisellakin on nyt oma maailmansa ja se kyselee koko ajan, koska on hänen vuoronsa pelata. Se on näköjään myös pitkästä aikaa innostunut palapeleista. Meinasin jo siirtää ne pois tuosta olkkarista ja tuoda tilalle jotain pelejä, mutta nyt niille onkin käyttöä. Ja samalla lauleskellaan toki, "Iso poika Touko", "Mummo kanasensa niitylle ajoi", "Kolme pientä ankkaa" ja "Taimi Taimi Linnea, olet ihana" kuuluvat repertuaariin.
Lapset saivat illalla jätskiautolta jädejä. Mies söi sitten lopuksi Toukolaisen jämiä ja totesi:
-Juuri näinhän se on yhteiskunnassakin - kaikkein köyhimmät ja sairaimmat saavat aina vähiten.
Lauantaina Mies oli vielä aika heikossa hapessa, mutta sunnuntaina aloin saada siitä jo tiimitoveria näihin duuneihin. Minä olin lähdössä ystävän kanssa kävelylle puoli ysiltä, mutta olo oli vähän kehno. Varuiksi mittasin sitten kuumeen ja 38 oli alkuun ja nousi pian sinne kolmeenysiin. Jee jee.
Yö olikin sitten aikamoinen. Kuume vuoroin nousi ja vuoroin laski, mutta pienintä oli kuitekin syötettävä tunnin parin välein. Siitäkin selvitiin ja nyt illalla olo on jo vähän normaalimpi. Mies on ollut todella kultainen koko päivän ja hoitanut huushollin ja lapset. Se jopa imuroi! Minä olen röhnöttänyt sängyssä ja vain syötellyt Taimia.
Taimi-raasu on kyllä tosi räkäinen ja sen syöminen on aika hankalaa. Toivotaan, että pienin tulisi pian kuntoon ja edes osa porukasta välttyisi tältä taudilta. Käävällä oli nyt lämpöä ja Toukolaisella aiemmin päivällä. Mutta kyllähän noita lapsia hoitelee sitten, kun on itse kuosissa.
Ai niin, Taimi täyttää huomenna kolme viikkoa! Enää 49 viikkoa vauvavuotta jäjellä, hih hei!
Ja sitten eilisen hassuin juttu: lähdimme aamupäivästä vähän ulkoilemaan, Kääpä, Minikääpä, Toukolainen ja naapurin Ronja. Lapset leikkivät polea ja rofea ja kaikki sujui moitteettomasti. Kun sitten tulimme sisään, löysin Toukon tukasta, lippiksen alta, kastemadon. Se oli sotkeutunut aika tehokkaasti hiuksiin sen limansa avulla. Koskaan ei selvinnyt, miten mato sinne päähän joutui.
Muutama ilta on kulunut leppoisasti, sillä käävät löysivät pitkästä aikaa Minecraftin. Toukolaisellakin on nyt oma maailmansa ja se kyselee koko ajan, koska on hänen vuoronsa pelata. Se on näköjään myös pitkästä aikaa innostunut palapeleista. Meinasin jo siirtää ne pois tuosta olkkarista ja tuoda tilalle jotain pelejä, mutta nyt niille onkin käyttöä. Ja samalla lauleskellaan toki, "Iso poika Touko", "Mummo kanasensa niitylle ajoi", "Kolme pientä ankkaa" ja "Taimi Taimi Linnea, olet ihana" kuuluvat repertuaariin.
Sunday, October 02, 2011
Viletimpat eli Tevetampit
Tunnetteko noita klassikkohahmoja, Viletimppoja eli Tevetamppeja? Entä käytättekö keddutshia tai appedtshiinimihua?
Eilen olikin oikea hienostelupäivä: M-kummin tuomista purkista tuli tatska jokaisesta, ja lasten käsivarret täyttyivät rukoilevista lapsista ja sen sellaisista. Bulgarialainen Cunga Lunga -purkka lisäksi maistui hyvältä ja kun kaikki laittoi kerralla suuhun, sai ihan hyvänkokoisen mällin, jota mäheltää. Illalla ostimme vielä lisäksi Hubba Bubat.
Pihan Anniina lakkasi lisäksi Käävän ja Minikäävän kynnet ja Kääpä sitten vielä Toukolaisen. Toukolla on lisäksi kaksi haisunäätäpinniä päässään, joten nyt ollaan niin kauniita ja komeitä että.
Eilen olikin oikea hienostelupäivä: M-kummin tuomista purkista tuli tatska jokaisesta, ja lasten käsivarret täyttyivät rukoilevista lapsista ja sen sellaisista. Bulgarialainen Cunga Lunga -purkka lisäksi maistui hyvältä ja kun kaikki laittoi kerralla suuhun, sai ihan hyvänkokoisen mällin, jota mäheltää. Illalla ostimme vielä lisäksi Hubba Bubat.
Pihan Anniina lakkasi lisäksi Käävän ja Minikäävän kynnet ja Kääpä sitten vielä Toukolaisen. Toukolla on lisäksi kaksi haisunäätäpinniä päässään, joten nyt ollaan niin kauniita ja komeitä että.
Wednesday, September 28, 2011
Reissupäiviä
Sunnuntaina saimme vauvavieraita, M ja L piipahtivat. Toukolainen hassutteli, se tykkää kovasti L:stä, ja vieraat saivat tietenkin pitää Taimia sylissä. Kääpä soitteli vähän viulua ja Minikääpä esitti tekemänsä Gormiti-videon.
Maanantaina olikin taas koulua, töitä ja tarhaa, paitsi minulla ja Taimilla oli hammisreissu. Vähän jännitti, kun aika oli 8.45 Lepuskissa, mutta hyvin me likat ehdittiin. Taimi veti sikeitä, kun otettiin röntgenet ja poistettiin hammaskivet. Teimme vielä tunnin lenkin Lepuskissa ja tulimme sitten kotiin. Kääpä tuli koulusta, katsoimme taas läksyt ja soittelimme viulua ja sitten haimmekin pojat. Oli näet kannelilta ja nimenomaan Se Kannelilta, jonka jälkeen Aslan oli tulossa meille.
Kävimme Miehen ja muiden lasten kanssa puistossa sillä välin, kun Miniäinen soitteli ja sitten lähdimme meille päin. Minikääpä ja Kääpä pääsivät Aslanin autolla, koska niiden piti neuvoa reitti. Kääpä oli kuulemma suoriutunut tehtävästä hienosti, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
Kääpä hengaili illan pihakavereiden kanssa, Minikääpä ja Aslan leikkivät - ylläri, ylläri - Gormiteilla ja Toukolainen ja Lucy kaveerasivat. Aikuisetkin saivat jutella aika rauhallisissa merkeissä. Minun näkökulmastani parasta olivat kuitenkin Jingin tuomat kevätrullat ja nuudeliwokki, jotka upposivat hyvin lapsillekin. Iltapalaksi saimme vielä keksejä ja hedelmiä.
Tiistaina pääsimme Taimin kanssa ihan oikeaan palaveriin, sillä olin omaisen roolissa suunnittelemassa äitini hoitoa. Taimi jaksoi palaveerata pöydän ääressä reilun puoli tuntia, ja silloin olimmekin valmiita. Laitoin tytön vaunuihin nukkumaan ja lähdin hummailemaan Myyrmanniin. Ostin lapsille muutaman pelin ja kävin syömässä intialaista. Tarjolla oli montaa sorttia ja kaikki oikein maistuvia ja söin muutaman lautasellisen. Imettäviä naisia ei pitäisi päästää buffet-lounaalle, sillä siinä menee yrittäjän katteet.
Tiistaina saimme myös vieraan, M-kummi tuli meitä tervehtimään. Ehdimme olla hetken kolmistaan ennen Käävän tuloa, ja sitten olikin taas läksyt ja viulua. Saimme kuulla lukuläksyn kolmeen kertaan, joka on open mielestä ehdoton minimi. Haimme pojat tarhasta ja Minikääpä hämmästyi todella nähdessään kumminsa hakuporukassa, Taimikin keikkui olkapäällä. Aluksi kummipoikaa vähän ujostutti, mutta kotona niillä sujui jo leikit: Sienimies seilasi Kiinaan ja M tiesi kertoa, että junalla matka kestää seitsemän päivää. Päätimme myöhemmin illalla Miniäisen kanssa tehdä sellaisen reissun joku päivä. Minunhan piti matkustaa Kiinaan jo opiskeluaikoina, mutta koska tienasin silloin opintorahan ja asumislisän ja kesäisinkin tein vain hanttihommia, ei silloin oikein reissattu maailman ääriin. Mutta nyt olisi sitten mahkut.
Kääpä piti M:lle koulua. Sen piti kirjoittaa viikonpäiviä ja piirtää kolmioita, ja hyvinhän se sujui. Kääpä laski vielä illalla M:n saamat pisteet ja miltei täydet tuli. Jos M olisi jaksanut kirjoittaa vielä lauantain ja sunnuntain, olisi suoritus ollut täydellinen.
Minäkin pääsin eilen kouluun oppilaaksi imettäessäni Taimia. Ensin meillä oli vähennyslaskuja, sitten vähän äikkää (pieni ja iso j) ja lopuksi vielä ussaa. Minun piti piirtää enkeli ja Jeesus. Ja ai niin, muutama sienikin piti tunnistaa.
Tiistaina Käävällä oli vielä partio. Minä vein ja Mies haki. Lapsi säntäsi kololta silmät loistaen: "isi, isi, takintaskussa on lappu!" Mies otti lapun taskusta, ja siinä luki "20.15". Se oli äidin kirjoittama muistilappu siitä, mihin asti pihalla saa vakoilla. Oikea lappu oli jäänyt sisälle, ja siinä kerrottiin, että Siiselit osallistuvat Pinkkiin reilun viikon päästä. Kääpä oli ihan täpinöissään - ensimmäinen retki!
Minäkin olen osallistunut Pinkkiin syksyllä 2005. Silloin Kääpä oli vuoden ja Minikääpä masussa mukana. Muistan kiivenneeni kallioilla ison mahani kanssa ja taisinpa ottaa pienet päiksät saatuani sudarit takaisin vanhemmilleen. Kyseessä on siis espoolaisten sudarien partiotaitoskaba ja tällä kertaa se kisataan Kauniaisissa.
Keskiviikkona oli kolmas reissupäivä putkeen Taimin kanssa. Nyt olimme perhekerhossa, Mammoissa ja muksuissa, ja sen jälkeen neuvolassa. Taimi oli kasvanut taas hyvin ja kaikki oli muutenkin kondiksessa. Äitiä tosin vähän väsyttää, mutta onneksi tänään on kotipäivä. Kääpä oli vähän flunssainen ja annoin sille luvan jättää iltis väliin, joten me kaikki kolme likkaa meinaamme ottaa iltapäivän oikein lungisti. Viulutunti on sitten illalla.
Ai niin, eilen illalla osallistuimme vielä kasvattajailtaan. Saara Kinnunen kertoi minulle, Miehelle ja Taimille lapsen uskosta ja Kääpä, Miniäinen ja Toukolainen saivat olla 1,5 h hoidossa. Ne olivat leikkineet, piirtäneet ja askarrelleet ja käyttäytyneet kuulemma moitteettomasti. Ilta oli oikein mainio, pidämme molemmat Saara Kinnusesta ja lastenhoito oli ihan luksusta. Täytyneekin osallistua jatkossa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, joissa on tuo lastenhoito - oli ihanaa istua hetki paikoillaan vauva sylissä ja miettiä välillä muutakin kuin että laittaisiko ensin astiat vai pyykit.
Maanantaina olikin taas koulua, töitä ja tarhaa, paitsi minulla ja Taimilla oli hammisreissu. Vähän jännitti, kun aika oli 8.45 Lepuskissa, mutta hyvin me likat ehdittiin. Taimi veti sikeitä, kun otettiin röntgenet ja poistettiin hammaskivet. Teimme vielä tunnin lenkin Lepuskissa ja tulimme sitten kotiin. Kääpä tuli koulusta, katsoimme taas läksyt ja soittelimme viulua ja sitten haimmekin pojat. Oli näet kannelilta ja nimenomaan Se Kannelilta, jonka jälkeen Aslan oli tulossa meille.
Kävimme Miehen ja muiden lasten kanssa puistossa sillä välin, kun Miniäinen soitteli ja sitten lähdimme meille päin. Minikääpä ja Kääpä pääsivät Aslanin autolla, koska niiden piti neuvoa reitti. Kääpä oli kuulemma suoriutunut tehtävästä hienosti, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.
Kääpä hengaili illan pihakavereiden kanssa, Minikääpä ja Aslan leikkivät - ylläri, ylläri - Gormiteilla ja Toukolainen ja Lucy kaveerasivat. Aikuisetkin saivat jutella aika rauhallisissa merkeissä. Minun näkökulmastani parasta olivat kuitenkin Jingin tuomat kevätrullat ja nuudeliwokki, jotka upposivat hyvin lapsillekin. Iltapalaksi saimme vielä keksejä ja hedelmiä.
Tiistaina pääsimme Taimin kanssa ihan oikeaan palaveriin, sillä olin omaisen roolissa suunnittelemassa äitini hoitoa. Taimi jaksoi palaveerata pöydän ääressä reilun puoli tuntia, ja silloin olimmekin valmiita. Laitoin tytön vaunuihin nukkumaan ja lähdin hummailemaan Myyrmanniin. Ostin lapsille muutaman pelin ja kävin syömässä intialaista. Tarjolla oli montaa sorttia ja kaikki oikein maistuvia ja söin muutaman lautasellisen. Imettäviä naisia ei pitäisi päästää buffet-lounaalle, sillä siinä menee yrittäjän katteet.
Tiistaina saimme myös vieraan, M-kummi tuli meitä tervehtimään. Ehdimme olla hetken kolmistaan ennen Käävän tuloa, ja sitten olikin taas läksyt ja viulua. Saimme kuulla lukuläksyn kolmeen kertaan, joka on open mielestä ehdoton minimi. Haimme pojat tarhasta ja Minikääpä hämmästyi todella nähdessään kumminsa hakuporukassa, Taimikin keikkui olkapäällä. Aluksi kummipoikaa vähän ujostutti, mutta kotona niillä sujui jo leikit: Sienimies seilasi Kiinaan ja M tiesi kertoa, että junalla matka kestää seitsemän päivää. Päätimme myöhemmin illalla Miniäisen kanssa tehdä sellaisen reissun joku päivä. Minunhan piti matkustaa Kiinaan jo opiskeluaikoina, mutta koska tienasin silloin opintorahan ja asumislisän ja kesäisinkin tein vain hanttihommia, ei silloin oikein reissattu maailman ääriin. Mutta nyt olisi sitten mahkut.
Kääpä piti M:lle koulua. Sen piti kirjoittaa viikonpäiviä ja piirtää kolmioita, ja hyvinhän se sujui. Kääpä laski vielä illalla M:n saamat pisteet ja miltei täydet tuli. Jos M olisi jaksanut kirjoittaa vielä lauantain ja sunnuntain, olisi suoritus ollut täydellinen.
Minäkin pääsin eilen kouluun oppilaaksi imettäessäni Taimia. Ensin meillä oli vähennyslaskuja, sitten vähän äikkää (pieni ja iso j) ja lopuksi vielä ussaa. Minun piti piirtää enkeli ja Jeesus. Ja ai niin, muutama sienikin piti tunnistaa.
Tiistaina Käävällä oli vielä partio. Minä vein ja Mies haki. Lapsi säntäsi kololta silmät loistaen: "isi, isi, takintaskussa on lappu!" Mies otti lapun taskusta, ja siinä luki "20.15". Se oli äidin kirjoittama muistilappu siitä, mihin asti pihalla saa vakoilla. Oikea lappu oli jäänyt sisälle, ja siinä kerrottiin, että Siiselit osallistuvat Pinkkiin reilun viikon päästä. Kääpä oli ihan täpinöissään - ensimmäinen retki!
Minäkin olen osallistunut Pinkkiin syksyllä 2005. Silloin Kääpä oli vuoden ja Minikääpä masussa mukana. Muistan kiivenneeni kallioilla ison mahani kanssa ja taisinpa ottaa pienet päiksät saatuani sudarit takaisin vanhemmilleen. Kyseessä on siis espoolaisten sudarien partiotaitoskaba ja tällä kertaa se kisataan Kauniaisissa.
Keskiviikkona oli kolmas reissupäivä putkeen Taimin kanssa. Nyt olimme perhekerhossa, Mammoissa ja muksuissa, ja sen jälkeen neuvolassa. Taimi oli kasvanut taas hyvin ja kaikki oli muutenkin kondiksessa. Äitiä tosin vähän väsyttää, mutta onneksi tänään on kotipäivä. Kääpä oli vähän flunssainen ja annoin sille luvan jättää iltis väliin, joten me kaikki kolme likkaa meinaamme ottaa iltapäivän oikein lungisti. Viulutunti on sitten illalla.
Ai niin, eilen illalla osallistuimme vielä kasvattajailtaan. Saara Kinnunen kertoi minulle, Miehelle ja Taimille lapsen uskosta ja Kääpä, Miniäinen ja Toukolainen saivat olla 1,5 h hoidossa. Ne olivat leikkineet, piirtäneet ja askarrelleet ja käyttäytyneet kuulemma moitteettomasti. Ilta oli oikein mainio, pidämme molemmat Saara Kinnusesta ja lastenhoito oli ihan luksusta. Täytyneekin osallistua jatkossa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, joissa on tuo lastenhoito - oli ihanaa istua hetki paikoillaan vauva sylissä ja miettiä välillä muutakin kuin että laittaisiko ensin astiat vai pyykit.
Subscribe to:
Posts (Atom)