Pieniä metsäretkiä ja reissusuunnitelmia

Joulun molemmin puolin olen tehnyt lasten kanssa pieniä metsäretkiä.

Kalle taisi olla Kanervan pelireissulla, Kaapo kaverinsa luona ja minä kolmen pienimmän kanssa. Keitin termariin kaakaota ja pakkasin reppuun vielä istuinalustat ja sipsipussin ja lähdimme retkelle. Istuimme kuusen alla herkuttelemassa, kun joku lapsista huomasi tiellä tytön, joka olikin sitten meidän Kaapo, joka oli lähtenyt meitä etsimään, sillä kotona ei ollut ketään.

Aatonaattona ulkoilimme Taimin kanssa räntäsateessa. Lähdimme pienelle kävelylle ja päätimme käydä katsomassa retkipaikkaamme. Jatkoimme matkaa vielä eteenpäin ja näimme rinteessä kaksi peuraa. Myöhemmin  näimme hangessa peuran jäljetkin.

Tapanina lähdin retkelle Oivan ja Toukon kanssa. Otimme tällä kertaa vettä pulloon ja pipareita taskuun. Istuimme pienessä, tiheässä kuusikossa lahoavan kannon päällä eväitä syömässä. Tuoksui sieniltä ja lahoavalta puulta. Tihutti vähän vettä.

Illalla teimme vielä yhden retken, mukana oli kaikki muut paitsi Kanerva. Lähdimme nyt läheisille kallioille ja kuljimme alaspäin varsin vaikeakulkuistakin maastoa. Pysähdyimme syömään eväät kaatuneelle puunrungolle. Tällä kertaa meillä oli kuumaa glögiä ja pipareita. Olin puhunut retkestä jo aiemmin, ja Kaapon tullessa kaveriltaan oli ensimmäinen kysymys: joko olette olleet retkellä? Onneksi ei oltu, sillä nyt Kaapokin pääsi mukaan. Retken jälkeen saunoimme. Toukolla ja Taimilla oli hurja leikki, jossa ne kaatoivat jäävettä päälleen ja säntäsivät sitten saunaan lämmittelemään. Taimin ennätys taisi olla kuusi ja Toukon kahdeksan ämpärillistä.

Joulu sijoittui näiden retkien väliin. Tontut olivat käyneet jo aattoaamuna ja tuoneet erityisen suuren saaliin. Erityisesti Kanerva- ja Touko-tontut olivat kunnostautuneet. Yksi tonttu oli tuonut muutaman pienen paketin Kanadasta saakka. Kävimme aamupäivällä jouluhartaudessa Saunalahden koulun pihalla. Oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi. Edellisen päivän kuusenhakureissulla puolestaan satoi ihan kunnolla vettä.

Aattona meillä oli A, V&M ja T. Söimme kerrankin kaikessa rauhassa. Joulupukki toi juuri sopivasti lahjoja ja kaikki lapset vaikuttivat oikein tyytyväisiltä lahjoihinsa. Joulupäivänä meillä kyläili Pappa ja M.

Ihanan rauhallinen joulu ja työpäivä 27.12 oli aika tuskainen. Nyt tokana työpäivänä sujuu jo paremmin. Oiva on varahoidossa Laajalahdessa ja Taimi Suomenojalla, minä vien ja haen Oivan ja Kalle Taimin. Enää huominen ja sitten saammekin taas kolmen päivän loman.

Vuoden reissut alkavat hahmottua: menen koululaisten kanssa Rukalle tammikuussa ja koko perheen kanssa Kreikkaan toukokuussa. Kesällä onkin sitten mahdollisesti taas Himoksen reissu ja partioleiri Kliffa, jonne olisi kiva mennä koko porukalla. Syksyksi haaveilen kylpyläreissua Saimaalle. Kaapon jengi tekee keväällä futismatkan Espanjaan, jonne olen menossa mukaan ja Kanervan jengi syksyllä.

Vuoden päästä voisi sitten tehdä reissun joko Alpeille laskettelemaan tai jonnekin lämpimään.

2017 reissut

Vuodesta 2017 tulikin sitten lopulta ihan hyvä reissuvuosi, vaikka se haaveilemani AI-uinti- ja jumppaloma jäikin väliin.

1.  Ruka

Tammikuussa vietin koululaisten kanssa kahdeksan yötä Rukalla. Kuusi päivää olimme rinteessä, yhden vietimme Kuusamon tropiikissa ja Angry Birds –puistossa ja yhtenä välipäivänä osallistuimme Stiga-kisaan. Lapset tekivät kouluhommansa etätöinä.

2. Flamingo

Kun isot olivat Kiljavalla leirillä, lähdimme pienten kanssa kolmeksi päiväksi Flamingoon uimaan ja syömään.

3. Joutsa & Hartola

Miehen mummo kuoli ja teimme matkan isomummon hautajaisiin Joutsaan. Yövyimme Hartolan linnahotellissa. Minä sain yöpyä kahdestaan Kaapon kanssa, Mies yöpyi isossa huonessa muiden kanssa. Lapset olivat kirkossa kiltisti ja oli mukava nähdä Miehen sukua. Kävimme myös Pekan ja Seijan mökillä penkomassa vanhoja tavaroita ja valokuvia. 

4.  Nacka, Ruotsi

Olin Kanervan fudisjoukkueen huoltajana huhtikuussa. Olin tehnyt ennen reissua tosi paljon töitä ja kirjoittanut gradun. Reissun jälkeen palautin graduni, vaikkei se ihan valmis vielä ollutkaan – päätin, että kesääni en siihen enää käytä. Sen sijaan tein kaksi muuta kurssia ja viimeisen vielä syksyllä. Reissu kului kentän laidalla, kerran kävimme tyttöjen kanssa shoppailemssa hotellin viereisellä ostarilla.

5. Pusula

Vaarin mökkiremontti tuli vihdoin valmiiksi. Kävimme keväällä haravoimassa, kesällä pariin kertaan uimassa ja syyslomalla haravoimme taas. Vietimme silloin kolme kokonaista päivää pimeällä syksyisellä mökillä Vaarin ja A:n kanssa.

6. Liesjärvi ja Torronsuo

Kesälomalla vierailimme kahdessa kansallispuistossa ja yövyimme Hyypiön tuvassa.

7. Himos

Osallistuimme toista kertaa New Wine -kesätapahtumaan äitikavereiden ja koululaisten kanssa.

8. Partioleiri Leijona Inkoon Kavalahdessa

Olin pitkästä aikaa partioleirillä. Touko oli sudarina, Kaapo seikkailijana ja Kanerva tarpojana.

9. Hvittorp

Alkusyksystä olimme perheleirillä Kirkkonummella Hvittorpissa – saimme viettää aikaa lasten kanssa, kun ruokahuolto pelasi.

10. Halloween-retki

Sudareiden syysretki Inkoon Kavalahteen.

11. Lontoo, Englanti

Teimme Kanervan kanssa pitkään haaveilemamme reissun Lontooseen ja kävimme tutustumassa Harry Potter –elokuvien studioihin ja kiersimme toki kaikki Lontoon nähtävyydet.

12. Montreal, Kanada

Vuoden päätteeksi tein työmatkan Kanadaan. Osallistuin johtajakoulutukseen. Rankka, mutta antoisa reissu!

13. Jouluredu Kiljavalla

Kanadasta menin melkein suoraan Kiljavalle jouluredulle, mukana taas kaikki koululaiset.

Siinä mun vuoden 2017 reissut, kohta pitää miettiä seuraavaa vuotta. Jotain on jo tiedossa, mutta koko perheen reissut puuttuu vielä. Miehen lomat alkaa pyöriä toukokuusta - ehkä jokin matka jo heti silloin? Talvella voisin taas lentää Rukalle isojen kanssa, mutta toisaalta voisin tehdä jonkin pienen reissun kolmistaan pientenkin kanssa.

Mun harrastukset

Ruumiini vaatii vettä. Siksi uin ja vesijuoksen. Vedessä olen oma itseni. Rakastan uimista yksin ja yhdessä lasten kanssa.

Sieluni haluaa laulaa. Laulan paljon, yksin ja yhdessä. Laulan lastenlauluja, kuorobiisejä, poppia ja rokkia, Egotrippiä ja Robinia.

Aivoni ja sydämeni haluavat lukea. Uppoudun tarinoihin, opiskelen. Ahmin romaaneja ja tietokirjoja.

Temperamenttini vaatii vauhtia. Siksi viiletän lumilaudalla rinnettä alas.

Lukeminen, laulaminen, lautailu ja uinti. Niiden avulla olen elossa.

Kun pääsen riittävän usein veteen, saan lukea ja laulaa ja pääsen talvella rinteeseen, saan akkuni ladattua ja olen valmis uuteen.

Reissuihin. Työjuttuihin. Olemaan äiti, vaimo ja johtaja. Olemaan läsnä, kohtaamaan, lohduttamaan, kannustamaan, rohkaisemaan, iloitsemaan ja suremaan, kun sen aika on.

Katsoin juuri kaksi elokuvaa. Toinen oli Punainen kilpikonna ja toinen Piin elämä. Ihan mielettömiä leffoja molemmat. Kummassakin oli keskeisessä roolissa vesi. Näiden leffojen kautta ymmärsin, miten oleellinen juttu vesi on minullekin.

Tänään pääsin uimaan. Olen Montrealissa kurssilla ja uin hotellin pienessä, mutta viihtyisässä altaassa, jonka vesi oli juuri sopivan lämmintä.

Lauantaina sain laulaa. Olimme NHL-matsissa, Montreal Canadiens vs. Detroit Red Wings. Lauloimme USAn ja Kanadan kansallislaulut.

Olen myös lukenut paljon viime aikoina. Luin Kazuo Ishiguron kirjat Ole luonani aina ja Haudattu jättiläinen - molemmat tosi hyviä! - ja Hanna Haurun Jääkannen - ihan huippu sekin.

Lautailuasiakin etenee: ostin itselleni taas Peuriksen kausarin ja nyt odottelen enää lunta.

Tiistaita

Kun selaa blogia, huomaa, että olen luetellut nuo viisi tutkintoani nyt kolmeen kertaan.

Kai se vaan on jotenkin niin vaikeaa uskoa, että se oli nyt sitten siinä. Jatkossa on vain työ ja perhe, ja enemmän aikaa sille liikunnalle.

Lapset katsovat Pikkukakkosta, yksi on partiossa ja toinen kaverillaan. Kohta lähdetään isojen kanssa kenkäostoksille. Haluaisin ostaa samalla reissulla vähän vaatetta Oivalle, on kasvanut kaikista ulos. 90-senttiset L&B-housut on olleet käytössä kaikilla meidän lapsilla. Ja nyt ne joutaa kiertoon.

Olin tänään Oivan kanssa kotona, kun se oli vielä sairaana. Huomenna pääsee jo tarhaan. Leikimme tonttuja, soitin pianoa, opetin vähän Oivaakin, ja leikimme Duploilla. Etsin Oivalle junarataosia ja keräsin eläimet yhteen laatikkoon. Palikoiden lajittelu on minun tapani leikkiä.

Meillä oli niin ihanan rauhallinen päivä. Sain tehtyä työni ja hoidettua Oivan ja silti jäi aikaa leikille ja asioiden työstämiselle. Olen ollut nyt 19 vuotta töissä. Ja edessä on 25 vuotta. Kumpikin pitkiä pätkiä.

19 vuotta on mennyt hujauksessa. Olen tehnyt töitä asiantuntijana kemian ja tietotekniikan parissa. Olen myynyt, määritellyt ja vetänyt projekteja. Olen toiminut menetelmistökonsulttina. Nykyisessä työssäni johtajana pääsen yhdistämään vähän kaikkea osaamaani: huolehdin alaisistani ja asiakkaistani, suunnittelen ja toteutan, teen ja delegoin. Taloutta tarvitsen päivittäin. IT-alalta tarvitsen osaamista infrasta ja sovelluskehityksestä. Johdan palvelua ja toimin projektien omistajana, vedän myös projektia. Monipuolista hommaa ja työtä on paljon.

Lapset huutaa ja tappelee ämpäristä. Kuinkas muuten. Koko huusholli on täynnä leluja ja ne sai riidan aikaiseksi pesuaineämpäristä. Toinen luovutti ja toinen istuu ämpäri päässään.

45 minsaa lähtöön. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja ottaa tilanne haltuun.

Niskat ja hartiat on jumissa, kun on kökkinyt koko päivän läppärillä. Lapsi seisoo tuossa edessä ämpäri päässään. Haluaisi piirtää siihen tussilla, mutta tussi ei tartu. Touko tuli toiselta kaverilta ja lähtee toiselle. Kolme pyörii tässä ympärillä.

Mutta nyt luovutan koneen Kaapolle, eiköhän tiistai ollut tässä.

Valmistun!

No nyt on vihdoin valmista:

DI        (Kemian tekniikka)
KTM   (International Business)
HuK    (Teoreettinen filosofia)
FM      (Tietojenkäsittelytiede)
TM      (Uskonnonfilosofia)

Minut on saattanut matkaan ja kannustanut eteenpäin enimmäkseen uteliaisuus, mutta myös itsensä etsiminen ja kunnianhimokin. Lukeminen, kirjoittaminen ja uuden oppiminen ovat minun keinoni ottaa maailma haltuun.

Seuraavat 25 vuotta aion työskennellä asiantuntijaorganisaation johtajana.

Isänpäivä ja turnausreissu

Jopas oli viikonloppu. Koko  viikko oli ollut töissä yhtä hässäkkää - tai no, samaa hässäkkää on jatkunut jo 9 kk putkeen. Lapsi oli lähdössä Tallinnaan turnausreissulle: tavarat oli pakattu, kouluun ilmoitettu, että pitää lähteä jo klo 12 ja mies soitti vielä varmistussoiton, että onhan passi varmasti mukana. No, neljältä soittaa joukkueenjohtaja ja kertoo, että lapsi ei nyt ilmeisesti pääse reissuun, sillä passi on kotona Tillinmäessä ja laiva lähtee puolen tunnin kuluttua. Olin palaverissa Tapiolassa ja laskeskelin, että en mitenkään ehtisi tuomaan passia. Ensin kyllä kiistin kaiken, olinhan pakannut edellisenä iltana passin itse "se on siellä vihreässä laukussa". No eipäs ollut, vaan pikkuveli oli löytänyt passin eteisen penkiltä kotoa.

Koska lapsemme joukkue on aivan ehdottomasti paras joukkue maailmassa, ei lapsi jäänyt rannalle vaan yhden pelaajan isä ajoi Tillinmäkeen tuhatta ja sataa, etsi Kaapon käsiinsä ja kiisi satamaan. Valmentaja juoksi tuojaa vastaan ja viimeisellä minuutilla kaksikko juoksi laivaan. Nostosilta nostettiin ja laiva lähti.

Reissu oli ollut ikimistoinen: hyviä pelejä, ekat 11 vs. 11 pelit isolla kentällä, laivalla oli tehty traileri, herkuteltu buffassa ja turnauksessa tutustuttu ruotsalaisiin ja virolaisiin pelaajiin.

Juuri nyt olen niin iloinen lapsen harrastuksesta.

Me puolestamme vietimme isänpäivää. Kaapo meni kaverilleen yöksi perjantaina ja Taimi eskarikaverilleen lauantaina. Me muut shoppailimme: kävimme ostamassa joulukalenterit, Toukon kanssa kävimme jopa Stockalla etsimässä Baby Lips -joulukalenteria, mutta sellaista ei tänä vuonna kuulemma olekaan, ja ostimme samalla Olarin Prismasta isänpäiväherkut. Kaapon ollessa treeneissä kävin jo vähän jouluostoksilla. Nyt on peli avattu ja 10+ lahjaa kasassa. Tästä se lähtee.

Sunnuntaina onnittelimme ensin oman isän. Veimme sänkyyn perinteisen aamiaisen (munia, pikkunakkeja ja pekonia, Taimin tekemä voileipä, vaniljaproteiinivanukasta, vadelmapiiras ja kahvia) ja lahjat. Lapset olivat tehneet hienot kortit ja Oiva leiponut päiväkodissa isille pipareita. Voi miten ylpeänä se toi lahjan. Taimi oli kortin lisäksi piirtänyt vaikka kuinka monta piirustusta ja Toukon kortista löytyi mahtava runo. Kaapokin oli tehnyt hienon kortin ja muistanut jopa ottaa sen koulusta mukaan.

Vietimme rennon aamupäivän kotona. Sankari sai levätä, mutta ehdimme kuitenkin hoitaa monia asioita, pestä pyykit ja suunnitella ensi viikon ennen kuin lähdimme onnittelureissuun.

Ajoimme ensin Koskelaan Papan luo. Päivi on ollut nyt kaksi vuotta sairaalassa, josta 1,5 tuolla Koskelassa. Paikka oli oikein viihtyisä ja kodikas. Mies oli keittänyt kahvit termariin ja söimme suklaasuukkoja. Lapsetkin olivat yllättävän rauhallisesti.

Koskelasta kaahasimme Pakilaan Vaarin luo. Saimme lohikeittoa ja herkkuja, mm. älyttömän hyvää kakkua. Kun Papan luona oltiin oltu ihmisiksi, oli Vaarin luona jo vähän levottomammat tunnelmat serkusten kohdatessa. Oli kiva nähdä teitä kaikkia Vaari, M, T, M&L, L&L ja A! 

Teimme vähän joulukalenteri- ja sukkabusineksia ja säntäsimme sitten satamaan hakemaan reissaajaa. Siellä se odottelikin joukkueenjohtajan kanssa - olimme taas viimeisiä - ja saimme tytön mukaamme. Se oli onnellinen ja kertoili kuulumisia.

Olen niin iloinen, onnellinen ja kiitollinen perheestäni ja suvustani. Mummo ja Mummi asuvat Taivaassa mutta Vaari ja Pappa täällä maan päällä. Pappa hoivaa P:tä Koskelassa ja M pitää huolta Vaarista, jolla on alzheimer. Vaari ja M yrittävät pitää huolta myös A:ta. Me puolestamme pidämme huolta viidestä lapsestamme. Huolenpitoa siis riittää, mutta myös välittämistä ja kohtaamisia. Kun antaa paljon, myös saa.

Pusula, Lontoo ja sudarien Halloween-retki

Olen nyt ollut kesäloman jälkeen kolme kuukautta töissä ja pitänyt sinä aikana neljä päivää lomaa. Nuo päivät on käytetty todella harkiten:

1) Koululaisilla oli Espoossa ensimmäistä kertaa viikon syysloma. Lauantain olimme kotona koko perhe, mutta sunnuntaiaamusta lähdin kolmen koululaisen kanssa mökille Pusulaan. Isoimmat suunnittelivat kalastavansa ja kaksi virveliä ja viehelaatikko pakattiinkin mukaan.

Kun saavuimme perille, pääsimme heti valmiiseen pöytään. M oli tehnyt meille spagettia ja bolognesekastiketta. Söimme hyvin ja sitten lapset aloittivatkin kalastuspuuhat. A ja Vaari jäivät meille kavereiksi.

Kokosin lipaston, haravoimme lehtiä ja illalla söimme paistia. Vaari lämmitti meille saunan. Saunan jälkeen katsoimme telkkarista Possea ja söimme sipsejä ja karkkia.

Toinen mökkipäivämme meni varsin samanlaisissa tunnelmissa. Illalla paistoimme kodassa makkaraa ja lettuja. Taikina onnistui lopulta, kun lisäsimme vielä muutaman munan.

Kalastajiakin onnisti viimein. K:lla oli jo kertaalleen iso hauki kiinni, mutta pienempi K ei saanut sitä haaviinsa. Kanerva sai Kaapon hauen haaviin asti ja niinpä Kaapo pääsi perkauspuuhiin ja saimme syödä kotona päivälliseksi herkullista haukea.

2) Koululaiset olivat muutaman päivän keskenään kotona. Lauantaina me lähdimme Kanervan kanssa Lontooseen moikkaamaan Kanervan S-kummia. Ensimmäisen päivän vietimme kaupungilla. Näimme Euroopan korkeimman rakennuksen, ihailimme näköaloja View Gardenista, matkustimme metrolla, junalla ja kaksikerroksisessa bussilla, kuljeskelimme St Jamesin puistossa ja näimme pelikaanit ja mustan joutsenen. Kävimme katsomassa vahdinvaihdon Buckinghamin palatsilla ja käväisimme kuninkaallisessa matkamuistopuodissa.

Toisen päivän vietimme studiolla, jossa on tehty Harry Potter -elokuvat. Kiertelimme näyttelyssä viisi tuntia ja tosifanimme K oli ihan haltioissaan. Se videoi ensin ja tutki sitten kaiken vielä tarkemmin. Paikka oli kyllä tosi mahtava. Itse pidin eniten Viistokujasta.

Kolmantena päivänä kävimme juna-asemalla, jossa on laituri 9 3/4. Piipahdimme British Libraryssä ja näimme Alang Turingin Enigma-laitteen. Lopuksi vietimme useamman tunnin British Museumissa. Olin itse käynyt siellä 25 vuotta sitten ja otin nyt samat kuvat muumioista kuin silloin ysin jälkeen. Kahlasimme läpi Egyptin, Mesopotamian, Babylonian, Kreikan, Rooman, Persian ja Japanin. Lopuksi ihailimme vielä kreikkalaista temppeliä ja sen marmoripatsaita. On se kyllä valtava museo! Sinne olisi ihana mennä niin, että voisi vaellella osastoilla useamman päivän.

3) Kolmas reissuni oli Halloween-retki Inkoon Kavalahteen - samaan paikkaan, jossa oli lippukuntamme kesäleiri. Retkellä oli noin 50 sudaria ja 20 aikuista - erittäin hyvä suhde siis. Sudarit tekivät lauantaina esiintyjäjeljen: tekivät roolihahmoja, rekvisiittaa, puvustukset, maskit ja suunnittelivat näytelmän ja lopuksi esittivät sen. Ihan huikeita näytelmiä! Jokainen ryhmä kävi vuorollaan kammokujalla ja lopuksi oli vielä disco.

Meillä oli rekellä hyvät ruuat: lauantaina saimme lounaaksi sadonkerjuukeittoa, johon sai päälle paistettua pekonia ja päivälliseksi saimme papupataa, joka oli maukasta sekin. Iltapalaksi oli Halloween-ruokia: muumionakkeja, sipsejä, nachoja, porkkanoita ja kukkakaalia sekä dipattavaksi guagamolea sekä herkullista, tuoretta leipää. Aamulla saimme riisipuuroa ja evääksi ennen lähtöä oli leivät, pillimehut, banskut ja lakut.

Toisena päivänä sudarit kiersivät suunnistusaiheisilla rasteilla. Minä opetin karttamerkkejä. Yllättävän hyvin ne lapsoset tunsivat ne.

Siinä olivatkin sitten syksyn reissut. Kanerva lähtee fudisturnaukseen Tallinnaan nyt perjantaina, mutta me muut jäämme kotimiehiksi. Minä pääsen vielä ennen joulua työmatkalle Kanadaan. Juhlin siellä, kun Suomi täyttää sata vuotta. Meidän pitää perheen kanssa juhlia ennen minun matkaani.

Keväällä olen menossa Kaapon kanssa fudisreissulle Barcelonaan, teologian nestoreiden kanssa Geneveen ja perheen kanssa haluaisin lähteä Rukalle laskettelemaan.

Ai niin, ja uskokaa tai älkää, minä valmistun! Joulukuussa saan teologian maisterin paperit ja sitten olen DI, KTM, HuK, FM ja TM. Oiskohan se sitten siinä se opiskelupuoli.

Mutta on kyllä hyvä fiilis. Vielä muutama viikko töitä ennen tuota reissua, sitten viikko Kanadassa, ja sitten enää pari viikkoa, niin onkin jo joulu.

Ensi viikolla saamme vihdoin keittiön lattian kuntoon ja toivottavasti taas astianpesukoneenkin toimimaan. Olemme eläneet nyt kolme kuukautta ilman astianpesukonetta ja se on suurperheessä aika tuskaa. Mutta nyt tosiaan vihdoin jo taas voiton puolella, jee!


 

10 viikkoa arkea

Nyt on kahlattu kymmenen viikkoa superkiireistä arkea läpi ja on aika tehdä vähän yhteenvetoa.

Vietimme tyttöjen sukulaissynttärit ja juhlimme kymmenen tuntia. Meillä oli kerrankin melkein tyhjä viikonloppu ja päätimme käyttää sen juhlimiseen. Tulimme viideltä Kaapon pelistä ja samaan aikaan saapuivatkin ensimmäiset vieraamme, Taimin H-kummi, R, A ja M. Sitten saapuivat H- ja S-kummit sekä P ja P ja vielä yllättäen veljeni perhe M, L, L ja L. Siinä olikin sitten hulinaa kylliksi! Lapset poimivat pihalla mustikoita sillä seurauksella, että tyttöjen sukkikset olivat ihan sinisiä. Sain pitää L-vauvaa paljon sylissä, suloinen yksilö!

Sunnuntaina jatkoimme juhlimista. Paikalle saapui Kaapon M-kummi ja Kanervan S-kummi sekä Taimin M-kummi. Ja sitten Kanervan J-kummi ja Vaari, M, Pappa ja A-sisko/kummi/täti. Juhlimme yhdestä kahdeksaan. Vieraat tulivat limittäin, joten ehti kerrankin jutella kaikkien kanssa.

Taimin kaverisynttärit juhlittiin myös. Meille saapui 13 vierasta pihasta, eskarista ja vanhasta päiväkodista. Synttärit sujuivat hyvin: lahjat avattiin, herkut syötiin ja aarteet etsittiin.

30.8 pääsimme juhlimaan isäni 65-vuotissynttäreitä. Juhlat oli keskiviikkoiltana Pakilassa ja tunnelma oli oikein leppoisa. M oli kerrankin tilannut ja ostanut kaiken valmiina ja tilaa jäi juhlimiselle. Paikalla olivat kaikki eli A ja M+L+L+L ja T.

Seuraavaksi juhlittiinkin sitten L-vauvan ristiäisiä. Kaste oli Hyvän paimenen kirkossa ja siitä siirryimme sitten veljeni kotiin Pakilaan. Veljeni perhe asui vuoden Abu Dhabissa, mutta vaikka serkukset olivat nähneet vähän harvemmin, lähtivät leikit heti sujumaan.

Perheleiri Hvittorpissa oli tämän syksyn henkireikä. Pääsimme pariksi päiväksi valmiiseen pöytäään, ei tarvinnut siivota eikä pyykätä vaan jäi aikaa lasten kanssa leikkimiseen ja askarteluun.

Pääsin myös ystäväni H:n polttareihin. Olipa ihan mahtava päivä! Olimme ensin kolme tuntia Yrjönkadun uimahallissa, samassa paikassa, jossa omat polttarini olivat 15 vuotta sitten. Saunoimme, uimme ja joimme skumppaa. Siirryimme sitten kreikkalaiseen ravintolaan syömään - ihan älyttömän hyvää ruokaa. Olimme vuonna 2005 Kallen ja Kanervan kanssa Kreikassa ja minä ja Kalle teimme häämatkan Kyprokselle 2002. Muistin, miten paljon rakastankaan kreikkalaista ruokaa ja varasin meille Kreikan reissun ensi kesäksi.

Töissä on ollut koko ajan holtiton kiire. Kiire alkoi jo mennä ihan överiksi, mutta onneksi sain itselleni vähän apuja tähän pahimpaan härdelliin. Pidän nyt kaksi päivää syyslomaa ja vihdoin on sellainen olo, että työ alkaa olla ihan balanssissa. Sitä on paljon, mutta työkuorma on hallittavissa ilman suurempia sydämentykytyksiä.

Meidän arki-iltoja jäsentää lasten harrastukset. Fudiksen kesäkausi päättyi nyt. Kesäkaudella meillä oli Kanervalla, Kaapolla ja Toukolla fudista seitsemät treenit viikossa, mutta vain kolmena päivänä. Tiistaisin kaikilla kolmella, torstaina Kanervalla ja Toukolla ja perjantaina Kanervalla ja Kaapolla. Nyt vähän kauhulla odotan talvikautta, kun treeniajat ja -paikat menee kokonaan uusiksi. Kesäkaudella treenit on Espoonlahdessa, mutta talvikaudella milloin missäkin. Saa nähdä, miten selvitään. Toukon ja Taimin temppikset on maanantaisin, molempien ryhmät samaan aikaan. Taimilla telinetramppa 2 ja Toukolla 3. Partio on ma, ti ja ke. Kaapo käy aina maanantaisin ja Touko keskiviikkoisin, Kanervalla menee fudis ja partio päällekkäin. Saa nähdä, tuoko talvikausi siihen muutosta.

Elo-syyskuu on fudiksessa aina se kaikkein kiireisin. Meidän lapsilla oli viisi turnausta: Toukolla Espoon liigan lopputurnaus ja Espoonlahti Cup, Kaapolla KyIF-turnaus ja Espoonlahti Cup, Kanervalla SPL-turnaus. Kaksi oli EPSin järjestestämiä, joka tarkoitti, että minä vietin seitsemän tuntia turnaustoimistossa ja Kalle seitsemän tuntia liikenteenohjaajana. Oiva ja Taimi pääsivät kannustajiksi Kaapon turnaukseen. Siitä jäikin hyvät muistot: alueella oli etanoita, joiden kanssa lapset puuhailivat kaksi päivää. Poikien pelit sujuivat vaihtelevasti, mutta minä olin onnellinen: istuin skeittirampin päällä. Lapset leikkivät, pojat lämppäsivät ja minä kuuntelin Klamydian Pyyntö-biisiä.

mulla yksi pyyntö ois älä vie lapsuuttani pois anna mun nauttia aika tää vaikka tieni murheita tois enkä paras missään ois anna elää täyttä elämää

Turnausten lisäksi kaikilla kolmella pelaajalla on ollut keskimäärin peli per viikko. Tällä viikolla pääsimme aloittamaan vähän uutta, sillä Touko halusi kokeilla tanssia. Kävimme kokeilemassa showtanssituntia ja lapsi oli kuin kala vedessä. Nyt on syysloma aikaa miettiä, haluaako käydä kokeilemassa vielä uudestaan. Ope, ryhmä ja tunti vaikuttivat kyllä ihan huipuilta.

Kanerva pääsi vähän kokeilemaan näyttelijän työtä, sillä ranskalainen kuvausryhmä tuli tekemään Saunalahden koulusta dokumenttia. Kanerva ja sen kaveri H valittiin pääosiin. Kun kuivauspöhinä oli päällä, pölähti ranskalainen kuvausryhmä meille. Kanervaa kuvattiin neljä päivää koulussa. Haastatteluissa kysymykset esitettiin englanniksi, mutta vastata sai suomeksi, ja tulkki käänsi vastaukset sitten ranskaksi. Kanerva haaveilee näyttelijän hommista ja tällä hetkellä tavoitteena on Kallion ilmaisutaidon lukio.

Syksy on lapsiperheessä kiireinen kahdesta syystä. Ensinnäkin siihen kasautuu aina kaikki metatyöt: harrastusilmot, meilit ja vanhempainillat, erilaisten lomakkeiden ja lappujen täytöt sun muut. Meillä meni näin:

-Kalle hoiti Kanervan ja Toukon keskustelut
-Katja hoiti Kaapon ja Taimin keskustelut
-Kanervan, Kaapon ja Taimin oikomishoidot
-Taimin, Oivan ja Kaapon hammaslääkärit
-Kaapon kontrollikäynti Jorvissa
-Koulun, eskarin, tarhan ja fudiksen vanhempainillat (8 kpl). Osa tuli yllättäen ja osa jäi, suurimpaan osaan kuitenkin päästiin.

Kaapon Jorvi-käynnillä selvisi, että lapsi on kengät jalassa 140 cm, mikä tarkoittaa, että pääsy kaikkiin Lintsin laitteisiin on auki. Syyskuulle sattui lämmin viikko ja koska sunnuntaina oli Lintsillä vieläpä vierailijoina Lakko ja Herba, päätin, että nyt mennään. Kaapon ystävä R lähti myös mukaan. Meille meinasin ensin käydä köpelösti, sillä Lintsin mitan mukaan 140 ei olisikaan ollut vielä täynnä, mutta onneksi R keksi, että niiden kannattaa kokeilla kenkien vaihtoa. Niin pojat sitten tekivätkin ja se kannatti, sillä saimme vaadittavan 140-leiman käteen. Kävimme Ukossa kolme kertaa, Raketissa kolme kertaa, Kehrässä, Kieputtimessa, Magiassa, Vekkulassa (elämmämme vikaa kertaa) ja Vuoristoradassa (Lakon ja Herban kanssa) sekä monissa muissa laitteissa. Oli ihan huippu päivä!

Meillä elämää helpottaa, että koulussa, eskarissa ja tarhassa sujuu hyvin. Kanerva on ryhtynyt isoksi, vastuulliseksi yläkoululaiseksi, Kaapo hoitaa vitosluokan kouluhommat hienosti, Toukolla sujuu koulu ja kavereita on löytynyt ja Taimi tykkää eskaristaan ja on saanut ystäviä. Oivalla on tarhassa muutaman pojan porukka, ja niillä on ihan mahtavia leikkejä.

Toiseksi syksyyn kuuluu sairastelut. Itse olin pitkään puolikuntoinen ja kun lopulta menin lekuriin, diagnosoitiin korva- ja poskiontelontulehdukset. Alkoi olla huippaava olo, kun kaikki röörit oli tukossa. Lapset ovat sairastelleet myös, kaikki ovat olleet kahteen otteeseen kipeinä syksyn aikana. Kun on itse sairaana, pitää joko tehdä työt kipenä tai sitten pitää saikkua ja tehdä tuplatyöt, kun on taas terve. Ja kun lapset sairastavat, pitää joko tehdä etätöitä ja hoitaa sairaita lapsia tai sitten siirtää sen päivän työt seuraavaan päivään. Mieluummin tekee vaan, vaikka vieressä olisi kuuma kekäle.

Jääkaapin hajoaminen ja siitä aiheutunut keittiön vesivahinko, joka on edelleen vaiheessa, on ollut syksymme suurin koetinkivi. Lattia on nyt kuivattu, mutta pitäisi laittaa uusi parketti tai laatat eikä osata päättää, kumpi, eikä asia etene. Meillä oli taloyhtiön kesäjuhlat, joiden jälkeisenä aamuna Oiba huomasi, että lattia on rikki. Parketti oli kuprulla. Soitin vakuutusyhtiöön ja isännöitsijälle. Meni kaksi viikkoa, ennen kuin saimme Master Kuivauksen paikalle ja sitten meillä hurisikin kuivuri kaksi viikkoa. Sitten meni taas aikaa, kunnes lattia oli korjattu. Ja sitten taas aikaa, ennen kuin se saatiin hiottua. Jokainen työ piti tilata erikseen. Mutta nyt olisi enää se pinnoitus. Mies haluaisi ostaa auton ja minä matkoja, eikä kumpaakaan kiinnosta tämä keittiö. Muuten sillä ei olisikaan hoppu, mutta meillä ei ole astianpesukonetta käytössä, saamme sen vasta sitten, kun lattia on pinnoitettu. Nyt ollaan oltu 1,5 kuukautta ilman, mikä tarkoittaa kertakäyttöastioita ja käsitiskiä.

Mun opinnot. Vikan tentin tein 29.6 eli Kanervan synttäreinä. Luin kaks viikkoa ihan sikana. Sitten pidin lomaa opinnoista ja elokuussa aloin suunnitella syksyn opintoja. Kaikki olikin mennyt uusiksi, kun tutkintorakenne oli muuttunut. Tein ensin uuden kurssin TYK-451 soveltavia opintoja ja nyt on menossa SOV-460, kahden kuukauden työharjoittelu. Saan tehdä sen onneksi omassa työssäni, sillä työnkuvani on muuttunut merkittävästi vastikään, kun olen siirtynyt projektipäällikön tehtävistä esimiestehtäviin ja liiketoimintavastuuseen. Huomasin, että minulla on 48 op jatko-opintokokonaisuus strategisesta johtamisesta ja polymeeritelnologiasta ja saan sen vapaavalintaisiin. Suoritettavasti jäi sitten enää yksi pääainekurssi. Valitsin oman professorini kurssin Kärsimys, pahuus ja kuolema. Kurssi oli todella antoisa! Sain esseen palautettua toissapäivänä, joten nyt on sekin sitten tehty. Harjoitteluraporttia jo aloitin, ja kun harjoittelu sitten päättyy marraskuun lopussa, voin pyytää tutkintotodistusta. Sitten olen DI, KTM, HuK, FM ja TM.

Nyt on jopa vähän haikea olo - olikohan 12.10.2017 elämäni viimeinen yliopistoluento? Aloitin opinnot syksyllä 1995. Vaihdoin koulua yliopistolta TKK:lle 1996 ja valmistuin dippainssiksi 1999. Sen jälkeen olen ollut päätoimisesti töissä ja opiskellut työn ohessa, milloin mitäkin. Kun Kanerva ja Kaapo olivat pieniä, opiskelin teoreettista filosofiaa, sosiaalipsykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta. Touko-vauvan aikana luin pääsykokeisiin, mutta en päässyt sisään lääkikseen. Taimi-vauvan aikana tein VTS-tutkinnon ja Oiva-vauvan aikana olen lukenut tätä teologiaa. Dippatyön kirjoitin 1999 ihan päätoimisesti, tein tosin samalla jatko-opintokursseja sekä kemian laitetekniikkaa. Tietojenkäsittelytieteen gradun tein työn ohessa 2007 - työskentelin silloin palvelupäällikkönä Arekissa, Kauppiksen gradun kirjoitin ollessani töissä yliopistolla bioinformatiikan tutkijana ja nyt tämän neljännen tein tämän johtajahomman ohella. Aloitin kirjoittamisen syksyllä 2016, jolloin vedin yhtä projektia ja myin toista, ja helmikuussa alkoikin sitten tämä uusi pesti.

Nyt on vähän sellainen olo, että joku pätkä elämästä alkaa olla paketissa ja uutta alkua pitäisi miettiä.

Haluan jatkaa työssäni johtajana. En halua aloittaa uusia opintoja - teoreettisen filosofian HuK olisi kyllä kiva jossain välissä upgreidata maisteriksi. Minulla on tehty perus-, aine- ja syventävät opinnot sekä sivuaineet, vain gradu puuttuu, mutta tutkintovaatimukset ovat muuttuneet niin moneen kertaan, etten yhtään tiedä, mitä joutuisin siihen suorittamaan.

Reissuja on tiedossa:
-Huomenna lähden koululaisten kanssa kolmeksi päiväksi Pusulaan kalastamaan
-Sudareilla on Halloween-redu ja koko lippukunnalla jouluredu
-Pian lähdemme Kanervan kanssa Lontooseen Harry Potter -reissulle
-Talvella haluaisin Rukalle
-Keväällä menemme Kaapon jengin kanssa Barcelonaan
-Menen ehkä teologian nestoreiden matkalle Sveitsiin
-Kesällä menemme koko perhe Kreikkaan: huoneesta käynti uima-altaaseen, hotellin yhteydessä vesipuisto, AI ja sitä kreikkalaista ruokaa

Työn suhteen pitäisi saavuttaa tasapaino. Tavoitteenani olisi työskennellä 37,5 tuntia viikossa ja saada hommat hoidettua. En tiedä, onko se nykyisessä työnkuvassani utopiaa.

Haluaisin nähdä enemmän ystäviäni. Ja vesijuosta/uida enemmän. Ja talvella tietty lautailla. Ehkä saan käytettyä opinnoista vapautuvan ajan ystäviin ja liikkumiseen.

Partioleirillä

Kesälomalla pääsin pitkästä aikaa partioleirille. Vähän jännitti, sillä olin ollut partioleirillä viimeksi vuonna 2006. Parin yön reduilla olen kyllä ollut, mutta leiri on leiri. Hommasin leiriä varten uuden makuupussin ja -alustan, rinkan ja sadehousut, joissa on ikuinen takuu. Uudet retkeilyvarusteet tulivatkin tarpeeseen, sillä kaikilla oli ikää yli 15 vuotta.

Lähdin leirille lasten kanssa samalla bussilla. K on tarpojissa, K seikkailijoissa ja T sudareissa. Minä olin lupautunut olemaan sudareiden kanssa ja sen toki parhaiten osasinkin.

Ekana päivänä oli sudareiden vesilaakso. Pian huomasin seisovani vedessä ja vahtivani 13 lasta. Osa osasi uida, osa ehkä ei. Lapset seikkailivat lautoilla, meloivat kanooteilla ja harjoittelivat pelastautumista. Samaa teemaa jatkettiin vielä myöhemmin leirillä.

Pääsin myös pystyttämään telttoja. Kirveen kanssa en ollutkaan hetkeen touhunnut, mutta sujui sekin ihan kivasti. Laitoimme telttoihin myös pressut, sillä leirin ajaksi oli luvattu sateita.

Nukuin kaksi yötä Ilves-poikien kanssa, yhden yön yksin ja yhden T:n kanssa kahdestaan. Ihan jees. Sudareiden juttuja oli kiva kuunnella, ja kun jutut menivät liian pelottaviksi, käskin niiden vaihtaa puheenaihetta. Jännintä oli vertailla, minkälaisia unia kukakin oli nähnyt.

Sudarit tekivät myös askartelumerkin. Pääsin poraamaan, sahaamaan ja ompelemaan ompelukoneella. T hurahti siihen ihan täysillä ja teimmekin paljon pieniä otuksia. Kaikki saivat myös tuunata vaatteita. Minä ohjasin lapsille sarjakuvapajan.

Leirillä oli myös olympialaiset. Omalla rastillani hypittiin pussihyppyä. Vesilaakson lisäksi meillä oli sotalaakso, jossa sai mennä esterataa, harjoitella tulen sytyttämistä tuluksilla, ensiapua ja vastata sotahistoria-aiheisiin kysymyksiin. Sudarit osasivat paremmin kuin minä, mikä ei ole kyllä ihme.

Leiri kesti viisi päivää, mikä oli ihan sopiva setti. Pääsi hyvin hurahtamaan leirimoodiin, mutta kyllä kotiinkin oli taas kiva tulla. Muistin, miksi rakastin pienenä leirejä: pidän siitä, että päivillä on tietty struktuuri, mutta minun ei leiriläisenä tarvitse huolehtia siitä, vaan minulle riittää, että tiedän, missä pitää kulloinkin olla ja ehkä jopa seuraavaksi.

Ensi kesänä on PäPan Kliffa - kunpa pääsisimme sinne koko perhe!

Liesjärvi ja Torronsuo 2017

Teimme perheen kanssa ensimmäisen pienen vaellusreissun. Haaveenani on päästä vielä tällä porukalla Lappiin ihan kunnon vaellukselle.

Lähdimme matkaan keskiviikkoaamuna. Ajoimme ensin Kortieniemen perinnetilalle. Siellä oli lasten perinnepäivä. Söimme lounaaksi hyvää jauhelihakeittoa ja söimme sämpylöitä. Lapset tekivät purjeveneet, Taimi pesi nyrkkipyykkiä, lapset ihailivat lampaita, kanoja ja tipuja ja Oivakin oppi, että kukko on isä, kana äiti ja tiput lapsia. Lapset saivat huovuttaa, kuuntelimme riihitarinoita ja lapset peuhasivat heinissä. Välipalaksi herkuttelimme pullalla ja mehulla.

Vietimme Korteniemessä koko päivän ja lähdimme illaksi Hyypiön vuokratuvalle. Laitoimme lapsille pedit sänkyihin ja aikuisille lattialle. Teimme lounaaksi nötköttiä ja makaronia - uusi makukokemus lapsille ja tutustuimme ympäristöön. Uimme, veneilimme ja lapset etsivät sammakoita ja sisiliskoja.

Aamulla lähdimme vaeltamaan. Kuljimme Kyynärhärjua pitkin Kopinlahteen ja söimme siellä lounaaksi tomaattisoijapastaa. Lapset esittivät matkalla näytelmän, kolme pientä pukkia, jossa Kanerva oli peikko ja Kaapo, Touko ja Taimi pukkeja.

Taimi pysähtyi jokaiselle pikku rannalle, Touko tutki ötököitä ja lapset kiipeilivät puunrungoille. Kävelyä tuli kolmisen kilsaa, mikä oli ihan hyvä pätkä meille.

Hyypiössä lämmitimme saunan, saunoimme, uimme ja paahdoimme vaahtokarkkeja.

Aamulla lähdimme kohti Torronsuota. Palautimme ensin mökin avaimet Loukkuun ja söimme lounaaksi hampparit. Seuraavaksi piipahdimme Hämeen luontokeskuksessa katsomassa Kurjen huuto -näyttelyn, joka oli huippu. Joimme myös oikeat kahvit Miehen kanssa.

Ja sitten Torronsuolle. Ensin kiipesimme lintutorniin katselemaan maisemia. Kanervan mielestä näytti ihan Keskimaalta. Jatkoimme matkaa. Polkua pääsi vielä rattailla, mutta sitten siirryimme pitkospuille, joita Oiva kävelikin ihmeen reippaasti. Näimme lihansyökäkasveja, lakkoja ja sisiliskoja. Evästauonkin pidimme pitkospuilla.

Illalla ajoimme Vaarin mökille uimaan ja nukuimme siellä yhden yön. Lounaan söimme Karkkilan ABC:lla, josta on tullut lasten lempipaikka karusellin vuoksi. Lapset ovat käyneet vaarin mökillä nyt neljä kertaa: ensin alkukesästä raivaamassa - kuskasimme ainakin 15 kottikärryllistä lehtiä ja risuja nurtsilta, kun mökki oli ollut muutaman kesän pois käytöstä remontin vuoksi. Toka reissu oli juhannuksena, kolmas oli Miehen ja lasten päiväretki minun ollessani töissä ja nyt sitten vielä tämä neljäs kerta.

Ihana reissu! Lapset laskivat, että pipejä tuli yhteensä 26. Minulla on haaveena kierrellä kansallispuistoja lasten kanssa. Kolme on nyt plakkarissa, jäljellä 37. Lauantain huilasimme ja pesimme pyykkiä ja sunnuntaina pääsimme L:n rippijuhliin Muurlaan. Saimme nähdä ystäviä, lapset pomppia trampalla ja tutustua sammakoihin - koko ranta vilisi pieniä sammakoita, ja sehän oli meidän lapsista mukavaa. Kanerva jätti sammakot vähemmälle, ja vietti aikaa Rubikin kuution ja S-kumminsa kanssa.  

Mun reissut

Tämä ei varmasti kiinnosta juuri ketään itseni lisäksi, mutta haluan listata 41 vuodessa tekemäni isommat reissut tähän. Hirveä reissukuume on iskenyt ja pitäisi päästä nyt heti matkaan. Josko tämä helpottaisi tuskaa.

1. Ihan pienenä vietin aikaa paljon Pusulan mökillä. Joka kesä teimme jonkin reissun: ensin kiersimme Suomea ja ajoimme Inariin asti, sitten ajoimme Ruotsin läpi Osloon. Seuraavana vuonna matkustimme Ruotsin läpi Tanskaan Legolandiin ja Köpikseen ja jatkoimme vielä Amsterdamiin.

2. Teininä tein kaksi etelän matkaa, Portugaliin Algarveen ja Turkkiin Marmarikseen. Portugalissa kävimme Euroopan länsilaidalla ja Turkissa teimme päivän veneretken jollekin saarelle. Reissut tehtiin iskän pelikavereiden kanssa.

3. Rukalla olimme joka talvi 1990-2000 kaikki lomat ja muutaman kerran kävimme kesälläkin. Ystäväni M opiskeli Rovaniemellä ja kävimme häntä siellä moikkaamassa. Tuolla reissulla yövyimme myös Rukan mökillämme. Joskus teimme sinne laskettelureissun talvella.

4. Kävin joka elokuu Lapissa vaeltamassa kerhonohjaajakavereiden kanssa. 1990 tein ekan vaellukseni. Koko viikon satoi, enkä ollut pakannut sadevaatteita. 1991 meni jo paremmin ja sain muutaman tosi hyvän ystävän, M:n ja E:n, joiden kanssa reissu oli ihan mahtava. Reissut suuntautuivat mm. Lemmenjoelle ja kerran matkustimme kolmen valtakunnan rajalle ja huiputimme Saanan. 2001 ja 2002 vaelsimme Pallas-Hetta-reitin Miehen ja kavereidemme kanssa.

5. Yläasteaikoina 90-luvun alussa Lippukunnallani Tavasteilla oli ystävyyslippukunta Meritähdet Tallinnassa. Kävimme heidän luonaan ja vastaavasti tallinnalaiset tulivat meille, majoitimme kerran yhden partiolaisen. Orkesterin kanssa teimme kiertueen Kuresaareen. Lukioaikana matkustin paljon Tallinnassa S:n kanssa.

6. Ysin jälkeen olin kielikurssilla Brightonissa Englannissa. 1991 kävin partioleirillä Nordtreffillä Tanskassa. Yläaste- ja lukioaikoina olin paljon isosena erilaisilla lastenleireillä Suomessa, varsinkin Partaharju tuli tutuksi.

7. Opiskeluaikoina olin tosi köyhä. Lisäksi halusin opiskella tosi nopeasti, jotta pääsisin pian töihin ja tienaamaan. Lukion jälkeen teimme automatkan Eurooppaan. Menimme laivalla Saksaan ja ajoimme siitä Itävaltaan, Tsekkeihin ja Slovakiaan. L:n pikkuveli E oli vaihtarina Saksassa ja kävimme myös siellä. Seuraavana vuonna reilasimme kaverini E:n kanssa Viron, Liettuan ja Latvian (tässä järjestyksessä) kautta Puolaan. Kävimme Zakopanessa asti. Seuraavana kesänä olin itä-Latviassa Rezeknessä Orpokodissa vapaahtoistyöntekijänä. S:n kanssa kävimme Budabestissä. Teimme venäjän ryhmäni kanssa reissun Pietariin. 1999 olin viisi viikkoa Krakovassa IAESTE-vaihdossa johdannaispolymeeritutkijana.

8. Työn kautta olen päässyt muutaman kerran reissuun. HP-aikana kävin kursseilla Böblingenissä Saksassa. Yliopistoaikana olin konferensseissa Berliinissä ja Bielefeldissä Saksassa ja Bergenissä Norjassa. Accenturen kurssi oli St Charlesissa USAssa ja kävin tuolloin myös Chicagossa. 2006 tein töitä osittain Tanskassa Ballerupissa. 2007 vaihdoin Tiedolle ja kävin kursseilla Orlandossa.

9. Miehen kanssa olemme reissanneet myös. 2002 olimme häämatkalla Kyproksella Agia Napassa. 2005 kävimme Kreetalla Plataniaksella Miehen ja Kanervan kanssa. Kävimme tuolloin myös Haniassa, joka oli ihan viehättävä pikkukaupunki.

10. Kun ensimmäiset lapset olivat ihan pieniä, kävimme ahkerasti avioliittoleireillä. 2007, 2008, 2009 ja 2010 suuntasimme Pieksamäelle. Leirit olivat mahdollisia, sillä ostimme auton 2007. Monesti ennen leirejä kävimme vielä jossain muualla, usein Joutsassa, kerran Oulussa ja Hailuodossa, kerran Tampereella ja kerran Lappeenrannassa. Hyviä, vaikkakin rankkoja reissuja! Myöhemmin olemme olleet paljon perheleireillä Velskolassa, Hvittorpissa ja Ryttylässä.

11. Kun muutimme Tillinmäkeen, kävimme risteilyillä Tukholmassa ja Tallinnassa - nekin olivat meidän lapsille ihan uusia juttuja. Oiva syntyi 2014 ja silloin päätin, että teemme nyt muutaman pakettimatkan, ennen kuin Oiva täyttää kolme. 2014 syyskuussa olimme Mallorcalla, 2015 heinäkuussa Baltchikissa ja 2016 tammikuussa Gran Canarialla. 2016 kesällä lensimme Billundiin ja vietimme kolme päivää Legolandissa. 2017 tammikuussa olin koululaisten kanssa kahdeksan päivää Rukalla. Suorat lennot Kuusamoon olivat kätevät ja Rukalla pärjäsi hyvin ilman autoa, sillä Rukan kylässä on ruokakauppa ja lentokenttäbussi ja Ski bussit toimivat.

12. Uutena juttuna tulevat harrastusreissut lasten kanssa. 2015 olin Kanervan jengin jojona Ahvenanmalla Alandia Cupissa ja nyt 2017 huoltajana Nackan turnauksessa Ruotsissa. Keväällä 2018 Kaapon jengi tekee reissun Espanjaan ja lähden sinne mukaan. 2018 syksyllä on ehkä Kanervan vuoro, sinne saa Mies lähteä kaveriksi.

Tässä nyt nopeasti. Ja loppuun se en ole koskaan -osio: en ole koskaan käynyt Afrikassa, Aasiassa, Australiassa enkä Etelä-Amerikassa - paljon olisi siis maailmaa valloitettavana. En ole myöskään koskaan lasketellut Alpeilla.

Lintsi 2017

Vietin tänä vuonna reilu 30 tuntia Lintsillä.

Lomani alkoi lauantaina 8.7 ja heti kärkeen oli luvassa kolme aurinkoista päivää. Päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja viettää kaksi päivää putkeen Lintsillä.

Lauantaina menimme Lintsille koko porukka. Mies kierteli pienten kanssa ja minä isojen. Oiva rakasti autokarusellia, kävi Panoramassa ja Vankkurissa mutta Kotkottiin ei uskaltanut. Taimi kävi läpi maksuttomia laitteita, mutta pääsin satasenttisenä jo moneen kivaan laitteeseen: Lohikäärmeeseen, Kahvikuppeihin, Hypyttimeen, Linnunrataan ja Vekkulaan, joista Linnunrata taisi olla suosikki. Taimi ja Oiva näkivät pitkästä aikaa L-serkkuaan ja M-enoaan ja kävivät katsomassa kaloja Sea Lifessa. Meduusat tekivät Oivaan vaikutuksen ja niitä se on nyt piirrellytkin. Rauskuista tykkäsivät tietysti kaikki.

Touko oli toista kesää 120, ja tykkäsi Salamasta, Vuoristoradasta ja Kehrästä. Kaapo pääsi toista kesää Kingiin, mutta ensi vuonna pitäisi olla se maaginen 140 senttiä mittarissa, jolloin portit avautuvat mm. Kieputtimeen, Kirnuun ja Ukkoon. Mies lähti kahdeksalta pariksi tunniksi Papalle Pasilaan iltakylään, ja me saimme juosta K&K:n kanssa vielä kaksi tuntia laitteesta toiseen - kasista kymppiin on ehdottomasti Lintsin prime time, kun jonoja ei ole.

Toisena päivänä tulimme koululaisten kanssa takaisin. Kanerva sai kaverikseen R:n ja minä kiertelin koko päivän poikien kanssa. Kävimme kaikki vuoristoradat moneen otteeseen läpi. Pojat voittivat yllätyspusseista sammakkokuninkaat ja pojat veivät ne Hypyttimeen ja Mustekalaan.

Kolmas Lintsi-päiväni oli eilen. Kanerva meni kaverinsa V:n kaveriksi ja minä sain seurakseni M&M:n sekä Taimin ja Oivan. Tarkoituksena oli syödä paljon hattaraa ja muita herkkuja ja kiertää maksuttomia laitteita. Päivä oli aivan mahtava, olimme melkein täydet 11 h Lintsilla ja illalla kotiin saapui väsynyttä mutta onnellista väkeä. Toimme tuliaisiksi erilaisia nameja ja niillä me täällä nyt herkutellaan, Mies ja Touko lähtivät juuri Ropeconiin.

Lintsipäiviä kertyi seuraavasti:

-Mies 1
-Oiva 2
-Taimi 2
-Touko 2
-Kaapo 3 (kolmas kertaa A-kaverin kanssa) Ja vielä neljäs kerta!
-Kanerva 3
-Katja 3 Ja vielä neljäs kerta!

Ehkä tällä jaksaa ensi kesään. Pieni optio on, että jos Kaapolle tulee vielä syksyllä se 140 täyteen, käymme kiertämässä ne hurjat laitteet vielä tänä vuonna. Peukut pystyyn!

Teologiaa

Olen opiskellut viime vuodet työn ohessa teologiaa. Opinnot alkaa olla siinä määrin loppusuoralla, että voisi vähän nivoa kokoon, mitä on tullut opittua.

1. Uskontotiede 10 op

Luin uskontotieteestä yleisen teologian perus- ja aineopinnot. Perusopinnoissa kahlattiin läpi Smartin Uskontojen maailma. Se oli ihan avartava kokemus. Aineopinnoissa syvennyttiin kolmeen teemaan: ateismiin, islamin hallintaan ja turvallistamiseen sekä naisnäkökulmaan teologian historiassa.

2. Eksegetiikka 10 op

Eksegetiikka on Raamatun tutkimusta. Itselläni on kohtalaisen huterat tiedot Raamatusta, sillä en ole lukenut uskontoa lukiossa. Raamatun kyllä luin joskus läpi. Eksegetiikassa käsiteltiin erialaisia tutkimusmenetelmiä sekä eri Raamatun kirjojen sisältöä. Perus- ja aineopintojen opintojaksossa sai ihan hyvän kuvan kokonaisuudesta. Jonkin verran perehdyttiin myös arkeologisten tutkimusten tuloksiin, mitkä olivat oikein mielenkiintoisia.

3. Käytännöllinen teologia 10 op

Käytännöllisessä teologiassa tutustuttiin kirkollisiin toimituksiin, jumalanpalveluksen sisältöön, liturgiikkaan, sielunhoitoon ja rippikoulutyöhön.

4. Kirkkohistoria 10 op

Kirkkohistoria oli näistä peruskursseista ehkä mielenkiintoisinta. Käytiin aika laajasti Euroopan historian kehityslinjoja sekä Suomen historiaa läpi. Kirkon rooli yhteiskunnassa on vaihdellut vuosien saatossa. Mielenkiintoista oli perehtyä esimerkiksi köyhäinhoitoon.

5. Systemaattisen teologian näkökulmia 10 op

Kurssi oli kaksiosainen. Ensimmäisessä perehdyttiin kaikkiin systemaattisen teologian osa-alueisiin ja toisessa sitten uskonnonfilosofiaan, joka on pääaineeni. Molemmilla kursseilla piti kirjoittaa essee. Uskonnonfilosofiaan liittyen tarkastelin tieteen ja uskon suhdetta. Käsitettelin Kuhnin tieteenfilosofiaa ja siihen liittyviä käsitteitä paradigman muutos ja normaalitieteen kausi ja sen jälkeen erilaisia näkemyksiä uskonnollisista uskomuksista, kuten evidentialismi ja fideismi. Esittelin Wittengsteinin käsityksen uskonnollisesta kielestä kuvina.

6. Heprea 10 op

Hepreaa opiskelimme yhdessä Oiva-vauvan kanssa. Ajoimme autolla Kauklahteen ja menimme sieltä junalla yliopistolle. Syksyllä oli aluksi mukana luennoilla, mutta 6 kk täytettyään pääsi yliopiston lapsiparkkiin. Palasin töihin tammikuussa ja jatkoin vielä hieman opiskeluja työn ohessa. Viimeinen tentti taisi olla maaliskuussa.

7. Uskonnonfilosofia 75/80 op

Uskonnonfilosofia oli ihan huippua! Tein ensin gradun ja sitten vasta aloitin varsinaiset uskonnonfilosofian opinnot - olisi toki kannattanut edetä toisin päin. Tein muutamia kirjatenttejä, joissa perehdyttiin uskonnolliseen kieleen, uskon ja järjen suhteeseen, mannermaiseen ja analyyttiseen uskonnonfilosofiaan ja uskonnollisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Graduni kirjoitin vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellosta. Tarkastelin sitä yksilöllisenä valintatilanteena ja hain filosofisia perusteluja sille, miksi kieltoa tulisi noudattaa tai olla noudattamatta. En ottanut kantaan dogmatiikan alaan kuuluvaan perusteluun siitä, miksi itse kielto on olemassa, vaan tarkastelin lähinnä eettisiä ja moraalisia näkökulmia.

8. Soveltavat 20 op + valinnaisia teologian opintojaksoja 15 op puuttuu

Näiden opintojen parissa jatkan syksyllä. Näillä näkymin suoritan A2-linjan soveltavat opinnot ja keskityn hallintoon ja johtamiseen. Muutaman valinnaisen kurssin saan vielä itse valita - vähän houkuttaisi ajatus vaihtoon lähtemistestä, mutta se on aika iso rumba meidän perheelle. Mutta katsotaan nyt - jos K haaveilee Tylypahkasta, minä haaveilen Oxfordista.

Mielenmaisema

Olin viikko sitten kaksi päivää kurssilla. Aiheena oli tosiaan neuvottelutaidot, mutta kun mieleni sai pienen breikin töistä ja opinnoista, se aloitti ihan oman prosessin.

Aloin työstää mielenmaisemaani. Minun mielenmaisemaani kuuluvat Lapin tunturit, Uusmaalainen järven ranta ja metsä.

Olen kulkenut viimeiset noin 15 vuotta samassa laaksossa. Tapasin vuonna 2001 Miehen. Kuljimme kohti laaksoa, saimme ensimmäisen ja toisen lapsen. Lapset syntyivät 1,5 vuoden välein ja töissä kohtasin narsistipomon. Kuljin kohti synkkää kuusimetsää, jossa vaeltelin seuraavat vuodet. Tai istuin paljon yksinäni ja kävin läpi entistä elämääni. Kuusimetsään syntyi kolmas lapsemme.

Vähitellen pääsin yli menneisyyden kokemuksista ja jatkoin eteenpäin. Kiersin järven rantaa ja kohtasimme suuren surun: puolen vuoden sisään hautasimme anopin, mummon ja äidin. Surun läpi kuljettuamme saavuimme rannalle mukanamme neljäs lapsemme. Vietin huoletonta elämää: nautimme lapsistamme, muutimme uuteen kotiin, raivasimme tilaa ystäville ja kuskasimme lapsia harrastuksiin. Viides lapsemme syntyi näihin tunnelmiin.

Järven rannalla asuu ekstrovertti puoleni, joka nauttii muiden ihmisten seurasta ja iloitsee auringosta. Järven rannalta siirryimme välillä uima-altaiden ääreen Mallorcalle, Baltchikkiin ja Gran Canarialle. Teimme myös reissun Legolandiin.

Rannan vierestä alkaa mäntymetsä, joka on sisintä minuuttani ja introvertti puoleni. Silloin olen eniten oma itseni. Mäntymetsää ovat kuulaat syysillat, talviaamut, jolloin lumi narskuu kenkien alla ja kesäillat järven rannalla. Mäntymetsää on opiskelu - se, että saan alati oppia uutta, lukea ja kirjoittaa, sukeltaa uusiin maailmoihin.

Suorittaminen kuuluu ahdistavaan kuusimetsään, mutta mäntymetsää on työn teon flow ja oppimisen ilo.

Sellainen minä olen: välillä ahdistun ja masennun ja lymyilen kuusimetsässä, mutta kaipaan kuitenkin rannalle muiden ihmisten luo aurinkoon, ja mäntymetsään, omaan aikaan ja opiskeluun.

Olen kulkenut tässä samassa laaksossa viimeiset vuodet, kaikki nämä ihastumisen ja rakastumisen vuodet, sekä rankat mutta ihanat pikkulapsivuodet.

Nyt emmin - onko minun tarkoitus jäädä mäntymetsään ja järven rannalle vai kulkea ehkä uudestaan järven ympäri? Vai onko minun tarkoitus suunnata jo kohti uutta laaksoa? Vastakkaisen tunturin rinteellä häämöttää pikkuruinen mökki, jossa voisi levähtää ennen uutta laaksoa. Uskallanko jatkaa matkaa? Edellisestä laaksosta löysin Mieheni, tästä laaksosta saimme mukaamme viisi lasta. Mitä uusi laakso toisi tullessaan? Uskallanko jatkaa matkaa?

Meitä on nyt seitsemän, joten päätöksiä ei voi eikä tarvitse tehdä yksin. Toisaalta meidän on hyvä olla täällä Tillinmäessä mäntymetsän keskellä, meillä on hyvät työpaikat, lapsilla hyvä koulu, kaverit ja harrastukset. Toisaalta sieluni haluaa jatkaa matkaa ja mennä eteenpäin.

Mitä se uusi laakso tarkoittaisi? Vai pitäisikö vain ensin suunnistaa kohti sitä pientä mökkiä ja antaa ajan näyttää? Vai jäänkö sittenkin vain mäntymetsään ja rannalle ja nautin näistä vuosista, kun lapset ovat vielä pieniä ja lähellä. Pulleita pieniä jalkoja ja jo vähän venähtäneitä rimppakinttuja. Likaisia syliin tunkevia lapsia. Salaisuuksia kuiskaavia lapsia.

Ja harrastavia lapsia. Yhden surua, kun ei pääse pelaamaan, ja toisaalta iloa joukkuekavereista ja yhteisistä onnistumisista. Ja ihania Haukka-pelejä. T pelasi kärkeä ja valkku antoi ohjetta kentän laidalta: "Prässää, prässää!" T prässäsikin tosi hyvin. Kotona lapsi kysyi: "Äiti, mitä se prässääminen tarkoittaa?" Ja Kaapukan eka turnaus, EBK:n Kesäloma Cup. K pelasi kuusi peliä alempaa keskikenttää. K pelasi tosi hyvin: haki palloa, voitti juoksuja, riisti palloa ja syötti fiksusti eteenpäin. Olin niin ylpeä uudesta pelaajastani! Pelin jälkeen muut pelaajat lähtivät valkun perässä, mutta minun pelaajani juoksi äidin luokse. Koko naama loisti: "Äiti näitkö, näitkö?". Ja näinhän minä.

Lapset ovat nyt 3, 5, 8, 11 ja 12, ja neljän yön kuluttua saan oman teinin, kun K täyttää 13. Viisi 3-13-vuotiasta lasta pitävät meidät kiireisinä, mutta toisaalta elämme joka päivä ja joka hetki unelmaamme. Välillä tosin toivoisin, että kunpa elämässämme olisi enemmän ihmisiä jakamassa tätä meidän arkea. Olisi ihanaa, jos lapset pääsisivät joskus jonnekin reissuun muidenkin kuin meidän kanssa - uimahalliin, rannalle, Hoploppiin, Superparkkiin.

Haaveilen siitä mökistä, joka on sen vastakkaisen tunturin rinteellä. En tiedä, haluanko eniten paeta tätä pikkulapsiperhearkea, harrastusrumbaa vai työhärdelliä vai ehkä niitä kaikkia. Vai sittenkin tätä tavaramäärää, joka tekee minut hulluksi. Vaikka en osta itselleni juuri ikinä mitään, on meillä silti seitsemän ihmisen vaatteet ja laskettelukamat, lasten lelut, fudiskamat ja lätkäkamat. Ja jokainen kaappi ja hylly täynnä Legoja, lautapelejä ja kirjoja.

Mitä minä haluaisin tehdä siellä mökissäni? Kuunnella hiljaisuutta?

Miksi haluan omistaa mökin? Miksi minulle ei riitä vain kirjaston lukusali?

Onko mökkini vastakkaisen tunturin rinteellä symbolinen vai konkreettinen? Ja onko minun tarkoitus jatkaa kohti uutta laaksoa vai vain levähtää hetki ja jatkaa sitten taas elämääni järven rannalla ja mäntymetsässä sekä välillä myös siinä kuusikossa, joka tarjoaa suojaa, turvallisuutta ja varjoa väsyneelle.

Uskonnonfilosofiaa ja uramietteitä

Sain opiskelupaikan teologisesta tiedekunnasta syksyllä 2013. Ensimmäisenä vuonna luin paljon esitietokursseja, minulle määrättiin 60 op esitietoja, jotka tulevat tutkinnon päälle. Maisterin tutkinto on 120 op, josta pääainetta on 70-80 op, vapaavalintaisia opintoja 25-35 op ja soveltavia 15 op. 180 op työn ohella oli yllättävän iso satsi. Teologisessa opintopisteitä ei saa helpolla ja toisaalta päätin, etten lähden suorittamaan kursseja vaan opiskelen fiiliksen mukaan ja nautiskelen opinnoistani.

Ensimmäisenä vuonna luin perusopintoja uskontotieteestä, eksegetiikasta, kirkkohissasta ja käytännöllisestä teologiasta. Seuraavana vuonna opiskelin Oivan kanssa hepreaa ja tein yhden kurssin systemaattista teologiaa. Kolmanneksi vuodeksi ilmoittauduin yliopistolle, mutta en opiskellut yhtään. Keskityin sen sijaan töihini. Neljäntenä vuotena opiskelin sitten senkin edestä.

Viime vuonna kirjoitin gradun ja tein aineopinnot käytännöllisestä teologiasta ja uskontotieteestä. Suoritin lisäksi uskonnonfilosofiaa roppakaupalla, ja jos kesätentti sujuu hyvin, saan nyt kasaan 80 op.

Valmistuminen häämöttää. Minulta puuttuu vielä harjoittelu sekä 15 op vapaavalintaisia opintoja.

Kun hain teologiseen, oli ajatuksenani saada pätyvyys papin ammattiin. Näiden neljän opiskeluvuoden aikana olen miettinyt asiaa perinpohjaisesti. Toisaalta pidän nykyisestä työstäni - työskentelen IT-alalla keskijohdossa, ja toisaalta papin työ näyttää kovin kaavamaiselta. Minun vahvuuksiani ovat lukeminen ja kirjoittaminen ja omaksun nopeasti uutta. Ajattelin, että voin hyödyntää sitä papin ammatissa saarnoja kirjoittaessani ja pitäessäni. Lisäksi osaan laulaa nuoteista, ja ajettelin, että saan helposti hoidettua liturgiasta sen puolen.

Mutta sitten ne mutat. Ensinnäkin, töitä ei ole. Palkka on surkea. Ja naispapin asema Suomessa on edelleen vähän kummallinen. Olin ajatellut, että voisin sitten vanhana naisena vaihtaa papiksi, mutta käytännössä tämä ei taitaisi onnistua. Olenkin kallistumassa siihen vaihtoehtoon, että teen teologisen tutkinnon A2-linjalta, eli en saa käytännössä mitään uutta pätevyyttä entisten lisäksi.

Oliko opiskelu sitten turhaa?

Ei missään nimessä. Minulla on ollut tosi huterat tiedot uskonnosta, historiasta ja maantieteestä ja kaikkea näitä on ollut teologian opinnoissani. Ihmisen uskonnollisuus on osa-alue, joka ei kiinnostanut minua vielä lainkaan lukiossa eikä edes parikymppisenä. Mutta nyt nelikymppisenä se onkin ihan relevantti teema.

Olen opiskellut paljon. Meinaan tehdä CV:n, johon listaan nämä kiinnostuksenkohteeni.

Pääaineet: Polymeeriteknologia, kansainvälinen liiketoiminta, sovellettu tietojenkäsittelytiede, teoreettinen filosofia, uskonnonfilosofia

Sivuaineet: Teollisuustalous, yritysstrategia ja kansainvälinen markkinointi, yritysjuridiikka, matematiikka, kemia, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, kotimainen kirjallisuus

Mikäköhän minusta voisi tulla isona?

Olen tosi iloinen uudesta positiostani liiketoimintavastuullisena johtajana ja esimiehenä, ja siitä en haluaisi luopua. Olen nyt tehnyt 17,5 vuotta näitä IT-alan töitä, joten toisaalta houkuttaisi nähdä jotain muutakin. Toisaalta on mukavaa, että hanskaa aika kokonaisvaltaisesti tämän paketin, ja varsinkin, kun liikutaan omalla toimialallani, eli eläke- ja vahinkovakuuttamisessa.

Uskonnonfilosofia on kyllä tosi siistiä! Teoreettinen filosofia on tosi jees, mutta uskonnonfilosofia ehkä vielä askelen verran jännempää. Miten voidaan systematisoida asiaa, joka on niin kokonaisvaltainen ja mutkikas kuin uskonto. Jo pelkkä oppirakennelma on kompleksinen, mutta uskonnollinen usko on harvoin pelkästään oppirakennelman väitteiden hyväksymistä vaan siihen kuuluu paljon henkilökohtaisempia, uskonnolliseen kokemukseen kuuluvia elementtejä.

Tämä minun pääaine- ja sivuainenpaketti on sen verran monimuotoinen, että ihan kaikkea tuskin pystyy yhdessä toimenkuvassani hyödyntämään. Nykyinen työni on kyllä aika lähellä - kirjallisuus, kasvatustiede ja sosiaalipsykologia auttaa ihmisten ymmärtämisessä, johtamisen teoriaa olen opiskellut paljon ja luonnotieteet ja matematiikka antavat hyvän pohjan loogiseen ajatteluun. Yritysjuridiikka tarvitsen myös tarjous- ja sopimusvaiheen työskentelyssä.

Ehkä tästä työstäni puuttuu vielä tuo kansainvälisyys. Hinku maailmalle ja reissuhommiin olisi kova, mutta minä en ole tehnyt töitä vielä edes yhdessäkään offshore-projektissa. Pitäisikö aloittaa niistä?

Toisaalta mietin välillä ihan vaihtarivuottakin. Minä haluaisin Oxfordiin opiskelemaan (ja K Tylypahkaan) - pitäisikö lähteä pätkäksi ulkomaille? Toisaalta ison perheen kuskaaminen ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi vaikuttaa vähän työläältä.

Mutta eiköhän tämä tästä etene, päivä kerrallaan kohti unelmia.

Mökki

Juhannusreissu tehty. Ajoimme Vaarin mökille suoraan katettuun pöytään. Tarjolla oli savustettua lohta, ribsejä, uusia perunoita, salaattia, tzatzikia ja  kanttarellikastiketta. Jälkkäriksi saimme mansikkaraparperipiirakkaa.

Lapset säntäsivät heti veteen. Illalla lämmitimme saunan ja lapset uivat taas. K on innostunut suppailusta ja vetää vanhalla surffilaudalla pitkin järveä.

Illalla paistoimme vielä makkaraa ja vaahtokarkkeja ja sytytimme kokon. Saimme laittaa sen lasten kanssa kasaan, kun päivällä oli niin tuulista, että luulimme jo, ettei kokkoa voi polttaa. Mutta onneksi tuuli tyyntyi illaksi. Kokko on minulle tärkeä asia juhannuksessa.

Keräsimme lasten tyynyjen alle seitsemän kukkaa. O näki unta toukasta ja T Aleksista. Isommilla ei ollut viitteitä tulevista puolisoista.

Juhannusilta oli kaunis. Vaarin mökille paistaa ilta-aurinko ja rannassa on mukava istuskella. Joutsenet ja tukkasotkat olivat saaneet poikasia ja uivat pesueineen lahdella. Linnunpöntöissä kävi myös kuhina emojen ruokkiessa poikasia.

Olimme mökillä nyt toista kertaa remontin jälkeen. Viimeksi mökkeilimme kesällä 2013, kesällä 2014 meillä ei ollut 7-paikkaista autoa, emmekä tainneet käydä mökillä kertaakaan. 2015-2016 mökki olikin sitten remontissa. Mutta nyt pääsimme vihdoin. Remontti on oikein onnistunut, samat neliöt on saatu paljon toimivimmiksi ja myös huonekorkeutta on lisätty. Mökissä on nyt keittiö, tilava olkkari, kaksi makkaria, sauna, kylppäri ja vessa ja muutama terassi. Aitassa voi myös yöpyä, mutta valitettavasti vuonna 1952 rakennettu vanha mökki on mennyt käyttökelvottomaksi, sillä ränneistä on päässyt vesi sisään remontin aikana. No, siinä onkin sitten taas seuraava projekti - mökin purku ja uuden rakentaminen.

Ensimmäisellä kerralla lapset innostuivat kalastamisesta. Järvestä nousi yksi ahven ja kolme särkeä, mikä on hyvin, sillä lapset onkivat matalalla rannalla. Lisäki piipahdimme Pilvimökissä. Siellä oli kesällä 2013 K&K:lla kivat leikit. Nyt T&T olisivat siinä iässä, mutta ei ne oikein innostuneet. Pitää seuraavalla kerralla laittaa niille leikit siellä pystyyn. Pilvimökki sijaitsee vähän etäämmällä mökistä ja siellä saa leikki rauhassa aikuisilta. Kävimme myös aitalla ja se oli hyvässä kunnossa.

Minä haaveilen kyllä omastakin mökistä. Tai kerrostaloyksiöstä. Paikasta, jonne voisin välillä paeta joko yksin tai muutaman lapsen kanssa tätä meidän arkea. Pieni yksiö keskustasta olisi se ykköshaave, mutta siihen ei meidän rahat riitä. Pääkupunkiseudulla on kyllä muitakin kivoja paikkoja, ja sitten olen miettinyt myös pikkukaupunkeja tunnin säteellä Helsingistä. Lasten pelit ovat vieneet minut tänä keväänä Rajamäelle (NJS/Rake), Hyvinkäälle (HyPS) ja Hankoon (Toukon turnaus) ja ne kaikki voisivat olla ihan potentiaalisia pakopaikkoja.

Me asumme täällä Tillinmäessä metsän keskellä, joten luontoa en kaipaa. Enkä puutarhatöitä, emmehän tee niitä nytkään. Sen sijaan kaipaan tyhjyyttä, hiljaista asuntoa, jossa on muutama patja, pari astiaa ja vain ne kirjat, jotka olen valinnut mukaani.

Vähän mökinomaisena paikkana toimi Kansalliskirjasto. Pidin torstaina vapaapäivän ja käytin sen opiskeluun. Teen kesätentin vielä ensi viikolla. Hain yhden kirjan opiskelijakirjastosta ja toisen Kansalliskirjastosta ja jäin sinne lukemaan. Paikka on kaunis ja seesteinen, ja sain hyvin luettua. Lähdin lounaalle ja haahuilin sieltä Akateemisen kautta Kamppiin. Akateeminen oli kyllä pettymys, teologian ja filosofian osastot oli raivattu pois ja tilalla oli kakku- ja jumppakirjoja. Elän väärässä ajassa.

Kampissa minut kohtasi iloinen yllätys: Aksu-aikojen kollega H oli menossa myöhäiselle lounaalle. H otti lounaan ja minä kahvin Date & Kalessa. Meitä nauratti, olimme selkeästi väärää sukupolvea tähän paikkaan.

Missä olisi minun aikani ja paikkani? Olin neuvottelutaitokurssilla ja olen aivan liian nopea tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Innostun ja keskeytän, puhun päälle. Kiinnostun kaikesta, olen utelias ja opiskelen milloin mitäkin, vaikka minun pitäisi koristella kakkuja ja kasvattaa villiyrttejä. Luen kirjoja, vaikka pitäisi lankuttaa.

Missä on minun paikkani?

Helteinen viikonloppu

Takana on mahtava viikonloppu. Kerrankin oli niin, ettei ohjelmaa ollut etukäteen buukattu ihan holtittomasti, vaan saattoi tehdä miltei mitä lystää.

Perjantaina K&K kävi fudistreeneissä ja M vei Toukolaisen Papalle saunomaan ja yökyläilemään. Oli tosi kuuma ilta ja minä hengailin pienten kanssa pihassa. Lämmin keli oli saanut koko naapuruston ulos ja oli aikaa rupatella kuulumisia.

Illalla katsoimme Vain elämää. Oli tosi rauhallista, kun yksi puuttui. K katsoi omassa huoneessaan ja K oli kaverin kanssa ulkona.

Launataina M haki aamupäivällä Toukon, reissu oli mennyt hyvin. Ne tulivat kotiin lautapelikaupan kautta ja panivat pelit pystyyn. Minä lähdin sorttiasemalle ja uimahalliin Kaapukan kanssa kahdestaan. Oli tosi kiva reissu: K sukelteli ensin renkaita lämpimässä terapia-altaassa, sitten kävimme vesiliukumäessä ja aloimme hippaa villissä virrassa ja lopetimme vielä terapia-altaaseen.

Taimi oli samaan aikaan naapurissa M:n 6-vuotissynttäreillä ja Touko kavereidensa A:n ja O:n luona. Ne olivat tehneet ötököille hautausmaan ja haudanneet mm. Heikki Hämähäkin, Elli Etanan ja Touko Toukan asianmukaisin menoin.

Pienten tirsojen jälkeen lähdin Taimin kanssa kahdestaan autopesuun. Sekin reissu onnistui hyvin.

Illalla pääsimme naapuriin juhlistamaan kesäistä viikonloppua. Maistelimme sangriaa ja söimme herkkuja. Illan kohokohta oli VR-lasit. Pääsin vuoristorataan, tulevaisuuden kaupunkiin ja valtavaan keinuun. Ihan jees, erityisesti se vuoristorata. Mies ja lapset pelasivat erilaisia pelejä. Kaiken kaikkiaan oikein mahtava ilta!

Sunnuntaina lähdimme aamusta partion kevätjuhlaretkelle Hanikan luontopolulle. Partiolaiset saivat ensin merkkinsä ja sitten kiersin neljän isoimman kanssa luontopolun. Mies ja Oivuska olivat kärräilleet lähistöllä ja käyneet uimarannalla. Retki sujui hienosti: osasimme jokamiehen oikeudet, tunnistimme linnut ja osasimme vastata erilaisiin arvoituksiin. Perillä saimme vielä makkaraa ja paistoimme vaahtokarkkeja. Täydellinen reissu!

Illalla pääsin vielä vähän Espoonlahti Cupin tunnelmiin viedessäni pojat skuuttamaan ja tytöt peliin. Ilta-auringossa oli mukava katsella taitavia lapsia rakkaiden harrastustensa parissa. Päivän saldona oli tosin myös kolme laastaria polvissa ja yksi kopsahtanut pää - kesä.

Leppoisampaa jo

Minä sain graduni palautettua ja Mies uuden työpaikan. Kaksi lisähässäkkää aiheuttanutta asiaa on nyt hoidettu. Tosi huojentunut olo, kirjoittelinhan gradua tämän kaiken muun härdellin ohella puolisen vuotta milloin missäkin: kentän laidalla, Hoplopissa, Rushissa, sohvan nurkassa.

Tämä viikonloppu oli mukava vaikkakin täynnä puuhaa. Perjantaina juhlimme kolmevuotiasta Oivuskaa Vaarin ja M:n kanssa. O sai lahjaksi kukan siemeniä, dinojunakirjoja ja jättipussin vaahtiksia. Onnellinen ukko! Lauantaina lähdin lasten kanssa koululle tempauspäivään. Pääsin katsomaan Toukon luokan nukketeatteriesitykset, kävimme taimimyynnissä ja temppuradalla ja sitten lähdinkin K:n kanssa peliin. Eka aluesarjapeli päättyi tasuriin. Tytöillä paljon paikkoja, ei vaan menny sisään. Vastustaja johti 0-2, mutta onneksi tytöt saivat tasoitettua.

Tulimme kotiin, vaihdoin vaatteet ja nappasin kyytiin Kaapukan, A:n ja R:n. Vein ne Temppikseen M:n synttäreille ja hain sitten Lintuvaarasta työkaverin. Meillä oli KIKY-päivä. Näin tuttuja ja ruokakin oli hyvää. Ajoin sieltä kaverin nelikymppisille. Oli ihana nähdä tuttuja ja jutella - töistä, asunnoista ja keski-ikäisyydestä.

Tänään saimme vieraaksemme J-kummin, O:n ja A-kummin. Ihan huippua! Söimme herkkuja ja pienet ajelivat fillareilla. T sai synttärilahjaksi viiksiä, marmorikuulia ja munan, josta kuorituu dino.

Meillä taitaa olla tänä kesänä 4-5 futaria. T menee futiskouluun, T palaa talvitauolta Haukkoihin, K jatkaa ja Kaapukka aloittaa futiksen. Kävimme tänään ostamassa nappiksia, saimme kahdet kolmen hinnalla - hyvä nappistenostopäivä! Mies kävi puolestaan lasten kanssa puutarhaostoksilla. Ne istuttaa kukkasia ja yrttejä.

K&K on kentällä pelaamassa fudista, ne on molemmat ihan täpinöissään. Meillä oli K:n kanssa mahtava Ruotsin reissu. Tytöt olivat Nackassa Saltsboo IF:n järjestämässä kutsuturnauksessa. EPS nappasi kultaa sekä kilpa että haastesarjassa. Voi sitä riemua!

Reissuun mahtui suuria tunteita - iloa ja onnistumisia mutta myös pettymyksiä. Oli ihana seurata tyttöjen hassuttelua ja kuunnella niiden kanssa gangsta rappia. Niillä on tosi hyvä henki. Ne katseli valtavia pokaaleja ja hyvin päättäväisesti totesivat, että nää me viedään Espooseen, molemmat. Ja niin siinä sitten kävikin. Neljä reissupäivää, tiukkoja matseja, suloisia tyttöjä, buffaruokaa laivalla ja äärimmäisen hyvää turnausruokaa. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan!

Töissä on ollut aika haipakkaa helmi-maaliskuu, mutta nyt huhtikuussa on alkanut jo vähän helpottaa. Teen vielä vähän kouluhommia ja sitten toukokuun jälkeen aloitan kesäloman koulujutuista.

Muakin vähän houkuttais taas se fudis. Mutta saa nähdä. Nyt on Taimilla, Toukolla ja Kaapolla kahdet treenit ja K:lla kolmet viikossa ja pelit ja turnaukset siihen päälle. Jos saadaan tämä paketti toimimaan, niin minäkin voin harkita harrastusta. Muuten mennään uiden ja lenkkeillen.

Vaari ja Pappa

Perjantaina Toukolaisemme täytti 8 vuotta. Veimme toki aamiaisen sänkyyn, ja lahjaksi tuli kaivan toivottu Ninjago-luola. Synttärilahjapyörä oli annettu jo aiemmin.

Lauantaina saimme Vaarin ja M:n meille kylään. Joimme kakkukahvit ja lapset kertoivat kuulumisensa. Haaveissa on yhteinen Korkeasaaren reissu keväämmällä, ja sitä mökkeilyä odottavat toki kaikki kahden kesän remonttitauon jälkeen.

Viikko sitten lauantaina meillä oli ihmeellinen päivä. Pappa oli lupautunut ottamaan 1-3 lasta hoitoon. Kääpä oli partioretkellä Luukissa perjantaista sunnuntaihin, joten meillä oli lapsia vain neljä. Järkkäsimme pojille leffaillan, K&T saivat naapurin R:n vielä kaveriksi. Ne olivat pyöräilleet kaupalle ja ostaneet monta tölkkiä limua ja katsoneet Muurahaismiehen.

Me sen sijaan pakkasimme Oivan ja Taimin autoon ja päästimme ne Papan olkkariin kuudelta. Pienet vilkuttivat meille ja lähtivät hommiinsa, autoleikkejä ja Muumeja, M:kin oli käynyt. Neljän tunnin kuluttua, kymmenen aikaan, palasimme Pasilaan. Juhlistimme ensin Papan synttäreitä ja kannoimme sen jälkeen sohville nukahtaneet kääpäläiset autoon. Saimme siirrettyä ne omiin sänkyihinsä.

Miten me käytimme nelituntisemme? Kävimme katsomassa leffan Tom of Finland, jonka on ohjannut lempiohjaajani Dome Karukoski. Leffa olikin ihan huippu ja vei ajatukset pois oman navan ympärillä pyörivästä arjesta. Käyskentelimme myös hetken keskustassa. Kylläpä Helsinki on muuttunut 20 vuodessa! En tuntenut enää Helsinkiä omakseni, vaikka kantakaupunkiasumisesta haaveilenkin.

Ehkä suuntaamme sitten joskus Krunikan sijaan sinne Alppilan suuntaan.

Arjen kiireitä, ystäviä ja reissuhaaveita

Arki on ollut aika haipakkaa, sillä aloitin helmikuussa uusissa hommissa, samassa firmassa tosin, ja hommaa on ollut ihan riittämiin. Helmi-maaliskuu on ollut horroria, ja huhtikuukin varmaan vielä on, mutta sitten pitäisi helpottaa. Saan gradun palautettua huhtikuussa ja toukokuussa teen vähän kouluhommia, mutta en mitään graduun verrattavaa rutistusta. Aloitin semmassa syksyllä, rykäisin aiheen kasaan ja olen kirjoitellut sitä pikku hiljaa tässä talven kuluessa. Tavoitteena oli kirjoittaa kymmenen sivua kuussa ja nyt alkaa olla homma paketissa.

Lasten harrastusten suhteen on ollut varsin kiireistä. K, T ja T kävivät syksyn kiekkokoulua, mutta lopetimme sen jouluksi. Nyt keväällä lätkää jatkoi K ja myös isoin K innostui. Niinpä meidän harrastuskuviot on olleet nyt keväällä tälläiset:

-fudis*1 (T aloittaa nyt huhtikuussa talvitauon jälkeen)
-lätkä*2
-uinti*2
-partio*3+1
-telinevoikka*4

Jumpat on nyt kahdessa satsissa, partiot kolmena päivinä, fudista on kolmet treenit ja pelit päälle. Mutta joo, kesäkausi on melkeen hankalampi, kun treenien lisäksi on kahden pelit. K myös miettii fudiksen aloittamista ja itsekin haaveilen taas pallon perässä juoksemisesta talvitauon jälkeen.

Talven omiin liikuntoihin olen ihan tyytyväinen. Olen lumilautaillut lasten kanssa, vesijuossut Taimin uimakoulun aikaan, leikkinyt ulkoleikkejä keskiviikkoisin partiossa ja käynyt sunnuntaisin chiball-jumpassa.

Eniten kaipaan tässä arjen huiskeessa ystäviä. Niitä olen saanut nähdä muutamaan otteeseen. Ensinnäkin sain pidettyä hyvin pienimuotoiset nelikymppiset, mutta aion kyllä juhlia isommin vielä myöhemmin. Ystävän nelikymppisiä juhlimme italialaisessa ravintolassa. Mies oli K:n kanssa turnausreissulla Pajulahdessa, ja minä suhasin Ogelista Tillinmäkeen ja Tillinmäestä Kalasatamaan saadakseni nähdä synttärisankari H:n, S:n ja M:n ja samalla sain ruokittua omat avecini Oivan, Taimin, Toukon ja Kaapon. Ihana ilta, kiitos!

Vähän rauhallisemmissa merkeissä tapasimme H:n ja O:n heidän uudessa kodissaan Alppilassa. Ihana asunto, sellaiseen minäkin haluan sitten, kun lapset on lähteneet, tai ehkä muutaman voisin ottaa mukaan vielä sinnekin. Saimme herkullisen lounaan: lihapullia, muussia ja mozzarellasalaattia. Ja jälkkäriksi suussasulavaa mansikkapannacottaa. Kylläpäs oli hyvää! Vierailun lopuksi pääsimme ihailemaan maisemia Helsingin kattojen yli ja Lintsi-haaveilutkin aloitimme. Kohta on kesä!

Pääsimme myös kummipoikamme synttäreille. Ihmeiden ihme, 5+4+2 lasta oli kerrallaan terveitä ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia lapsista ja töistä. Näillä synttäreillä on aina ihan mielettömän hyvät tarjoilut, joten muutama tunti herkkupöydän ääressä kului joutuisasti.

Teimme myös hautajaisreissun Joutsaan. Lähdimme ajamaan perjantaina kohti Hartolaa. Yövyimme Linnahotellissa, puimme aamulla hautajaisvaatteet ja ajoimme Joutsaan isomummon hautajaisiin. Isomummoa sanottiin pikkumummoksi. Hautajaiset menivät hyvin ja oli ihana nähdä Miehen sukulaisia, mutta muuten reissu oli raskas. Mummo oli jo vanha, 92-vuotias, mutta silti surin. Meidän lasten viimeinen mummo kuoli. Oma mummini kuoli ollessani 5, toinen mummoni kuoli viisi vuotta sitten samassa rytäkässä, jossa menetin myös äitini ja anoppini. Nyt meidän lapsilla on pappa ja vaari. Suvun naiset on alttarin sillä puolen, joka ei näy.

Kun Mies ja K olivat turnausreissullaan, minä pääsin muiden lasten kanssa Soukan kappelille Onnenpäivään. Tämä oli minun ja Toukon viiden Onnenpäivä. 2013 ja 2014 olimme ihan kahdestaan, 2015 otimme mukaan Kaapon, 2016 olimme taas kahdestaan ja nyt isommalla porukalla: Oiva, Taimi, Touko, Kaapo ja Kaapon kaveri R pääsivät viettämään keväistä päivää kappelille. Ohjelmassa oli tuttuun tapaan ongintaa, pomppulinna, nukketeatteri, arpajaiset, kasvomaalausta, makkaraa ja lettuja hillolla ja kermavaahdolla sekä partiolaisten piste, jossa sai koota trangiaa, tehdä merimiessolmun ja sahata. Hienosti sujui meidän reissu ja tulimme ilmapallojen kanssa kotiin.

Pääsin vielä muutamaan otteeseen Peurikselle. Kävimme Taimin kanssa iltamäessä. Taimi tulee hienosti mäet alas ja pääsee teleskoopilla itse ja ankkurilla kaverin kanssa. Kaapon kanssa teimme päiväreissun. Laskimme kaikki rinteet moneen kertaan ja minä sain nähdä talven aikana opitut lautailutemput. Tämän talven K&K laskivat laudoilla ja T&T suksilla. Saas nähdä, miten mennään ensi kausi. K&K tekivät molemmat vielä reissut Peurikselle koulun kanssa ja nyt voi hyvillä mielin sanoa, että kausi on paketissa.

Meillä oli tälle kaudelle kaksi kausaria ja kymppikerran lippu. Peuriksella olisi voinut olla vielä vähän enemmänkin, mutta tämä harrastuspaletti on sellainen, ettei tyhjiä hetkiä ole liikaa. Mutta siihen olen tyytyväinen, että aina kun olen saanut yhdenkin lapsen kaveriksi, olen ajanut rinteeseen, sinne on vartin matka. Ja vielä iloisempi olen siitä, että sain vihdoin tehtyä sen Rukan reissun.

Ruka on minulle niin rakas paikka. Ensi talvena haluaisin matkustaa Alpeille, mutta silti olisi ihanaa tehdä myös se Rukan reissu. Kunpa saisimme Vaarin ja Merjan kaveriksi, ja A mukaan myös. M, L, L + vauva asuvat vielä vuoden Abu Dhabissa, mutta ehkä niillä olisi saumat talvilomaan? No, kesällä meidän pitäisi nähdä Pusulan mökillä.

Pusulan mökin remontti on vihdoin valmis. Mökkeilyä hankaloittaa, että siellä on nyt abudhabilaisten tavarat. Ja lisäksi kahden remonttivuoden aikana vanha mökki pääsi homehtumaan, sillä rännistä oli mennyt seinän väliin vettä. No, siellä täytyy sitten aloittaa uusi mökkiprojekti heti perään. Mutta minkäs teet. Joka tapauksessa ensi kesänä päästään uimaan Vaarin rantaan.

Mökkeilyn lisäksi haaveilemme vaelluksesta. Ajattelimme aloittaa Etelä-Suomesta, pieni reissu Nuuksioon ja toinen vaikka Liesjärven kansallispuistoon. Toisaalta se Lappi olisi kyllä niin ihana! Mutta ehkä sinne voi mennä sitten ensi kesänä. Oivuskakin on sitten reilun vuoden päästä jo neljä ja jaksaa painaa tunturissa vaikka kuinka.

Mutta apua, seitsemän hengen vaellusvarusteissa onkin sitten investoitavaa. Mutta ehkä saappailla pärjää, ja makuupusseja voisi saada lainaksikin. Rinkkoja meillä on neljä, niitä tarvitaan ehkä lisää. Ja toinen teltta pitää hankkia.

Toisaalta olen kyllä haaveillut siitä AI-rantalomastakin, ja siellä Abu Dhabissa pitäisi käydä, mutta se reissu jää syksyyn.

Eli näin:

-Kesä 2017: mökkeilyä ja vaellusta
-Syksy 2017: Abu Dhabi
-Talvi 2018: Alpit
-Kevät 2018: Ruka
-Kesä 2018: Lappi

Mies on luvannut viedä koululaiset Roomaan. Ja Etelä-Saksaankin haluaisimme. Pitäisi olla enemmän aikaa, isompi budjetti ja joku, joka tykkää järkkäillä reissuja seitsemälle.

Flamingo 2017

Saimme tehtyä pikkuisten kauan odottaman reissun Flamingoon. Viisi kassillista leluja oli pakattu jo tammikuussa ja vihdoin viikolla 8 pääsimme matkaan tiistaina töiden ja tarhan jälkeen. Ajoimme Espoosta Vantaalle ja matka oli sen verran pitkä, että usempaan otteeseen ehdittiin kysyä klassiset "onko vielä pitkä matka" ja "ollaanko kohta perillä".


Ensimmäisenä menimme katsomaan huonettamme. Saimme ensiksi väärän huoneen - lapsille oli varattu kerrossänky, mutta huoneessa olikin vuode ja pinnasänky. No, onneksi huoneen vaihto onnistui ja pääsimme siihen juuri oikeaan huoneeseen, jonka kuvaa oli katseltu moneen kertaan netistä. Lapset luukuttivat myös joidenkin tyttöjen tekemää youtube-videota Flamingosta sekä firman mainosta. Molemmille oli pieni pettymys, kun iso flamingo ei ollutkaan Flamingossa - se on se ensimmäinen juttu, jonka Oiva reissusta kertoo.


Vietyämme tavarat huoneeseen menimme syömään. Valitsimme ekalle illalle Raxin. Kaikki söivät ihan ok, ja lapset keskittyivät erityisesti jälkkärijätskeihin. Sitten pääsimme uimaan. Taimi kiersi kaikki vesiliukumäet, joihin pääsi, ja molemmat tykkäsivat seilata erilaisilla kulkupeleillä. Taimi ui myyrää ja kävi moneen otteeseen Wibit-radalla. Oiva nautti läträämisestä pikkualtaassa ja erityisesti vesiratas oli suosiossa. Ja tietty isin kastelu.


Lapset nukahtivat helposti, aikuisilla oli enemmän hakemista unen kanssa. Mies oli ottanut päivän lomaa ja minä kaksi, ja työasiat pyörivät kyllä vähän mielessä, vaikka lomalla oltiinkin. Aamulla pääsimme valmiiseen aamupalapöytään, ja se oli kyllä oikein hyvä.


Naurusaari aukesi klo 10, mutta sitä ennen ehdimme piipahtaa jo Popissa. Oiva löysi sieltä junaradan ja se jouduttiin raahaamaan huudon kanssa pois. Naurusaari oli mukava paikka, Oiva ei tosin saanut mennä isoon kiippikseen vaan joutui tyytymään merirosvolaivaan.


Ennen lounasta ehdimme vielä keilaamaankin. Taimi keilasi oikein hienosti, mutta Oivan heitot olivat sen verran hentoja, ettei oikein kukaan malttanut odotella tulosta, kun pallo hiipi hitaasti kohti keiloja, vaan suuntasi popparikulholle ja limukannulle. Voittajaksi julistettiin Taimi ja kakkoseksi Oiva.


Sitten menimme syömään sushia. Flamingossa oli ihan kiva buffapaikka, ja samassa paikassa söin lasten kanssa lounaan seuraavanakin päivänä. Ruuan jälkeen Oiva ja Mies menivät pötköttelemään ja me Taimin kanssa hummailimme. Kävimme taas Naurusaarella ja teimme piipahduksen Jumboon. Ostimme namia ja Taimi ajeli fillarilla ympäri Prismaa.


Illalla menimme taas uimaan. Jatkoimme perinteisellä tavalla, paitsi että minä ja Taimi kävimme hyppäämässä kolme kertaa kolmosesta. Rohkea pieni likka!


Mies tuli vielä tokana aamuna aamiaiselle, mutta lähti sitten töihin. Me notkuimme hotellilla ja Flamingossa lounaaseen asti, ostimme mm. tuliaiset, ja ajoimme sitten Esport Areenalle HopLoppiin, jossa törmäsimme Taimin kummiin lapsineen. Minäkin sain juttuseuraa.


Perjantaina oli vaikea orientoitua töihin, mutta niin saatiin viikko pakettiin ja alkoi viikonloppu.

Ruka 2017

Pitkäaikainen unelmani toteutui ja pääsin vihdoin lasten kanssa Rukan reissulle. Mies jäi pienten kanssa kotiin. Yövyimme seitsemän yötä Ruka Tontussa, SKI-INN –huoneistossa. Talvijärven ankkurihissi lähti ihan mökiltämme ja pääsimme helposti rinteeseen. Matkustimme Rukalle lentäen, sillä en jaksanut itse ajaa koko matkaa autolla ees taas. Mukana matkassa olivat koululaiset K, K ja T, Mies oli urheasti viikon yh:na kahden tarhalaisen kanssa.

Lähdimme matkaan keskiviikkona. Olin miettinyt tarvittavia tavaroita jonkin aikaa, sillä otimme mukaan omat lasketteluvehkeet, kolme lautaa, yhdet sukset, neljät monot ja neljä kypärää, ja muille tavaroille jäi kaksi ruumaan menevää laukkua. Pärjäsimme kaksilla käsimatkatavaraoilla. Tämä olikin hyvä satsi, sillä minä roudasin skimbakamat ja selkärepun, isot saivat omat matkalaukut ja pienin kuskasi toista käsimatkatavaroista.

Mies heitti meidät kentälle. Menimme tietenkin kotimaan terminaaliin, mutta lento lähtikin yllättäen ulkomaan terminaalista – olisi kannattanut tarkistaa etukäteen. Roudasin lasten kanssa kamoja lentokentän toiselta laidalta toiselle. Onneksi olimme hyvissä ajoin ja ehdimme ajoissa portille. T oli innoissaan, sillä häneltä tutkittiin pommin jäämät sormista. Ei ollut ollut pommihommissa.

Lento kesti 1 h 15 min ja saimme tavarat ripeästi. Lentokenttäbussi Rukalle lähtikin saman tien. Matka kesti puoli tuntia ja pian olimme rinteillä. Mutta ensin piti roudata kamat lämpille. Kysyin respasta, miten kannattaa viedä tavarat. Laudat ja sukset jätimme kylään, mutta päätimme viedä kamat kävellen, sillä matka oli 600 m. Respasta tosin sanottiin, että matkalla on muutama porras.

No, lähdimme matkaan. Isoilla oli matkalaukut, T:llä lentolaukku ja minulla lautapussit ja monot. Matka oli onneksi alamäkeä ja tie hyvin aurattu. Mutta sitten ne portaat! ”Muutama” oli tässä tapauksessa 75! Saimme tavarat kuitenkin roudattua pala kerrallaan ja matka jatkui.

Saavuimme Ruka Tontulle. Olimme varanneet pienen huoneiston, jossa oli kaksi makkaria, tupakeittiö ja sauna. Purimme vähän tavaroita, vaihdoimme vaatteet ja lähdimme rinteeseen. Nousimme ensin ankkurilla kylille ja siitä sitten Kurun tuolilla huipulle. Puut olivat tykkylumen peitossa ja Nordic Light Festival valaisi rinteitä.

Laskimme ensin Saaruan rinteitä ja siirryimme sitten Vuosseliin. Niistä tulikin lasten lempirinteet. Toukolainen kutsui Vuosselin tuolia, jossa on päälle vedettävä kupu, grilliksi, ja sitä sanaa käytimme koko viikon. ”Yksi lasku ja sitten grillille!”.

Päivälliseksi söimme kanakorit Bistrossa. Niillä kanakoreilla lapset elivätkin sitten melkein koko viikon. Vikana iltana kävimme syömässä Ruka Tontussa pippuripihvit ja poronkäristyksen, mutta muuten lapset valitsivat aina sen kanakorin. Yleensä söimme ne Bistrossa, mutta kerran kävimme Monomestassa Pessarin alla. Minä valitsin bratwurstia ja se valinta meni nappiin.

No, paistoimme me sentään myös makkaraa ja vaahtokarkkeja ja kittasimme kaakaota koko vuoden kiintiön täyteen. Kaakaoon sai vaahtokarkkia ja kermavaahtoa – pieni sokeribuusti väsyneille muksuille. Kaksi kertaa söimme mökillä: toisella kertaa teimme itse hampurilaisesta, jokainen taputteli itse jauhelihasta pihvin ja paistoi sen, ja toisella kertaa lapset saivat kauan haaveilemiaan mikripitsoja ja hodareita. Meillä ei ole mikroa, joten ne ihmettelivät mikron pyörimistä ja lauloivat ”meillä on lanit, syödään mikropitsaa ja hodareita koko yö!” Kerran kävimme syömässä Subissa. Tyttöjen mielestä itse tehdyt hampurilaiset olivat parempia, poikien mielestä Subin patongit voitti.

Lapsilla oli aika paljon etätöitä. Osan ehdimme tehdä kotona ennen lähtöä, mutta iso pino kirjoja piti ottaa mukaankin. Minun haaveeni oli edistää vähän gradua, ja sainkin tehtyä sitä ihan kivasti – vähän utilitarismia ja vähän Kantia. Ekaluokkalainen sai oman urakkansa parin ekan päivän aikana valmiiksi, mutta isommilla riitti läksyjä aina lähtöpäivälle saakka.

Otimme 5/7-päivän hissilipun. Viisi päivää rinteessa ja kaksi päivää muuta puuhaa. Olimme keskiviikon ja torstain mäessä. Kävimme torstaina Touhulassa, kauppakeskus Kumpareen lisäleikkipuistossa, ja Kaapo satutti sormensa niin, että päätimme pitää perjantaina vapaapäivän. Menimme Ski Bussilla Bistrolle Stiga-kisaan. Kisa oli tiukka. K&K sijoittuivat toiseksi ja kolmanneksi yli kymmenen vuotiaiden sarjassa ja T jäi mitalisijoista yhden ylimääräisen jarrutusmutkan vuoksi. Kaikki saivat kuitenkin riittävästi Dumlea ja joimme mitalikaakaot Ski Boosterissa.

Illalla kävimme keilaamassa Kumpareen Happy Family Bowlingissa. Laitoimme lapsille laidat, ja kisasta muodostui näin kutkuttavan tasainen. K&K olisivat pärjänneet ilman laitojakin, mutta T hyödynsi laitoja bilismäiseen tapaan. Ensimmäisen erän voitti T, tokan erän K2, jolle meni myös koko kisan voitto. K oli molemmissa erissä  toinen.  Kaikilla oli ihan huippuhauskaa – täytyy ehdottomasti käydä useammin keilaamassa!

Lauantaina taas laskettelimme. Aloitimme päivän Mastoilta. Ehdimme laskea mäet muutamaan kertaan, kunnes K&K päättivät kokeilla pujottelua. Rata oli jäinen, sillä siinä oli juuri kisattu Suomi Slalom. K ei saanut jarrattua ja kaatui alamäkeen selälleen. Sai otettua toisella kädellä vastaan sillä seurauksella, että käsi on nyt paketissa. Luu ei onneksi murtunut, vääntyi vain. Näytimme kättä ensin rinne-ensiavussa, mutta muutaman päivän päästä kävimme vielä lekurissa ottamassa röntgenet.

Kukaan meistä ei pitänyt Mastoista, vaan siirryimme takaisin Vuosseliin ja Bistron Rosa Parkkiin. K&K pääsivät Burtonin sessareille ja oppivat uusia lautailutemppuja. Me lämmittelimme T:n kanssa Bistrossa ja törmäsin myös vanhaan Ymmersta-aikaiseen, Ouluun muuttaneeseen ystävääni. Facesta huomasin, että hänkin on parhaillaan Rukalla ja sovimme tärskyt. Oli ihana vaihtaa kuulumisia. Molemmat elävät parhaillaan ruuhkavuosia, johon kuuluvat suurperhe harrastuskuskauksineen ja kiireinen työ. Kummankin haaveena oli irrottautuminen arjesta matkustelemalla. Olisi järkevää säästää eläkkeeseen, mutta sinne asti ei selviä, ellei palkitse itseään tässä ja nyt pienillä irtiotoilla arjesta. Olipas voimaannuttava kohtaaminen!

Koska nyt puolestaan toinen K oli telonut kätensä, päätimme pitää sunnuntaina välipäivän ja suunnata Kuusamon Tropiikkiin. Sinne oli ilmestynyt myös Angry Birds –puisto ja saimme päivän kulumaan mukavasti ensin puistossa, sitten söimme O´Learsyssä ja lopuksi pulikoimme pari tuntia tropiikissa. Se on yksi minun rakkaista paikoistani ja oli ihana huomata, että lapsetkin rakastivat lämmintä, trooppista miljöötä palmuineen ja tunnelmavalaistuksineen. Aloimme piilosta, ja minä keksin tietysti parhaan piilon.

Pulikointi teki kyllä hyvää rinteessä kipeytyneille lihaksille. Minä olin ottanut myös vähän osumaa:  kolautin lauantaina polveni niin, että siihen tuli ihan mahtava mustelma. Grillin yläosa oli jäinen ja möykkyinen, sillä tuuli oli myrskylukemissa, ja siihen minä sitten mätkähdin polvilleni. Mutta onneksi tuli vain mustelma, eikä mennyt itse polvi rikki.

Maanantain ja tiistain laskimme. Kelit oli koko reissun tosi hyvät, sellaiset -10 ja aurinkoista, muutamana päivänä tosin oli se myräkkä ja pahimmillaan Vuosselin tuolihissit oli jouduttu nostelemaan irti. Lapset oppivat menemään paipista ja sain kuvata yhtä suksiäijää, yhtä snoukkajäbää ja yhtä snoukkatypsyä.

Rinteet, eli Saaruat, Pessari, Vuosselit, Ahonlaita, Mastot ja Eturinne oli ennallaan, mutta Ahonlaidan viereen oli rakennettu lapsille seikkailureitti. Joka laskulla pääsi moikkaamaan poroja ja huskyjä, ja pari kertaa saimme syöttääkin poroille jäkälää ja jälkkäriksi muroja. Lapset tykkäsi poroista ihan tosi paljon!

Keskiviikkona oli taas matkapäivä. Pakkasimme tavarat illalla ja laitoimme reissuvaatteet valmiiksi. Kuuntelin aamulla yhden puhelinkonffan, herätin lapset ja roudasimme kamat bussipysäkille. Menimme Ski Bussilla kylille, veimme tavarat säilytykseen ja kävimme aamiaisbuffassa Coloradossa. Ostimme vielä matkaeväät K-Marketista, roudasimme kamat lentokenttäbussiin ja pian olimmekin kentällä. Lento oli vähän myöhässä, mutta pian olimme Helsingissä ja näimme meitä vastaan tulleen Miehen. Menimme kaikki hakemaan tarhalaisia ja voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Reissun klassikkojutut vielä tähän loppuun:

-Arvaa mikä joogaliike tää on?

-Kuollu sammakko?

-Eiku happy baby.

-Äiti onks toi musta rinne?

-Eiku se on mäkihyppytorni.

Sellanen reissu. Nyt ootellaan pitsamiestä, paluu arkeen. Nyt partio ja temppis.

P.S. Tärkein meinasi unohtua! Eli parasta mökkivalinnassa oli oma takka ja sauna. Saunoimme joka ilta ja paahdoimme takassa vaahtokarkkeja. Pojat rakastivat saunomista ja K sytytti aina takan. Tällaista elämää voisi elää aina: aamulla vähän lägejä ja sitten rinteeseen, välissä kanakoria ja kaakaota ja sitten saunaa, vaahtiksia ja unille. Passais mulle.

Hämppy

Lapsuudenkotini myydään tällä viikolla ja olimme eilen koululaisten kanssa vielä räpsimässä siellä vähän kuvia muistoksi.


Asuimme viisihenkisenä perheenä kerrostalokolmiossa, joka alkoi käydä vähän ahtaaksi. Etsimme isompaa asuntoa ja päätimme tarttua ryhmärakennusprojektiin, jossa viisi perhettä rakennutti itselleen rivitalokodit. Asunnoista tuli täyskivitaloja ja ne verhoiltiin punatiilellä.


Rakennusprojekti alkoi varmaankin 1988 ja muuttamaan pääsimme keväällä 1989. Raksa-aika oli meille lapsille raskasta, sillä isä oli pitkiä päiviä töissä ja meni sitten vielä töiden jälkeen raksalle. Joskus pääsimme sinne mukaan. Kerran leikimme naapuriin muuttavan tytön kanssa hammaslääkäriä, paikkasimme kivillä ja kasveilla Siporex-harkkoihin kaivertamiamme reikiä, mutta välillä aika kävi työmaalla pitkäksi. Sain suunnitella yhteiselle pihalle kiipeilytelineet, keinut ja hiekkiksen.


Muutto oli kutosen keväällä. Toin etukäteen fillarilla ponitaloni ja haaveilin, ettei tarvitsisi ottaa mitään turhaa roinaa mukaan. Mutta tuli sitä kuitenkin. Kävin toukokuun vielä koulua Kaivokselassa, kunnes sitten siirryin yläasteelle Vantikseen.


Koulumatka oli hankala, bussimatka kesti pitkään ja piti vielä kävellä Pähkiksestä tai vaihtaa bussia. Ysillä pääsin maanantaisin bussilla kehä kolmosta pitkin, sillä orkesterin ja big bandin jälkeen kello oli neljä ja pääsin työssäkävijöiden bussilla. Kerran bussi ei tullutkaan ja kävelin viulun ja saksofonin kanssa viisi kilsaa kotiin.


Yläasteen jatkoin siis samalla luokalla kuin ala-asteellakin, mutta saimme muutaman uuden oppilaan. Kasin ja ysin välillä lähdin Lappiin vaeltamaan, ja tuolta reissulta sain ison joukon hyviä ystäviä. Kaikki asuivat Myrtsissä, Martsarissa ja Kaivokselassa. Riparille menin omaan seurakuntaan, ja ripariporukan kanssa hengasimmekin jonkin verran kesällä.


Ysillä päätin hakea lukioon Ressuun. Se oli hyvä ajatus, sillä sain taas nipun uusia ystäviä. Kuljin kouluun bussilla.


Asuin Hämeenkylässä seitsemän vuotta: yläasteen ja lukion sekä ensimmäisen opiskeluvuoden. Vaikka olin yläasteella partiossa Hämpyssä, jäi koko asuinalue minulle vähän etäiseksi. Se oli vain nukkumispaikka. Suhasin fillarilla Myrtsiin kavereiden luo ja lukioaikainen bestikseni asui Vapaalassa, joka oli aika lähellä.On paljon hyviäkin muistoja:


-Viiletän fillarilla ilman käsiä Myrtsin ja Hämpyn väliä J:n kanssa
-S ja J kurkkaavat yllättäen ikkunastani ja tulevat piipahtamaan
-Leikimme S:n kanssa leikkipuistossa
-Tutustun naapurin J:iin ja saamme kilpikonnat
-Teemme portaiden alle A:n ja M:n kanssa hienot leikit, vaikka olemme jo isoja
-Salakuljetan kolme gerbiiliä meille, vaikka äiti ja M ovat allergisia. Isi heltyy ja ostaa niille häkin.
-Jaamme jonkin aikaa huoneen siskoni kanssa ja kuuntelemme iltaisin Neon kakkosta
-Kutsun äitin haaveilemaan kanssani ja kalastelemme haaveilla levää akvaariosta
-Hunajarihmakalat saavat poikasia ja myyn niitä eläinkauppaan
-Ostamme ruokakaupan tilille siemeniä, pussitamme niitä ja myymme WWF:n hyväksi


Asuin Hämpyssä vain seitsemän vuotta elämästäni ja silti tuosta asunnosta luopuminen nostaa suuria tunteita. Tuntuu, kuin kappale elämääni olisi nyt lopullisesti takana. Muutin pois ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Malmille. Sisarukseni jäivät vielä. Jossain vaiheessa talossa asui äitini ja parhaimmillaan vain kaksi kissaa, 75 neliötä tilaa per kuono. Muutaman vuoden Hämpyssä oli vuokralaiset.


Mietimme ennen Tillinmäkeen muuttoa Hämpyn kodin ostamista isältä. Se olisi ollut tilava, mutta vaatinut ison rempan, eikä makkareita olisi ollut tarpeeksi. Enkä halunnut Vantaalle takaisin. Olen kotoisin Helsingistä, mutta kävin peruskoulun Vantaalla ja näin omin silmin kaikki lama-ajan säästöt. Ja lopulta niiden seuraukset.


Ja toisaalta: en halua takaisin lapsuuteeni. Haluan elää omaa elämääni oman perheeni kanssa.


Kiinnyn asuntoihin. Laitan rahani kiinni asuntoihin. Ja silti koko elämä on asunnoista luopumista. Ensimmäinen muuttoni, jonka muistan, on muuttomme Maunulassa asunnosta toiseen. Ikävöin ensimmäistä Maunulan kotiamme. Seuraavassa en viihtynyt kovin hyvin, ja olin iloinen, kun pääsimme muuttamaan Myrtsiin. Hämpyn valmistumista odotimme niin pitkään, että siihen muuttoon kohdistui jo tosi paljon toiveita. Ajattelin, että elämä muuttuu hyväksi, kunhan vain pääsemme muuttamaan uuteen kotiin. Yksi elämäni suurimmista pettymyksistä onkin juuri tämä muutto: Hämeenkylään muuttikin myös perheeni: pitkiä päiviä tekevä isäni, riitelevät sisarukseni ja sairas äitini. Ja minä olisin halunnut muuttaa kahdestaan ponitaloni kanssa.


Sinnittelin perheeni kanssa seitsemän vuotta, kunnes sain avaimet ensimmäiseen omaan kotiini, Hoasin soluasuntoon Pekankadulle Malmille. Siitä alkoi vihdoin virallisesti oma elämäni. Ostin ruokakaupan tilille makaronia ja purkkimaissia ja muutin. Sain tuparilahjaksi paistinpannun ja paketin jauhelihaa, ja kauniita uunivuokia. Elelin opintorahalla ja asumislisällä. Laihduin.


Oma elämä oli alkanut.