Olipas mukava viikonloppu!
Perjantaina haimme Kanervan treeneistä Kaapon kanssa ja suuntasimme Isoon Omenaan. Olimme kaikki ihan sippejä, mutta suoritimme ostoksemme säntillisesti: noudimme Kanervan pelipaidat, ostimme kengät minulle, Kaapolle ja Toukolle, Kaapolle itse asiassa kahdetkin ja sitten haimme housuja Toukolle ja Taimille, koululaiset saivat uudet hupparit ja Kaapo ja Kanerva löysivät housut itselleen. Sen jälkeen ahkeroimme vielä marketissa ja ostimme tarvikkeet Halloween-aterialle.
Lauantaina lähdimme lätkään Taimin ja Kaapon kanssa. Kaapo lähti innoissaan, tykkää kovasti lätkästä ja sillä sujuikin hienosti. Taimia sen sijaan kiukutti. Lopulta se päätti kuitenkin lähteä kokeilemaan ja sai kaverikseen P:n äidin, joka on kaksinkertainen jääkiekon Suomen mestari. Niillä synkkasikin hyvin ja Taimi kiisi silmät loistaen hirmuista vauhtia ympäri kenttää. Sain niin iloisen tytön mukaani. Taimi selitti, että aluksi häntä kiukutti, mutta lopuksi oli niin iloinen, että melkein poksahti.
Toin luistelijat kotiin, söin pikaisesti ja nappasin mukaani Toukon. Sillä oli fudiksen kauden päättäjäiset Tempputemmellyksessä. Vähän se oli kröhäinen, mutta halusi lähteä mukaan. Siellä se keikkuikin pää alas päin koko tunnin ja lopuksi tarjottiin vielä herkkuja. Minä kävin välissä viemässä Kierrätyskeskukseen autollisen tavaraa. Tulimme hetkeksi kotiin, paketoimme lahjan ja Mies lähti viemään sitä kaverisynttäreille teatteri Hevosenkenkään, jossa meni Tatu ja Patu. Kanervalla oli illalla Halloween-bileet. Se askarteli itselleen verisen paidan ja lähti matkaan.
Kun kaikki lapset olivat kotona, kaiversimme vielä kurpitsalyhdyn. Siitä tuli kyllä hieno!
Tämä Halloween on siitä hauska juhla, että kun siihen ei liity mitään perinteen painolastia, voi sitä viettää miten huvittaa, jos huvittaa. Tänä vuonna päätimme vähän panostaa, ja kyllä kannatti.
Sunnuntaina heräsimme aikaisin, sillä Kanervalla oli peli. Niiden jengi pelaa nyt talvisarjaa vuotta nuorempia poikia vastaan. Minua jännitti tosi paljon, ja taisi lapsiakin vähän jännittää, vaikka eivät ne mitään myöntäneetkään. Peli sujui kuitenkin hienosti. Kanerva aloitti vaihdosta, ja kun pääsi kentälle, täräytti hienon avausmaalin. Peli päättyi tyttöjen voittoon 6-2, Kanerva teki kaksi ja syötti kaksi maalia. Se oli kyllä ihan elementissään. Voitti juoksukilpailut, pisti kärkenä pallon ykkösellä eteenpäin ja teki hienoja haltuunottoja. Kaikki muutkin Tähtitytöt pelasivat kyllä ihan tosi hienosti, tosi taitava porukka. Lapsen analyysin mukaan tytöt pelaavat saksalaista jalkapalloa ja pojat brasilialaista.
Lähdimme juhlimaan voittoa Isoon Omenaan. Söimme ensin thaikkubuffassa ja ostimme sitten uudet nappikset, kun vanhoista tulivat varpaat läpi. Se on näköjään niin, että yhdet kestää puoli vuotta, vaikka jalka ei juuri kasvaisikaan.
Iltapäivällä aloitimme valmistelut: lapset laittoivat itseään kepposkuntoon ja teimme yhdessä ruokaa:
-Vihreää toukkapastaa
-Muumionakkeja
-Kurpitsalyhtypaprikoita ja
-Pimeitä ruutuja
Lapset lähtivät keppostelukierrokselle ja meilläkin kävi erilaisia kummituksia, noitia ja luurankoja.
Illalla jynssäsimme lapset puhtaiksi kasvomaaleista ja saimme ne helposti sänkyyn. Minä ehdin tehdä vielä vähän valokuvahommia: valkkasin mm. Oivan puolivuotiskuvia ja aloitin Junibackenin reissusta valokuvakirjaa.
Ehkä tämä taas tästä asettuu uomiinsa tämä meidänkin arki. Marras-joulukuu vaikuttaa lupaavalta, vaikka erilaisia flunssatyyppejä onkin tiedossa. Nyt on Touko kuumeessa, ensi viikolla varmasti taas joku toinen.
Monday, October 31, 2016
Thursday, October 27, 2016
Tukholma ja Junibacken
Olemme reissaneet laivalla aika vähän, lentokoneella enemmän. 2012 teimme syyslomalla Tukholman reissun A:n, A:n ja R:n kanssa ja seuraavana kesänä kävimme Tallinnassa. Viimeisestä laivareissusta olikin kulunut yli kolme vuotta ja lapset olivat innoissaan. Oiva ja Taimi pomppivat aamulla tarhaan mennessään "Laivalle! Laivalle! Isoon laivaan!" ja jännäsimme, miten ne malttavat olla koko pitkän päivän, mutta hyvin oli mennyt.
Teimme etäpäivän ja haimme puoli kolmelta pienet tarhasta. Isoilla olikin torstai syyslomaa. Menimme satamaan tilataksilla. Minä luin meilejä vielä taksista, mutta sitten en enää kurkkinut vaan aloitin 7,5 tunnin loman.
Veimme ensin tavarat hyttiin. Saimme onneksi vierekkäiset hytit, toinen tytöille ja toinen pojille. Sitten suuntasimme karkkibingoon. Reissumme alkoi onnellisissa merkeissä, sillä Oiva voitti pääpalkinnon, ison Hyvää Makumaasta pussin ja oli syystäkin ylpeä.
Menimme kuudeksi syömään. Ruoka oli hyvää ja jokaiselle löytyi jotain. Minä panostin tapani mukaan kylmiin kalaruokiin, mutta oli muukin toki hyvää. Lapset täyttivät viimeiset kolot lasten pöydän Englannin lakuilla.
Ruuan jälkeen pääsimme sirkuskouluun. Illalla oli vielä koululaisten sirkuskoulu. Opeteltiin pyörittämään lautasta kepin nokassa, jonglööraamista, tasapainoilua, siltaa, niskaseisontaa sun muuta. Kaikki lapset tykkäsivät tosi paljon.
Pienet viihtyivät tietenkin myös leikkihuoneissa. Taimi rakasti pallomerta ja Oiva junaratoja.
Illalla näimme ihan parhaan taikuriesityksen ja Kanerva pääsi vieläpä avustajaksi. Pienet tykkäsivät Ville Vikingi discosta.
Otimme molemmille päiville päivällisen ja aamuiksi aamiaisbuffan. Se oli hyvä, sillä kaikille löytyi helposti sopivaa syötävää. Ja karkkia syötiin tietty kanssa.
Perjantaina lähdimme Tukholmaan. Menimme satamasta bussilla Djurgårdeniin ja kävelimme vaahteranlehtien seassa Junibackeniin, jossa emme olleet kukaan koskaan käyneet.
Aloitimme torilta, jossa tapasimme mm. Mikko Mallikkaan, Katto Kassisen, Viirun ja Pesosen. Seuraavaksi tutustuimme kiertävään näyttelyyn, Muumilaaksoon. Sitten kävimme Satujunan kyydissä, ja se oli ihan huippu. Sitten vielä Peppi Pitkätossun talo, maukkaan lihapullat ja matkamuistot. Mies lähti Oivan kanssa kävelylle ja muut lapset alkoivat lopuksi vielä piilosta Muumimaassa, ja esiintyivätkin oikealla lavalla minulle.
Oli kyllä huippu reissu! Kanervalle piti ostaa huulipuna, huultenrajauskynä ja kajal. Aika liikkistä :) Saimme kyllä asiantuntevaa opastusta, kun minun meikkaustaitoni ovat 0/5. Kaapo löysi korvanapit, Touko Ninjago Legon, Taimi Frozen-namisalkun ja Oiva bussin, joka sillä on ollut nyt joka päivä mukana tarhassa.
Lauantain ja sunnuntain söimme karkkia ja toivuimme reissusta. Nyt aletaan päästä balanssiin.
Teimme etäpäivän ja haimme puoli kolmelta pienet tarhasta. Isoilla olikin torstai syyslomaa. Menimme satamaan tilataksilla. Minä luin meilejä vielä taksista, mutta sitten en enää kurkkinut vaan aloitin 7,5 tunnin loman.
Veimme ensin tavarat hyttiin. Saimme onneksi vierekkäiset hytit, toinen tytöille ja toinen pojille. Sitten suuntasimme karkkibingoon. Reissumme alkoi onnellisissa merkeissä, sillä Oiva voitti pääpalkinnon, ison Hyvää Makumaasta pussin ja oli syystäkin ylpeä.
Menimme kuudeksi syömään. Ruoka oli hyvää ja jokaiselle löytyi jotain. Minä panostin tapani mukaan kylmiin kalaruokiin, mutta oli muukin toki hyvää. Lapset täyttivät viimeiset kolot lasten pöydän Englannin lakuilla.
Ruuan jälkeen pääsimme sirkuskouluun. Illalla oli vielä koululaisten sirkuskoulu. Opeteltiin pyörittämään lautasta kepin nokassa, jonglööraamista, tasapainoilua, siltaa, niskaseisontaa sun muuta. Kaikki lapset tykkäsivät tosi paljon.
Pienet viihtyivät tietenkin myös leikkihuoneissa. Taimi rakasti pallomerta ja Oiva junaratoja.
Illalla näimme ihan parhaan taikuriesityksen ja Kanerva pääsi vieläpä avustajaksi. Pienet tykkäsivät Ville Vikingi discosta.
Otimme molemmille päiville päivällisen ja aamuiksi aamiaisbuffan. Se oli hyvä, sillä kaikille löytyi helposti sopivaa syötävää. Ja karkkia syötiin tietty kanssa.
Perjantaina lähdimme Tukholmaan. Menimme satamasta bussilla Djurgårdeniin ja kävelimme vaahteranlehtien seassa Junibackeniin, jossa emme olleet kukaan koskaan käyneet.
Aloitimme torilta, jossa tapasimme mm. Mikko Mallikkaan, Katto Kassisen, Viirun ja Pesosen. Seuraavaksi tutustuimme kiertävään näyttelyyn, Muumilaaksoon. Sitten kävimme Satujunan kyydissä, ja se oli ihan huippu. Sitten vielä Peppi Pitkätossun talo, maukkaan lihapullat ja matkamuistot. Mies lähti Oivan kanssa kävelylle ja muut lapset alkoivat lopuksi vielä piilosta Muumimaassa, ja esiintyivätkin oikealla lavalla minulle.
Oli kyllä huippu reissu! Kanervalle piti ostaa huulipuna, huultenrajauskynä ja kajal. Aika liikkistä :) Saimme kyllä asiantuntevaa opastusta, kun minun meikkaustaitoni ovat 0/5. Kaapo löysi korvanapit, Touko Ninjago Legon, Taimi Frozen-namisalkun ja Oiva bussin, joka sillä on ollut nyt joka päivä mukana tarhassa.
Lauantain ja sunnuntain söimme karkkia ja toivuimme reissusta. Nyt aletaan päästä balanssiin.
Lätkää, fudista, uintia, temppistä ja partiota
Nyt on meidän syksyyn tullut rytmi.
Maanantaisin on Kaapon partio R:n kanssa. Molemmat ukot on ihan innoissaan harrastuksestaan. Kaapolla käynnistyi nyt neljäs vuosi, siirtyi seikkailijoihin, ja R aloitti nyt samassa ryhmässä.
Minä käyn tiistaisin Taimin kanssa uimakoulussa, ehdin samalla uida ja vesijuosta reilun puoli tuntia. Torstaisin on Toukon uinti. Se haetaan hallilta puoli viideltä. Joskus käyn samaan aikaan itsekin uimassa tai sitten vasta myöhemmin ystäväni kanssa.
Kanervan, Kaapon ja A:n temppis on keskiviikkona. Me viemme ja A:n isä tai äiti hakee lapset. Me olemme samaan aikaan Toukon kanssa partiossa. Temppis on kyllä tosi kiva harrastus. Kanervalla on siellä kaverina L ja Kaapolla A. Molemmat ovat ihan innoissaan. Kaapo harjoittelee takaperin volttia ja Kanerva flikkiä. Kanerva oppi juuri tekemään putkeen etuperin flikin ja voltin.
Taimi ja Touko jäivät fudiksesta talvitauolle, ihan niin kuin minäkin. Taimin kausi päättyi EPSipäivään ja Toukon kauden päättäjäisiä vietetään lauantaina Temppiksessä. Kanerva päätti kautensa Megazonessa. Niillä menikin hyvin, voittivat ykkösen ja nousivat ensi kaudeksi aluesarjaan. Mutta treenit jatkuvat nyt talvellakin, tiistaisin ja torstaisin niillä on ulkoharkat ja perjantaisin ne pääsevät kuplaan. Viikonloppuisin noin kerran kuussa niillä on pelejä Ratiopharm Arenalla, pelaavat vuotta nuorempia poikia vastaan. Saas nähdä, kuinka niissä käy.
Viikonloppuisin on sitten lätkää Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa. Kaapo on siinä ihan huippu, tykkää tosi paljon ja tekee paljon maaleja. Touko on edistynyt huimasti, pääsee jo ihan kivasti peleihin mukaan, mutta on närkästynyt, jos joku tönii. Taiminkin luistelu on mennyt myös kovasti eteenpäin. Pysyy hyvin pystyssä ja luistelee jo pitkiä matkoja, mutta paremmin menisi, jos malttaisi kuunnella ohjeita: jalat koukkuun, ja mailasta kunnon ote. Mutta kyllä se siitä lähtee.
Siinä se meidän viikko aina humpsahtaakin. Iltaisin luemme, teemme läksyjä, lapset ovat kännykällä ja pädillä ja katsomme telkkaa: Lahtinen ja Nieminen show, Vain elämää, Posse ja Talent Suomi ovat saaneet meidät kokoontumaan olkkariin koko perheen voimin nyt, kun telkkarista on taas pyyhitty pölyt ja se on kannettu olkkarin lattialle. Isompien suosittu leikki on ollut pole ja rofe, jota ne käyvät leikkimässä naapuripihassa, mutta vasta sitten, kun ilta on jo hämärtynyt. Taimi viilettää pitkin pihaa uuden otsalamppunsa kanssa ja kattaa hiekkikselle kunnon pöperöt.
Maanantaisin on Kaapon partio R:n kanssa. Molemmat ukot on ihan innoissaan harrastuksestaan. Kaapolla käynnistyi nyt neljäs vuosi, siirtyi seikkailijoihin, ja R aloitti nyt samassa ryhmässä.
Minä käyn tiistaisin Taimin kanssa uimakoulussa, ehdin samalla uida ja vesijuosta reilun puoli tuntia. Torstaisin on Toukon uinti. Se haetaan hallilta puoli viideltä. Joskus käyn samaan aikaan itsekin uimassa tai sitten vasta myöhemmin ystäväni kanssa.
Kanervan, Kaapon ja A:n temppis on keskiviikkona. Me viemme ja A:n isä tai äiti hakee lapset. Me olemme samaan aikaan Toukon kanssa partiossa. Temppis on kyllä tosi kiva harrastus. Kanervalla on siellä kaverina L ja Kaapolla A. Molemmat ovat ihan innoissaan. Kaapo harjoittelee takaperin volttia ja Kanerva flikkiä. Kanerva oppi juuri tekemään putkeen etuperin flikin ja voltin.
Taimi ja Touko jäivät fudiksesta talvitauolle, ihan niin kuin minäkin. Taimin kausi päättyi EPSipäivään ja Toukon kauden päättäjäisiä vietetään lauantaina Temppiksessä. Kanerva päätti kautensa Megazonessa. Niillä menikin hyvin, voittivat ykkösen ja nousivat ensi kaudeksi aluesarjaan. Mutta treenit jatkuvat nyt talvellakin, tiistaisin ja torstaisin niillä on ulkoharkat ja perjantaisin ne pääsevät kuplaan. Viikonloppuisin noin kerran kuussa niillä on pelejä Ratiopharm Arenalla, pelaavat vuotta nuorempia poikia vastaan. Saas nähdä, kuinka niissä käy.
Viikonloppuisin on sitten lätkää Kaapon, Toukon ja Taimin kanssa. Kaapo on siinä ihan huippu, tykkää tosi paljon ja tekee paljon maaleja. Touko on edistynyt huimasti, pääsee jo ihan kivasti peleihin mukaan, mutta on närkästynyt, jos joku tönii. Taiminkin luistelu on mennyt myös kovasti eteenpäin. Pysyy hyvin pystyssä ja luistelee jo pitkiä matkoja, mutta paremmin menisi, jos malttaisi kuunnella ohjeita: jalat koukkuun, ja mailasta kunnon ote. Mutta kyllä se siitä lähtee.
Siinä se meidän viikko aina humpsahtaakin. Iltaisin luemme, teemme läksyjä, lapset ovat kännykällä ja pädillä ja katsomme telkkaa: Lahtinen ja Nieminen show, Vain elämää, Posse ja Talent Suomi ovat saaneet meidät kokoontumaan olkkariin koko perheen voimin nyt, kun telkkarista on taas pyyhitty pölyt ja se on kannettu olkkarin lattialle. Isompien suosittu leikki on ollut pole ja rofe, jota ne käyvät leikkimässä naapuripihassa, mutta vasta sitten, kun ilta on jo hämärtynyt. Taimi viilettää pitkin pihaa uuden otsalamppunsa kanssa ja kattaa hiekkikselle kunnon pöperöt.
Kirjoja, kirjoja, kirjoja
Rakastan lukemista. Raivasin kirjoille tänä syksynä lisää tilaa liikunnan kustannuksella. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta ei niistä sen enempää.
Mutta nyt olen lukenut. Ensinnäkin tenttikirjoja:
1. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011
2. Käytännöllinen teologia Helsingin yliopistossa
3. Pyhät toimitukset
4. Saarnan käsikirja
5. Rippikoulun käsikirja
6. Auttava kohtaaminen I
Ja sitten tietenkin gradukirjoja:
7. Usko, toivo ja raskaus
8. Anna käsi
9. Taivaslaulu
10. Mahdollisimman monen onnellisuus
11. Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset
12. Johdatus uskonnonfilosofiaan
13. Tuoreet oksat viinipuussa
Ja omiakin kirjoja:
14. Tuomas Nyholm: Jarkko Ruutu Jumalainen näytelmä
15. Tommy Hellsten: Uhanalainen ihminen
16. Hippo Taatila: Isipappa blues
17. Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
18. Fakiiri joka juuttui Ikean vaatekaappiin
19. Tove Jansson: Kesäkirja
20. Pirkko Saisio: Signaali
Ja lastenkirjoja, Taimin ja Oivan kanssa joka ilta unisatu, mm. Samua ja Sallaa, autokirjoja ja prinsessakirjoja. Toukon kanssa lukudiplomikirjoja, mm. Reuhurinnettä, Kapteeni Kalsareita, Urpoa ja Turpoa ja Tiitiäisen satupuuta. Lukudiplomikirjoja myös Kaapon kanssa, niitä Kapteeni Kalsareita, Lasse-Maijan etsivätoimistoa ja tänään valkkasimme vielä muutaman kirjan lisää: Eläimet lähikuvissa, Tatun ja Patun joulukirja, Peppi Pitkätossu. Luemme poikien kanssa kirjoja ääneen vuorotellen ja hiljaa itseksemme, mutta paljon ne pojat lukevat ihan itsekseenkin. Molemmat meinaavat tehdä lukudiplominsa valmiiksi ennen joulua. Ja toki Kanerva myös, se nyt lukee paljon muutenkin, koko ajan joku kirja meneillään.
Mutta syy, miksi lähdin nyt näitä listaamaan, on lukuhaaste: Miehen tavoitteena oli lukea tänä vuonna 20 kirjaa ja eiköhän se multakin onnistu, kun vähän tsemppaa. Lähden vähän takaa-ajoasemasta, kun aloitan nyt 27.10, mutta eiköhän nuo 20 valmiiksi saada tämän vuoden puolella.
Mutta nyt olen lukenut. Ensinnäkin tenttikirjoja:
1. Haastettu kirkko. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011
2. Käytännöllinen teologia Helsingin yliopistossa
3. Pyhät toimitukset
4. Saarnan käsikirja
5. Rippikoulun käsikirja
6. Auttava kohtaaminen I
Ja sitten tietenkin gradukirjoja:
7. Usko, toivo ja raskaus
8. Anna käsi
9. Taivaslaulu
10. Mahdollisimman monen onnellisuus
11. Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset
12. Johdatus uskonnonfilosofiaan
13. Tuoreet oksat viinipuussa
Ja omiakin kirjoja:
14. Tuomas Nyholm: Jarkko Ruutu Jumalainen näytelmä
15. Tommy Hellsten: Uhanalainen ihminen
16. Hippo Taatila: Isipappa blues
17. Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
18. Fakiiri joka juuttui Ikean vaatekaappiin
19. Tove Jansson: Kesäkirja
20. Pirkko Saisio: Signaali
Ja lastenkirjoja, Taimin ja Oivan kanssa joka ilta unisatu, mm. Samua ja Sallaa, autokirjoja ja prinsessakirjoja. Toukon kanssa lukudiplomikirjoja, mm. Reuhurinnettä, Kapteeni Kalsareita, Urpoa ja Turpoa ja Tiitiäisen satupuuta. Lukudiplomikirjoja myös Kaapon kanssa, niitä Kapteeni Kalsareita, Lasse-Maijan etsivätoimistoa ja tänään valkkasimme vielä muutaman kirjan lisää: Eläimet lähikuvissa, Tatun ja Patun joulukirja, Peppi Pitkätossu. Luemme poikien kanssa kirjoja ääneen vuorotellen ja hiljaa itseksemme, mutta paljon ne pojat lukevat ihan itsekseenkin. Molemmat meinaavat tehdä lukudiplominsa valmiiksi ennen joulua. Ja toki Kanerva myös, se nyt lukee paljon muutenkin, koko ajan joku kirja meneillään.
Mutta syy, miksi lähdin nyt näitä listaamaan, on lukuhaaste: Miehen tavoitteena oli lukea tänä vuonna 20 kirjaa ja eiköhän se multakin onnistu, kun vähän tsemppaa. Lähden vähän takaa-ajoasemasta, kun aloitan nyt 27.10, mutta eiköhän nuo 20 valmiiksi saada tämän vuoden puolella.
Wednesday, October 26, 2016
Partiojuttuja
Partiosyksy alkaa olla puolessa välissä. Paljon ollaan ehditty uuden lauman kanssa.
Minulla on ollut nyt neljä vastuukertaa. Ensimmäisellä kerralla leikimme tutustumisleikkejä, keksimme laumalle nimen ja huudon ja tutustuimme partiohuiviin. Seuraavilla kerroilla me Ilvekset teimme E:n johdolla oman huivikoristeen ja laadimme A:n johdolla lauman säännöt. Olemme keksineet myös omia leikkejä ja leikkineet niitä. Syksyn mittaan tutuiksi ovat tulleet koripallohippa, paritervapata ja pole ja rofe metsässä, myös revontulihippaa on leikitty.
Syyskuun lopulla vanhemmatkin olivat mukana. Leikimme ensin ulkona tervapataa, peiliä ja polttista ja siirryimme sitten sisälle. Tutustuimme partiolaisen asuun ja askartelimme Ilves-tauluja. Lopuksi saimme vielä keksiä ja mehua. Illan kruunasi partiohuivien jako ja saimme ihanan kuva ylpeästä rivistöstä.
Seuraavalla kerralla valmistauduimme partiotaitokisaan opettelemalla, mitä varusteita tarvitaan, mitä kannattaa ottaa evääksi ja mitä laittaa päälle. Kisa menikin sitten tosi hienosti. Ilvekset pärjäsivät rasteilla hyvin. Alkuun oli hankala saada pidettyä porukka kasassa - osa vasta pakkaili kamojaan, kun toinen osa porukasta oli jo melkein seuraavalla rastilla, mutta lopulta sekin lähti sujumaan. Lapset ilmoittautuivat rasteille innokkaasti "voima 3+7!" :)
Seuraavalla kerralla A:n johdolla tehtiin oma sudenpentutarina ja sitten omalla vuorollani kuvitimme sen katuliiduilla. Viime kerralla näyttelimme Laupiaan Samarialaisen. Meillä oli Jeesus, opettaja, pappi, temppeliapulainen, samarialainen, aasi, mies, rosvojoukko ja majatalon isäntä.
Minulle kerta oli nostalginen, sillä teimme saman näytelmän aikoinaan Kettu-lauman kanssa Leppävaaran Korvenkävijöissä. Aika samanlaista hulinaa oli nytkin, rosvojoukko kutsuu luonnerooliin tietynlaista porukkaa ja muutenkin meno on aina aika villiä.
Loppuvuodeksi meille on vielä luvassa maastoleikki, fikkarileikki pimeässä sekä puukon ja trangian käyttöä. Pääsemme hyödyntämään koulun pihalta alkavaa kalliosta metsikköä. Koulun piha on tarjonnut myös hyvät puitteet erilaisille perinteisille pihaleikeille.
Aloitamme aina kokouksen huudollamme ja päätämme sisaruspiiriin. Lopussa olen lukenut tarinaa Untusta, joka etsii joulun valoa ja kohtaa matkallaan mitä erilaisimpia kulkijoita. Tämäkin tarina on itselleni tärkeä, sillä Saunalahden koululaiset esittivät sen joulujuhlassa muutama vuosi sitten. Meidän Kaapo oli silloin hymisevä muppeli.
On ollut haipakka syksy, ja tämä partio siihen vielä päälle, mutta onneksi tuli lähdettyä taas mukaan tähän touhuun.
Oma partiotaustani on sellainen, että olin sudarina ja vartiolaisena Kaivokselan Delfiineissä, KaiDessa. Hyvä ja toimiva lippukunta. Murkku-vartiota vedin Tavasteissa. Se oli aika pieni lippukunta ja varsin sotilaallinen, minä olin jossain vaiheessa jojoa, joukkueenjohtajan apulainen. Seuraava kontaktini partioon olikin sitten vuonna 2005-2006, kun aloin vetää Kettu-laumaa LeKossa. Ja kun muutimme Tillinmäkeen, otin akelan pestin MaVan Karhunpennuissa, jossa meidän Kanerva ja Kaapokin oli. Ja nyt sitten Toukon kanssa nämä Ilvekset.
Murkku-vartion huudon keksimme itse, se meni näin:
Vartsoista parhain ja uutterin,
ovat Murkut, aina, tietenkin!
Ja nyt sitten
Ylisuuret kissat,
hiipivät ja vaanivat,
Ilvekset! Räyh!
p.s. Löysin Kettu-ajoilta mukavan partiomuiston täältä Kääpälästä, postattu 10.11.2005:
"Vietin viikonlopun pienten partiolaisten parissa retkeillen. Teimme viikinkileipiä nuotiolla, lapset valmistivat trangia-aterian ja jäljittivät salapoliiseina, tehtiin vuolukiviamuletteja ja viikinkinauhoja. Kyllä 6-9 -vuotiaat ihmiset on sitten mielettömiä! Kaikki sujui loistavasti, mutta tämä mahakas oli aika sippi kotiin päästyään. Maanantaina laumaillassa pienet partiolaiset esittivät laupiasta samarialaista niin antaumuksella, että meinasi tulla ihan tippa linssiin."
Thursday, October 13, 2016
Oiva puhuu!
Oiva alkoi juttelemaan tosi aikaisin vauvana. No, kun elokuussa sitten alkoi tarha, alkoi myös korvakierre. Korvat olivat tulehtuneet miltei koko ajan neljä kuukautta, kunnes vihdoin saimme putket ennen joulua. Kevät menikin hyvin, kunnes sitten taas alkoi tuntua siltä, ettei ukkeli oikein kuule kunnolla. Toiset putket laitettiin syyskuussa ja siitä se sitten lähti - puhuminen.
Oivalla on paljon asiaa. Kun mennään tarhaan, se katselee isoja kaltseja ja miettii, että koloissa asuu pupuja, mutta ei autoja, sillä autot ovat parkkiksella.
Autoihin Oivalla on hyvin lämmin suhde. Kotona se hoitaa autojaan, erityisesti pieniä vauva-autoja, jotka itkee välillä ja pitää laittaa nukkumaan.
Paloautolla se tykkää leikkiä myös. Kyydissä on palomies ja Nooan vaimo sekä kymmenisen pikkuautoa. Niitä se laittaa kyytiin, välillä ajetaan pieni rundi ja tullaan kyytiin taas. Myös Nooan arkilla reissaa eläinten lisäksi ihmisiä ja autoja.
Oiva on oppinut värit. On punaisia autoja, keetaisia autoja, sinisiä autoja ja vihleitä autoja.
Heti kun putket oli laitettu, Oivalla oli asiaa: Minun nimi on Oiva. Sinun nimi on Touko. Sinun nimi on Taimi. Sinun nimi on Kaapo. Sinun nimi on iskä. Sinun nimi on Kala. Sitten se autteli viemällä karjalanpiirakat pöytään: "minä haluan auttaa äitiä".
Onpas kyllä ihana juttu. Oiva on kyllä ymmärtänyt puhetta pitkään, tosi vaikeitakin lauseita, mutta itse se ei ole juuri jutellut. Mutta mikä huojennus, kun puhetta alkoi tulla - oikeita sijamuotoja ja lauserakenteita.
Ehkä siitä vielä ihan ihminen saadaan.
Oivalla on paljon asiaa. Kun mennään tarhaan, se katselee isoja kaltseja ja miettii, että koloissa asuu pupuja, mutta ei autoja, sillä autot ovat parkkiksella.
Autoihin Oivalla on hyvin lämmin suhde. Kotona se hoitaa autojaan, erityisesti pieniä vauva-autoja, jotka itkee välillä ja pitää laittaa nukkumaan.
Paloautolla se tykkää leikkiä myös. Kyydissä on palomies ja Nooan vaimo sekä kymmenisen pikkuautoa. Niitä se laittaa kyytiin, välillä ajetaan pieni rundi ja tullaan kyytiin taas. Myös Nooan arkilla reissaa eläinten lisäksi ihmisiä ja autoja.
Oiva on oppinut värit. On punaisia autoja, keetaisia autoja, sinisiä autoja ja vihleitä autoja.
Heti kun putket oli laitettu, Oivalla oli asiaa: Minun nimi on Oiva. Sinun nimi on Touko. Sinun nimi on Taimi. Sinun nimi on Kaapo. Sinun nimi on iskä. Sinun nimi on Kala. Sitten se autteli viemällä karjalanpiirakat pöytään: "minä haluan auttaa äitiä".
Onpas kyllä ihana juttu. Oiva on kyllä ymmärtänyt puhetta pitkään, tosi vaikeitakin lauseita, mutta itse se ei ole juuri jutellut. Mutta mikä huojennus, kun puhetta alkoi tulla - oikeita sijamuotoja ja lauserakenteita.
Ehkä siitä vielä ihan ihminen saadaan.
OPS, EPS, talkoot ja Pinkki
Viime viikon loppu oli aika haipakkaa. Normisetti tietenkin harrastuksia: maanantaina Kaapon partio ja toukon fudis, tiistaina Kanervan partio, keskiviikkona mun ja Toukon partio ja Kaapon ja Kanervan temppis. Torstai olisi ollut tyhjä, mutta nyt meillä oli menoa: koululla järjestettiin OPS-ilta, jossa lapset esittelivät uutta opetussuunnitelmaa.
Mikä parasta, pienimmille oli järjestetty lapsiparkki. Veimme sinne ensin Taimin ja Oivan ja suuntasimme sitten Kanervan luokkaan, jossa tutustuttiin sydämen toimintaan. Ensin mittasimme leposykkeen, sitten jumppasimme viisi minuuttia ja otettiin taas syke. Keskustelimme liikunnan merkityksestä ja teimme sydämen rakenteesta testin. Mies oli puolikuntoinen ja hörppi kahvia, Touko teki saman testin S:n ja B:n kanssa.
Seuraavaksi pääsimme Kaapon luokkaan, jossa minä ja Mies saimme ottaa kertotauluskaban. Kätskitikkuihin oli kirjoitettu kertotauluja, ja niitä nostettiin vuorotellen purkista. Välillä tuli tikku, jossa luki "KABOOM", ja silloin menetti kaikki tikkunsa. Meille tuli tasapeli, mikä oli hyvä jatkon kannalta. Myös Toukolainen laski kertolaskuja ja lopussa heittelimme Toukon kanssa nelisivuisia noppia ja laskimme kertolaskuja. Sekin oli tasaista menoa.
Taimi halusi mennä hoitoon kolme kertaa, hoitoaika oli aina puoli tuntia kerrallaan. Tunnin kuluttua oli buffan vuoro. Minun piti leipoa buffaan mokkapaloja, mutta muistin asian viideltä, kun buffa alkoi kuudelta. No, ostin sitten kaupasta 12 Omar-munkkia ja hyvin ne upposivat kansaan. Pienet valitsivat buffasta pullaa ja herkuttelivat säkkituoleilla.
Viimeisenä pääsimme Toukon luokkaan. Siellä piti nostaa pussista liikkumistapa ja pomppia, pyöriä tai kävellä takaperin lapun luo. Lapun kuvio piti muistaa ja rakentaa se loogisilla paloilla. Olipas kivaa ja koukuttavaa!
Ilta päättyi Taimin osalta vähän surullisesti, kun tarhan satulinnapäivästä saatu hattu hävisi, mutta siitäkin selvittiin.
OPS-ilta kesti kahdeksaan ja menimme siitä vielä piipahtamaan kaupassa. Aamulla olikin sitten väsyneitä lapsia.
Lauantaina oli ensin EPS-päivä, jossa Taimi pelasi ekan futisturnauksensa ja sai päivän päätteeksi mitallin kaulaan. Pojat kävivät samaan aikaan lätkäharkoissa. Ja taas saatiin buffasta pullaa.
Taimi pelasi kyllä tosi hienosti ja reippaasti! Olen niin ylpeä siitä pienestä tytöstä. Se hyökkäsi, puolusti ja pelasi maalivahtina. Mies sai katsoa kaikki matsit, me veimme Oivan kanssa pojat harkkoihin.
Tulimme EPS-päivästä suoraan talkoisiin. Lapset oli ihan sippejä, ja Mies kipeä, joten lähdimme Taimin kanssa edustamaan meidän perhettä. Laitoimme kariketta ja leikkasimme pensaat ja sain myös meidän autokatoksen tyhjennettyä, nyt sinne saa taas autonkin. Lopuksi söimme vielä makkaraa, lapsille oli limua ja mehua ja minä sai 0,6 l kuivaa omenasiideriä, jee.
Sunnuntaina olikin aika aikainen lähtö, meillä oli Toukon kanssa Pinkki, Toukon ensimmäinen partiotaitoskaba. Se kisattiin Kauniaisissa Kasavuoressa. Sää oli ihan täydellinen, kuulas syyssää. Matka oli aika pitkä, mutta hyvin lapset jaksoivat. Ja rastitkin menivät yllättävän hyvin näiltä ekan vuoden sudareilta.
Me jouduimme jättämään vikan rastin väliin, sillä säntäsimme Toukon kanssa suoraan P:n synttäreille. Sinne se ehti riekkumaan vajaaksi tunniksi. Keskiviikkona olikin sitten pidempi sessio E:n synttäreillä asukaspuistossa. Ne oli suunniteltu 2,5-tuntisiksi, mutta Touko sai olla vähän yliaikaa, sillä käytin Kaapon Jorvissa. H:n kynsi osui trampalla silmäluomeen ja oli kyllä suojelusenkeleitä matkassa, sillä kynsi osui luomeen eikä silmään. Silmä teipattiin ja on nyt jo paranemaan päin.
Kanervan silmäkulmassa oli kaksi samanlaista teippiä. Tytöille annettiin rokotus ja se meni hyvin, kunnes oli kaverin vuoro. Kaveri puristi kättä ja Kanerva näki ystävän jännittyneen ilmeen, pyörtyi ja löi päänsä lipaston kulmaan. No, ei onneksi aivotärähdystä, joten tästäkin selvittiin vähällä.
Tätä kirjoittaessani huomaan, että tässä meidän arjessamme minua ei niinkään häiritse alituinen kiire - töissä on hoppu, kotona on paljon töitä ja sitten on vielä nämä lapset harrastuksineen ja alituisine kaverisynttäreineen. Sen sijaan minua rassaa tämä koko tunneskaala, joka on koko ajan läsnä. Oiva uhmaa, Taimi raivoaa, Touko suuttuu, Kaapo murjottaa, Kanerva kapinoi ja Mies on ollut ensin stressaantunut ja nyt 1,5 viikkoa sairaana väsynyt, huolestunut ja tuskainen.
Tämä tunteiden käsittely on minulle rankkaa. Jos tunteita tulee liikaa, menee koko kroppani ahdistustilaan, jossa se vastaanottaa yhtä ainoaa tunnetta, ahdistusta. Siihen ei toki kannata jäädä vellomaan, mutta pitää miettiä, mikä tässä arjessa ahdistaa ja mitä sille voi tehdä.
Tunteille en voi mitään, niitä 7-henkisessä perheessä tulee ja menee. Liika on liikaa. Eniten kaipaisimme Miehen kanssa yhteistä aikaa, ja tähän päätin tarttua. Olimme viimeksi kahdestaan 30.4, vappuaattona, Nuuksiossa. Vapautemme kesti neljä tuntia. Tuosta hetkestä alkaa olla puolisen vuotta, joten on uuden irtioton aika. Nyt otimme hoitajan MLL:ltä. Hoitaja tulee lauantaina 3,5 tunniksi. Mies on edelleen sairaana ja minä flunssainen, mutta se ei vapautta estä. Mitähän oikein tekisimme? Voisimme mennä syömään. Tai leffaan. Keilailu ei taida tulla nyt kysymykseen, mutta ehkä se Nuuksio taas?
No mutta, on tämä välillä aika rankkaa, niin rankkaa, että muistutan joka päivä itseäni siitä, että tässä me nyt olemme, keskellä unelmaamme. Molemmilla on hyvä työ, meillä on kiva koti ja viisi ihanaa lasta. Mitä muuta voisi toivoa?
No sitä lastenhoitoapua, mutta sekin nyt järjestyy. Valoa kohti.
Mikä parasta, pienimmille oli järjestetty lapsiparkki. Veimme sinne ensin Taimin ja Oivan ja suuntasimme sitten Kanervan luokkaan, jossa tutustuttiin sydämen toimintaan. Ensin mittasimme leposykkeen, sitten jumppasimme viisi minuuttia ja otettiin taas syke. Keskustelimme liikunnan merkityksestä ja teimme sydämen rakenteesta testin. Mies oli puolikuntoinen ja hörppi kahvia, Touko teki saman testin S:n ja B:n kanssa.
Seuraavaksi pääsimme Kaapon luokkaan, jossa minä ja Mies saimme ottaa kertotauluskaban. Kätskitikkuihin oli kirjoitettu kertotauluja, ja niitä nostettiin vuorotellen purkista. Välillä tuli tikku, jossa luki "KABOOM", ja silloin menetti kaikki tikkunsa. Meille tuli tasapeli, mikä oli hyvä jatkon kannalta. Myös Toukolainen laski kertolaskuja ja lopussa heittelimme Toukon kanssa nelisivuisia noppia ja laskimme kertolaskuja. Sekin oli tasaista menoa.
Taimi halusi mennä hoitoon kolme kertaa, hoitoaika oli aina puoli tuntia kerrallaan. Tunnin kuluttua oli buffan vuoro. Minun piti leipoa buffaan mokkapaloja, mutta muistin asian viideltä, kun buffa alkoi kuudelta. No, ostin sitten kaupasta 12 Omar-munkkia ja hyvin ne upposivat kansaan. Pienet valitsivat buffasta pullaa ja herkuttelivat säkkituoleilla.
Viimeisenä pääsimme Toukon luokkaan. Siellä piti nostaa pussista liikkumistapa ja pomppia, pyöriä tai kävellä takaperin lapun luo. Lapun kuvio piti muistaa ja rakentaa se loogisilla paloilla. Olipas kivaa ja koukuttavaa!
Ilta päättyi Taimin osalta vähän surullisesti, kun tarhan satulinnapäivästä saatu hattu hävisi, mutta siitäkin selvittiin.
OPS-ilta kesti kahdeksaan ja menimme siitä vielä piipahtamaan kaupassa. Aamulla olikin sitten väsyneitä lapsia.
Lauantaina oli ensin EPS-päivä, jossa Taimi pelasi ekan futisturnauksensa ja sai päivän päätteeksi mitallin kaulaan. Pojat kävivät samaan aikaan lätkäharkoissa. Ja taas saatiin buffasta pullaa.
Taimi pelasi kyllä tosi hienosti ja reippaasti! Olen niin ylpeä siitä pienestä tytöstä. Se hyökkäsi, puolusti ja pelasi maalivahtina. Mies sai katsoa kaikki matsit, me veimme Oivan kanssa pojat harkkoihin.
Tulimme EPS-päivästä suoraan talkoisiin. Lapset oli ihan sippejä, ja Mies kipeä, joten lähdimme Taimin kanssa edustamaan meidän perhettä. Laitoimme kariketta ja leikkasimme pensaat ja sain myös meidän autokatoksen tyhjennettyä, nyt sinne saa taas autonkin. Lopuksi söimme vielä makkaraa, lapsille oli limua ja mehua ja minä sai 0,6 l kuivaa omenasiideriä, jee.
Sunnuntaina olikin aika aikainen lähtö, meillä oli Toukon kanssa Pinkki, Toukon ensimmäinen partiotaitoskaba. Se kisattiin Kauniaisissa Kasavuoressa. Sää oli ihan täydellinen, kuulas syyssää. Matka oli aika pitkä, mutta hyvin lapset jaksoivat. Ja rastitkin menivät yllättävän hyvin näiltä ekan vuoden sudareilta.
Me jouduimme jättämään vikan rastin väliin, sillä säntäsimme Toukon kanssa suoraan P:n synttäreille. Sinne se ehti riekkumaan vajaaksi tunniksi. Keskiviikkona olikin sitten pidempi sessio E:n synttäreillä asukaspuistossa. Ne oli suunniteltu 2,5-tuntisiksi, mutta Touko sai olla vähän yliaikaa, sillä käytin Kaapon Jorvissa. H:n kynsi osui trampalla silmäluomeen ja oli kyllä suojelusenkeleitä matkassa, sillä kynsi osui luomeen eikä silmään. Silmä teipattiin ja on nyt jo paranemaan päin.
Kanervan silmäkulmassa oli kaksi samanlaista teippiä. Tytöille annettiin rokotus ja se meni hyvin, kunnes oli kaverin vuoro. Kaveri puristi kättä ja Kanerva näki ystävän jännittyneen ilmeen, pyörtyi ja löi päänsä lipaston kulmaan. No, ei onneksi aivotärähdystä, joten tästäkin selvittiin vähällä.
Tätä kirjoittaessani huomaan, että tässä meidän arjessamme minua ei niinkään häiritse alituinen kiire - töissä on hoppu, kotona on paljon töitä ja sitten on vielä nämä lapset harrastuksineen ja alituisine kaverisynttäreineen. Sen sijaan minua rassaa tämä koko tunneskaala, joka on koko ajan läsnä. Oiva uhmaa, Taimi raivoaa, Touko suuttuu, Kaapo murjottaa, Kanerva kapinoi ja Mies on ollut ensin stressaantunut ja nyt 1,5 viikkoa sairaana väsynyt, huolestunut ja tuskainen.
Tämä tunteiden käsittely on minulle rankkaa. Jos tunteita tulee liikaa, menee koko kroppani ahdistustilaan, jossa se vastaanottaa yhtä ainoaa tunnetta, ahdistusta. Siihen ei toki kannata jäädä vellomaan, mutta pitää miettiä, mikä tässä arjessa ahdistaa ja mitä sille voi tehdä.
Tunteille en voi mitään, niitä 7-henkisessä perheessä tulee ja menee. Liika on liikaa. Eniten kaipaisimme Miehen kanssa yhteistä aikaa, ja tähän päätin tarttua. Olimme viimeksi kahdestaan 30.4, vappuaattona, Nuuksiossa. Vapautemme kesti neljä tuntia. Tuosta hetkestä alkaa olla puolisen vuotta, joten on uuden irtioton aika. Nyt otimme hoitajan MLL:ltä. Hoitaja tulee lauantaina 3,5 tunniksi. Mies on edelleen sairaana ja minä flunssainen, mutta se ei vapautta estä. Mitähän oikein tekisimme? Voisimme mennä syömään. Tai leffaan. Keilailu ei taida tulla nyt kysymykseen, mutta ehkä se Nuuksio taas?
No mutta, on tämä välillä aika rankkaa, niin rankkaa, että muistutan joka päivä itseäni siitä, että tässä me nyt olemme, keskellä unelmaamme. Molemmilla on hyvä työ, meillä on kiva koti ja viisi ihanaa lasta. Mitä muuta voisi toivoa?
No sitä lastenhoitoapua, mutta sekin nyt järjestyy. Valoa kohti.
Saturday, October 08, 2016
Nelikymppisen valintoja
Mun isoja haaveita on olleet hyvä työ, iso perhe ja oma asunto. Tämä suuret haaveet on nyt saavutettu ja niiden suhteen tehdään enää vain pieniä viilailuja.
Lasten suhteen asia on ihan selvä: meidän lapset on nyt tässä. Ihania ovat, mutta enemmistä ei selvittäisi. Tai no, kyllä me tietty selvittäisiin, mutta kyllä tämä nyt on tässä. Ja on oikeastikin vahva tunne siitä, että kaikki meidän perheeseen kuuluvat ovat nyt saapuneet.
Ja se asunto. Meillä on 5-6 h 126 neliötä, mutta uusi asunto ja toimivat tilat. Alakerrassa on iso olkkari, keittiö ja pesu- ja kodinhoitotilat, yläkerrassa pelkkiä makkareita 5 kpl. Yksi liian vähän, mutta pienimmät jakavat huoneen. Tässä me nyt sitten asutaan, kunnes osa porukasta on muuttanut pois ja muutetaan sitten lähemmäs keskustaa pienempään kämppään.
Ja työ on sopivan haastavaa, ainakin tällä erää. Viime vuosi oli tosi mukava, tämä on ollut ehkä liiankin hektinen, mutta ei mikään ihan älytön. Työskentelen IT-projektipäällikkönä. Vedin muutaman projektin ennen Oivan syntymää ja tämä on nyt kolmas projekti Oivan syntymän jälkeen. Ihan jees.
Kun aloimme haaveilla Oivasta, halusin vauvanhoidon rinnalle jonkin oman projektin. Oli 28.2.2013 ja huomasin, että juuri sinä päivänä päättyi haku teologisen maisteriopintoihin jonkin muun tutkinnon pohjalta. No, minä olen DI, KTM, FM ja HuK, ja tuo kandi oli teoreettisesta filosofiasta. Ajattelin, että siihen päälle voisi hyvin lukea vielä uskonnonfilosofiaa. Se sopi myös tiedekunnalle ja sain opinto-oikeuden syksyllä 2013. Ensimmäisenä vuotena 2013-2014 luin paljon perus- ja aineopintokursseja, jotka vaadittiin maisterintutkinnon lisäksi. Oivan kanssa kävimme hepreassa 2014-2015 ja sain pakollisen kielikurssin suoritettua. Viime vuonna en opiskellut mitään, mutta nyt päätin taas aloittaa. Tein yhden kirjatentin ja ajauduin keskelle graduprosessia. En ole varma, onko se hyvä juttu vai ei. Se on tämän syksyn pieni valinta - jatkanko gradun työstämistä nyt vai en - mutta ei siitä siis sen enempää. Tarkoitus oli kirjoittaa vähän isommista valinnoista, joita ovat:
a) Papin ammatti. Minulla olisi nyt mahdollisuus hankkia pätevyys papin ammattiin. En ole yhtään varma, haluanko toimia pappina. Toisaalta pidän puhumisesta ja kirjoittamisesta ja ihmisten kohtaamisesta, mutten malta kuunnella. Olen tottunut itse päättämään omasta työstäni ja siitä, miten hommat hoidan, papin työnkuva vaikuttaa kaavamaisemmalta. Toisaalta haaveilen rippikoulupappina toimimisesta, ja yleensäkin kaikista leireistä, joilla voisin toimia pappina.
b) Seurakunta. Olemme ev. lut. -perhe. Emme ole kumpikaan mistään kovin uskonnollisista tai uskovaisista perheistä, mutta meille molemmille se on tärkeä asia. Käymme aina aika ajoin erilaisilla kristillisillä leireillä, kesällä olin isompien lasten kanssa New Wine -tapahtumassa Himoksella ja syksyllä olimme Espoonlahden seurakunnan leirillä Hvittorpissa. Toivon, että lapsille valkenee, mistä kristinuskossa on kysymys, ja saavat siltä pohjalta sitten tehdä aikanaan omat valintansa.
Olemme käyneet nyt muutamia kertoja tässä lähellä helluntaiseurakunnassa. Ajattelin, että siellä voisi olla vähän aktiivisempaa toimintaa. No, seurakunnassa on ihan nuoria parikymppisiä perheitä ensimmäisten lastensa kanssa ja sitten meitä vanhempia. On se vaan niin, että me emme oikein kuulu sinne. Teologiset kysymykset ovat sitten asia sinänsä. Mutta kyllä meidän täytyy löytää joku seurakunta oman kirkkomme sisältä, niin se vaan on.
c) Siirtolapuutarhamökki. Haaveilemme Niipperiin rakennettavasta siirtolapuutarhamökistä. Se olisi ihan pieni eikä siellä olisi mitään turhaa roinaa, vain sängyt tai jotkin makuupaikat ja vain tarvittavat astiat. Mökki tulisi lasten nimiin niin, että jokainen omistaisi 1/5. Tai ehkä meille kaikille seitsemälle? Mökin hinta on noin 60000-70000, ja siinä on vuokratontti. Se vuokratontti vähän ärsyttää, vuokra on 150 euroa kuussa.
Ajatuksenani on, että lapset voisivat vähän isompina käydä Espoon mökillä myös kavereidensa kanssa. Mutta toisaalta vaarilla on mökki Pusulassa. Pusulan mökkiä on rempattu nyt kaksi kesää, mutta ensi kesänä sen pitäisi olla taas käytössä. Kävisimmekö sittenkin vain siellä? Tarvitsemmeko omaa mökkiä, jossa ei ole edes uintimahdollisuutta? Haluammeko hoitaa puutarhaa? Tai no minä en, mutta Kalle?
Mutta nyt on pakko mennä aamupalalle, pt-skaba kutsuu!
Lasten suhteen asia on ihan selvä: meidän lapset on nyt tässä. Ihania ovat, mutta enemmistä ei selvittäisi. Tai no, kyllä me tietty selvittäisiin, mutta kyllä tämä nyt on tässä. Ja on oikeastikin vahva tunne siitä, että kaikki meidän perheeseen kuuluvat ovat nyt saapuneet.
Ja se asunto. Meillä on 5-6 h 126 neliötä, mutta uusi asunto ja toimivat tilat. Alakerrassa on iso olkkari, keittiö ja pesu- ja kodinhoitotilat, yläkerrassa pelkkiä makkareita 5 kpl. Yksi liian vähän, mutta pienimmät jakavat huoneen. Tässä me nyt sitten asutaan, kunnes osa porukasta on muuttanut pois ja muutetaan sitten lähemmäs keskustaa pienempään kämppään.
Ja työ on sopivan haastavaa, ainakin tällä erää. Viime vuosi oli tosi mukava, tämä on ollut ehkä liiankin hektinen, mutta ei mikään ihan älytön. Työskentelen IT-projektipäällikkönä. Vedin muutaman projektin ennen Oivan syntymää ja tämä on nyt kolmas projekti Oivan syntymän jälkeen. Ihan jees.
Kun aloimme haaveilla Oivasta, halusin vauvanhoidon rinnalle jonkin oman projektin. Oli 28.2.2013 ja huomasin, että juuri sinä päivänä päättyi haku teologisen maisteriopintoihin jonkin muun tutkinnon pohjalta. No, minä olen DI, KTM, FM ja HuK, ja tuo kandi oli teoreettisesta filosofiasta. Ajattelin, että siihen päälle voisi hyvin lukea vielä uskonnonfilosofiaa. Se sopi myös tiedekunnalle ja sain opinto-oikeuden syksyllä 2013. Ensimmäisenä vuotena 2013-2014 luin paljon perus- ja aineopintokursseja, jotka vaadittiin maisterintutkinnon lisäksi. Oivan kanssa kävimme hepreassa 2014-2015 ja sain pakollisen kielikurssin suoritettua. Viime vuonna en opiskellut mitään, mutta nyt päätin taas aloittaa. Tein yhden kirjatentin ja ajauduin keskelle graduprosessia. En ole varma, onko se hyvä juttu vai ei. Se on tämän syksyn pieni valinta - jatkanko gradun työstämistä nyt vai en - mutta ei siitä siis sen enempää. Tarkoitus oli kirjoittaa vähän isommista valinnoista, joita ovat:
a) Papin ammatti. Minulla olisi nyt mahdollisuus hankkia pätevyys papin ammattiin. En ole yhtään varma, haluanko toimia pappina. Toisaalta pidän puhumisesta ja kirjoittamisesta ja ihmisten kohtaamisesta, mutten malta kuunnella. Olen tottunut itse päättämään omasta työstäni ja siitä, miten hommat hoidan, papin työnkuva vaikuttaa kaavamaisemmalta. Toisaalta haaveilen rippikoulupappina toimimisesta, ja yleensäkin kaikista leireistä, joilla voisin toimia pappina.
b) Seurakunta. Olemme ev. lut. -perhe. Emme ole kumpikaan mistään kovin uskonnollisista tai uskovaisista perheistä, mutta meille molemmille se on tärkeä asia. Käymme aina aika ajoin erilaisilla kristillisillä leireillä, kesällä olin isompien lasten kanssa New Wine -tapahtumassa Himoksella ja syksyllä olimme Espoonlahden seurakunnan leirillä Hvittorpissa. Toivon, että lapsille valkenee, mistä kristinuskossa on kysymys, ja saavat siltä pohjalta sitten tehdä aikanaan omat valintansa.
Olemme käyneet nyt muutamia kertoja tässä lähellä helluntaiseurakunnassa. Ajattelin, että siellä voisi olla vähän aktiivisempaa toimintaa. No, seurakunnassa on ihan nuoria parikymppisiä perheitä ensimmäisten lastensa kanssa ja sitten meitä vanhempia. On se vaan niin, että me emme oikein kuulu sinne. Teologiset kysymykset ovat sitten asia sinänsä. Mutta kyllä meidän täytyy löytää joku seurakunta oman kirkkomme sisältä, niin se vaan on.
c) Siirtolapuutarhamökki. Haaveilemme Niipperiin rakennettavasta siirtolapuutarhamökistä. Se olisi ihan pieni eikä siellä olisi mitään turhaa roinaa, vain sängyt tai jotkin makuupaikat ja vain tarvittavat astiat. Mökki tulisi lasten nimiin niin, että jokainen omistaisi 1/5. Tai ehkä meille kaikille seitsemälle? Mökin hinta on noin 60000-70000, ja siinä on vuokratontti. Se vuokratontti vähän ärsyttää, vuokra on 150 euroa kuussa.
Ajatuksenani on, että lapset voisivat vähän isompina käydä Espoon mökillä myös kavereidensa kanssa. Mutta toisaalta vaarilla on mökki Pusulassa. Pusulan mökkiä on rempattu nyt kaksi kesää, mutta ensi kesänä sen pitäisi olla taas käytössä. Kävisimmekö sittenkin vain siellä? Tarvitsemmeko omaa mökkiä, jossa ei ole edes uintimahdollisuutta? Haluammeko hoitaa puutarhaa? Tai no minä en, mutta Kalle?
Mutta nyt on pakko mennä aamupalalle, pt-skaba kutsuu!
Kiekkokoulun startti
Jännitin tosi paljon kiekkokoulun alkua: oliko meillä nyt kaikki tarvittavat vehkeet? Mitä lapset tykkäävät? Osaammeko toimia hallilla oikein?
Kaikki huoli oli turhaa: kiekkokoulussa on tosi hyvä henki ja lapset tykkäävät tosi paljon. Kiekkokoulu alko viikko sitten lauantaina. Kaapo luisteli kuin vanha tekijä ja läiski maaleja, mutta Touko ja Taimi pysyivät alkuun pystyssä vain tuolin kanssa. Treenit kestävät 45 min ja jo loppuajasta ne liikkuivat ilman tuolia. Sunnuntaina jatkettiin ja silloin ei tuolia enää tarvittu, loppuajan ne menivät jo mailan kanssa.
Eilen oli EPSipäivä ja Taimin vika futisturnaus. Se päättyi iloisesti mitalli kaulassa. Kanerva kävi pienellä lenkillä kavereiden kanssa ja tytöt osallistuivat alkulämppään yhdessä, Taimi mukana myös. Sillä aikaa pojat kävivät treeneissä ja taas ne oppivat lisää. Toukokin oli mukana pelissä hienosti, toimi pikemminkin pakkina, kun taas Kaapo hyökkääjänä, teki hienoja läpiajoja ja maaleja.
Tänään ei ole kiekkokoulua kellään, sillä minä ja Touko mennään partiotaitokisaan Pinkkiin ja Kalle saa sillä aikaa elbata muiden kanssa. Eilen oli illalla vielä talkootkin, saatiin piha kuntoon, makkaraa ja mulle kuiva omenasiideri.
Kyllä tää tästä, vaikka vähän haipakkaa onkin. Ensi viikolla loppuu Toukon fudis ja sitten minä, Touko ja Taimi ollaan fudiksesta kesätauolla. Kanerva sentään jatkaa. Ja partiot pyörii normaalisti: maanantaisin Kaapon seikkailujajoukkue Ketut, tiistaisin Kanervan tarpojavartio Minifoonit ja keskiviikkoisin mun ja Toukon sudenpentulauma Ilvekset. Keskiviikkona on Kanervan ja Kaapon Temppetemmellys, tiistaina Taimin uinti ja torstaina Toukon. Näillä mennään tämä talvi.
Kaikki huoli oli turhaa: kiekkokoulussa on tosi hyvä henki ja lapset tykkäävät tosi paljon. Kiekkokoulu alko viikko sitten lauantaina. Kaapo luisteli kuin vanha tekijä ja läiski maaleja, mutta Touko ja Taimi pysyivät alkuun pystyssä vain tuolin kanssa. Treenit kestävät 45 min ja jo loppuajasta ne liikkuivat ilman tuolia. Sunnuntaina jatkettiin ja silloin ei tuolia enää tarvittu, loppuajan ne menivät jo mailan kanssa.
Eilen oli EPSipäivä ja Taimin vika futisturnaus. Se päättyi iloisesti mitalli kaulassa. Kanerva kävi pienellä lenkillä kavereiden kanssa ja tytöt osallistuivat alkulämppään yhdessä, Taimi mukana myös. Sillä aikaa pojat kävivät treeneissä ja taas ne oppivat lisää. Toukokin oli mukana pelissä hienosti, toimi pikemminkin pakkina, kun taas Kaapo hyökkääjänä, teki hienoja läpiajoja ja maaleja.
Tänään ei ole kiekkokoulua kellään, sillä minä ja Touko mennään partiotaitokisaan Pinkkiin ja Kalle saa sillä aikaa elbata muiden kanssa. Eilen oli illalla vielä talkootkin, saatiin piha kuntoon, makkaraa ja mulle kuiva omenasiideri.
Kyllä tää tästä, vaikka vähän haipakkaa onkin. Ensi viikolla loppuu Toukon fudis ja sitten minä, Touko ja Taimi ollaan fudiksesta kesätauolla. Kanerva sentään jatkaa. Ja partiot pyörii normaalisti: maanantaisin Kaapon seikkailujajoukkue Ketut, tiistaisin Kanervan tarpojavartio Minifoonit ja keskiviikkoisin mun ja Toukon sudenpentulauma Ilvekset. Keskiviikkona on Kanervan ja Kaapon Temppetemmellys, tiistaina Taimin uinti ja torstaina Toukon. Näillä mennään tämä talvi.
Subscribe to:
Posts (Atom)