Päätimme viettää reissupäivää Miehen viimeisen lomapäivän kunniaksi. Ajoimme SeaLifeen ja ihastuimme kaikki. Mikko Meriahven, ujo tursas, meduusat, rauskut ja hait eivät jättäneet ketään kylmäksi. Opas kertoi meritähtien oudoista ruokailutottumuksista ja Kääpä ja Minikääpä uskalsivat koskettaa merisiiliä. Tiesittekö muuten, että meritähdillä ja -siileillä ei ole aivoja? Toukoa nauratti, kun puhuttiin meritähden pepusta ja se yritti saada muita kääpiä mukaan hihitykseen. Lisäksi saimme koskea rauskujen ja haiden poikaspusseihin. Lapset saivat tehtäväkortit, joihin liittyvät kysymykset löytyivät matkan varrelta. Yhdeksän kysymyksen jälkeen käävät saivat kaulaan hienot mitallit. Kaupasta valittiin matkamuistot: Toukolaiselle mustekala, Minikäävälle rausku ja Käävälle merikilpikonna. Niillä ne ovat nyt kovasti leikkineet.
Kävimme vielä syömässä Rolle- ja lastenateriat. Kääpä tosin humpsautti puolisen litraa kokista kesämekolleen, vilvoitti mukavasti, ja Miniäinen veti lipat matkalla autolle ja koko käsivarsi oli asfaltti-ihottuman peitossa. Tästä huolimatta suuntasimme Selloon. Kääpä sai vihdoin kesäkengät, Miniäiselle ostin omat pari päivää sitten, ja Minikääpä sai isojen potkulaudan. Se on sinnikkäästi mennyt kolme kesää kolmipyöräisellään, mutta nyt sen peri Toukolainen, joka olikin heti kuin vanha tekijä. Se teki ensi töikseen kierroksen pihan ympäri ja parkkerasi lopuksi tyylikkästi.
Eilen olimme L:n ja I:n kanssa HopLopissa. Toukolainen oli tosi hurja ja taitava ja pärjäsi omin päin kaikissa isojen vehkeissä. Seuraavaksi suuntasimme Aslakin kautta Tapiolan altaalle piknikille ja uimaan. Lapsilla sujui leikit hienosti ja aikuiset saivat rupatella - töistä, autoista, asunnoista ja lapsista, mistäpäs muusta.
Tänään ollaan vietetty kotipäivää. Aamupäivällä ulkoilimme ja iltapäivällä käävät saivat kutsua muutaman pihakaverin kylään. Minikäävän ystävänä oli Sara ja Käävän kaverina Luukas. Toukolainenkin pääsi mukaan leikkiin. Pari tuntia meni ilman hämminkejä, mitä nyt Touko kävi aika ajoin alakerrassa kuuntelemassa satuja: Tomppaa, Minttua ja Myyrää ja uutuutena "Viivin uusi vauva".
Thursday, July 28, 2011
25.7.2001
Tapasin Miehen vanhemmat ensimmäisen kerran kesällä 2001. Mies oli etukäteen valmistellut minua tapaamiseen ja selittänyt, että heidän perheessään on hyvin tiukat sukupuoliroolit. Mökillä miehet tekevät keskenään miesten töitä ja naiset puuhailevat keittiössä valmistellen päivällistä pitkän kaavan mukaan.
No, mikäpäs siinä, ajattelin, osaanhan ainakin pilkkoa salaattia.
Saavuimme Joutsan mökille ja parkkeerasin Miehen veljeltä lainatun auton pihaan. Samassa tummahiuksinen nainen säntäsi vastaan koiran kanssa. Kävi ilmi, että koira oli löytynyt kadulta Liettuasta ja saanut varsin vapaan kasvatuksen pentuaikoinaan.
Juttelimme terassilla, grillasimme ja saunoimme. Olin erittäin yllättynyt grillauksesta, sillä grillattavat vain pistettiin grilliin ja odoteltiin - ei tuntikausien valmisteluita!
Myöhemmin kävi ilmi, että Mies oli vain juksannut ja halunnut lisätä jännitystäni. No, pian lähdimmekin sitten kyläilemään Liettuaan, jossa Miehen perhe tuolloin asui.
Matkustimme laivalla Tallinnaan ja bussilla Vilnaan, tuttu reitti molemmille. Miehen äiti näytti meille kaupunkia ja paljon olikin muuttunut viidessä vuodessa: kaupungin olivat vallanneet supermarketit! Minima, Media ja Maxima. Paras oli tietenkin Maxima, joka muistutti vähän Kantsun Maxia (nykyistä Prismaa, entistä Eka Markettia), mutta oli paaljon suurempi ja leveäkäytäväisempi. Ja hinnat olivat toki edullisia.
Shoppailimme, pelasimme Miehen pikkuveljen kanssa Simsiä ja luin Harry Potteria. Kunnes sitten 25.7.2001 käytiin seuraava keskustelu Maximan yläkerrassa:
Mies polvistui: "Tuletko vaimokseni?" "Tahdon!", vastasin.
Ostimme Vilnasta kihlasormukset ja juhlimme Justaksen kanssa. Seuraavana päivänä köröttelimme krapulaisina kotiin Baltian halki, minä luin Puukemiaa.
No, mikäpäs siinä, ajattelin, osaanhan ainakin pilkkoa salaattia.
Saavuimme Joutsan mökille ja parkkeerasin Miehen veljeltä lainatun auton pihaan. Samassa tummahiuksinen nainen säntäsi vastaan koiran kanssa. Kävi ilmi, että koira oli löytynyt kadulta Liettuasta ja saanut varsin vapaan kasvatuksen pentuaikoinaan.
Juttelimme terassilla, grillasimme ja saunoimme. Olin erittäin yllättynyt grillauksesta, sillä grillattavat vain pistettiin grilliin ja odoteltiin - ei tuntikausien valmisteluita!
Myöhemmin kävi ilmi, että Mies oli vain juksannut ja halunnut lisätä jännitystäni. No, pian lähdimmekin sitten kyläilemään Liettuaan, jossa Miehen perhe tuolloin asui.
Matkustimme laivalla Tallinnaan ja bussilla Vilnaan, tuttu reitti molemmille. Miehen äiti näytti meille kaupunkia ja paljon olikin muuttunut viidessä vuodessa: kaupungin olivat vallanneet supermarketit! Minima, Media ja Maxima. Paras oli tietenkin Maxima, joka muistutti vähän Kantsun Maxia (nykyistä Prismaa, entistä Eka Markettia), mutta oli paaljon suurempi ja leveäkäytäväisempi. Ja hinnat olivat toki edullisia.
Shoppailimme, pelasimme Miehen pikkuveljen kanssa Simsiä ja luin Harry Potteria. Kunnes sitten 25.7.2001 käytiin seuraava keskustelu Maximan yläkerrassa:
Mies polvistui: "Tuletko vaimokseni?" "Tahdon!", vastasin.
Ostimme Vilnasta kihlasormukset ja juhlimme Justaksen kanssa. Seuraavana päivänä köröttelimme krapulaisina kotiin Baltian halki, minä luin Puukemiaa.
Saturday, July 23, 2011
Reseptejä
Kun nyt listaamaan aloin, niin laitan tähän vielä muutamia kesän herkkureseptejä, tai siis ruokia, joista ollaan tykätty. Perussettiähän on siis Pääkallo (makrua + jauhista), josta Mies osaa tehdä gourmet-version. Siitä tulee aina kaksi ateriaa, joten seuraavana päivänä lämmitetään loput kattilassa tai tehdään makaronilaatikko. Meillä ei tosiaan ole enää mikroa, kun vanha hajosi ja ilmankin ollaan pärjätty. Katsotaan, tuleeko vauvaelämän myötä mikrotarve. Muistaakseni soseet sai kätevästi lämmitettyä mikrossa.
1. Tonnikalapasta
-2 prk tonnaria öljyssä
-1 prk paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja
-1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
-kierrepastaa
2. Possua uunissa
-Possun ulkofileepihvejä
-maustettuja lohkoperunoita
-kevätsipulinyytti (folioon + voita)
-Bearnaise-kastike
-jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, mozzarellaa, kevätsipulin varsia
3. Possua pannulla (Miehen bravuuri, haudutetaan hyvin kannen alla)
-Rypsipossun suikaleita
-Ruskea kastike
-Uudet perunat tai muussi + salaattia
4. Juustokeksit
-250 g voita/margariinia
-7 dl vehnistä
-4 dl juustoraastetta
-1 tl suolaa
-2 dl kermaa
-1 tl hiivaa
Vehnis, pehmeä voi, juustoraaste ja suola sekoitetaan. Hiiva liuotetaan kermaan ja lisätään joukkoon. Pistetään puoleksi tunniksi kylmään. Taputellaan pellille levyksi, pistellään reiät haarukalla, voidellaan munalla ja jaetaan neliöiksi. Paistetaan 200 asteessa 10-15 min. Irrotetaan keksit toisistaan veitsellä.
5. Leffaillan meetwurstipikapizzat
-1 pkt (joulusta jääneitä) lehtitaikinalevyjä
-1 prk tomaattipyrettä
-sipulisilppua pakkasesta
-meetwurstia
-juustoraastetta (leivonnasta ylijäänyt raaste kannattaa pakastaa ja käyttää ruuanlaitossa)
Kaikille on maistunut myös raparperipiirakka ja vaniljajätski, raparperikiisseli ja mansikat & kirsikat.
1. Tonnikalapasta
-2 prk tonnaria öljyssä
-1 prk paprikatäytteisiä vihreitä oliiveja
-1 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
-kierrepastaa
2. Possua uunissa
-Possun ulkofileepihvejä
-maustettuja lohkoperunoita
-kevätsipulinyytti (folioon + voita)
-Bearnaise-kastike
-jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, mozzarellaa, kevätsipulin varsia
3. Possua pannulla (Miehen bravuuri, haudutetaan hyvin kannen alla)
-Rypsipossun suikaleita
-Ruskea kastike
-Uudet perunat tai muussi + salaattia
4. Juustokeksit
-250 g voita/margariinia
-7 dl vehnistä
-4 dl juustoraastetta
-1 tl suolaa
-2 dl kermaa
-1 tl hiivaa
Vehnis, pehmeä voi, juustoraaste ja suola sekoitetaan. Hiiva liuotetaan kermaan ja lisätään joukkoon. Pistetään puoleksi tunniksi kylmään. Taputellaan pellille levyksi, pistellään reiät haarukalla, voidellaan munalla ja jaetaan neliöiksi. Paistetaan 200 asteessa 10-15 min. Irrotetaan keksit toisistaan veitsellä.
5. Leffaillan meetwurstipikapizzat
-1 pkt (joulusta jääneitä) lehtitaikinalevyjä
-1 prk tomaattipyrettä
-sipulisilppua pakkasesta
-meetwurstia
-juustoraastetta (leivonnasta ylijäänyt raaste kannattaa pakastaa ja käyttää ruuanlaitossa)
Kaikille on maistunut myös raparperipiirakka ja vaniljajätski, raparperikiisseli ja mansikat & kirsikat.
Buduja (Lintsi vs. Gormitit)
Listaan tähän vähän toteutuneita kesäkustannuksia.
1) Gormitit
-42 ukkoa
-Saari
-Rakennus
120 euroa
2) Lintsi
-4 ranneketta
-popparit, hattarat, kokis, pillimehu, metrilakut, eväskeksit, Miehen (pakollinen) hodari
-onginnat ja narunvedot
-parkkis ja bensat
135 euroa
Lisään tähän yhteyteen vielä Lintsi-suosikit:
Kääpä: kivoin Linnunrata, pelottavin Linnunrata
Minikääpä: kivoin Vekkula, pelottavin Kahvikupit
Toukolainen: kivoin Rekkaralli, pelottavin Kuumailmapallot
3) Retkeilyvarusteet
-Käävän makuupussi
-Miehen sadeviitta
-Kartta, kompassi, narua, myrskylyhty
130 euroa
4) Käävän koululaishuone
-Työpöytä, tuoli, valaisin, roskis, matto, lelukori
170 euroa
Siinäpä ne isoimmat menoerät. Minikäävän kesälomaunelma oli sellainen, että ollaan vaan kotona ja ostetaan paljon uusia leluja. Kääpä taas haaveili Nuuksiosta ja Lintsistä. Mies halusi olla kotona ja minä reissata. Toukolainen osaa vielä olla onnellinen missä vain.
=> Tehtävä suoritettu, haaveet toteutettu.
Minä haluaisin kyllä vielä Korkeasaareen ja SeaLifeen, kummassakaan ei olla koskaan oltu lasten kanssa. Keskiviikkona mennään L:n, I:n ja P:n kanssa Vasikkasaareen tai Hoploppiin säästä riippuen. Tänään meillä on illalla levyraati. Mies on valinnut biisit ja kappaleelle saa antaa yksi, kaksi tai kolme leppäkerttua. Saas nähdä, kuinka käy.
Lisäksi päivälle on luvassa lisää roudausta. Vielä pitäisi kantaa kymmenisen metriä kirjoja ja muutama Lundia alakertaan, niin sitten pääsisikin jo laittelemaan sitä Kääpäläisen huonetta. Sitä odotan!
Katsottiin eilen lasten kanssa kesäkuvia (Lintsi, juhannus, Nuuksio). Kääpä on ollut nyt useana iltana itkuinen, väsymystä vain, ja eilen sitten otimme kaikki sisään kahdeksalta. Silti likka meni taas yliväsyneeksi ja väritteli kymmeneltä keittiössä Top Modelia. Katsoimme yhdessä sään ja sitten uni onneksi tulikin.
Mies kävi päivällä kääpäin kanssa kaupassa ja minä katselin sillä välin kaikki perhekuvamme Käävän syntymästä alkaen. Olen viime aikoina murehtinut ja märehtinyt kaikkia kurjuuksia ja ollut katkera siitä, mitä meillä ei ole. Suru ja huoli on purkautunut kiukkuna, vihana ja katkeruutena. Nyt valokuvia katsomalla muisti taas sen, mitä meillä on, ja paljon onkin. Siihen keskittyminen on huomattavasti antoisampaa.
Kun käävät nukkuivat, askartelin vielä vähän. Minulla on oman elämän albumi ja leikkasin siihen talteen itseäni koskevia juttuja työpaikkani jo edesmenneestä lehdestä. Katsoin kuvia työmatkalta Berliinistä vuodelta 2003 ja löysin jutun kesän 2008 Orlandon reissusta. Molemmat reissut ovat sikäli merkityksellisiä, että vähän niiden jälkeen ovat uudet käävät saaneet alkunsa. Kääpä syntyi kesällä 2004 ja Toukolainen keväällä 2009. Kai sitä tarvitsee pientä irtiottoa, ennen kuin on taas valmis orientoitumaan kotikauteen.
Ja kas, löysin myös kuvia kakuista, joita teimme kollegani kanssa valmistuttuamme diplomi-insinööreiksi. Olimme tehneet hedelmä-, suklaa- ja kinuskikakut ja kakkuja koristivat tietenkin siloksisubstituoidut metalloseenikatalyytit, jotka olimme väkertäneet kiiveistä, viinirypäleistä ja nonparelleista. Minä poseerasin yhdessä kuvassa ja näytin Miehen mielestä 15-16-vuotiaalta. Todellisuudessa olin tuolloin 23, mutta opiskeluaikaisen köyhyyden aiheuttama laihuus sai varmaankin minut näyttämään ihan tyttöseltä. Samassa albumissa oli myös kuvia hurjista Jääkuningatar-vuosistani (kuukausistani?). Oi niitä aikoja :)
1) Gormitit
-42 ukkoa
-Saari
-Rakennus
120 euroa
2) Lintsi
-4 ranneketta
-popparit, hattarat, kokis, pillimehu, metrilakut, eväskeksit, Miehen (pakollinen) hodari
-onginnat ja narunvedot
-parkkis ja bensat
135 euroa
Lisään tähän yhteyteen vielä Lintsi-suosikit:
Kääpä: kivoin Linnunrata, pelottavin Linnunrata
Minikääpä: kivoin Vekkula, pelottavin Kahvikupit
Toukolainen: kivoin Rekkaralli, pelottavin Kuumailmapallot
3) Retkeilyvarusteet
-Käävän makuupussi
-Miehen sadeviitta
-Kartta, kompassi, narua, myrskylyhty
130 euroa
4) Käävän koululaishuone
-Työpöytä, tuoli, valaisin, roskis, matto, lelukori
170 euroa
Siinäpä ne isoimmat menoerät. Minikäävän kesälomaunelma oli sellainen, että ollaan vaan kotona ja ostetaan paljon uusia leluja. Kääpä taas haaveili Nuuksiosta ja Lintsistä. Mies halusi olla kotona ja minä reissata. Toukolainen osaa vielä olla onnellinen missä vain.
=> Tehtävä suoritettu, haaveet toteutettu.
Minä haluaisin kyllä vielä Korkeasaareen ja SeaLifeen, kummassakaan ei olla koskaan oltu lasten kanssa. Keskiviikkona mennään L:n, I:n ja P:n kanssa Vasikkasaareen tai Hoploppiin säästä riippuen. Tänään meillä on illalla levyraati. Mies on valinnut biisit ja kappaleelle saa antaa yksi, kaksi tai kolme leppäkerttua. Saas nähdä, kuinka käy.
Lisäksi päivälle on luvassa lisää roudausta. Vielä pitäisi kantaa kymmenisen metriä kirjoja ja muutama Lundia alakertaan, niin sitten pääsisikin jo laittelemaan sitä Kääpäläisen huonetta. Sitä odotan!
Katsottiin eilen lasten kanssa kesäkuvia (Lintsi, juhannus, Nuuksio). Kääpä on ollut nyt useana iltana itkuinen, väsymystä vain, ja eilen sitten otimme kaikki sisään kahdeksalta. Silti likka meni taas yliväsyneeksi ja väritteli kymmeneltä keittiössä Top Modelia. Katsoimme yhdessä sään ja sitten uni onneksi tulikin.
Mies kävi päivällä kääpäin kanssa kaupassa ja minä katselin sillä välin kaikki perhekuvamme Käävän syntymästä alkaen. Olen viime aikoina murehtinut ja märehtinyt kaikkia kurjuuksia ja ollut katkera siitä, mitä meillä ei ole. Suru ja huoli on purkautunut kiukkuna, vihana ja katkeruutena. Nyt valokuvia katsomalla muisti taas sen, mitä meillä on, ja paljon onkin. Siihen keskittyminen on huomattavasti antoisampaa.
Kun käävät nukkuivat, askartelin vielä vähän. Minulla on oman elämän albumi ja leikkasin siihen talteen itseäni koskevia juttuja työpaikkani jo edesmenneestä lehdestä. Katsoin kuvia työmatkalta Berliinistä vuodelta 2003 ja löysin jutun kesän 2008 Orlandon reissusta. Molemmat reissut ovat sikäli merkityksellisiä, että vähän niiden jälkeen ovat uudet käävät saaneet alkunsa. Kääpä syntyi kesällä 2004 ja Toukolainen keväällä 2009. Kai sitä tarvitsee pientä irtiottoa, ennen kuin on taas valmis orientoitumaan kotikauteen.
Ja kas, löysin myös kuvia kakuista, joita teimme kollegani kanssa valmistuttuamme diplomi-insinööreiksi. Olimme tehneet hedelmä-, suklaa- ja kinuskikakut ja kakkuja koristivat tietenkin siloksisubstituoidut metalloseenikatalyytit, jotka olimme väkertäneet kiiveistä, viinirypäleistä ja nonparelleista. Minä poseerasin yhdessä kuvassa ja näytin Miehen mielestä 15-16-vuotiaalta. Todellisuudessa olin tuolloin 23, mutta opiskeluaikaisen köyhyyden aiheuttama laihuus sai varmaankin minut näyttämään ihan tyttöseltä. Samassa albumissa oli myös kuvia hurjista Jääkuningatar-vuosistani (kuukausistani?). Oi niitä aikoja :)
Thursday, July 21, 2011
Ylipitkä kesäpostaus
Jopas tämä loma on mennyt vauhdilla. Miehellä on viisi lomapäivää jäljellä ja to do -listalla on vielä vaikka mitä. No, onneksi kesä jatkuu edelleen. Tai onneksi ja onneksi. En ole koskaan pitänyt helteistä, ja siksi en minnekään etelän rantalomille ole hinkunutkaan. Paitsi syksyllä ja keväällä ne olisivat ihan jees. Mutta nyt tämän mahan kanssa helteet ovat vieläkin tuskaisempia. Näin lomalla tämä vielä menettelee: voin nukkua päikkärit, siis pitää oikein kunnon siestan, ja sitten saan taas valvoa vilpoiseen aikaan. Frasier ja Vauva-palsta ei nyt ole ehkä mitään kaikkein kultivoituneinta ohjelmaa, mutta sillä mennään. Välillä tassuttelen pihalle istuskelemaan ja nauttimaan viileästä yöilmasta.
Sitten viime postauksen onkin tapahtunut vaikka mitä. Saimme toisen rantareissun tehtyä. Sinilevän vuoksi emme päässeet Pitkäjärveen, vaan ajelimme Odilammelle. Se on ihan lemppariuimapaikkani. Minä uin ulpukoiden seassa ja lapset yrittivät kalastaa ahvenia rantavedestä ämpärillä. Minikääpä liittyi sorsapoikueen jatkoksi ja vaapotti pitkin rantaa muiden poikasten perässä.
Sunnuntaina kävin taas kävelyllä ystävän kanssa. Helteiden vuoksi lykkäsimme reissua ja tapasimme vasta Kympin uutisten jälkeen. Puolilta öin alkoikin olla jo ihan käypä kävelysää.
Maanantaina vietimme Käävän toiveesta leffailtaa. Ne tekivät reissun Karakallioon ja vuokrasivat Viidakkopojan. Herkkuina meillä oli minidonitseja, ritiläsipsejä ja itsetehtyjä meetwurstipikapizzoja.
Kun käävät olivat jo unilla, sain vielä inspiksen pistää leikkihuoneen pikkuparven,lipaston ja patjan myyntiin. Kuvasin ja otin mittoja ja laadin huutisilmoitukset. Parvesta ja patjasta on tullut jo huuto, kunpa vielä joku tarvitsisi tuota lipastoakin. Jos ei, niin täytyy taas tilata Pelastusarmeija sitä noutamaan. Samaan kyytiin saa sitten muutakin, jos oikein innostuu raivaamaan paikkoja.
Olimme muuten myös shoppailemassa. Minä halusin ostaa Taimi-Topiaalle ihan ikioman lipaston, johon saa sen roippeet. Tuo vanha oli liian pieni siihen tarkoitukseen. Käävälle olemme laittamassa ihan oikeaa omaa huonetta. Nythän se nukkuu kirjastohuoneessa kirjojen keskellä ja sen pieni sänky on vain tuupattu sinne. Ostimme työpöydän, roskiksen (Kääpä kertoi tarvitsevansa), työvalaisimen ja -tuolin. Lähdimme liikkeelle klo 13 neuvolan kautta, sitten suuntasimme Kodin Ykköseen törsäämään Miehen töistä saamaa lahjakorttia, sitten ostimme loput retkeilytarvikkeet (Käävälle makuupussi ja kompassi, kartta, narua ja myrskylyhty) ja lopulta pääsimme Suureen Lelukauppaan, joka oli Minikäävän tärkein kesälomatoive. Miniäinen itse löysikin lelunsa jo Kodin Ykkösestä, joku Gormitien rakennus, ja lisäksi pojat saivat lisäGormitteja. Toukolaiselle ostimme surfaavan Pet Shop -kilpikonnan, joten nyt konnat voivat tervehtiä toisiaan (Päivää!). Kääpä ei keksinyt lelua, mutta illan päätteeksi Kääpä-tavaraa oli kertynyt iso röykkiö, siis niitä huonekaluja ja retkeilytarvikkeita. Kävimme välissä ulkoilemassa Ymmerstassa ja lopulta saimme kahdeksalta ruokaa Ikeassa.
Nyt on sitten luvassa roudausta, vähän olemmekin jo aloitelleet: kaikki kirjat pitää kantaa alakerran leikkihuoneeseen, Lundiat purkaa ja koota ja sitten saa kasata T-T:n lipaston ja Käävän uudet vehkeet. Nämä helteet eivät oikein tuohon inspiroi, mutta onneksi tässä on aikaa.
Minikääpä on muuten rakastunut: se meinaa mennä naimisiin pihan Saran kanssa. Ne kulkee käsi kädessä ja pussailee. Nyt ne istuu tuossa asfaltilla ja syö yhdessä muroja.
Minikäävän kesään on kuulunut kaksi isoa asiaa: Sara ja Gormitit. Leikkii se välillä toki muutakin. Yhtenä päivänä Miniäinen teippaili lattian täyteen nuolia ja teki ratoja pahvista. Sitten ne ajelivat Toukolaisen kanssa potkuautoillaan rataa pitkin uudestaan ja uudestaan. Välillä törmättiin ja naurettiin.
Kaikki Käävät tekivät myös pahvista junan. Kaksi ekaa vaunua saatiin kätevästi pahvilaatikoista ja kolmannen Kääpä teippaili itse pahvista. Mies istui keskimmäisessä ravintolavaunussa kahvia hörppien ja käävät ohjasivat. Myöhemmin yhdestä vaunusta tehtiin leluvaunu ja kuskit saivat katsoa tietsikalta lastenohjelmia.
Gormiteista tosiaan puhutaan paljon näinä aikoina. Minikääpä kertoi, että Gormitteihin liittyy kolmenlaista yllätyksellisyyttä, jolloin ei etukäteen tiedä, minkä Gormitin saa:
1) Gormit voi kuoriutua munasta. Sen me näimme eilen, kun Miniäinen sai vihdoin haaveilemansa Gormit-munan. "Mua jännittää ihan liikaa!"
2) Nelipakkauksissa yksi Gormiteista on piilotettu pahvin sisään.
3) Gormitin voi ostaa pussissa, jolloin vain tunnustelemalla selviää, minkä saa. Minä istuin siis BR-lelujen lattialla tunnustelemassa ja onnistuin täydellisesti. Saimme puuttuvan Metsänväen, jolla on päänä puunrunko, sekä Vedenväen johtajan.
Kääpä on hurahtanut pariin biisiin. Se laulaa Mökkitietä ja Pienissä häissä. Sen vuoksi käävillä on taiteilijanimet, KarvaKanerva, KaapoGormitti ja ToukoToukka. Toukolainen selittää:
"Isi Gormitti. Äiti Gormitti. Kaapo Gormitti. Kanerva Gormitti. Touko Toukka. Minä olen Toukka."
Sainkin tässä viettää aikaa pikku-ukkojeni kanssa, sillä Mies ja Kääpä lähtivät kahdestaan Nuuksioon. Minikäävänkin piti mennä, mutta sitä alkoi viime tipassa pelottamaan. Niinpä me teimme jännittävän seikkailun keskenämme. Aloitimme Terveystalosta, ja pojat saivat ottaa itse vesiautomaatista vettä. Koko paikka lainehti, mutta onneksi oli aika jatkaa matkaa. Menimme apteekkiin ja sieltäkin löytyi samainen automaatti. Nyt annoin Miniäisen ottaa vain puoli lasillista per poika. Kävimme Hesessä syömässä ja ukot saivat Bamse-tarrakirjat. Miniäinen kirjoitteli tarroilla hassuja sanoja ja Toukolainen liimasi tähtitarroja silmiinsä. Niillä kelpasi hauskuuttaa Riikka-kummia, johon myös törmäsimme. Kävin haaveilemassa Baby Björn sitteristä T-T:lle, mutten raaskinut ostaa. Sillä ei ole hoppu. Ja lopulta päädyimme tietenkin lelukauppoihin. BR-leluissa piipahdimme, mutta Cittarista löysimme jokaiselle jotain: tokavika Metamorfoosi Gormit (Metsänväen kiemurakäsi) ja Toukolle kilpikonnamies, neljä uutta Mini Zhu Zhu Petsiä ja Miniäiselle se Gormit muna. Käävälle ostimme tuliaisiksi pieniä kuplissa asuvia otuksia.
Illan vietimmekin sitten omassa pihassa. Miniäinen leikki muiden lasten kanssa ja Toukolainen potkulautaili. Se ei ollut ennen tehnyt sitä hommaa, mutta hienostihan se sujui. Ukkeli potkutteli heti kärkeen pitkän lenkin koko pihan ympäri.
Samaan aikaan Nuuksio-porukka oli nauttinut luonnon rauhasta. Kääpä pääsi uimaan kolme kertaa ja uikin koiraa pari metriä. Selkää se osasi uida jo uimakoulussa sen vaadittavat 15 m, mutta tuo koira ei oikein lähtenyt sujumaan. Nyt lapsi hoksasi, että sen pitää mennä vähän syvempään veteen, niin homma toimii. Kääpä sai uimakavereikseen sorsia ja telkän ja rannalle lauman japanilaisturisteja ihastelemaan. Näin meillä Suomessa: lapset ja linnut kylpevät keskenään kuin missäkin Paratiisissa!
Yhden illan sain viettää nelistään kääpäin kanssa Miehen ollessa kaupungilla. "Isi meni kaupungille juomaan maitoo!" tiesi Toukolainen. Käävät leikkivät pihassa Luolamiehiä, siis ei niitä Olipa kerran ihmisen ensimmäisen jakson luolamiehiä vaan toisen jakson, ja Toukolainenkin teki keittoa täysillä muiden mukana. Parasta oli, että minä sain istua sohvalla yökkäri päällä ja siemailla teetä. Välillä ruokin niitä juustokekseillä ja niitä ne tulivat napostelemaan portaille. Sitten levitimme olkkarin lattialle piknikviltin ja sain katsella HeviGormittien esiintymistä sohvalla. Toukolainen soitti rumpua ja isommat kitaraa. Iltasaduksi aloitimme Heinähattua, Vilttitossua ja Vauvaa.
Edellisenä päivänä olimme olleet Lintsillä. Se on parasta koko kesässä. Nyt Minikääpäkin oli vihdoin metrin ja isommat käävät saivat Pikkuhupi-rannekkeet, Toukolaiselle otimme Minihuvin. Meitä oli koolla isompikin porukka: {S, M, I, M}, {L (P oli Porissa)}, {H, O, V} ja {M, K, V}. Laitteisiin löytyi aina seuraa ja aikuisillakin oli oikein rattoisaa. Illan päätteeksi kiskoimme vielä hattarat ja kävimme narunvedossa ja onginnassa. Opimme sen, että leluasiat pitää hoitaa alkuillasta, sillä väsyneelle lapselle tulee aina juuri se väärä palkinto. Tällä kertaa Kääpä ja Toukolainen olivat tyytyväisiä omiinsa, mutta Miniäinen kiukutteli. Lopulta keltainen apina olikin oikein mukava ja hiirikin ihan ok.
Sunnuntaina menimme katsomaan Mummoa Terhokotiin. Kääpiä vähän jännitti, mutta paikka osoittautui oikein mukavaksi: Mummon huoneesta pääsi pihalle puutarhakeinuun ja iso akvaariokin oli ihan lähellä. Mummo oli ihanan hyvässä kunnossa, olimme ehtineet jo olla huolissamme.
Viime tiistaille oli vielä sovittuna menoa: pidimme pitkästä aikaa mammaraamistapaamisen. Porukka asuu nykyään siellä täällä, mutta Kaivokselassa kokoontui kuitenkin kuusi äitiä (M, H, E, K, A, K) ja 15 lasta. Oli aika hulina, mutta leikit sujuivat, juttu luisti ja ruokakin maistui. Touko ramppasi ees taas pihalle ja sisälle ja puki ja riisui pippistään. Minikääpä sai Aaronin ja Pauluksen Gormit-kavereiksi ja Kääpä pääsi leikkeihin isojen tyttöjen kanssa.
Tällaisissa merkeissä on meidän kesä sujunut. Loppuajan käävät ovat leikkineet pihassa, tai sitten alkaneet vesisotaa tai uineet tuossa takapihalla. Mies äsken totesi, että on ollut oikein täydellinen loma, ja niinhän se onkin. Minäkin sain viettää jo kolme mökkiviikonloppua ennen varsinaista kesälomaa, ja vielä olisi ainakin yksi luvassa. Joten ei valittamista tälläkään suunnalla.
Ja ai niin! Toukolainen pottailee! Pissat se tekee useimmiten pottaan mutta kakat lattialle. Kivempi olisi ehkä toisin päin, mutta joka tapauksessa: JEE!
Sitten viime postauksen onkin tapahtunut vaikka mitä. Saimme toisen rantareissun tehtyä. Sinilevän vuoksi emme päässeet Pitkäjärveen, vaan ajelimme Odilammelle. Se on ihan lemppariuimapaikkani. Minä uin ulpukoiden seassa ja lapset yrittivät kalastaa ahvenia rantavedestä ämpärillä. Minikääpä liittyi sorsapoikueen jatkoksi ja vaapotti pitkin rantaa muiden poikasten perässä.
Sunnuntaina kävin taas kävelyllä ystävän kanssa. Helteiden vuoksi lykkäsimme reissua ja tapasimme vasta Kympin uutisten jälkeen. Puolilta öin alkoikin olla jo ihan käypä kävelysää.
Maanantaina vietimme Käävän toiveesta leffailtaa. Ne tekivät reissun Karakallioon ja vuokrasivat Viidakkopojan. Herkkuina meillä oli minidonitseja, ritiläsipsejä ja itsetehtyjä meetwurstipikapizzoja.
Kun käävät olivat jo unilla, sain vielä inspiksen pistää leikkihuoneen pikkuparven,lipaston ja patjan myyntiin. Kuvasin ja otin mittoja ja laadin huutisilmoitukset. Parvesta ja patjasta on tullut jo huuto, kunpa vielä joku tarvitsisi tuota lipastoakin. Jos ei, niin täytyy taas tilata Pelastusarmeija sitä noutamaan. Samaan kyytiin saa sitten muutakin, jos oikein innostuu raivaamaan paikkoja.
Olimme muuten myös shoppailemassa. Minä halusin ostaa Taimi-Topiaalle ihan ikioman lipaston, johon saa sen roippeet. Tuo vanha oli liian pieni siihen tarkoitukseen. Käävälle olemme laittamassa ihan oikeaa omaa huonetta. Nythän se nukkuu kirjastohuoneessa kirjojen keskellä ja sen pieni sänky on vain tuupattu sinne. Ostimme työpöydän, roskiksen (Kääpä kertoi tarvitsevansa), työvalaisimen ja -tuolin. Lähdimme liikkeelle klo 13 neuvolan kautta, sitten suuntasimme Kodin Ykköseen törsäämään Miehen töistä saamaa lahjakorttia, sitten ostimme loput retkeilytarvikkeet (Käävälle makuupussi ja kompassi, kartta, narua ja myrskylyhty) ja lopulta pääsimme Suureen Lelukauppaan, joka oli Minikäävän tärkein kesälomatoive. Miniäinen itse löysikin lelunsa jo Kodin Ykkösestä, joku Gormitien rakennus, ja lisäksi pojat saivat lisäGormitteja. Toukolaiselle ostimme surfaavan Pet Shop -kilpikonnan, joten nyt konnat voivat tervehtiä toisiaan (Päivää!). Kääpä ei keksinyt lelua, mutta illan päätteeksi Kääpä-tavaraa oli kertynyt iso röykkiö, siis niitä huonekaluja ja retkeilytarvikkeita. Kävimme välissä ulkoilemassa Ymmerstassa ja lopulta saimme kahdeksalta ruokaa Ikeassa.
Nyt on sitten luvassa roudausta, vähän olemmekin jo aloitelleet: kaikki kirjat pitää kantaa alakerran leikkihuoneeseen, Lundiat purkaa ja koota ja sitten saa kasata T-T:n lipaston ja Käävän uudet vehkeet. Nämä helteet eivät oikein tuohon inspiroi, mutta onneksi tässä on aikaa.
Minikääpä on muuten rakastunut: se meinaa mennä naimisiin pihan Saran kanssa. Ne kulkee käsi kädessä ja pussailee. Nyt ne istuu tuossa asfaltilla ja syö yhdessä muroja.
Minikäävän kesään on kuulunut kaksi isoa asiaa: Sara ja Gormitit. Leikkii se välillä toki muutakin. Yhtenä päivänä Miniäinen teippaili lattian täyteen nuolia ja teki ratoja pahvista. Sitten ne ajelivat Toukolaisen kanssa potkuautoillaan rataa pitkin uudestaan ja uudestaan. Välillä törmättiin ja naurettiin.
Kaikki Käävät tekivät myös pahvista junan. Kaksi ekaa vaunua saatiin kätevästi pahvilaatikoista ja kolmannen Kääpä teippaili itse pahvista. Mies istui keskimmäisessä ravintolavaunussa kahvia hörppien ja käävät ohjasivat. Myöhemmin yhdestä vaunusta tehtiin leluvaunu ja kuskit saivat katsoa tietsikalta lastenohjelmia.
Gormiteista tosiaan puhutaan paljon näinä aikoina. Minikääpä kertoi, että Gormitteihin liittyy kolmenlaista yllätyksellisyyttä, jolloin ei etukäteen tiedä, minkä Gormitin saa:
1) Gormit voi kuoriutua munasta. Sen me näimme eilen, kun Miniäinen sai vihdoin haaveilemansa Gormit-munan. "Mua jännittää ihan liikaa!"
2) Nelipakkauksissa yksi Gormiteista on piilotettu pahvin sisään.
3) Gormitin voi ostaa pussissa, jolloin vain tunnustelemalla selviää, minkä saa. Minä istuin siis BR-lelujen lattialla tunnustelemassa ja onnistuin täydellisesti. Saimme puuttuvan Metsänväen, jolla on päänä puunrunko, sekä Vedenväen johtajan.
Kääpä on hurahtanut pariin biisiin. Se laulaa Mökkitietä ja Pienissä häissä. Sen vuoksi käävillä on taiteilijanimet, KarvaKanerva, KaapoGormitti ja ToukoToukka. Toukolainen selittää:
"Isi Gormitti. Äiti Gormitti. Kaapo Gormitti. Kanerva Gormitti. Touko Toukka. Minä olen Toukka."
Sainkin tässä viettää aikaa pikku-ukkojeni kanssa, sillä Mies ja Kääpä lähtivät kahdestaan Nuuksioon. Minikäävänkin piti mennä, mutta sitä alkoi viime tipassa pelottamaan. Niinpä me teimme jännittävän seikkailun keskenämme. Aloitimme Terveystalosta, ja pojat saivat ottaa itse vesiautomaatista vettä. Koko paikka lainehti, mutta onneksi oli aika jatkaa matkaa. Menimme apteekkiin ja sieltäkin löytyi samainen automaatti. Nyt annoin Miniäisen ottaa vain puoli lasillista per poika. Kävimme Hesessä syömässä ja ukot saivat Bamse-tarrakirjat. Miniäinen kirjoitteli tarroilla hassuja sanoja ja Toukolainen liimasi tähtitarroja silmiinsä. Niillä kelpasi hauskuuttaa Riikka-kummia, johon myös törmäsimme. Kävin haaveilemassa Baby Björn sitteristä T-T:lle, mutten raaskinut ostaa. Sillä ei ole hoppu. Ja lopulta päädyimme tietenkin lelukauppoihin. BR-leluissa piipahdimme, mutta Cittarista löysimme jokaiselle jotain: tokavika Metamorfoosi Gormit (Metsänväen kiemurakäsi) ja Toukolle kilpikonnamies, neljä uutta Mini Zhu Zhu Petsiä ja Miniäiselle se Gormit muna. Käävälle ostimme tuliaisiksi pieniä kuplissa asuvia otuksia.
Illan vietimmekin sitten omassa pihassa. Miniäinen leikki muiden lasten kanssa ja Toukolainen potkulautaili. Se ei ollut ennen tehnyt sitä hommaa, mutta hienostihan se sujui. Ukkeli potkutteli heti kärkeen pitkän lenkin koko pihan ympäri.
Samaan aikaan Nuuksio-porukka oli nauttinut luonnon rauhasta. Kääpä pääsi uimaan kolme kertaa ja uikin koiraa pari metriä. Selkää se osasi uida jo uimakoulussa sen vaadittavat 15 m, mutta tuo koira ei oikein lähtenyt sujumaan. Nyt lapsi hoksasi, että sen pitää mennä vähän syvempään veteen, niin homma toimii. Kääpä sai uimakavereikseen sorsia ja telkän ja rannalle lauman japanilaisturisteja ihastelemaan. Näin meillä Suomessa: lapset ja linnut kylpevät keskenään kuin missäkin Paratiisissa!
Yhden illan sain viettää nelistään kääpäin kanssa Miehen ollessa kaupungilla. "Isi meni kaupungille juomaan maitoo!" tiesi Toukolainen. Käävät leikkivät pihassa Luolamiehiä, siis ei niitä Olipa kerran ihmisen ensimmäisen jakson luolamiehiä vaan toisen jakson, ja Toukolainenkin teki keittoa täysillä muiden mukana. Parasta oli, että minä sain istua sohvalla yökkäri päällä ja siemailla teetä. Välillä ruokin niitä juustokekseillä ja niitä ne tulivat napostelemaan portaille. Sitten levitimme olkkarin lattialle piknikviltin ja sain katsella HeviGormittien esiintymistä sohvalla. Toukolainen soitti rumpua ja isommat kitaraa. Iltasaduksi aloitimme Heinähattua, Vilttitossua ja Vauvaa.
Edellisenä päivänä olimme olleet Lintsillä. Se on parasta koko kesässä. Nyt Minikääpäkin oli vihdoin metrin ja isommat käävät saivat Pikkuhupi-rannekkeet, Toukolaiselle otimme Minihuvin. Meitä oli koolla isompikin porukka: {S, M, I, M}, {L (P oli Porissa)}, {H, O, V} ja {M, K, V}. Laitteisiin löytyi aina seuraa ja aikuisillakin oli oikein rattoisaa. Illan päätteeksi kiskoimme vielä hattarat ja kävimme narunvedossa ja onginnassa. Opimme sen, että leluasiat pitää hoitaa alkuillasta, sillä väsyneelle lapselle tulee aina juuri se väärä palkinto. Tällä kertaa Kääpä ja Toukolainen olivat tyytyväisiä omiinsa, mutta Miniäinen kiukutteli. Lopulta keltainen apina olikin oikein mukava ja hiirikin ihan ok.
Sunnuntaina menimme katsomaan Mummoa Terhokotiin. Kääpiä vähän jännitti, mutta paikka osoittautui oikein mukavaksi: Mummon huoneesta pääsi pihalle puutarhakeinuun ja iso akvaariokin oli ihan lähellä. Mummo oli ihanan hyvässä kunnossa, olimme ehtineet jo olla huolissamme.
Viime tiistaille oli vielä sovittuna menoa: pidimme pitkästä aikaa mammaraamistapaamisen. Porukka asuu nykyään siellä täällä, mutta Kaivokselassa kokoontui kuitenkin kuusi äitiä (M, H, E, K, A, K) ja 15 lasta. Oli aika hulina, mutta leikit sujuivat, juttu luisti ja ruokakin maistui. Touko ramppasi ees taas pihalle ja sisälle ja puki ja riisui pippistään. Minikääpä sai Aaronin ja Pauluksen Gormit-kavereiksi ja Kääpä pääsi leikkeihin isojen tyttöjen kanssa.
Tällaisissa merkeissä on meidän kesä sujunut. Loppuajan käävät ovat leikkineet pihassa, tai sitten alkaneet vesisotaa tai uineet tuossa takapihalla. Mies äsken totesi, että on ollut oikein täydellinen loma, ja niinhän se onkin. Minäkin sain viettää jo kolme mökkiviikonloppua ennen varsinaista kesälomaa, ja vielä olisi ainakin yksi luvassa. Joten ei valittamista tälläkään suunnalla.
Ja ai niin! Toukolainen pottailee! Pissat se tekee useimmiten pottaan mutta kakat lattialle. Kivempi olisi ehkä toisin päin, mutta joka tapauksessa: JEE!
Sunday, July 10, 2011
Toukolainen
Touko on kova poika leikkimään. Se leikkii mieluiten Gormiteilla, Pet Shopeilla ja autoilla. Aina kun Gormitit/Petsit/autot kohtaavat, kuuluu
-Päivää!
-Päivää!
-Päivää!
Yritän vähän rupatella muutakin (Mitä kuuluu? Minne olet matkalla? Oletko menossa kauppaan ostamaan maitoa?), jolloin leikki jatkuu:
-Matkalla! Kauppaan! Maitoo!
Toukolainen on viime päivinä oppinut sellaisen hassun kurkkuärrän, ja se kinuaa jatkuvasti
-Purrrrrrrkkaa!
kuulostaen ihan pululta. Tekisi mieli heltyä, mutta käävät ovat nyt purkkakiellossa, sillä matosta löytyi lankoihin sotkeutunut purkka. Toukolainen levitteli käsiään:
-Kanerva Kaapo laittoi purkkaa mattoon!
Niinpä niin. Taisi kyllä olla herra itse.
Äsken aamiaispöydässä tuli vähän konfliktia. Minikääpää alkoi itkettää ja Mies yritti turhaan kovistella, mikä sillä oikein on. Kun tulin suihkusta, nappasin Miniäisen syliin sohvalle ja sitä itketti aina vaan. Toukolainen tassutteli paikalle
-Hoitaa Kaapoa!
ja paijasi sen tukkaa. Ihania ukkoja meillä! Miniäinen ei tosin oikein tainnut enää muistaakaan, mikä sitä alun perin harmitti. Kääpäkin lohdutti tuomalla sille sen rakkaan Pets-sammakon.
Touko on aloittanut pottailun. Ne lotraa yhtenään tuossa takapihan uima-altaassa ja annetaan Toukolaisen olla aika paljon ilman vaippaa. Monet pissat on tulleetkin jo pottaan, yhdet tosin myös veneleikkialtaaseen. Kun sille sitten lopulta laittaa vaipan, alkaa käninä:
-Ei vaippaa enää!
Kunpa, oi kunpa se oppisi olemaan ilman vaippaa tässä kesällä! Olisi niin paljon mukavampaa, kun voisi syksyllä vaippailla vain yhden kanssa.
-Päivää!
-Päivää!
-Päivää!
Yritän vähän rupatella muutakin (Mitä kuuluu? Minne olet matkalla? Oletko menossa kauppaan ostamaan maitoa?), jolloin leikki jatkuu:
-Matkalla! Kauppaan! Maitoo!
Toukolainen on viime päivinä oppinut sellaisen hassun kurkkuärrän, ja se kinuaa jatkuvasti
-Purrrrrrrkkaa!
kuulostaen ihan pululta. Tekisi mieli heltyä, mutta käävät ovat nyt purkkakiellossa, sillä matosta löytyi lankoihin sotkeutunut purkka. Toukolainen levitteli käsiään:
-Kanerva Kaapo laittoi purkkaa mattoon!
Niinpä niin. Taisi kyllä olla herra itse.
Äsken aamiaispöydässä tuli vähän konfliktia. Minikääpää alkoi itkettää ja Mies yritti turhaan kovistella, mikä sillä oikein on. Kun tulin suihkusta, nappasin Miniäisen syliin sohvalle ja sitä itketti aina vaan. Toukolainen tassutteli paikalle
-Hoitaa Kaapoa!
ja paijasi sen tukkaa. Ihania ukkoja meillä! Miniäinen ei tosin oikein tainnut enää muistaakaan, mikä sitä alun perin harmitti. Kääpäkin lohdutti tuomalla sille sen rakkaan Pets-sammakon.
Touko on aloittanut pottailun. Ne lotraa yhtenään tuossa takapihan uima-altaassa ja annetaan Toukolaisen olla aika paljon ilman vaippaa. Monet pissat on tulleetkin jo pottaan, yhdet tosin myös veneleikkialtaaseen. Kun sille sitten lopulta laittaa vaipan, alkaa käninä:
-Ei vaippaa enää!
Kunpa, oi kunpa se oppisi olemaan ilman vaippaa tässä kesällä! Olisi niin paljon mukavampaa, kun voisi syksyllä vaippailla vain yhden kanssa.
Thursday, July 07, 2011
Unelma saavutettu!
Toteutin vihdoin pitkäaikaisen unelmani: tein reissun keskustaan.
Ajoin Stockan parkkihalliin ja kävelin ensin kirjakerhon myymälään. Siellä oli muuttomyynti ja minulla vieläpä kolme bonusseteliä törsättävänä. Ostin itselleni romskun, Karkkipäivän, ja lapsille kesäpuuhaa:
-Opin itse kirjaimet. Jospa Miniäinen innostuisi vähän kirjoituspuuhiin nyt, kun sillä alkaa olla muitakin isojen poikien elkeitä. Ajattelin, että ne voisi jopa leikkiä koulua Käävän kanssa.
-Lasten kesäkirja. Ihana kuvitus ja mahtavia vinkkejä tekemiseksi kotiin ja mökille. Mietin ensin, että tarvitsevatko meidän lapset edes tätä, kun ovat niin kekseliäitä muutenkin, mutta eiköhän sille löydy käyttöä.
-Heinähattu, Vilttitossu ja Vauva. Tämä me luetaan unisaduksi vielä tässä kesällä.
Sitten suuntasin Akateemiseen. Hain ensin tuliais-Tompan Toukolaiselle (Tompan parempi päivä) ja löysin kolme ekaa Ella-kirjaa yhteisniteenä Käävälle. Sain todella hyvää palvelua, kirjallisuusvinkkejä (Toukolle meinaan kokeilla seuraavaksi Onni-poikia) ja lopuksi vielä kirjani pakettiin. Miniäiselle en ostanut omaa tuliaiskirjaa, mutta juuri ennen lähtöä tupsahdin levyosastolle ja ostin Miniäiselle Hevisauruksen, sen vanhemman levyn. Sain senkin pakettiin ja nyt on kaikille kivat yllätykset odottamassa. Nuo Suuren Kuun ostokset säästän myöhemmäksi.
Ja sitten yläkertaan filosofian osastolle! Huomasin Hesarista, että Leibnizin teoksista on julkaistu uusi käännöskokoelma ja sitä pääsinkin selailemaan. Hinta oli kohtuullinen ja melkein jo ostin teoksen, mutta päätin jättää sen sittenkin kauppaan.
Stockalla pistäydyin lastenvaate-, lelu- ja astiaosastoilla, mutten tarvinnut mitään. Kantistarjouksena olisi ollut 4-10-kiloisten kestovaippoja, mutta niissä olisi pitänyt tietää sukupuoli, jotta olisi voinut napata vaaleanpunaisen tai -sinisen setin. Niinpä jätin vaipat hankkimatta. Lopuksi söin vielä vuohenjuustoleivän, jota piristi viikunahillo, ja ajelin tyytyväisenä kotiin.
Eilen toteutimme Käävän unelman ja teimme eväsretken Laaksolahden uimarannalle. Saimme viltille ihanan varjoisan paikan ja vuorottelimme rantavahteina. Kääpä ja Miniäinen seilasivat uimapatjalla ja Toukolainen leikki rantavedessä. Käävän ollessa tauolla Miniäinen ajatui vaaralliseen tilanteeseen pötkötellessään uimapatjalla sen ajatuessa ulapalle. Onneksi Mies oli valppaana ja Miniäinen sai hilattua itsensä laituria pitkin rannalle. Välillä niillä oli kyytiläisenä kolmaskin lapsi. Eväänä meillä oli rasiallinen luumuja, sipsejä ja keksejä ja juomapulloissa vettä. Eväät tekivät kauppansa helteestä huolimatta. Niin, ja minäkin heitin vihdoin talviturkkini uimalla kerran poijun ympäri.
Toissapäivänä tapasimme sukulaisiani. Haimme ensin Lidlistä Dallas-pullat, kahvia, mehua ja keksejä ja Mummin Myrtsistä ja suuntasimme tätini luokse Maunulaan. Täti ilahtui kovasti vierailustamme ja käävätkin viihtyivät. Lopuksi hengailimme minun vanhalla pihallani Männikkötie kakkosessa ja piipahdimme Miehen ja Toukolaisen kanssa Koivikkotie vitosen pihassakin. Ensimmäiset kuusi vuotta asuin tuossa kakkosessa kaksiossa ja sitten muutimme tien toiselle puolelle kolmioon. Vaikka vitosen talot oli julkisivurempattu, oli ne aika ankeita silti. Sen sijaan kakkosen kivitalot 50-luvulta olivat pysyneet oikein ryhdikkäinä. Alueella ei tosin asu enää juurikaan lapsia, ja hiekkiksen paikalla oli kukkaketo. Äitini perhe asui aikoinaan viiden lapsen kanssa kaksiossa, mutta nykyään lapsiperheet majoitetaan väljemmin. Ennen ekaa luokkaa muutimme sitten Maunulasta Myrtsiin omistuskerrostalokolmioon, kun iskäkin sai dippatyönsä valmiiksi ja vähän rahaa kasaan. Oli se kyllä onnea: parkettilattiat, kunnon keittiö ja samana kesänä saimme vieläpä VHS-videot!
Koska olimme koko remmi autossa, kävimme vielä moikkaamassa Isomummoa hoitokodissa Haagassa. Se ei tunnistanut meistä ketään, ihmetteli vain huoneeseen tupsahtanutta porukkaa. Jätimme pöydälle suklaarasian ja seinälle kuvan virpovista lapsistamme.
Matka jatkui Myrtsin Cittariin, jossa Mummi kävi kaupassa. Minä haahuilin sen ajan leluosastolla, mutten tehnyt löytöjä. Sen sijaan piipahdus BR-leluissa kannatti: meille kotiutui yhdeksän uutta Gormitia ja nyt niitä on yhteensä 28. Söimme pitkästä aikaa Mäksyssä ja Fiesta-salaatti oli edelleen hyvää.
Tänään tavoitteena olisi vielä rantareissu. Kääpä on superväsynyt ja Miniäinen leikkii Pet Shop sammakoilla Iidan ja Saran kanssa. Mies tekee pihahommia ja Toukolainen on päiksyillä. Saas nähdä, päästäänkö matkaan.
Ajoin Stockan parkkihalliin ja kävelin ensin kirjakerhon myymälään. Siellä oli muuttomyynti ja minulla vieläpä kolme bonusseteliä törsättävänä. Ostin itselleni romskun, Karkkipäivän, ja lapsille kesäpuuhaa:
-Opin itse kirjaimet. Jospa Miniäinen innostuisi vähän kirjoituspuuhiin nyt, kun sillä alkaa olla muitakin isojen poikien elkeitä. Ajattelin, että ne voisi jopa leikkiä koulua Käävän kanssa.
-Lasten kesäkirja. Ihana kuvitus ja mahtavia vinkkejä tekemiseksi kotiin ja mökille. Mietin ensin, että tarvitsevatko meidän lapset edes tätä, kun ovat niin kekseliäitä muutenkin, mutta eiköhän sille löydy käyttöä.
-Heinähattu, Vilttitossu ja Vauva. Tämä me luetaan unisaduksi vielä tässä kesällä.
Sitten suuntasin Akateemiseen. Hain ensin tuliais-Tompan Toukolaiselle (Tompan parempi päivä) ja löysin kolme ekaa Ella-kirjaa yhteisniteenä Käävälle. Sain todella hyvää palvelua, kirjallisuusvinkkejä (Toukolle meinaan kokeilla seuraavaksi Onni-poikia) ja lopuksi vielä kirjani pakettiin. Miniäiselle en ostanut omaa tuliaiskirjaa, mutta juuri ennen lähtöä tupsahdin levyosastolle ja ostin Miniäiselle Hevisauruksen, sen vanhemman levyn. Sain senkin pakettiin ja nyt on kaikille kivat yllätykset odottamassa. Nuo Suuren Kuun ostokset säästän myöhemmäksi.
Ja sitten yläkertaan filosofian osastolle! Huomasin Hesarista, että Leibnizin teoksista on julkaistu uusi käännöskokoelma ja sitä pääsinkin selailemaan. Hinta oli kohtuullinen ja melkein jo ostin teoksen, mutta päätin jättää sen sittenkin kauppaan.
Stockalla pistäydyin lastenvaate-, lelu- ja astiaosastoilla, mutten tarvinnut mitään. Kantistarjouksena olisi ollut 4-10-kiloisten kestovaippoja, mutta niissä olisi pitänyt tietää sukupuoli, jotta olisi voinut napata vaaleanpunaisen tai -sinisen setin. Niinpä jätin vaipat hankkimatta. Lopuksi söin vielä vuohenjuustoleivän, jota piristi viikunahillo, ja ajelin tyytyväisenä kotiin.
Eilen toteutimme Käävän unelman ja teimme eväsretken Laaksolahden uimarannalle. Saimme viltille ihanan varjoisan paikan ja vuorottelimme rantavahteina. Kääpä ja Miniäinen seilasivat uimapatjalla ja Toukolainen leikki rantavedessä. Käävän ollessa tauolla Miniäinen ajatui vaaralliseen tilanteeseen pötkötellessään uimapatjalla sen ajatuessa ulapalle. Onneksi Mies oli valppaana ja Miniäinen sai hilattua itsensä laituria pitkin rannalle. Välillä niillä oli kyytiläisenä kolmaskin lapsi. Eväänä meillä oli rasiallinen luumuja, sipsejä ja keksejä ja juomapulloissa vettä. Eväät tekivät kauppansa helteestä huolimatta. Niin, ja minäkin heitin vihdoin talviturkkini uimalla kerran poijun ympäri.
Toissapäivänä tapasimme sukulaisiani. Haimme ensin Lidlistä Dallas-pullat, kahvia, mehua ja keksejä ja Mummin Myrtsistä ja suuntasimme tätini luokse Maunulaan. Täti ilahtui kovasti vierailustamme ja käävätkin viihtyivät. Lopuksi hengailimme minun vanhalla pihallani Männikkötie kakkosessa ja piipahdimme Miehen ja Toukolaisen kanssa Koivikkotie vitosen pihassakin. Ensimmäiset kuusi vuotta asuin tuossa kakkosessa kaksiossa ja sitten muutimme tien toiselle puolelle kolmioon. Vaikka vitosen talot oli julkisivurempattu, oli ne aika ankeita silti. Sen sijaan kakkosen kivitalot 50-luvulta olivat pysyneet oikein ryhdikkäinä. Alueella ei tosin asu enää juurikaan lapsia, ja hiekkiksen paikalla oli kukkaketo. Äitini perhe asui aikoinaan viiden lapsen kanssa kaksiossa, mutta nykyään lapsiperheet majoitetaan väljemmin. Ennen ekaa luokkaa muutimme sitten Maunulasta Myrtsiin omistuskerrostalokolmioon, kun iskäkin sai dippatyönsä valmiiksi ja vähän rahaa kasaan. Oli se kyllä onnea: parkettilattiat, kunnon keittiö ja samana kesänä saimme vieläpä VHS-videot!
Koska olimme koko remmi autossa, kävimme vielä moikkaamassa Isomummoa hoitokodissa Haagassa. Se ei tunnistanut meistä ketään, ihmetteli vain huoneeseen tupsahtanutta porukkaa. Jätimme pöydälle suklaarasian ja seinälle kuvan virpovista lapsistamme.
Matka jatkui Myrtsin Cittariin, jossa Mummi kävi kaupassa. Minä haahuilin sen ajan leluosastolla, mutten tehnyt löytöjä. Sen sijaan piipahdus BR-leluissa kannatti: meille kotiutui yhdeksän uutta Gormitia ja nyt niitä on yhteensä 28. Söimme pitkästä aikaa Mäksyssä ja Fiesta-salaatti oli edelleen hyvää.
Tänään tavoitteena olisi vielä rantareissu. Kääpä on superväsynyt ja Miniäinen leikkii Pet Shop sammakoilla Iidan ja Saran kanssa. Mies tekee pihahommia ja Toukolainen on päiksyillä. Saas nähdä, päästäänkö matkaan.
Monday, July 04, 2011
Kesä ja Gormitit
Emme olleet suunnitelleet mitään ihmeitä juhannukseksi. Lopulta saimme kolme mökkikutsua, joihin vastasimme kaikkiin myöntävästi. Haimme lapset tarhasta torstaina normaalisti vähän ennen viittä, Mies ryhtyi ruuanlaittopuuhiin ja minä suuntasin kauppaan juhannusostoksille. Illalla vielä pakkaukset ja perjantaina pakkasimme auton.
Haimme ensin puolilta päivin herra M:n Myyrmäestä ja ajoimme Moksiin. Minä mökkeilin siellä joitain kertoja lukioaikoina ystäväni kanssa, mutta mies ei ollut käynyt siellä aiemmin. Lasten kanssahan tein reissun Moksiin muutama viikko sitten. Juttelimme niitä näitä puutarhanhoidosta ja nautimme hyvät kahvit ja välipalaherkkuja. Lapset pääsivät taas rantaan ja istumaan veden päällä kasvavan koivun oksaan. Viimeksi S löysi kaikille lapsille simpukankuoret, mutta nyt pohjalla makoili kokonaiset viisi elävää simpukkaa. Käävän mielestä niillä oli siellä juhannusjuhlat. Myös kuollut rapu bongattiin.
Neljän tienoilla jatkoimme matkaa Pusulaan Vaarin mökille. Odottelimme hetken, että M & L ehtivät paikalle ja pääsimmekin sitten juhannuspöytään. Tarjolla oli savustettua lohta, uusia perunoita, fetasalaattia ja M & L:n tuomaa chiliperunasalaattia. Kyllä kelpasi!
Illalle oli varattuna kokon tekoa ja saunomista. Vaari olikin jo hakenut meijut ja kokkokin oli jo aika kuosissaan. M ja lapset kaatoivat vanhan palloseinän, ja siitä saatiin oivaa ainesta kokkoon. Toukolainen meni vähän yliväsyneeksi. Se pantiin sänkyyn yhdeksältä, mutta uni tuli vasta klo 23. Jompi kumpi joutui pötkötellä sen seurana mökissä, kun ei oikein uskallettu antaa sen hääräillä itsekseen mökissä, kun joka paikassa on kuitenkin vieheitä, tulitikkuja ja kirveitä taaperon iloksi.
Kun Toukolainen vihdoin nukahti, olikin kokko jo valmis. Käävät istuivat Vaarin kanssa sitä ihailemassa. Lapset pääsivät keskellä yötä saunomaan M & L:n kanssa ja se oli heistä ihan ihmeellistä. Muut aikuiset lähtivät vielä perinteiselle juhannusvierailulle vastarannalle, mutta meistä ei olisi ollut lähtijöiksi, vaikka univalvottavia ei olisikaan ollut. Käävät saivat valvoa keskiyöhön ja pian sen jälkeen mekin sippasimme.
Juhannuspäivä alkoi ihan mukavissa merkeissä. Olin varannut lapsille kullekin kaksi uutta Gormitia yllätyspusseissaan, yhdet Metamorfoosit ja yhdet Evolutionit. Muutaman tunnin ne leikkivät Gormiteilla ja tutkivat keräilylistoja. Toukolainen piirsi ja Minikääpä rakensi Gormiteille aluksia paperista.
Sitten muu väki onneksi heräsikin. Valmistimme lounaan kaikille: possun ulkofilepihvejä, joista tuli puugrillissä oikein meheviä ja M & L:n tekemää älyttömän hyvää salaattia. Siinä oli perusainesten lisäksi avokadoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaa ja parmesania. Sellaista pitää tehdä kotonakin.
Seuraavaksi oli vuorossa juhannuksen odotetuin puuha, onkiminen. Miehet olivat saaneet laiturin laitettua aattona ja nyt siinä kelpasi kalastella. Toukolainen istui laiturin alkupäässä lauleskellen ja hiekalla leikkien. Välillä siihen istahti joku sille kaveriksi.
Isommat käävät sen sijaan onkivat hartaina. Ne saivat yhteensä yhdeksän ahventa/särkeä, jotka Kääpä oli ajatellut tarjota kaikille jälkiruuaksi (yksi kullekin), mutta lopulta perkasimme niistä kuusi mukaan voin ja suolan kanssa folionyyttiin ja jätimme kolme elävää ahventa Vaarille syöttikaloiksi. Niillä kuulemma tulikin sitten pieni hauki.
Ajoimme Muurlaan ja saavuimme sinne viideltä. Koko porukka istui rannassa nuotion ääressä ja tuuppasimme oman kalanyyttimme hiillokseen valmistumaan. Pian saimme sitten maistella herkullisia kaloja ja Käävät olivat niin ylpeinä. Ne olivat siis peranneetkin kalat itse, aikuisen avustuksella tietenkin.
Muurlan mökillä oli lapsille seuraa ja me aikuiset saimme olla aika keskenämme. Minä pääsin kunnolla saunomaankin ja nautin purkillisen ihan mahtavaa alkoholitonta olutta. Kuulostaa absurdilta entiteetiltä, mutta sellaista on siis todellakin olemassa, Lidlistä 0,49 euroa / 0,33 l.
Lapset saivat, Toukolaista lukuunottamatta, nukkua yläkerrassa siskonpedissä. Ilta ja yö sujui yllättävän levollisesti ja aamulla pedeistä kömpi kuusi iloista lasta, jotka ryhtyivät majantekopuuhiin.
Puolilta päivin oli aika lähteä kotia kohti. Moksi-Pusula-Muurla oli oikein riittävä juhannusreissu tälle kuskille, mutta onneksi kilsoja ei kertynyt juurikaan, sillä mökkien väliset matkat olivat ihan kohtuullisia. Onni asua Etelä-Suomessa!
Loppusunnuntain relasimme, mutta maanantaille ja tiistaille oli ohjelmassa synttärivalmisteluja. Me olimme vielä siis töissä, mutta iltaisin sai sitten vähän leipoa ja laittaa. Kääpä tarjosi vierailleen mansikkakakkua, raparperipiirakkaa + jätskiä ja juustokeksejä, joita tein aina lapsena. Saimme tuvan täyteen vieraita: Vaari, A-kummi, J-kummi, S-kummi, Mummi, Mummo, Pappa ja M, Minikäävän M-kummi sekä M ja L pääsivät paikalle. Ilta päättyi perinteisesti erilaisten jooga/taistelu/fudistemppujen esittelyyn.
Kääpä sai hienoja lahjoja: koruja, rahaa, piirustussalkun ja nyt sillä on hienompi kännykkä ja kamera kuin isillä ja äidillä. Aamulla olimme jo juhlineet Kääpäläistä oman perheen voimin ja antaneet sille lahjaksi Lego-talon. Kääpä sai nauttia aamiaisensa sängyssä tai sohvalla ja valitsi sohvan. Persikkaa, tomaattia, paahtoleipää, jätskiä ja mansikkahilloa ja sitten tokavikaksi päiväksi ennen lomaa hoitoon.
Minä aloitin lomani perjantaina ja Mies maanantaina. Tänään pääsimmekin sitten loman kunniaksi koko porukka neuvolaan kuuntelemaan Taimi-Topiaan sydänääniä. Minä oli jopa vähän laihtunut tiukalla jätski-grilliruokadieetilläni, mutta hemppa oli laskenut harmillisen alas, 106 vaati jo lisärautaa. Nyt saan kokeilla sitä litkua, joka vetää jääkaappimagneettejakin puoleensa.
Lapset ovat olleet lomasta täpinöissään. Mies laittoi niille heti uima-altaan pihalle siinä on polskittu sitten ihan urakalla. Sunnuntaina olimme Käävän ja Minikäävän kanssa talkoissa, sillä Vaarin kotia tyhjennetään. Se meinaa laittaa sen vuokralle, kunhan vain kissat pääsevät muuttamaan alta pois. Talkoolaisille oli tarjolla kanaa, uusia perunoita ja fetasalaattia ja lopuksi vielä muutama litra jätskiä. Vaari ei meinannut uskoa, että Kääpiin mahtuu jädeä niin paljon, mutta niin vain me pistelimme pari litraa trioa ja tiikeriä. Toimme kotiin kasan Akkareita, vanhan Kimi-nukkeni ja nukkekotini. Imuroin sen eilen, jotta Gormitit voivat tehdä sinne kotinsa.
Mies teki isompien Kääpäin kanssa pienen reissun lauantaina. Me jäimme Toukolaisen kanssa kotijoukoiksi, mutta muu porukka käveli hetken mielijohteesta Miehen työpaikalle ja jatkoi sieltä sitten junalla Selloon. Kääpä osti synttärilahjarahoillaan fudiksen, jossa on keltaista (Mies olisi halunut sellaisen, jolla saa testin mukaan ilmaa potkuihin) ja nappikset ja Minikääpä sai vihdoin oman skeitin. Toukolaiselle ne toivat tuliaisiksi muutaman Bamse-DVD:n Hesestä ja minä sain laittikokiksen. Hyvä reissu siis!
Loppuun vielä huumoria.
Minikääpä oli löytänyt tarhan pihalta pihkaa ja se sai ottaa sen mukaan kotiin kepinnokassa. Toukolainen himoitsi lähimmäisensä keppiä, mutta onneksi Miniäinen löysi sille autosta oman. Minikääpä selitti pikkuveljelleen:
-Kepit tulevat puusta.
2-vuotias jatkoi juttua:
-Kepit menee puistoon.
Ja tälle me sitten naurettiin ainakin kymmenen kertaa sen päivän aikana.
Haimme ensin puolilta päivin herra M:n Myyrmäestä ja ajoimme Moksiin. Minä mökkeilin siellä joitain kertoja lukioaikoina ystäväni kanssa, mutta mies ei ollut käynyt siellä aiemmin. Lasten kanssahan tein reissun Moksiin muutama viikko sitten. Juttelimme niitä näitä puutarhanhoidosta ja nautimme hyvät kahvit ja välipalaherkkuja. Lapset pääsivät taas rantaan ja istumaan veden päällä kasvavan koivun oksaan. Viimeksi S löysi kaikille lapsille simpukankuoret, mutta nyt pohjalla makoili kokonaiset viisi elävää simpukkaa. Käävän mielestä niillä oli siellä juhannusjuhlat. Myös kuollut rapu bongattiin.
Neljän tienoilla jatkoimme matkaa Pusulaan Vaarin mökille. Odottelimme hetken, että M & L ehtivät paikalle ja pääsimmekin sitten juhannuspöytään. Tarjolla oli savustettua lohta, uusia perunoita, fetasalaattia ja M & L:n tuomaa chiliperunasalaattia. Kyllä kelpasi!
Illalle oli varattuna kokon tekoa ja saunomista. Vaari olikin jo hakenut meijut ja kokkokin oli jo aika kuosissaan. M ja lapset kaatoivat vanhan palloseinän, ja siitä saatiin oivaa ainesta kokkoon. Toukolainen meni vähän yliväsyneeksi. Se pantiin sänkyyn yhdeksältä, mutta uni tuli vasta klo 23. Jompi kumpi joutui pötkötellä sen seurana mökissä, kun ei oikein uskallettu antaa sen hääräillä itsekseen mökissä, kun joka paikassa on kuitenkin vieheitä, tulitikkuja ja kirveitä taaperon iloksi.
Kun Toukolainen vihdoin nukahti, olikin kokko jo valmis. Käävät istuivat Vaarin kanssa sitä ihailemassa. Lapset pääsivät keskellä yötä saunomaan M & L:n kanssa ja se oli heistä ihan ihmeellistä. Muut aikuiset lähtivät vielä perinteiselle juhannusvierailulle vastarannalle, mutta meistä ei olisi ollut lähtijöiksi, vaikka univalvottavia ei olisikaan ollut. Käävät saivat valvoa keskiyöhön ja pian sen jälkeen mekin sippasimme.
Juhannuspäivä alkoi ihan mukavissa merkeissä. Olin varannut lapsille kullekin kaksi uutta Gormitia yllätyspusseissaan, yhdet Metamorfoosit ja yhdet Evolutionit. Muutaman tunnin ne leikkivät Gormiteilla ja tutkivat keräilylistoja. Toukolainen piirsi ja Minikääpä rakensi Gormiteille aluksia paperista.
Sitten muu väki onneksi heräsikin. Valmistimme lounaan kaikille: possun ulkofilepihvejä, joista tuli puugrillissä oikein meheviä ja M & L:n tekemää älyttömän hyvää salaattia. Siinä oli perusainesten lisäksi avokadoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaa ja parmesania. Sellaista pitää tehdä kotonakin.
Seuraavaksi oli vuorossa juhannuksen odotetuin puuha, onkiminen. Miehet olivat saaneet laiturin laitettua aattona ja nyt siinä kelpasi kalastella. Toukolainen istui laiturin alkupäässä lauleskellen ja hiekalla leikkien. Välillä siihen istahti joku sille kaveriksi.
Isommat käävät sen sijaan onkivat hartaina. Ne saivat yhteensä yhdeksän ahventa/särkeä, jotka Kääpä oli ajatellut tarjota kaikille jälkiruuaksi (yksi kullekin), mutta lopulta perkasimme niistä kuusi mukaan voin ja suolan kanssa folionyyttiin ja jätimme kolme elävää ahventa Vaarille syöttikaloiksi. Niillä kuulemma tulikin sitten pieni hauki.
Ajoimme Muurlaan ja saavuimme sinne viideltä. Koko porukka istui rannassa nuotion ääressä ja tuuppasimme oman kalanyyttimme hiillokseen valmistumaan. Pian saimme sitten maistella herkullisia kaloja ja Käävät olivat niin ylpeinä. Ne olivat siis peranneetkin kalat itse, aikuisen avustuksella tietenkin.
Muurlan mökillä oli lapsille seuraa ja me aikuiset saimme olla aika keskenämme. Minä pääsin kunnolla saunomaankin ja nautin purkillisen ihan mahtavaa alkoholitonta olutta. Kuulostaa absurdilta entiteetiltä, mutta sellaista on siis todellakin olemassa, Lidlistä 0,49 euroa / 0,33 l.
Lapset saivat, Toukolaista lukuunottamatta, nukkua yläkerrassa siskonpedissä. Ilta ja yö sujui yllättävän levollisesti ja aamulla pedeistä kömpi kuusi iloista lasta, jotka ryhtyivät majantekopuuhiin.
Puolilta päivin oli aika lähteä kotia kohti. Moksi-Pusula-Muurla oli oikein riittävä juhannusreissu tälle kuskille, mutta onneksi kilsoja ei kertynyt juurikaan, sillä mökkien väliset matkat olivat ihan kohtuullisia. Onni asua Etelä-Suomessa!
Loppusunnuntain relasimme, mutta maanantaille ja tiistaille oli ohjelmassa synttärivalmisteluja. Me olimme vielä siis töissä, mutta iltaisin sai sitten vähän leipoa ja laittaa. Kääpä tarjosi vierailleen mansikkakakkua, raparperipiirakkaa + jätskiä ja juustokeksejä, joita tein aina lapsena. Saimme tuvan täyteen vieraita: Vaari, A-kummi, J-kummi, S-kummi, Mummi, Mummo, Pappa ja M, Minikäävän M-kummi sekä M ja L pääsivät paikalle. Ilta päättyi perinteisesti erilaisten jooga/taistelu/fudistemppujen esittelyyn.
Kääpä sai hienoja lahjoja: koruja, rahaa, piirustussalkun ja nyt sillä on hienompi kännykkä ja kamera kuin isillä ja äidillä. Aamulla olimme jo juhlineet Kääpäläistä oman perheen voimin ja antaneet sille lahjaksi Lego-talon. Kääpä sai nauttia aamiaisensa sängyssä tai sohvalla ja valitsi sohvan. Persikkaa, tomaattia, paahtoleipää, jätskiä ja mansikkahilloa ja sitten tokavikaksi päiväksi ennen lomaa hoitoon.
Minä aloitin lomani perjantaina ja Mies maanantaina. Tänään pääsimmekin sitten loman kunniaksi koko porukka neuvolaan kuuntelemaan Taimi-Topiaan sydänääniä. Minä oli jopa vähän laihtunut tiukalla jätski-grilliruokadieetilläni, mutta hemppa oli laskenut harmillisen alas, 106 vaati jo lisärautaa. Nyt saan kokeilla sitä litkua, joka vetää jääkaappimagneettejakin puoleensa.
Lapset ovat olleet lomasta täpinöissään. Mies laittoi niille heti uima-altaan pihalle siinä on polskittu sitten ihan urakalla. Sunnuntaina olimme Käävän ja Minikäävän kanssa talkoissa, sillä Vaarin kotia tyhjennetään. Se meinaa laittaa sen vuokralle, kunhan vain kissat pääsevät muuttamaan alta pois. Talkoolaisille oli tarjolla kanaa, uusia perunoita ja fetasalaattia ja lopuksi vielä muutama litra jätskiä. Vaari ei meinannut uskoa, että Kääpiin mahtuu jädeä niin paljon, mutta niin vain me pistelimme pari litraa trioa ja tiikeriä. Toimme kotiin kasan Akkareita, vanhan Kimi-nukkeni ja nukkekotini. Imuroin sen eilen, jotta Gormitit voivat tehdä sinne kotinsa.
Mies teki isompien Kääpäin kanssa pienen reissun lauantaina. Me jäimme Toukolaisen kanssa kotijoukoiksi, mutta muu porukka käveli hetken mielijohteesta Miehen työpaikalle ja jatkoi sieltä sitten junalla Selloon. Kääpä osti synttärilahjarahoillaan fudiksen, jossa on keltaista (Mies olisi halunut sellaisen, jolla saa testin mukaan ilmaa potkuihin) ja nappikset ja Minikääpä sai vihdoin oman skeitin. Toukolaiselle ne toivat tuliaisiksi muutaman Bamse-DVD:n Hesestä ja minä sain laittikokiksen. Hyvä reissu siis!
Loppuun vielä huumoria.
Minikääpä oli löytänyt tarhan pihalta pihkaa ja se sai ottaa sen mukaan kotiin kepinnokassa. Toukolainen himoitsi lähimmäisensä keppiä, mutta onneksi Miniäinen löysi sille autosta oman. Minikääpä selitti pikkuveljelleen:
-Kepit tulevat puusta.
2-vuotias jatkoi juttua:
-Kepit menee puistoon.
Ja tälle me sitten naurettiin ainakin kymmenen kertaa sen päivän aikana.
Subscribe to:
Posts (Atom)