Hehkutusta

1) Minä ja Mies ollaan oltu 9 v. naimisissa 19.10.2011! Kolmas yhteinen asunto ja neljäs yhteinen kääpä hommattuna. Yksi asunto vielä tarvittais, mutta käävät on nyt tässä.

2) Meidän Hondan takaboksiin mahtuu kahdet kuomarit, Emmaljungan City Crossit ja Teutonian Timmyt, yhtä aikaa! Ja kyytiin tietty vielä koko meidän remmi. Ja silti auto on varsin näpsäkkä. 4,5 vuotta yhdessä ja edelleen niin onnellisia.

3) Meidän Taimi hymyilee ja nauraa! Touko laulaa, Minikääpä soittaa kannelta ja Kääpä viulua. Mies on hyvä Pythonissa ja minä hallitsen sosiaaliturvan (3/3) ja lakisääteisen tapaturmavakuuttamisen (3/3).

Jos jaksaisin, ottaisin lasin skumppaa.

Eräs (reilu) viikko

Viimeksi kun postasin, oli Käävän ja Miniäisen reissu M:lle ja L:lle vielä edessä. Se olikin aikamoinen elämys: ne olivat osallistuneet joogasalin 2-vuotisjuhliin, jossa pääsi tutustumaan hindulaisiin menoihin, sen jälkeen ne tekivät itse Dumle-jätskiä ja aamulla oli vuorossa isomummon ulkoilutusta, kalliokiipeilyä, inkiväärilohta ja lettuja. Ei hassumpi viikonloppu kääpäläisille!

Minä olen päässyt nyt parina peräkkäisenä sunnuntaina lenkille R:n kanssa ja se on kyllä ihan elinehto. Kun tunnin verran pui omaa ja ystävän elämää, on taas valmis ottamaan uuden viikon vastaan iloineen ja suruineen.

Kun isommat käävät olivat lähes vuorokauden poissa, me saimme viettää pienperhe-elämää vauvan ja taaperon kanssa. Toukolainen nauttii, kun saa mahdollisimman paljon huomiota aikuisilta.

Maanantaina olikin sitten jännä päivä: minulla ja Taimilla alkoi jumppa. Tai minä jumppaan ja Taimi nukkuu. Oikein hyvältä on tuntunut. Ja ihmeekseni en olekaan ihan niin rapakunnossa kuin pelkäsin. Oli hyvä idea olla tässä töissä ennen Taimia. Sai istua päivät rauhassa ja osallistua joka päivä työpaikan jumppaan. Ja energiaa jäi myös kävelylenkkeihin. Käyn nyt tuossa kaupungin jumpassa joulukuuhun saakka ja siirryn sitten taas työnantajan järjestämiin jumppiin. Tammikuun saa jopa kokeilla kaikkea ilmaiseksi!

Jumpan jälkeen meillä on tapana lähteä vähän hummailemaan Selloon. Ja hoitelemme me välillä jotain hyödyllisiäkin asioita, kuten ostimme kaikki leivontatarvikkeet ristiäisiä varten. Tässä viikon varrella olen sitten leiponut ja laittanut kaiken pakkaseen valmiiksi, niin ei tarvitse kuin ottaa herkut sulamaan ja tehdä viimeiset silaukset. Nyt kun järjestelee neljänsiä ristiäisiä, menee kaikki jo rutiinilla.

Tiistaisin Käävällä on partioilta. Se on alkanut nyt mennä tuon kilsan matkan itsekseen, vaikka seiskalta onkin jo aika pimeää. Jompi kumpi hakee sen sitten kasilta, kävellen, autolla tai Jopolla.

Keskiviikkona olikin paljon ohjelmaa: kävimme Myrtsissä mammaraamiksessa (5-viikkoisen kanssa voi jopa vähän keskustella) ja Perkkaalla neuvolassa. Taimilla oli kaikki kunnossa ja uusin taito oli hymyily, johon se ryhtyi neliviikkoisena. Nyt viisiviikkoisena se nauroi ekan kerran, ja sen kuuli tietysti Mies ja Sandy, joka oli meillä kylässä. Nyt olen sitten yrittänyt naurattaa Taimia, mutten ole vielä saanut kuulla kikatusta. Ja neuvolan jälkeen oli taas pakko piipahtaa Sellossa, sillä lupasin Käävälle tarroja palkinnoksi uroteosta: se teki kolme tuntia matikan lisätehtäviä, kaikki rästiin jääneet. Sessio alkoi olkkarin sohvalta, sitten se valui matolle, puki ja siirtyi autoon laskemaan ja teki tehtäviä, kun haimme pojat. Kotona se söi ja jatkoi tehtäviä välillä oman pöydän ääressä ja Pikku Kakkosen aikaan sohvalla. Ja valmista tuli!

Illalla pääsimme juhliin, kääpäin serkun synttäreille. Taimi oli varsinainen huutopussi ja karjui 45 min putkeen. Lopulta se hyytyi, dumppasimme vauvan makkariin ja siirryimme rupattelemaan muiden vieraiden kanssa. Käävillä oli mainio ilta, Kääpä ja päivänsankari esiintyivät samanlaisissa D&J-vaatteissa.

Torstaina vietin vihdoin kotipäivää Taimin kanssa. Hoidin kaikkia sellaisia pikku asioita, joita pitää tehdä tietsikan ääressä kynä kädessä ja sainkin suoritettua pitkän listan. Kääpä sai jättää iltiksen väliin ja tuli suoraan koulusta kotiin. Kerrankin ehdimme vähän rupatellakin ennen poikien noutoa, ja soittaa viuluakin ihan huolella. Soitot sujuivat sitten tunneillakin ja open mielestä Kääpä on "clever girl".

Perjantaina meillä on perhekerho. Tämä ei ollut sellainen perinteinen, akkuja lataava sessio, vaan vuorossa oli valokuvaus ja vaihtotori. Pojat kantoivat torille ison kassillisen vanhoja vaatteitaan ja minä roudasin Taimin. Saatiin kuvia, joissa veljekset pitävät pikkusiskoaan sylissä ja yksityiskuvat kaikista kolmesta, Taimistakin. Ihan hauska nähdä, millaisia kuvia saa, kun 5-viikkoinen oikein innostuu poseeraamaan. Hymyjä ei valitettavasti saatu esiin, sillä tilanne oli niin jännittävä.

Lauantaina olikin sitten viikon jännittävin päivä: Toukon putkitus Tapiolassa 8.30. Lähdimme kahdestaan matkaan ja olin niin jännittynyt, että ajoin ihan kummallista reittiä. Bongailimme yhdessä töyssyjä emmekä olleet moksiskaan. Ehdimme kuitenkin ajoissa ja Toukolainen oli reippaista reippain. Sillä oli mukana aarrelaatikko, johon oli pakattu kynä, kumi, lehtiö, skeittaava Mini Zhu Zhu Pet ja kivi. Ensin annettiin vähän esilääkitystä ja sitten päästiin saliin. Toukolainen nukahti hymy huulilla aarrelaatikko kainalossa.

Minä sain siirtyä heräämöön odottelemaan. Sinne saapuiki yksi kerrallaan unenpöpperöisiä taaperoita, jotka pötköttelivät tyytyväisinä vanhempiensa sylissä. Lopulta ovi avautui ja minä näin tutun kaverin vihreissä pöksyissä ja Barbapapa-paidassaan. Pienet jalat viuhtoivat villisti ja ystävä karjahteli kuin pieni eläin. Sain sen syliini. Lapsi rimpuili ja heilutti holtittomasti päätään. Se oli purrut huuleen nukkuessaan ja paitani oli pian veressä. Kaulaani se teki pienillä kynsillään naarmuja. Minua nauratti: tietenkin juuri minun lapseni muuttui tällaiseksi villipedoksi, kuinkas muuten. Hoitajat yrittivät kapaloida Toukolaisen, mutta se pyristeli sellaisista irti alta aikayksikön.

Onneksi nukutusaineen vaikutus loppui ja minä sain taas oman Toukkani takaisin. Lapsi joi pillillä mehua ja sai päärynämehujään. Aarrelaatikosta löytyi kiinnostavaa tekemistä ja pieni ukko pötkötteli sylissä. Puhuimme siitä, miten Toukoa vähän harmitti.

Pääsimmekin sitten tunnin tarkkailun jälkeen kotiin. Toukolainen nukkui hyvät päiksyt ja iltapäivällä lähdimme reissuun ostamaan Halloween-asuja. Isot käävät halusivat pukeutua luurangoiksija Toukolainen halusi rasiallisen hämähäkkejä. Lelukaupassa sai kokeilla sähköautoja ja Mies sai paimentaa kolmea autoilevaa kääpäläistään.

Sunnuntaina saimme vihdoin siivottua koko huushollin, mikä olikin tarpeen, sillä Herzogit tulivat kylään. Meininki oli aika villiä, mutta ihana oli nähdä. Iltalenkki R:n kanssa tuli taas JOT.

Tämä viikko alkoi tiukalla toiminnalla. Pari viime yötä on olleet aika rikkonaisia ja nukahdin maanantaiaamupäivällä Taimia syötellessäni. Heräsin varttia vaille 12 ja jumppa alkoi tietenkin tasalta Leppävaarassa. Meinasin hetken jo luovuttaa, mutta puin sitten supernopeudella itseni ja Taimin, pakkasin kamat ja ajoimme Lepuskiin. Myöhästyimme lopulta kaksi minuuttia, mikä on ihan kohtuullinen suoritus.

Lounaalle menimme Selloon, uuniperunat lohitäytteellä. Tänään saimme oikein lounasseuraakin, A:n ja Vernerin, ja ruuaksi valitsimme possunleikkeen. Mukava oli nähdä ex-työkaveria ja kohtalotoveria, toista pienen vauvan konsulttiäitiä siis.

Minä olin ihan superväsynyt ja toikkaroin Sellossa ennen ja jälkeen treffien, sillä tarvitsin ristiäisservetit ja vaaleanpunaista silkkinauhaa. Kumpaakaan ei löytynyt koko kauppakeskuksesta, joten päätin hakea Käävän ja pojat. Ajoimme Espoon keskukseen, sillä olimme saaneet vinkin, että siellä olisi kangaskauppa. No, emme me tietenkään löytäneet sitä, joten ajoin Tapiolaan. Stockalta saimme vihdoin servetit ja Postin paikalle muuttaneesta kangaskaupasta sen silkkinauhan Käävät saivat ihastella leluja sekä Stockalla että Etolassa, joten reissu oli oikein onnistunut.

Mies on juuri hakemass Kääpää partiosta, pojat häsäävät huoneessaan, pitäisi nukkua ja Taimi karjuu tässä sylissä, joten lopetan.

Kääpäarkea

Mies tuli meidän huoneeseen.

-Syökö se vielä?
-Ai kuka?

Oltiin näköjään nukahdettu Taimin kanssa kesken ruokailun ja löytyihän se vauvakin sieltä peiton alta.

Kääpä ja Miniäinen pääsivät yökylään Haagaan M:lle ja L:lle. Ne on menossa joogasalin 2-vuotissynttäreille, meinaa kokeilla jotain kamerajuttua (veikka selitti pitkästi, mutten tajunnut) ja sitten ne tekee vielä itse jätskiä. Juuri ne tuosta lähtivät, kello on siis kuusi, joten taitaa venyä ilta pitkäksi. Saas nähdä, miten käävät jaksavat valvoa.

Kun oltiin Moksissa mökillä ystävän kanssa ja ilta meni silloinkin vähän pitkäksi, nojautuivat käävät toisiinsa ja hakivat unta sohvalla. Ne on huonoja valvomaan, kun ne herää aina seiskalta.

Outoa olla kotona nelistään. Nyt on sitten yksi lapsi per aikuinen. Oltiin Toukolaisen kanssa juuri vesihommissa, pestiin hiekkalelut talveksi. Otin aina Yyssä hiekkalelut talveksi saunalle, ja käävät saivat ne vesileikkeihin. Täällä täytyy viedä osa ulkovarastoon, koska niitä tarvitaan talvellakin, mutta osan jätän saunalle.

Olen muuten löytänyt sukkikset! En ole kolmella aiemmalla käävällä juurikaan käyttänyt sukkiksia vauva-aikana, paitsi tietenkin Käävällä mekon kanssa ja taaperoilla sitten pitkiksinä talvisin. Mutta Taimi on saanut lahjaksi ihan mahtavia sukkiksia: ne ruskeat, joissa on oranssia ja keltaista, valkeat kukkasukkikset ja toiset valkoiset pitsiset ja itse ostin ruskeat ja vaaleanpunaiset tyttösukkikset. Kun laitoin sellaiset bodyn kanssa, Miehenkin mielestä Taimi näytti ihan tytöltä.

Eilen itse asiassa vietettiinkin naisten iltaa teemalla "kenen ehdoilla elät", puhujana Salme Blomster. Kääpä oli ihan katkera, kun se ei päässyt mukaan, sillä perheen muut naiset lähtivät matkaan. Nappasimme M:n kyytiin Martsarista ja ajoimme Ylästöön. Ilta oli oikein onnistunut ja Taimikin käyttäytyi moitteettomasti.

Saimme nyt kummit pyydettyä ja kasteajan varattua. Nyt täytyy vaan sitten alkaa leipoa herkkuja pakkaseen. Ja ostaa kastemekkoon silkkinauha ja pöytään servetit. Aika rutiinilla kyllä sujunee, kun on neljännet ristiäiset järjestettävänä.

Veikka ja L ovat löytäneet unelmien asunnon Pakilasta. Ja me itse asiassa myös, Espoosta tosin. Teimme siitä jo viime sunnuntaina nimivarauksen, joka on huomiseen voimassa. Luulisi välittäjän huomenna soittelevan. Ei oltu kuin vasta toisina varaajina, mutta eihän siitä tiedä. Nyt olisi vielä viimeiset tilaisuudet ostaa kuplahintainen asunto, sanoisi Kauppalehden keskustelupalstalla moni.

Viimeksi Käävän viulutunti sujui jälleen mallikkaasti ja kriisi oli siis ohi. Se sai tarrankin, kun Oravalaulu ja Laulelma menivät niin nappiin duettonakin. Nyt onkin sitten paljon teorialäksyjä, sävellystehtävä ja neljäsosataukokappaleita. Mutta Kääpä päätti taas ruveta laskemaan ja soitto sujuu. Ja viime sunnuntaina lapsi pääsi ekaan partiotaitoskabaansa Pinkkiin. Ja tälle syksylle on luvassa vielä yöretkikin, jopa kahden yön!

Miniäinen oli maanantaina kanneltunnillaan ja sen jälkeen lähdimme kylään Aslanille. Ne on juuri muuttaneet lähemmäs tarhaa. Koti oli oikein mainio ja ilta oli leppoisa. Saimme ihan mielettömän hyvää kiinalaista, mutta lapsille oli myös pizzaa ja pikkunakkeja. Ja munkkeja jälkkäriksi. Lucy istui koko illan kukkakimppu sylissään, Kääpä hoiteli Taimia ja koko remmi katsoi piirrettyä, jossa kiinalainen kirahviperhe opettaa lapsille hyviä käytöstapoja. Tässä jaksossa puhuttiin siitä, miten ei vain kannata itkeä, vaan kertoa aikuiselle, mitä haluaa, selitti Jing.

Käävällä olikin pari päivää syyslomaa. Torstaina vietimme tyttöporukalla Taimin 1 kk päivää H:n, A:n ja M:n kanssa Sellossa. H näytti meille ihan mahtavan lounasmestan leikkipaikkoineen ja treffit sujuivat oikein leppoisasti, vaikka noita pikkuneitejä olikin neljä. Käävän kanssa vähän shoppailimmekin, isompi tyttö sai mörköpaidan ja pienempi vaaleanpunaiset plyysipöksyt. Ja toki hamstrasimme tarjouskahvia ja -vaippoja.

Perjantaina piipahdimme työpaikallani. Tenttitulokset olivat tulleet: 3/3 sekä Sosiaaliturvasta että Lakisääteisestä tapaturmavakuuttamisesta, jee! Ja haluan tähdentää, että tenttihetkillä oli viikkoja 41+0 ja 41+1. Nyt sitten suunnittelen uusia tenttejä tammikuulle, jolloin olen palaamassa myös töihin.

Käävät olivat ihan täpinöissään toimistoympäristössä. Kaikki saivat kiskoa kaksi mukillista kaakaota, pyöriä tuoleissa ja lopuksi näytin niille vielä meidän ruokalan. Työpaikkavisiitin jälkeen menimme läheiseen Mäksyyn syömään ja saimme kirjoja kylkiäisiksi. Ne ovat kyllä ihan huippumäkkärileluja!

Tänään saimme vihdoin tehtyä vähän pihahommiakin, roudasimme nimittäin tavaroita varastoon. Nyt saa talvi tulla. Nurtsi tuli leikattua vain kerran tänä kesänä, mutta minkäs teet. Me ei vaan olla puutarhaihmisiä ja haluaisin todellakin muuttaa sellaiseen kerrostaloon, jossa ei olisi yläkerran naapureita ja seinän takaakaan ei kuuluisi juuri mitään. Mutta pitääkö sitä asua pientalossa, jotta lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia? Tämä asunto, joka meillä on nyt melkein varattuna, olisi erillistalo. Se sopii tällaiselle aistiyliherkälle, mutta vähän pihaa siinäkin näyttäisi olevan. Voisikohan sen asfaltoida?

Ötökkärataa

Käävät haaveilevat sellaisista elektronisista ötököistä ja rakentavat jo niille valmiiksi pahviputkista ratoja. Rata laskeutuu yläkerrasta alakertaan, mahtavatkohan ötökät pysyä kyydissä?

Kääpä onnistui teippauksessa ja Toukolainen kannusti:

-Hyvä Raavaa! Iso poika Raava, iso poika Raava!
-Minä olen tyttö, Touko!
-Minäkin olen tyttö-Touko!

sanoi Touko, joka on kipsutellut viime päivät korkkareilla prinsessahame kainaloissa.

Unia

Olen ihmeekseni nähnyt unia, vaikka nukkumisjaksot jäävätkin varsin lyhyiksi noiden Taimin syömisten vuoksi.

Ensimmäisessä unessa olin palannut töihin. Työskentelin jossain keskustassa, sellaisessa vanhassa kivijalkatalossa. Rupattelin työkaverin kanssa niitä näitä, kunnes työkaveri alkoi varovasti kysellä, että eikös meille syntynyt se vauva. Vastasin reippaasti, että Taimi on nyt pariviikkoinen. Työkaveri kysyi, että missä vauva on. Kerroin, että kotona. Silloin vasta tajusin, että Mieshän lähti ilmeisesti myös töihin. Sanoin työkaverilleni soittavani Miehelleni ja varmistavani asian. Tajusin kyllä jo samassa, että joutuisin harmikseni palaamaan vielä kotiin.

Toisessa unessa oli kyse asumisesta. Asuimme sellaisessa vanhassa virastorakennuksessa, jossa oli vahattuja klinkkerilattiakäytäviä ja niiden varrella pieniä huoneita. Selitin ystävälleni, että onhan se yksi huone tosin vähän ahdas meidän kuusihenkiselle perheellemme ja niitä muovimattoja inhoan, mutta toisaalta tämä on aikuisten kannalta niin kätevää: omiin harrastuksiin on viiden metrin matka sukkasilleen. Minä harrastin runopiiriä, espanjan opiskelua ja olin jonkun bändin faniklubissa, ja ne kaikki kokoontuivat meidän käytävällä olevassa taukotilassa.

Sairastuvalta

Virittelin tänään Toukolaiselle maatilaleikit Duploilla.

-Yks kana uuniin! Ja toinen kana uuniin!

Ja niin paistui kanat. No, kyllä se sentään lajitteli niitä eläimiä lajeittain ja laittoi lopuksi koko porukan syömään täytekakkua. Ei ole oikein tuo maatilaelementti tuttu meidän lapsille.

Käävillä oli tänään kiva päivä. Pojat olivat edelleen kotona ja minä ja Kalle kipeinä. Kääpä pääsi taas kouluun, kuten kaikkina päivinä tällä viikolla. Kääpä ja Miniäinen eivät ole siis ainakaan toistaiseksi saaneet tätä tautia. Meillä Miehen kanssa sahaa kuume ja Taimikin on ollut ihan nuhainen. Ja minä sain sitten bonuksena vielä rintatulehduksen.

Mutta palataanpa alkuviikkoon. Maanantaina olimme siis kaikki kotona, Käävän koulupiipahdusta lukuunottamatta. Miniäinenkin joutui jättämään kanteleensa väliin, sillä meistä ei ollut viejiksi. Tiistaina Mies pääsi töihin ja vei ukkelit tarhaan. Minä olin vielä puolikuntoinen ja lepäilin Taimin kanssa. Illalla olikin sitten Käävän partio. Se sai mennä ekaa kertaa itse ja oli ihan täpinä. Mies haki likan sitten fillarilla.

Keskiviikkona lähdettiinkin reissuun koko remmi. Minä ja Taimi menimme mammaraamikseen ja kaverin luo kahville. Saimme Taimille kassillisen vaatetta, jotain uutta ja jotain lainassa ollutta. Ihana oli saada Käävän rakas nalleyökkäri ja Bamse-paita vielä Taiminkin käyttöön. Olimme reilun nelisen tuntia reissussa ja ihan mahtavaa oli: sai jutella ja vauvakin oli ihan ihmisiksi. Kun pääsimme kotiin, olo oli vähän hontelo ja päätin mitata kuumeen ja kas - vanha tuttu 39. Ei ihme, että vähän huippasi.

Samaan aikaan toisaalla, Karaportissa, havahduttiin myös huonoon oloon. Mies arveli tulehduksen menneen poski- ja otsaonteloihin, joka selittäisi alati puskevan kuumeen, ja saikin antibiootit. Mies päätti lähteä kotiin kesken päivän, kun puhelin soi: Hannamarihan se siellä tarhasta, Toukolla on lämpöä ja se valittaa korvaansa.

No eipä siinä mitään. Lähdenkö minä viemään 39-asteen kuumeessa poikaa autolla vai mies taksilla? Ihana Mieheni oli neuvokas ja soitti tukiverkollemme, sille aika pienelle, mutta sitäkin charmikkaammalle ja sai Papan tulemaan. Minä varasin ajan ja Mies lähti päivällisen jälkeen lekuriin Toukolaisen, Minikäävän ja sen Papan kanssa ja me jäimme viettämään tyttöjen iltaa.

Minikääpä oli onnessaan: kyseessä oli akvaariolääkäri Tapiolassa ja siellä on vieläpä iso leikkipaikka. Miniäinen sai odotella Papan kanssa kahdestaan, kun M ja T menivät näyttämään korvat. Laatuaikaa jos mikä.

Torstaina skarppasin sen verran, että sain Käävän käytettyä viulutunneilla ja vietyä kaverin synttäreille. Onneksi minulla oli jemmassa yksi Top Model, niin ei sentään tarvinnut lähteä shoppailemaan tässä tilassa. Perjantaille ja lauantaille ei onneksi olekaan sitten yhtikäs mitään ohjelmaa, jos vaikka saisi nämä taudit nyt vihdoin häädettyä.

Käävät pitävät tällaisesta sairastupailusta. Tänään ne ovat tehneet pahvista majaansa postilaatikoita, Zoobleille koteja ja itselleen teippiskeittejä. Lopuksi Kääpä ja Miniäinen lähtivät vielä ulos skeittailemaan ihan oikeasti.

Tällä viikolla oli ensimmäinen viulukriisi. Oma kärsivällisyyteni nyt on mitä on tämän kuumeen ja katkonaisten unien vuoksi, ja Kääpäläinenkin on ollut tavallista väsyneempi. Minä väitin, että voi soittaa vain keskijousella ja Käävän mielestä piti soittaa ihan tyvestä kärkeen (Kääpä oli oikeassa) ja minä taas olisin halunnut, että Kääpä laskee pysyäkseen tahdissa, mutta Kääpä ei viitsinyt (minä olin oikeassa).

Kun lähdin viemään likkaa sinne viulutunneille ja synttäreille, sanoin, että voisit vetäistä ulkohousut jalkaan, kun lapsella oli vain kummilta saatu kiinalaismekko, lyhyt takki ja legginssit. No eihän se halunnut. Heti ulkona se sitten valitteli kylmyyttä. Sanoin, että itsepä et halunnut laittaa niitä housuja.

-Sinun pitää pakottaa minut laittamaan!

Olen siis liian lempeä äiti ja kylmetän siinä lempeydessäni lapsenikin.

Minikääpä se sijaan on tuplaisoveli vailla vertaa. Taimi kähisi tänään sitterissään ja Minikääpä värvättiin sitä vispaamaan. Veli laittoi sille leluja siihen sitteriin, heilutteli sitteriä tasaisesti jaloillaan ja sai Taimin sekä rauhoittumaan että nukahtamaan. Mahtavaa Miniäinen, saatte paikan!

Kuumeessa

Olimme viime torstaina kuuntelemassa sitä Saaraa. Miehellä oli silloin jo vähän hontelo olo. Kun olo tuntui edelleen hassulta vielä perjantainakin, Mies päätti mitata kuumeen ja kas, 39,4! Me olimme sitten lasten kanssa ensin perhekerhossa ja sitten asukaspuistossa evakossa, jotta Mies saisi edes hetken levätä ennen meidän revohkaa.

Lapset saivat illalla jätskiautolta jädejä. Mies söi sitten lopuksi Toukolaisen jämiä ja totesi:

-Juuri näinhän se on yhteiskunnassakin - kaikkein köyhimmät ja sairaimmat saavat aina vähiten.

Lauantaina Mies oli vielä aika heikossa hapessa, mutta sunnuntaina aloin saada siitä jo tiimitoveria näihin duuneihin. Minä olin lähdössä ystävän kanssa kävelylle puoli ysiltä, mutta olo oli vähän kehno. Varuiksi mittasin sitten kuumeen ja 38 oli alkuun ja nousi pian sinne kolmeenysiin. Jee jee.

Yö olikin sitten aikamoinen. Kuume vuoroin nousi ja vuoroin laski, mutta pienintä oli kuitekin syötettävä tunnin parin välein. Siitäkin selvitiin ja nyt illalla olo on jo vähän normaalimpi. Mies on ollut todella kultainen koko päivän ja hoitanut huushollin ja lapset. Se jopa imuroi! Minä olen röhnöttänyt sängyssä ja vain syötellyt Taimia.

Taimi-raasu on kyllä tosi räkäinen ja sen syöminen on aika hankalaa. Toivotaan, että pienin tulisi pian kuntoon ja edes osa porukasta välttyisi tältä taudilta. Käävällä oli nyt lämpöä ja Toukolaisella aiemmin päivällä. Mutta kyllähän noita lapsia hoitelee sitten, kun on itse kuosissa.

Ai niin, Taimi täyttää huomenna kolme viikkoa! Enää 49 viikkoa vauvavuotta jäjellä, hih hei!

Ja sitten eilisen hassuin juttu: lähdimme aamupäivästä vähän ulkoilemaan, Kääpä, Minikääpä, Toukolainen ja naapurin Ronja. Lapset leikkivät polea ja rofea ja kaikki sujui moitteettomasti. Kun sitten tulimme sisään, löysin Toukon tukasta, lippiksen alta, kastemadon. Se oli sotkeutunut aika tehokkaasti hiuksiin sen limansa avulla. Koskaan ei selvinnyt, miten mato sinne päähän joutui.

Muutama ilta on kulunut leppoisasti, sillä käävät löysivät pitkästä aikaa Minecraftin. Toukolaisellakin on nyt oma maailmansa ja se kyselee koko ajan, koska on hänen vuoronsa pelata. Se on näköjään myös pitkästä aikaa innostunut palapeleista. Meinasin jo siirtää ne pois tuosta olkkarista ja tuoda tilalle jotain pelejä, mutta nyt niille onkin käyttöä. Ja samalla lauleskellaan toki, "Iso poika Touko", "Mummo kanasensa niitylle ajoi", "Kolme pientä ankkaa" ja "Taimi Taimi Linnea, olet ihana" kuuluvat repertuaariin.

Viletimpat eli Tevetampit

Tunnetteko noita klassikkohahmoja, Viletimppoja eli Tevetamppeja? Entä käytättekö keddutshia tai appedtshiinimihua?

Eilen olikin oikea hienostelupäivä: M-kummin tuomista purkista tuli tatska jokaisesta, ja lasten käsivarret täyttyivät rukoilevista lapsista ja sen sellaisista. Bulgarialainen Cunga Lunga -purkka lisäksi maistui hyvältä ja kun kaikki laittoi kerralla suuhun, sai ihan hyvänkokoisen mällin, jota mäheltää. Illalla ostimme vielä lisäksi Hubba Bubat.

Pihan Anniina lakkasi lisäksi Käävän ja Minikäävän kynnet ja Kääpä sitten vielä Toukolaisen. Toukolla on lisäksi kaksi haisunäätäpinniä päässään, joten nyt ollaan niin kauniita ja komeitä että.