Jos joskus tarjoat meille kupin teetä,

pakkaa se kuplamuoviin ja lähetä postitse! Mies hyppii kuplamuovin päällä ja kääpä nauraa kippurassa lattialla. Minikääpä on unilla. Se nukahtaa parhaiten syliin isin tai äidin pikkusormi suussa. Tai ainakin tänään temppu toimi jo kahdesti, saas nähdä, miten on huomenna.

Äiti pääsi eilen shoppailemaan. Koska aikaa oli vain syöttöjen väli, piti tunnissa hoitaa ulkoiluhousut, vauvakirja, paristot ja huonekalutöpsykät. Ja yritin tietenkin löytää jotain kivaa kääpäläisille. No, homma olisi muuten toiminutkin, ellei housujen sovittaminen olisi ollut niin rankkaa, että sen päälle tarvittiin hampurilaisateria. Ja jos ei kauppakeskus olisi niin valtava! Minulle riittäisi kirjakauppa ja muutama lelu- ja lastenvaatekauppa. Ja sitten sellainen puoti, jossa olisi jättiläiskokoisille äideille vaatebundleja tyyliin kolmet housut ja viisi paitaa, päällä kokona pituus ja paino. Sillä nythän paino on tiedossa, kun on neuvolassa rampattu. Tai siis painosta pois neljä kiloa vauvaa sun muut mahahärpäkkeet.

Sain siis ne uudet ulkoiluhousut ja kyllä oli juhlaa haahuilla käävän kanssa tuolla jäisillä kaduilla. Emme nähneet muita ihmisiä, tuuli kylmästi ja kääpä liukasteli. Mutta tulipas ulkoiltua.

Käävän uudet sanat ovat tietenkin vauva ja veikan etunimi. Niin, ja hirvi, se, jolla on pupusukat.

Meitä on neljä!

Niin siinä sitten vain kävi, että minikääpä päätti tulla itsekseen maailmaan eikä mitään käynnistelyjä tarvittu. 4.1 klo 9.40 syntyi pikkuisin kääpäläinen ja olikin sitten ihmeekseni poika, vaikka koko odotusajan puhui likoista. On kyllä varsin hurmaava nuorimies, näyttää isänsä tapaan myyrältä.

Kääpäkin sai olla sairaalassa, saatiin perhehuone. Kääpä oli uskomattoman reipas likka ja hurmasi kaikki. Pari päivää sitten nautittiin valmiista aterioista ja pyykkihuollosta, mutta oli se kyllä ihanaa päästä kotiinkin. Perjantaina tultiin ja hienosti on kaikki sujunut. Kääpä huolehtii minikäävästä: kun pikkuveikkaa vähän itketti vaipanvaihdossa, tuli isosisko lohduttamaan veikkaa heiluttelemalla helistintä.

Meillä on kolme periaatetta:
1. Pidetään käävät hengissä
2. Nukutaan molemmat riittävästi
3. Ulkoillaan kumpikin joka päivä

Ainakin tämä päivä sujui periaatteiden 1-3 mukaan, mutta saas nähdä, kuinka käy huomenna. Se hyvä puoli muuten on talvivauvasta, että kun sitä ei saa viedä kahteen viikkoon ulos, ei tule itsekään hötkyiltyä sen kummemmin. Yllättäen en kuolekaan, vaikka jää muutamat alehaalarit saamatta :)

Nyt heräsi minikääpä, sillä on ruokis, menen.

Voi hemmetti, täällä sitä taas kukutaan.

Eilen nukahdin 2.30 ja kääpä heräsi tuttuun tapaan kuudelta. Aika pieniksi jäävät nämä yöunet. Eilen sentään tuijottelin kaksnelosta (ekaa kertaa!), mutta tänään ei ole sitäkään hupia. No, onneksi on vielä joululahjakirjoja ja herkkuja jäljellä.

Meillä on kyllä suurkultakääpä. Se on niin uskomattoman reipas likka, neuvolareissuilla, ostoksilla ja kotona. Hommattiin sille viikonloppuna parkkitalo ja se on ihan ässä. Kääpää naurattaa, kun auto menee hissillä ylös jaa tulee ramppia pitkin alas. Jos käännetään huomio hetkeksi kirjallisuuden pariin, kääpää naurattaa myös, kun Maisa menee portaita. Kumma tyyppi.

Onpa miellyttävää kirjoittaa, kun minikääpä puskee pyllyssä. Mutta tätä se elämä nyt vaan on. Mutta onneksi enää max 1,5 viikkoa ja sitten minikääpäkin asustaa jo mahan tällä puolen. Huojentava ajatus!

Kirjoittelin tuossa muutama tunti sitten ystävälleni piitkän, pitkän meilin, mutta se vaan katosi. Taisin tuhertaa sitä liian kauan. Viimeksi ryssin samaisen homman pukkaamalla tällä mahallani tietokoneen sammuksiin (mieheni koneen, jossa oli joku kosketushäiriö). Lienee parasta olla meilailematta tuon kyseisen ystävän kanssa ja kirjoittaa kuulumiset tänne Kääpälään.

Sellaista käävän "top x"-listaa olen mietiskellyt, ja tässä vähän tietoa siitä, mitkä on kovia juttuja näinä aikoina.

-Fudis isin kanssa (heitot, potkut, pukkaus). Ei pelkää palloja toisin kuin äitinsä.
-Pulkkailu (tumput suorina sivuilla)
-Lääkärileikki: kuunnellaan keuhkoja ja sydäntä, ensin mahan puolelta ja sitten selkäpuolelta, katsotaan korvat. Lääkäri tunnustelee myös kaularauhaset.
-Minttu ja Maisa
-Nukkevauvat, joita aina itkettää ja sitten pitää halia. Joskus vauva saa myös maitoa tai vitamiineja tai viedään nukkumaan omaan pieneen sänkyyn. Mitä pienempi vauva, sen parempi. Ja mitä vähemmän vaatetta, sen parempi.
-Duplot ja se uusi parkkitalo

Eli tuollaista ohjelmaa on meillä päivisin. Ja sitten jutellaan: "Isi" "Kotiin!" "Kakku!" "Keke!" "Mennään!". Mutta ihan parasta on sellainen kääpäläiskieli, jota isi ja äiti ei vielä oikein ymmärrä. Se on sellaista kummallista pulputusta ja sitä juttua tulee erityisesti iltaisin, hieman ennen unilauluja.

No mutta sellaisia tällä erää. Minikääpä jumppaa siihen malliin, että ei tässä nukkua vielä voi, mutta ehkäpä kirja ja suklaa voisivat olla seuraava valinta.

Ja loppuun toki vielä: 41+0!