Niin siinä sitten vain kävi, että minikääpä päätti tulla itsekseen maailmaan eikä mitään käynnistelyjä tarvittu. 4.1 klo 9.40 syntyi pikkuisin kääpäläinen ja olikin sitten ihmeekseni poika, vaikka koko odotusajan puhui likoista. On kyllä varsin hurmaava nuorimies, näyttää isänsä tapaan myyrältä.
Kääpäkin sai olla sairaalassa, saatiin perhehuone. Kääpä oli uskomattoman reipas likka ja hurmasi kaikki. Pari päivää sitten nautittiin valmiista aterioista ja pyykkihuollosta, mutta oli se kyllä ihanaa päästä kotiinkin. Perjantaina tultiin ja hienosti on kaikki sujunut. Kääpä huolehtii minikäävästä: kun pikkuveikkaa vähän itketti vaipanvaihdossa, tuli isosisko lohduttamaan veikkaa heiluttelemalla helistintä.
Meillä on kolme periaatetta:
1. Pidetään käävät hengissä
2. Nukutaan molemmat riittävästi
3. Ulkoillaan kumpikin joka päivä
Ainakin tämä päivä sujui periaatteiden 1-3 mukaan, mutta saas nähdä, kuinka käy huomenna. Se hyvä puoli muuten on talvivauvasta, että kun sitä ei saa viedä kahteen viikkoon ulos, ei tule itsekään hötkyiltyä sen kummemmin. Yllättäen en kuolekaan, vaikka jää muutamat alehaalarit saamatta :)
Nyt heräsi minikääpä, sillä on ruokis, menen.
No comments:
Post a Comment