Reissupäiviä

Sunnuntaina saimme vauvavieraita, M ja L piipahtivat. Toukolainen hassutteli, se tykkää kovasti L:stä, ja vieraat saivat tietenkin pitää Taimia sylissä. Kääpä soitteli vähän viulua ja Minikääpä esitti tekemänsä Gormiti-videon.

Maanantaina olikin taas koulua, töitä ja tarhaa, paitsi minulla ja Taimilla oli hammisreissu. Vähän jännitti, kun aika oli 8.45 Lepuskissa, mutta hyvin me likat ehdittiin. Taimi veti sikeitä, kun otettiin röntgenet ja poistettiin hammaskivet. Teimme vielä tunnin lenkin Lepuskissa ja tulimme sitten kotiin. Kääpä tuli koulusta, katsoimme taas läksyt ja soittelimme viulua ja sitten haimmekin pojat. Oli näet kannelilta ja nimenomaan Se Kannelilta, jonka jälkeen Aslan oli tulossa meille.

Kävimme Miehen ja muiden lasten kanssa puistossa sillä välin, kun Miniäinen soitteli ja sitten lähdimme meille päin. Minikääpä ja Kääpä pääsivät Aslanin autolla, koska niiden piti neuvoa reitti. Kääpä oli kuulemma suoriutunut tehtävästä hienosti, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.

Kääpä hengaili illan pihakavereiden kanssa, Minikääpä ja Aslan leikkivät - ylläri, ylläri - Gormiteilla ja Toukolainen ja Lucy kaveerasivat. Aikuisetkin saivat jutella aika rauhallisissa merkeissä. Minun näkökulmastani parasta olivat kuitenkin Jingin tuomat kevätrullat ja nuudeliwokki, jotka upposivat hyvin lapsillekin. Iltapalaksi saimme vielä keksejä ja hedelmiä.

Tiistaina pääsimme Taimin kanssa ihan oikeaan palaveriin, sillä olin omaisen roolissa suunnittelemassa äitini hoitoa. Taimi jaksoi palaveerata pöydän ääressä reilun puoli tuntia, ja silloin olimmekin valmiita. Laitoin tytön vaunuihin nukkumaan ja lähdin hummailemaan Myyrmanniin. Ostin lapsille muutaman pelin ja kävin syömässä intialaista. Tarjolla oli montaa sorttia ja kaikki oikein maistuvia ja söin muutaman lautasellisen. Imettäviä naisia ei pitäisi päästää buffet-lounaalle, sillä siinä menee yrittäjän katteet.

Tiistaina saimme myös vieraan, M-kummi tuli meitä tervehtimään. Ehdimme olla hetken kolmistaan ennen Käävän tuloa, ja sitten olikin taas läksyt ja viulua. Saimme kuulla lukuläksyn kolmeen kertaan, joka on open mielestä ehdoton minimi. Haimme pojat tarhasta ja Minikääpä hämmästyi todella nähdessään kumminsa hakuporukassa, Taimikin keikkui olkapäällä. Aluksi kummipoikaa vähän ujostutti, mutta kotona niillä sujui jo leikit: Sienimies seilasi Kiinaan ja M tiesi kertoa, että junalla matka kestää seitsemän päivää. Päätimme myöhemmin illalla Miniäisen kanssa tehdä sellaisen reissun joku päivä. Minunhan piti matkustaa Kiinaan jo opiskeluaikoina, mutta koska tienasin silloin opintorahan ja asumislisän ja kesäisinkin tein vain hanttihommia, ei silloin oikein reissattu maailman ääriin. Mutta nyt olisi sitten mahkut.

Kääpä piti M:lle koulua. Sen piti kirjoittaa viikonpäiviä ja piirtää kolmioita, ja hyvinhän se sujui. Kääpä laski vielä illalla M:n saamat pisteet ja miltei täydet tuli. Jos M olisi jaksanut kirjoittaa vielä lauantain ja sunnuntain, olisi suoritus ollut täydellinen.

Minäkin pääsin eilen kouluun oppilaaksi imettäessäni Taimia. Ensin meillä oli vähennyslaskuja, sitten vähän äikkää (pieni ja iso j) ja lopuksi vielä ussaa. Minun piti piirtää enkeli ja Jeesus. Ja ai niin, muutama sienikin piti tunnistaa.

Tiistaina Käävällä oli vielä partio. Minä vein ja Mies haki. Lapsi säntäsi kololta silmät loistaen: "isi, isi, takintaskussa on lappu!" Mies otti lapun taskusta, ja siinä luki "20.15". Se oli äidin kirjoittama muistilappu siitä, mihin asti pihalla saa vakoilla. Oikea lappu oli jäänyt sisälle, ja siinä kerrottiin, että Siiselit osallistuvat Pinkkiin reilun viikon päästä. Kääpä oli ihan täpinöissään - ensimmäinen retki!

Minäkin olen osallistunut Pinkkiin syksyllä 2005. Silloin Kääpä oli vuoden ja Minikääpä masussa mukana. Muistan kiivenneeni kallioilla ison mahani kanssa ja taisinpa ottaa pienet päiksät saatuani sudarit takaisin vanhemmilleen. Kyseessä on siis espoolaisten sudarien partiotaitoskaba ja tällä kertaa se kisataan Kauniaisissa.

Keskiviikkona oli kolmas reissupäivä putkeen Taimin kanssa. Nyt olimme perhekerhossa, Mammoissa ja muksuissa, ja sen jälkeen neuvolassa. Taimi oli kasvanut taas hyvin ja kaikki oli muutenkin kondiksessa. Äitiä tosin vähän väsyttää, mutta onneksi tänään on kotipäivä. Kääpä oli vähän flunssainen ja annoin sille luvan jättää iltis väliin, joten me kaikki kolme likkaa meinaamme ottaa iltapäivän oikein lungisti. Viulutunti on sitten illalla.

Ai niin, eilen illalla osallistuimme vielä kasvattajailtaan. Saara Kinnunen kertoi minulle, Miehelle ja Taimille lapsen uskosta ja Kääpä, Miniäinen ja Toukolainen saivat olla 1,5 h hoidossa. Ne olivat leikkineet, piirtäneet ja askarrelleet ja käyttäytyneet kuulemma moitteettomasti. Ilta oli oikein mainio, pidämme molemmat Saara Kinnusesta ja lastenhoito oli ihan luksusta. Täytyneekin osallistua jatkossa kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, joissa on tuo lastenhoito - oli ihanaa istua hetki paikoillaan vauva sylissä ja miettiä välillä muutakin kuin että laittaisiko ensin astiat vai pyykit.

Kolme mainiota päivää

Tänään on ollut täydellinen päivä. Miniäinen oli laskenut päiviä lauantaihin, sillä lupasin viime viikolla, että voidaan viettää namipäivän sijasta lelupäivää. Olimme näet saaneet lähes varman tiedon siitä, että uudet Gormitit ovat saapuneet, koska Aslan oli saanut niitä Sellosta. Vielä innokkaammin lasketaan kuitenkin päiviä maanantaihin, sillä silloin on paitsi tarha- ja kannelpäivä, myös se päivä, jolloin Aslan pääsee vihdoin meille kylään. Minikääpä meinaa laittaa ulko-oveen Gormiti-julisteen, jotta Aslan tietää heti, että Miniäinenkin on saanut uusia Gormiteja.

Lauantai tuli nopesti, sillä sitä ennen oli paljon puuhaa. Torstaina vietimme reissupäivää. Kääpä tuli koulusta ja soitimme viululäksyt. Sitten haimme pojat ja menimme musiikkiopistolle. Minä hengasin poikien ja Taimin kanssa ja Mies pääsi harjoittelemaan viulutuntikuvioita. Hienosti oli mennyt, sekä Käävällä että Miehellä.

Sitten kiireellä autoon ja Kauniaisten Mäksyyn. Söimme pika pikaa ateriamme, heitmme Miehen ja T&T:n kotiin ja suuntasimme sirkukseen. Pitkään ajattelimme, että pakkohan Miehen on mennä, kun Taimi syö niin epäsäännöllisesti, mutta lopulta päätimme kokeilla pullovauvailua, äidinmaidolla tosin. Mies selvisi koitoksestaan hyvin ja meillä oli mahtava ilta.

Olin tosiaan itse ollut sirkuksessa ehkä joskus 5-vuotiaana, joten 30 vuoden tauon jälkeen oli jo aikakin kokeilla sirkustelua. Esitykset olivat oikein mainioita ja ekstraa sai siitä, kun katseli, miten käävät nauttivat. Katossa väärin päin kuljeskeleva nainen oli mitä mainioin, ja kiinalainen nuorallatanssija, mutta ehdottomasti parasta olivat kaksi nuorta miestä, jotka zembaloivat hamsterin tuplajättijuoksupyörässä. Käävät saivat uudet valovehkeet ja väliajalla ehdimme ostamaan popparitkin. Illalla oli jännittävä ajella pimeän kaupungin halki niiden valovehkeiden kanssa. Kävi ilmi, että pihan Luukaskin oli ollut perheineen sirkuksessa. Törmäsimme myös vanhoihin Ymmerstan kavereihin.

Perjantaina Käävällä oli koulua, mutta me muut vietimme vapaapäivää. Pojat saivat lopulta ihan kivat leikit aikaiseksi ja minä saatoin Käävän kouluun asti ja odottelin jopa siihen asti, että Sateenkaarikalojen lukutunti alkoi. Kääpä hippaloi pitkin pihaa Pinjan kanssa ja minä jäpitin koivun juuressa. Tunnin päästä olikin sitten uusi visiitti koululle, sillä pääsin vihdoin vanhempainvarttiin. Meillä oli aika torstaille, jolloin olisimme päässeet Miehen kanssa molemmat, mutta nukuimme onnemme ohi. Muistimme, että aika olisi ollut 12.55, mutta se olikin jo 10.55. No, mutta perjantaina sain senkin homman hoidettua. Kääpä on kuulemma reipas, rohkea ja utelias lapsi, joka tietää paljon monista asioista. Käävälle piti asettaa tavoite, ja ehdotin, että Kääpä voisi opetella omiin hommiin keskittymistä. Se tietää aina, miten kukakin luokasta on tehnyt minkäkin tehtävän, muttei välttämättä sitten siltä vahtaamiseltaan ehdi tehdä omia tehtäviään. Tammikuussa Kääpä tulee mukaan vanhempainvarttiin ja keskustellaan, miten se on tavoitteessaan edistynyt.

Perjantai-iltana saimme vihdoin ensimmäiset vauvavieraat. No, Toukolaisen R-kummi kyllä piipahti vauvaa nuuskuttelemassa, mutta nyt saimme oikein viralliselle visiitille W:t. Lapsilla sujui hommat hienosti, Kääpä ja T skeittasivat ja potkulautailivat, Miniäinen ja T leikkivät Gormiteilla ja majahommia ja Toukolainen hääräsi joko yläkerrassa poikien leikeissä tai sitten täällä alhaalla isoimpien ja pienimpien kanssa. A halusi myös kovasti hoitaa Taimi-vauvaa. Kaikki saivat vielä jätskiä, hilloja, kinuskikastiketta ja kermavaahtoa. Koska kaikki seitsemän lasta käyttäytyivät oikein moitteettomasti, jäi aikuisille aikaa käydä läpi synnytykset ja asuntoasiat. Kiitokset vierailusta!

Ja nyt sitten ne shoppailut. Pojat saivat pakkaukset uusia Gormiteja, Taimi tuttiketjun, Kääpä sormiskeittejä, minä rintakumeja ja Mies kirjoittavan DVD-aseman. Lisäksi Kääpä ja Toukolainen saivat uusia pinnejä. Touko kulki ylpeänä pinnipussin kanssa pitkin Selloa. Tukassa sillä oli sellainen Pikku Myy -tyyppinen tupsu ja mieli oli mitä hilpein: omia pinnejä pussissa! Kyllä nyt kelpasi! Kävimme vielä Chicosissa syömässä. Me otimme perinteiset, Bonnie & Clyde ja All American Club Burger, lapset valitsivat lohta.

Toukolainen on löytänyt jälleen sisäisen vauvansa. Kokosimme tänään jumppalelut ja Toukolainenkin sai vanhan vauvatuttinsa. Se sipsuttaa vauvana pienin askelin, syö sitä tuttiaan ja känisee. Sille pitää lukea koko ajan Iloista lorutoukkaa, runokirjaa, jonka se sai äitiyspakkauksen mukana. Ja Touko-vauvaa pitää tietenkin pitää paljon sylissä. Kun isommat käävät ulkoilivat tänään, me saimme Miehen kanssa hoivata kahta vauvaa.

Käävät viihtyivätkin sitten loppuillan ulkona. Saimme tosin tunniksi vieraiksi Petran, Ronjan, Luukaksen ja Iidan. Iltapalaksi oli vielä pannaria. K&K kuukahtivat melkein heti, Toukolainen ramppasi äsken vielä tuossa portaissa ja Taimi räyhää. Saas nähdä, koska se saadaan tainnutettua.

Ihana Mies!

Eilen söimme maukkaan brunssin Miehen kanssa. Ensin tietenkin dipattiin Kääpä kouluun pajapäivän viettoon ja poitsut sinne tarhaan neuvolareissun jälkeen. Huomenna on vielä luvassa tällainen luksuspäivä Miehen ja Taimin kanssa kolmistaan, mutta sitten pojat ovatkin perjantain kotona ja Mies palaa maanantaina töihin.

No mutta, se brunssi:

-Nakkeja ja pekonia, tomaattia
-Croisantteja
-Brietä
-Perunasalaattia
-Luumuja, viinirypäleitä, banskua, päärynää
-Appelsiinimehua, kahvia

Yö oli Taimin kanssa aika hulinaa. Olin ajatellut viedä pojat, mutta Mies laittelikin ne kuntoon ja lähti rattaiden kanssa viiden kilsan aamulenkilleen. Me jäimme Taimin kanssa syömään. Mies saapui reissultaan ja minä jatkoin pötköttelyä, vihdoin typsykin nukkui. Kun yhdentoista jälkeen hiippailin alakertaan, Mies hyppäsi sohvalta, säntäsi keittiöön, napsautti leivät paahtimeen ja kaatoi kahvin kuppiin. Minua odotti aamiainen:

-Paahdetut ruisleivät
-Kirsikkajugurtti
-Viinirypäleet ja banskua
-Appelsiinimehu, kahvi ja vesi
-Ja kuvun alta löytyi vielä yllärinä Dallas-pulla :)

Ja vieressä oli vielä päivän Iltsikka! Kyllä nyt kelpasi!

Unohdin muuten edellisessä postauksessa kertoa, että pääsin sunnuntaina jopa perinteiselle iltalenkille. Teimme tunnin lenkin ja en olekaan ihan niin rapakunnossa kuin pelkäsin. Ja ilman mahaa on kyllä huomattavasti mukavampi lenkkeillä, vaikka rupatteluhan se näissä sunnuntai-illoissa on se oleellisin juttu.

Meillä alkaa olla nyt sellaiset aika perinteiset vauva on tullut taloon -meinigit. Nukkevauvojahan koko remmi on hoitanut kesän ja syksyn ja Kääpä on sisustanut koko huoneensakin pikku kodiksi, jossa se hoitelee vauvaansa. Toukolainen puolestaan leikki vauvaa turvakaukalossa ja sanoi kaukaloa "vauvaleikiksi". Eilen molemmat pojat halusivat leikkiä vauvoja. Ne raahasivat alakertaan vauvahuopansa, pussilakanansa ja vauvalelunsa ja känisivät vilteillään. Minä puolestani olen itsekseni ja kääpäin kanssa katsonut isompien vauvakuvia ja todennut ne kaikki neljä aika klooneiksi. Taimi sopii hyvin porukkaan.

Syyskuuta

Kääpä on aloittanut partiossa. Tänään se oli tokaa kertaa, sillä viime viikko jäi väliin, kun olimme synnyttämässä Taimia. Yksi tytöistä on meidän pihan Villen kanssa samalla luokalla.

-No kerroitko, että sä oot ollu rakastunu Villeen? Tai no, vähän ihastunu.
-Mä sanoin, että Ville on ollu mun poikaystävä.

Lauantaina käytiin Käävän viulutunnilla. Torstaina oltiin kyllä jo kotiuduttu Taimin kanssa, mutta tunti jäi väliin, kun Kääpä oli kuumeessa. Kääpä soitteli hienosti puolinuottikappaleensa ja sai läksyksi neljäsosanuotteja ja E- ja A-kielikappaleita näppäillen. Ollaan ihan hurahdettu biisiin EE EE E-TA-NA MA-TE-LEE HI-TAA-NA. Siihen saa soittaa melodian pianolla, viululla soitetaan vain E-kielellä puoli- ja neljäsosanuotteja. Vaikein on "Aurinko nauraa". Mies saa mennä torstaina Käävän kanssa tunnille, niin oppii myös systeemit. Minikääpä kertoi, että ne soittaa kanteleella PU-NA-JUU-RI NAU-RIS. Se on kuulemma Aslanin lempibiisi, kun se on niin hassu.

Mies pääsi lauantaina radalle. Se istui Hempassa kolme tuntia ja joi muutaman olusen. Lauantaina kotona oli huomattavasti relampi äijä, kun pääsi hetkeksi pois tästä hulinasta.

Miehen reissuilta oli itse asiassa aika haastava. Toukolainen näki jotain ihme unta, heräili vähän väliä ja huusi "Mä en haluu". Ja taapero ei halunnut

-peittoa
-tukan paijausta
-selän paijausta
-äitiä viereen
-maitoa
-mukkua.

Mitä silloin voi tehdä muuta kuin kuunnella känisevää poikaa ja syötellä vauvaa viereisessä huoneessa.

Minäkin olin vähän reissussa: kävin sunnuntaina katsomassa Hämpyn rempan etenemistä. Nyt oli yläkerran katto maalattu valkoiseksi, lauteet uusittu, takkahuoneen ja olkkarin seinät maalattu ja kaikkea pientä tehty siellä täällä. Kyllä siihen nyt kelpaa jonkun vuokralaisen muuttaa. Hain meille vielä ruuat Mäksystä ja pitkästä aikaa otin oikein hampparin, CBO:n, ja oli ihana syödä, kun mahaan mahtui koko hamppari kerralla, kun neljä kiloa Taimia oli poissa.

Nyt on mennyt kyllä vähän överiksi tämä syöminen, tai siis nimenomaan karkin syöminen. Kun nukkuu miten sattuu, tulee juotua paljon kahvia ja nostettua vireystilaa sokerin avulla. Ja kun sokeripiikki laskee ja väsymys hiipii, tilanteen korjaa tietenkin lisänamilla. Näin rationaalisesti ajatellen helppo homma: karkit pois. Mutta käytännön sovelluksena yllättävän haastavaa.

Yritetään tässä nukuttaa Taimia laatikkoon ja seurata vihapuhetta kakkoselta. Ja minä toki bloggaan myös.

Minikääpä tajusi viime viikolla, ettei se ole vielä kertonut kavereilleen vauvasta. No, maanantaina se pääsi vihdoin päiväkotiin ja kertoi silmät loistaen ihan kaikille: "Minä olen saanut pikkusiskon!" Aslanin kanssa ne halasi ja nauroi.

Toukolaisella oli vielä sunnuntaina lämpöä, mutta nyt tiistaina sekin pääsi hoitoon kertomaan Hannamarille.

-Toukolla onkin jotain kerrottavaa.
-Joo!
-No mitäs kerrottavaa sinulla on?
-Joo!
-Oletko sinä saanut pikkusiskon?
-Joo!

Ja sitten hihitystä ja halailua. Ihana Touko! :)

Maanantai olikin aika haipakka päivä. Mies haki Miniäisen Jopolla tarhasta ja vei pojan kanneltunnille. Tunti loppui 17.50 ja minulla alkoi klo 18 Käävän koulun vanhempainyhdistyksen kokous. Kun Mies ja Miniäinen saapuivat, jätin Käävän, Taimin ja Toukolaisen Miehelle ja lähdin matkaan. Kokous oli Käävän luokassa. Sai istua 1,5 tuntia paikallaan, alleviivata papereita, osallistua ja juoda kahvia. Session jälkeen oli mukava palata taas Kääpälään.

Tänään oli Taimin neuvola. Menimme sinne logistisista syistä lopulta koko remmi. Likka oli saanut lisää painoa, nyt 1-viikkoisena oli saavuttanut syntymäpainonsa 3985 g. Saatiin naureskella taas sen kävelyrefleksille, käävät kärräsivät toisiaan taaperokärryssä ja minä pääsin kertomaan synnytyksen kulun. Toivottavasti saamme pian synnyttäneitä naisia kylään, niin pääsen puimaan asiaa lisää. Taimi sai oman pinkin neuvolakorttinsa, hetun se saikin jo synnärillä. Nyt osaan kuusi henkilötunnusta ja harmikseni huomasin, että minä olen meistä ainoa, jonka hetu päättyy numeroon. Kirjain olisi coolimpi.

Mies kävi tänään laskemassa äitinsä uurnan isän ja veljiensä kanssa. Taas yksi askel eteenpäin suruprosessissa. Mummolla on nyt kaunis hautapaikka, täytyy käydä kääpäin kanssa viemässä sinne muutama kanerva tässä syksyllä.

Taimi rähjää edelleen. Se on mennyt ihan yliväsyneeksi, muttei saa mahavaivojen vuoksi unta, tulkitsemme me.

Taimi on tullut kotiin!

Taimi syntyi tiistaina 13.9 klo 21.58. Mies sai leikata napanuoran. Vauva söi heti reippaasti ja piti kummallista pientä vinkunaa ja tuhinaa. Emme olleet muistaneet, että vastasyntyneet ovat niin kummallisia. Kun Taimi oli syönyt, pääsin suihkuun ja mies sai pestä vauvan. Mitat olivat 3985 g ja 52 cm. Pian käytävältä kuului laulua: "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan,paljon onnea teille, paljon onnea vaan!" Oi ihanaa, kätilö ja opiskelija lauloivat meille onnittelut! Paahtoleipä,jugurtti ja kahvi ei maistu koskaan niin hyvältä kuin juuri synnytyksen jälkeen. Yhden maissa pääsimme osastolle ja mies lähti vapauttamaan papan lastenhoitovuorosta.

Ensimmäinen yö sujui ihan normaalisti, minä en oikein malttanut nukkua ja Taimi söi muutamaan otteeseen, 3.30 ja 6.30. Keskiviikkona oli ihana nauttia täysihoidosta ja ruoka kyllä maistuikin.

Kääpä pääsi koulusta 12.15. Pojat olivat sitä vastassa ja ne tulivat Karakallion kautta bussilla Jorviin. Ärrältä ne olivat hakeneet minulle jättipussin namia ja itselleen paluumatkaa varten Hubba Bubbaa. Lapset olivat ihan täpinöissään ja halusivat heti paijata vauvaa ja ottaa syliin. Toukolainen suikkaili sille koko ajan suukkosia. Kääpä sai antaa Taimille valitsemansa apinalelun ja Minikääpä toi vauvalle Gormiteistaan Timanttigormitien johtajan. Libero-laukusta löytyi pieni ampiaislelu ja sairaalakassista vielä vaaleansininen nalle, joka on ollut sairaalasängyssä kaikilla käävillä. Nyt vauvaa kelpasi kärrätä laatikossaan pitkin sairaalan käytäviä. Voi sitä ylpeyttä ja onnea!

Teimme telkkarihuoneessa Käävän läksyt ja Miniäinen ja Toukolainen piirtelivät. Minikääpä piirsi ensin muutaman vauvan, mutta sai hahmoteltua ajatuksensa lopulta parhaiten ympyröiden avulla. Sisin ympyrä isoine silmineen oli Taimi, sen ympärillä oli vähän isompi ympyrä, Touko, sitten Kaapo, Kanerva, isi ja äiti. Kuusi sisäkkäistä ympyrää ja kaikkien keskimmäisenä meidän uusi vauvamme, pikkuinen Taimi.

Kävin kääpäin kanssa kahvilassa pullalla, Miehelle toimme tuliaisiksi hampurilaisen. Mies oli nukahtanut istualleen telkkarihuoneeseen Taimi mahansa päällä. Kolmen maissa koko remmi lähti kotia kohti ja me jäimme Taimin kanssa ruokailemaan. Kuudelta oli vierailuaika ja minä ja Taimi saimme kolme vierasta. Ensin kävivät Pappa ja Mikko ja toivat Mummolta ihanat villavaatteet: pöksyt, villatakin, sukat ja hatun. Napit oli pitänyt kiinnittää vasta vauvan syntymän jälkeen. Olikohan Pappa siis itse ommellut napit, pienet punaiset omenat, sydämet, nallet ja leppäkertut?

Pappa piti Taimia tottuneesti sylissään eikä Mikkokaan ollut enää niin epävarma Toukolaisen kummiutta harjoiteltuaan. Pappa ja M lähtivät vielä hakemaan meille kaukalon kotoa, sillä olimme saaneet tietää pääsevämme kotiin jo torstaina. Seuraavaksi saapuikin sitten Vaari, jolle länttäsin Taimikon. Juttelimme asunnoista ja remonteista, kuinkas muuten.

Vieraat kyllä ilahduttivat kovasti! Vaarin lähdettyä sain heti iltapalaa ja aloittelimme vähitellen yöpuuhia. Taimi sai hirveät raivarit vuorokauden täytettyään eikä meinannut rauhoittua millään. Se ei oikein syönytkään, kähisi vain. Menimme telkkarihuoneeseen rähjäämään ja ihana lastenhoitaja keksi, että sillähän on nenä ihan tukossa. Tipat auttoivat siihen vaivaan ja pian Taimi sai taas syötyä ja nukahtikin viimein.

Taimi täytti 1,5 vrk, kotiutumisiän, torstaina klo 9.58. Meille oli buukattu viimeinen lääkärintarkastuaika, jotta vauva ehtii täyttää tuon maagisen iän tarkastuksen aikana. Vahva ja jäntevä tyttöhän meillä oli, joten saimme luvan kotiutua. Söin vielä lounaan ja ajattelin, että annan vauvan nukkua, syötän sen ja lähdemme sitten kotiin. Taimi ottikin juuri siinä välissä sitten kunnon unet ja pääsimme lähtemään vasta kahdelta. Taksikuski kertoi, että Taimi oli nuorin siinä autossa matkustanut. Taksikuskilla oli itsellään kova vauvakuume, mutta vaimon mielestä yksi lapsi riitti. Toivotaan, että vaimo tulee vielä toisiin aatoksiin!

Mies aavisti jotenkin taksin tulon ja nappasi kaukalon vastaan. Lapset säntäsivät eteiseen ja ihmettelivät pientä tainta. Minullekin oli jymy-yllätys: Mies ja käävät olivat saaneet naapurin Kaijalta omenia ja leiponeet ihan taivaallisen hyvän omenapiirakan! Taikina oli niin ihanan kuohkeaa ja pehmeää, ettei tosikaan! Joimme kotiintulokahvit ja otimme vielä keksejä ja nallesipsejäkin. Iltaruokanakin oli herkkua, tortilloja, sillä harvoin meille vauvoja kotiutuu.

Taimi nukkui aika lailla koko illan, ja käävillä oli hyvin aikaa leikkiä uusilla leluillaan, jotka ne saivat Taimilta isosisaruslahjoina. Kääpä sai Squinkies karkkiautomaatin, Minikääpä Playmobil merirosvosaaren ja Toukolainen Pet Shop hamsterien auton.

Toukolaisella oli ollut kyllä tosi ikävä äitiä. Valvoskelimme alkuyöstä kähisevän Taimin takia ja Touko heräili yhtenään ja lähti etsiskelemään äitiä. Lopulta nukuin poikien huoneessa Toukolaisen kaverina, Mies ja Taimi meidän makkarissa ja Kääpä ja Miniäinen sentään omissa sängyissää. Syöttelin Taimia aina välillä pitkin yötä ja usein Toukolainen ehti jo siinäkin välissä huolestua ja lähti etsiskelemään minua alakerrasta. Onneksi seuraava yö sujui jo paremmin.

Torstaina olin kyllä superväsynyt, mutta onneksi perjantai-aamulle oli luvassa mukavaa puuhaa: pääsimme Minikäävän kanssa Käävän koulun avoimiin oviin. Osallistuimme Sateenkaarikalojen lukutunnille, jolla väritettiin erilaisia koreja ja kippoja ja piirrettiin niihin sieniä ja porkkanoita. Miniäinen opetteli kirjoittamaan "Taimi".

Mies teki poikien kanssa kauppareissun Karakallioon ja minä lähdin illemmalla vielä Lidliin Käävän kanssa. Saimme Taimille vähän tyttövaatteita, vaaleanpunaista, ruskeaa ja valkoista, kolme bodya, yökkärin ja kahdet sukkikset. Kukkalähettikin kävi tuomassa terveisiä työpaikaltani ja nyt pöydässä on pieni ja iso vaaleanpunainen kimppu, nauhalla kiinni toisissaan. Tulossa on vielä paljon vaaleanpunaisia päiviä.

Synnytyskertomus, osa 4/4

Nyt ollaan kotiuduttu Taimin kanssa ja on aika fiilistellä elämäni viimeistä synnytystä. Olin taas toivonut, että synnytys lähtisi käyntiin itsekseen, mutta peli alkoi olla menetetty, kun päivät kuluivat. Laskettu aikahan oli ja meni 30.8 ja ensimmäisen yliaikaiskontrollin oli määrä olla maanantaina 12.9 raskausviikolla 41+6. No, edellisenä yönä alkoikin sitten taas tapahtua. Heräsin supistuksiin neljältä ja odottelin rauhassa asian etenemistä. Vähän ennen seitsemää herätin Miehen ja kerroin, että supistuksia, tosin sellaisia ihan mietoja, oli tullut nyt kolme tuntia 5-10 minuutin välein.

Yliaikaiskontrolli olisi ollut klo 8.20 ja soitin synnärille, miten toimia - tullaanko synnärille vai äitipolille. Minulle suositeltiin synnäriä. Kääpä lähti kouluun, mutta koska Toukolaisella oli korvatulehdus, emme saaneetkaan poikia tarhaan, mutta onneksi Pappa pääsi tulemaan. Lähdimme taksilla matkaan. Olin intoa täynnä - tästä se lähtee!

Olimme kahdeksalta Jorvissa ja menimme ensin aamukahville. Teimme lenkin sairaalan ympäri ja 8.50 ilmoittauduimme. Kävimme käyrillä ja muutama supistus saatiinkin rekisteröityä. Kätilö kysyi, oliko kyseessä ihan spontaanisti alkanut raskaus. Minua nauratti: "Ei, kyllä me jouduimme itsekin vähän töitä tekemään." Vauvalla oli kaikki kunnossa ja kohdunsuu oli kolmisen senttiä auki, tosin kanavaa oli jäljellä 2 cm. Minusta tulos oli hyvä, mutta kätilö vaikutti pettyneeltä. Tilanne oli kuulemma hyvin tyypillinen uudelleensunnyttäjille, mutta ei minulle! Olin erittäin toiveikas synnytyksen suhteen.

Teimme täyden päivän kahdeksasta neljään: kävelimme mukavaa lenkkiä sairaalan ympäri koulun ja tarhan kautta, tutustuimme Glims-talomuseon pihapiiriin, kiskoimme kahvia ja Dallas-pullia ja lounaaksi otin katkarapusalaatin ja Mies kinkkuananaspizzan. Myyjä valitteli, ettei ihan vielä saanut lounaspizzaa, hetken joutuisi odottamaan.

-Meillä ei ole hoppu, me synnytämme! kerroin iloisesti.

Lounaan jälkeen kävimme taas näytillä. Kuten arvelinkin, mitään ei ollut tapahtunut. Saimme sentään painoarvion, 3750 g ja käynnistyksen huomiselle.

No, minähän en luovuttanut. Jatkoimme lenkkejä ja kahvittelua ja ehdimme samalla rupatella kevään ja kesän hulinoiden vuoksi rästiin jääneet asiat. Kysyin, että olisiko mahdollista päästä suihkuun, vaikka emme siis olleet varsinaisesti vielä synnytysosaston asiakkaita. Se sopi ja seuraavan lenkin jälkeen menimme ilmoittautumiseen:

-Meille luvattiin, että pääsisimme suihkuun, kerroin keltaisessa anorakissani. Mies hymyili vieressä ja kätilö vaikutti hämmentyneeltä.
-Siis suihkuun? Siis tekö?

Mies täydensi, että vain vaimo oli menossa, emme me molemmat, ja lopulta meille osoitettiin tie suihkutilaan.

Istuskelin jumppapallon päällä ja olin epätoivoinen - supistukset eivät muuttuneet miksikään, aika kului ja Pappa hoiti turhaan lapsiamme, kun vauvaa ei kuulunutkaan. Hengasimme vielä neljään kahdestaan ja sitten luovutimme. Selitimme asiamme taas uudelle kätilölle, joka keksikin oivan keinon: koska synnytykset olivat aiemmin lähteneet aika haipakkaa liikkeelle, sitten kun olivat lähteäkseen, minä saisin jäädä sairaalaan ja Mies pääsisi kotiin. Kaikki olivat toiveikkaita - yön aikana varmasti tapahtuu!

Supistukset jatkuivatkin 24 h putkeen mutta aamulla herättyäni ne olivat poissa. Muistoina supistuksista oli vain kramppissa oleva pakara ja pohkeet. Voi paskat! Odottelin lääkäriä paikalle, olihan minulle sentään luvattu se käynnistys.

Tiistai 13.9 oli kiireinen päivä Jorvin synnytysosastolla eikä minulle luvattu paljoakaan toivoa. Ensin odottelin lääkäriä yhteentoista ja sain kuulla, että koska minulla eivät olleet menneet edes lapsivedet, olin auttamattomasti jonon hännillä ja käynnistys saattaisi hyvin siirtyä keskiviikoksi, sillä yötä vasten ei käynnistellä.

Se nyt kuitenkin oli selvää, että käynnitys tehtäisiin puhkaisemalla kalvot ja antamalla sen jälkeen vasta spinaali, aivan toisessa järjestyksessä kun pelkopolilla oli keskusteltu. Mutta pakkohan se oli, ei spinaalia voi antaa, jos ei synnytys ole käynnissä. Hyväksyin kohtaloni ja jäin odottelemaan.

Se tiistai oli ihan kamala. Olin väsynyt valvomisista, ensin Toukolaisen korvatulehduksen ja sitten supistusten vuoksi, ja itkuinen - ei meille tulekaan koko vauvaa! Ja ihan turhaa kidutusta koko tämä raskaus kaikkine feikkisupistuksineen. Juuri epätoivon ollessa syvimmillään ystäväni laittoi viestin: "Sopiiko, että tulen piipahtamaan, kun olen täällä Jorvissa?" No sehän sopi! Kätilö kirjaa papereihini: "Lähtee ystävän kanssa kahvioon."

No, päivä mateli kuitenkin eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Puoli viideltä ovelle saapui iloinen kätilö ja hänen opiskelijaparinsa:

-Haluatko lähteä synnyttämään?

En todella halunnut. En halunnut koko vauvaa, saatika sitten synnytystä. Mutta pakkohan se oli mennä, kun noin nätisti pyydettiin.

Olin salissa viideltä. Otettiin käyrää ja odoteltiin Miestä, joka puolestaan odotti Pappaa, joka oli taas lupautunut lastenhoitajaksi. Käävät ja Pappa heittivät Miehen sairaalalle ja sitten aloitimme.

Kalvot puhkaistiin klo 17.57 ja odoteltiin. Ensimmäiseen tuntiin ei tapahtunut mitään, ei yhtikäs mitään. Ei supistuksen supistusta. Olin pettynyt itseeni ja kroppaani ja arvelin, että kohtuni on jo niin väsynyt kaikesta siitä supistelusta, ettei se aio supistella tänään enää yhtään.

Kätilö marssi ovesta ja ilmoitti napakasti, että nyt laitetaan sitten oksitosiini tippumaan. En halunnut oksitosiinia! Olisin halunnut vielä odotella omia supistuksia, mutta kätilö oli armoton. Vartin päästä annosta lisättiin, ja vartin. Ja vielä kerran vartin päästä. Mutta sitten alkoikin jo tapahtua. Kun tippaa oli lisätty kolmasti klo 19.45, alkoivat kunnon supistukset 19.50. Mies tuijotti minua ihmeissään, kun voihkin siinä tuskissani ja sain sanottua "nyt sattuu, soita sitä kelloa!" Mies soitti ja kätilö saapui. Pari-kolme supistusta oli mennyt ilman ilokaasua, mutta sitten sain maskin naamalle. Kätilö hälytti anestesialääkärin, spinaalipöytä olikin laitettu jo valmiiksi. Selkä piti tietenkin taas köyristää ja sanoin, että se on vähän hankalaa, kun on niin lyhyet välit.

-Ai nikamissa? kysyi anestesialääkäri.
-Ei kun supistuksissa, vastasin.

Oli vähän eri fokus. Sain spinaalin kahdeksalta ja kivut katosivat täysin. Istuin risti-istunnassa sängyllä ja annoin vauvan laskeutua. Mies tarjoili mehua ja otti kuvan, jossa poseeraan hymy huulilla mehulasi kädessä. "Tässä äiti synnyttää", aion kertoa lapsille.

Avautumiseen meni kaksi tuntia. Seurasin supistuksia monitorista ja kaikki piuhat irtoilivat ja kone reistaili. Pinnikin irtoili vauvan päästä moneen otteeseen ja sen seurauksena Taimilla on nyt päänahassa pieniä punaisia haavoja. 21.55 sain alkaa ponnistaa. Ponnistin jakkaralla ja 21.58 meille syntyi maailman suloisin pieni vauva, ihan sininen ja kinainen eikä sukupuolestakaan ottanut tolkkua.

Kiikutin sen sängylle ja yritimme ottaa selvää, saimmeko tytön vai pojan.

-Kyllä se on tyttö! Tervetuloa maailmaan, pieni Taimi!


Vauva: 3985 g, 52 cm, 9/10/10 (sinersi)
Raskausviikko: 42+0
Synnytyksen kesto: 2 h 8 min, ponnistusvaihe 3 min


Täältä löytyvät synnytyskertomusten osat 1-3 (vika postaus)

Executive summary kaikista neljästä:

1) Tytöt syntyivät viikolla 42+0 käynnistettyinä, pojat spontaanisti alkaneina
2) Minikääpä ja Taimi olivat sinisiä (9/10/10) ja Kääpä ja Toukolainen punaisia (10/10)
3) Kääpä ja Minikääpä ponnistettiin puoli-istuvassa asennossa, Touko ja Taimi jakkaralla kolmessa minsassa
4) Kaksi ekaa meni pelkällä ilokaasulla, kahdessa vikassa synnytyksessä sain spinaalin

Mutta, se oli siinä se. Uusia synnytyksiä ei ole luvassa, nyt keskitytään näihin neljään kääpäläiseen.

Toukon korvat ja laulut

Viime yö meni vähän harakoille, kun vuorotellen ramppasin itse vessassa ja lohduttelin itkevää ukkoa. Onneksi tajusin soittaa heti aamusta Pikkujättiin ja pääsimmekin 11.15 korvalääkärille. Toukolainen oli taas märkäkorva ja saimme samalla hoidettua Miniäisen korvakontrollin. Touko sai nyt myös ajan putkitukseen, lokakuussa mennään, ja sitä ennen pitää saada maksusitoumus Tapiolasta. On kyllä aika huojentunut olo, josko tuo korvakierre nyt vähän helpottaisi noiden putkien myötä.

Apteekissa nuokkuessani huomasin kyllä olevani aika sippi. Onneksi olen tänään saanut sitten nukkua päikkärit ja saunoa itsekseni, jos vaikka tässä joutuu lähipäivinä synnärille. Nyt on tosiaan rv 41+5, 12 päivää yli lasketun ajan, joten luulisi tässä jo kohta jotain tapahtuvankin. Huomenna on se yliaikaiskontrolli ja sen tiimoilta lähti viimeksi Toukolaisen synnytys käyntiin, ties vaikka nytkin.

Laskin muuten juuri, että olen ollut nyt 3,4 vuotta eli lähes 10 % elämästäni raskaana, joten eiköhän tässä vielä muutaman päivän kärvistele.

Mutta sitten mukavampia juttuja, nimittäin Toukolainen on kova poika laulamaan. Sen ohjelmistoon kuuluvat seuraavat biisit:


-Pienissä häissä! VilleGalle! Märkä-Simo!
-Sä oot siikkii, sylissäni, lämmin vesi, lainettii.
-Kolme pientä ankkaa lähti leikkimään, vuorten taakse, kauas pois. Äiti-ankka sanoi vaak-vaak-vaak! Ja parasta on tietenkin, kun isä-ankka sanoo VAAK!
-Autolla ajetaan varo-varo-vasti, ettei kaatuisi kallis lasti. Suoraa tietä, suoraa tietä, mäkeä on matkan varrella.
-Hämähämähämähäkki, kiipes langalle...
-Puuha Pete, kaiken korjaa, Puuha Pete, tietenkin!
-Ja vanha tuttu: Chuggington, tsukutsukutsukutsuku Chuggington!
-Sataa vettä, syksy jo on! Lehdet lentää, syksy jo on!


Mies laatii juuri äitinsä kuolinilmoitusta ja minulla supistelee. Alkuja ja loppuja.

Kesän to do - almost done!

Laadimme kesäloman alussa post it lappusellisen asioita, joita perheenjäsenet haluavat lomallaan tehdä, tai jotka pitää muuten vaan hoitaa.

Done:

-Lintsi
-Pihatelttailu
-Nuuksio
-Herzogit Pusulaan
-Kaupungille (Stocka, Akateeminen, Suuri Kuu)
-Lelukauppa
-Ranta + eväät (Pitkäjärvi, Odilampi)
-Ikea
-Hoplop
-Käävän kuvaus
-Korvakontrolli
-Sealife

To do:
-Korkeasaari

Arkea, arkea vain

Kääpä ja Minikääpä tekevät jotain yllätystä Käävän huoneessa, Mies nukkuu ja Toukolainen leikkii vauvaa: istuu turvakaukalossa ja känisee. Taimi-Topias ei vaan synny. No, huomenna on se odotettu yliaikaiskontrolli ja mikäli varmoihin Facebook-tietoihin on uskomista, voisi käynnistys olla jo tiistaina tai keskiviikkona. Lapset toivoisivat, että vauva syntyisi tänään, sillä M ja L lupautuivat hoitamaan kääpiä nyt viikonloppuna. Nyt on siis 41+5, joten voisihan se jo tullakin. Ei vaan huvittaisi yhtään synnytellä, mutta kai se on pakko.

Torstaina oli Käävän toka viulutunti, ja eka kerta siis ihan instrumentin kanssa. Olin ohimennessäni sanonut, että kielet ovat G, D, A ja E ja se muisti ne heti ja soitti hienosti ensimmäisen biisinsä, "Näppäilylaulun". Läksyksi tuli vielä puolinuottikappaleita eri kielillä ja nuottiavaimen piirtämistä. Vartti päivässä on meidän tavoitteemme, tai viisikin minuuttia on minusta ihan passeli. Innoissaan se likka kyllä on! Olen niin iloinen, että Kääpä pääsi nyt aloittamaan sen viulunsoiton, kun on kovasti siitä haaveillut. Pojillakin on oma viulu, minun vanha puoliviuluni, ja erityisesti Toukolainen on sitä nyt soitellut, sekä pizzicatona että jousella.

Perjantaina meillä oli taas päivä pojanpallukoiden kanssa. Mies käytti ensin Käävän hammiksessa - edelleen reikiä nolla! - ja veimme sitten Käävän kouluun, kävimme kaupassa ja suuntasimme Tuomarilaan perhekerhoon. Sain pitää ukkeleitani sylissä, silitellä niitä ja laulaa

Enkelin siipien havinaa
jotakin oikein hyvää.
Tahtoisin sinulle toivoa
iloa onnea syvää.

Muistutin Miestä, että Käävän hampaat pitää sitten pestä aamulla. No, Mies laittoi Käävän pesemään hampaat ennen aamupalaa. Minä huikkasi, että ne on pakko pestä ruisleivän jälkeen, ei niistä muuten mitään näy. No, Kääpä sitten pesi ne uudestaan. Ja minä kun olisin toivonut, että aikuinen olisi pessyt ne sähköhammasharjalla kunnolla, kun ei siellä hammiksessa kuitenkaan kovin usein käydä. Mies sanoi, ettei se ehdi, joten pesin ne vielä itse.

Hammiksessa Kääpä sitten kertoi, että sen hampaat oli pesty aamulla kolme kertaa. Vähänkö nolotti: olemme sellainen perhe, joka ei normaalisti pese lasten hampaita, mutta ennen hammaslääkäriä yritetään ottaa vuoden vahinko takaisin pesemällä sitten kolmasti.

Tämä olikin sitten viimeinen perhekerho mahakkaana, seuraavalla kerralla pitäisi mukana olla ihan oikea vauva. Ajoimme kerhon jälkeen Karakallion asukaspuistoon lounaalle, jälleen lohi- ja kantterellikeittoja ja sieltä sitten Käävän noutoon. Syötiin taas välipala tuossa pihalla ja käävät hengailivat ulkosalla.

Viikonloppuun on liittynyt hajuasioita. Perjantaina pyysin Miestä laittamaan muutaman kananmunan munankeittimellä. Joukossa oli yksi mätämuna, elämäni ensimmäinen, ja saimme tuuletella asuntoa ihan huolella iltasella. Lauantain hajujuttu oli Minikäävän reissu koulun pihalle. Se oli käynyt puskapissalla, mutta pissan ohella olikin tullut yllättäen kakka, jota oli sitten housuilla, paidalla, kengissä ja eteisessä. Saas nähdä, mikä on tämän päivän hajucase.

Eilen pääsimme myös ruokakauppaan. Kääpä ja Miniäinen saivat jäädä itsekseen pihalle ja me menimme kolmistaan Lidliin. Toukolainen lähti mukaan ylpeänä nukkevauvaa vaunuissa työnnellen, mutta joku meni pieleen jo ihan alkumetreillä, sillä koko kauppareissu meni raivotessa. Saimme silti ladattua ostoskärryn täpötäyteen ruokaa, ihan tetristyyliin siis, ja nyt on huojentunut olo, kun kaapit on täynnä. Satasella sai kärryllisen, ei paha. Pohdiskelimme, että jättäisimme Toukolaisen vaihdossa Jorviin ja olimme valmiita luopumaan siitä jopa ilman välirahaa. Mutta kai me sen nyt kuitenkin pidämme, kaksi vaippapeppua perheessä ei ole kerskakulutusta.

Tähän väliin on mahtunut muuten taikasieniepisodi. Käävät hakivat taikasienet, sillä Miniäinen oli piirtänyt vahingossa seinään värikynällä tuota yllätystä valmistellessaan ja kun seinä oli putsattu, haettiin sienet seuraavaksi Toukon sotkujen puhdistukseen. Värikynien siirtokielto keittiöstä astui jälleen voimaan.

Kääpä pääsi eilen paitsi koulun pihalle myös kauppaan. Ne lähti ostoksille Anniinan, Sofian ja Petran kanssa ja Käävällä oli lupa käyttää kolikkonsa. Se saapuikin ylpeänä kotiin ostostensa kanssa: kinkkua (jota saa syödä ilman leipää), omenoita (eväsretkille) ja juustonaksuja (välipalaherkuiksi). Olin varma, että se ostaisi karkkia tai edes jotain kyniä, mutta noihin se oli päätynyt.

Olemme puhuneet myös Mummosta. Käävän kanssa keskustelimme siitä, miten ilman Mummoa ei olisi isiä, eikä myöskään Kääpää, Minikääpää, Toukolaista eikä Taimi-Topiasta. Minä eläisin kahdestaan Sohvin kanssa. Minikääpä puolestaan tajusi autossa, että Taimi-Topias ei näe koskaan Mummoa. Minun mummini ehti aikoinaan nähdä pikkuveljeni muttei koskaan siskoani, joka syntyi muutaman vuoden myöhemmin. Mutta mistäpäs me ihmiset tiedämme, missä ne sielut toisiaan tapaavat. Ehkä Mummo ja Taimi-Topias tuntevatkin jo toisensa tai tapaavat ainakin sitten aikanaan taivaassa. En tiedä, mutta haluan uskoa niin.

Luin Toukolaiselle tässä välissä Pikku toukka paksulaisen. Minikääpä kävi raportoimassa yllätyksen etenemistä. Se haluaisi Aslanin meille tänään leikkimään, mutta nyt en järjestä leikkitreffejä. Käydään kyllä ehkä Mummilla piipahtamassa ja Hämpyssä ihastelemassa rempan etenemistä. Perhemessukin oli vähän suunnitteilla, mutta Mies vasta heräsi ja käävillä on kiva leikki, joten ei lähdetä tästä säntäämään mihinkään. Toukolainen taas heräili ja itkeskeli yöllä, pitänee käydä näyttämässä se korvat vielä tänään. Kunpa vain saisi lekuriajan Myrtsiin.

Ohi on!

Siis tentit. Sain tehtyä lakisääteisen tapaturmavakuutuksen tiistaina ja sosiaaliturvan keskiviikkona. En tiedä, menikö läpi, mutta ohi ainakin. Keskiviikkona pääsin sitten Selloon hengaamaan ja Wrong Noodle baariin lounaalle (se tavallinen tarina: vuohenjuustokevätkääryleet, friteeratut katkaravunpyrstöt ja kanavartaat). Käväisin vikassa neuvolassa, kaikki oli edelleen kunnossa. Armoton kahvin ja kokiksen kittaaminen sekä lakut ja salmiakit eivät olleet onnistuneet nostamaan verenpainetta. Painokin oli taas vaihteeksi vähän laskenut, mistä lie syystä.

Mies kävi lekurissa ja treffasimme pikaisesti Sellossa. Ekat treffit kahdestaan sitten uuden vuoden, joten oli syytäkin ottaa juustoateriat, minulle ihan dipin kanssa. Mies tuli kotiin tekemään hommia ja minä otin tirsat. Sitten saapuikin Kääpäläinen ja vuorossa oli läksyjen tarkastus ja poikien nouto.

Kääpää oli kiusattu iltiksessä. Joku tyttö oli leikannut vähän kahta sivua sen matikan kirjasta ja piirtänyt sydämen, vaikka Kääpä ei olisi halunnut. Se ei tiennyt tytön nimeä, mutta se oli jonkun Säteen kaveri.

Voi ei. Mitä tuollaisessa pitäisi tehdä? Kääpä oli mennyt kertomaan aikuiselle, mutta aikuiset olivat lähteneet jo ulos. No, toivottavasti tänään menee päivä ihan putkeen.

Heitimme Miehen vielä uudestaan lekuriin ja suuntasimme kääpäin kanssa Vohvelibaariin. Kaikki saivat hillokermavohvelit ja koska Toukolainenkaan ei saanut toista, se heittäytyi kieriskelemään lattialle. No, ehdimme hetken kieriskellä ja silti olimme hyvissä ajoin kentällä. Käävän piti vaihtaa vaatteet ja pakotin sen jättämään pitkähihaisen kissapaidan peli-T-paidan alle. Kääpä sai nyt vuorostaan ihan kamalat raivarit ja se väitti, ettei isi koskaan ole pakottanut sitä laittamaan pitkähihaista treeneihin. Yritin selittää, että viime treenit olivat kaksi viikkoa sitten ja silloin oli elokuu, kesä, ja nyt on syyskuu, syksy. Ja että miltei kaikilla muilla on takit.

Sain sen likan lopulta kentälle ja treenit sujuivat ihan kivasti. Pojat makailivat maassa ja nappasivat välillä vähän sipsejä. Sain taas kannustaa Kääpää. Tiistaina nimittäin pääsin kannustamaan sitä koulun sukkulaviestiin ja nyt sitten fudiskentälle. Se oli söpö siellä viestissä, kun se pinkoi saparot keikkuen.

Illalla tultiin treeneistä valmiiseen puuropöytään, sai laittaa mansikka- tai kirsikkahilloa tai jopa molempia. Mies olikin kyllä hauduttanut hyvät puurot!

Tutkin muuten eilen taas neuvolakortteja. Meillähän Kääpä syntyi käynnistettynä viikolla 42+0, Minikääpä itsekseen 41+1 ja Toukolainen 41+6. Muistelin, että Miniäisen laskettua aikaa siirrettiin jonkin verran eteenpäin ultrassa. Alkuperäinen laskettu aika olisi ollut 13.12, mutta uudeksi tuli 27.12 - eli siis aika reippaasti sitä siirrettiinkin. Ja lapsi saapui 4.1 eli siis 22 päivää tuon kuukautisista lasketun ajan jälkeen!

Jos Taimi-Topias on yhtä ripeä käänteissään, se saapuu samalla kaavalla 21.9. Tosin niin pitkälle raskauden tuskin annetaan mennä, vaan käynnistys on jo ensi viikolla. Se kauan odotettu yliaikaiskontrolli on maanantaina ja sitten seuraavalla kerralla käynnistys.

Mutta mutta, yöllä alkoi tosiaan jo vähän tapahtua: heräsin kahdelta supistuksiin ja valvoin viiteen. Mies ihmetteli, miksi olin pukenut päälle. Olin kyllä selittänyt, että supistaa, mutta ilmeisesti kommunikaatio ei ollut mennyt perille. Aamulla se ihmetteli sairaalakassia ja kaukaloa eteisessä - ei ilmeisesti muistanut minun valvoskelleen yöllä. Supistukset tulivat viiden minsan välein ja toivoin vain, että ehdittäisiin viemään pojat tarhaan, seitsemältähän se aukeaa. Ja Kääpäkin oli menossa kasiksi kouluun, se olisi voinut mennä vaikka hetkeksi naapuriin.

Mutta ei siis tullut lähtöä vielä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan, vai tuoko vain viulutunnit ja Miniäisen vanhempainillan.

Vielä muutama kääpäjuttu:

Näimme tuossa tiellämme teiniksejä, sellaisia ihan perinteisen näköisiä semipissiksiä seisoskelemassa pienessä ryhmässä. Sanoin, että teistäkin tulee sitten joskus tuollaisia teiniksejä. Kääpä totesi, että sitten teidän pitää opetella, miten teiniksejä hoidetaan.

Tultiin eilen tarhasta ja pojilla oli jotain pientä kähinää. Minikääpä oli ihan hyväntuulinen ja rauhallinen, mutta Touko yritti haastaa riitaa. Minikääpä lauloi sille "Örise, ärise ampiainen...".

Ai niin, Toukolaisella on tatska. Kääpä sai niitä koulusta ja laittoi muutaman itselleen, kummallekin veljelleen yhden ja pihan Sofialle ja Iidalle yhdet. Toukolainen on ollut niin täpinöissään tatskastaan. Se esitteli sen kaikille hautajaisvieraille ja on kuulemma näyttänyt sitä myös kaikille hoitajille tarhassa sekä kaikkien lasten vanhemmille. Voi ukkoa! Tänään se lähti taas tarhaan pinni päässä. Hieno mies on hieno mies.

Helpon elämän algoritmi

1. Hommaa itsellesi hyväpalkkainen ammatti. Ei välttämättä mikään kutsumusammatti, mutta työ, jota voit tehdä noin kahdeksan tuntia päivässä ilman että pää hajoaa.

2. Hanki ihana, komea ja hyväpalkkainen mies, joka haaveilee pikkubussillisesta lapsia.

3. Laita lapsia tilaukseen niin paljon kuin suinkin kykenet: perinteisellä menetelmällä, erilaisilla hoidoilla tai adoptiolla. Varaudu vuosien odotukseen, keskenmenoihin ja pettymyksiin.

4. Hoida lapsia yhdessä puolisosi kanssa mahdollisimman tasapuolisesti, jotta molemmat oppivat lastenhoidon, kotihommat ja saavat välillä käydä töissäkin.

5. Järjestä lasten jatkohoito vauvaiän jälkeen.

Jos pidät puutarhanhoidosta, käsitöistä, askartelusta tai hilloamisesta, sinnittele kotona niin pitkään kuin se vain on taloudellisesti mahdollista.

Jos pidät issueiden ratkomisesta, tarjouspyyntöihin vastaamisesta ja palavereissa istumisesta, tuuppaa lapset ulkopuolisen hoitoon heti kuin vain raaskitte.

6. Nauti lapsistasi. Kirjoita niiden hassuja juttuja ylös, räpsi niistä kuvia ja videoi niiden leikkejä. Nappaa niitä syliin ja pörrötä ja nuuskuttele tukkaa aina kuin mahdollista. Pue ne kauniisti ja ihaile niiden hyvää käytöstä ihmisten ilmoilla. Jaa havaintosi iltaisin puolisosi kanssa.

7. Kun lapsille on järjestynyt hyvä hoitopaikka, jossa voi tehdä kakkuja Lucyn ja Hannamarin kanssa tai halkoa kiviä Aslanin kanssa, tai lapsi on lähtemässä koulutielle, hankkiudu raskaaksi. Anna lasten jatkaa osa-aikaisesti hyvässä hoitopaikassaan ja jää äitiyslomalle mahasi kanssa. Haudo vauvaa vielä muutama viikko yliaikaa, jotta voit rauhassa opiskella työhösi liittyvää tutkintoa, kahvitella kotiäitien kanssa ja shoppailla.

Raha-asiaa

Huh hei, pakko kirjata ylös vähän rahareikiä. Ollaan nyt ehkä tonni miinuksella tämän kuun osalta, ja tässä syy:

-Taimi-Topiaalle rattaat 320
-Ja sitteri 50
-Käävälle H&M sammarit ja paita 20
-Minikäävälle Lindexin housut ja kaksi paitaa 20
-Meandi: Käävälle housut ja paita, Minikäävälle housut 100
-Toukolaiselle Molo Kidsin (sikakallis) haalari + hanskat 180
-Käävän viulu 300
-Iloinen viuluniekka I 20
-Joululahjoja viidelle 40
-Parturit 60
-Miehen juhlakengät 70
-Käävän juhlakengät 20
-Äidin hummailut: leffailta ja Bonny & Clyde 35
-Lahjat triplaisosiskolle, tuplaisoveljelle ja isoveljelle 55
-Heureka: liput, lelut, kalenteritaulu 70

Tulossa vielä lähiaikoina:

-Heinä- ja elokuun tarhamaksut
-Minikäävän ja Taimi-Topiaan vakuutukset
-Käävän viulun ja Minikäävän kanteleen syksyn lukukausimaksut
-Synnärimaksu

Tarvittaisiin ehdottomasti joku sponsori tähän kääpäinkasvatukseen. Onneksi kumpikaan ei nyt ainakaan vuoteen ole hoitovapaalla eikä tämä meidän elämä nyt aina ole tällaista kulutusjuhlaa. Käävälle ja Minikäävälle menevät viimevuotiset talvikamppeet, syksyn ulkovaatteet on myös valmiina ja tuo oli tosiaan Toukolaisen eka oma haalari. Ja minulla on siis näemmä liikaa aikaa tämän mahani kanssa.

Perhe lähti juuri vuokraamaan leffaa Karakalliosta, ehkä seuraavaksi voisi olla minun opiskeluvarttini. Tentit on tosiaan jo tiistaina ja keskiviikkona ja nyt alkaa olla pientä paniikkia ilmassa. Me nu ska jag läsa!

Perjantai!

Tänään oli taas pojilla eka vapaapäivä neljän päivän tarhaputken jälkeen. Lapset heräsivät seiskalta. Mies lähti töihin ja me muut jäimme viettämään kotiaamua. Heitimme Käävän yhdeksäksi kouluun ja menimme kauppaan ostamaan lounaan ja välipalan. Meidän oli tarkoitus mennä Karakallion perhekerhoon, mutta päädyimmekin Tuomarilaan kaverin kannustuksesta. Kävimme matkalla katsomassa vielä Käävän ja Minikäävän vanhaa päiväkotia, mutta kääpäin oma ope ja Miniäisen ex-bestis olivat vielä sisällä. No, ensi kerralla sitten.

Kerhossa oli niin, niin ihanaa. Aloitimme kerhouramme tuolla Tuomarilassa vuonna 2004, kun palasin töistä kotiin Käävän kanssa likan ollessa yhdeksänkuinen. Pian saimmekin uudeksi kerhokaveriksi Minikäävän, joka aloitti kerhoilun kaksiviikkoisena. Seuraava veli aloitti niinikään kerho-uransa kaksiviikkoisena ja siksi paikka onkin niin nostalginen. Laulut olivat toki tuttuja ja jopa ohjaaja oli sama; Annemain piti jäädä jo eläkkeelle, mutta lapset saivat hänet vielä jatkamaan.

Perhekerhon jälkeen ajoimme asukaspuistoomme syömään. Pojat saivat kalasoppaa ja minä sienikeittoa, lisäksi oli pikkuporkkanoita ja jälkkäriksi poikien herkkua taateleita. Minä sain myös pähkinöitä. Ehdimme leikkiä hetken sisällä ja ulkona ja sitten olikin Käävän nouto.

Pojat olivat ihan täpinöissään, kun saivat hakea siskon koulusta. Niillä oli välikausihaalarit ja lippikset ja ne seisoivat naama kiinni lasissa. Kääpä ilahtui veljistään suunnattomasti ja unohti siinä säpinässä takkinsakin pihalle.

Törmäsimme puistossa muuten Viivin äitiin, jolle Kääpä oli kertonut, että meidän vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä. Emman kanssa ne olivat junailleet jo hoitojärjestelytkin ja varmistaneet asian vieläpä Emman äidiltä. Kerroin Käävälle, ja hän myönsi kertoneensa vauvan lähestyvästä syntymästä "vähän kaikille". En ihmettele yhtään :)

Pojilla oli tänään uudet Heurekasta ostetut dinot mukana reissussa. Tai sen Minikäävän dinon syntymäähän piti odotella ensin useampi päivä. Nyt niille kaikille on tehty jo koditkin. Miniäisen dinolle tuli pipi, kun Kääpä astui aamulla sen päälle pyörittäessään Toukolaista, ja laastarinhan se tarvitsi. Myös Toukolaisen dino tarvitsi laastarin ja Käävän vauva myös.

Olen tainnut muuten unohtaa kertoa tiistai-illasta. Kävimme silloin sovittamassa Toukolaiselle talvihaalaria ja meille kotiutui Molo Kidsin Greenhopper koossa 92 sekä siihen kuuluvat hanskat. Ihan mahtavia ovat! Se onkin eka Toukolle ostettu haalari. Mies lähti isänsä luo kahville ja me jäimme vielä hetkeksi hummaamaan. Kääpä käytti viisi euroaan niiden pienten kuplaolioidensa keräilysalkkuun. Sain käävät yllättävän helposti pois Sellosta, vaikka muut lapset eivät leluja saaneetkaan. Miniäinen vähän protestoi, mutta keskustelimme siitä, miten järjetöntä on ostaa leluja vain ostamisen ilosta. Päätimme aloittaa uuden sukupolven Gormitien keräilyn, kun ne ilmestyvät lokakuussa. Asiaa tosin avitti donitsi-iltapala, jonka haimme mukaan Arnoldsilta. Kaikki saivat 1,5 originalia. Pojat jaksoivat miltei omansa, mutta Kääpä pisteli kaksi näkkäriä ja kaksi donitsia ihan kevyesti.

Toissapäivänä heräsin päikkäreiltä yllättävään puheluun: musiikkiopistosta soitettiin, että Kääpä pääsisi nyt aloittamaan viulun soiton. Eivät ne kaksi pieleenmennyttä taputusta myöhästyttäneetkään aloitusta sitten kuin parilla viikolla. Ei paha. Itse asiassa eilen pääsimme jo viulutunneillekin ja Käävän pitää ensi kerraksi opetella viulun osien nimet, erityisesti otelauta ja talla. Tänään kävimme koulun jälkeen ostamassa Iloinen viuluniekka ykkösen ja siihen pitää vielä piirtää oma viulu. Viulu itse asiassa saapuu meille sunnuntaina hintaan 300 euroa. Onpa ne tyyriitä, käytettyinäkin!

Kääpä on ihan täpinöissään tuosta viulunsoitosta ja on opettanut viulun osia pojillekin. Syyskuun ajan jatkuu vielä fudis, partio alkaa tiistaina ja torstaisin on se viulutunti. Mutta Kääpä oli siis itse valmis pistämään sen fudiksensa tauolle, kun johan se sitä koko kesän pelasikin. Maanantaisin meillä on sitten Miniäisen kanneltunti. Aika haipakkaa, mutta onneksi harrastukset ovat fudista lukuunottamatta tuossa kävelymatkan päässä Karakalliossa, joten en ole ainoa harrastuskuskaaja tässä perheessä.

Pojat ajeli tuossa ohi potkuautoilla, ne oli menossa kauppaan. Niillä on sujunut leikit koko päivän ihmeen kivasti. Kerhossa kavereina oli myös Helmi ja Pilvi.

Käävällä oli tänään suuri päivä. Se pääsi kylään Veeralle ja Helmille. Menimme ensin niiden pihaan leikkimään kaikki yhdessä, mutta sitten Kääpä ja likat lähtivät sisälle ja me poikain kanssa kotiin. Toukolainen tuli koko matkan kotiin Miniäisen potkulaudalla ja Minikääpä istui rattaissa. Sovimme, että Kääpä soittaa neljältä minulle ja lähtee sitten kotiin. Minua jännitti vähän Käävän kotiintulo, sillä vaikka matka ei ole pitkä, muutama sata metriä, on sillä kolme tien ylitystä. Kyselin vielä puhelimessa, että miten se tie ylitettiinkään. Kääpä huokaisi raskaasti ja kuulin Helmin kuiskaava: "Sano, että sulla on saldo ihan lopussa!" "Mulla on saldo ihan lopussa", kertoi Kääpä ja ei auttanut kuin päästää se tulemaan. Likat olivat saattaneet sitä vähän matkaa ja muutaman minuutin kuluttua ikkunan eteen suhahti Kääpä, antoi kännykän ikkunasta ja meni pihalle uusiin leikkeihin.

Eilen me hajaannuimme tyttö- ja poikaporukoihin. Me tytöt kävimme siis tuolla viulutunneilla ja sen jälkeen lastenvaatekutsuilla Kartanonkoskella. Harmiksemme emme löytäneet oikein mitään. Kääpä olisi halunnut koppissukat ja ehkä koppispaidankin, mutta en raaskinut tilata vain muutamaa vaatetta, kun toimituskuluihin menee seitsemän euroa. Ja Kääpä siis sai jo tuosta mallistosta kamelinväriset canvashousut ja vihreän Star Trek -paidan. Miniäiselle ostin ruskeat plyysipöksyt ja lisäksi Lindexiltä pari paitaa ja mustat plyysihousut. Saas nähdä, suostuuko se niitä mustia käyttämään. Toukolaiselle olisin halunnut ostaa vihreän sienipaidan, mutta lapsen mielipide oli "EIH seeniä!", joten jätin ostamatta. Pojat hakivat päivällisekseen tietenkin pizzat ja me tytöt saimme syödä kerrankin makkaraa.

Torstaina oli myös neuvolapäivä. Kaikki oli edelleen kunnossa ja vauvan pää on tosiaan jo tosi alhaalla. Neuvolantäti kysyi, että onko ollut virtsatulehduksen oireita. Vastasin, ettei muuten, mutta supistelee kyllä aika lailla. Irma oli sitä mieltä, että näillä viikoilla se ei välttämättä ole oire virtsatulehduksesta. Totta. Ehkä se vauva joskus jopa syntyy.

Keskiviikkona olisi ollut Käävän fudis, mutta emme laittaneet sitä sateeseen vaan otimme tytön mukaan parturiin. Ensin leikattiin Miniäisen, sitten Toukolaisen tukka ja lopuksi nypitiin minulta kulmat. Minikääpä oli kuulemma leuhottanut tarhassa koko päivän, että se saa illalla karkkia, mutta ei ollut puhunut sanaakaan parturiin menosta. No, karkkiahan on aina luvassa tuon meidän parturireissun päätteeksi. Nyt Kaisu antoi lapsille Smarties-askit ja Tobleroneja oli riittävästi äidillekin. Kävimme ennen parturia kaupassa ja sen jälkeen päätimme ryhdistäytyä ja ajaa Selloon ostamaan Miehelle kengät hautajaisiin. Ne löytyivät kohtuullisen kivuttomasti ja nyt on kaikki valmiina huomista varten.

Tänään kaikkia itketti: Toukolainen sai kunnon raivarit, kun ei päässyt enää ulos, Kääpää itketti, kun se ei saanut ostaa omilla rahoillaan jätskiautolta jätskiä ja se itketti vielä lisää, kun huomenna pitää mennä niihin hautajaisiin. Minikääpää itketti Mummon kuolema ja minua itketti se, etten aikoinani, 5-vuotiaana, päässyt oman mummini hautajaisiin. No, tulipa itkettyä.

Keskiviikkona heitin koko porukan kahdeksaksi kouluun, tarhaan ja töihin ja suuntasin Isoon Omenaan. Minun piti hakea sieltä Toukolaiselle oma Baby Born, mutta harmikseni siellä oli pelkkiä tyttöjä. Miehen mielestä tyttövauva olisi ollut oikein hyvä, mutta itse muistin Miniäisen olleen kovin innoissaan nukkevauvansa pippelistä. Joten pojan metsästys jatkuu.

Koska nukke jäi saamatta, jouduin shoppaamaan muuta. Aamun aloitin kuitenkin kinuskikakkukahveilla. Löysin kassillisen joululahjoja, ne Minikäävän vaatteet ja lapsille alevitamiineja apteekista. Lounaaksi söin Bonnyn ja Clyden, mutten pettymyksekseni jaksanut syödä kuin puolet. Tuolla reissulla supisteli jo niin lupaavasti, että mietin iltapäiväkahveja ja pientä kävelyreissua Jorvin lähistöllä, mutta valitsin kuitenkin suihkun ja päikkärit kotona. Ja niinhän ne sitten hävisivät nekin lupaavasti alkaneet supistukset.

Nyt en kyllä ehtisikään synnyttää. 3.9 on ne hautajaiset ja 6.9 ja 7.9 tentit, joihin olen menossa. Tosin lukumotivaatio on huvennut lupaavasti alkaneen alun jälkeen. Pari ekaa viikkoa luin tunnin päivässä mutta tämän viikon kokonaissaldoni on 0,25 h. No, ehkä viikonloppuna voisi vähän tsempata. Ja se mun lukkari: julkaistuani päiväohjelmani netissä, en ole noudattanut sitä sen jälkeen kertaakaan. No, onpahan jokin runko, jonka mukaan mennä, jos elämä käy tylsäksi. Harvoin käy.