Lintsillä

Tätä olin odottanut kaikki nämä vuodet - Käävän kanssa kaksistaan Lintsillä!

Säntäilimme kymmenen tuntia laitteesta toiseen ja olimme seuraavana päivänä ihan kuolleita.

Kääpä kannusti minua ja uskalsin Ukkoon ja Kirnuun ja nyt olen sitten kolunnut kaikki Lintsin laitteet läpi. Ukko, Kirnu ja Kieputin ovat tietenkin ihania hurjuudessaan, mutta yhteisiä suosikkejamme olivat (sama lista molemmilla):

1. Salama
2. Kehrä
3. Tulireki

Kävimme myös Vonkaputouksessa kastumassa. Kääpäläinen oli ihan lits läts märkä raasu, mutta urheasti se kuitenkin kiersi vuoristoratoja läpi kuivuakseen. Ja kuivuihan se sitten lopulta. Yllätys oli kyllä melkoinen, kun lähdin Vonkaputoukseen kauniin 9-vuotiaan tytön kanssa ja perille saavuttuamme vieressäni istuikin peikko märkä tukka silmillään.

Hotelli Kyöpelinvuori oli minusta aika pliisu, olinhan ollut siinä jo alkukesästä Minikäävän kanssa, mutta Kääpää oikeasti pelotti. Vekkulassa kävimme kerran yhdessä ja kerran se juoksi sen yksin läpi minun ollessani Kirnussa. Ja voi, minun tyttöni: kun jonotin Ukkoon, se kipaisi muutaman kerran Kahvikuppeihin.

Vuoristorata oli ihana, muttei yhtä mahtava kuin Salama, ja Mustekala tuntui harvinaisen lempeltä. Kieputin oli oma itsensä ja Viikingissä huomasin tulleeni vanhaksi: 4 vuotta ilman Viikinkiä, 33 vuotta ilman pahoinvointia Viikingissä ja nyt sitten kaksi kierrosta ja huono olo. Onneksi saimme sen taltutettua vedellä ja metrilakuilla.

Söimme yhteensä 15 metriä lakua, kahdet kierreranskikset, Kääpä hodarin kahdella nakilla ja minä Pellen pitakebabin, kolme litraa poppareita ja Pepsi Maxin puoliksi. Kiloklubi näytti neljää punaista palloa, outoa.

Olimme liikkeellä julkisilla. Toiseen suuntaan bussi + juna + kävely meni kepeästi, mutta kymmenen tunnin riekkumisen jälkeen molempien jalat olivat ihan puhki ja matka Alppilasta Pasilaan tuntui ikuisuudelta. Juna tuli kuitenkin sopivasti ja pian olimme Kauklahdessa. Sieltäpä ei kuitenkaan enää kulkenut busseja iltasella, joten Mies haki meidät autolla, kolme pientä nukkui vartin keskenään. Kukaan ei ollut onneksi herännyt, joten lapset jäivät henkiin ja traumatisoitumatta.

Ja sitten tuli se seuraava päivä: kaverikyläily neljän lapsen kanssa Miehen levätessä kotona ja siihen päälle kahdeksan kilometrin lenkki.

No, elossa ollaan, huomenna Tallinnaan.

Heureka!

Kyseltiin kääviltä kesälomatoiveita ja Minikääpä halusi Heurekaan, joten sinne mentiin.

Mies ei ollut ollut siellä sitten lapsuuden, joten aloitimme perusnäyttelystä. Maanjäristyssimulaattori oli huippu ja pienille oli myös jotain majoja rakennettavaksi. Autoa sai yrittää nostaa ja Toukolainen pääsi lentävään mattoon, kun isommat olivat planetaariossa.

Minä olin Käävän ja Minikäävän kanssa katsomassa Tie tähtiin. Se kertoi tähtien elinkaaresta. Suunnilleen samanlaisen kävin katsomassa aikoinani ekalla Heurekan reissulla isin kanssa. Muistan vieläkin, miten mahtavalta puolipallon muotoinen tähtitaivas vaikutti.

Heurekassa oli myös ihmisnäyttely, olin sielläkin K&K:n kanssa. Ihan mielenkiitoista, mutta toisaalta kauhistuttavaa: kuolleiden ihmisten palsamoituja ruumiita. Ymmärsin, että om mielenkiintoista pällistellä verisuonia, luurankoja ja eri elimiä, mutten ymmärtänyt, miksi ruumiit oli laitettu pelaamaan kössiä tai esittämään matruusia. Äiti sikiö mahassaan veti mietteliääksi, samoin ne pienet sikiöt omissa lasipurkeissaan. Miksi ne olivat kuolleet?

Ulkona oli taas se Arkkimedeen ruuvi, josta lapset pitävät ja vesileikit. Tällä kertaa ei edes kastuttu. Käävät yrittivät myös pompata korkeuksiin, mutta jostain syystä meidän käävät vaan killuivat jossain puolivälissä.

Koska ehdimme syödä lounaan kotona, otimme vain välipaladonitsit ja aikuisille kahvit - 27 euroa. Buffalounas meille kuudelle olisi maksanut 38 egeä ja vähän kadutti, ettei päädytty siihen.

Mies oli toisessa planetaarioesityksessä K&K:n kanssa ja sillä välin me teimme Toukolaisen ja Taiskun kanssa niille omat kolikot ja perehdyimme kolikon tunnuksiin pienen elokuvan myötä. Heittelimme myös entsyymipalloja ja hajotimme niin valkuaista.

Pääsimme myös koko porukka labraan. Tutkimme nesteen tiheyttä ja teimme sateenkaaret. Minä tein Toukolaisen kanssa ja Taimi katseli touhua labratakissaan ja K&K työskentelivät itsenäisesti. Minä olin hajamielinen enkä muistanut, mihin litkuun sokeri oli laitettu, vaikka Toukolainen oli skarppi kuin mikä. Ehkä tämän hajamielisyyteni vuoksi en hakeutunut kemistin uralle, vaikka kemian tekniikasta valmistuinkin. Kun vain lukee ja kirjoittaa, tai ehkä piirtää, on mahdollista olla useammin omissa ajatuksissaan ja kaikki valmis pysyy silti monitorilla.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu juuri tällä porukalla. Käävät saivat valita pienet muistot reissustaan. Pojat ottivat tietenkin limaa, Kääpä tunnesormuksen ja Taimistolle valitsimme ilmatäytteisen lonkeropallon.

Lukumoodissa

Olen päässyt lukumoodiin. Nyt on luettu

Sofi Oksanen 
   Stalinin lehmät
   Baby Jane
   Seuraavaksi Sovitus
Ulla-Lena Lundberg
   Jää
   Seuraavaksi Marsipaanisotilas
Antti Hyry
   Maailman laita
   Seuraavaksi Maatuuli
Eve Hietamies
   Tarhapäivä
   Seuraavaksi ehkä Yösyöttö

Tänään käytiin K&K:n kanssa Stockalla (kirjoja ja lautasia) ja huomenna mennään Heurekaan.

Käävillä oli suuri seikkailu, kun ne saivat mennä kolmistaan kuivuneelle sammakkolammelle ja saivat kiinni pikkuruisen sammakon, jonka ne toivat meidän omaan metsään kasvamaan.

Meillä oli Miehen kanssa vuorossa vitosen lenkki minuutin välein tempoa vaihdellen ja se oli rankempi kuin edellinen kasi.

Ja minä näin kyyn! Se oli ylittämässä tietä, aika pieni yksilö, ja jäin kohteliaasti vähän kauemmas odottamaan, niin se uskalsi mennä yli.

Viisi tuntia vapaudessa

Pappa ja P saapuivat varttia yli viisi. Ohjasin P:n hiekkikselle Taimin luo, Pappa heitti meidät Stadiin.

Ostimme Makuunista pienet reissunamit, puoli kiloa. Katsoimme Tennarin leffat, ei juuri mitään. Löysimme Reuhurinteen ja Sudenpentujen käsikirjan Anttilan alekulmasta, haimme noppia lautapelikaupasta.

Ripsi, joten siirryimme mahdollisimman katettua reittiä Akateemiseen.

Psykaa, teologiaa, filosofiaa. Romskuja. Ja lastenkirjat.

Filosofia oli tosin muuttanut ihanasta kulmauksestaan käytäväpaikalle, mutta sen sijaan lastenkirjaosaston sijainti oli mitä mainioin.

Sitten söimme. Nepalilaista Kluuvin lähellä. Ja kahvit Espalla.

Ehdimme vielä Stockan leluosastolle. Tunnin haahuilimme Steissillä ja kiertelimme lähinnä Ärriä. Tarkoitus oli mennä vielä siiderille, mutta sellainen ei tullut väsymykseltämme kysymykseenkään. Ostin Puhdistuksen pokkarina.

Sitten Tillinmäen bussiin ja kotiin.

Koko konkkaronkka söi vanukasta, kun me saavuimme varttia vaille yksitoista.

Minä luin vielä Jäätä ja Tarhapäivää ja nyt tuntuu ihan oikealta darralta. Ehkä allergialääke ja kahvi auttaa, toivon.

Mistä aikaa?

Jäin oikein pohtimaan, mistä sitä aikaa saa ja mihin sen kadottaa.

Minun ajankäyttöni on luullakseni varsin hyvin tasapainossa ja olen onnistunut karsimaan elämästäni varsin hyvin asiat, joista en pidä. Joitain asioita on tietenkin pakko hoitaa, esim. pestä kakkapyllyjä ja laittaa ruokaa, mutta senkin voi ottaa varsin lungisti.

Tein hektisenä hetkenäni listan asioista, joista en haluaisi tinkiä:

Luen (itselle, romskuja ja tietokirjoja, ja ääneen lapsille)
Leikin
Laulan (ja soitan ja kuuntelen musiikkia)
Uin (ja juoksen ja fillaroin ja pelaan korista)
Kyläilen (ja hengaan pihassa)

Sen sijaan en:

-tee käsitöitä. En kudo, en virkkaa, en ompele. Sain aikoinaan käsityöstipendinkin, mutta käsitöiden aika ei ole nyt.
-juuri siivoa. Siirtelen tavaroita paikoilleen ja imuroimme, kun on pakko.
-sisusta. Ostamme välttämättömät huonekalut, mutten seuraa sisustusblogeja, en kiertele sisustusliikkeitä, en tiedä, minkälainen naulakon pitäisi tänään olla.
-leivo enkä kokeile uusia ruokareseptejä. Virittelen pikaisesti iltaruuan ja siinä se.
-katso telkkaria, paitsi kympin uutiset pari kertaa viikossa.

Sen sijaan roikun liikaa netissä. Siitä voisi kernaasti tinkiä.

Mutta nyt munia, pekonia ja nakkeja ja sitten poliisiasemalle passien hakuun, pitäisi saada viisi uutta passia niin päästäisiin reissuun. Eilen otettiin passikuvat, saas nähdä, kelpaako.

Niin joo, oltiin eilen Käävän kanssa hummailemassa, Ikeassa, uimassa ja Sellossa. Se pohdiskeli, että isi näyttää ihan 19-vuotiaalta. Kysyin tietenkin, että mitenkäs minä. "No, sinä näytän noin 37-vuotiaalta, eli ihan oman ikäiseltäsi."

Lomahommia

Kun lomalla on kerrankin aikaa, ollaan vihdoin saatu tehtyä monia tarpeellisia hankintoja:

-Limaa, keltaista, vihreää ja pimeässä hohtavaa, noin 10 purkkia
-2 Monsunoa
-5 liskoa ja 1 käärme
-Trash Packeja
-Hiekkaleluja, kottikärryt, pieni kuorma-auto ja autoja
-Nappikset, pallopumppu, EPSin tuulipuku ja reppu
-Tarinanopat, magneettishakki ja white stories -arvoituskortit
-Mulle, Miehelle ja Taimille fillarit & kypärät ja 2 lasten turvaistuinta
-Sukellusaarteita ja uimalasit

Juuri nuo meiltä puuttuikin.

Taimista on tullut ihme valittaja! Se selittää sellaisella narisevalla äänellä: "Äiti, Touko kiusaa! Äiti, Kaapo otti kengät! Äiti, ei oo tuttia!" Koko aika sillä on joku suru/vääryys meneillään. Paitsi että on se myös iloinen hassuttelija.

Kesän kirjat on puolestaan tässä:

-Sofi Oksanen, Stalinin lehmät, ihan huippu!
-Astrig Lingren, Marikki, lapsille ääneen
-Antti Hyry, Maailman laita, ihanaa Hyryä

Ja kesken on vielä:

-Ulla-Lena Lundberg, Jää
-Sofi Oksanen, Baby Jane
-Astrig Lingren, Veljeni leijonamieli
-Antti Hyry, Maatuuli
-Eve Hietamies, Tarhapäivä

Saa nähdä, riittääkö kesä.

Juoksukoulumme etenee. Ollaan juostu mökilläkin, ensin postilaatikoille ja takaisin ja vähän vielä päälle, sellainen reipas viiden kilsan lenkki ja sitten isin ja M:n lenkki, Keinumäkeä, maantietä ja omaa mökkitietä, kuusi kilometriä. Molempien lenkkien jälkeen olen pulahtanut suoraan järveen. Ja sitten syönyt grillattua makkaraa kodassa rakkaiden kanssa, neljän pienet, likaiset, mustelmaiset ja naarmuiset kintut rivissä vieressä. Se on kuulkaas kesä!

Minusta tulee taas syksyllä koululainen. Meinaan tehdä hissukseen verkkokursseja ja kirjatenttejä. Toisaalta duunissa on varmasti kiireinen syksy, ja nämä kääpäläiset tekevät elämästä kiireistä myös. Mutta katsotaan nyt. Kiva olisikin opiskella jotain, kun sain vuosi sitten VTS-tutkinnon tehtyä. Ja tuosta liikunnasta ei saa tinkiä, vaikka tulisi mitä.

Eilen oltiin Käävän kanssa uimassa ja törmättiin sen vanhoihin luokkakavereihin, fudislikkoja nekin. Seuraavaksi menen sitten uimaan Toukolaisen ja Kaapolaisen kanssa. Minikääpä uskaltaa jo aika rohkeasti sukellella ja pääsee sukeltaen eteenpäinkin, joten ehkei se uimataito enää kaukana ole.

Ollaan nyt oltu mökillä pariin otteeseen, kolmen päivän satseissa. Myös E-serkun synttäreillä käytiin Ypäjällä, ja kerran aiemminkin. Kääpä valittikin, että me ollaan aina joko Loukussa syömässä tai Ypäjällä.

Kuskattiin mökille kasa uimapatjoja ja Kääpä ja Miniäinen olivat juuri siinä iässä, että ne viihtyivät melkein koko päivän järvessä niiden patjojen kanssa. Illalla ne nostettiin järvestä makuupusseihin huulet sinisinä.

Meillä onkin jo aamusta naapurin J kylässä. Niillä sujuu hyvin hommat yhdessä. Käävän ja minun pitäisi suunnitella viululeiri. Se meinaa järjestää itselleen viiden päivän viululeirin, jolla soitetaan 2-3*vartti päivässä ja illalla on vielä teoriaa. Saas nähä, mihin väliin se meidän kesässämme mahtuu. Mutta hyvä se olisi siihen viuluun koskea vähän kesälläkin, jos vain intoa riittää, kun viululoma on melkein neljä kuukautta. Meinataan ainakin soittaa vanhoja, sikahelppoja kappaleita.

Minäkin kaivoin saksofonin esiin, josko sitä tulisi vähän töräyteltyä. Ja pianoakin voisi soitella, ja sitä viulua, hankinhan itselleni uuden jousenkin.

Minikäävän kanssa haluaisin lueskella enemmän. Se lukee iltaisin Akkareita ja vihreitä ja sinisiä banaaneita. Kesällä pitää myös laittaa Miniäiselle koululaisen huone, pitää hankki koulupöytä ja -tuoli ja vanhaa Lundiaa meinasin maalata hyllyksi, jos vaan innostuisi.

Niin paljon olisi kivaa tekemistä ja niin vähän aikaa. Onneksi tällä 1-vuotiaan keskittymiskyvylläni ehtii paljon kaikenlaista. Ja osa suunnitelmista saa jäädä odottelemaan ruuhkavuosien loppumista, sekin aika vielä tulee.

Lomalla viimeinkin!

Mies on lomaillut viikon lasten kanssa ja nyt pääsin minäkin. Aika tiukkaa teki tämä viikko, mutta nyt on sitten neljä kokonaista viikkoa pelkkää lomailua.

Me ei ikinä oikein suunnitella lomaa etukäteen. Sen verran tiedetään, että huomenna lähdetään Pusulaan. Ollaan varmaan kolmisen päivää, sopiva satsi tällä porukalla.

Tiistaina meen bodybalanceen ja torstaina on bodycombat. Lisäksi jatketaan porin juoksukoulua. Maanantaina juostiin ekaa kertaa vitonen (5,3 km) ja tänään on sama lenkki vuorossa. Ensi viikolla pitää jo vähän pidentää juoksua, meinaan mennä siihen päälle 1,3 km, jolloin tulee 6,5 kilsaa. Vähitellen kasvatetaan matkaa kohti kymppiä ja se pitäisi onnistua kuukauden kuluttua.

Laihdutusprojektikin sujuu. Nyt on irronnut 14 kiloa, tavoitteeseen matkaa 10.

Käävän fudiksessa on neljän viikon tauko ja heinäkuun lopulla jatketaan taas uudella innolla. On niillä kyllä kova jengi, mutta hienosti se on pärjännyt.

Minikääpä seisoo käsillään ja kiipeilee joka ikiseen tolppaan. Se piirtää Trash Pack -sarjiksia, jotka alkavat OLIPA KERRAN.

Toukolainen fillaroi ja hippaloi melkein aamusta iltaan pyöräilykypärä päässä. Nyt ne on alkaneet vesisotaa.

Taisku on saanut oman pyörän, naapurin L:n vanhan. Sitä pitää kuljettaa pihan ympäri myötäpäivää, ei vastapäivää, sillä muuten tulee huuto. Se on siirtynyt puheessa vaiheeseen, jossa sanotaan "Heidi   vauva" pitkällä välillä. Muistan tuon vaiheen Käävältä.

Mies lähtee nyt lenkille ja se on tosiaan loma se!