Pääsiäisloma 2008

Torstai

Vein käävät päiväkotiin ja säntäsin töihin. Kesken päivää rakkaista rakkain siskoni soitti, että voisiko hän mitenkään hakea lapset tarhasta ja ottaa yökylään. No mitenköhän olisi, onnistuisikohan? Jiihaa, sain siis jäädä rauhassa töihin pariksi tunniksi gradua nakuttelemaan. Kahdeksalta raahauduin kotiin kantamusten kanssa ja ihana kultamieheni oli minua vastassa. Kaksi tuntia jaksoin sitten nuokkua telkan ääressä, mutta sitten uni kutsui. Torstai oli sikälikin hyvä päivä, että tapasin lounaalla ex-kollegani ja tuli taas jauhettua äitikonsultin elämästä.

Perjantai

Loikoilimme pitkään ja lähdimme sitten kävelylle. Tarkoitus oli mennä vain kiskalle mutta käväisimmekin Kauniaisissa asti. Kiukuttelin pizzeriassa, mutta sain sitten salaatin ja jo helpotti. Oli kyllä ihan mahtava päivä, saatiin olla kaksistaan koko aamupäivä. Voi sitä rauhaa ja autuutta, kun kuulee patterien ja tietokoneiden huminan eikä kukaan kiipeä jalkojen päälle liukumäkeen tai sukella paidan alle masuvauvaksi. Saimme sitten lapset kotiin, syötimme ne ja laittelimme nukkumaan. Minä hyppäsin autoon ja kiisin Otaniemeen kävelytreffeille ystävän kanssa. Käveltiin Lauttasaareen ja takaisin, puitiin työt, opiskelut ja urahaaveet. Lapsiakin sivuttiin. Näitä sessioita tarvitaan lisää!

Lupaus 1: Joka päivä kävelylle, kerran viikossa ystävän kanssa.

Lauantai

Loikoilu jatkuu, nyt tosin kääpäin kanssa. Kun on 24 h lasten kanssa, pitää välillä paeta. Itse lähden yleensä silloin kävelylle, mutta nyt sulkeuduin kylppäriin läträämään. Laitoin kookos-, vanilja- ja hamppuarasvoja kroppaan, piparminttua jalkoihin ja naamaan vielä omat juttunsa. Tajusin, että turha minun on minnekään spahan lähteä kun kotonakin voi homman hoitaa. Koko kylppäri tuoksui. Tuli mieleen se juttu, jossa Jeesuksen jalat voidellaan kalliilla voiteella ja rahan tuhlausta paheksutaan. Minä en paheksu, iloitsen vain, että purnukat tyhjenevät, kun melkein aina joutuu niitä lappamaan purkkitolkulla roskiin. Illalla laitettiin vielä tuoksulyhtyyn piparminttua, lojuttiin ja kuunneltiin Bachia. Nyt on levännyt ruumis ja mieli.

Lupaus 2: Ymmersta-spa ainakin kerran viikossa. Käävätön siis.

Sunnuntai

Käävät heräsivät ennen seiskaa ja kahdeksaan mennessä oli kaikki suklaamunat ahmittu ja yllärit koottu. Unien jälkeen lähdettiin retkelle. Eväänä jokaisella oli vähän leipää, puolikas energiapatukka (jonka Minikääpä tosin sylkäisi pois), puolikas pillimehu, Marianne-karkki ja purkka. Kyllä niiden voimin jaksoi taivaltaa, ensin sillalle ja siitä sitten metsätietä kotiin. Kotona juotiin sitten vielä kuppi kuumaa. Hörpimme Käävän kanssa juomiamme Muumi-mukeista, minä teetä ja Kääpä kaakaota. Kääpä ehdotti:
-Kipataan!
Ja sitten:
-Kool!
-Kips!

Maanantai

Minikäävän nimpparit. Oltiin aamulla pulkkamäessä. Sora vaan rutisi, kun laskettiin. Iltapäiväksi tehtiin persikkakakku ja poppareita ja kestittiin vieraita. Mummo, pappa, Mikko, Anne, Marko, Sanna ja vaari pistäytyivät. Käävät halusivat esiintyä ja pukeutuivat tiikereiksi. Sitten ne karjahteli ja yritti syödä katsojat. Illalla ryhdistäydyin ja tein kaksi tuntia gradua. Eli yhteensä koko lomalla 4 h, joka on kyllä aika vaisu esitys, mutta itse olen varsin tyytyväinen. Gradun teko on nimittäin itselleni kuudenneksi tärkein harrastus. Neljäntenä on ”talo” ja sitä me sitten edistettiinkin senkin edestä Lappli-talojen kuvastoa selailemalla. Katsottiin me kyllä vähän tonttejakin, mutta siinä vaiheessa hymy sitten hyytyykin. Suomesta ei vain löydy 30 m * 30 m länttiä, jolle voisimme talomme laittaa. Mutta minkäs teet.

Tiistai

Ja taas töihin. Sisävaatteet, ulkovaatteet, kurikset ja fleeset kassiin, lelujen valkkaus ja nimikointi, kävely, ulkovaatteet pois, tossut jalkaan, käsien pesu, heipat ja junassa juotava jugurtti. Arki alkoi.

p.s. Kaapolla on asiaa:

Äiti töömää älä!
(K)aapo ajaa auto.
Ei oo (k)uumaa.
Leikkiä eeko.
Auttaa, apua apua.

Autoleikissä sohvan reunalla:
-Äitiäitiäitiäiti
-Aapoaapoaapoaapo
-Äitiäitiäitiäiti
-Aapoaapoaapoaapo

Kai se jotenkin ryhdistää sitä toimintaa tai jotain.

Pääsiäisnoidat

Jopas oli viikonloppu! Sain poskiontelontulehdukseen antibiootit ja maltoin jopa levätä yhden päivän ja sitten taas mentiin. Ulkoilimme lasten kanssa ja suuntasin jopa illalla saunailtaan, siis sellaiseen kilttiin, jossa ei oteta viinaksia vaan kehitytään vaan ihmisinä.

Lauantaina hoidimme ostokset ja suuntasimme vielä illalla Miehen veljen synttäreillä. Käävät tapasivat kaikki neljä serkkuaan sekä setänsä, eli paikalla oli seitsemän vajaavaltaista huoltojoukkoineen. Käväisimme myös autopesussa, meidän auton eka pesu ja kyllä jännitti. Vasta kolmas automaatti huoli meidät hellään syleilyynsä. Lapset ottivat asian varsin tyynesti ja hetken meillä sitten olikin puhdas auto. Mutta niin se kai kuuluu tehdäkin, auto pestään ja vartin päästä se on taas yltä päältä kurassa.

Sunnuntaina iski sitten stressi, virpominen! Käävän ja Minikäävän eka virpominen enkä minä ole tehnyt vielä mitään! Suuntasimme siis yhdeksältä metsään Käävän kanssa, koristelimme 14 oksaa, pakkasimme kamppeet ja säntäsimme kymmeneksi naapuriin. Pian oli neljä suloista noitaa matkalla ekalle keikalleen. Oli ne niin liikkisiä, yhteensä 13 vuoden edestä elämänkokemusta ja itseluottamusta sitäkin enemmän.
-Virvon varvon tulevaks vuodeks!
-Sulle vitsa, sulle palkka!
Korit täyteen herkkuja. Mitäs sitten sanotaan?
-Saako virpoa?
Minikääpä tuppautui pariin ensimmäiseen osoitteeseen sisälle mutta oppi sitten ryhmittymään asianmukaisesti rappuun. Kerran kopsahti ovi otsaan, mutta suklaamunat korissa hillitsivät itkun. Lopuksi oli sitten vielä saaliin jako. Illalla käävät virpoivat vielä kyläilemään tulleet mummon, papan ja Annen ja saivat, kas kas, lisää niitä suklaamunia.

Sunnuntaina illalla vielä saunoimme. Kääpä istui sylissäni suihkussa ja kyseli:
-Miksi me kaikki sitten lopulta kuollaan?
-Saanhan minä sitten isona olla omien lasteni äiti?
Eli syntyjä syviä pohdittiin ja minä huuhtelin hoitoainetta haitulahiuksista. Varovasti, ettei mene silmiin.

Mutta nyt on sännättävä naisten piiriin. Käymme myös Miehen kanssa kerran kuussa avioparipiirissä. "Ai tehdäänkö siellä niitä vauvoja?", kyseli Kääpä. Uteliaille tiedoksi: ei siis tehdä.

Nukketeatterissa

Naapurin kolmevuotias oli ollut pissaamatta housuun kymmenen päivää ja kymmenen tarraa oli kasassa. Luvassa oli siis nukketeatteriressu ja kaveriksi hän valitsi minut ja Käävän. Niinpä sitten lähdettiin kohti Puotilaa, esitys oli nimeltään Musiikkia matkalaukusta.

Reissu alkoi Yystä junalla. Itse jouduin säntäämään vielä lisäpaitaa hakemaan, mutta Kääpä jatkoi reippaana matkaa muun seurueen kanssa. Ehdimme silti koko remmi. Myös naapurin mies ja esikoistytär lähtivät yhtä matkaa, heillä oli suuntana Tennispalatsi ja "Listo Läppääjä".

Tiemme erkanivat ja me jatkoimme metroon. Isoissa rullaportaissa Kääpä kietoutui jalkoihini, vähän siis taisi jännittää. Jännitys laukesi, kun istuimme oranssissa metrossa, ja molemmat likat kikattivat hysteerisinä. Putilassa kävelimme vielä kappaleen matkaa ja saavuimme nuhruiselle ostarille. Yllätys oli melkoinen, kun sen uumenista löytyi viihtyisääkin viihtyisämpi teatteripaikka kahvioineen. Riisuimme ulkovaatteet, ostimme liput ja kävimme pissillä ja sitten esitys jo alkoikin.

Lapset istuivat alkuun sylissä, mutta naapurin tyttö siirtyi rohkeasti eturiviin. Omani tanssahteli vielä sylissäni mutta päätti sitten itsekin mennä. Vuorossa oli juuri kolme laulavaa, purkeista kurkistavaa kissaa. Kääpää jännitti, mutta urheasti se istui etupenkissä. Lopulta pelko voitti ja pikkuruinen tyttöni nousi seisomaan, huuteli äitiä ja hiippaili luvan kanssa takaisin syliin.

Kääpä oli laittautunut oikein hienoksi teatterireissua varten. Suostui laittamaan turkoosin trikoohameen, jossa on housut samassa ja settiin kuuluvat ruskean, turkoosikukkaisen paidan. Saparoita en sentään saanut laittaa, mutta sievä se likka oli kuitenkin.

Katsoimme koko esityksen, joka oli äidinkin mielestä oikein onnistunut. Se oli kasvukertomus, pääosissa Törö-possu ja Viuhu-hiiri, jotka lopulta perustivat kodin matkalaukkuun.

Kysyin Käävältä kotona, että mitä se piti esityksestä, ja Käävän kommentti oli: "Pelottava." Siis ennenkaikkea pelottava kertomus possusta ja hiirestä.

Paluumatka sujui siis metrolla ja junalla, tosin välissä kävimme hamppareilla epäsiistissä speissimäkissä, tai siis ex-speissimäkissä joka on nykyään joku express. Samaan junaan saimme sitten sen läppääjäporukan, joka oli myös oikein tyytyväinen omaan esitykseensä.

Nappasin mukaan nukketeatterin ohjelmiston. Kääpä pitää sitä nyt omana isojen tyttöjen juttunaan ja otti sen mukaan tarhaankin. Eli reissu oli iso juttu meille molemmille.

Sukulutsaa ja loistohiiliä

Mitä ihmettä, enkö ole tosiaan yli kuukauteen kirjoitellut? Aika kuluu tosiaan haipakkaa, viikot menevät niin nopsaan ja työpäivät varsinkin. Olin torstaina hierojalla ja tajusin, että munhan pitää ihan kohta sännätä kotiin lapsia hakemaan. Stressasin niin sitä työpäivän päättymistä, ettei hartiat meinanneet millään oieta.

Työpäivät menevät vauhdilla mutta niin menevät illatkin. Olen tehnyt paljon ylitöitä ja hakuiltoinakin se on yksi humaus, kun on taas hampaiden pesut ja iltasadut. Mutta onneksi on sitten nämä viikonloput. Tänään mennään ystävien luo juhlimaan tuparisynttäreitä ja huomenna meillä on avioparipiiri, josta ollaan lintsailtu aika huolella mutta nyt todella mennään, hoitajakin on, eli lapset pääsevät Annelle.

Minikääpä on kova poika siivoamaan. Oltiin keskiviikkona Annen luona isän asuntoa kaupittelemassa. Minikääpä leikki autoilla ja kun pyydettiin syömään, keräsi ukko ensin autoleikit kaappiin ja tuli sitten polleana pöytään. Kun ruoka oli syöty, lapsi kiiruhti kaapille ottamaan autoja esiin.

Minikääpä myös hoivaa. Ollaan alkuvuodesta sairasteltu oikein urakalla ja aina joku meistä tuntuu olevan kuumeessa. "Ta?" kysyy poika ja toteaa: "Ta. Lämmin." Ja sitten alkaa roudaus:
-Peitto.
-Nunnu.
-Hivvi.
-Mihuu.
Tarjoaa lasillista ja tuo vielä varuiksi ämpärin viereen, jos potilas oksentaa.

Kääpä sen sijaan miettii tulevaisuutta. Kääpä haluaa tulla isona äidiksi. Sama ammattihaave tuntuu olevan naapurin kolme- ja viisivuotiailla. Ajelimme keskiviikkoiltana Hämiksestä kotiin ja Kääpä mietiskeli:

-Voisikohan Anne muuttaa meille?
-Ei varmaankaan. Anne on aikuinen ja haluaa asua omassa kodissa. Annekin voi joskus saada vaikka omia lapsia.
-Miksiköhän Annella ei ole lapsia?
-Ensin täytyy löytää niille lapsille isä.
-Mutta onhan Vaari isä?
-Nii-in, mutta Vaari on Annen isä.
-Mahtuukohan Anne Vaarin syliin?
-Eiköhän.
-Minä otan Kaapon sitten lapsekseni.
-Ei se oikein onnistu. Kaapo kasvaa yhtä matkaa sinun kanssa, te olette molemmat sitten aikuisia.
-No sitten Kaapo voi olla isi. Minä rakastan Kaapoa.
-No kuule Kaapo on aina sinun veikkasi. Minäkin rakastan Marko-veikkaa. Sinun täytyy valita joku muu isiksi.
-Minun mieheni nimeksi tulee Kalle.

Joten saas nähdä, millaiset perhekuviot Kääpäläiselle aikanaan muotoutuvat, kun kovin vapaamieliseltä se ainakin vielä kolmevuotiaana tuntuu.

Äh, Kääpä huhuilee sänyssään. Se ei nukkunut eilen tarhassa päikkäreitä ollenkaan ja nytkin voi olla vähän hakusessa. Hehee, saas nähdä millainen raivotar meiltä lähtee tänään kyläilemäään.

-Lällälläläl lieluu, äitiltä pääsi pieluu.
-Äiti on tyhmä.
-Minä en ole sinun ystäväsi, äiti.

Kääpä kulkee hiirinaamari päässä.
-Minä olen loistohiili!
-Ai loistohiiri?
-(loukkaantuneena) Ei kun lrlroistohiili!
-Roistohiiri...
-Loistohiili valastaa muovailuvahat ja kätkee ne telkkalin alle!