Tuli siitä lehmänlypsämisjutusta mieleen, että täytyy kirjata kohtia ylös, jotka kääpää kirjoissa naurattavat:
-Peukaloputti ja luumupuu: poika putoaa veteen
-Mintun lääkärikirja: vauva pääsee kylpyyn
-Sininen ja ystävät: peikkovauvalta on pudonnut sukka
-Tomin pikkusisko: Kati kaataa ruokalautasen (Voi ei Kati! Kamala sotku!)
-Maisa kylpee: Tellu riisuu mekkoa ja on mekon alla piilossa, vain kädet näkyvät
Jatkan listaa, kun tulee muita mieleen.
Wednesday, November 30, 2005
Uhkarohkea yritys:
koetan kirjoitella käävän ollessa hereillä. Tuolla se istuu sohvalla, katsoo Maisaa ja lueskelee Minttua. Minttu lääkärissä on mainio opus, ollaan nyt monta päivää kuunneltu keuhkoja ja katsottu korvia. Äiti saa myös tunnustella kaularauhaset.
Käytiinkin käävän kanssa lääkärissä, joten homma on nyt tuttua. Keskiviikkona oltiin ja perjantaina köhä muuttui sitten kunnon räkätaudiksi. Kääpä on sairastanut siitä asti ja minä aloitin sitten sunnuntaina. Pääsin sentään vielä lätkämatsiin rouvain kanssa lauantaina. Oltiin kyllä varmaan huonokäytöksisimmät katsojat aikoihin. No, ei meitä pihalle sentään heitetty.
Aktiivinen ja passiivinen sanavarasto laajenevat hirveää vauhtia. Eilen opittiin sudenkorento, se oli palapelissä ja äidin paidassa. Tänään kääpä tuli katsomaan paitaa sudenkorentopala kädessään, mutta sudenkorentopaita olikin pyykissä.
Kääpä on niin tauhka, sillä on hentonen tukka joka pörröttyy aina nukkuessa. Näyttää siltä, että tukka ois krepattu. Sitten sillä on oranssit muumipotkarit ja tutti tiukasti suussa. Aika vauva vielä, vaikka pianhan se isosiskous sitten alkaa. Kuusi viikkoa ja Tilkun pitäisi olla jo kotona! Jos siis syntyy siskonsa tapaan viikolla 42+0.
Nyt on kolmas kotipäivä meneillään ja miehelläkin vielä koulua illalla. Saas nähdä, paetaanko Selloon tai Ikeaan vai kestävätkö tämän äidin hermot. Ulkonakin sataa, joten en viitsi tuota räkäpäätä sinne raahata.
Ihme on muuten tapahtunut: mies on perjantaista lähtien herännyt kuudelta ja lähtenyt töihin! Aivan ihanaa, kun saapuu jo puoli viideltä eikä tarvitse koko iltaa kärvistellä käävän kanssa kahdestaan.
Nyt kääpä katsoo ja lukee Maisaa. Meillä on sellainen pieni Maisa-kirja, joka pitää lukea ainakin kymmenen kertaa päivässä. Luulen, että kääpä osaa sen jo ulkoa. Siinä ruokitaan ja hoidetaan maatilan eläimiä ja jostain syystä hauskin on kohta, jossa lehmä lypsetään.
No, nyt tuo kääpä tuli tuohon ähisemään, parasta mennä!
Käytiinkin käävän kanssa lääkärissä, joten homma on nyt tuttua. Keskiviikkona oltiin ja perjantaina köhä muuttui sitten kunnon räkätaudiksi. Kääpä on sairastanut siitä asti ja minä aloitin sitten sunnuntaina. Pääsin sentään vielä lätkämatsiin rouvain kanssa lauantaina. Oltiin kyllä varmaan huonokäytöksisimmät katsojat aikoihin. No, ei meitä pihalle sentään heitetty.
Aktiivinen ja passiivinen sanavarasto laajenevat hirveää vauhtia. Eilen opittiin sudenkorento, se oli palapelissä ja äidin paidassa. Tänään kääpä tuli katsomaan paitaa sudenkorentopala kädessään, mutta sudenkorentopaita olikin pyykissä.
Kääpä on niin tauhka, sillä on hentonen tukka joka pörröttyy aina nukkuessa. Näyttää siltä, että tukka ois krepattu. Sitten sillä on oranssit muumipotkarit ja tutti tiukasti suussa. Aika vauva vielä, vaikka pianhan se isosiskous sitten alkaa. Kuusi viikkoa ja Tilkun pitäisi olla jo kotona! Jos siis syntyy siskonsa tapaan viikolla 42+0.
Nyt on kolmas kotipäivä meneillään ja miehelläkin vielä koulua illalla. Saas nähdä, paetaanko Selloon tai Ikeaan vai kestävätkö tämän äidin hermot. Ulkonakin sataa, joten en viitsi tuota räkäpäätä sinne raahata.
Ihme on muuten tapahtunut: mies on perjantaista lähtien herännyt kuudelta ja lähtenyt töihin! Aivan ihanaa, kun saapuu jo puoli viideltä eikä tarvitse koko iltaa kärvistellä käävän kanssa kahdestaan.
Nyt kääpä katsoo ja lukee Maisaa. Meillä on sellainen pieni Maisa-kirja, joka pitää lukea ainakin kymmenen kertaa päivässä. Luulen, että kääpä osaa sen jo ulkoa. Siinä ruokitaan ja hoidetaan maatilan eläimiä ja jostain syystä hauskin on kohta, jossa lehmä lypsetään.
No, nyt tuo kääpä tuli tuohon ähisemään, parasta mennä!
Saturday, November 19, 2005
Siemailen glögiä, kääpä on unilla.
Tänään on äitini synttärit, ylihuomenna veljen ja siitä siten ylihuomenna miehen. Eli yhtä juhlaa tämä elämä. Tosin venäytin selkäni ja pohkeeni ruhjoutui suonenvedon seurauksena, enkä pääse liikkeelle. Muuten olisi lähdetty mummin luo onnittelukäynnille. Nyt sitten kökitään kotona, tosin käävän kanssa päästään sentään ulkoilemaan, sillä mies tulee mukaan hilaamaan tuuskahtelevaa kääpäläistä maasta. Kääpä ei tosiaan osaa kävellä kunnolla toppapuku päällä vaan kaatuu kymmenen metrin välein. Tuskastuttavaa käävälle, kun juoksee jo ihan hyvin ilman toppauksia.
Nyt on muuten tullut paljon uusia sanoja. Tyttöä, kakkaa ja pappaa hoetaan, ja kääpä myös toistelee sanoja (täti, hei isi...). Sanoin käävälle, että "kääpä on pieni poikanen". Käävällä meni kulmat kurttuun ja korjasi heti pontevasti, että "Tyttö!".
Shoppailtiin eilen ja sain uuden Elfan kylppäriin, johon mahtuvat nyt sitten sekä käävän että minikäävän vaatteet. Kääpä luuli tänään kutistuneensa astuessaan kylppäriin, sillä uusi systeemi on 30 cm entistä korkeampi. Kääpä kurkotteli ylintä hyllyä, johon ihan varmasti vielä eilen ylettyi...
Viime viikolla vietettiin myös ensimmäistä ihan oikeaa isänpäivää. Kääpä oli tehnyt perhekerhossa kortin. Annettiin isin kerrankin nukkua pitkään, mutta ysiltä ei enää maltettu odottaa vaan syöksyttiin herättelemään päivänsankaria. Oltiin puettu käävälle mekko ja se sai ojentaa kortin. Minun oli tarkoitus laulaa, mutta en sitten kyyneliltäni onnistunut, kun kääpä viipotti peuhaamaan isin päälle kortti kädessään. Isi sai lahjaksi myös kerhokuvat ja kinuskijätskikakkua riitti koko päiväksi. Niin ja aamiainen vietiin luonnollisesti sänkyyn. Kahvia ei tosin uskaltanut riehuvan käävän kanssa siemailla, vaan siirryttiin suosiolla pöydän ääreen.
Mitäs tällä viikolla sitten oikein tapahtui? Sain ainakin prosemman valmiiksi ja esiteltyä (tosin turpiin tuli), perhekerhoiltiin (käävällä oli huono päivä), lapsiparkissa sen sijaan meni hyvin. Maanantaina oltiin neuvolalääkärin jälkeen vielä terveyskeskuksessa verikokeessa, kun maksa- ja sappiarvot tsekattiin. Pyörryn helposti verikokeissa, mutta en silloin, kun yksivuotias istuu mahan päällä ja pitää kädestä kiinni :) Ei ollut mitään hämminkiä, mutta tulipa käytyä.
Partiossa lapset melkein murhasivat toisensa ja partion jälkeen pääsin vielä kahville ystäväni kanssa. Mitä luksusta! Tiistaina juhlittiin isänpäivää vaarin luona ja eno ja täti riehuttivat kääpäläistä oikein kunnolla. Käytiin myös Ikeassa ja saimme käävälle päiväpeiton ja eteiseen matot. Huh huh, mitä joulukoristeita siellä oli tarjolla! Vetosivat kyllä kääpään, mutta äiti oli kauhuissaan.
Kun katsoo kalenteria, niin tämä viikkohan on ollut yhtä shoppailua: tiistaina Ikea, keskiviikkona suurruokaostokset ja sitten vielä torstainen Kodin Ykkönen. Ollaan oltu liikenteessä käävän ja siskoni kanssa. Matikkaakin taas opetin. Se on ihme, että matikka sujuu ja nuo kouluhommatkin, mutta arkipuheen kanssa on vaikeuksia.
Hahaa, ihan paras ilta oli eilen, kun kisattiin miehen kanssa. Olen saanut joskus töistä sellaisen palapelin, josta pitää rakennella kuvien mukaisia juttuja. Ilta oli jännittävä, ja lopulta osoittauduimme varsin tasaisiksi. Saimme kaikki tehtävät ratkottua, mikä oli ihan kiitettävä suoritus. Muistan nimittäin aikoinani väsänneeni niitä töissä useita päiviä. Tosin siihen väliin oli myytävä niitä servereitäkin.
Mutta siinäpä tämän viikon kuulumiset. Huomenna tulee kavereita kylään kokkaamaan, kivaa!
Nyt on muuten tullut paljon uusia sanoja. Tyttöä, kakkaa ja pappaa hoetaan, ja kääpä myös toistelee sanoja (täti, hei isi...). Sanoin käävälle, että "kääpä on pieni poikanen". Käävällä meni kulmat kurttuun ja korjasi heti pontevasti, että "Tyttö!".
Shoppailtiin eilen ja sain uuden Elfan kylppäriin, johon mahtuvat nyt sitten sekä käävän että minikäävän vaatteet. Kääpä luuli tänään kutistuneensa astuessaan kylppäriin, sillä uusi systeemi on 30 cm entistä korkeampi. Kääpä kurkotteli ylintä hyllyä, johon ihan varmasti vielä eilen ylettyi...
Viime viikolla vietettiin myös ensimmäistä ihan oikeaa isänpäivää. Kääpä oli tehnyt perhekerhossa kortin. Annettiin isin kerrankin nukkua pitkään, mutta ysiltä ei enää maltettu odottaa vaan syöksyttiin herättelemään päivänsankaria. Oltiin puettu käävälle mekko ja se sai ojentaa kortin. Minun oli tarkoitus laulaa, mutta en sitten kyyneliltäni onnistunut, kun kääpä viipotti peuhaamaan isin päälle kortti kädessään. Isi sai lahjaksi myös kerhokuvat ja kinuskijätskikakkua riitti koko päiväksi. Niin ja aamiainen vietiin luonnollisesti sänkyyn. Kahvia ei tosin uskaltanut riehuvan käävän kanssa siemailla, vaan siirryttiin suosiolla pöydän ääreen.
Mitäs tällä viikolla sitten oikein tapahtui? Sain ainakin prosemman valmiiksi ja esiteltyä (tosin turpiin tuli), perhekerhoiltiin (käävällä oli huono päivä), lapsiparkissa sen sijaan meni hyvin. Maanantaina oltiin neuvolalääkärin jälkeen vielä terveyskeskuksessa verikokeessa, kun maksa- ja sappiarvot tsekattiin. Pyörryn helposti verikokeissa, mutta en silloin, kun yksivuotias istuu mahan päällä ja pitää kädestä kiinni :) Ei ollut mitään hämminkiä, mutta tulipa käytyä.
Partiossa lapset melkein murhasivat toisensa ja partion jälkeen pääsin vielä kahville ystäväni kanssa. Mitä luksusta! Tiistaina juhlittiin isänpäivää vaarin luona ja eno ja täti riehuttivat kääpäläistä oikein kunnolla. Käytiin myös Ikeassa ja saimme käävälle päiväpeiton ja eteiseen matot. Huh huh, mitä joulukoristeita siellä oli tarjolla! Vetosivat kyllä kääpään, mutta äiti oli kauhuissaan.
Kun katsoo kalenteria, niin tämä viikkohan on ollut yhtä shoppailua: tiistaina Ikea, keskiviikkona suurruokaostokset ja sitten vielä torstainen Kodin Ykkönen. Ollaan oltu liikenteessä käävän ja siskoni kanssa. Matikkaakin taas opetin. Se on ihme, että matikka sujuu ja nuo kouluhommatkin, mutta arkipuheen kanssa on vaikeuksia.
Hahaa, ihan paras ilta oli eilen, kun kisattiin miehen kanssa. Olen saanut joskus töistä sellaisen palapelin, josta pitää rakennella kuvien mukaisia juttuja. Ilta oli jännittävä, ja lopulta osoittauduimme varsin tasaisiksi. Saimme kaikki tehtävät ratkottua, mikä oli ihan kiitettävä suoritus. Muistan nimittäin aikoinani väsänneeni niitä töissä useita päiviä. Tosin siihen väliin oli myytävä niitä servereitäkin.
Mutta siinäpä tämän viikon kuulumiset. Huomenna tulee kavereita kylään kokkaamaan, kivaa!
Thursday, November 10, 2005
No nyt se on sitten niin syksyä, että.
Harmaata vaan ja me käävän kanssa kökitään kotona. Tänään ois sentään luvassa matikkasessiot, mutta taitaa kääpä herätä ennen oppilaan saapumista.
Saatiin eilen minikäävän äitiyspakkaus, aivan ihana! Mulla on nyt projekti meneillään: yhteen laatikkoon pikkuvaatteet (50-56 cm) ja 60-senttiset ja toiseen sitten 70-senttiset. Kun tuo kääpäkin on vielä niin pieni, menisi monet pakkauksen vaatteet isosiskollekin, mutta täytyy malttaa säästää ne miniäiselle.
Hassua, että kohta joku meillä käyttää taas 2-4 -kiloisten vaippoja :) Ja kuorivaippojen kokona on XS.
Jee, realismi meni läpi ja nyt jännätään vielä logiikkaa. Muutama kirjoitushomma ois vielä tässä ennen joulua, mutta ei mitään kummempia. Saas nyt sitten nähdä, mitä puuhia kehittelen näiden jälkeen. Uskon kyllä, että eiköhän työssäkäynti ja kaksi pikkukääpää piisaa ihan hienosti. Ja kuoroonkin kun sitten vielä keväällä pääsisi.
Käävän ura on nyt selvinnyt: likka on ollut pienen ikänsä aikana niin monilla Tuppereilla, että varmasti on homma hallussa. Saa äitikin sitten kippoja, kun kerran lapsi niitä kauppaa. Hyvin kääpä kyllä taas käyttäytyikin, piirteli ja auttoi esittelijää puuhassaan.
Kotimatkalla kääpä oli niin sippi, että nukahti junaan ja saatiin se onneksi kuorittua ja siirrettyä sänkyyn ilman heräämistä. 12 tunnin unien päätteeksi tapasimme tanssahtelevan aamukäävän eikä riemulla ollut rajoja. Ihanaa, että edes joku meidän perheessä on onnellinen aamuisinkin.
Vietin viikonlopun pienten partiolaisten parissa retkeillen. Teimme viikinkileipiä nuotiolla, lapset valmistivat trangia-aterian ja jäljittivät salapoliiseina, tehtiin vuolukiviamuletteja ja viikinkinauhoja. Kyllä 6-9 -vuotiaat ihmiset on sitten mielettömiä! Kaikki sujui loistavasti, mutta tämä mahakas oli aika sippi kotiin päästyään. Maanantaina laumaillassa pienet partiolaiset esittivät laupiasta samarialaista niin antaumuksella, että meinasi tulla ihan tippa linssiin.
Kääpä sai taas uuden asun, froteisen retro-oloasun. Kääpä on niin ylpeänä, jos sen vaatteita kehuu. Se paijaa masuaan ja hymyilee leveästi. Masu on muutenkin kova juttu ja erityisesti napa. Ja uskomatonta mutta totta: myös äidillä on napa! Se jaksaa naurattaa tuota pientä ihmistainta.
Mutta sellaisia tällä erää, nyt keskityn capuun. Kinuskikakun jo pistelinkin.
Saatiin eilen minikäävän äitiyspakkaus, aivan ihana! Mulla on nyt projekti meneillään: yhteen laatikkoon pikkuvaatteet (50-56 cm) ja 60-senttiset ja toiseen sitten 70-senttiset. Kun tuo kääpäkin on vielä niin pieni, menisi monet pakkauksen vaatteet isosiskollekin, mutta täytyy malttaa säästää ne miniäiselle.
Hassua, että kohta joku meillä käyttää taas 2-4 -kiloisten vaippoja :) Ja kuorivaippojen kokona on XS.
Jee, realismi meni läpi ja nyt jännätään vielä logiikkaa. Muutama kirjoitushomma ois vielä tässä ennen joulua, mutta ei mitään kummempia. Saas nyt sitten nähdä, mitä puuhia kehittelen näiden jälkeen. Uskon kyllä, että eiköhän työssäkäynti ja kaksi pikkukääpää piisaa ihan hienosti. Ja kuoroonkin kun sitten vielä keväällä pääsisi.
Käävän ura on nyt selvinnyt: likka on ollut pienen ikänsä aikana niin monilla Tuppereilla, että varmasti on homma hallussa. Saa äitikin sitten kippoja, kun kerran lapsi niitä kauppaa. Hyvin kääpä kyllä taas käyttäytyikin, piirteli ja auttoi esittelijää puuhassaan.
Kotimatkalla kääpä oli niin sippi, että nukahti junaan ja saatiin se onneksi kuorittua ja siirrettyä sänkyyn ilman heräämistä. 12 tunnin unien päätteeksi tapasimme tanssahtelevan aamukäävän eikä riemulla ollut rajoja. Ihanaa, että edes joku meidän perheessä on onnellinen aamuisinkin.
Vietin viikonlopun pienten partiolaisten parissa retkeillen. Teimme viikinkileipiä nuotiolla, lapset valmistivat trangia-aterian ja jäljittivät salapoliiseina, tehtiin vuolukiviamuletteja ja viikinkinauhoja. Kyllä 6-9 -vuotiaat ihmiset on sitten mielettömiä! Kaikki sujui loistavasti, mutta tämä mahakas oli aika sippi kotiin päästyään. Maanantaina laumaillassa pienet partiolaiset esittivät laupiasta samarialaista niin antaumuksella, että meinasi tulla ihan tippa linssiin.
Kääpä sai taas uuden asun, froteisen retro-oloasun. Kääpä on niin ylpeänä, jos sen vaatteita kehuu. Se paijaa masuaan ja hymyilee leveästi. Masu on muutenkin kova juttu ja erityisesti napa. Ja uskomatonta mutta totta: myös äidillä on napa! Se jaksaa naurattaa tuota pientä ihmistainta.
Mutta sellaisia tällä erää, nyt keskityn capuun. Kinuskikakun jo pistelinkin.
Subscribe to:
Posts (Atom)