Legoland 2016

Tämän kesän reissu suuntautui Legolandiin. Lähdimme sunnuntaina viideltä aamulta kotoa, ajoimme auton lentoparkkiin ja pian olimmekin jo koneessa kohti Billundia.

Majoituimme Hotelli Legolandissa. Pojilla oli Ninjago-huone ja tytöillä Friends-huone. Molemmat oli ihan huippuja!

Vietimme Legolandissa kolme täyttä päivää. Menimme aina kymmeneksi. Sunnuntaina puisto oli auki kahdeksaan, maanantaina yhdeksään ja tiistaina olimme siihen asti, kunnes lento lähti.

Ensimmäisenä päivänä hämmästyimme puiston kokoa. Saimme juuri haravoitua sen päivässä läpi, mutta paljon jäi vielä seuraavalle päivälle. Kolmantena päivänä keskityimme sitten lempilaitteisiimme, kävimme Atlantiksessa kaloja katsomassa ja Mies Taimin ja Kaapon kanssa 4D-leffassa. K ja Touko riekkuivat senkin ajan hurjimmissa vuoristoradoissa.

Mun suosikki oli ehdottomasti Polar Explorer. Siinä mennään ensin kiva vuoristorata, sitten tulee yllätyspudotus ja lopussa voi vielä katsella pingviinejä.

Pingviinejä sai seurata myös syödessään, sillä pitsa- ja pastabuffasta oli isot ikkunat pingviinien valtakuntaan. Kävimme siellä pari kertaa syömässä. Ensimmäisen aterian söimme linnassa ja se olikin oikein maittava. Yhtenä iltana haimme pitsat huoneeseen. Maistoimme myös paikallisia hodareita, mutta ehdottomasti paras hinta-laatusuhde oli meidän porukalle noissa buffissa.

Oivallekin löytyi paljon kivoja laitteita ja nähtävää. Se pääsi katselemaan veneellä Lego-rakennuksia, safarijunaan ja pikkujunaan. Mies kärräsi sitä ympäri puistoa ja Oivuska otti aika lungisti, vaikka ympärillä oli melkoinen hulina ja huiske. Yhdessä ne kävi veneajelulla ja näki merirosvojen luolan.

Taimi oli 100 cm ja pääsi jo vaikka mihin laitteisiin. Sen lemppari oli lohikäärme, linnassa kiertelevä juna, joka alkoi legorakennelmien ihasteluna ja päätyi aika hurjaan vuoristorataan. Taimi rakasti myös hyppiviä sammakoita, joissa pomppi hyvinkin tunninkin putkeen. Ja vieressä oli myös kiva hurja sienirata.

Toukolaisella koitti onnenpäivä, sillä se oli nippa nappa venyttäen 120 cm, joka tarkoitti, että portit kaikkiin laitteisiin avautuivat. Joka kerta se otettiin erikseen tarkempaan neuvolan mittaan, mutta aina se venyi vaadittavat sentit. Touko rakasti Polar Exploreria, ja tykkäsi tietty muistakin hurjista laitteista. Kummitustalo oli ihan hauska ylläripudotuksineen. Ja varmaan vähän jännäkin melkein ekaluokkalaiselle.

Kaapo tykkäsi laitteesta, jossa sai itse ohjelmoida haluamansa höykytykset ja laite sitten kieputti ja keikutti sen mukaisesti. Ja kaikki vuoristoradat käytiin moneen kertaan läpi. Kaapolla oli sama venytysprojekti kuin Toukollakin, sillä hurjimpiin laitteisiin pääsi 130-senttinen ilman aikuista. Yhtä kertaa lukuunottamatta venytys onnistui.

K tykkäsi myös eniten siitä Polar Exploresista, mutta myös muista laitteista. Miehen suosikkeja olivat Ninjago ja Muumio, joissa sai istua rauhassa ja keskittyä ampumiseen.

Kolmen päivän jälkeen oltiin valmiita palaamaan kotiin. Vikana päivänä Oiva ei meinannut millään nukahtaa rattaisiin. Lopulta Mies sai sen kuukahtamaan kärräiltyään melko pitkään. Kentällä odottikin sitten pieni yllätys: neuvottelin juuri siitä, että saisimme check-innissä jättidonitsin käsimatkatavaroihin, kun tajusin samalla riisua Oivalta kurikset ennen koneeseen menoa. Yllätys oli melkoinen, kun kurahousujen sisältä paljastui litimärkä poika. Vaippa oli falskannut ja kosteus levinnyt housujen lisäksi paitaan.

Kuorin lapsen, K etsi samalla vaippoja ja kuivia vaatteita, saimme pojan puettua, donitsin käsimatkatavaroihin ja jatkoimme kohti turvatarkastusta. Sitten koneeseen ja kotiin saavuimme puolilta öin.
  

Oivan jutut

Oiva on pullea, 2-vuotias hassutteleva automies. Sen puhe tulee vähän jälkijunassa, kuten muillakin meidän pojilla. En ole siitä huolissani, kun nämä isommatkin puhuvat ihan sujuvasti, oppivat eskarissa lukemaan ja enkkukin sujuu hyvin tällä isommalla.

Oivalle elämän rakkaita asioita ovat äiti, isi, Kala, Kaapo, Touko ja Taimi - ja ne autot. Oiva osaa kertoa erityisen paljon auto-asioista:

-auto
-autoja
-autolla (ja Lintsillä mentiin rummulla)
-mun auto
-vauva-auto (oooo, vauva-auto ja sitten pientä autoa hoivataan ja hellitään)
-iso auto
-rekka-auto
-kuorma-auto
-pii-paa-auto
-paloauto
-traktori
-automa on auto-ohjelma
-käipi eli bussi
-kakka-auto

Oiva on myös reipas ukkeli, se juoksi minimarathonin, kokonaisen kilometrin isompien peesissä. Isi oli matkakaverina, mutta hienosti se meni koko matkan itse.

Pihassa se menee nyt toista kesää autoilla, mopoilla ja muilla härpäkkeillä ja uudet kengät pitää ottaa käyttöön aika-ajoin, kun edellisistä tulee varpaat ulos.

Hassuttelutaipumus on myös voimakas. Kaikki vessajutut naurattavat kovasti ja se yhdistääkin kivasti kaikkia meidän lapsia.

Sieniretki

-Hei äiti, voitaisko me mennä nyt sinne kaltseille letkelle?
-No mennään vaan!

-Hei, kanttarelleja!

Poimin kourallisen.

-Hei, mikä sieni tämä on?
-Se on kai joku hapero...
-Sä et tiedä paljoa sienistä. Poimi vaan kanttalelleja.

-Odota siinä, äiti käy tuolta vielä kurkkaamassa. Sienet vähän niinku lymyilee aina jossain piilossa.
-Ja sienet myös hymyilee.

Löysimme vielä muutaman orakkaan. Huomenna tehdään taas sienikastiketta, yhden tein jo toissailtana Saran keräämistä sienistä.

Kuljimme omalta pihalta kaltseille ja sieltä pulkkamäelle, jossa pidimme evästauon. Taimi söi kaksi hedelmätoffeeta ja minä yhden. Paijasin pienen selkää. Se oli juuri juossut Minimaratonin, "niin kovaa kuin kintuista lähti". Sen mielestä Minimaratonissa parasta on, että jos haluaa, voi vaikka rupatella, mutta jos haluaa, voi juosta täysiä.

-Mä tykkään susta ihan tosi paljon.
-Niin mäki susta.

Tuijottelimme Saunalahtea, edessä lainehti pelto.

Lähdimme kävelemään käsi kädessä kotia kohti.

-Mä haluisin laulaa yhden laulun.
-Laula vaan.
-Se on kyllä vähän surullinen.
-Mä tykkää sulullisista lauluista!

Käsi kädessä vielä hetki
tässä yhdessä kuljetaan
kotimatka ja jokainen retki
Taivaan Isä käy siunaamaan.

-Tää oli ihan palas letki!