Vähän nihkeetä

Äh, meillä hajos auto pari viikkoa sitten, juurikin Stadi Cupin ekana päivänä. No, nyt on sitten oltu ilman autoa pian kolme viikkoa, mutta perjantaina Hondan pitäisi päästä kotiin. Ja lauantaina tulevat sitten Kääpä ja Miniäinen leiriltään.

Ne on taas Kiljavalla, kuten hiihtolomallakin, ja niiden leiripäivien kulkua voi seurata netistä. Maanantaina ne oli melomassa, Kääpä ja Minikääpä kahdestaan kanootissa, tiistaina niillä oli joku alienhyökkäys ja eiliseltä näimme fudsiskuvia, joissa Kääpä viipottaa pallon perässä tikkujalkoineen, punaisissa farkuissa - niissä samoissa, jotka sillä oli jo lähtöpäivänä sunnuntaina. No, ehkä se on pitänyt välissä jotain muita pöksyjä.

Paitsi että auto on hajonnut, multa on hajonnut polvi. Oikea sisäside on venähtänyt, ja jotain häikkää on myös edessä polvikierukan kohdilla. Muttei siis mitään isompaa, venähdys vaan. Mutta silti aika raivostuttavaa, kun ei pääse liikkeelle.

Tiistaina olin ihan masentunut, mutta illalla ryhdistäydyin. Saimme taas ihanilta naapureilta auton lainaan, ajoimme apteekkiin ja ostimme polvituen. Maailma kirkastui.

Koska pääsin taas liikkeelle, lähdimme Karpalon kanssa oitis Isoon Omenaan hummailemaan koko päiväksi, sillä referaatti ja oppimistehtävä on palautettu ja tutkielman teen vasta elokuussa. Reissu oli antoisa:

-Söin lounaaksi kanavartaita ja vuohenjuustokevätkääryleitä Wrong Noodle Barissa
-Ostin Minikäävälle uudet Geoetsivät, Toukolle puukynät ja Käävälle muovikartioita, niin se voi pitää fudiskoulua pihan pienille. Taiskulle pitää vielä keksiä jotain.
-Itselleni löysin kaksi imetyspaitaa ja housut ristiäisiin
-Hamstrasin Hesa Cuppiin ja muutenkin välipaloiksi smoothieita, kuivahedelmiä, pähkinöitä ja patukoita. Ostin myös Karavaani-kahvia maisteltavaksi.
-Kävin kampaajalla laittamassa kulmat ja hiukset.
-Välipalaksi vielä donitsi ja kahvi Arnoldsilla

Olin unohtanut, miten solidaarisia muut vauvojen äidit ovat. Kaikki auttoivat toisiaan ovien kanssa ja monet vauvattomat puolestaan ihastelivat Karpaloa. Kampaamon kanssa meinasi käydä hassusti, sillä syötin ensin vauvan, ja ajattelin, että se nyt helposti nukkuu tunnin unet. No ei nukkunut, mutta henkilökunta tutitti ja hyssytti vauvaa vuorotellen, niin saatiin minut kondikseen.

Tänään vietämme kotipäivää, tai no kävelylenkistä vähän haaveilen. Ja pienet pitää hakea tarhasta. Nyt onkin vika päivä ennen kesälomaa. Laskimme kalenterista, että lomaa on 32 päivää ja sitten alkaa taas tämä kolme tarhapäivää, neljä kotipäivää -systeemi.

Nyt jos koskaan kannattaa hyödyntää subjektiivista päivähoito-oikeutta, sillä pian sekin lysti loppuu. Päiväkotipäivä on meidän lapsilla tällainen:

8-8.30 aamupala
8.30 sisäleikit, aamupiiri, askartelu/kirjasto/jumppa/...
11 lounas, lepohetki
14 välipala, sisäleikit
15 ulos

Ja neljältä sitten kotiin. Päivähoito-oikeutta rajataan siten, että hoidossa voi olla kerrallaan viisi tuntia, eli korkeintaan 5*5 tuntia viikossa. Meidän lasten hoidon tarve olisi 3*8 tuntia, mutta se ei käy, ellen sitten opiskelijana saa pitää paikkoja. Viisi tuntia tuossa päivärytmissä on vähän hankala, sillä jos hoitopäivä olisi esim. 8-13, jäisi lepohetki kokonaan pois ja siirryttäisiin kotiin välipalalle. Taimi vielä tarvitsisi unensa. Toinen vaihtoehto olisi syödä aamupala kotona ja mennä tarhaan myöhemmin, mutta sitten menettäisi aamun ohjatun toiminnan. Maanantaisin ollaan tässä omassa pihassa ja perjantaisin on perhekerho. Asukaspuistossa olimme ajatelleet käydä maanantaisin, mutta tässä pihassa on yleensä niin paljon porukkaa, ettei sinne ole ollut tarvetta lähteä. Ehkä jossain vaiheessa kyllästymme tähän pihassa jäpittämiseen ja teemme reissuja myös kauemmaksi. Lähistöllä on ainakin Latokasken, Kivenlahden ja Soukan asukaspuistot, mutta kaikki ovat kyllä automatkan päässä, ainakin T&T:n kannalta.

Voi tuota Karpaloa. Nyt se nukahti tähän sohvalle viereen, hyvää tekee tällainen vähän lungimpi päivä pikku-ukolle. Se on kyllä niin tyytyväinen tapaus, viihtyy vaunuissa ja sylissä ja hymyilee minkä ehtii. Yöt on vaan tosi rikkonaisia, kun se syö tosi usein ja herää aamulla kuudelta. Ja sitten onkin kakka-aika, joka voi vähän itkettää.

Karppinen täyttää huomenna 2 kk ja nyt alkaa väsymys tuntua, kun ei ole pariin kuukauteen nukkunut muutaman tunnin pätkää pidempää. Mutta onneksi nyt alkaa siis Miehen loma, jolloin meillä on vain 2,5 lasta per nenä.

Meillä ei taaskaan ole mitään lomasuunnitelmia ja se ehkä vähän harmittaa. No, ainakin Serenassa ja Lintsillä käydään, ne on mun lemppareita myös, ja sitten haaveilen venereissusta Espoon saaristoon, venekin lähtee ihan tästä läheltä. Mies ja Miniäinen meinaavat tehdä Nuuksio-reissun kahdestaan, muutama vuosi sitten oli Käävän vuoro. Hoplopissa käydään myös, ja tuossa Tempputemmellyksessä. Mutta joku reissu olisi niin, niin kiva tehdä! No, ehkä sellainen vielä tässä kehkeytyy, vaikkakin seitsemän hengen äkkilähdöt ovat aika tiukassa.

Eli siis vähän nihkeetä, just nyt.

Kuusi viikkoa Karpalon kanssa

Niin, olisi pitänyt kirjoittaa monta pientä postausta Karpalon pikkuruisista varpaista, sisarusrakkaudesta, isoveljen ylpeydestä, kun veikka puklasi paidalle ja toisen taidosta tunnistaa pikkuveikan tutin tarve. Olisi pitänyt kirjoittaa helteisistä päivistä, kun pihassa ja metsissä juostiin yötä myöten vesisotaa ja illalla harjoiteltiin naapureiden kanssa kärrynpyörää, arabialaista, päällä ja käsillä seisomista. Olisi pitänyt kirjoittaa Espoonlahti Cupista, jossa istuin niityllä tai kahvilassa ja imetin. Olisi pitänyt.

Mutta minä en kirjoittanut, vaan elin maidontuoksuiset kuusi viikkoa. Kuskasin isompia lapsia fudistreeneihin ja matseihin, shakkileirille ja tarhaan - kavereille ei tarvitse enää kuskata, kun Minikääpä on ottanut Tillinmäen haltuun ja Kääpä Saunalahdenkin.

Olisin voinut kirjoittaa kevätjuhlaesityksistä: tarhalaiset esittivät Viisi sammakkoa ja Kapteeni käskee, Kääpä lauloi ja räppäsi. Koululaiset saivat hienot tokarit, Kääpä hymypatsaankin, ja tarhalaiset etenevät syksyllä Sammakoista Meteoriitteihin ja Valaisiin. Olisin voinut kirjoittaa niin paljon enemmän Karpalosta: miten se on päässyt naapureiden, erityisesti E:n ja K:n, sylittelyyn ja miten se nukahti eilen J:n syliin ("tämä pitää tälläistä ääntä").

Mutta minä vain kuljen näiden onnellisten päivien läpi. Pahin vauvavaiheen sumu on jo hellittänyt, vaikka yöt nyt ovatkin mitä ovat. Taimi heräilee, Touko heräilee ja vauva syö, syö ja syö. Aamupäivisin se yleensä syö ja torkkuu, iltapäivällä tai illalla saattaa pätkän nukkuakin. Ja paljon se reissaa kaukalossaan: tekikselle ja takaisin, kauppaan, SnadiStadiin Roopen synttäreille ja 1-vuotiasta serkkua juhlimaan. Perkkaalla käytiin katsomassa EPS-LePa -matsi, Taiminkin saimme mukaan rattaineen, juomapulloineen ja palloineen.

Eilen käytiin neuvolassa. T&T olivat ylpeinä mukana ja kikattivat, kun veikka käveli. Pituutta oli melkein 56 cm, painoa 5250 g, joten melkein kilo on tullut painoa sitten syntymän (4330 g, 52 cm). Alkuun paino ei noussut, vaikka ukkeli kyllä söi. Edelleen se on aika rimppakinttu, mutta massaa on kertynyt erityisesti poskiin.

Kahden tunnin kuluttua on lähtö Stadi Cuppiin. Pelaaja pötköttää vielä sängyssään, pikkuveli heräilee juuri syömään. Sammakot ovat tarhassa, Minikääpä shakkileirillä. Minä en tee referaattia kirjasta "Liturgian lähteillä" (luin sen sentään jo).