Pitkästä aikaa!

Kääpälässä vietetään joulua. Eilen lapset kävivät kierroksilla, mutta tänään on jo asteen verran seesteisempää.

Meidän syksy on kulut töiden, lasten ja harrastusten parissa.

Olen käynyt torstaisin Taimin ja Oivan kanssa uimassa, Oiva uimakoulu ykkösessä ja Taimi vesiralli ykkösessä. Olemme käyneet paljon uimassa viikonloppuisinkin, Espoonlahdessa, Kirkkonummella ja Keski-Espoossa. Olen käynyt uimassa paljon itseksenikin, sekä uimahalleissa, Espoonlahdessa ja Leppävaarassa ja töissä Tapiolassa. Muutimme tiimini kanssa Pitäjänmäeltä Tapiolan toimipisteeseen 29.11 ja pääsen nyt töissäkin uimaan, jee!

Keskiviikkoisin pidän Kallen kanssa partiota. Meidän lauman nimi on Korallit. Lapsia on 13 ja kaikki ihan huippuja! Syksyllä teimme leikki- askartelu ja tarina -merkkejä. Vuorottelemme kokouksissa Kallen kanssa ja joskus menemme molemmat ja otamme Oivan mukaan. Kalle kävi Pinkissä ja olimme syksyllä koko perhe sudariretkellä. Kanerva oli töissä keittiössä, Kaapo hoiti Oivaa, Touko oli Ilvesten kanssa ja me vedimme vuorotellen Korallien ohjelmaa. Retki sujui tosi hyvin! Touko oli vain vähän väsynyt, sillä oli edellisen viikonlopun tanssileirillä.

Touko pääsi tanssissa EDU-ryhmään, mikä tarkoitti, että treenien ja kisojen määrä lisääntyi. Toukon pienryhmä osallistui syksyllä kaksiin kisoihin, Glow-kisaan, joka pidettiin SYKissä Helsingissä ja Dance&Show-kisaan Ylöjärvellä. Sen lisäksi niillä oli yleisökenraalit Tapiolassa ja joulunäytös Kannusalissa. Syksy sujui tanssin osalta hienosti. Touko meni treeneihin itse pyörällä. Pamina ja Matti opettivat show-tanssia ja Nina balettia. Anni teki niiden Merirosvo-kisakoreografian.

Kaapo on pelannut ahkerasti futista ja käynyt partiossa kaverinsa Vertin kanssa. Kaksi joukkuetta yhdistyi ja nyt niiden luokalta jo kahdeksan poikaa pelaa samassa joukkueessa, lisäksi EPS Akatemiassa 2 poikaa ja 3 tyttöä. Niillä on välkillä hyvät matsit. Kaapon nilkka vain on reistaillut koko syksyn ja se joudutaan leikkaamaan. Mutta onneksi kyseessä on pieni operaatio ja jalan pitäisi olla juoksukunnossa taas kesällä. Vaikka nilkka reistaileekin, pystyy Kaapo kuitenkin lautailemaan. Se on käynyt rinteessä jo ainakin 15 kertaa, vaikka Peuris avattiin vasta joulukuun alussa. On nyt ollut 9 päivää putkeen mäessä ja oppinut paljon uusia temppuja.

Kanerva on harrastanut maanantaisin teatteria, ne tekee itse käsikirjoitusta kevään esitykseen, ja tiistaisin partiota. Minifoonit voitti tarpojien kalenterien myyntikisan ja oli Punkussa, partiotaitokisassa, neljänsiä. Tämä onkin niiden viimeinen tarpojavuosi. Syksyllä niistä tulee samoajia ja ne saa oman ryhmän vetääkseen. Kanerva lopetti jalkapallon joulukuussa pelattuaan kymmenen vuotta - oli aika tehdä jotain muuta. Se kävi vielä syksyllä turnausreissulla Ruotsissa, mutta sitten se oli siinä. Nyt se on menossa cheerleading-leirille viikon päästä, miettii, josko aloittaisi uuden harrastuksen. Vaikuttaa kyllä kivalta, ne on vähän treenanneet Toukon kanssa kotona.

Lapset harjoittelivat jouluksi tanssiesityksen. Touko teki koreografian ja tanssijoina oli Touko, Taimi ja Kanerva. Esitys oli kyllä tosi hieno! Tanssi voisi olla ihan kiva harrastus meidän tytöillekin. Taimi on nyt innostunut koriksesta. Kävimme kokeilemassa yksissä treeneissä ennen joulua ja menemme vielä uudestaan loman jälkeen. Vaikutti kyllä kivalta touhulta sekin.

Minulla on itselläni nyt paljon harrastuksia. Luen paljon, harrastamme koko perhe sitä partiota ja sitten käyn uimassa ja lumilautailemassa lasten kanssa.

Olen nyt syksyllä pitänyt muutamia lomapäiviä ihan vain itsekseni. Olen syönyt brunssin uimahallissa, käynyt sitten uimassa ja vesijuoksemassa ja mennyt sen jälkeen lounaalle ja ehkä vähän shoppaillut. Iltapäiväksi olen mennyt kotiin päiväunille ja hakenut sitten Oivan. Täydellistä!

Taimi on lähtenyt nyt ekan syksyn iltiksestä aina 16.30. Tammikuusta alkaen Taimi saa lähteä jo kolmelta. Minä alan kulkea töihin enemmän bussilla. Menemme viikolla 8 Rukalle ja aion ostaa bussilipun itselleni siihen saakka. Tästä Tillinmäestä menee suora bussilinja Tapiolaan. Matka on hidas, sillä bussi kulkee pikkuteitä ja kiertelee kaikki kylät, mutta toisaalta pysäkki on lähellä ja bussissa voi lukea. Kalle voi sitten mennä autolla Kauklahteen ja sieltä junalla töihin.

Ehkä vuosi 2019 on vähemmän kaoottinen. Vuodet 2016-2018 ovat olleet töissä todella kiireisiä. Viimeiset puoli vuotta turbulenssia on ollut jo vähän liikaakin. 2015 palasin töihin Oivan jälkeen ja tein koko vuoden mukavaa projektia, enkä edes opiskellut töiden ohessa. 2016-2017 olivat töissä kiireisiä ja sen lisäksi tein teologian opintoni loppuun. 2018 olen tehnyt vain töitä, mutta tarkoitus oli palata jälkeen liikunnan pariin, sillä se jäi todella vähälle noina kahtena opiskeluvuonna. Siinä onnistuinkin: uin paljon, lautailin, kesän pelasin fudista. Keväällä oli kuntostartissa, joka oli tosi hyvä.

Kalle vaihtoi syksyllä työpaikkaa. Elokuussa sillä oli kiire töissä, kun piti saada maailma valmiiksi ja seuraaja perehdytettyä. Syyskuusta joulukuuhun sillä on ollut kiirettä uudessa työpaikassa. Toivottavasti meidän molempien työrintamalla palikat loksahtavat kohdalleen ja saamme työ-ja vapaa-ajan balanssiin vuonna 2019. Kaikille toivon terveyttä ja erityisesti lapsille ystäviä. Koulussa on ollut tänä syksynä paljon kiusaamista, jonka en toivo ensi vuonna jatkuvan.

Rauhallista joulun jatkoa ja onnellista vuotta 2019!

Hemmottelupäivä

Otin yhden ylimääräisen vapaapäivän ihan vain itselleni. En suunnitellut mitään erityistä, paitsi että ajattelin mennä bussilla Isoon Omenaan ja niin tein.

Minulla oli smoothie-lahjakortti ja aloitin päiväni Jungle Juice Barista ja nautin inkivääriä sisältävän flunssankarkoitussmoothien. Se oli ihan tosi hyvää!

Smoothieta siemaillessani huomasin Your Facen ikkunassa ihanan luumun värisiä vaatteita. Menin sisään ja löysin itselleni kahdet housut ja kaksi paitaa. Ostin sellaisen luumunvärisen, mutta myös metsänvihreän. Ihania syksyisiä sävyjä! Sain myös pitkästä aikaa hyvin istuvat farkut. Ja toki ostin ne vakkarihousut, mustat suorat housut Your Facen mallistosta.

Hoidin myös kaksi asiaa, löysin T:lle merirosvotanssiasuun raitapaidan ja ostin T:n kaverisynttärilahjan.

Sitten palkitsin itseni Fuku-lounaalla.

Lounaan jälkeen menin leffaan, kävin katsomassa kotimaisen Tyhjiön. Se oli ihan jees, vaikkakin näkyi, että oli miehen kirjoittama. Mutta ihan hyvää kuvausta kumminkin. Työn suhteen ihan jees, mutta äitiyden kuvaus ei osunut ja uponnut kohdallani.

Leffan jälkeen mietin, että tarvitsisin vielä alusvaatteet ja kas, siinä olikin Funky Lady. Sain tosi hyvää palvelua! Lopuksi kävelin vielä kenkäkauppaan ja ostin mustat, nahkaiset syyskengät, joista olen haaveillut jo pitkään.

Juhlistin onnistunutta päivääni nauttimalla Starbucksissa laten ja croissantin. Illalla lähdin vielä ystävän kanssa unelmailtaan Munkkiniemeen. Nyt on unelmat selvillä: haluan johtaa ihmisiä, päästä perheen kanssa lomareissuun ja tarvitsen 7-paikkaisen auton.

Hemmottelupäivä tuli tarpeeseen. Nyt laskeudumme syyslomaan ja luvassa on uimahallireissu, käynti Korkeasaaressa lasten ja ystävän kanssa ja retki Nuuksioon toisen ystävän ja lasten kanssa. Teen myös vähän töitä: yhden työreissun ja osallistun Azure-koulutuspäivään. Sitten vietänkin neljä yötä Kiljavalla partiojohtajakurssilla. Haluan oppia johtamista ja mikäs onkaan siihen parempi paikka kuin partio. Partion johtamisperiaatteet todellakin allekirjoitan: tekemällä oppii, valtaa ja vastuuta nuoremmille, aikuinen tukee taustalla, yhdessä tekeminen sitouttaa ja motivoi.

Ihanaa syksyä Kääpälän lukijoille! Tuokoon se meidän kaikkien elämään uusia tuulia - syksy on hyvä aika astua uutta kohti.

Partiojuttuja

Palasin juuri Kliffalta, Pääkaupunkiseudun Partiolaisten (PäPa) leiriltä, jolla oli 5500 leiriläistä. Oli ihan huippua! Huolehdin muutamasta sisupartiolaisesta ja pääsin seikkailijoiden kanssa Sukeltaja- ja Metsurilaaksoihin ja sudareiden kanssa Kisällilaaksoon.

Kävin läpi omaa partiopolkuani. Aloitin partion sudenpentuna Kaivokselan Delfiineissä 1984. Kokoonnuimme Kaivokselassa kerrostalon väestönsuojassa. Sudareiden kokoukset olivat Kaivokselan kirkolla, mutta vartsalaisina pääsimme oikealle kololle. KaiDen huuto liittyykin juuri tuohon koloon: "Kellareiden kasvatit, Kaivokselan Delfiinit!"

Meillä oli aina keväisin ja syksyisin redu. Retkeilimme PäPan kämpillä Nuuksiossa Mörrimöykyssä, Korvenkolkassa ja Piilopirtillä sekä Kiljavalla. Kesällä ja talvella olin leireillä, kävin myös joka kesä Leirikesän leireillä Kiljavalla.

Ensimmäinen iso leirini oli PäPan Pyrske 1988 Sauvossa. Kuudennen luokan keväällä muutimme Hämeenkylään ja löysin sieltä itselleni uuden lippukunnan, Tavastit. Tavastien huuto on "Tatat-ta-ta-tat-Tavastit! Hähäh-hä-hä-häh-Hämeenkylä! V-A-N-T-A-A! Vantaa!". Tavasteilla oli oma kämppä Tuohitupa Karkkilassa ja siellä pidimme lippukunnan oman leirin.

Tavasteissa vedin omaa Murkku-vartiotani. Meidän huuto oli "Vartsoista parhain ja uutterin, ovat Murkut, aina, tietenkin!". Osallistuin 1990 Finnjamboree Tervakselle Kannonkoskella ja 1991 Partiokannuksen järjestämälle Nordtreffille, joka pidettiin Tanskassa Thorup Hedessä. Oli ihmeellistä, että tanskalainen haikki kulki pitkin peltoja. Tanskalaisilla oli helteelläkin villasukat jalassa vaelluskengissään. Vedin Murkkuja muutaman vuoden ja jatkoin sitten joukkueen apulaisjohtajana (JOJOA) - meillä oli Tavasteissa aika armeijamainen hierarkia.

Partion rinnalle tuli vaellusreissut Lappiin Vantaankosken seurakunnan kanssa. Ensimmäisen kahdeksan päivän vaellukseni tein riparikesänä 1991 Lemmenjoelle. Se oli sadevuosi - satoi koko ajan - eikä minulla ollut edes sadekamoja mukana. Luulin, että majoitutaan koko ajan samassa mökissä, mutta kyseessä olikin kahdeksan päivän vaellus :) Vaeltamassa kävinkin sitten joka kesä, 1992, 1993, 1994 ja 1995.  Kävimme useamman kerran Lemmenjoella, pääsimme huuhtomana kultaakin, kiipesimme Saanan huipulle Kolmen valtakunnan rajalla ja vaikka mitä. Sitten minulla oli muutaman vuoden tauko ja seuraavan kerran lähdin vaeltamaan kavereiden kanssa Pallas-Hetta -reitille. Kallekin oli tuolloin mukana, kävimme vaeltamassa kihlajaiskesänä 2001 ja häävuonna 2002.

Olin myös seurakunnan lastenleireillä isosena. Olin Partaharjun suurleirillä, melontaleirillä ja oman seurakunnan lastenleireillä. Meitä oli leireillä iso kaveriporukka. Parasta oli ruuan jakaminen lapsille.

Kun Kanerva ja Kaapo olivat pieniä, vedin Leppävaaran Korvenkävijöissä Kettu-laumaa. Meillä oli kesällä 2006 lippukunnan oma leiri. Olin siellä muutaman yön Kaapon ollessa ihan pikkuinen vauva. LeKon huuto oli "Metsässä hiipii, korvessa viihtyy, LEKO". LeKossa erätaidot olivatkin kunniassa, sudaritkin laittelivat aina ruokansa trangialla itse.

Lapset syntyivät 2004, 2006, 2009, 2011 ja 2014 ja veivät työn ohella suurimman osan ajastani. Kanerva aloitti partion 2011 ja pääsi ensimmäiselle leirilleen PäPan Sarasteelle 2012. 2013 oli Karakarhujen oma leiri Mahla ja sitten muutimmekin Tillinmäkeen.

Syksyllä 2013 aloitimme Kanervan ja Kaapon kanssa Mavassa. Meidän huuto on "Mastonvartijat, leveät hartiat, piukea peppu, mahtava heppu!" Toimin Karhunpentujen akelana ja K ja K olivat vuoden samassa laumassa. 2014 oli Kaapon ensimmäinen leiri EPT:n Väiski. Kävin siellä vierailupäivänä. 2015 oli Ellin järjestämä Elämys. 2016 oli Finnjamboree Roihu, johon Kanerva jo pääsi. Me teimme Toukon kanssa sinne retken vierailupäivänä.

2017 oli MaVan oma leiri Leijona, joka oli Toukon ensimmäinen leiri. Sillä leirillä olikin ensimmäistä kertaa neljä edustajaa meidän perheestä, kun itsekin pääsin pitkästä aikaa leireilemään. Oli niin siistiä! Kuljin koko leirin ihan fiiliksissä. Sain mm. viedä mutaiseen ojaan pää edellä pudonneen sudarin suihkuun pesulle.

Kanerva ja Kaapo ovat vielä Kliffalla. Syksyllä alan vetää Taimin sudarilaumaa ja ensi kesänä on taas lippukunnan oma leiri. 2020 on sitten Väiskin vuoro. Näille leireille meiltä onkin sitten jo tosi paljon lähtijöitä, sillä Taimi tulee mukaan sudarina ja Oivan otan kaverikseni.

Partio on ollut minulle rakas harrastus jo 34 vuotta. On ihana nähdä, että se on tärkeä juttu myös omille lapsille. Loppuun vähän Partiomarssia:

Kun usko puhdas, säihkyvä on,

niin vuoret siirtää voi.

Tää sielun varmuus horjumaton

ain sankareita loi.

Jos uskos hyvään, oikeaan

vain syttyy uudestaan,

käy joukkohon ja horjuttaa

ei milloinkaan, sua esteet saa.

Uintireissuja ja synttäreitä

Olemme juhlineet meidän lapsia nyt oikein urakalla.

Kaapon sukulaissynttärit saatiin pidettyä vielä kutakuinkin ajallaan. Vaari, M, L, L ja L saapuivat meille yhtenä lauantai-iltana ja serkukset riekkuivat pitkään. M-kummin kanssa juhlimme Kaivokselassa.

Toukon S- ja M-kummit kävivät kakkukahveilla yhtenä sunnuntaina, oli mukava rupatella rauhassa pitkästä aikaa. Toukon ja Oivan yhteissukulaissynttäreitä juhlittiin pari viikkoa sitten. Kaapon M-kummi kävi tuomassa herkkuja ja ison pinon ihania, itse kudottuja villasukkia. Kiitos vielä tätäkin kautta! :) Oivan kummit pääsivät juhliin, {K, P, V ja L}, {E ja J} ja sitten suklaisista V&M ja {M, L, L, L}. Hulina oli melkoinen ja puheensorinaa riitti. Kiitos vielä kaikille, oli kiva nähdä!

Sitten päästiinkin juhlimaan kaverisynttäreitä. Kaapo, Touko ja Kanerva pitivät kaverisynttärit meillä kotona. Ensin tiistaina, vappupäivänä saimme luoksemme vitosluokkaisia poikia, sitten seuraavana tiistaina joukon tokaluokkalaisia ja saman viikon perjantaiana vielä ne teinitytöt. Nyt on tälle vuodelle jäljellä enää Oivan kaverisynttärit, Kanervan sukulaissynttärit ja Taimin synttärit, joten voiton puolella ollaan :)

Kaikki juhlat sujuivat hienosti. Kaapon kaverit pelasivat ensin kukin kierroksen jotain pleikkapeliä, söivät sitten herkkuja, kävivät alkamassa pötyä ulkona ja istuivat sitten vähän vielä herkkupöytään.

Toukon ystävät avasivat lahjat pullonpyörityksellä, herkuttelivat, etsivät aarretta ja juoksentelivat metsässä. Jostain syystä Toukon ystävät laulavat juhlissa aina "Hei hoi haukea".

Kanervan juhlista en sitten tiedäkään juuri mitään, paitsi että herkkuja oli syöty ja tärkeistä asioista keskusteltu, jopa vähän diipimmistä.

Mies teki työreissun Madridiin ja minä sain vuorostani huolehtia koko pesueesta. Teimme paljon uimahallireissuja. Torstaina oli Taimin uimakoulu, se lepakkovuoro, ja otin Oivan mukaan. Koska hallissa oli ihan rauhallista, Oiva uskalsi kokeilla itsekseen jopa sukeltamista. Etukäteen se puhui, että on oppinut sukeltamaan, ja niin se sitten sukelsi. Ja jokaisen sukelluksen jälkeen taputti itselleen.

Taimikin on oppinut hienosti uusia juttuja. Uimaope kehui sitä tosi taitavaksi.

Lauantaina olimme Oivan, Taimin ja Toukon kanssa Kirkkonummella uimassa. Minä olin enimmäkseen Oivan kanssa ja T&T kahdestaan. Hyvin pärjättiin tällä porukalla, kun Oiva ui kellukkeilla ja T&T osaavat nyt uida.

Sunnuntaina kävimme vielä omassa hallissa Espoonlahdessa. Nyt Oiva sukelsi jo muutaman metrin ja Taimi halusi käydä isossa altaassa uimassa ja posottikin sitten sata metriä, kaksi taukoa se piti matkalla, toisen puolessa välissä ja toisen vähän ennen loppua.

Uinti on kyllä vaan niin siistiä! Se on sellaista hommaa, jota voisin tehdä joka päivä lasten kanssa tai yksin. Nyt aloitin myös taas futiksen. Yhdet treenit on takana ja tänään on toiset. Se on kyllä ihan huippua!

Niin joo, pääsin myös elämäni ekoihin tanssikisoihin, kun Toukon ryhmä osallistui Glowhun. Niiden esitys oli "Toukka" ja se meni tosi hienosti. A-täti oli katsomassa myös ja pääsi maalamaan tanssijoiden kasvoihin pilkkuja ja sarvia ja kiinnittämään tuntosarvia pinneillä.

Pääsimme myös Toukon kanssa hommiin lipunmyyntiin. Minä myin lippuja kollegan kanssa ja Touko sai leimata.

Tanssikisoissa oli ihan oma tunnelmansa. Se jännittynyt kihinä ennen esitystä ja se huojennus ja ilo, kun oma esitys on onnellisesti ohi. Ihania toukkia oli Esi Välkkeet! :)

Nyt olen sitten lyhyen ajan sisällä saatu kolme uutta kokemusta: Kanervan teatteriesitys (Leipäjonoballadi, aivan mieletön!), tanssikisat ja viime viikonloppuna uimakisat. Lasten harrastuksissa on niin paljon hienoja juttuja, että näiden kevätnäytösten ja kisojen voimalla jaksaa taas kuskata ne pimeät syysillat, kun punaviinilasillinen sohvan nurkassa tuntuisi oikelta ratkaisulta, mutta sen sijaan sahaat autolla väliä Latokaski-Nöykkiö-Espoonlahti-Matinkylä-Tillinmäki.

Äitienpäiväviikonloppu

Vietin aurinkoista äitienpäiväviikonloppua aika pitkälti kentän laidalla.

Perjantai alkoi K:n kaverisynttäreillä. Kemut alkoivat klo 15.30. Lähdin töistä kolmelta ja hain Toukolaisen pois jaloista, jotta teinit pääsivät puhumaan salaisuuksiaan rauhassa. Seuraavaksi haimme Kaapon kaveriltaan yökyläreissulta. Sitten haimme Oivuskan. Voi sitä riemua tarhan pihalla, kun isot veljet tulivat hakemaan! Kolme vähän jo ruskettunutta rimppakinttua, iloisina auringosta ja alkavasta viikonlopusta.

Taimi oli varahoidossa vanhassa päiväkodissaan. Suuntasimme seuraavaksi sinne. Löysimme iloisen Taimin, joka oli saanut viettää päivän lempihoitajansa, Katti Matikaisen kanssa, jonka kahvipapu Taimi on. Otimme vielä kuvia kolmesta entisestä päiväkotilaisesta hoitajan kanssa. Oiva löysi leppäkertun, jolla oli valkoiset pilkut.

Nyt olin keräillyt kyytiin Toukon, Kaapon, Oivan ja Taimin ja ajoimme kohti Jufua, jossa meillä oli treffit Miehen kanssa. Kello oli puoli viisi ja pääsimme vielä lounasbuffaan. Lapset olivat nälkäisiä ja söivät sushit sitä mukaa, kun niitä valmistui. Pienille maistui myös hedelmäsalaatti.

Koska teinit vielä juhlivat, haimme seuraavaksi jätskit ja suuntasimme omaan pihaan ulkoilemaan. Puoli kahdeksalta, neljän tunnin jälkeen, juhlat olivat ohi ja pääsimme kotiin. Nappasin autooni K&K:n ja suuntasimme Omppuun ostoksille. Meillä oli tunti tehokasta peliaikaa ja kävimme läpi Levis-kaupan, Stadiumin, H&M:n ja Zaran. Saimme saaliiksi ison nipun T-paitoja ja shortseja, uimashortsit ja farkkutakin. Lopuksi haimme vielä eväitä viikonlopun peleihin.

Lauantaina heräsin aikaisin Toukolaisen kanssa. Lähdimme Karuselliturnaukseen Leppävaaraan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pelaajat olivat hikisiä. Kumipuru mustasi mukavasti naamat ja kintut. Meillä oli todella rauhallinen päivä kahdestaan. Kaksi ensimmäistä peliä oli melkein peräkkäin ja sitten oli pidempi tauko. Söimme joka pelin jälkeen vähän eväitä ja pullollisen vettä. Touko pelasi koko päivän oikeaa laitaa.

Kaapolla oli samaan aikaan peli Tekiksellä. Kaapo sai kyydin peliin ja kun me saavuimme kotiin, lähti Mies nyt vuorostaan kannustamaan.

Pelaaja ja kannustaja saapuivat ja huijasivat, että peli oli mennyt huonosti. 3-0 ne olivat kuitenkin voittaneet, Kaapukka oli pelannut laitaa, kärkeä ja ylempää keskikenttää. Kaupassakin ne olivat käyneet samalla reissulla, jotain salaista ilmeisesti.

Seuraavaksi oli taas minun vuoroni lähteä reissuun. Nappasin Taimin mukaan ja lähdimme Espoonlahteen moikkaamaan M-kummia ja kannustamaan V-kaverin uinteja. Kanerva tuli sinne myös Ompusta suoraan, oli ollut siellä kaverinsa kanssa ostoksilla.

Olipas jännittävää olla ensimmäistä kertaa uimakilpailuissa! Uimareita kannustettiin ihan eri tavalla kuin futareita. Taimia meteli vähän hirvitti. Istuskelimme kyllä paljon myös ulkona nurtsilla, M-kummi teki Taimille voikukkaseppeleen. Ja se lämpö yllätti! En tajunnut, että uimahallissa on niin kuuma. Taimi piirsi kisoista kuvan. Uimareista näkyy aina vain yksi käsi tai silmä kerrallaan. Ja ratoja on tosiaan kahdeksan. Samoissa kisoissa oli paitsi V, myös Kaapon vanha kaveri I ja meidän tuttu tyttö I, joten saimme kannustaa sekä Cetusta että Salon Uimareita.

Illalla väsytti: puolet päivästä auringossa ja puolet lämpimässä uimahallissa. Illalla piti vielä vähän valvoa, jotta selvisi, että Suomi voitti Kanadan 5-1 ja Euroviisuissa ei oikein taaskaan pärjätty.

K oli superväsynyt sunnuntaina, oli katsonut isin kanssa Euroviisut tappiin asti ja nukkui vain viisi tuntia. Aamulla tehtiin salaisia valmisteluja ja pian sain sänkyyni herkullisen aamiaisen (pikkunakkeja, pekonia, häränsilmä, vadelmia, vesimelonia, mustikoita, mansikoita, Auraa ja maitohavia), kortteja, sydänkorun, uuden aamiaisastiaston ja kukkia: Oivalta orvokin, Taimilta jonkun köynnöskasvin, Kanervalta, Toukolta ja Taimilta valkovuokkoja ja Kanervalta vielä kimpun valkoisia ruusuja. Oi onnea! Kun saavuin alakertaan, odotti vielä yksi yllätys: pesty ja öljytty fillari!

Paras äitienpäivä ikinä!

Kahdeltatoista starttasimme sitten taas Karuselliturnaukseen. Otin mukaan Kaapon ja Taimin. Ne skuuttailivat, kävivät änkkäripuistossa, pelailivat, kannustivat ja söivät mokkapalaa. Neljä tuntia kuumassa auringonpaahteessa oli yllättävän rankkaa, mutta hyvin kaikki sujui.

Touko pelasi turnauksessa tosi hienosti. Ekana päivänä sitä laitaa ja tokana päivänä kärkeä. Saaliina oli yksi viiri ja kaksi vihreää korttia, ja mitskut tietty kaulaan ja diplomi kouraan.

Ajoimme Lepuskista suoraan Espoonlahteen. K:n peli oli juuri päättynyt, Mies ja Oiva olivat olleet siellä kannustamassa. Tytöt hävisivät vähän harmillisesti. Väsymys ja nälkä helpotti, kun lapset saivat Burger Kinigissä Crispy Chickeneitä, tuplajuustoja ja nugetteja. Helppo resepti. Karuselliturnausporukka sai jätskit ja kuulemma Oivakin oli saanut herkkuna Tekikseltä.

Kotona huilasimme hetken ja siirryimme sitten kahvipöytään. M ja Kaapo olivat valinneet ihan huippuhyvän marjakakun, Dallas-pullaa ja pikkupullia. Joimme vielä iltakahvit, pesimme lapset ja laitoimme sänkyyn. Toukolaisella ei meinannut uni tulla, vaikka oli jo hierottu pohkeita ja juteltu moneen otteeseen, ja K hiippaili vielä alakertaan katsomaan Suomi-Saksa pelin loppuun.

Olipas se viikonloppu! Ihana, aurinkoinen ja täydellinen.

Nyt istun viileässä toimistossa ja alan piirrellä Power Pointteja, Excelin kanssa tässä onkin jo touhuttu. Vielä vähän Wordihommia siihen päälle niin päivä onkin paketissa.

Ihania lapsia ja elämäni housut

Viime päivinä on ollut ilo katsella meidän kääpäläisiä. Kevät ja valo saa aikaan sen, että sopua riittää tavallista paremmin.

Palkkasimme viikonloppuna K&K:n töihin: Isompi hoiti Oivaa ja pienempi Taimia tunnin ajan ja me pääsimme kahdestaan kävelylle. Lähdimme oikein seikkailureitille, sillä tuolle vitosen lenkillemme oli rakennettu uusi tie ja sitä pitkin pääsimme Vanttilaan ja kummallisille Espoon kaupungin maille. Tunnin seikkailun jälkeen lapsoset olivat taas niin ihania.

Taimille juttu oli iso. Ne olivat käyneet K:n kanssa metsässä ja Taimi kirjoitti siitä jutun oikein päiväkirjaansakin. Siinä K ja Taimi hymyilevät metsässä. Maassa on viime syksyn lehtiä, mutta lumet ovat jo sulaneet.

Maanantaina K kysyi lupaa, voiko lähteä kaverinsa ja Taimin kanssa Tillinmäen kentälle. Annoin luvan. Kello tuli kahdeksan eikä kaksikkoa kuulunut. Lähdin vastaan. Ne olivatkin menneet koulun kentälle pelaamaan pötyä ja Taimi kuulemma jopa voitti kerran, vaikka Taimi ei itse siihen uskonutkaan - olisi sitä mieltä, että pojat antoivat hänen voittaa. Reippaasti Taimi kuitenkin potkutteli ison mäen ylös asti, vaikka kello oli jo paljon.

Toukolainen oli eilen kaverillaan. Ne olivat nähneet parittelevat etanat. Niiden ympärillä oli limaa ja vaikka T yritti vähän irrottaa niitä, ne eivät halunneet. T:n kaverilla on pupuja, tyttö ja poika. T kertoi, että niille on tehty sellainen leikkaus, etteivät ne voi saada vauvoja. "Siis jos ne edes ihastuisivat".

Voisivatko puput olla ihan vaan kavereita?

Eli siis kevät.

Oiva on miettinyt kovasti tulevaisuuttaan. Aiemmin siitä piti tulla lallikuski, mutta nyt se miettii, että ryhtyisi hoitajaksi päiväkotiin. Vaikea vielä sanoa, kumpaan on enemmän taipumuksia. Kovaa vauhtia se menee potkupyörällään, mutta toisaalta hoitaa myös taitavasti nukkeja.

Ja sitten tähän väliin ne elämäni housut.

Olen aina vihannut jalkojani. Minulla on paksut reidet ja paksut pohkeet, leveä lantio ja kapea vyötärö. Hyvä kroppa lumilautailuun, opiskeluun ja synnyttämiseen, mutta malliksi minusta ei olisi.

Koska olen vihannut jalkojani, on housujen ostaminen ollut aina ihan mahdotonta. Ja myös siksi, että tuollaiselle vartalolle on vain vähän malleja tarjolla.

Mutta nyt. Nyt olen löytänyt elämäni housut:

1) Työhousut. Suorat musta housut Your Facesta. Minulla on kokoja 42, 44 ja 46 ja olen viimeiset neljä vuotta reissannut noiden kokojen väliä seuraavasti: 42 -> 44 -> 46 ja nyt taas matka kohti pienempiä lukuja. - 5kg, mutta vielä on matkaa inhimillisiin mittoihin.

2) Juoksuhousut. Ostin omani kauan sitten jostan Myrtsin futsalturnauksesta. Nyt tarvitsisin uudet, mutten muista merkkiä. Yritän metsästää sellaiset.

3) Sadehousut. Ostin omani viime kesän partioleirille ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä sadehousuina ja kuorihousuina noiden juoksuhousujen päällä.

4) Lautailuluhousut. Ostin talvella Rukalla itselleni ihanat lautailuhousut. Niissä on reisissä lämmikettä ja henkselit, jotta selkään ei tuule, kun laittaa lautaa jalkaan.

Näiden lisäksi ostan välillä Stadiumista collarihousuja, mutta niitä ilmankin pärjäisin.

Ja sitten taas lapsiin. Minikääpä on hurahtanut futikseen ihan täysillä. Se lähtee treeneihin aina silmät loistaen ja iltaisin ne käy koulun pihalla pelaamassa. Taidot ovat menneet kovasti eteenpäin. K on myös edelleen innoissaan ja T palailee talvitauolta futiksen pariin.

Meille onkin luvassa oikein futiskesä:

-P09 Haukat pelaavat Espoonliigaa
-P06 pelaa Uudenmaan piirin kolmosta
-T04 pelaa Uudenmaan piirin ykköstä
-Minä teen ehkä paluun futiksen pariin
-Isot pojat pelaavat MM-kisojaan kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoliväliin

Tämän kevätkauden olen käynyt MLL:n liikuntastartissa. Eilen oli vika kerta. Teimme tiukat tabata-treenit ja joimme päälle ohjaajan tuomat skumpat. Olipa kyllä kiva kevät! Kaksi peräkkäistä kertaa missasin sairastelun takia, mutta muuten pääsin aina mukaan. Tosi monipuolista treeniä. Lihaskunto on nyt erinomaisella tasolla, mutta aerobisessa on vielä tekemistä.

Loppuun vielä K:n jengiläisen ei poliittisesti korrekti vitsi. Treeneissä harjoiteltiin eilen keskittämistä ja K valitti, ettei osaa. S varoitti, että jos ei osaa keskittää, joutuu keskitysleirille.

Mutta nyt töiden pariin.

Salou ja Barcelona 2018

Kaapon futisjengi teki reissun Barcelonaan ja pääsin onnekseni mukaan.

Lentomme lähti torstaina päivällä ja illalla olimme jo Barcelonassa, josta jatkoimme tunnin bussilla ja saavuimme Saloun lähelle Cambrilssiin, jossa majoituimme 4-5 henhen mökkeihin. Illallisen söimme buffassa ja pojat ehtivät vielä pelailla futista ja pöytyä ennen nukkumaanmenoa.

Nukuimme Kaapon kanssa samassa huoneessa. Ensimmäisenä aamuna heräsimme vasta yhdeksältä ja menimme suoraan aamiaiselle. Aamupalan jälkeen pojat menivät uimaan jäiseen altaaseen, mutta onneksi oli vesiliukumäki, jota pitkin vääjäämättä päätyi veteen.

Uinnin ja pienen shoppailun jälkeen saimme lounasta ja ruuan jälkeen lähdimme rannalle kävelemään. Resortistamme käveli rannalle vartin ja pojat pääsivät juoksemaan Välimeren aaltoihin. Aikuiset saivat rantakuppilassa pillikahvit, pojille ostettiin jätskit matkan varrelta.

Rantareissun jälkeen pojilla oli ekat treenit. Valkku aloitti napakasti, että nyt sai lomailu loppua. Illalla sitten vielä syötiin buffaillallinen ja pojat alkoivat pötyä, kuinkas muuten.

Aamulla oli aikainen herätys ja edessä neljä peliä Skotlantia, Pohjois-Irlantia, Ranskaa ja Belgiaa vastaan. Aamiainen oli jo 6.50 ja oli vielä ihan pimeää, kun lähdimme.

Neljä peliä ja neljä kovaa vastusta - saimme tsempata poikia kovasti, mutta toisaalta pelaamisen ilo säilyi matsista toiseen. Kun päivän pelit oli pelattu, lähdimme bussilla kohti Barcelonaa ja Camp Nouta.

Kaapoa jännitti niin, että se hihkui, ja odotus palkittiin: FC Barcelona voitti 3-1 ja Messi teki hattutempun. Oli ihanaa olla pelissä ihan kahdestaan.

Tulimme kotiin puolilta öin. Onneksi seuraavan päivän pelit olivat vasta iltapäivällä, joten aamulla sai nukkua, kunhan ehti aamiaiselle. Otimme lounaan eväänä mukaan.

Palkintojenjakotilaisuus oli tosi hieno ja pojillakin oli jo parempi mieli, sillä oli haettu jätskit ja namia läheisestä Lidlistä.

Illan vietimme Cambrilsissä ja yhdeltätoista, juuri kun olimme saapumassa mökillemme, soitti Kaapo: "Missä sä äiti oot? Missä kaikki äidit on? Me haluttais mennä nukkumaan".

Laitoimme lapset unille ja pian olikin herätys, sillä bussi lähti 4.30 kohti Barcelonaa ja Suomea.

Oli niin mahtava reissu! Oli ihana katsoa 12-vuotiaita, jotka olivat aamusta iltaan ihan täpinöissään ja silmät loistaen. Aloimme jo suunnitella seuraavaa futisreissua näille ukoille, toivottavasti sellainen toteutuu pian. Ja 04-tytöt pitää saada reissuun myös :)

Ahdistusta ja ajan kulua

Alkuvuosi on ollut jostain syystä todella raskas. Sain joulukuussa opintoni päätökseen ja valmistuin 14.12.2017. Sen jälkeen olen keskittynyt työn ja perheen lisäksi vähän omiinkin harrastuksiin: käyn T:n uimakoulun aikana uimassa ja vesijuoksemassa ja keskiviikkoisin minulla on oma liikuntaharrastus. Olemme tehneet kuntopiirin ja kuntotestin, pelanneet korista ja lentistä ja leikkineet liikuntaleikkejä – hiki on kyllä tullut!

Lisäksi olen nähnyt ystäviä. K:n kummia kävimme tervehtimässä ja juhlimme samalla 12-vuotiasta K:ta. Söimme herkkuja ja lapset esittelivät Ateneumin tuliaiset, Lush- ja vaateostoksensa. M,L,L ja L ja Vaari olivat sitten puolestaan meillä juhlimassa. Hulina oli melkoinen, kun M-eno ja serkukset pääsivät vauhtiin.

Kävimme myös juhlimassa 6-vuotiasta kummipoikaamme. Ihana oli nähdä vanhoja Ymmerstan kavereita H:ta ja J:tä ja toki myös lapsia. Ymmerstan vauvat ovat kasvaneet teineiksi. Ennen ne leikkivät lumikinoksessa hammaspeikkoja ja nyt uskaltavat tuskin puhua toisilleen. Muistelin, miten nukahdin kerran liukumäkeen K-vauvan nukkuessa vaunuissa ja K:n leikkiessä liukumäen alla. Ja muistin, miten kiersimme Ymmerstan lenkkipolkua surressamme keskenmenoa. Ja muistan myös eväsretket, joita teimme samoille poluille.

Joululomalla havahduin omaan uupumukseeni. Viimeiset kaksi vuotta olivat olleet varsin työntäyteisiä ja kun en tehnyt töitä, joko opiskelin, olin lasten kanssa tai tein kotihommia.

Tarvitsimme lepoa.

Laadin neljän kohdan ohjelman tilanteen ratkaisemiseksi:

1)  Lapset vievät astiat ja pyykit huoneistaan alakertaan ja vievät puhtaat kaappeihin

2) Kaikki koululaiset tekevät 5 minuuttia kotihommia joka päivä: roskien vienti/astiat kaappiin/pöydän kattaminen ja pyyhintä. Kutakin hommaa aina viikko kerrallaan ja sitten vaihdetaan. Kuulostaa helpolta, mutta on käytännössä yllättävän haastavaa!

3) Otamme lastenhoitajan, 8*5 h

4) Matkustamme Kreikkaan toukokuussa

Tämän ohjelman avulla aiomme selvitä kesään asti.

Väsymys ja uupumus ei liity pelkästään työhön ja perheeseen vaan syitä on toki muitakin. Olen luullut jo käsitelleeni äidin kuoleman, mutta aina se vain pyörii mielessä näin alkuvuodesta, vaikka äidin kuolemasta on jo kuusi vuotta. Äiti sairasti munasarjasyöpää. Diagnoosi saatiin tiistaina ja torstaina äiti kuoli.

Äidin loppuaika meni kyllä niin hyvin kuin olla voi. Vietimme paljon aikaa Katriinan sairaalassa, myös lapset olivat siellä paljon. Äiti sai pitää T-vauvaa sylissä ja iloitsi aina lasten leikeistä ja jutuista. Minun maailman lempein, rakastavin ja kultaisin, mutta myös sairas, äitini kuoli 15.3.2012, 59-vuotiaana.

Prosessoin surua paloittain. T:n vauva-vuonna sille ei ollut juurikaan aikaa, mutta näköjään palaan samaan asiaan aina vuosittain, helmi-maaliskuussa.

Toinen ahdistusta aiheuttava asia on isäni alzheimer. Asiaan on sopeutunut vähitellen, sillä isäni isällä oli Parkinsonin tauti ja siihen liittyvä dementia ja isäni äiti kärsi alzheimerista. Siltikään asiaan ei ole tottunut. Viime yönä näin ensimmäistä kertaa isäni sairaudesta unta. Isäni oli työpaikallani, lymyili varastohuoneessa lätkäkamalaatikossa jääkiekkokypärä päässään ja oli huolissaan, kun ei ollut saanut Anssia kiinni. Minun älykäs, skarppi diplomi-insinööri-isäni muuttuu vähitellen höppänäksi vanhukseksi, vaikka on vasta kuusikymppinen. Välillä asian hyväksyy, välillä se tuntuu sietämättömältä.

Onneksi maailma on täynnä iloa tuottavia asioita. Pienenä uin paljon, sekä maalla Pusulassa että kerrostalon uima-altaassa Myyrmäessä. Edelleen uiminen on itselleni tosi rakas harrastus. Montrealissa ollessani tajusin, miten kroppani vaatii vettä - se kaipaa sitä olotilaa, kun olen turvassa veden ympärillä ja tunnen itseni niin kevyeksi.

Toinen itselleni rakas asia on lumilautailu. Isäni opetti minut laskettelemaan 8-vuotias ja siitä lähtien olen viihtynyt rinteessä. Nykyinen kotirinteemme on Peuramaa ja aina kun on mahdollista, lähdemme Rukalle, nuoruuteni rinteisiin.

Kolmas tärkeä harrastukseni on lukeminen. Nyt luen Juha Itkosen kirjoja. Luin juuri "Minun Amerikkani" ja "Kohti", nyt on menossa "Anna minun rakastaa enemmän" ja "Ajo". Olimme lauantaina Kallen kanssa kirjastossa ja lainasin kasan kirjoja. Jostain syystä minua kiinnosta nyt eri maat, lainasin nyt kasan Amerikkaa käsitteleviä kirjoja. Nuorena luin vain lunnontieteitä, ja psykologiaa, sosiaalipyskologiaa ja kasvatustieteitä, sitä kirjallisuuttakin, mutta nyt vanhemmiten olen kiinnostunut asioista, joita en lukiossa opiskellut lainkaan: hissa, ussa ja mantsa, minun entiset inhokkini, ovat nyt kiinnostuksenkohteitani. 

Ja ei pidä unohtaa leikkimistä. Meillä on nyt viikon ollut kaikki Duplot olkkarin lattialla ja olemme rakennelleet iltaisin. Miten rentouttavaa! Pienillä on toki omat mielikuvitusleikkinsä, mutta me isotkin innostumme välillä. Samalla käyn läpi omien lasteni lapsuutta, on K:lle, K:lle, T:lle, T:lle ja O:lle ostettuja Duploja.

Minun lapseni ovat nyt 3, 6, 8, 12 ja 13. Pienet pojat täyttävät keväällä 4 ja 9. Ja kesällä isoin sisko 14. Kovaa vauhtia kasvavat. Kohta kukaan ei enää leiki Duploilla. Rakkaimmat laitetaan talteen ja loput kiertoon. Joskus ehkä ostamme Duploja Kallen kanssa toisillemme. 

Ruka 2018

Kahdeksan päivän Rukan reissu

Osallistujat: Äiti, 13 v., 11 v., 8 v.

Yövyimme todella mukavasti ihan Rukan kylän keskustassa, kauppakeskus Kumpareen yhteydessä olevissa Ruka Suites –huoneistoissa. Pojilla oli kerrossänky, Kanerva nukkui olkkarissa ja minä sain ison makkarin omaan käyttööni. Saunoimme melkein joka ilta ja kävimme leikkipaikka Touhulassa. Vaikka lapset olivat olleet pitkän päivän rinteessa, riitti virtaa vielä hippaleikkiin ja norsufudikseen.

Olimme edellisen kerran Rukalla vuosi sitten. Yövyimme silloin Ruka Tontussa, Ski-inn –huoneistossa Talvijärven hissin alapuolella. Siitäkin pääsi kätevästi rinteeseen, mutta kylälle oli vähän kävelymatkaa, mutta ilman autoa pärjäsi hyvin silloinkin.

Ruka Tontussa meillä oli takka, ja kun palasimme rinteestä, laittoi Kanerva aina tulet takkaan ja saunoimme ja paahdoimme vaahtokarkkeja.

Nyt majoituimme tosiaan kauppakeskuksen yhteydessä ja lapsista oli jännää käydä kaupassa, joka oli melkein huoneistomme alapuolella. Herkkuja tulikin sitten syötyä paljonkin tavallista viikkoa enemmän, mutta olimmehan lomalla. Ruokaan meni silti 550 viikossa – söimme siis kalliimmin kuin kotona, mutta toisaalta emme tehneet yhtään ruokaa itse. Meillä ei ole mikroa, joten oli jännää syödä mikroruokaruukkuja, jotka olivatkin yllättävän maukkaita.

Minä avasin työkoneeni loman aikana kahdesti, mutta lapset tekivät läksyjään aina aamiaisen jälkeen. Söimme joka aamu pikapuuroa, paitsi Touko, jolle voitelin maapähkinävoileipiä. Lisäksi meillä oli paketillinen välipalakeksejä.

Kun yövyimme Ruka Tontussa, piti syömiset suunnitella huolellisemmin. Nyt pidimme aina jonkun ruuan jääkaapissa ja päätimme tilanteen mukaan, missä söimme lounaan ja päivällisen. Tavoitteena oli syödä aina yksi ruoka kämpillä ja toinen jossain ulkona, mutta siinäkin joustettiin.

Viime reissulla meillä oli 5/7-lippu. Laskimme silloin viisi päivää ja yhtenä päivänä osallistuimme Stiga-kisaan, menimme Bistron puolelle Ski Bussissa, ja yhtenä päivänä kävimme bussilla Kuusamon tropiikissa ja Angry Birds –sisäleikkipuistossa. Otin nytkin varmuuden vuoksi uikkarit mukaan kaikille, mutta kaikki viihtyivät rinteessä niin hyvin, ettei kukaan kaivannut uimaan.

Lapset viihtyvät parhaiten Vuosselin ja Ahonlaidan metsäreiteillä, mutta tykkäsivät myös Saaruan metsäreiteistä, Eturinteestä ja Rosa& Rudolf-parkista. Minä kävin pariin kertaan itsekseni laskemassa lempirinteitäni Saaruaa ja Pessaria ja poikkesin Monomestassa, jossa on ihan alppitunnelmaa. Törmäsimme Kaapon kanssa myös Miehen serkkuun, joka oli Rukalla duunireissulla.

Kävimme syöttämässä kaksi kertaa rinteessä asustavia poroja ja lapset osallistuivat pujottelukisaan ja Stiga-kisaan. Pujotelusta kaikki saivat liukurit ja Touko lisäksi pipon, sillä sijoittui toiseksi. Kaapo voitti Stiga-kisan lastensarjan ja sai 20 euron lahjakortin K Markettiin. Kanerva ja Touko vaihtoivat sarjaa taktisesti viime kisassa ja laskivat tandem-sarjan voittoon ja saivat samansuuruisen lahjakortin. Lauantaille olikin sitten luvassa paljon herkkuja: jokainen osti puolen litran Ben & Jerrysin, Juisseja ja nameja.

Jos tämä reissu pitäisi tiivistää kolmeen sanaan, olisivat ne rinteet, Juissi ja kiilusilmät. Lapset ostivat miltei joka ilta litran mehua kullekin – se onkin harvinaista herkkua, sillä kotona meillä on juomina vesi ja maito. Toiseksi shoppailimme kiilusilimiä. Pojilla oli muutama kiilusilmä mukana, mutta lisäksi ostimme 17 uutta: 1 Kanervalle, 2 Kaapolle, 4 Toukolle, 4 Taimille, 4 Oivalle ja kaksi tuliaisiksi Aamulle ja Onnille. Minä löysin itselleni uudet ulkkarit, sellaiset, joissa on henkselit ja toppaukset, ja Toukolle ostimme lasit. Lapset ostivat myös tuliaisia isille ja kaikki ostivat namituliaisia kouluun ja töihin. Vähän jännäsin, miten saamme kaiken mahtumaan, sillä meillä oli vain kaksi lautapussia ja kaksi matkalaukkua, mutta niin vaan saatiin kaikki ängettyä matkaan. Reissun jännitysmomentti liittyi Kaapon lääkkeeseen. Istuin jo lentokenttäbussissa, kello oli 12.40 ja bussi lähtisi 12.45. Yhtäkkiä muistin, että Kaapon lääke on vielä jääkaapissa. Juoksin hakemaan sen. Siivoojat olivat jo löytäneet sen jääkaapistamme ja olivat yrittäneet soittaa, mutta minulla oli puhelin äänettömällä. Ehdin kuitenkin ja jäi vielä kaksi minuuttia pelivaraa. Huh.

Olimme jälleen Rukalla Nordic Light Night Festivalin aikaan. Eturinteet, Kuru ja Rukan kylä oli ihanasti valaistu. Meidän ikkunastamme näkyi seinällinen sydämiä ja tunturin valot vaihtelivat punaisesta siniseen, ja välilä saimme laskea keskellä raitoja tai neliöitä. Se oli ihanaa! Jännittävä elämys oli myös yömäki. Viime vuonna emme lasketelleet perjantaina, mutta nyt teimme pitkän päivän rinteessä. Ulkona oli paljon sumua ja oli suorastaa aavemaista lasketella keltaisen, punaisen, sinisen tai violetin sumun keskellä. Ihmeen hyvin lapsetkin jaksoivat melkein tappiin asti. Puoli yhdeltätoista menimme vielä Villisikaan kaakaolle ja jätskille. Ehdottomasti yömäkeen seuraavallakin reissulla!

Yllätyin siitä, miten hyvin lapset viihtyivät rinteessä. Ne tykkäävät kaikki tosi paljon laskettelusta. Kanerva ja Kaapo laskevat laudoilla ja Touko suksilla. Jokainen oppi tällä reissulla taas paljon lisää. Nyt nämä kaikki kolme ovat laskeneet 12 päivää Rukan rinteillä. Vaikka Peuris onkin ihana, Ruka on aina Ruka. Eturinne, Saarua, Pessari, Vuosseli, Ahonlaita, me tullaan taas! Ensi kerralla tullaan jo sitten koko porukalla. Taimi pärjää jo hyvin rinteessä, mutta pieni Oivuska pitäisi saada tänä talvena suksille. Tarkoituksena on ottaa vähän tilavampi mökki kauempaa rinteestä ja ajaa Rukalle. Suksiboksi pitää sitä ennen hankkia – vai saisikohan sellaisen vuokrata jostain? Ja niistä Alpeistakin toki haaveilen – sinne päästään varmasti vielä joskus myös. Ja tämänkin reissuraportin loppuun kuuluu kiitokset – kiitos Kalle, että hoidit viikon ajan pikkuisten viemiset ja haut, uimakoulun ja kaverisynttärit!

Montreal 2017

Sain ylennyksen esimiestehtäviin helmikuussa 2017. Työpaikallani kaikki esimiehet koulutetaan Montrealissa, jossa on yrityksen pääkonttori. Niinpä minunkin vuoroni tulla lähteä reissuun.

Minun oli tarkoitus lähteä Montrealiin vasta maaliskuussa, mutta vaihdoin kollegani kanssa reissun ajankohtaa ja lähdin jo joulukuussa. Matkavalmistelut tulivat vähän kiireiseen aikaan, sillä töissä oli hässäkkää (kuinkas muuten) ja viimeistelin vielä teologian opintojani. Lisäksi lapset olivat sairastelleet melko paljon pitkin syksyä ja tuntui, että hommia jäi rästiin, vaikka tekisi töitä flunssaisena vuoteen pohjalta.

No, sain kuitenkin matkaliput hankittua ja huoneen valittua. Majoituimme Hotelli Queen Elizabethissä, varsin hienossa hotellissa, ja minun vastuulleni jäi vain huoneen valinta. Valitsin kulmahuoneen, josta oli näköala viereiseen kappeliin, mutta sainkin lopulta upgraden sviittiin. Niinpä yövyin viisi yötä huoneessa, jossa minulla oli tilaa enemmän kuin kotona: oma olohuone, jossa oli pieni työskentelytila, sohvaryhmä ja refreshment station, kaksi kylppäriä ja tilava makuuhuone oleskelunurkkauksineen. Viihdyin varsin paljon huoneessani, sillä en saanut oikein jet lagin vuoksi nukuttua. Pari edeltävää yötä valvoin, sillä jännitin vaihtoa Frankfurtissa ja sitten paikan päällä en saanut nukuttua. Vaikka menin aina nukkumaan vasta puoliltaöin, heräsin kahdelta, kolmelta ja parhaimmillaan neljältä. Keittelin teetä ja odottelin uima-altaan avautumista kuudelta. Kävinkin kolmena aamuna uimassa ennen luentoja.

Koulutus oli tosiaan varsin pitkälle luentomuotoista. Istuimme puvut/jakkupuvut päällä suuressa salissa pyöreiden pöytien ympärillä ja kuuntelimme eri johtajien esityksiä. Yrityksessämme on 71000 työntekijää ympäri maapalloa ja oli kiinnostavaa kuulla eri yksiköiden esittelyt. Yllätyin siitä, että kaakkois-Aasiassakin meitä on 14000!

Ruoka oli oikein erinomaista. Söimme aamiaiset, lounaat ja päivälliset hotellilla ja  välipalojakin oli riittävästi. Kurssi oli vähän vastaava kuin Accenturen Core Analyst School, jonka kävin vuonna 2005 odottaessani Kaapoa. 2007 olisin päässyt Core Consultant Schooliin, ja vähän harmittaa, että jätin sen väliin vaihtaessani työpaikkaa, mutta toisaalta pääsin sitten Tiedon kanssa Orlandoon IBM:n Rational-konferenssiin. No, kaikkea ei voi saada. Tapasin sielläkin tosin kollegoita Accenturelta ja ystäväni tarjosi lasilliset shamppanjaa. Se oli kyllä hyvä reissu, vaikka myöhästyimmekin menomatkalla jatkolennolta ja jouduimme yöpymään Frankfurtissa. Ehkä sen vuoksi jännitin niin paljon vaihtoa Frankfurtissa, mutta tällä kertaa kaikki sujui onneksi hyvin ja ehdin Montrealin koneeseen.

Jouduin järjestämään itselleni luottokortinkin, jotta sain kaiken maksettua. No, reissun hinnaksi tuli lopulta vain 2600, ja olisin kyllä pärjännyt ilman luottokorttiakin, mutta nyt on senkin sitten vastaisen varalle.

En tuntenut ketään Montrealiin lähtijää Suomesta. Olin kuvitellut, että hengailen lähinnä itsekseni ja käyn adventtina viereisessä katolisessa kirkossa. No, niin ei kuitenkaan käynyt. Kun saavuin perille, olivat kollegani perustaneet jo Whats Up –ryhmän ja lähdimme heidän kanssaan kaljalle ja katsomaan Canadiensin ja Detroit RedWingsin peliä. Se olikin ensimmäinen NHL-otteluni. Montreal voitti 10-1 ja saimme aika moneen kertaan laulaa Go, Habs, Go! Alkuun paikallisia faneja hermostutti, kun lauloimme sekä USA:n että Kanadan kansallislaulut, mutta sitten lähti sujumaan. Meille suomalaisille oli ihmeellistä se, että katsomoon sai mennä oluttölkin kanssa ja toki mieletön valoshow ennen peliä. Minua ilahdutti myös, että paikallisotteluun tultiin niin usein koko perheen voimin. Lisäksi kaikki fanituotteet olivat tosi edullisia ja niitä olikin melkein kaikilla.

Tulimme pelistä puolilta öin, mutta nukuin vain muutaman tunnin. Sama meno jatkui tosiaan koko viikon ja olin aika väsynyt, kun pääsin kotiin. Istuimme viisi iltaa läheisessä 3 Brasserieurs-ravintolasta, josta sai hyvää tummaa olutta. Yhden illan vietimme ruotsalaisten kollegoiden kanssa. Myös Sangria-valikoimat olivat hyvät ja maistelimme ne läpi. Kerran kävimme karaokebaarissa ja lauloin yhden biisin, jota en osannut (Abban Chigita) ja toisen, jonka osasin (Red Hot Chili Peppersin Under the Bridge). Karaokea pitkästä aikaa J

Reissusta tulikin siis varsin erilainen, mitä olin suunnitellut: luulin viettäväni aikaa itsekseni omassa huoneessani case-tehtävää tehden, mutta tutustuinkin hyvin kymmeneen uuteen ihmiseen ja vietin varsin sosiaalista elämää. Kaikkia hämmästytti, kun kerroin olevani viiden lapsen äiti. Teki kyllä niin hyvää ottaa pieni irtiotto harrastuskustauksista ja Wilma-viesteistä. Ja suurkiitos taas ihanalle Miehelleni, joka pyöritti suurperheen arkea äidin työmatkan ajan.