Eka autoreissu sillä Uudella Autolla on nyt takana. Ajeltiin Joutsaan, tosin vähän ikävissä merkeissä, sillä menimme miehen kummisedän hautajaisiin. Käävät käyttäytyivät kyllä oikein hienosti. No, tuli sillä reissulla myös mökkeiltyä. Kääpä oli innoissaan pienestä joesta. Lapsi pötkötti päivästä toiseen sillalla ja pelasti keppejä. Ja itkun kanssa vasta sen sai irrotettua sillasta, kuinkas muuten.
Nähtiin myös sitruunaperhosia, joita kääpä yritti pyydystää haaviin (näytti hassulta, kun se loipsotti pitkin pihaa :D), sammakoita sekä uimassa että maalla ja muuhalaisia. Myös pieni suihkulähde kiehtoi kääpiä ja siellä ne kurkottelivat molemmat. Isi ja kääpä tekivät myös yhdessä pienen purjeveneen, jota sitten uittelivat. Eli kaikin puolin mainio mökkireissu.
Nyt pitäisi sitten vähitellen orientoitua taas tähän arkeen tarha- ja työpäivineen. Kuka vie ja kuka hakee, onko meillä ruokaa, loppuuko maito, haalarit vai takki? Mutta sitähän tämä elämä on, 99 % arkea ja siitä ne pitää ne kiksit saada, muuten ei tule mistään mitään. Eli näin: sain viedä tänään lapset! Pääsin eilen kiskalle maito-ostoksille! Mukavaa, että saatiin vaihteeksi sadepäivä, on taas kauniille taivaansinisille haalareille käyttöä. Käävillä on tosiaan samanlaiset haalarit ja aina välillä kääpä jäynäilee päiväkodissa pukemalla minikäävän haalarin. Hoitajat sitten ihmettelevät, että onpas se kääpä venähtänyt pituutta, kun ei haalari ylety kuin puolisääreen.
Kai olen muistanut mainostaa, että meillä on oma hieroja? Mieskin pääsi eilen elämänsä ensimmäistä kertaa hierojan käsittelyyn ja tupsahti ihan pöllämystyneenä kotio. Teki kuulemma hyvää ja tuntuu oudolta, kun veri taas kiertää.
No mutta, nyt sorvin ääreen. Vajaa neljä työpäivää ja sitten onkin taas viikonloppu...
Monday, May 21, 2007
Tuesday, May 15, 2007
Auton osto ja päiväkodin retki
Huh huh, jopa oli päivä! Herättiin kuudelta, siirrettiin eri paikoista haalitut suuret summat rahaa mun tilille, herätettiin ja puettiin lapset ja tuupattiin ne tarhaan ja hypättiin junaan. Käppäiltiin Huopalahdesta Pitskuun ja ostettiin auto. Auto. Meidän eka, ikioma (tai no, puoliksi mun isän, siis toistaiseksi toki vain), siis oma auto. Honda FR-V. Maailman ihanin auto. Siis ihana.
Nyt allekirjoitan väitteen, että auto ostetaan tunteella, ei järjellä.
No, sitten vaan töihin ja sieltä sitten päiväkodin retkipäivää viettämään. 20 kurahousulasta odotti minua vanhempineen bussissa. Ajoimme kappaleen matkaa, purimme lastin ja kurahousuväki säntäsi oitis hommiinsa liukumäkeen, kiipeilytelineisiin sun muihin. Meidän käävät piti erityisesti mökistä, jossa saattoi leikkiä kukkuu-leikkiä. Sitten kilpailtiin joukkueissa ja meidän porukka pärjäsi tietenkin loistavasti. Esitettiin siis mikroaaltouunia, juostiin käsikynkkää ja alettiin sutta ja lampaita. Lopulta päästiin sitten eväiden kimppuun ja makkaran paistoon. Oikein onnistunut reissu!
Retki kesti kolmesta kuuteen ja oltiin sen jälkeen ihan sippejä, siis me aikuiset. Lapsissa sen sijaan riitti virtaa. Käytiin näyttämässä niille meidän uusi auto ja sinne ne olisivat jääneet kuriksineen istumaan vaikka koko yöksi. Riivimme karjuvat lapset irti autosta ja kärräsimme ne kotiin. Kaksi tuntia taisteltuaan ne lopulta luovuttivat ja menimme yhdeksältä nukkumaan koko porukka. Aamulla löysin kaksi peppu pystyssä nukkuvaa lasta vuoteistaan. Unisilmät heräsivät taas uuteen aamuun.
Nyt allekirjoitan väitteen, että auto ostetaan tunteella, ei järjellä.
No, sitten vaan töihin ja sieltä sitten päiväkodin retkipäivää viettämään. 20 kurahousulasta odotti minua vanhempineen bussissa. Ajoimme kappaleen matkaa, purimme lastin ja kurahousuväki säntäsi oitis hommiinsa liukumäkeen, kiipeilytelineisiin sun muihin. Meidän käävät piti erityisesti mökistä, jossa saattoi leikkiä kukkuu-leikkiä. Sitten kilpailtiin joukkueissa ja meidän porukka pärjäsi tietenkin loistavasti. Esitettiin siis mikroaaltouunia, juostiin käsikynkkää ja alettiin sutta ja lampaita. Lopulta päästiin sitten eväiden kimppuun ja makkaran paistoon. Oikein onnistunut reissu!
Retki kesti kolmesta kuuteen ja oltiin sen jälkeen ihan sippejä, siis me aikuiset. Lapsissa sen sijaan riitti virtaa. Käytiin näyttämässä niille meidän uusi auto ja sinne ne olisivat jääneet kuriksineen istumaan vaikka koko yöksi. Riivimme karjuvat lapset irti autosta ja kärräsimme ne kotiin. Kaksi tuntia taisteltuaan ne lopulta luovuttivat ja menimme yhdeksältä nukkumaan koko porukka. Aamulla löysin kaksi peppu pystyssä nukkuvaa lasta vuoteistaan. Unisilmät heräsivät taas uuteen aamuun.
Monday, May 14, 2007
Jopa oli viikko!
MA Ihanaa, mulla oli naisten saunailta! Tulipas mässättyä ja lörpöteltyä. Kääpiä toki vaan oli ikävä, etenkin, kun olin ollut viikonlopun partioretkellä. Kyllä oli muuten ihanaa maata kalliolla ja antaa auringon lämmittää ja tihrustaa samalla, näkyykö puskissa suunnistavia sudareita. Näkyihän niitä, sillä kaikki löysivät rastini. On ne sentään jotain oppinu!
TI Jee: meillä on privaattihieroja! Kerätään aina 4-5 hierottavaa ja saadaan oma hieroja pöytineen tänne puhtoiseen lähiöömme. Ihan luksusta pienten lasten vanhemmille!
KE "Äidin ystävä Minna" oli meillä kylässä. Herkuteltiin toki ja kääpäin mentyä unille (kamalan huudon saattelemina) katsoimme leffan Tillsammans, joka on ehdottomasti paras leffa ikinä.
TO Toinen äidin Minna-ystävä oli kylässä ja lapsia yhteensä viisi, kun oli meidän kaksi, Minnan kaksi ja yksi lainalapsi naapurista. Meno oli hämmästyttävän leppoisaa - ei huutoa, ei nahistelua eikä yhtään pissaa housussa. Käsittämätöntä!
PE Mummi ja Käävän kummit tulivat meitä tervehtimään. Ensin äiti tosin maisteli päiväkodissa lasten leipomaa pullaa ja hörppi äitienpäiväkaffet. Ja sitten olikin vielä taloyhtiön talkoot. Me ihan villiinnyttiin miehen kanssa: minä join pihassa kaksi siideriä, tulin saunaan ja sippasin. Mieskin oli irrotellut ja kiskonut kokonaiset kolme kaljaa. Harmi vaan, että juhlat menivät sikäli ristiin, ettei päästy kännipäissämme tilittämään mitään. No, ensi kerralla sitten. Saatiin siis 30-vuotisjuhlista jääneet oluet juotua, jotka ois menny pilalle heinäkuussa. Tämä lapsiperhe-elämä tuo mukanaan ihan uudenlaisia haasteita :)
LA Oltiin koeajamassa autoa! Ihan huippua! Lapset oli naapurissa hoidossa ja sillä aikaa me shoppailtiin ruokaa ja turvaistuin ja melkein siis se autokin. Jos kauppias suostuu tinkaamaan tonnin pois, tehdään kaupat. (Toim. huom. tingattiin 400 ja huomenna tehdään ne kaupat, surkeita tinkaajia ollaan)
SU Äitienpäivä. Ette ikinä usko, mitä sain lahjaksi - niskahierontalaitteen! Ihan huippu. Lähdettiin sitten vielä koko remmi Mäkkäriin ja kirkkoon. Kääpä ja minikääpä olivat lastenhoitajan hoivissa ja tulivat mukaan ehtoolliselle, mikä olikin mitä miellyttävin tilaisuus, sillä minikääpä oli kaatanut hampurilaisella 2 dl maitoa puseron kauluksesta sisään, eikä meillä tietenkään ollut varavaatteita.
Mutta nyt syömään, pomo käskee.
TI Jee: meillä on privaattihieroja! Kerätään aina 4-5 hierottavaa ja saadaan oma hieroja pöytineen tänne puhtoiseen lähiöömme. Ihan luksusta pienten lasten vanhemmille!
KE "Äidin ystävä Minna" oli meillä kylässä. Herkuteltiin toki ja kääpäin mentyä unille (kamalan huudon saattelemina) katsoimme leffan Tillsammans, joka on ehdottomasti paras leffa ikinä.
TO Toinen äidin Minna-ystävä oli kylässä ja lapsia yhteensä viisi, kun oli meidän kaksi, Minnan kaksi ja yksi lainalapsi naapurista. Meno oli hämmästyttävän leppoisaa - ei huutoa, ei nahistelua eikä yhtään pissaa housussa. Käsittämätöntä!
PE Mummi ja Käävän kummit tulivat meitä tervehtimään. Ensin äiti tosin maisteli päiväkodissa lasten leipomaa pullaa ja hörppi äitienpäiväkaffet. Ja sitten olikin vielä taloyhtiön talkoot. Me ihan villiinnyttiin miehen kanssa: minä join pihassa kaksi siideriä, tulin saunaan ja sippasin. Mieskin oli irrotellut ja kiskonut kokonaiset kolme kaljaa. Harmi vaan, että juhlat menivät sikäli ristiin, ettei päästy kännipäissämme tilittämään mitään. No, ensi kerralla sitten. Saatiin siis 30-vuotisjuhlista jääneet oluet juotua, jotka ois menny pilalle heinäkuussa. Tämä lapsiperhe-elämä tuo mukanaan ihan uudenlaisia haasteita :)
LA Oltiin koeajamassa autoa! Ihan huippua! Lapset oli naapurissa hoidossa ja sillä aikaa me shoppailtiin ruokaa ja turvaistuin ja melkein siis se autokin. Jos kauppias suostuu tinkaamaan tonnin pois, tehdään kaupat. (Toim. huom. tingattiin 400 ja huomenna tehdään ne kaupat, surkeita tinkaajia ollaan)
SU Äitienpäivä. Ette ikinä usko, mitä sain lahjaksi - niskahierontalaitteen! Ihan huippu. Lähdettiin sitten vielä koko remmi Mäkkäriin ja kirkkoon. Kääpä ja minikääpä olivat lastenhoitajan hoivissa ja tulivat mukaan ehtoolliselle, mikä olikin mitä miellyttävin tilaisuus, sillä minikääpä oli kaatanut hampurilaisella 2 dl maitoa puseron kauluksesta sisään, eikä meillä tietenkään ollut varavaatteita.
Mutta nyt syömään, pomo käskee.
Friday, May 04, 2007
Ihanat käävät!
Lapset oli naapurissa hoidossa. Kun tulimme miehen kanssa hakemaan kääpiä, 2-vuotiaamme halasi nelivuotiasta kollegaansa ja sanoi:
-Kiitos kun saimme tulla luoksenne leikkimään!
-Kiitos itsellenne kun tulitte,
vastasi kollega.
Minikääpäkin on jo iso ukko: kävelee (sisällä suoraan, ulkona rapukävelyä sivuttain), omistaa kuusi hammasta ja kaksi huippua autoa, josta toisesta aukeaa ovet ja kuskiksi voi laittaa pääsiäistipun.
Käävät pääsivät isoon huoneeseen ja me aikuiset muutimme pianoinemme ja sänkyinemme pikkuhuoneeseen. Oli niin helppo siirrellä raskaitakin huonekaluja, kun oli 1- ja 2-vuotiaat apulaiset. Mies ei meinannut uskoa silmiään töistä tullessaan. Käävätkin esittelivät ylpeinä aikaansaannostaan isille. No, olipas tehokas vatsatautipäivä. Siis kerrankin niin, että käävät sairastivat ja itse olin terveenä.
Kääpä miettii paljon kasvamista - ja kutistumista. Hän haaveilee ajasta, kun on taas vauva ja saa syödä tuttia ja muuttaa takaisin äidin masuun. Toisaalta kääpä ymmärsi, että vitamiinit kannattaa ottaa, jotta kasvaa yhtä isoksi ja vahvaksi kuin isi ja äiti. Kääpä totesi, että sitten me veikan kanssa hoidetaan teitä. No, niin kai se sitten menee. Mutta onneksi siihen on aikaa.
Vaikka kovaa vauhtiahan nuo kasvavat: kääpä on jo iso likka eikä käytä enää vaippaa ja minikääpäkin vaikuttaa niin suurelta jo autoleikkeineen. Niillä on jo ihan omiakin juttuja ja ihan parasta on, kun käävät käkättää kaksistaan.
On ne kyllä niin söpöjä! Molemmilla valuu räkätapit jatkuvasti nenästä ja muutenkin ovat alkaneet näyttää ihan tarhalaisilta. Aina on paidat mustikassa ja pahinta kaikista, minikäävän vauvatukka haisee vieraan naisen parfyymiltä! :)
On kyllä niin huojentunut olo, kun tämä päiväkotielämä on lähtenyt niin jouhevasti käyntiin. Lapset oli laittanu pääsiäisenä rairuohot ja nyt vappuna tultiin kotiin hattujen kanssa. Minikääpäkin oli maalannut omansa!
Mutta kyllä sitä silti odottaa lomaa. Ajatella, kokonainen kuukausi yhdessä! Joutsa, Pusula, Imatra ja Tampere, täältä tullaan! Ollaan tosiaan ostamassa autoa (sininen automaattivaihteinen Honda FR-V, löytyisikö joltain?) ja meinataan sitten reissata oikein huolella. Saas nähdä, miten muksut viihtyy takapenkillä. Yleensä ne on ihan hissukseen, kun autolla matkustaminen on niin eksoottista, mutta ehkä siitäkin menee kesän kuluessa se uutuudenviehätys. Mutta saas nähdä. Tämä äiti on ainakin ihan täpinöissään. Ja vielä kun pääsisi yöksi telttaan!
Nyt onkin sitten telttailua tiedossa, lähden viikonlopuksi retkelle sudareiden kanssa. En ole pitänyt laumaa nyt vuoteen ja toivon vain, että ipanat on vuodessa vähän viisastuneet. On kyllä ihan huippua päästä pitkästä aikaa metsään. Ja eihän tässä olekaan enää kuin viisi vuotta, kun kääpäkin pääsee halutessaan partioon. Saas nähdä, josko sitä vaikka sitten ryhtyisi taas laumanjohtajaksi.
Mutta nyt taukojumppaamaan. Meillä on töissä sellainen minsan ohjelma, jossa on taukojumppakaverina Tanya. Suosittelen!
-Kiitos kun saimme tulla luoksenne leikkimään!
-Kiitos itsellenne kun tulitte,
vastasi kollega.
Minikääpäkin on jo iso ukko: kävelee (sisällä suoraan, ulkona rapukävelyä sivuttain), omistaa kuusi hammasta ja kaksi huippua autoa, josta toisesta aukeaa ovet ja kuskiksi voi laittaa pääsiäistipun.
Käävät pääsivät isoon huoneeseen ja me aikuiset muutimme pianoinemme ja sänkyinemme pikkuhuoneeseen. Oli niin helppo siirrellä raskaitakin huonekaluja, kun oli 1- ja 2-vuotiaat apulaiset. Mies ei meinannut uskoa silmiään töistä tullessaan. Käävätkin esittelivät ylpeinä aikaansaannostaan isille. No, olipas tehokas vatsatautipäivä. Siis kerrankin niin, että käävät sairastivat ja itse olin terveenä.
Kääpä miettii paljon kasvamista - ja kutistumista. Hän haaveilee ajasta, kun on taas vauva ja saa syödä tuttia ja muuttaa takaisin äidin masuun. Toisaalta kääpä ymmärsi, että vitamiinit kannattaa ottaa, jotta kasvaa yhtä isoksi ja vahvaksi kuin isi ja äiti. Kääpä totesi, että sitten me veikan kanssa hoidetaan teitä. No, niin kai se sitten menee. Mutta onneksi siihen on aikaa.
Vaikka kovaa vauhtiahan nuo kasvavat: kääpä on jo iso likka eikä käytä enää vaippaa ja minikääpäkin vaikuttaa niin suurelta jo autoleikkeineen. Niillä on jo ihan omiakin juttuja ja ihan parasta on, kun käävät käkättää kaksistaan.
On ne kyllä niin söpöjä! Molemmilla valuu räkätapit jatkuvasti nenästä ja muutenkin ovat alkaneet näyttää ihan tarhalaisilta. Aina on paidat mustikassa ja pahinta kaikista, minikäävän vauvatukka haisee vieraan naisen parfyymiltä! :)
On kyllä niin huojentunut olo, kun tämä päiväkotielämä on lähtenyt niin jouhevasti käyntiin. Lapset oli laittanu pääsiäisenä rairuohot ja nyt vappuna tultiin kotiin hattujen kanssa. Minikääpäkin oli maalannut omansa!
Mutta kyllä sitä silti odottaa lomaa. Ajatella, kokonainen kuukausi yhdessä! Joutsa, Pusula, Imatra ja Tampere, täältä tullaan! Ollaan tosiaan ostamassa autoa (sininen automaattivaihteinen Honda FR-V, löytyisikö joltain?) ja meinataan sitten reissata oikein huolella. Saas nähdä, miten muksut viihtyy takapenkillä. Yleensä ne on ihan hissukseen, kun autolla matkustaminen on niin eksoottista, mutta ehkä siitäkin menee kesän kuluessa se uutuudenviehätys. Mutta saas nähdä. Tämä äiti on ainakin ihan täpinöissään. Ja vielä kun pääsisi yöksi telttaan!
Nyt onkin sitten telttailua tiedossa, lähden viikonlopuksi retkelle sudareiden kanssa. En ole pitänyt laumaa nyt vuoteen ja toivon vain, että ipanat on vuodessa vähän viisastuneet. On kyllä ihan huippua päästä pitkästä aikaa metsään. Ja eihän tässä olekaan enää kuin viisi vuotta, kun kääpäkin pääsee halutessaan partioon. Saas nähdä, josko sitä vaikka sitten ryhtyisi taas laumanjohtajaksi.
Mutta nyt taukojumppaamaan. Meillä on töissä sellainen minsan ohjelma, jossa on taukojumppakaverina Tanya. Suosittelen!
Subscribe to:
Posts (Atom)