Minikääpä esittäytyy uusille ihmisille:
-Minä olen Kaapo. Minä asun maapallossa.
Kylppärissä:
-Äiti, minä haluan nuo Paavot!
-??? Ai nuo pesusienet?
-Joo!
Minikääpä miettii myös hengellisiä asioita.
-Taivaan Isä asuu kaikkialla. Taivaan Isä asuu meidän kotona. Asuuko Taivaan Isä myös Iinan kotona?
Iina on Kaapon paras ystävä. Iinaa tosin välillä huolettaa, ettei Kaapo rakasta häntä enää. Tuulin äiti kuitenkin vakuutti, että kyllä se Kaapo varmaan sinusta vielä tykkää. Iina meni kertomaan asian Kaapolle:
-Tuulin äiti sanoi, että sinä rakastat vielä minua!
Siihen ei ollut Kaapolla mitään vastaansanomista, onhan Äiti, vieläpä jonkun toisen äiti, aina ylin auktoriteetti.
Kääpä kertoi päiväkodissa, että selkää vähän särkee. "Taitaa olla se vauva tulossa." Hoitaja korjasi, että se vauva tulee äidin masusta, ei sinun.
Yhtenä aamuna Kääpä heräsi viideltä eikä saanut enää unta.
-Äiti, joitain voi ihan pelottaa se vauvan tulo. Jos ei vaikka tiedä, että se vauva itkee tosi paljon.
Kääpä oli kait jotenkin kuvitellut, että sen täytyy osata hoitaa sitä alusta alkaen. Piirsin sitten talon, jossa on kaksi yhtä isoa ja kolme yhtä pientä ihmistä. Yritän vakuuttaa Käävälle, että sekin on vielä pieni ja isi ja äiti hoitavat Kanervaa, vaikka kyseessä onkin pian kaksinkertainen isosisko.
Minikääpä heräsi tänään 5.45. Istutaan tässä nyt aamupalalla. Miniäinen syö Nasu-veljensä kanssa tuossa pizzaa isin Paavo-eväsrasiasta. Nasu-veli on miltei Minikäävän kokoinen, ja ne ovat viihtyneet nyt varsin tiiviisti kahden tässä muutaman päivän ajan. Eilen Nasulle piti laittaa tarroja laastareiksi silmiin, kun niihin oli tullut pipejä. Silloin Nasu näki vähän heikosti. Käävällä on vastaavasti Mikolta saatu jättiläisnalle. Kääpä tekee nallelle majoja ja katsoo sen sylissä Pikku Kakkosta.
Nyt Nasu ja Kaapo tarvitsevat paperia.
-Nasulle tulee korvat kipeeksi, jos se syö liikaa.
-Hei, anna mun Nasullekin paperia!
Illalla Minikääpä halusi vielä vettä.
-Tupakalle huuhtoutuu, kun ottaa vähän vettä. Noin.
-Ai mikä tupakalle?
-No kun joku puhaltaa.
Aamuisin tulee aina 8.30 vauvaohjelma, jossa eri perheisiin putkahtelee vauvoja, synnytykset näytetään myös. Olen katsellut niitä aika paljon Käävän kanssa, ja lapsi onkin oppinut yhtä ja toista:
-Jos vauva on perätilassa, se otetaan masun kautta pois.
-Minut käynnistettiin ja Kaapo syntyi itsekseen.
Pötköttelin makkarissa, kun supisti. Mummolle Kääpä kertoi Skypessä, että äiti synnyttää.
Nyt Minikääpä tuli liimailemaan näppikseen tarroja.
-Äiti, ne ilahduttaa sinua!
-Mutta ei saa laittaa liikaa, tämä on isin tietsikka.
-Mun pitää laittaa liikaa. Ys ja kas.
Nyt se liimaa niitä mummolta ja papalta saatuun Muumi-korttiin. Voi ukkoa.
Jee: 6.50 ja lastenohjelmat alkaa, siis sohvalle!
Wednesday, March 25, 2009
Saturday, March 21, 2009
Retkipäivä
Läpsläpsläps. Ippelillä nukkunut pieni setämieheni läpsyttelee makkariin. On uusi ihana päivä.
Saan suukkosia, setämies kömpii viereen.
Joka paikkaa kolottaa. Pikkutunneille venynyt saunailta ottaa koville.
Lapsi haluaa minut vessakaveriksi. Hätyytän Miehen hommiin, mutta se ei kelpaa. Lopulta lähden vessaan ja löydän pöntöltä itkevän, alastoman ukon.
Kömmin sänkyyn. Mies jatkaa uniaan sohvalla aamuvuorossa. Kääpäkin herää ja lapset alkavat touhunsa. Välillä ne käyvät raportoimassa hommiaan ja antavat suukkosia ja haleja. Mies nukkuu. Aurinko paistaa sälekaihtimien raoista mutta pidän silmät visusti kiinni.
Nukahdan itsekin ja herään jossain vaiheessa kovaan tohinaan.
-Meidän täytyy siivota, että päästään retkelle!
-Minä vien mansikkarepun naulakkoon!
-Ei Nalle Puh -reppuja tähän naulakkoon!
-Äiti, minä en otakaan suklaamunaa vaan namipussin!
Mies tulee suihkusta ja myhäilee tyytyväisenä:
-Jaahas, pikku hiisit ovat ahkeroineet. Vielä lääkärilaukku ja norsupeli paikoilleen, niin voidaan pukea.
Retkeilijät pukeutuvat. Kömmin sängystä ja annan lähtöhalit ja -suukot. Kaihtimet auki. Aamiainen ja Hesari. Egotrippia. Aurinko.
Saan suukkosia, setämies kömpii viereen.
Joka paikkaa kolottaa. Pikkutunneille venynyt saunailta ottaa koville.
Lapsi haluaa minut vessakaveriksi. Hätyytän Miehen hommiin, mutta se ei kelpaa. Lopulta lähden vessaan ja löydän pöntöltä itkevän, alastoman ukon.
Kömmin sänkyyn. Mies jatkaa uniaan sohvalla aamuvuorossa. Kääpäkin herää ja lapset alkavat touhunsa. Välillä ne käyvät raportoimassa hommiaan ja antavat suukkosia ja haleja. Mies nukkuu. Aurinko paistaa sälekaihtimien raoista mutta pidän silmät visusti kiinni.
Nukahdan itsekin ja herään jossain vaiheessa kovaan tohinaan.
-Meidän täytyy siivota, että päästään retkelle!
-Minä vien mansikkarepun naulakkoon!
-Ei Nalle Puh -reppuja tähän naulakkoon!
-Äiti, minä en otakaan suklaamunaa vaan namipussin!
Mies tulee suihkusta ja myhäilee tyytyväisenä:
-Jaahas, pikku hiisit ovat ahkeroineet. Vielä lääkärilaukku ja norsupeli paikoilleen, niin voidaan pukea.
Retkeilijät pukeutuvat. Kömmin sängystä ja annan lähtöhalit ja -suukot. Kaihtimet auki. Aamiainen ja Hesari. Egotrippia. Aurinko.
Tuesday, March 10, 2009
Shoppailua
Viime torstain suuntasimme Selloon pankkiasioille ja korjauttamaan silmälasejani. Kääpä oli säästänyt neljä vuotta jääkarhupankkiinsa ja sai nyt tyhjentää sen. Kasassa oli miltei 60 euroa ja Kääpä sai allekirjoittaa tositteen itse ja humpsauttaa rahat aukosta. Se oli suuri elämys se.
Sitten Instruun. Jouduin asioimaan siellä pariin otteeseen, lahopää kun olen, ja reissujen välissä Käävät odottelivat Sellon käytävällä helikopterissa. Vähän hirvitti jättää niitä sinne, mutta nätistihän ne olivat olleet. Vaihtoivat paikkojakin puolessa välissä, jotta kumpikin sai vuorollaan ohjata.
Sitten pääsimme itse asiaan, vaate- ja lelukauppohin sekä karuselliin. Sen jälkeen söimme, minulle kanasalaattia, Käävälle kinuskijätskiä ja Minikäävälle ukkaadonitsi. Ukolla oli koko naama suklaassa sen syötyään.
Kävimme vielä Tiimarissa ostamassa Aadalle synttärikortin ja etsiskelimme Iinalle sopivia tarroja, mutta Minikääpä ei löytänyt mieleisiään. Lindexiltä saimme sitten Käävälle pari T-paitaa ja pienen huulirasvapussukan. Koska Minikäävälle ei löytynyt vielä mitään, lähdimme Prismaan. Teinkin löytöjen löydön: Lego City setti, hinta 67 euroa, jossa on betoniauto, roska-auto ja bensis, myytiin 29 eurolla. Ostimme sen Minikäävälle. Lapsi halusi itse nostaa ostoksen hihnalle, vaikka paketti oli miestä suurempi. Minikääpä oli innoissaan kuten aina jotain saadessaan: "Saanko minä viedä tämän kotiin? Onko tämä nyt minun omani?" Kriittinen Miniäinen löysi myös ystävälleen Iinalle sopivia prinsessatarroja.
Kääpää suretti, kun Prismasta ei löytynyt hänelle enää mitään. Kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti raahasin kiukkuisen Käävän ja onnellisen Minikäävän vielä Cittarin leluosaston kautta kahville. Minä sain ihanan maitokahvin ja Käävät pillimehut ja donitsin puoliksi. Illalla lapset saivat sitten valita uudet lelut. Minikääpä otti setistä sen bensiksen ja Käävälle löytyi äidin kätköistä pissaava vauva-Bratz, kissa ja koira. Ilta kului Bratz-leikeissä ja Lego-rakentelun parissa, paitsi että itse suuntasin vielä pariksi tunniksi ystävän kanssa Otaniemeen kävelylle. 5 h shoppailua ja 2 h liikuntaa, luulisi sillä Heinä-Karhun saapuvan.
Seuraavana päivänä olikin sitten parturireissu Entresseen. Miehet menivät parturiin ja me naiset edeltä shoppailemaan. Minikääpä oli ollut kuulemma ihan täpinöissään, kun sen tukka oli ajeltu oikein koneella. Eilen se sitten leikkasikin tukkaani leikkiporalla ja jakoavaimella.
Teimme jälleen löytöjä, Minikääpä sai Mikkihiiren kerhotalo -junarataa ja Kääpä siivet. Söimme vielä Entressessä, minä pitkästä aikaa kanafajitasta, mies hampparia ja Käävät valitsivat nakkilautaset (tekivät myös itse tilauksen). Kääpä otti omena- ja Miniäinen appelsiinimehua, ja mehut tuotiin drinkkilaseissa päivänvarjoineen. Olivat ihan otettuja nuo käävät. Ruoka ja palvelu pelasivat, tänne tulemme toistekin. Törmäsimme jopa yläkerran naapureihimme, jotka suosittelivat paikkaa.
Lasten saalis oli siis seuraava:
-Kääpä: huulirasvat + käsilaukku, siivet, Bratz-vauva
-Minikääpä: Lego bensis-autoneen ja junarata
Niinpä saatiinkiin sitten pystyyn melkoiset leikit: Minikääpä oli hiiri, joka nakersi saksilla äitiyspakkauksen mukana tullutta pahvilaatikkoa ja Kääpä rakensi pahvista lumilaudan ja pelasi tennistä kauhalla ja paperista rypistetyllä pallolla. Minä makasin sohvalla materian keskellä ja olin onnellinen.
Sitten Instruun. Jouduin asioimaan siellä pariin otteeseen, lahopää kun olen, ja reissujen välissä Käävät odottelivat Sellon käytävällä helikopterissa. Vähän hirvitti jättää niitä sinne, mutta nätistihän ne olivat olleet. Vaihtoivat paikkojakin puolessa välissä, jotta kumpikin sai vuorollaan ohjata.
Sitten pääsimme itse asiaan, vaate- ja lelukauppohin sekä karuselliin. Sen jälkeen söimme, minulle kanasalaattia, Käävälle kinuskijätskiä ja Minikäävälle ukkaadonitsi. Ukolla oli koko naama suklaassa sen syötyään.
Kävimme vielä Tiimarissa ostamassa Aadalle synttärikortin ja etsiskelimme Iinalle sopivia tarroja, mutta Minikääpä ei löytänyt mieleisiään. Lindexiltä saimme sitten Käävälle pari T-paitaa ja pienen huulirasvapussukan. Koska Minikäävälle ei löytynyt vielä mitään, lähdimme Prismaan. Teinkin löytöjen löydön: Lego City setti, hinta 67 euroa, jossa on betoniauto, roska-auto ja bensis, myytiin 29 eurolla. Ostimme sen Minikäävälle. Lapsi halusi itse nostaa ostoksen hihnalle, vaikka paketti oli miestä suurempi. Minikääpä oli innoissaan kuten aina jotain saadessaan: "Saanko minä viedä tämän kotiin? Onko tämä nyt minun omani?" Kriittinen Miniäinen löysi myös ystävälleen Iinalle sopivia prinsessatarroja.
Kääpää suretti, kun Prismasta ei löytynyt hänelle enää mitään. Kaikkien taiteen sääntöjen vastaisesti raahasin kiukkuisen Käävän ja onnellisen Minikäävän vielä Cittarin leluosaston kautta kahville. Minä sain ihanan maitokahvin ja Käävät pillimehut ja donitsin puoliksi. Illalla lapset saivat sitten valita uudet lelut. Minikääpä otti setistä sen bensiksen ja Käävälle löytyi äidin kätköistä pissaava vauva-Bratz, kissa ja koira. Ilta kului Bratz-leikeissä ja Lego-rakentelun parissa, paitsi että itse suuntasin vielä pariksi tunniksi ystävän kanssa Otaniemeen kävelylle. 5 h shoppailua ja 2 h liikuntaa, luulisi sillä Heinä-Karhun saapuvan.
Seuraavana päivänä olikin sitten parturireissu Entresseen. Miehet menivät parturiin ja me naiset edeltä shoppailemaan. Minikääpä oli ollut kuulemma ihan täpinöissään, kun sen tukka oli ajeltu oikein koneella. Eilen se sitten leikkasikin tukkaani leikkiporalla ja jakoavaimella.
Teimme jälleen löytöjä, Minikääpä sai Mikkihiiren kerhotalo -junarataa ja Kääpä siivet. Söimme vielä Entressessä, minä pitkästä aikaa kanafajitasta, mies hampparia ja Käävät valitsivat nakkilautaset (tekivät myös itse tilauksen). Kääpä otti omena- ja Miniäinen appelsiinimehua, ja mehut tuotiin drinkkilaseissa päivänvarjoineen. Olivat ihan otettuja nuo käävät. Ruoka ja palvelu pelasivat, tänne tulemme toistekin. Törmäsimme jopa yläkerran naapureihimme, jotka suosittelivat paikkaa.
Lasten saalis oli siis seuraava:
-Kääpä: huulirasvat + käsilaukku, siivet, Bratz-vauva
-Minikääpä: Lego bensis-autoneen ja junarata
Niinpä saatiinkiin sitten pystyyn melkoiset leikit: Minikääpä oli hiiri, joka nakersi saksilla äitiyspakkauksen mukana tullutta pahvilaatikkoa ja Kääpä rakensi pahvista lumilaudan ja pelasi tennistä kauhalla ja paperista rypistetyllä pallolla. Minä makasin sohvalla materian keskellä ja olin onnellinen.
Kaupunkireissuja, Mimi, Kuku ja Yrre sekä aurinkojuhlat
Olemme reissaneet paljon lasten kanssa, nyt kun se on vielä helppoa ilman Mikrokääpää.Tai no helppoa ja helppoa, tämä maha pakottaa etsimään vessan puolen tunnin välein, mutta onneksi keskustan vessojen sijainti on tuttu aiemmista odotuksista.
Ekalla kerralla päätin ottaa lapsille rattaat mukaan, lähdimmehän siivoojia pakoon juuri päikkäriaikaan. No, huomasin toki heti, ettei renkaissa ole lainkaan ilmaa, joten en jaksanut työntää niillä kääpiä, kahdesta puhumattakaan. Niinpä lapset pitivät rattaista kiinni ja zombailimme ruuhkan seassa. Rattaat eivät helpottaneet tilannetta, jouduin mm. lähettämään Käävän Manskun yli edeltä ja tulimme sitten Minikäävän kanssa perässä, kun koko karavaani ei mahtunut poikittaissuunnassa.
Sen reissun missio oli Minikäävän farkkujen vaihto kokoa isompaan ja visiona tietenkin vaivaton reissu rautatieasemalta Kamppiin ja takaisin. Matka olikin unisille Kääville yllättävän pitkä ja kun pääsimme Kamppiin, suuntasimme heti herkuttelemaan. Käävät saivat sateenkaarijätskit, oikein jätskikulhoista ja minä söin toastin ja salaatin. Ja ison cappuccinon.
Sitten vaatekauppaan. Minikääpä sai housunsa (tosin erilaiset kuin oli tarkoitus) ja Kääpä valitsi itselleen pinkin paidan. Myyjät pelasivat lasten kanssa Wiillä koko ajan, joten oma osani oli varsin leppoisa. Pariin otteeseen kävimme myös vessassa ja lapset ihailivat näköaloja viidennestä kerroksesta yli kaupungin.
Sitten paluumatkalle. Olin jotenkin suunnitellut, että lapset voisivat lepäillä rattaissa kahvilassa, mutta eihän niitä mahtunut sinne kuin yksi kerrallaan tai kaksi nujakoimaan. Ees taas niitä sitten nostelin rattaisiin ja takaisin. Eli paluumatkalla oli kaksi väsähtänyttä Kääpää, mutten luovuttanut. Pidimme vielä kakkosherkuttelutauon Sanomatalon kahvilassa ja se oli koitua kohtaloksemme. Valtasimme nurkkapöydän, jossa on mukava sohva tyynyineen ja _infrapunavalot lämmittämässä_! Meinasimme nukahtaa sinne koko remmi herkuista, ja minä jätticapusta, huolimatta. Söimme juustokolmioita, korvapuustin, keksejä ja vaahtokarkkeja. Kotiin palasi todella väsynyt seurue, ja Kääpäin, erityisesti Minikäävän, toiveena oli, että ollaan muutama päivä ihan vaan kotona.
No niinhän me olimmekin, valmistauduimme nimittäin Aurinkojuhliin. Idean saimme päiväkodista, jossa oli tarkoitus viettää lähes identtisiä juhlia. Oveen laitoimme Miehelle Käävän tekstaaman kyltin "Tervetuloa aurinkojuhliin" ja seinälle teimme ison vesiväriauringon. Käytävällä oli sitten viltti perinteisine aurinkojuhlaherkkuineen: laskiaispullia, vesimelonia, suklaavanukasta ja vettä juomapulloissa, sekä Minikäävälle rusina-aski. Viltin vieressä oli järvi, jonka Käävät olivat reunustaneet kivillä. Järven rantaan oli pystytetty teltta. Juhla-asuiksi Minikääpä puki uikkarit (jotka riisuttiin uimaan mennessä) ja Käävällä oli shortsit, S-kummilta kolme vuotta sitten saatu T-paita, vyö ja lippis. Minä puin vihreän froteemekon ja Mieskin vaihtoi kesäkamppeet niskaan töistä tullessaan. Ja sitten vielä kesämusaa soimaan.
Kun aurinkojuhlista oli toivuttu, suuntasimme perhekerhon kautta uudelleen kaupungille. Edelliskerrasta viisastuneena jätin rattaat kotiin, sillä päämääränämme oli Stocka, jonne on ihan passeli kävelymatka, vaikka olimmekin jälleen liikkeellä päikkäriaikaan. Tällä kertaa saan sen anteeksi, sillä olimme menossa katsomaan Mimiä ja Kukua, Yrre-oravaa, isoa robottia sekä Barbia. Minikääpä ajeli juuri autolla, kun Mimi kurkkasi ikkunasta. "Mimi!", huudahti lapsi ihastuneena ja oli sitä mieltä, että Mimi ja Kuku olivat oikeita, mutta Yrre, robotti ja Barbie vain pukeutuneita aikuisia.
Kääpä rakastui Yrreen ja Minikääpä oli ihan täpinöissää Mimistä ja Kukusta. Katsoimme esityksen kahteen kertaan ja ekalla kerralla Miniäinen kökötti eturivissä sienijakkaralla ja piti molemmilla käsillä penkistä kiinni. Tokassa erässä se innostui vähän jorailemaankin, oli mm. vihainen peruna yrmeine ilmeineen kädet pään päällä. Toisen esityksen jälkeen käävät jäivät juttelemaan Kukun kanssa. Miniäinen kaivoi taskustaan suurimman aarteensa, pullonkorkin, ja ojensi sen Kukulle. Kuku antoi Minikäävälle vastalahjaksi pinssin, Kääpäkin sai. Myöhemmin Minikääpä selitti, että se oli "laha massuksi esityksestä".
Illalla lapset olivat ihan vauhkoina ja täynnä Mimiä, Kukua ja Yrreä. Molemmat saivat myös Yrre-naamarit (siis se on WSOY:n kirjoissa seikkaileva iso orava), ja maanantaina Minikääpä suostui menemään tarhaan vain Yrre-naamari päässään. Kääpä oli niin rakastunut, niin rakastunut ja ikävöi vain sitä oravaansa. Barbie sen sijaan ei kolahtanut Kääpään: lapsi sai istua vaaleanpunaisessa huoneessa kampauspöydän ääressä ja itse Barbie lupasi tehdä unelmakampauksen tiaroineen ja härpäkkeineen. Kääpä suostui yhden pinnin laittoon ja kävi lähtiessä vielä varmistamassa, että saahan sen ihan omaksi. Sai sen. Kävimme vielä Carrolssissa syömässä ja katsomassa kalat.
Jaahas, kello on neljä. Heräsin taas perinteisesti 03.15 eikä uni tule. Eilen olikin sitten jännempi yö: supistukset alkoivat 04.30 ja jatkuivat iltayhdeksään. Ja sitten hiipuivat. Lapset ehtivät olla jo niin täpinöissään, kun sumplimme jo hoitojärjestelyjä A-kummin ja mummon kanssa. Mutta, ei siis mitään. Olo oli yhtä pettynyt kuin Lapissa, kun intoutuu laukkaamaan ensimmäiselle huipulle vain huomatakseen, että tunturi jatkuukin vielä vaikka kuinka ja voimat menivät siihen kirmaamiseen. Nyt en aio synnyttää ennen huhtikuuta. Jos ei niin ei, en minä jaksa ees taas vatvoa tämän asian kanssa.
Täytyy vielä lisätä, että pääsimme mekin Miehen kanssa hummailemaan. M- ja S-kummit hoitivat lapsia illan ja kävimme katsomassa Kielletyn hedelmän Sello Rexissä. Leffa oli hyvä ja herätti paljon keskustelua. Mietimme, että voisimme muutoin kääntyäkin vanhoillislestadiolaisiksi, mutta rytmimusiikista luopuminen tuottaisi tuskaa. Mutta kaikenkaikkiaan antoisa ilta, jonka kruunasi jälleen monimuotoinen herkuttelu sekä leffassa että sen jälkeen. Voitteko muuten uskoa: rv 39+0 ja painoa tullut 8 kg, eli ei mitään ekstroja, vaikka elämä on nykyisin yhtä herkuttelua. Saas nähdä, miten laihaksi muutun, kun Heinä-Karhu saapuu ja turvotuskin häviää.
Ekalla kerralla päätin ottaa lapsille rattaat mukaan, lähdimmehän siivoojia pakoon juuri päikkäriaikaan. No, huomasin toki heti, ettei renkaissa ole lainkaan ilmaa, joten en jaksanut työntää niillä kääpiä, kahdesta puhumattakaan. Niinpä lapset pitivät rattaista kiinni ja zombailimme ruuhkan seassa. Rattaat eivät helpottaneet tilannetta, jouduin mm. lähettämään Käävän Manskun yli edeltä ja tulimme sitten Minikäävän kanssa perässä, kun koko karavaani ei mahtunut poikittaissuunnassa.
Sen reissun missio oli Minikäävän farkkujen vaihto kokoa isompaan ja visiona tietenkin vaivaton reissu rautatieasemalta Kamppiin ja takaisin. Matka olikin unisille Kääville yllättävän pitkä ja kun pääsimme Kamppiin, suuntasimme heti herkuttelemaan. Käävät saivat sateenkaarijätskit, oikein jätskikulhoista ja minä söin toastin ja salaatin. Ja ison cappuccinon.
Sitten vaatekauppaan. Minikääpä sai housunsa (tosin erilaiset kuin oli tarkoitus) ja Kääpä valitsi itselleen pinkin paidan. Myyjät pelasivat lasten kanssa Wiillä koko ajan, joten oma osani oli varsin leppoisa. Pariin otteeseen kävimme myös vessassa ja lapset ihailivat näköaloja viidennestä kerroksesta yli kaupungin.
Sitten paluumatkalle. Olin jotenkin suunnitellut, että lapset voisivat lepäillä rattaissa kahvilassa, mutta eihän niitä mahtunut sinne kuin yksi kerrallaan tai kaksi nujakoimaan. Ees taas niitä sitten nostelin rattaisiin ja takaisin. Eli paluumatkalla oli kaksi väsähtänyttä Kääpää, mutten luovuttanut. Pidimme vielä kakkosherkuttelutauon Sanomatalon kahvilassa ja se oli koitua kohtaloksemme. Valtasimme nurkkapöydän, jossa on mukava sohva tyynyineen ja _infrapunavalot lämmittämässä_! Meinasimme nukahtaa sinne koko remmi herkuista, ja minä jätticapusta, huolimatta. Söimme juustokolmioita, korvapuustin, keksejä ja vaahtokarkkeja. Kotiin palasi todella väsynyt seurue, ja Kääpäin, erityisesti Minikäävän, toiveena oli, että ollaan muutama päivä ihan vaan kotona.
No niinhän me olimmekin, valmistauduimme nimittäin Aurinkojuhliin. Idean saimme päiväkodista, jossa oli tarkoitus viettää lähes identtisiä juhlia. Oveen laitoimme Miehelle Käävän tekstaaman kyltin "Tervetuloa aurinkojuhliin" ja seinälle teimme ison vesiväriauringon. Käytävällä oli sitten viltti perinteisine aurinkojuhlaherkkuineen: laskiaispullia, vesimelonia, suklaavanukasta ja vettä juomapulloissa, sekä Minikäävälle rusina-aski. Viltin vieressä oli järvi, jonka Käävät olivat reunustaneet kivillä. Järven rantaan oli pystytetty teltta. Juhla-asuiksi Minikääpä puki uikkarit (jotka riisuttiin uimaan mennessä) ja Käävällä oli shortsit, S-kummilta kolme vuotta sitten saatu T-paita, vyö ja lippis. Minä puin vihreän froteemekon ja Mieskin vaihtoi kesäkamppeet niskaan töistä tullessaan. Ja sitten vielä kesämusaa soimaan.
Kun aurinkojuhlista oli toivuttu, suuntasimme perhekerhon kautta uudelleen kaupungille. Edelliskerrasta viisastuneena jätin rattaat kotiin, sillä päämääränämme oli Stocka, jonne on ihan passeli kävelymatka, vaikka olimmekin jälleen liikkeellä päikkäriaikaan. Tällä kertaa saan sen anteeksi, sillä olimme menossa katsomaan Mimiä ja Kukua, Yrre-oravaa, isoa robottia sekä Barbia. Minikääpä ajeli juuri autolla, kun Mimi kurkkasi ikkunasta. "Mimi!", huudahti lapsi ihastuneena ja oli sitä mieltä, että Mimi ja Kuku olivat oikeita, mutta Yrre, robotti ja Barbie vain pukeutuneita aikuisia.
Kääpä rakastui Yrreen ja Minikääpä oli ihan täpinöissää Mimistä ja Kukusta. Katsoimme esityksen kahteen kertaan ja ekalla kerralla Miniäinen kökötti eturivissä sienijakkaralla ja piti molemmilla käsillä penkistä kiinni. Tokassa erässä se innostui vähän jorailemaankin, oli mm. vihainen peruna yrmeine ilmeineen kädet pään päällä. Toisen esityksen jälkeen käävät jäivät juttelemaan Kukun kanssa. Miniäinen kaivoi taskustaan suurimman aarteensa, pullonkorkin, ja ojensi sen Kukulle. Kuku antoi Minikäävälle vastalahjaksi pinssin, Kääpäkin sai. Myöhemmin Minikääpä selitti, että se oli "laha massuksi esityksestä".
Illalla lapset olivat ihan vauhkoina ja täynnä Mimiä, Kukua ja Yrreä. Molemmat saivat myös Yrre-naamarit (siis se on WSOY:n kirjoissa seikkaileva iso orava), ja maanantaina Minikääpä suostui menemään tarhaan vain Yrre-naamari päässään. Kääpä oli niin rakastunut, niin rakastunut ja ikävöi vain sitä oravaansa. Barbie sen sijaan ei kolahtanut Kääpään: lapsi sai istua vaaleanpunaisessa huoneessa kampauspöydän ääressä ja itse Barbie lupasi tehdä unelmakampauksen tiaroineen ja härpäkkeineen. Kääpä suostui yhden pinnin laittoon ja kävi lähtiessä vielä varmistamassa, että saahan sen ihan omaksi. Sai sen. Kävimme vielä Carrolssissa syömässä ja katsomassa kalat.
Jaahas, kello on neljä. Heräsin taas perinteisesti 03.15 eikä uni tule. Eilen olikin sitten jännempi yö: supistukset alkoivat 04.30 ja jatkuivat iltayhdeksään. Ja sitten hiipuivat. Lapset ehtivät olla jo niin täpinöissään, kun sumplimme jo hoitojärjestelyjä A-kummin ja mummon kanssa. Mutta, ei siis mitään. Olo oli yhtä pettynyt kuin Lapissa, kun intoutuu laukkaamaan ensimmäiselle huipulle vain huomatakseen, että tunturi jatkuukin vielä vaikka kuinka ja voimat menivät siihen kirmaamiseen. Nyt en aio synnyttää ennen huhtikuuta. Jos ei niin ei, en minä jaksa ees taas vatvoa tämän asian kanssa.
Täytyy vielä lisätä, että pääsimme mekin Miehen kanssa hummailemaan. M- ja S-kummit hoitivat lapsia illan ja kävimme katsomassa Kielletyn hedelmän Sello Rexissä. Leffa oli hyvä ja herätti paljon keskustelua. Mietimme, että voisimme muutoin kääntyäkin vanhoillislestadiolaisiksi, mutta rytmimusiikista luopuminen tuottaisi tuskaa. Mutta kaikenkaikkiaan antoisa ilta, jonka kruunasi jälleen monimuotoinen herkuttelu sekä leffassa että sen jälkeen. Voitteko muuten uskoa: rv 39+0 ja painoa tullut 8 kg, eli ei mitään ekstroja, vaikka elämä on nykyisin yhtä herkuttelua. Saas nähdä, miten laihaksi muutun, kun Heinä-Karhu saapuu ja turvotuskin häviää.
Tuesday, March 03, 2009
Joutsa 13-15.2
Pohdimme torstai-iltana, että olisiko nyt sopiva hetki tehdä reissu Joutsaan. Perjantaina puolilta päivin päätimme, että sinne mennään, vaikka itseäni pitkähkö ajorupeama perjantai-iltana huonossa kelissä ei houkutellut.
Pakkasimme Kääpäin kanssa kamppeet ja menimme päiksyille. Heräsimme 17.15 Miehen tullessa kotiin, tai siis Käävät jatkoivat tyytyväisenä uniaan. Kuin ihmeen kaupalla olimme kuitenkin puolen tunnin kuluttua koko remmi romppeineen autossa ja 17.52 starttasimme kohti Joutsaa.
Lapsilla jäi välipala saamatta eikä evääksikään ollut kuin porkkanoita. Vihdoin pääsimme Heinolaan, jossa saimme ruokaa. Kävimme myös kaupassa ja mökille saavuimme puoli yhdeltätoista. Ei mikään ihanteellinen saapumisaika lapsiperheelle, mutta onneksi pappa oli lämmittänyt mökin valmiiksi, joten tuuppasimme vain ipanat parvelle. Kumpikaan ei ollut nukkunut yhtään matkalla, taisi olla niin jännittävää olla pitkästä aikaa kunnolla reissun päällä.
Mökillä oli taivaallista: lojuimme, ulkoilimme ja kyläilimme. Pappa kävi meitä moikkaamassa lauantaina (pappa yöpyi siis isomummon luona kirkolla) ja illalla suuntasimme Miehen R-kummin luo. Saimme ison kasan herkkuja. Koira ei ollut oikein sinut kääpäin kanssa ja kävi näykkäisemässä Minikääpää pariin otteeseen ukkelin leikkiessä lattialla autoilla. Juttelimme asiasta ja ainakaan vielä ei poika näytä pelkäävän koiria, hyvä niin.
Sunnuntaina tapasimme H-enon grillillä. Joutsasta saa kyllä maailman parhaan hampparin, Talon erikoisen. Siinä on vaikka mitä ja bonuksena tuorejuustoa. Sellaisen saadakseen ajaa kyllä mielellään kolmisen tuntia suuntaansa. Lopuksi kyläilimme vielä isomummon luona. Lisää herkkuja ja lapsille tikkareita. Lapset kutsuvatkin häntä tikkarimummoksi, meillä on myös pillimehumummi.
Paluumatka oli aika rankka, tämän mahan kanssa ajaminen on aika tuskaista, kun asentoa ei voi vaihtaa. Lisäksi oli loskakeli ja aurinko paistoi siten, ettei tuulilasista nähnyt oikein mitään. Ja silti piti ajaa ylinopeutta motarilla. Mutta hengissä päästiin kotiin.
Pakkasimme Kääpäin kanssa kamppeet ja menimme päiksyille. Heräsimme 17.15 Miehen tullessa kotiin, tai siis Käävät jatkoivat tyytyväisenä uniaan. Kuin ihmeen kaupalla olimme kuitenkin puolen tunnin kuluttua koko remmi romppeineen autossa ja 17.52 starttasimme kohti Joutsaa.
Lapsilla jäi välipala saamatta eikä evääksikään ollut kuin porkkanoita. Vihdoin pääsimme Heinolaan, jossa saimme ruokaa. Kävimme myös kaupassa ja mökille saavuimme puoli yhdeltätoista. Ei mikään ihanteellinen saapumisaika lapsiperheelle, mutta onneksi pappa oli lämmittänyt mökin valmiiksi, joten tuuppasimme vain ipanat parvelle. Kumpikaan ei ollut nukkunut yhtään matkalla, taisi olla niin jännittävää olla pitkästä aikaa kunnolla reissun päällä.
Mökillä oli taivaallista: lojuimme, ulkoilimme ja kyläilimme. Pappa kävi meitä moikkaamassa lauantaina (pappa yöpyi siis isomummon luona kirkolla) ja illalla suuntasimme Miehen R-kummin luo. Saimme ison kasan herkkuja. Koira ei ollut oikein sinut kääpäin kanssa ja kävi näykkäisemässä Minikääpää pariin otteeseen ukkelin leikkiessä lattialla autoilla. Juttelimme asiasta ja ainakaan vielä ei poika näytä pelkäävän koiria, hyvä niin.
Sunnuntaina tapasimme H-enon grillillä. Joutsasta saa kyllä maailman parhaan hampparin, Talon erikoisen. Siinä on vaikka mitä ja bonuksena tuorejuustoa. Sellaisen saadakseen ajaa kyllä mielellään kolmisen tuntia suuntaansa. Lopuksi kyläilimme vielä isomummon luona. Lisää herkkuja ja lapsille tikkareita. Lapset kutsuvatkin häntä tikkarimummoksi, meillä on myös pillimehumummi.
Paluumatka oli aika rankka, tämän mahan kanssa ajaminen on aika tuskaista, kun asentoa ei voi vaihtaa. Lisäksi oli loskakeli ja aurinko paistoi siten, ettei tuulilasista nähnyt oikein mitään. Ja silti piti ajaa ylinopeutta motarilla. Mutta hengissä päästiin kotiin.
Hummailua
Helmikuun alussa pääsimme Miehen kanssa hummailemaan ja lapsillakin oli todellinen erikoisviikonloppu.
Kääpä vietti yön täällä Ymmerstassa S-kumminsa kanssa. Kummi ei käsittääkseni ole kovin rutinoitunut nelivuotiaiden kanssa, mutta oikein hienosti niillä oli sujunut. Laitoin vähän Käävän päivään liittyviä kellonaikoja ylös, ja Kääpä neuvoi itse loput. Ne olivat ilmeisesti piirrelleet, leikkineet ja saunoneet. Ja aamulla palatessamme löysimme Käävän aamukylvystä. Sitä ei kyllä lapussa lukenut, mutta Kääpä vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
Minikääpä puolestaan pääsi mummon ja papan luo ihan yksin, siitä se olikin jo pitkään haaveillut. Miniäinen oli ollut mummon kanssa tunnin ratikkalenkillä ja nukahtanut viisi minuuttia ennen saapumista. Mummo oli siinä sitten tuskaillut, miten saa nukkuvan pojan liukkaassa haalarissa ulos ratikasta. Mutta saihan se.
Me puolestamme suuntasimme hotelli Helkaan. Paikka oli oikein mukava ja sijaitsi Miehen lapsuusmaisemissa ja ennen kaikkea lähellä Tennispalatsia ja Kampin kauppakeskusta. Suunnitelmissa oli siis shoppailua ja leffailta, toki myös hyvää ruokaa. Aloitimme Miehen lapsuusnostalgiakierroksella ja käyskentelimme Etu-Töölössä. Itse asiassa lenkistä tuli aika pitkä ja olin ihan puhki, kun vihdoin pääsimme Kamppiin. Yritimme sitten miettiä ruokapaikkaa ja päädyimme lopulta takuuvarmaan nepalilaiseen.
Tässä vaiheessa jo supisti ihan huolella, mutta me suuntasimme lastenvaatekauppoihin. Löysimme Minikäävälle farkut, jotka otin tosin väärää kokoa ja kävimme ne myöhemmin kääpäin kanssa vaihtamassa, tosin jouduimme tyytymään ihan toisiin housuihin farkkujen loputtua. Suuntasimme Forumin kautta Akateemiseen, josta saimme minulle nipun kirjoja. Oli pakko tehdä pikaisia päätöksiä, sillä kello oli kuusi ja kuponki piti saada käytettyä. Jatkoimme Kirjatorille ja löysin kolme kahden euron kirjanippua. Saimme siis saaliiksemme kassillisen kirjoja, joita meille ei edes pitäisi ostaa, sillä nytkin on kirjoja jo kahdessa rivissä. Tosin kirjahyllyssä säilytetään myös kääpäin vaatteet, joten jos ja kun saadaan niille ostettua omat vaatekaapit, tulee lisäsäilytystilaa taas 4*2*80 cm. Eli ei huolta. Ja pianhan meillä on se jättisuuri omakotitalo kirjastoineen, joten tämä tilanpuute on vain väliaikaista. Kuten koko elämäkin.
Tässä vaiheessa olin aivan sippi. Jotain ruokaa varmaankin saimme ja jatkoimme leffapohdintaa. Muutama ihan ok olisi ollut, mutta lopulta tajusin, etten mitenkään pysty istumaan paikallani paria tuntia liitoskipuineni ja supistuksineni. Niinpä haimme Tennarista popparit, limut ja namit ja menimme hotellihuoneeseen katsomaan Huumaa. Ja aamulla sitten valmiiseen aamiaispöytään. Pistän tähän vähän vertailua suomalaisista hotsku/kylpyläaamiaisista:
-Vaakuna: täällä vietimme 6-vuotishääpäivää syksyllä. Aamupala ihan ok, ei yllätyksiä puoleen eikä toiseen. Samassa paikassa vietimme aikoinamme myös hääyötä, mutta siitä aamiaisesta ei ole juuri muistikuvia. Varmaan meni jotain suolaista ja paljon tuortsia.
-Siuntion kylpylä: tännekin pääsimme syksyllä. Aamupala oli hitusen Vaakunaa arkisempi, mutta oikein ok silti.
-Helka: aika lailla samaa tasoa tuon Vaakunan kanssa, tosin aamiaishuone ei ollut ihan yhtä viihtyisä.
-Joku Orava-hotelli Kokkolassa: perussetti, yövyimme täällä kesäreissulla.
-Seurahuone: täällä kävin duunijutussa, ja vei kyllä voiton. Ja syy on hyvin yksinkertainen: muutamia hyviä juustoja ja hedelmiä ekstrana, niin minä olen myyty. Ja kunnon tuoremehut.
Saas nähdä, miten meidän viikonloppureissujen kanssa käy jatkossa. Syy ei ole paha paha taantuma tai ovella kolkutteleva lama, vaan pahaakin pahempi Heinä-Karhu, jonka saapumiseen on enää muutama viikko. Sitä ei huoli kukaan hoitoonsa moneen kuukauteen, joten teemme lähinnä matkoja pizzeria Ymmerstaan. Lapset mukaan tietysti.
Viikonlopun kruunasi vielä A-kummin vierailu. Käävät saivat ystävänpäivälahjat ja me lisää sluiba-aikaa A:n riehuessa lasten kanssa. Illalla tuli Tyttö sinä olet tähti, joka oli oikein bueno.
Kääpä vietti yön täällä Ymmerstassa S-kumminsa kanssa. Kummi ei käsittääkseni ole kovin rutinoitunut nelivuotiaiden kanssa, mutta oikein hienosti niillä oli sujunut. Laitoin vähän Käävän päivään liittyviä kellonaikoja ylös, ja Kääpä neuvoi itse loput. Ne olivat ilmeisesti piirrelleet, leikkineet ja saunoneet. Ja aamulla palatessamme löysimme Käävän aamukylvystä. Sitä ei kyllä lapussa lukenut, mutta Kääpä vaikutti erittäin tyytyväiseltä.
Minikääpä puolestaan pääsi mummon ja papan luo ihan yksin, siitä se olikin jo pitkään haaveillut. Miniäinen oli ollut mummon kanssa tunnin ratikkalenkillä ja nukahtanut viisi minuuttia ennen saapumista. Mummo oli siinä sitten tuskaillut, miten saa nukkuvan pojan liukkaassa haalarissa ulos ratikasta. Mutta saihan se.
Me puolestamme suuntasimme hotelli Helkaan. Paikka oli oikein mukava ja sijaitsi Miehen lapsuusmaisemissa ja ennen kaikkea lähellä Tennispalatsia ja Kampin kauppakeskusta. Suunnitelmissa oli siis shoppailua ja leffailta, toki myös hyvää ruokaa. Aloitimme Miehen lapsuusnostalgiakierroksella ja käyskentelimme Etu-Töölössä. Itse asiassa lenkistä tuli aika pitkä ja olin ihan puhki, kun vihdoin pääsimme Kamppiin. Yritimme sitten miettiä ruokapaikkaa ja päädyimme lopulta takuuvarmaan nepalilaiseen.
Tässä vaiheessa jo supisti ihan huolella, mutta me suuntasimme lastenvaatekauppoihin. Löysimme Minikäävälle farkut, jotka otin tosin väärää kokoa ja kävimme ne myöhemmin kääpäin kanssa vaihtamassa, tosin jouduimme tyytymään ihan toisiin housuihin farkkujen loputtua. Suuntasimme Forumin kautta Akateemiseen, josta saimme minulle nipun kirjoja. Oli pakko tehdä pikaisia päätöksiä, sillä kello oli kuusi ja kuponki piti saada käytettyä. Jatkoimme Kirjatorille ja löysin kolme kahden euron kirjanippua. Saimme siis saaliiksemme kassillisen kirjoja, joita meille ei edes pitäisi ostaa, sillä nytkin on kirjoja jo kahdessa rivissä. Tosin kirjahyllyssä säilytetään myös kääpäin vaatteet, joten jos ja kun saadaan niille ostettua omat vaatekaapit, tulee lisäsäilytystilaa taas 4*2*80 cm. Eli ei huolta. Ja pianhan meillä on se jättisuuri omakotitalo kirjastoineen, joten tämä tilanpuute on vain väliaikaista. Kuten koko elämäkin.
Tässä vaiheessa olin aivan sippi. Jotain ruokaa varmaankin saimme ja jatkoimme leffapohdintaa. Muutama ihan ok olisi ollut, mutta lopulta tajusin, etten mitenkään pysty istumaan paikallani paria tuntia liitoskipuineni ja supistuksineni. Niinpä haimme Tennarista popparit, limut ja namit ja menimme hotellihuoneeseen katsomaan Huumaa. Ja aamulla sitten valmiiseen aamiaispöytään. Pistän tähän vähän vertailua suomalaisista hotsku/kylpyläaamiaisista:
-Vaakuna: täällä vietimme 6-vuotishääpäivää syksyllä. Aamupala ihan ok, ei yllätyksiä puoleen eikä toiseen. Samassa paikassa vietimme aikoinamme myös hääyötä, mutta siitä aamiaisesta ei ole juuri muistikuvia. Varmaan meni jotain suolaista ja paljon tuortsia.
-Siuntion kylpylä: tännekin pääsimme syksyllä. Aamupala oli hitusen Vaakunaa arkisempi, mutta oikein ok silti.
-Helka: aika lailla samaa tasoa tuon Vaakunan kanssa, tosin aamiaishuone ei ollut ihan yhtä viihtyisä.
-Joku Orava-hotelli Kokkolassa: perussetti, yövyimme täällä kesäreissulla.
-Seurahuone: täällä kävin duunijutussa, ja vei kyllä voiton. Ja syy on hyvin yksinkertainen: muutamia hyviä juustoja ja hedelmiä ekstrana, niin minä olen myyty. Ja kunnon tuoremehut.
Saas nähdä, miten meidän viikonloppureissujen kanssa käy jatkossa. Syy ei ole paha paha taantuma tai ovella kolkutteleva lama, vaan pahaakin pahempi Heinä-Karhu, jonka saapumiseen on enää muutama viikko. Sitä ei huoli kukaan hoitoonsa moneen kuukauteen, joten teemme lähinnä matkoja pizzeria Ymmerstaan. Lapset mukaan tietysti.
Viikonlopun kruunasi vielä A-kummin vierailu. Käävät saivat ystävänpäivälahjat ja me lisää sluiba-aikaa A:n riehuessa lasten kanssa. Illalla tuli Tyttö sinä olet tähti, joka oli oikein bueno.
Pakko ryhdistäytyä!
Pää on täynnä asioita, joista haluaisi kirjoittaa, mutta päivät humahtavat sellaista vauhtia, ettei ikinä muka ehdi. No, tänään vietän Espoon kaupungin organisoimaa seitsemän tunnin vapaata, joten nyt tai ei koskaan. Vielä siis tunti vapautta jäljellä ja sitten haen käävät tuolta tuiskusta.
Itselleni ei kuulu muuta, kuin että vauva tuntuu tunkevan ulos tuosta ylävatsasta. Sillä on ilmeisesti iso peppu tai jokin muu osa, joka ei tunnu mahaan mahtuvan. Vauva majailee tosi ylhäällä ja olo on sen vuoksi todella tukala. Närästyslääkkeetkin loppuivat juuri, mutta ajattelin nyt loppuajan sinnitellä ilman, tai siis Renniellä vain. Se ei kyllä tunnu missään, kun on tottunut kovempaan kamaan.
Käävät ovat edelleen suloisia. Niillä sujuu leikit yllättävän hyvin, eilenkin olivat biitsillä ja pelasivat fudista. Siinä puhutellaan toista nimellä "kamu". Jengeinä on usein Kaapot ja Kanervat tai Daavidit ja Goljatit. Silloin tosin Minikäävältä karkaa mopo käsistä ja se hakee miekkansa ja örisee. Sellainen käytös ei siskon mielestä kuulu pelikentälle. Minikääpä leikkii myös usein tonttua. Eilen tontulla oli rahoja ja muita aarteita, Mies oli isätonttu ja minä tietenkin äiti. Vanhemmat istuivat läppärit sylissään ja välillä tonttu kävi halaamassa. Mukava leikki. Illalla ne raha-aarteet löytyivät sitten uikkareista, pippelin ympäriltä.
Ai niin, tiedättekö te, mitä tarkoittaa viisas? Keskustelimme lasten kanssa heidän nimistään, Kanervasta, Pyrystä ja Paavalista. Sofia vaati vähän enemmän selittelyä, ja kerroin, että viisas on sellainen, joka saattaa tietää paljon kaikista asioista mutta on ennenkaikkea hyvä ja ymmärtäväinen ihminen. Minikäävän katse kirkastui oivalluksesta, ja hän huudahti: "Äiti!"
Viime viikolla sain vihdoin ihme spurtin näiden vauva-asioiden kanssa. Minikääpä oli viikonlopun vatsataudissa ja sunnuntai-iltana mieheltä napsahti selkä ja se makasi muutaman päivän liikuntakyvyttömänä sohvalla. Silloin päätin toimia. Roudasin kellarista pinniksen (yksi jalka on edelleen kateissa), turvakaukalon ja hoitoalustan. Lajittelin kaikki Minikäävän pieneksi jääneet vaatteet säilytettäviin ja eteenpäin annettaviin ja itkin, kun Miniäinen ei ole enää vauva (vaan sen kolme vuotta). Tässä välissä Kääpä sai vatsataudin, mutta minä vain jatkoin. Pesin kaikki Heinä-Karhun vaatteet ja järjestin ne kaappiin. Pakkasin sairaalakassin ja valitsin kotiintulovaatteet Miehen kanssa. Ja käväisin neuvolassa todetakseni, että kahdessa viikossa on tullut kolme kiloa turvotusta ja verenpaine oli koholla. Sain kehotuksen ottaa vähän rauhallisemmin. Tuota turvotusta en ollut kaikessa hässäkässä edes huomannut, mutta neuvolassa sain todenteolla riuhtoa sormuksia irti. Nyt nolottaa kulkea ilman sormuksia maha pystyssä parin vaahtosammuttimen kanssa, luulevat vielä huonoksi naiseksi. Tosin näytän pikemminkin lestadiolaiselta: kulahtaneet hiukset nutturalla, ei meikkiä, päällä parhaat päivänsä nähnyt villakangastakki.
Itselleni ei kuulu muuta, kuin että vauva tuntuu tunkevan ulos tuosta ylävatsasta. Sillä on ilmeisesti iso peppu tai jokin muu osa, joka ei tunnu mahaan mahtuvan. Vauva majailee tosi ylhäällä ja olo on sen vuoksi todella tukala. Närästyslääkkeetkin loppuivat juuri, mutta ajattelin nyt loppuajan sinnitellä ilman, tai siis Renniellä vain. Se ei kyllä tunnu missään, kun on tottunut kovempaan kamaan.
Käävät ovat edelleen suloisia. Niillä sujuu leikit yllättävän hyvin, eilenkin olivat biitsillä ja pelasivat fudista. Siinä puhutellaan toista nimellä "kamu". Jengeinä on usein Kaapot ja Kanervat tai Daavidit ja Goljatit. Silloin tosin Minikäävältä karkaa mopo käsistä ja se hakee miekkansa ja örisee. Sellainen käytös ei siskon mielestä kuulu pelikentälle. Minikääpä leikkii myös usein tonttua. Eilen tontulla oli rahoja ja muita aarteita, Mies oli isätonttu ja minä tietenkin äiti. Vanhemmat istuivat läppärit sylissään ja välillä tonttu kävi halaamassa. Mukava leikki. Illalla ne raha-aarteet löytyivät sitten uikkareista, pippelin ympäriltä.
Ai niin, tiedättekö te, mitä tarkoittaa viisas? Keskustelimme lasten kanssa heidän nimistään, Kanervasta, Pyrystä ja Paavalista. Sofia vaati vähän enemmän selittelyä, ja kerroin, että viisas on sellainen, joka saattaa tietää paljon kaikista asioista mutta on ennenkaikkea hyvä ja ymmärtäväinen ihminen. Minikäävän katse kirkastui oivalluksesta, ja hän huudahti: "Äiti!"
Viime viikolla sain vihdoin ihme spurtin näiden vauva-asioiden kanssa. Minikääpä oli viikonlopun vatsataudissa ja sunnuntai-iltana mieheltä napsahti selkä ja se makasi muutaman päivän liikuntakyvyttömänä sohvalla. Silloin päätin toimia. Roudasin kellarista pinniksen (yksi jalka on edelleen kateissa), turvakaukalon ja hoitoalustan. Lajittelin kaikki Minikäävän pieneksi jääneet vaatteet säilytettäviin ja eteenpäin annettaviin ja itkin, kun Miniäinen ei ole enää vauva (vaan sen kolme vuotta). Tässä välissä Kääpä sai vatsataudin, mutta minä vain jatkoin. Pesin kaikki Heinä-Karhun vaatteet ja järjestin ne kaappiin. Pakkasin sairaalakassin ja valitsin kotiintulovaatteet Miehen kanssa. Ja käväisin neuvolassa todetakseni, että kahdessa viikossa on tullut kolme kiloa turvotusta ja verenpaine oli koholla. Sain kehotuksen ottaa vähän rauhallisemmin. Tuota turvotusta en ollut kaikessa hässäkässä edes huomannut, mutta neuvolassa sain todenteolla riuhtoa sormuksia irti. Nyt nolottaa kulkea ilman sormuksia maha pystyssä parin vaahtosammuttimen kanssa, luulevat vielä huonoksi naiseksi. Tosin näytän pikemminkin lestadiolaiselta: kulahtaneet hiukset nutturalla, ei meikkiä, päällä parhaat päivänsä nähnyt villakangastakki.
Subscribe to:
Posts (Atom)