Pohdimme torstai-iltana, että olisiko nyt sopiva hetki tehdä reissu Joutsaan. Perjantaina puolilta päivin päätimme, että sinne mennään, vaikka itseäni pitkähkö ajorupeama perjantai-iltana huonossa kelissä ei houkutellut.
Pakkasimme Kääpäin kanssa kamppeet ja menimme päiksyille. Heräsimme 17.15 Miehen tullessa kotiin, tai siis Käävät jatkoivat tyytyväisenä uniaan. Kuin ihmeen kaupalla olimme kuitenkin puolen tunnin kuluttua koko remmi romppeineen autossa ja 17.52 starttasimme kohti Joutsaa.
Lapsilla jäi välipala saamatta eikä evääksikään ollut kuin porkkanoita. Vihdoin pääsimme Heinolaan, jossa saimme ruokaa. Kävimme myös kaupassa ja mökille saavuimme puoli yhdeltätoista. Ei mikään ihanteellinen saapumisaika lapsiperheelle, mutta onneksi pappa oli lämmittänyt mökin valmiiksi, joten tuuppasimme vain ipanat parvelle. Kumpikaan ei ollut nukkunut yhtään matkalla, taisi olla niin jännittävää olla pitkästä aikaa kunnolla reissun päällä.
Mökillä oli taivaallista: lojuimme, ulkoilimme ja kyläilimme. Pappa kävi meitä moikkaamassa lauantaina (pappa yöpyi siis isomummon luona kirkolla) ja illalla suuntasimme Miehen R-kummin luo. Saimme ison kasan herkkuja. Koira ei ollut oikein sinut kääpäin kanssa ja kävi näykkäisemässä Minikääpää pariin otteeseen ukkelin leikkiessä lattialla autoilla. Juttelimme asiasta ja ainakaan vielä ei poika näytä pelkäävän koiria, hyvä niin.
Sunnuntaina tapasimme H-enon grillillä. Joutsasta saa kyllä maailman parhaan hampparin, Talon erikoisen. Siinä on vaikka mitä ja bonuksena tuorejuustoa. Sellaisen saadakseen ajaa kyllä mielellään kolmisen tuntia suuntaansa. Lopuksi kyläilimme vielä isomummon luona. Lisää herkkuja ja lapsille tikkareita. Lapset kutsuvatkin häntä tikkarimummoksi, meillä on myös pillimehumummi.
Paluumatka oli aika rankka, tämän mahan kanssa ajaminen on aika tuskaista, kun asentoa ei voi vaihtaa. Lisäksi oli loskakeli ja aurinko paistoi siten, ettei tuulilasista nähnyt oikein mitään. Ja silti piti ajaa ylinopeutta motarilla. Mutta hengissä päästiin kotiin.
No comments:
Post a Comment