Nämäkin piti kirjoittaa talteen.
Tankkasimme Muurlassa ja menin sisälle maksamaan.
-No kui pal sää ny otit?
-Ai mitä? Siis en mä tiiä!
-No, mää meen ulos kattoo.
Oli sellanen mekaaninen mittari ja summa olisi itse pitänyt painaa mieleen.
Toinen maalaisjuttu tapahtui meillä Laaksolahdessa. Hain perhettä kerhosta. Arvelin, että pojat ovat kaupassa, kun Käävän kerho jatkuu tunnin pidempään kuin Minikäävän. Kysyin myyjältä, onko tästä mennyt ohi mies kahden pojan kanssa, toinen kävelee ja toinen on kärryissä.
-No, ei niitä nyt voi kaikkia muistaa, vastasi myyjä, mutta jatkoi sitten:
-Vai oliko sillä musta takki?
-Alfa-merkkinen?
-Tumma tukka?
-Vähän partaa?
Mun Mies.
Wednesday, March 31, 2010
Touko 1 v.
Eilen juhlittiin. Paikalle pääsivät R- ja M-kummit, mummo, pappa, mummi, vaari ja A-täti. Oli aika hulina!
Toukolainen oppi uuden taidonkin, taaperokärryjen työntämisen eteenpäin ja peruuttaen. No, kuuluuhan taaperon toki kärryä työnnelläkin. Välillä piti mennä itse kyytiin ja istuskella kärryn laidalla polleana.
Kakkukynttilä piti puhaltaa kahteen kertaan, kun vieraita saapui parissa erässä, ja se olisi ollut mahdotonta ilman isosiskon ja -veikan apua. Kakun syönti sentään sujui ihan omin voimin. Kakku maistui ja välillä piti heiluttaa päätä onnellisena.
Myös pakettien avaaminen oli mieluista, erityisesti ne pakettinarut. Toukolainen sai Name itin farkkuhaalarit ja Mayoralin vihreän pikeepaidan, Jukka-palikkalaatikon, Plaston traktorin, FP:n kannettavan koulun ja Tomppa on iso -kirjan. Sisko teki Toukolaiselle lahjaksi oman kirjan ja veikka lahjoitti omista pehmoistaan pienen pupun. Kyllä ukon kelpasi.
Koska sunnuntain virpominen jäi vähän lyhyeen äidin väsymyksen takia, oli kääville luvattu, että ne saavat virpoa synttärivieraat sitten keskiviikkona. Kaksi pientä noitaa hoitikin homman varsin mallikkaasti ja aika paljon tuli saalistakin, jopa yksi kolikko! Kääpä laskeskeli, että se on syönyt jo viisi Kinderiä tänä pääsiäisenä. Eilen meni ainakin kolme ja yksi puputikkari ja muutama Muumi-tikkari päälle. Mies vielä yritti, että säästetään herkut namipäiväksi mutta minä hellyin ja niin ne vaan mättivät niitä namejaan onnellisina. Toukolainenkin oli kakun jäljiltä ihan sokerihumalassa ja heräsi kesken unien sänkyyn taputtamaan.
Nyt ei ole sitten talossa vauvoja, ainakaan vuoteen. Mutta kuka tietää, josko meille vielä joskus sellainen saapuisi. Mutta nyt keskitytään näihin kolmeen kääpään. Yhteen, jolta heiluu jo kolmas hammas, toiseen, jolle on juuri puhjennut kolmas hammas ja kolmanteen, joka suunnittelee yksikerroksisen talon rakentamista hänelle ja Iinalle ja äidin olisi hyvä asua siellä myös. Kaupassa ei tarvitse käydä, sillä lehmät antavat heille maitoa ja kanat munia. Maitotölkit pitää sentään taitella itse.
Ai niin, paras juttu meinasi unohtua: olimme Muurlassa isojen kääpien kanssa silloin viikonloppuna ja Mies ja Toukolainen viettivät äijäaikaa ihan kahdestaan. Ne kuuntelivat vihaamaani musiikkia ja katsoivat Doctor Philliä. Touko istui haara-asennossa lattialla ja tuijotti vakavana. Välillä tunnelma tiivistyi, vauva imi tuttia ja tuijotti, kunnes sitten saatiin case loppuun ja päästiin taputtamaan. Ensin varovasti ja sitten riehakkaasti. Oli kiva, kun sai taputtaa muiden mukana. Mies ja Touko taputtivat ja sitten taas vakavoiduttiin. Jakson lopussa sai taputtaa monta minuuttia putkeen. Aikuisten ja vauvojen maailmat kohtasivat.
Toukolainen oppi uuden taidonkin, taaperokärryjen työntämisen eteenpäin ja peruuttaen. No, kuuluuhan taaperon toki kärryä työnnelläkin. Välillä piti mennä itse kyytiin ja istuskella kärryn laidalla polleana.
Kakkukynttilä piti puhaltaa kahteen kertaan, kun vieraita saapui parissa erässä, ja se olisi ollut mahdotonta ilman isosiskon ja -veikan apua. Kakun syönti sentään sujui ihan omin voimin. Kakku maistui ja välillä piti heiluttaa päätä onnellisena.
Myös pakettien avaaminen oli mieluista, erityisesti ne pakettinarut. Toukolainen sai Name itin farkkuhaalarit ja Mayoralin vihreän pikeepaidan, Jukka-palikkalaatikon, Plaston traktorin, FP:n kannettavan koulun ja Tomppa on iso -kirjan. Sisko teki Toukolaiselle lahjaksi oman kirjan ja veikka lahjoitti omista pehmoistaan pienen pupun. Kyllä ukon kelpasi.
Koska sunnuntain virpominen jäi vähän lyhyeen äidin väsymyksen takia, oli kääville luvattu, että ne saavat virpoa synttärivieraat sitten keskiviikkona. Kaksi pientä noitaa hoitikin homman varsin mallikkaasti ja aika paljon tuli saalistakin, jopa yksi kolikko! Kääpä laskeskeli, että se on syönyt jo viisi Kinderiä tänä pääsiäisenä. Eilen meni ainakin kolme ja yksi puputikkari ja muutama Muumi-tikkari päälle. Mies vielä yritti, että säästetään herkut namipäiväksi mutta minä hellyin ja niin ne vaan mättivät niitä namejaan onnellisina. Toukolainenkin oli kakun jäljiltä ihan sokerihumalassa ja heräsi kesken unien sänkyyn taputtamaan.
Nyt ei ole sitten talossa vauvoja, ainakaan vuoteen. Mutta kuka tietää, josko meille vielä joskus sellainen saapuisi. Mutta nyt keskitytään näihin kolmeen kääpään. Yhteen, jolta heiluu jo kolmas hammas, toiseen, jolle on juuri puhjennut kolmas hammas ja kolmanteen, joka suunnittelee yksikerroksisen talon rakentamista hänelle ja Iinalle ja äidin olisi hyvä asua siellä myös. Kaupassa ei tarvitse käydä, sillä lehmät antavat heille maitoa ja kanat munia. Maitotölkit pitää sentään taitella itse.
Ai niin, paras juttu meinasi unohtua: olimme Muurlassa isojen kääpien kanssa silloin viikonloppuna ja Mies ja Toukolainen viettivät äijäaikaa ihan kahdestaan. Ne kuuntelivat vihaamaani musiikkia ja katsoivat Doctor Philliä. Touko istui haara-asennossa lattialla ja tuijotti vakavana. Välillä tunnelma tiivistyi, vauva imi tuttia ja tuijotti, kunnes sitten saatiin case loppuun ja päästiin taputtamaan. Ensin varovasti ja sitten riehakkaasti. Oli kiva, kun sai taputtaa muiden mukana. Mies ja Touko taputtivat ja sitten taas vakavoiduttiin. Jakson lopussa sai taputtaa monta minuuttia putkeen. Aikuisten ja vauvojen maailmat kohtasivat.
Kiirettä pukkaa
Meillä on ollut viime aikoina ihan leppoisia viikonloppuja, mutta tämä ei sitä todellakaan ollut.
Perjantain työpäivä sujui oikein mallikkaasti ja sain hommat pakettiin. Nappasin kaverin kyytiin Pasilasta, haimme isommat lapset ja ajoimme ystävien mökille. 23 tuntia mökkeilyä oli täydellisen rentouttavaa, etenkin kun Mies ja Toukolainen jäivät kotijoukoiksi.
No, lauantaina kahdelta oli lähdettävä kotia kohti, sillä lapset oli kutsuttu synttäreille. Kolme tuntia nelivuotissynttäreitä saksaksi oli aika moista ja korvissa soi, kun päästiin kotiin.
Kelloja siirrettiin la-su-välisenä yönä, joka tarkoitti, että minun piti sännätä pirun aikaisi sunnuntaina rakentajakouluun. Kolme tuntia koulua oli ihanaa ja sen jälkeen juoksin vielä messut läpi.
Minä haluan rakentaa talon!
Nyt sitten pohdin, että rakentaisimmeko omakotitalon jonnekin näille main vai sitten mökin Kärkölään. Olen ihan fiiliksissä jälkimmäisestä vaihtoehdosta: lapset voisivat käydä koulunsa täällä ja sitten kesät ja viikonloppuja voitaisiin olla tuolla mökillä. Sieltä ajelisi kyllä töihinkin kesällä, mutta ei kyllä ympäri vuoden.
No, tätä nyt sitten pähkäilen. Sunnuntaina kävin vielä lasten kanssa virpomassa ja sitten olinkin kyllä niin sippi, ettei mitään rajaa. Viikonloppu suoritettu.
Maanantaina saimme vieraaksemme ystäväperheen. Ilta oli yllättävän rauhallinen siihen nähden, että talossa oli viisi 0-5-vuotiasta. Leikit sujuivat ja aikuiset saivat jutella, asunnoista, kuinkas muuten.
Ääh. Pitäisikö tässä nyt sitten ruveta rakentamaan mökkiä?
Perjantain työpäivä sujui oikein mallikkaasti ja sain hommat pakettiin. Nappasin kaverin kyytiin Pasilasta, haimme isommat lapset ja ajoimme ystävien mökille. 23 tuntia mökkeilyä oli täydellisen rentouttavaa, etenkin kun Mies ja Toukolainen jäivät kotijoukoiksi.
No, lauantaina kahdelta oli lähdettävä kotia kohti, sillä lapset oli kutsuttu synttäreille. Kolme tuntia nelivuotissynttäreitä saksaksi oli aika moista ja korvissa soi, kun päästiin kotiin.
Kelloja siirrettiin la-su-välisenä yönä, joka tarkoitti, että minun piti sännätä pirun aikaisi sunnuntaina rakentajakouluun. Kolme tuntia koulua oli ihanaa ja sen jälkeen juoksin vielä messut läpi.
Minä haluan rakentaa talon!
Nyt sitten pohdin, että rakentaisimmeko omakotitalon jonnekin näille main vai sitten mökin Kärkölään. Olen ihan fiiliksissä jälkimmäisestä vaihtoehdosta: lapset voisivat käydä koulunsa täällä ja sitten kesät ja viikonloppuja voitaisiin olla tuolla mökillä. Sieltä ajelisi kyllä töihinkin kesällä, mutta ei kyllä ympäri vuoden.
No, tätä nyt sitten pähkäilen. Sunnuntaina kävin vielä lasten kanssa virpomassa ja sitten olinkin kyllä niin sippi, ettei mitään rajaa. Viikonloppu suoritettu.
Maanantaina saimme vieraaksemme ystäväperheen. Ilta oli yllättävän rauhallinen siihen nähden, että talossa oli viisi 0-5-vuotiasta. Leikit sujuivat ja aikuiset saivat jutella, asunnoista, kuinkas muuten.
Ääh. Pitäisikö tässä nyt sitten ruveta rakentamaan mökkiä?
Wednesday, March 24, 2010
Toukolaista
On jo pitkään pitänyt raportoida Toukolaisen uusi taito, mutta niin vaan se on jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Mutta siis:
taisi olla viime viikolla, kun Touko-poika hoksasi, miten noustaan seisomaan. Aiemmin se on kyllä seisoskellut ilman tukea, mutta vain siten, että on kivunnut ensin pystyyn vaikka sohvan laitaan ja siitä sitten irrottanut.
Nyt lapsi punkesi keskeltä lattiaa ylös, v a r o v a s t i, ja kun homma onnistui, selkä kaarelle ja ihan himmeä tuuletus. "Hyvä Toukoo", muut kannustivat, ja Toukolainen örisi innoissaan.
Ja sama homma sitten uudestaan. Ja uudestaan. Välillä pepulleen ja taas ylös. Tuuletusta ja örinää.
taisi olla viime viikolla, kun Touko-poika hoksasi, miten noustaan seisomaan. Aiemmin se on kyllä seisoskellut ilman tukea, mutta vain siten, että on kivunnut ensin pystyyn vaikka sohvan laitaan ja siitä sitten irrottanut.
Nyt lapsi punkesi keskeltä lattiaa ylös, v a r o v a s t i, ja kun homma onnistui, selkä kaarelle ja ihan himmeä tuuletus. "Hyvä Toukoo", muut kannustivat, ja Toukolainen örisi innoissaan.
Ja sama homma sitten uudestaan. Ja uudestaan. Välillä pepulleen ja taas ylös. Tuuletusta ja örinää.
Tuesday, March 23, 2010
Kiirettä pitää
Viikonloppu oli taas ihana kaiken sen hässäkän jälkeen.
Lauantaina osallistuimme yhteisvastuutapahtumaan täällä Laaksolahdessa. Oli ongintaa, kasvomaalausta, palo- ja poliisiautot, halikoiria, partiolaisia, makkaraa ja vohveleita.
Hienoin juttu olivat tietenkin nuo autot. Niissä sai käydä sisälläkin. Käävät rupattelivat palomiesten kanssa ja saivat kokeilla tulipalon sammuttamistakin. Molemmat käävät uskalsivat ja Kääpä halusi kokeilla toisenkin kerran.
Seuraavaksi menimme kasvomaalaukseen. Kääpä otti poskeen pienen, kultaisen sydämen ja Minikäävälle tein Muumipapan hattuineen. Kääpä löysi myös ystävänsä ja ne riensivät uudestaa paloautoille. Me menimme Minikäävän kanssa onkimaan. Lapsi sai rusinoita ja retkihaarukan ja -veitsen. Kääpä onki myöhemmin ja sai rusinoita ja tarroja.
Molemmat olivat ihan onnessaan ja päättivät mennä laavuun istuskelemaan. Siellä ne sitten kököttivät lierihatut päässään, rupattelivat partiolaisten kanssa ja tarjosivat niille rusinoita.
Tapasimme myös lasten vanhan hoitajan päiväkodista. Kääpä oli riemuissaan, mutta Minikääpä ei tunnistanut. Yritin vihjata, että te olettekin sitten molemmat entisiä seeproja, mutta edelleenkään eivät kellot soineet. Vasta autossa Minikääpä hoksasi: "Siis oliko se ihan tavallinen Katri?"
Likat sai makkarat ja pojat vohvelit, ostimme vähän leluja kirppikseltä ja valitsimme puusta lapsille rukouskortit. Sitten olikin aika jättää tämä ihanan rauhallinen tapahtuma ja sännätä marketin hulinaan.
Lapset ovat saaneet synttärilahjaksi omia rahoja, ja nyt ne keksivät viimein niille käyttöä. Kääpä osti Muumipapan työkalut ja Minikääpä Muumitalon. Myyrmannissa oli joku hässäkkä ja käävät väsyivät tyystin. Ne makailivat lattialla ja odottivat kotiinpääsyä. No, saimme sentään ruokaakin ja pääsimme vihdoin kotiin. Mies kokosi Muumipapan työkalupakkia ja minä Muumitaloa.
Ilta menikin sitten oikein mukavasti, sillä päätimme järjestää Muumijuhlat. Levitimme kaksi suurta Muumi-päiväpeittoa olkkariin, tunnistimme Muumi-soittimia ja muumilaaksolaisia, herkuttelimme, katsoimme Poliisimestari-jakson, piirsimme Muumi-taidetta piparkakkumuoteilla ja luimme vähän matkaa pyrstötähteä. Ipanat sippasivat aika helposti, Toukolainen nukkui juhlien ajan.
Sunnuntaina menimme Käävän kanssa pyhikseen, Miniäinen jäi mieluummin kotiin siivoamaan. Ja illalla saimme sitten vielä vieraita Ymmerstasta. Lapsilla sujui leikit ja aikuiset sai juoruilla.
Eilen jouduimme viemään pienimmän käävän lekuriin. Se oli ollut jo useamman päivän kröhäinen ja heräillyt parina yönä puolen tunnin välein. No, syykin selvisi: ukolla oli korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus, tuttu setti vuoden takaa.
Saimme neljää lääkettä ja tämä lapsemme on sellainen, ettei se suostu nielemään mitään lääkkeitä. Aiemmat kaksi ovat pitäneet kaikista mahdollisista lääkkeistä ja imeneet niitä tyytyväisinä ruiskusta, mutta Toukolainen ei toimi näin. Se taistelee viimeiseen asti ja kun aikuinen pitää poskista kiinni, on ukon pakko niellä mömmöt.
No, kunpa se antibiootti rupeisi nyt pian vaikuttamaan. On se vaan niin ressukka, kun nenä on tukossa, korviin sattuu ja hammaskin on puhkeamassa. Mutta reipas mies se on, pieni patukkaa leikkii sinnikkäästi muiden kanssa ja käy välillä vähän sylissä inisemässä.
Tänään juodaankin sitten Minikäävän nimpparikahvit. Miniäinen on odottanut juhlia kovasti ja erityisesti erästä kummia on ikävä. Kakkuna on Minikäävän valitsemaa vaaleanpunaista sydänkakkua, ihan parasta.
Lauantaina osallistuimme yhteisvastuutapahtumaan täällä Laaksolahdessa. Oli ongintaa, kasvomaalausta, palo- ja poliisiautot, halikoiria, partiolaisia, makkaraa ja vohveleita.
Hienoin juttu olivat tietenkin nuo autot. Niissä sai käydä sisälläkin. Käävät rupattelivat palomiesten kanssa ja saivat kokeilla tulipalon sammuttamistakin. Molemmat käävät uskalsivat ja Kääpä halusi kokeilla toisenkin kerran.
Seuraavaksi menimme kasvomaalaukseen. Kääpä otti poskeen pienen, kultaisen sydämen ja Minikäävälle tein Muumipapan hattuineen. Kääpä löysi myös ystävänsä ja ne riensivät uudestaa paloautoille. Me menimme Minikäävän kanssa onkimaan. Lapsi sai rusinoita ja retkihaarukan ja -veitsen. Kääpä onki myöhemmin ja sai rusinoita ja tarroja.
Molemmat olivat ihan onnessaan ja päättivät mennä laavuun istuskelemaan. Siellä ne sitten kököttivät lierihatut päässään, rupattelivat partiolaisten kanssa ja tarjosivat niille rusinoita.
Tapasimme myös lasten vanhan hoitajan päiväkodista. Kääpä oli riemuissaan, mutta Minikääpä ei tunnistanut. Yritin vihjata, että te olettekin sitten molemmat entisiä seeproja, mutta edelleenkään eivät kellot soineet. Vasta autossa Minikääpä hoksasi: "Siis oliko se ihan tavallinen Katri?"
Likat sai makkarat ja pojat vohvelit, ostimme vähän leluja kirppikseltä ja valitsimme puusta lapsille rukouskortit. Sitten olikin aika jättää tämä ihanan rauhallinen tapahtuma ja sännätä marketin hulinaan.
Lapset ovat saaneet synttärilahjaksi omia rahoja, ja nyt ne keksivät viimein niille käyttöä. Kääpä osti Muumipapan työkalut ja Minikääpä Muumitalon. Myyrmannissa oli joku hässäkkä ja käävät väsyivät tyystin. Ne makailivat lattialla ja odottivat kotiinpääsyä. No, saimme sentään ruokaakin ja pääsimme vihdoin kotiin. Mies kokosi Muumipapan työkalupakkia ja minä Muumitaloa.
Ilta menikin sitten oikein mukavasti, sillä päätimme järjestää Muumijuhlat. Levitimme kaksi suurta Muumi-päiväpeittoa olkkariin, tunnistimme Muumi-soittimia ja muumilaaksolaisia, herkuttelimme, katsoimme Poliisimestari-jakson, piirsimme Muumi-taidetta piparkakkumuoteilla ja luimme vähän matkaa pyrstötähteä. Ipanat sippasivat aika helposti, Toukolainen nukkui juhlien ajan.
Sunnuntaina menimme Käävän kanssa pyhikseen, Miniäinen jäi mieluummin kotiin siivoamaan. Ja illalla saimme sitten vielä vieraita Ymmerstasta. Lapsilla sujui leikit ja aikuiset sai juoruilla.
Eilen jouduimme viemään pienimmän käävän lekuriin. Se oli ollut jo useamman päivän kröhäinen ja heräillyt parina yönä puolen tunnin välein. No, syykin selvisi: ukolla oli korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus, tuttu setti vuoden takaa.
Saimme neljää lääkettä ja tämä lapsemme on sellainen, ettei se suostu nielemään mitään lääkkeitä. Aiemmat kaksi ovat pitäneet kaikista mahdollisista lääkkeistä ja imeneet niitä tyytyväisinä ruiskusta, mutta Toukolainen ei toimi näin. Se taistelee viimeiseen asti ja kun aikuinen pitää poskista kiinni, on ukon pakko niellä mömmöt.
No, kunpa se antibiootti rupeisi nyt pian vaikuttamaan. On se vaan niin ressukka, kun nenä on tukossa, korviin sattuu ja hammaskin on puhkeamassa. Mutta reipas mies se on, pieni patukkaa leikkii sinnikkäästi muiden kanssa ja käy välillä vähän sylissä inisemässä.
Tänään juodaankin sitten Minikäävän nimpparikahvit. Miniäinen on odottanut juhlia kovasti ja erityisesti erästä kummia on ikävä. Kakkuna on Minikäävän valitsemaa vaaleanpunaista sydänkakkua, ihan parasta.
Friday, March 19, 2010
Viikko 11/2010
Tällä viikolla olemme todella ahkeroineet.
Minä tietenkin hoidan nämä työ- ja kouluhommat ja Mies kodin ja lapset, mutta sen lisäksi olemme saaneet hoidettua monia pitkään rassanneita juttuja.
Tiistaina vein auton huoltoon. Tajusin kerrankin jäädä odottelemaan huollon valmistumista. Aiemmin olen jättänyt auton päiväksi huoltoon ja seikkaillut sitten busseilla. Viime kevät oli erityisen haastava, sillä huolto oli juuri Toukolaisen syntymän jälkeen ja olin vielä aika tokkurainen alituisen valvomisen ja hormonihuurujen vuoksi enkä meinannut löytää Olarin Vehoa. No, tällä kertaa sain ajan Pitskuun ja koska olen nyt enemmän järjissäni, oli reissu ihan mukava. Hörpin kaksi tuntia capua ja laskin kemmaa. Miinusta tuli tietenkin tuolta päivältä, mutta sain tunnit loppuviikosta kasaan kumminkin. Nyt oli siis huolto hoidettu.
Illalla olin koulussa ja kävin samalla katsomassa tätiäni sairaalassa. Enonikin oli paikalla ja tunnin ajan sain kuunnella juttuja lapsuudestani ja sukumme historiasta. Oli kyllä tosi mielenkiintoista ja huomasin, että ehkä minullakin on juuret, joita olen itselleni kovasti kaipaillut.
Keskiviikolle Mies oli varannut lapsille parturiajat heti kerhon jälkeen. Suuntasin suoraan töistä parturiin Miehen avuksi. Mettinen istuskeli rattaissaan ja päätimme aloittaa Minikäävästä. Hän nostikin sitten ihan kamalan metakan, kun ilmeisesti kammattiin vähän kovakouraisemmin. Ikinä ennen ei Miniäinen ole itkenyt parturissa, mutta nyt on sekin nähty. Seuraavaksi leikattiin Käävän tukka ja siitä tuli oikein sievä. Kampaaja vielä föönäsi vähän latvoja ja likka oli sievä kuin rusina.
Koska seuraavaan asiakkaaseen oli aikaa puoli tuntia, päätimme myös tasata minulta latvat. Hiusten päät alkoivatkin olla aika hamppua, mikä ei toki sinänsä haittaa, kun pidän tukkaa aina nutturalla. No, nyt sitten pestiin ja leikattiin vielä minunkin hiukseni ja olen jopa ollut kaksi päivää töissä hiukset auki! Ooh.
Mies meni lasten kanssa etukäteen autoon ja minä jäin maksamaan. Vähän kauhistutti, kun olen kuullut hirveitä summia, mitä naisten hiustenleikkuusta joutuu maksamaan. No, summa ei ollut ihan hirveä - rouva laskutti meiltä kolmelta yhteensä 45 euroa :) Ja auton kahden tunnin huoltoon oli eilen mennyt 400.
No, sitten oli tukat leikattu, mieskin oli käynyt juuri viime viikolla. Menimme Hämpyn Mäkkiin ja siskon luo kylään. Ehdimme nähdä myös vilauksen vaarista, joka oli menossa työjuttuihin veikan kanssa. Jotain valoja siis menivät tarkastamaan. Parturissa oli ollut koira ja siskolla kissoja, joten Miehen oli pakko jossain välissä luovuttaa ja pääsimme ihan ihmisten aikaan kotiinkin.
Torstaille olin sitten varannut katsastuksen, elämäni ensimmäisen. Jos huollossa sai capua, sai täällä katsastuksessa vielä parempaa capua ja ässäkeksejä päälle. Kyllä kelpasi, ja aikaa meni 20 minsaa ja toinen mokoma matkoihin. Ei paha. Ja tuota katsastusta olin jännittänyt etukäteen vaikka kuinka.
Opetin tostaina taas myös vähän matikkaa. Oli oikein ihanaa! Torstaina oli vikat sessiot ja nyt vaan pidetään peukkuja, että likalla on hyvä laskufiilis keskiviikkona.
Illalla kävimme kääpäin kanssa suihkussa ja kylvyssä ja vietimme elokuvailtaa. Kesken Totoron soi ovikello ja L&B-vaatteet saapuivat. Saimme Käävän kanssa samanlaiset turkoosit mekot ja valkoiset leggarit, aivan ihanat! Miniäinen sai kaksi uutta puolipooloa ja hippaloikin sitten loppuillan pelkkä punainen poolo päällään. Toukolaiselle oli tilattu elänbody ja myssy, ihanat nekin!
Minikääpä söi niin paljon suolapähkinöitä, ettei sille oikein uponnut iltapala, mutta kasvupyrähdys-Kääpä kyllä söi. Pötkötin Käävän kanssa yläsängyssä ja luimme vanhan Muumi-klassikon. Kääpä sai sen 2-vuotislahjaksi ja silloin sitä piti lukea monta kertaa päivässä.
Tälle vuodelle on luvassa monenmoista jännitystä. Pientä jännitystä aiheuttavat tietenkin nämä työkuviot, mutta isoista jännityksistä tein oikein jännitysten janan. Seuraava iso juttu tapahtuu viikolla 15, kun saadaan tietää Käävän eskaripaikka. Sen jälkeen pitäisi aika pian tietää, mihin pienet ukot on lykätty. Kunpa nyt vain pääsisivät samaan hoitopaikkaan!
Ajatelkaa, meidän Kääpäläinen menee eskariin! Puhuttiin Miehen kanssa, että nykyään ne laittaa kyllä vauvoja ihan kouluunkin asti, esimerkiksi se yhden Lotta-vauvan. No, kai se on vain hyväksyttävä, että käävät kasvaa ja kohta sitten ostetaan yhdessä Ikeasta astiasto omaan kotiin.
Minä tietenkin hoidan nämä työ- ja kouluhommat ja Mies kodin ja lapset, mutta sen lisäksi olemme saaneet hoidettua monia pitkään rassanneita juttuja.
Tiistaina vein auton huoltoon. Tajusin kerrankin jäädä odottelemaan huollon valmistumista. Aiemmin olen jättänyt auton päiväksi huoltoon ja seikkaillut sitten busseilla. Viime kevät oli erityisen haastava, sillä huolto oli juuri Toukolaisen syntymän jälkeen ja olin vielä aika tokkurainen alituisen valvomisen ja hormonihuurujen vuoksi enkä meinannut löytää Olarin Vehoa. No, tällä kertaa sain ajan Pitskuun ja koska olen nyt enemmän järjissäni, oli reissu ihan mukava. Hörpin kaksi tuntia capua ja laskin kemmaa. Miinusta tuli tietenkin tuolta päivältä, mutta sain tunnit loppuviikosta kasaan kumminkin. Nyt oli siis huolto hoidettu.
Illalla olin koulussa ja kävin samalla katsomassa tätiäni sairaalassa. Enonikin oli paikalla ja tunnin ajan sain kuunnella juttuja lapsuudestani ja sukumme historiasta. Oli kyllä tosi mielenkiintoista ja huomasin, että ehkä minullakin on juuret, joita olen itselleni kovasti kaipaillut.
Keskiviikolle Mies oli varannut lapsille parturiajat heti kerhon jälkeen. Suuntasin suoraan töistä parturiin Miehen avuksi. Mettinen istuskeli rattaissaan ja päätimme aloittaa Minikäävästä. Hän nostikin sitten ihan kamalan metakan, kun ilmeisesti kammattiin vähän kovakouraisemmin. Ikinä ennen ei Miniäinen ole itkenyt parturissa, mutta nyt on sekin nähty. Seuraavaksi leikattiin Käävän tukka ja siitä tuli oikein sievä. Kampaaja vielä föönäsi vähän latvoja ja likka oli sievä kuin rusina.
Koska seuraavaan asiakkaaseen oli aikaa puoli tuntia, päätimme myös tasata minulta latvat. Hiusten päät alkoivatkin olla aika hamppua, mikä ei toki sinänsä haittaa, kun pidän tukkaa aina nutturalla. No, nyt sitten pestiin ja leikattiin vielä minunkin hiukseni ja olen jopa ollut kaksi päivää töissä hiukset auki! Ooh.
Mies meni lasten kanssa etukäteen autoon ja minä jäin maksamaan. Vähän kauhistutti, kun olen kuullut hirveitä summia, mitä naisten hiustenleikkuusta joutuu maksamaan. No, summa ei ollut ihan hirveä - rouva laskutti meiltä kolmelta yhteensä 45 euroa :) Ja auton kahden tunnin huoltoon oli eilen mennyt 400.
No, sitten oli tukat leikattu, mieskin oli käynyt juuri viime viikolla. Menimme Hämpyn Mäkkiin ja siskon luo kylään. Ehdimme nähdä myös vilauksen vaarista, joka oli menossa työjuttuihin veikan kanssa. Jotain valoja siis menivät tarkastamaan. Parturissa oli ollut koira ja siskolla kissoja, joten Miehen oli pakko jossain välissä luovuttaa ja pääsimme ihan ihmisten aikaan kotiinkin.
Torstaille olin sitten varannut katsastuksen, elämäni ensimmäisen. Jos huollossa sai capua, sai täällä katsastuksessa vielä parempaa capua ja ässäkeksejä päälle. Kyllä kelpasi, ja aikaa meni 20 minsaa ja toinen mokoma matkoihin. Ei paha. Ja tuota katsastusta olin jännittänyt etukäteen vaikka kuinka.
Opetin tostaina taas myös vähän matikkaa. Oli oikein ihanaa! Torstaina oli vikat sessiot ja nyt vaan pidetään peukkuja, että likalla on hyvä laskufiilis keskiviikkona.
Illalla kävimme kääpäin kanssa suihkussa ja kylvyssä ja vietimme elokuvailtaa. Kesken Totoron soi ovikello ja L&B-vaatteet saapuivat. Saimme Käävän kanssa samanlaiset turkoosit mekot ja valkoiset leggarit, aivan ihanat! Miniäinen sai kaksi uutta puolipooloa ja hippaloikin sitten loppuillan pelkkä punainen poolo päällään. Toukolaiselle oli tilattu elänbody ja myssy, ihanat nekin!
Minikääpä söi niin paljon suolapähkinöitä, ettei sille oikein uponnut iltapala, mutta kasvupyrähdys-Kääpä kyllä söi. Pötkötin Käävän kanssa yläsängyssä ja luimme vanhan Muumi-klassikon. Kääpä sai sen 2-vuotislahjaksi ja silloin sitä piti lukea monta kertaa päivässä.
Tälle vuodelle on luvassa monenmoista jännitystä. Pientä jännitystä aiheuttavat tietenkin nämä työkuviot, mutta isoista jännityksistä tein oikein jännitysten janan. Seuraava iso juttu tapahtuu viikolla 15, kun saadaan tietää Käävän eskaripaikka. Sen jälkeen pitäisi aika pian tietää, mihin pienet ukot on lykätty. Kunpa nyt vain pääsisivät samaan hoitopaikkaan!
Ajatelkaa, meidän Kääpäläinen menee eskariin! Puhuttiin Miehen kanssa, että nykyään ne laittaa kyllä vauvoja ihan kouluunkin asti, esimerkiksi se yhden Lotta-vauvan. No, kai se on vain hyväksyttävä, että käävät kasvaa ja kohta sitten ostetaan yhdessä Ikeasta astiasto omaan kotiin.
Sunday, March 07, 2010
Kevät!
Olemme olleet koko remmi flunssassa, mutta viime viikonloppuna oli jo koko porukka terveenä. Viikonlopulle olikin sitten kasautunut ihan kiitettävästi ohjelmaa, joten viikkosiivous jäi, mutta sen sijaan
Siivosimme Toukon kanssa kirjastosta Playmobil-leikit pois ja laitoimme taulut seinälle. Samaan syssyyn ripustimme taulut myös lastenhuoneeseen ja nyt on enää muutama taulu jäljellä. Kiinnityskoukut näet loppuivat.
Sain neulekäärmeen valmiiksi. Aloitin kutomisen Kanervan ollessa vauva ja nyt sitten viisi vuotta myöhemmin käärme on totta. Olisin kyllä kutonut pidemmänkin, nyt se sellainen Käävän kokoinen eli noin metrin, mutta harmaa lanka, jolla kudoin joka toisen osan, pääsi loppumaan. Ja mitään uusia lankojahan ei toki osteta. Mutta hieno siitä tuli. Kääpä virkkasi sille vielä pienen keltaisen kaulaliinan. Kääpä oppi siis sormivirkkaamaan ja virkkasi kaulaliinan myös toiselle käärmeelle ja ystävälleen, joka juhli 6-vuotissynttäreitään.
Kääpäin ystävien synttärit ovat ihana juttu. Ja olen todella iloinen, että lapset saavat synttärikutsuja ja nykyisin molemmat pääsevät aina kaikille synttäreille. Tilanne varmaan muuttuu, jos Kanerva saa eskarista omia kavereita, nythän kaikki ystävät ovat vielä yhteisiä. Mutta siis ne synttärit: lahjat, kortit, vaatteet ja lähdöt. Viime tipassa lapset haluavat aina vielä tehdä kortit, enkä minä raaski sitä kieltääkään. Ja hienojahan niistä tulee ja useimmiten ihan ehditäänkin juhliin. Sunnuntaina tosiaan juhlittiin yhtä ystävistä ja lapsia oli paikalla 16! Kun lapset juhlivat, minä sain shoppailla rauhassa. Löysin Käävälle keväthousut ja sitten ostin ruokaa. Ooh mitkä shoppingit. Onneksi meidän Toukolaisella ei ole vielä oikein omia ystäviä, joten voidaan juhlia näitä 1-vuotissynttäreitä nyt maaliskuussa kummien ja sukulaisten voimin.
Saimme vielä vieraita sunnuntai-iltana. Ystäväni saapui kyläilemään 3-vuotiaan tyttärensä kanssa ja Käävän oli hyvin vaikea hahmottaa, mitä sen ikäinen osaa. Kääpä muisteli, että tämä taisi olla niitä pieniä, jotka osaavat jo leikkiä pikkulegoilla. Legoleikit kuitenkin jäivät, sillä käävät päätyivät pelaamaan numeromuistipeliä ja lopuksi rakentelivat duploilla.
Perjantaina raahauduin ysin aikaan niin kuolleena ja raatona kotiin kuin ihminen vain voi. Olin tehnyt reippaasti ylitöitä, käynyt sillä kurssillani ja opiskellut päälle 10 h ja halusin vain nukkua. Lauantaiaamuksi oli sitten sovittu kyläily tuttavaperheen luona. Koska Touko oli vielä vähän räkäinen, päätin mennä sinne isompien kääpäin kanssa kolmistaan. Reippasti lähdimme matkaan. Aluksi oli ulkoilua. Oli pieni kirpakka pakkanen ja aurinko paistoi ihmeen lämpimästi. Jäpitin siinä, käävät leikkivät ja oikein tunsin, miten energia virtasi suoniini. Akut latautuivat. Ulkoilun jälkeen siirryimme sisään pizzantekoon, käävät saivat hoitaa täyteosion. Perheen kolmas lapsi, 6-viikkoinen pieni tyttö, huusi vain. Minikääpä ihmetteli, että miten vauvalla voikin olla niin pieni pää.
Nyt vain kohti uutta viikonloppua. Puolessa välissä viikkoa lintsaan valmennuskurssilta ja pidän lastenvaatekutsut. Pahis mikä pahis.
Niin joo, ihmettelin töissä perjantaina, että mitä tuolla ulkona oikein tapahtuu. Ensin yksi mies tuijotteli vartin ikkunasta ulos ja seuraavaksi eräs rouva seisoskeli siinä ikkunan ääressä toisen mokoman. Uteliasuuteni heräsi, ja päätin mennä kurkkaamaan.
-Lumi sulaa, nainen selvensi.
Siivosimme Toukon kanssa kirjastosta Playmobil-leikit pois ja laitoimme taulut seinälle. Samaan syssyyn ripustimme taulut myös lastenhuoneeseen ja nyt on enää muutama taulu jäljellä. Kiinnityskoukut näet loppuivat.
Sain neulekäärmeen valmiiksi. Aloitin kutomisen Kanervan ollessa vauva ja nyt sitten viisi vuotta myöhemmin käärme on totta. Olisin kyllä kutonut pidemmänkin, nyt se sellainen Käävän kokoinen eli noin metrin, mutta harmaa lanka, jolla kudoin joka toisen osan, pääsi loppumaan. Ja mitään uusia lankojahan ei toki osteta. Mutta hieno siitä tuli. Kääpä virkkasi sille vielä pienen keltaisen kaulaliinan. Kääpä oppi siis sormivirkkaamaan ja virkkasi kaulaliinan myös toiselle käärmeelle ja ystävälleen, joka juhli 6-vuotissynttäreitään.
Kääpäin ystävien synttärit ovat ihana juttu. Ja olen todella iloinen, että lapset saavat synttärikutsuja ja nykyisin molemmat pääsevät aina kaikille synttäreille. Tilanne varmaan muuttuu, jos Kanerva saa eskarista omia kavereita, nythän kaikki ystävät ovat vielä yhteisiä. Mutta siis ne synttärit: lahjat, kortit, vaatteet ja lähdöt. Viime tipassa lapset haluavat aina vielä tehdä kortit, enkä minä raaski sitä kieltääkään. Ja hienojahan niistä tulee ja useimmiten ihan ehditäänkin juhliin. Sunnuntaina tosiaan juhlittiin yhtä ystävistä ja lapsia oli paikalla 16! Kun lapset juhlivat, minä sain shoppailla rauhassa. Löysin Käävälle keväthousut ja sitten ostin ruokaa. Ooh mitkä shoppingit. Onneksi meidän Toukolaisella ei ole vielä oikein omia ystäviä, joten voidaan juhlia näitä 1-vuotissynttäreitä nyt maaliskuussa kummien ja sukulaisten voimin.
Saimme vielä vieraita sunnuntai-iltana. Ystäväni saapui kyläilemään 3-vuotiaan tyttärensä kanssa ja Käävän oli hyvin vaikea hahmottaa, mitä sen ikäinen osaa. Kääpä muisteli, että tämä taisi olla niitä pieniä, jotka osaavat jo leikkiä pikkulegoilla. Legoleikit kuitenkin jäivät, sillä käävät päätyivät pelaamaan numeromuistipeliä ja lopuksi rakentelivat duploilla.
Perjantaina raahauduin ysin aikaan niin kuolleena ja raatona kotiin kuin ihminen vain voi. Olin tehnyt reippaasti ylitöitä, käynyt sillä kurssillani ja opiskellut päälle 10 h ja halusin vain nukkua. Lauantaiaamuksi oli sitten sovittu kyläily tuttavaperheen luona. Koska Touko oli vielä vähän räkäinen, päätin mennä sinne isompien kääpäin kanssa kolmistaan. Reippasti lähdimme matkaan. Aluksi oli ulkoilua. Oli pieni kirpakka pakkanen ja aurinko paistoi ihmeen lämpimästi. Jäpitin siinä, käävät leikkivät ja oikein tunsin, miten energia virtasi suoniini. Akut latautuivat. Ulkoilun jälkeen siirryimme sisään pizzantekoon, käävät saivat hoitaa täyteosion. Perheen kolmas lapsi, 6-viikkoinen pieni tyttö, huusi vain. Minikääpä ihmetteli, että miten vauvalla voikin olla niin pieni pää.
Nyt vain kohti uutta viikonloppua. Puolessa välissä viikkoa lintsaan valmennuskurssilta ja pidän lastenvaatekutsut. Pahis mikä pahis.
Niin joo, ihmettelin töissä perjantaina, että mitä tuolla ulkona oikein tapahtuu. Ensin yksi mies tuijotteli vartin ikkunasta ulos ja seuraavaksi eräs rouva seisoskeli siinä ikkunan ääressä toisen mokoman. Uteliasuuteni heräsi, ja päätin mennä kurkkaamaan.
-Lumi sulaa, nainen selvensi.
Subscribe to:
Posts (Atom)