Kiirettä pitää

Viikonloppu oli taas ihana kaiken sen hässäkän jälkeen.

Lauantaina osallistuimme yhteisvastuutapahtumaan täällä Laaksolahdessa. Oli ongintaa, kasvomaalausta, palo- ja poliisiautot, halikoiria, partiolaisia, makkaraa ja vohveleita.

Hienoin juttu olivat tietenkin nuo autot. Niissä sai käydä sisälläkin. Käävät rupattelivat palomiesten kanssa ja saivat kokeilla tulipalon sammuttamistakin. Molemmat käävät uskalsivat ja Kääpä halusi kokeilla toisenkin kerran.

Seuraavaksi menimme kasvomaalaukseen. Kääpä otti poskeen pienen, kultaisen sydämen ja Minikäävälle tein Muumipapan hattuineen. Kääpä löysi myös ystävänsä ja ne riensivät uudestaa paloautoille. Me menimme Minikäävän kanssa onkimaan. Lapsi sai rusinoita ja retkihaarukan ja -veitsen. Kääpä onki myöhemmin ja sai rusinoita ja tarroja.

Molemmat olivat ihan onnessaan ja päättivät mennä laavuun istuskelemaan. Siellä ne sitten kököttivät lierihatut päässään, rupattelivat partiolaisten kanssa ja tarjosivat niille rusinoita.

Tapasimme myös lasten vanhan hoitajan päiväkodista. Kääpä oli riemuissaan, mutta Minikääpä ei tunnistanut. Yritin vihjata, että te olettekin sitten molemmat entisiä seeproja, mutta edelleenkään eivät kellot soineet. Vasta autossa Minikääpä hoksasi: "Siis oliko se ihan tavallinen Katri?"

Likat sai makkarat ja pojat vohvelit, ostimme vähän leluja kirppikseltä ja valitsimme puusta lapsille rukouskortit. Sitten olikin aika jättää tämä ihanan rauhallinen tapahtuma ja sännätä marketin hulinaan.

Lapset ovat saaneet synttärilahjaksi omia rahoja, ja nyt ne keksivät viimein niille käyttöä. Kääpä osti Muumipapan työkalut ja Minikääpä Muumitalon. Myyrmannissa oli joku hässäkkä ja käävät väsyivät tyystin. Ne makailivat lattialla ja odottivat kotiinpääsyä. No, saimme sentään ruokaakin ja pääsimme vihdoin kotiin. Mies kokosi Muumipapan työkalupakkia ja minä Muumitaloa.

Ilta menikin sitten oikein mukavasti, sillä päätimme järjestää Muumijuhlat. Levitimme kaksi suurta Muumi-päiväpeittoa olkkariin, tunnistimme Muumi-soittimia ja muumilaaksolaisia, herkuttelimme, katsoimme Poliisimestari-jakson, piirsimme Muumi-taidetta piparkakkumuoteilla ja luimme vähän matkaa pyrstötähteä. Ipanat sippasivat aika helposti, Toukolainen nukkui juhlien ajan.

Sunnuntaina menimme Käävän kanssa pyhikseen, Miniäinen jäi mieluummin kotiin siivoamaan. Ja illalla saimme sitten vielä vieraita Ymmerstasta. Lapsilla sujui leikit ja aikuiset sai juoruilla.

Eilen jouduimme viemään pienimmän käävän lekuriin. Se oli ollut jo useamman päivän kröhäinen ja heräillyt parina yönä puolen tunnin välein. No, syykin selvisi: ukolla oli korvatulehdus ja keuhkoputkentulehdus, tuttu setti vuoden takaa.

Saimme neljää lääkettä ja tämä lapsemme on sellainen, ettei se suostu nielemään mitään lääkkeitä. Aiemmat kaksi ovat pitäneet kaikista mahdollisista lääkkeistä ja imeneet niitä tyytyväisinä ruiskusta, mutta Toukolainen ei toimi näin. Se taistelee viimeiseen asti ja kun aikuinen pitää poskista kiinni, on ukon pakko niellä mömmöt.

No, kunpa se antibiootti rupeisi nyt pian vaikuttamaan. On se vaan niin ressukka, kun nenä on tukossa, korviin sattuu ja hammaskin on puhkeamassa. Mutta reipas mies se on, pieni patukkaa leikkii sinnikkäästi muiden kanssa ja käy välillä vähän sylissä inisemässä.

Tänään juodaankin sitten Minikäävän nimpparikahvit. Miniäinen on odottanut juhlia kovasti ja erityisesti erästä kummia on ikävä. Kakkuna on Minikäävän valitsemaa vaaleanpunaista sydänkakkua, ihan parasta.