Olin lauantaina oikein mainioissa juhlissa, ystäväni valmistujaisissa. Tavattuani koko joukon hyviä ystäviäni ja juteltuani uusien tuttavuuksien kanssa, asiat tuntuvat loksahtelevan kohdalleen. Nimittäin
1. Olen juuri minulle (ja kärsivällisyydelleni) sopivassa ammatissa
2. Minulla on ihana mies ja mainiot mukulat
3. Aloitan uimahallikäynnit mitä pikimmiten
4. Olen huolimaton
Neloskohta on siis puhtaasti persoonallisuudenpiirteeni eikä johdu tästä hektisestä elämäntilanteesta. Nyt on siis kihla- ja vihkisormukset kadoksissa, jo neljättä päivää. Täytyy aloittaa suurimittaiset etsinnät ja käydä ainakin pölypussi läpi. Onpahan jotain puuhaa tällekin illalle.
Jee: suoritin muuten elämäni ekan sertifikaatin!
Ja sitten kääpiin. Kuskasin eilen likkoja muskarista kotiin. Takapenkkikeskustelu oli innostuksen vuoksi käynyt vähän kovaäänisemmäksi.
Käävän ystävä: Älä huuda!
Kääpä: En minä huuda. Sisältäni vain pääsi kummallinen ääni.
Käävät ovat nyt vuorostaan pienen flunssan kourissa. Ne ovat järjestelleet saunan lauteiden alle kummistustalon ja viihtyvät siellä kummallisen pitkiä pätkiä rauhallisesti yhdessä leikkien. Minikääpäkin menee innoissaan taloon nukkumaan ja lähtee sitten aamulla töihin. Tai no minne nyt lähteekään. Vilkuttaa se kumminkin ja mennä touhkaa tärkeänä.
Meidän elämään on tullut rytmi. Illalla seiskalta iltapalat, pesut ja pisut, kahdeksalta käävät nukkuu ja oma aika alkaa. Klo 20-22 on ihan täysin omaa aikaa, saa siis vaikka lukea sertifiointeihin tai vaihtoehtoisesti metsästää örkkejä. Mutta sitten klo 22 alkaa se parisuhdeilta. Katsomme hölmöileviä aikuisia telkkarista ja mietimme kääpien toilailuja. Klo 23 unille ja sitten taas uusiksi. Saas nähdä, miten me pärjätään, kun tuo BB loppuu. Kympin uutiset ei oo kuitenkaan ihan sama ja kestokin on vaan 30 % tuosta.
Eilen tuli sellanen ihanan optimistinen olo: meille on luvussa kiva kääpävuosi, kun miniäinenkin alkaa lähestyä jo kahden vuoden ikää. Pian se jo jutteleekin ja jää vaipat pois. Ja kesällä ne on jo 2,5 ja 4, hui! Kääpä puolestaan muuttuu päivä päivältä yhä enemmän leikki-ikäiseksi. Sillä alkaa olla niin uskomattomat jutut, että huh. "Ja sitten se iso poika työnsi minua rattaissa. Menimme kouluun sen pienellä veneellä, siis sellaisella ihan pienellä veneellä." Siis kuka poika? Mikä vene?
No mutta, nyt haen kupposen teetä ja fiilistelen vielä hetken ja sitten käyn taas töiden kimppuun.
Wednesday, September 26, 2007
Tuesday, September 18, 2007
Tavoitteita
Taas on eletty yksi viikonloppu. Aika surkea suhde, kun viikosta on elämää vain 2/5 eli 40 %. No, jäähän niihin arki-iltoihinkin sentään vähän kääpäaikaa, ellei sitten joku oma meno lohkaise koko iltaa, kuten eilen. Pidimme taas naisten piirin. Viimeksi puhuimme elämän tarkoituksesta ja eilen sitten paikastamme maailmassa. Kyllä ovat antoisia nuo sessiot, ei voi muuta sanoa.
On kyllä ollut aika haipakka viikko. Aloitin viikko sitten Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Kuskasin tiistaina likat muskariin ja otin kirjan odotuslukemiseksi. No, pistin ensin yhden tytön istuimeen ja kirjan siksi aikaa katolle. Toinen odotti auton toisella puolella. No, eikös se sitten köpöttelekin siihen viereen, joten joudun muuttamaan suunnitelmia ja köytän toisenkin istuimeen. Ja sitten matkaan. Ehdimme juuri ja juuri, mutta muskarin aloitus venyy, kun toiselle iskee pissahätä. No sitten vihdoin "Kanerva on tullut muskariin, muskariin, muskariin" ja Oma Aika (miltei 45 min) alkaa. Niin no, se kirja siis oli siellä katolla mutta kas, kas, eipä ollut enää. Hälytin miehen ja Minikäävän etsintäpartioksi, mutta kirjaa ei löytynyt. Ei edes paluumatkalla. Joten jos joku on lukenut Lemmikkikaupan tytöt ihan loppuun saakka, niin kertokoon ihmeessä, kuinka kävi.
No mutta, viikon saldo ei jäänyt tuohon kirjaan. Lisäsi yhdet unohdetut kotiavaimet, kahvit syliin kertaalleen ja kerran kiellon päälle vielä kaakaot. Eikä siinä vielä kaikki: kipaisin eilen vartin yli viisi töistä lähikauppaan iltaruuan ostoon. Oli siis naistenpiiri-ilta, jolloin iltaruoka syödään täällä sorvin ääressä. No, hilpaisin kauppaan T-paitasillani ja rahapussi mukana. Olin palailemassa katkarapusalaatin kanssa kun tajusin, ettei sisään pääse pelkällä avainläpyskällä vaan tarvitaan myös kulkukoodi jota en tietenkään tiennyt. No, kiertelin ympäri taloa ja toivoin näkeväni jonkun kollegan mutta ei, täällä töissä ei ollut todellakaan ketään enää puoli kuuden hujakoilla. Hyvä sinänsä mutta nyt olisin kaivannut niitä ylitöitä paiskivia ex-kollegoita.
No, sisään jäi siis käsilaukku, takki, auton avaimet ynnä muu joutava joten ei auttanut kun suunnata junalle. Hiukan vilakkahan toki oli, mutta rahalla sain junalipun ja pääsin piiriini. Mutta, niinhän siinä sitten kävi, että piiriin tuli yllättäen Lahdessa asuva ystävämme, joka sattui olemaan autolla vanhempiensa luona, jotka yllättäen asuivatkin aivan samalla suunnalla Espoossa. Joten pääsin kuin pääsinkin autolla kotiin, kuten olin suunnitellut :)
Hieman, siis ihan pikkiriikisen suivaannuttavat nämä viimeaikaiset unohtelut ja häsläämiset joten aion aloittaa ryhtiviikot (kunhan siis olen kirjoittanut tämän postauksen). Toimin näin:
AAMU Keskityn vain ja ainoastaan töihin ja hoitoon lähtöön. Organisoin illalla kaiken valmiiksi, omat ja kääpäin vaatteet keittiön pöydälle, avaimet ja muut tarvikkeet eteiseen odottamaan. Ja illalla katson säätiedotuksen ja valitsen asianmukaiset vaatteet niin lapsille kuin itsellenikin.
TYÖPÄIVÄ Keskityn vain ja ainoastaan töihini. En haahuile tai pohdiskele tulevaisuuttani. En fiilistele. Keskityn muutoksenhallintaan, vaatimusten hallintaan, projektin johtamiseen ja näihin liittyviin työvälineisiin. Opettelen vain ja ainoastaan omaan toimenkuvaani liittyviä asioita, enkä haikaile esim. vakuutusalalle tai polymeerien pariin. Olen 100 % IT-konsultti. Tosin lounaalla saan miettiä myös muuta.
ILTA Keskityn vain ja ainoastaan lapsiin. Leikin, puuhailen ja riehun. Olen hyvä ja kärsivällinen äiti.
YÖ Keskityn vain ja ainoastaan puolisooni. Rakastan, kuuntelen, välitän.
Hm... Koska nyt on inhottavasti 18.9, ei siis oikein alku- eikä loppukuu eikä edes puoliväli, lykkään aloitusta hitusen ja aloitan ryhtiviikot
1.10.2007. Vapise maailma, sillä silloin näette uskomattoman organisoijan, ihanteellisen, pitkäjänteisen ja oman paikkansa löytäneen työntekijän, rakastavan mutta jämäkän äidin ja kauniin, hämmästyttävän hoikan ja herkän suloisen vaimon.
Eli siinä niitä tavoitteita. Seuraavaksi pitää sitten vain nykäistä pläni. Katsotaanpa... 9 htp, budu aika nollissa eli kauneusleikkaukset sun muut vippaskonstit pitää unohtaa. Mutta mutta, hahmottelen tässä vielä pläniä, palataan.
On kyllä ollut aika haipakka viikko. Aloitin viikko sitten Snellmanin Lemmikkikaupan tytöt. Kuskasin tiistaina likat muskariin ja otin kirjan odotuslukemiseksi. No, pistin ensin yhden tytön istuimeen ja kirjan siksi aikaa katolle. Toinen odotti auton toisella puolella. No, eikös se sitten köpöttelekin siihen viereen, joten joudun muuttamaan suunnitelmia ja köytän toisenkin istuimeen. Ja sitten matkaan. Ehdimme juuri ja juuri, mutta muskarin aloitus venyy, kun toiselle iskee pissahätä. No sitten vihdoin "Kanerva on tullut muskariin, muskariin, muskariin" ja Oma Aika (miltei 45 min) alkaa. Niin no, se kirja siis oli siellä katolla mutta kas, kas, eipä ollut enää. Hälytin miehen ja Minikäävän etsintäpartioksi, mutta kirjaa ei löytynyt. Ei edes paluumatkalla. Joten jos joku on lukenut Lemmikkikaupan tytöt ihan loppuun saakka, niin kertokoon ihmeessä, kuinka kävi.
No mutta, viikon saldo ei jäänyt tuohon kirjaan. Lisäsi yhdet unohdetut kotiavaimet, kahvit syliin kertaalleen ja kerran kiellon päälle vielä kaakaot. Eikä siinä vielä kaikki: kipaisin eilen vartin yli viisi töistä lähikauppaan iltaruuan ostoon. Oli siis naistenpiiri-ilta, jolloin iltaruoka syödään täällä sorvin ääressä. No, hilpaisin kauppaan T-paitasillani ja rahapussi mukana. Olin palailemassa katkarapusalaatin kanssa kun tajusin, ettei sisään pääse pelkällä avainläpyskällä vaan tarvitaan myös kulkukoodi jota en tietenkään tiennyt. No, kiertelin ympäri taloa ja toivoin näkeväni jonkun kollegan mutta ei, täällä töissä ei ollut todellakaan ketään enää puoli kuuden hujakoilla. Hyvä sinänsä mutta nyt olisin kaivannut niitä ylitöitä paiskivia ex-kollegoita.
No, sisään jäi siis käsilaukku, takki, auton avaimet ynnä muu joutava joten ei auttanut kun suunnata junalle. Hiukan vilakkahan toki oli, mutta rahalla sain junalipun ja pääsin piiriini. Mutta, niinhän siinä sitten kävi, että piiriin tuli yllättäen Lahdessa asuva ystävämme, joka sattui olemaan autolla vanhempiensa luona, jotka yllättäen asuivatkin aivan samalla suunnalla Espoossa. Joten pääsin kuin pääsinkin autolla kotiin, kuten olin suunnitellut :)
Hieman, siis ihan pikkiriikisen suivaannuttavat nämä viimeaikaiset unohtelut ja häsläämiset joten aion aloittaa ryhtiviikot (kunhan siis olen kirjoittanut tämän postauksen). Toimin näin:
AAMU Keskityn vain ja ainoastaan töihin ja hoitoon lähtöön. Organisoin illalla kaiken valmiiksi, omat ja kääpäin vaatteet keittiön pöydälle, avaimet ja muut tarvikkeet eteiseen odottamaan. Ja illalla katson säätiedotuksen ja valitsen asianmukaiset vaatteet niin lapsille kuin itsellenikin.
TYÖPÄIVÄ Keskityn vain ja ainoastaan töihini. En haahuile tai pohdiskele tulevaisuuttani. En fiilistele. Keskityn muutoksenhallintaan, vaatimusten hallintaan, projektin johtamiseen ja näihin liittyviin työvälineisiin. Opettelen vain ja ainoastaan omaan toimenkuvaani liittyviä asioita, enkä haikaile esim. vakuutusalalle tai polymeerien pariin. Olen 100 % IT-konsultti. Tosin lounaalla saan miettiä myös muuta.
ILTA Keskityn vain ja ainoastaan lapsiin. Leikin, puuhailen ja riehun. Olen hyvä ja kärsivällinen äiti.
YÖ Keskityn vain ja ainoastaan puolisooni. Rakastan, kuuntelen, välitän.
Hm... Koska nyt on inhottavasti 18.9, ei siis oikein alku- eikä loppukuu eikä edes puoliväli, lykkään aloitusta hitusen ja aloitan ryhtiviikot
1.10.2007. Vapise maailma, sillä silloin näette uskomattoman organisoijan, ihanteellisen, pitkäjänteisen ja oman paikkansa löytäneen työntekijän, rakastavan mutta jämäkän äidin ja kauniin, hämmästyttävän hoikan ja herkän suloisen vaimon.
Eli siinä niitä tavoitteita. Seuraavaksi pitää sitten vain nykäistä pläni. Katsotaanpa... 9 htp, budu aika nollissa eli kauneusleikkaukset sun muut vippaskonstit pitää unohtaa. Mutta mutta, hahmottelen tässä vielä pläniä, palataan.
Friday, September 14, 2007
Kuulumisia
Ihanaa, taas on viikonloppu. Olen koko viikon ollut aikeissa kirjoittaa viime viikonlopusta, joten teen sen nyt, ennen kuin uusi pukkaa päälle.
Ollaan seikkailtu kovasti metsässä Käävän kanssa. "Varo äiti, näillä main on paljon mörköjä!" Löysimme lauantaina salapaikan, siis meidän likkojen salapaikan. Sunnuntaina Kääpä sitten huusi: "Isi ja veikka, tulkaa katsomaan meidän salapaikkaa!" Eli se niistä salaisuuksista. Kääpä liikkuu kyllä yllättävän ketterästi metsässä. Ihan vaan jyrkimmissä kohdissa sitä pitää hilata ylöspäin. Ja aika varovainenkin se on. Mentiin viikonlopun aikana pariin kertaan sama lenkki ja hyvin se muisti kukka- ja sienipaikat. Isot auringonkukat toimii kannustimina ja maamerkkeinä loppumatkasta, kun alkaa olla jo puhti pois.
Tapasin perjantaina lounastreffeillä ex-kollegani. Olimme kumpikin vaihtaneet työpaikkaa ja vertailimme kokemuksiamme. Molemmilla on nyt työkavereina 40+ äijiä, mikä on ihmeellistä, sillä ex-paikassa kaikki oli 20-30-vuotiaita. Molempia vaivaa myös armoton karkkiriippuvuus mutta muuten kaikki olikin ihan ok, kun lapsetkin sentään joskus jo nukkuivat. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa!
No lauantaina sitten ihastelimme Kääpä-prinsessaa, joka poseerasi kolmivuotiskuvissa kuin mikäkin huippumalli. Pyörähteli, niiaili, nojasi käsiin ja katsoi kohti kameraa. Ihana likka! Tarkoituksena oli ottaa reippaita kuvia saparopäisestä tytöstä sinisessä tunikassa ja trikoissa, mutta tulikin sitten kuvia kruunupäisestä prinsessasta vaaleanpunaisissa härpäkkeissään, kun noita sinisiä vaatteita ei löytynyt. No, pääasia että saatiin kuvat otettua ja aika ihania nuo varmaan ovat.
Sunnuntaina oltiin koko porukka puuhakirkossa. Kääpä istui sylissäni ja minikääpä miehen sylissä, molemmilla marakassit kädessä. Kääpä sentään soittelikin, mutta minikääpä lämpeni vähän hitaasti ja intoutui heiluttamaan marakassia vasta viimeisen laulun päätyttyä. Mutta soitti sitten kumminkin. Homman päälle saatiin vielä keksiä ja hedelmiä ja kas kas, ne kyllä upposivat.
Minä pääsin illalla vielä Tuppereihinkin. Kylläpäs oli rentouttavaa olla kerrankin ilman lapsia, sai oikein sydämensä kyllyydestä pohtia niitä purkkeja.
Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihana viikonloppu, kirpakan kuulaita syyspäiviä ja rento meininki. Imurointi kyllä jäi, mutta se nyt jää aina.
Viikolla sitten harvoin tapahtuukaan mitään, mutta tämä viikko oli poikkeus. Aloitin naisten piirin vetämisen. Ryhmä vaikuttaa oikein ihanalta ja uskon, että meille tulee tässä syksyn mittaan monia hedelmällisiä keskusteluja.
Torstaina olimme kääpäin kehityskeskustelussa. Reippaita, omatoimisia ja päämäärätietoisia lapsia olivat kuulemma kumpainenkin. Oikein nauratti, kun kuunteli hoitajien kuvauksia - kääpä oli ihan kuin minä ja minikääpä ihan kuin mies. Mies sanoikin jälkeenpäin, että oikein piti miettiä, että puhutaankos tässä nyt Käävästä vai vaimosta :)
Käävällä on muuten tulevaisuudensuunnitelmat selvillä. Ilmoitti isälleen, että haluaisi päästä avaruuteen, raketilla vieläpä mieluiten. Mies sitten kuvaili hieman astronauttien koulutusputkea ja muuttoa ulkomaille. Kääpä kuunteli kiinnostuneena ja totesi sitten, että minä menen avaruuteen. Hyvin painokkaasti ja päättäväisen oloisesti. No onhan se toki helpotus meille vanhemmille, kun asia on lyöty lukkoon.
Mummo ja pappa kävivät myös kylässä. Käävät olivat ihan vauhkoina ja säntäilivät sinne tänne. Mutta kiva oli nähdä.
Minikäävästä puolestaan tulee satavarmasti joku amisjätkä, kun se puuhastelee aina niiden pikkuruisten autojensa kanssa. Istuu tuntitolkulla lattialla ja pujottaa pienen pieniä esineitä pikkuautojen ohjaamoihin. Niin, ja päivän sanavarasto:
1. äiti
2. anna
3. avaa
4. Anne
5. tööt-tööt
6. vene
7. aamen
8. aa/anne = auto
Eli näillä mennään toistaiseksi, ikää 1 v 8 kk. Tuossa iässä Kääpä kertoili jo kaikille vastaantulijoille: "Tässä on pikkuveljeni Kaapo".
Mutta, nyt vielä muutama tunti täällä sorvin ääressä ja sitten kääpäin kanssa viikonlopun viettoon, jee jee jee!
Ollaan seikkailtu kovasti metsässä Käävän kanssa. "Varo äiti, näillä main on paljon mörköjä!" Löysimme lauantaina salapaikan, siis meidän likkojen salapaikan. Sunnuntaina Kääpä sitten huusi: "Isi ja veikka, tulkaa katsomaan meidän salapaikkaa!" Eli se niistä salaisuuksista. Kääpä liikkuu kyllä yllättävän ketterästi metsässä. Ihan vaan jyrkimmissä kohdissa sitä pitää hilata ylöspäin. Ja aika varovainenkin se on. Mentiin viikonlopun aikana pariin kertaan sama lenkki ja hyvin se muisti kukka- ja sienipaikat. Isot auringonkukat toimii kannustimina ja maamerkkeinä loppumatkasta, kun alkaa olla jo puhti pois.
Tapasin perjantaina lounastreffeillä ex-kollegani. Olimme kumpikin vaihtaneet työpaikkaa ja vertailimme kokemuksiamme. Molemmilla on nyt työkavereina 40+ äijiä, mikä on ihmeellistä, sillä ex-paikassa kaikki oli 20-30-vuotiaita. Molempia vaivaa myös armoton karkkiriippuvuus mutta muuten kaikki olikin ihan ok, kun lapsetkin sentään joskus jo nukkuivat. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa!
No lauantaina sitten ihastelimme Kääpä-prinsessaa, joka poseerasi kolmivuotiskuvissa kuin mikäkin huippumalli. Pyörähteli, niiaili, nojasi käsiin ja katsoi kohti kameraa. Ihana likka! Tarkoituksena oli ottaa reippaita kuvia saparopäisestä tytöstä sinisessä tunikassa ja trikoissa, mutta tulikin sitten kuvia kruunupäisestä prinsessasta vaaleanpunaisissa härpäkkeissään, kun noita sinisiä vaatteita ei löytynyt. No, pääasia että saatiin kuvat otettua ja aika ihania nuo varmaan ovat.
Sunnuntaina oltiin koko porukka puuhakirkossa. Kääpä istui sylissäni ja minikääpä miehen sylissä, molemmilla marakassit kädessä. Kääpä sentään soittelikin, mutta minikääpä lämpeni vähän hitaasti ja intoutui heiluttamaan marakassia vasta viimeisen laulun päätyttyä. Mutta soitti sitten kumminkin. Homman päälle saatiin vielä keksiä ja hedelmiä ja kas kas, ne kyllä upposivat.
Minä pääsin illalla vielä Tuppereihinkin. Kylläpäs oli rentouttavaa olla kerrankin ilman lapsia, sai oikein sydämensä kyllyydestä pohtia niitä purkkeja.
Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihana viikonloppu, kirpakan kuulaita syyspäiviä ja rento meininki. Imurointi kyllä jäi, mutta se nyt jää aina.
Viikolla sitten harvoin tapahtuukaan mitään, mutta tämä viikko oli poikkeus. Aloitin naisten piirin vetämisen. Ryhmä vaikuttaa oikein ihanalta ja uskon, että meille tulee tässä syksyn mittaan monia hedelmällisiä keskusteluja.
Torstaina olimme kääpäin kehityskeskustelussa. Reippaita, omatoimisia ja päämäärätietoisia lapsia olivat kuulemma kumpainenkin. Oikein nauratti, kun kuunteli hoitajien kuvauksia - kääpä oli ihan kuin minä ja minikääpä ihan kuin mies. Mies sanoikin jälkeenpäin, että oikein piti miettiä, että puhutaankos tässä nyt Käävästä vai vaimosta :)
Käävällä on muuten tulevaisuudensuunnitelmat selvillä. Ilmoitti isälleen, että haluaisi päästä avaruuteen, raketilla vieläpä mieluiten. Mies sitten kuvaili hieman astronauttien koulutusputkea ja muuttoa ulkomaille. Kääpä kuunteli kiinnostuneena ja totesi sitten, että minä menen avaruuteen. Hyvin painokkaasti ja päättäväisen oloisesti. No onhan se toki helpotus meille vanhemmille, kun asia on lyöty lukkoon.
Mummo ja pappa kävivät myös kylässä. Käävät olivat ihan vauhkoina ja säntäilivät sinne tänne. Mutta kiva oli nähdä.
Minikäävästä puolestaan tulee satavarmasti joku amisjätkä, kun se puuhastelee aina niiden pikkuruisten autojensa kanssa. Istuu tuntitolkulla lattialla ja pujottaa pienen pieniä esineitä pikkuautojen ohjaamoihin. Niin, ja päivän sanavarasto:
1. äiti
2. anna
3. avaa
4. Anne
5. tööt-tööt
6. vene
7. aamen
8. aa/anne = auto
Eli näillä mennään toistaiseksi, ikää 1 v 8 kk. Tuossa iässä Kääpä kertoili jo kaikille vastaantulijoille: "Tässä on pikkuveljeni Kaapo".
Mutta, nyt vielä muutama tunti täällä sorvin ääressä ja sitten kääpäin kanssa viikonlopun viettoon, jee jee jee!
Subscribe to:
Posts (Atom)