Asiat etenevät

Olin lauantaina oikein mainioissa juhlissa, ystäväni valmistujaisissa. Tavattuani koko joukon hyviä ystäviäni ja juteltuani uusien tuttavuuksien kanssa, asiat tuntuvat loksahtelevan kohdalleen. Nimittäin

1. Olen juuri minulle (ja kärsivällisyydelleni) sopivassa ammatissa
2. Minulla on ihana mies ja mainiot mukulat
3. Aloitan uimahallikäynnit mitä pikimmiten
4. Olen huolimaton

Neloskohta on siis puhtaasti persoonallisuudenpiirteeni eikä johdu tästä hektisestä elämäntilanteesta. Nyt on siis kihla- ja vihkisormukset kadoksissa, jo neljättä päivää. Täytyy aloittaa suurimittaiset etsinnät ja käydä ainakin pölypussi läpi. Onpahan jotain puuhaa tällekin illalle.

Jee: suoritin muuten elämäni ekan sertifikaatin!

Ja sitten kääpiin. Kuskasin eilen likkoja muskarista kotiin. Takapenkkikeskustelu oli innostuksen vuoksi käynyt vähän kovaäänisemmäksi.

Käävän ystävä: Älä huuda!
Kääpä: En minä huuda. Sisältäni vain pääsi kummallinen ääni.

Käävät ovat nyt vuorostaan pienen flunssan kourissa. Ne ovat järjestelleet saunan lauteiden alle kummistustalon ja viihtyvät siellä kummallisen pitkiä pätkiä rauhallisesti yhdessä leikkien. Minikääpäkin menee innoissaan taloon nukkumaan ja lähtee sitten aamulla töihin. Tai no minne nyt lähteekään. Vilkuttaa se kumminkin ja mennä touhkaa tärkeänä.

Meidän elämään on tullut rytmi. Illalla seiskalta iltapalat, pesut ja pisut, kahdeksalta käävät nukkuu ja oma aika alkaa. Klo 20-22 on ihan täysin omaa aikaa, saa siis vaikka lukea sertifiointeihin tai vaihtoehtoisesti metsästää örkkejä. Mutta sitten klo 22 alkaa se parisuhdeilta. Katsomme hölmöileviä aikuisia telkkarista ja mietimme kääpien toilailuja. Klo 23 unille ja sitten taas uusiksi. Saas nähdä, miten me pärjätään, kun tuo BB loppuu. Kympin uutiset ei oo kuitenkaan ihan sama ja kestokin on vaan 30 % tuosta.

Eilen tuli sellanen ihanan optimistinen olo: meille on luvussa kiva kääpävuosi, kun miniäinenkin alkaa lähestyä jo kahden vuoden ikää. Pian se jo jutteleekin ja jää vaipat pois. Ja kesällä ne on jo 2,5 ja 4, hui! Kääpä puolestaan muuttuu päivä päivältä yhä enemmän leikki-ikäiseksi. Sillä alkaa olla niin uskomattomat jutut, että huh. "Ja sitten se iso poika työnsi minua rattaissa. Menimme kouluun sen pienellä veneellä, siis sellaisella ihan pienellä veneellä." Siis kuka poika? Mikä vene?

No mutta, nyt haen kupposen teetä ja fiilistelen vielä hetken ja sitten käyn taas töiden kimppuun.