En ole mikään kokkailijaluonne, mutta pidän kyllä tästä arjen pyörittämisestä ruuanlaittoineen. En suhtaudu syömiseen kovin vakavasti, mutta pidän tärkeänä, että lapset saavat suht koht terveellistä ja monipuolista ruokaa. Välillä on erikoispäiviä, jolloin syödään mitä sattuu, kuten esimerkiksi eilen. Söimme tukevan aamiaisen, Kääpä ja Minikääpä ottivat puuroa, minä ne kaksi ruispalaani kuten aina ja Toukolainen pisteli banaanin.
Menimme kymmeneksi asukaspuiston talviriehaan ja söimme siellä lounaaksi grillatut makkarat. Ohjelmassa oli pulkkailua, laululeikkejä ulkona, runopolku ja kuusenkoristelua sekä arpajaiset. Me ostimme kolme arpaa, joista yksi voitti. Saimme kolme eriväristä kannellista kippoa ja kolme eriväristä sieniliinaa. Lapset olivat ihan onnessaan aarteistaan!
Ajoimme sitten M-kummille ja tarjolla oli erilaisia herkullisia keksejä ja mehua ja teetä. Ja jälkkäriksi (nami)kalansilmät! Ne tekivät kyllä lapsiin vaikutuksen! Miniäinen jatkoi vielä kerhokaverinsa nelivuotissynttäreille ja sai varmasti lisää herkkuja.
Nyt onkin ollut paljon aihetta juhlaan. Mummille soitimme vain onnittelut viime perjantaina, M-enolle/kummille veimme synttärilahjaksi kymmenen joulutorttua (käsitin, että nyt ei pitänyt olla mikään painonpudotus meneillään vapaaottelumatsia varten) ja tiistaina juhlimme Miehen 33-vuotispäiviä. Aamupalaksi Mies sai hampurilaisen, donitseja ja cappuccinoa ja illalla söimme vielä naksuja ja vaaleanpunaista sydänkakkua, joka oli Miniäisen toive. Kääpä valitsi donitsit ja lahjaksi kilon namia. Varsinainen lahja on vielä matkalla, mutta toivottavasti sekin saapuu pian. Paras synttärilahja oli kuitenkin vapaailta, jonka Mies vietti shoppaillen pipon. Tavoitteena oli myös hanskat, mutta ne jäi vielä tällä erää hankkimatta.
Olemme ottaneet taas omat illat käyttöön. Miehen oma ilta on tiistaina ja minun keskiviikkona. Aloitimme tradition tällä viikolla, mutta valitettavasti nukuin onneni ohi enkä seitsemältä herättyäni jaksanut lähteä enää mihinkään. No, ensi viikolla sitten. Haaveissa olisi hierontaa, jalkahoitoa ja ehdottomasti ripset ja kulmat.
Pitkästä aikaa vietimmekin kunnon kotiviikonloppua. Sen kunniaksi aloitin (ja lopetin) pitkään haaveilemani kuvaprojektin. Tarkoitus oli vain tilata joulukortit, mutta sain laitettua vuoden 2009 albumiin, yli tuhat kuvaa! Aloitin seitsemältä illalla ja kolmen maissa yöllä alkoi olla valmista. Sunnuntaina Mies pisti sitten albumit tilaukseen ja pian pitäisi postista saapua kasa muistoja; Toukolaisen syntymää ja muuttoa Ymmerstasta Laaksolahteen.
Niin, mutta ne syömiset. Sain pientä inspiraatiota ruuanlaittoon Seinäjoen reissultamme ja sen kunniaksi meillä on syöty
1. Kanafilettä fetatäytteellä, riisiä ja varmaankin pikkutomaatteja ja
2. Kanaa, kierrepastaa, paprikatäytteisiä oliiveja, kaprista ja aurajuustoa (ja niitä pikkutomaatteja).
Nyt on vuorossa
3. Pekonipaprikajauhelihakermasoosi, tuoretagliatellea ja ruusukaalia.
Olisipas kyllä kiva taas kirjoittaa jotain tieteellistä tekstiä!
Isänpäivästä pitänee vielä kirjoittaa. Isi sai pojilta lahjaksi kaksi itsepainettua T-paitaa, Minikäävältä kortin ja Käävältä Pupu-pelin, ison nopan ja kortin. Kääpä askarteli myös kotona jonkin pahvijuiban, mutta sen funktio ei selvinnyt minulle.
Ai niin, tiistai meinasi unohtua! Silloin oli Käävän eskari ja Minikäävän kerho ihan normaalisti. Miniäinen valitsi lelupäiväksi keltaisen pehmoravun, jonka Käävän kummi toi 2-vuotislahjaksi. Hain isommat lapset ja suuntasimme Selloon. Miniäinen kävi kierroksilla ja Kääpää väsytti. Toukolainen sinnitteli hereillä, vaikka olin kuvitellut, että lapsi nukkuisi päikkärinsä rattaissa. Kävimme kaikki lelukaupat läpi ja Miniäinen suunnitteli lahjatoiveitaan. Se uskalsi itse kysyö BR-lelujen myyjältä, että löytyykö heiltä Spiderman-asua. Ja löytyihän se, mutta varastosta ei täytynyt noutaa. Minikääpä odotti lopuksi leluosastolla, kun me Käävän kanssa haimme ruuat.
Iltapäiväksi tulimme kotiin, jotta Touko saisi nukuttua, mutta eihän se ukko mitään nukkunut, pikku tirsoja vain autossa. Söimme ja lähdimme Ymmerstan koulun jumppaan. Mukaan tulikin uusia lapsia, kun vanhat päiväkotikaverit Benjamin ja Florian sekä pikkusisko Jennifer saapuivat paikalle. Lapset juoksivat, kiipeilivät ja keinuivat ja aikuiset saivat taas rupatella.
Jumpan jälkeen jäimme ulos leikkimään. Toukolainenkin dyykkaili lumikinoksissa ihan kuin isompikin lapsi. Testasimme vielä muutaman kunnon pulkkamäen ja varttia vaille seitsemän olimme valmiita lähtöön. Emme kuitenkaan tehneet niin, vaan menimme kaiken uhallakin kylään Ymmerstan ystävillemme. Punaposkiset lapset tuijottivat Toy Story kakkosta ja vain Toukolainen leikki vähän jääkaappimagneeteilla. Ja söi kaksi banaania. Puoli ysiltä kotiuduimme ja juhlimme vielä sankarimiestä. Kakulla oli hyvä houkutella pesue kotiin.
Thursday, November 25, 2010
Saturday, November 13, 2010
Böblingen, Bergen, Berlin, Bielefeld, Hinxton, St. Charles, Ballerup, Orlando
Fiilistelen tässä työmatkojani. Böblingen, Bergen, Berlin, Bielefeld, Hinxton, St. Charles, Ballerup, Orlando. Juuri nyt olisi ihana vetäistä jakkupuku päälle, heittää vähän kampetta laukkuun, ottaa taksi ja lähteä kentälle ja työmatkalle. Olisi ihanaa olla tärkeä ja hieno.
Todellisuudessa istun keittiön pöydän ääressä kulahtaneessa yökkärissä ja hörpin vihreää teetä häämatkamukista. Miehen omasta.
Uni ei tule, sillä tänään tuli päivällä vähän nukuttua. Vanha työkaverini väitteli eilen, ja saavuin kotiin puoli kuudelta. "Annetaan äidin nukkua, äiti tuli kotiin vasta aamulla". Oli kyllä ihan mahtavaa.
Vein lapset yhdeksitoista mummolle ja papalle. Klo 12 alkoi väitös, jossa törmäsin vanhaan ystäväämme ja Stockan herkussa tapasin myös hänen vaimonsa. Ostin Joe Blascon meikkivoiteen, sillä olen sinnitellyt ilman Joeta jo pitkän tovin, kotiäidinhän ei juuri tarvitse tälläytyä. Sain kaupan päälle päivämeikkilahjakortin ja sen aion kyllä käyttää.
Stockalla törmäsin myös toiseen vanhaan tuttuun, entiseen työkaveriini ja uuteen tulokkaaseen. Oli tosi mukava törmätä, ja juttua täytyy ehdottomasti jatkaa Sanomatalon kahvilassa.
Riensin Pasilaan noutamaan juhlavaatteet ja neljäksi töihin, jossa juhlimme vanhan toimitalomme läksijäisiä. Sain skumppaa, hyvää ruokaa ja improvisaatioesityksiä. Säntäsin Sokoksen sukkahousuosaston kautta kuudeksi Bulevardille karonkkaan. Itse väitös sujui oikein mallikkaasti ja juhlatkin olivat oikein onnistuneet. Saimme tattikeittoa, yrttikuorrutettua siikaa ja jälkkärit, kahvit ja konjakit tietty. Ilta jatkui sitten samoilla kulmilla ja pääsimme lopuksi Lostariinkin, joka on oikein mainio mesta.
Tänään oli sitten Miehen vuoro hummailla ja mielelläni hoidin illan lapsia, kun sai olla hetken poissa kuvioista.
Viime viikko oli kyllä aika kiireinen. Käävällä oli uimakoulua ma-ke, maanantaina vein lapsen vielä uinnin jälkeen kanneltunnille, tiistaina kyläilimme kavereiden luona uimakoulun aikana ja jälkeen ja torstaina olimme ystävien luona kylässä Keravalla. Se oli kyllä vaarallinen matka: satoi ja kura roiskui, ja kuskin puoleisesta pyyhkijästä puuttui sulka lähes kokonaan. En nähnyt juuri mitään, ja Mies yritti katsoa vähän tietä puolestani. Missasimme liittymän ja käväisimme Järvenpäässä. Olimme lopulta reilun tunnin myöhässä, mutta ihana lasagne ja reippaat lapset pelastivat illan. Ja mukavaa oli toki rupatellakin.
Tiistaina vaihdomme Toukon kanssa talvirenkaat autoon, sillä iltapäiväksi oli luvattu lumimyräkkää ja meidän oli pakko päästä uimakouluun. Olisi sinne toki päässyt parilla bussillakin, mutta takaisin tuleminen kolmen lapsen kanssa, joista yksi oli uinnista väsynyt, ei houkuttanut. Voin vain suositella Kilon autofiksiä, homma sujui sutjakasti, vaikka autoja oli jonossa vaikka kuinka.
Me olimme tällä viikolla Toukolaisen kanssa mammoissa ja muksuissa ja muskarissa. Kummatkin sujuivat tällä kertaa ihan moitteettomasti, vaikka muskarissakin oli ollut vähän taukoa. Edellisenä torstaina taidettiin hakea Toukon kanssa tarra opiskelijakorttiin, sillä lähdin naisporukalla viime viikonlopuksi Seinäjoelle. Kaksi yötä, neljä naista ja iso, hiljainen talo tekivät ihmeitä.
Keskiviikkona dumppasin lapset uimnakoulun jälkeen Miehelle ja suuntasin kohti Me&i-kutsuja. Tällä kertaa emme tarvinneet mitään, mutta ihanaa oli silti ihastella mallistoa ja suunnitella seuraavia hankintoja. Ja saimme vielä hyvää kinkkupiirasta ja sydämen muotoisia mokkapaloja.
En muuten varmaan olekaan kirjoittanut Ryttylän reissustamme. Syyslomaviikonloppuna olimme kaksi yötä perheleirillä. Ohjelmassa oli mm. miekkailua, kasvomaalausta/hierontaa ja night cafe. Lapset sai jättää huoneisiin nukkumaan, jotta aikuiset pääsivät kahden kahville. Ihana juttu! Toisena iltana Mies tosin valitsi kahvilan sijaan oman sängyn, mutta minä hummailin molempina iltoina.
Minikääpä kokeili leirillä, miltä tuntuu laittaa muovikuula nenään. Lekurireissuhan siitä sitten tuli, mikä oli ihan hyvä, sillä Toukolaisella oli taas korvatulehdus. Tai se sama, ei ollut vain miedompi antibiootti purrut. Nyt pitäisi ukon olla kunnossa. Täytyykin varata aika korvakontrolliin ja mulle siihen maksa-arvotsekkiin.
Mitäpäs vielä. Niin, olen tässä pohdiskellut paikkaani työelämässä. Minulla on takana 12 työvuotta, joista 3 tutkimuksen parissa, 2 myyntityössä ja viimeiset 7 konsulttina. Olen viihtynyt oikein hyvin konsulttina, sillä se homma sopii uteliaalle ja lyhytjänteiselle luonteelleni. Uudet asiakkaat, uudet projektit ja uudet työnkuvat pitävät mielen virkeänä. Toisaalta nämä kolme tiimiläistäni, Herra Orava, Neiti Apina ja nuori herra Tuoksukukka pitävät myös mielen virkeänä omalla viehkeällä tavallaan. Nyt olen ollut lähes viisi kuukautta lasten kanssa ja aivoni alkavat olla jo aika valmiita pakkaamaan käsilaukkuun puhelimen, kalenterin ja autonavaimet ja suuntaamaan kohti älyllistä elämää. Toisaalta olen kaivannut juuri tätä: rakentelua Duploilla, nuoria Darth Vadereita ja prinsessoja, lastenkirjoja ja kolmea sohvakaveria saman peiton alla.
Todellisuudessa istun keittiön pöydän ääressä kulahtaneessa yökkärissä ja hörpin vihreää teetä häämatkamukista. Miehen omasta.
Uni ei tule, sillä tänään tuli päivällä vähän nukuttua. Vanha työkaverini väitteli eilen, ja saavuin kotiin puoli kuudelta. "Annetaan äidin nukkua, äiti tuli kotiin vasta aamulla". Oli kyllä ihan mahtavaa.
Vein lapset yhdeksitoista mummolle ja papalle. Klo 12 alkoi väitös, jossa törmäsin vanhaan ystäväämme ja Stockan herkussa tapasin myös hänen vaimonsa. Ostin Joe Blascon meikkivoiteen, sillä olen sinnitellyt ilman Joeta jo pitkän tovin, kotiäidinhän ei juuri tarvitse tälläytyä. Sain kaupan päälle päivämeikkilahjakortin ja sen aion kyllä käyttää.
Stockalla törmäsin myös toiseen vanhaan tuttuun, entiseen työkaveriini ja uuteen tulokkaaseen. Oli tosi mukava törmätä, ja juttua täytyy ehdottomasti jatkaa Sanomatalon kahvilassa.
Riensin Pasilaan noutamaan juhlavaatteet ja neljäksi töihin, jossa juhlimme vanhan toimitalomme läksijäisiä. Sain skumppaa, hyvää ruokaa ja improvisaatioesityksiä. Säntäsin Sokoksen sukkahousuosaston kautta kuudeksi Bulevardille karonkkaan. Itse väitös sujui oikein mallikkaasti ja juhlatkin olivat oikein onnistuneet. Saimme tattikeittoa, yrttikuorrutettua siikaa ja jälkkärit, kahvit ja konjakit tietty. Ilta jatkui sitten samoilla kulmilla ja pääsimme lopuksi Lostariinkin, joka on oikein mainio mesta.
Tänään oli sitten Miehen vuoro hummailla ja mielelläni hoidin illan lapsia, kun sai olla hetken poissa kuvioista.
Viime viikko oli kyllä aika kiireinen. Käävällä oli uimakoulua ma-ke, maanantaina vein lapsen vielä uinnin jälkeen kanneltunnille, tiistaina kyläilimme kavereiden luona uimakoulun aikana ja jälkeen ja torstaina olimme ystävien luona kylässä Keravalla. Se oli kyllä vaarallinen matka: satoi ja kura roiskui, ja kuskin puoleisesta pyyhkijästä puuttui sulka lähes kokonaan. En nähnyt juuri mitään, ja Mies yritti katsoa vähän tietä puolestani. Missasimme liittymän ja käväisimme Järvenpäässä. Olimme lopulta reilun tunnin myöhässä, mutta ihana lasagne ja reippaat lapset pelastivat illan. Ja mukavaa oli toki rupatellakin.
Tiistaina vaihdomme Toukon kanssa talvirenkaat autoon, sillä iltapäiväksi oli luvattu lumimyräkkää ja meidän oli pakko päästä uimakouluun. Olisi sinne toki päässyt parilla bussillakin, mutta takaisin tuleminen kolmen lapsen kanssa, joista yksi oli uinnista väsynyt, ei houkuttanut. Voin vain suositella Kilon autofiksiä, homma sujui sutjakasti, vaikka autoja oli jonossa vaikka kuinka.
Me olimme tällä viikolla Toukolaisen kanssa mammoissa ja muksuissa ja muskarissa. Kummatkin sujuivat tällä kertaa ihan moitteettomasti, vaikka muskarissakin oli ollut vähän taukoa. Edellisenä torstaina taidettiin hakea Toukon kanssa tarra opiskelijakorttiin, sillä lähdin naisporukalla viime viikonlopuksi Seinäjoelle. Kaksi yötä, neljä naista ja iso, hiljainen talo tekivät ihmeitä.
Keskiviikkona dumppasin lapset uimnakoulun jälkeen Miehelle ja suuntasin kohti Me&i-kutsuja. Tällä kertaa emme tarvinneet mitään, mutta ihanaa oli silti ihastella mallistoa ja suunnitella seuraavia hankintoja. Ja saimme vielä hyvää kinkkupiirasta ja sydämen muotoisia mokkapaloja.
En muuten varmaan olekaan kirjoittanut Ryttylän reissustamme. Syyslomaviikonloppuna olimme kaksi yötä perheleirillä. Ohjelmassa oli mm. miekkailua, kasvomaalausta/hierontaa ja night cafe. Lapset sai jättää huoneisiin nukkumaan, jotta aikuiset pääsivät kahden kahville. Ihana juttu! Toisena iltana Mies tosin valitsi kahvilan sijaan oman sängyn, mutta minä hummailin molempina iltoina.
Minikääpä kokeili leirillä, miltä tuntuu laittaa muovikuula nenään. Lekurireissuhan siitä sitten tuli, mikä oli ihan hyvä, sillä Toukolaisella oli taas korvatulehdus. Tai se sama, ei ollut vain miedompi antibiootti purrut. Nyt pitäisi ukon olla kunnossa. Täytyykin varata aika korvakontrolliin ja mulle siihen maksa-arvotsekkiin.
Mitäpäs vielä. Niin, olen tässä pohdiskellut paikkaani työelämässä. Minulla on takana 12 työvuotta, joista 3 tutkimuksen parissa, 2 myyntityössä ja viimeiset 7 konsulttina. Olen viihtynyt oikein hyvin konsulttina, sillä se homma sopii uteliaalle ja lyhytjänteiselle luonteelleni. Uudet asiakkaat, uudet projektit ja uudet työnkuvat pitävät mielen virkeänä. Toisaalta nämä kolme tiimiläistäni, Herra Orava, Neiti Apina ja nuori herra Tuoksukukka pitävät myös mielen virkeänä omalla viehkeällä tavallaan. Nyt olen ollut lähes viisi kuukautta lasten kanssa ja aivoni alkavat olla jo aika valmiita pakkaamaan käsilaukkuun puhelimen, kalenterin ja autonavaimet ja suuntaamaan kohti älyllistä elämää. Toisaalta olen kaivannut juuri tätä: rakentelua Duploilla, nuoria Darth Vadereita ja prinsessoja, lastenkirjoja ja kolmea sohvakaveria saman peiton alla.
Wednesday, November 03, 2010
Haipakkaa, haipakkaa
Meillä on ollut niin monenmoista ohjelmaa, etten käy nyt kronologisesti tekemisiämme läpi, vaan pistän tähän vain ehdottomat kohokohdat.
Uskoitko?
Ollaan sairasteltu koko syksy. Nyt on Toukolla kolmatta päivää kuume ja mulla ja Miehellä antibiootit poskiontelontulehdukseen. Minikääpä nukahti tänään lattialle, joten eiköhän sekin ole tulossa kipeäksi. Nyt ne varmistelee sitä siskon kanssa tuolla pimeässä ja märässä ulkoilmassa. Ne näyttää ihan sieniltä kuravaatteineen ja lierihattuineen. Otin muutaman kuvankin tuosta takapihalta. Toukolainenkin osallistui, kun sisarukset pelleilivät oven takana ja pienin nauroi ja läpsytti ikkunaa.
Me tehdään just ökyruokaa. Ovella kävi kala-automies ja sorruin sikakalliisiin kalavartaisiin. Vaikuttaa kyllä ihan laadukkailta. Jos minä olisin rikas nainen, laittaisin aina sellaisia. Kaveriksi en laittaisi lohkoperunoita ja kermaviilikastiketta (oli sentään myös parsaa, pikkutomaatteja ja mozzarellaa) vaan jotain paljon fiinimpää. Ehkä tryffeleitä.
Mies pelasti päiväni tuomalla kotiin kilon karkkia. Eilinen sujui joten kuten salalakujen voimin, mutta kun tänään oli herkuiksi vain muutama mustikkakaurakeksi, tuntui päivä paljon pidemmältä.
Jaahas, sieltähän ne kurahousuveijarit saapuivatkin.
"Äiti, ulkona oli sellainen tosi iso vesilätäkkö, joka näytti ihan uima-altaalta. Siis sitä olisi ihan voinut luulla uima-altaaksi..."
Jep, Kääpä oli istunut siinä pyllyllään ja Minikääpä valitti, että Kääpä oli kastellut sen naaman. No, nyt on kone jo pyörimässä. Toukolainen leikkii tuossa hamstereilla. Ne on sen mielestä ihania, vaikkakin vähän pelottavia ja arvaamattomia. Touko komentaa hamstereita pontevasti ja ohjailee niiden kulkua, kun ne ovat omassa tunnelissaan. Jos ne pääsevät vapauteen, lapsi on heti hermostuneempi.
Olemme viime aikoina syöneet ihan hyvin. Lapset ihastuivat katkaraputonnikalapastaan, joka tehdään ruohosipuli hm... juttuun, siis siihen, jota sellainen ranskalainen kokki mainostaa telkkarissa. Mäkkärissä olemme kyllä myös käyneet, sillä nyt sieltä saa ihan kohtuuhyviä lastenkirjoja, ja minähän haluan tietenkin kerätä ne kaikki kahdeksan. Tällä viikolla pitäisi vielä käydä, niin saataisiin loput kaksi.
Viime viikolla saimme ystäviä kylään Oulusta asti. Perheeseen oli tullut uusi yksilökin, harvinaisen hyväntuulinen vauvaksi. Hengailimme täällä meillä, ulkoilimme Yyssä ja kävimmepä vielä yhdessä syömässäkin, ihan huiput pippuripihvit äideille ja maukkaat lihapullat lapsille. Kaikki kuusi kullanmurua käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti, jee!
Viime viikon tiistaina Kääpä ja Miniäinen pääsivät Miehen kanssa sirkukseen. Myös saksalainen ystäväperheemme tuli mukaan. Mies oli varannut paikat ihan maneesin vierestä ja oli ihan tuskissaan astmansa kanssa, kun eläinpöly, sahanpuru ja savu kiusasivat. No, mutta lapset olivat ihan fiiliksissä. Kotiin saapui kymmeneltä (arki-iltana) nauravaista väkeä valolelujen kanssa.
Me olimme Toukon kanssa kylässä K:lla Ymmerstassa. Oli mainio ilta, kaksi 1,5-vuotiasta Me&i-sydänpeppua kohtasi. Saimme myös vaihtaa tuoreimmat juorut, kun S ja J naapurista piipahtivat. Ajattelin, että saan olla illan ihan itsekseni, kun Touko menee nukkumaan, mutta pikkuäijä päättikin sitten valvoa puoli kymmeneen. No, oli kyllä ihan mukavaa nyhjätä ukkelin kanssa sohvalla, kun kerrankin sai olla ihan vain kahden.
Viime viikon keskiviikkona toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kutsuin kylään muutaman äidin lapsineen illalliselle. Ajatuksena oli, että saataisiin syötettyä lapset aika tehokkaasti, lapsille jäisi aikaa leikkiä ja aikuisille jutella. Miltei noin se menikin, mutta yllätyin siitä metelistä, mikä meistä lähti. Miehiä oli 2, naisia 4 ja lapsia 10, joten ei sen mikään ylläri pitänyt olla. Söimme pääkalloa/jauhelihakastiketta+pastaa, tomaattia, porkkanaa ja paprikaa, herkullisia mehuja ja jälkkäriksi ihanaa vaniljajätskiä ja kinuskikastiketta. Ei hassumpaa!
Isoimmat käävät saivat olla ulkona. Eskaritytöt hihittelivät ihastumisjuttuja ja isot pojat, eli meidän Minis ja M miekkailivat ja pienemmät känisivät vapautuneesti tässä alakerrassa.
Huh. Kun kaikki olivat lähteneet, pesin vielä astiat ja keräsin lelut lattioilta ja loppuillan pötköttelimmekin sitten lattialla. Lapset onneksi sippasivat heti.
Niin joo, jossain välissä piipahdin sairaalassakin. Olin kaksi yötä Jorvissa maksatulehduksen vuoksi. Ja ei, en käytä suonensisäisiä huumeita. Lääkäri uteli myös, että onko ollut sellaisia vähän tuntemattomampia seksikumppaneita. Kerroin, että juuri silloin, 19.10 oli kahdeksas hääpäivämme, joten lääkäri totesi "kumppanin siis olevan jo vähän liiankin tuttu". Juurikin näin.
Mies tuli lasten kanssa minua tapaamaan ja lapset olivat kyllä aika hämmentyneitä koko hommasta. Kävimme tietenkin kahvilla ja illalla vieraiden poistuttua sain katsoa Greyn anatomian ihan rauhassa. Siis kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu, sellainen pieni äitilomanen: täysihoito, ei mitään erityistä ohjelmaa ja nippu vanhoja lehtiä luettavaksi. Pieni miinus tuli aamuherätykistä, kun verikokeet otettiin heti seiskalta.
Mutta joo, kyllä sitä taas osasi nauttia tästä arjesta tuollaisen pienen pysähtymisen jälkeen. On ihan kivaa noutaa Kääpää eskarista pienessä tihkusateessa ja arvuutella, että jokos se olisi kakka.
Mutta nyt syömään!
Uskoitko?
Ollaan sairasteltu koko syksy. Nyt on Toukolla kolmatta päivää kuume ja mulla ja Miehellä antibiootit poskiontelontulehdukseen. Minikääpä nukahti tänään lattialle, joten eiköhän sekin ole tulossa kipeäksi. Nyt ne varmistelee sitä siskon kanssa tuolla pimeässä ja märässä ulkoilmassa. Ne näyttää ihan sieniltä kuravaatteineen ja lierihattuineen. Otin muutaman kuvankin tuosta takapihalta. Toukolainenkin osallistui, kun sisarukset pelleilivät oven takana ja pienin nauroi ja läpsytti ikkunaa.
Me tehdään just ökyruokaa. Ovella kävi kala-automies ja sorruin sikakalliisiin kalavartaisiin. Vaikuttaa kyllä ihan laadukkailta. Jos minä olisin rikas nainen, laittaisin aina sellaisia. Kaveriksi en laittaisi lohkoperunoita ja kermaviilikastiketta (oli sentään myös parsaa, pikkutomaatteja ja mozzarellaa) vaan jotain paljon fiinimpää. Ehkä tryffeleitä.
Mies pelasti päiväni tuomalla kotiin kilon karkkia. Eilinen sujui joten kuten salalakujen voimin, mutta kun tänään oli herkuiksi vain muutama mustikkakaurakeksi, tuntui päivä paljon pidemmältä.
Jaahas, sieltähän ne kurahousuveijarit saapuivatkin.
"Äiti, ulkona oli sellainen tosi iso vesilätäkkö, joka näytti ihan uima-altaalta. Siis sitä olisi ihan voinut luulla uima-altaaksi..."
Jep, Kääpä oli istunut siinä pyllyllään ja Minikääpä valitti, että Kääpä oli kastellut sen naaman. No, nyt on kone jo pyörimässä. Toukolainen leikkii tuossa hamstereilla. Ne on sen mielestä ihania, vaikkakin vähän pelottavia ja arvaamattomia. Touko komentaa hamstereita pontevasti ja ohjailee niiden kulkua, kun ne ovat omassa tunnelissaan. Jos ne pääsevät vapauteen, lapsi on heti hermostuneempi.
Olemme viime aikoina syöneet ihan hyvin. Lapset ihastuivat katkaraputonnikalapastaan, joka tehdään ruohosipuli hm... juttuun, siis siihen, jota sellainen ranskalainen kokki mainostaa telkkarissa. Mäkkärissä olemme kyllä myös käyneet, sillä nyt sieltä saa ihan kohtuuhyviä lastenkirjoja, ja minähän haluan tietenkin kerätä ne kaikki kahdeksan. Tällä viikolla pitäisi vielä käydä, niin saataisiin loput kaksi.
Viime viikolla saimme ystäviä kylään Oulusta asti. Perheeseen oli tullut uusi yksilökin, harvinaisen hyväntuulinen vauvaksi. Hengailimme täällä meillä, ulkoilimme Yyssä ja kävimmepä vielä yhdessä syömässäkin, ihan huiput pippuripihvit äideille ja maukkaat lihapullat lapsille. Kaikki kuusi kullanmurua käyttäytyivät oikein mallikelpoisesti, jee!
Viime viikon tiistaina Kääpä ja Miniäinen pääsivät Miehen kanssa sirkukseen. Myös saksalainen ystäväperheemme tuli mukaan. Mies oli varannut paikat ihan maneesin vierestä ja oli ihan tuskissaan astmansa kanssa, kun eläinpöly, sahanpuru ja savu kiusasivat. No, mutta lapset olivat ihan fiiliksissä. Kotiin saapui kymmeneltä (arki-iltana) nauravaista väkeä valolelujen kanssa.
Me olimme Toukon kanssa kylässä K:lla Ymmerstassa. Oli mainio ilta, kaksi 1,5-vuotiasta Me&i-sydänpeppua kohtasi. Saimme myös vaihtaa tuoreimmat juorut, kun S ja J naapurista piipahtivat. Ajattelin, että saan olla illan ihan itsekseni, kun Touko menee nukkumaan, mutta pikkuäijä päättikin sitten valvoa puoli kymmeneen. No, oli kyllä ihan mukavaa nyhjätä ukkelin kanssa sohvalla, kun kerrankin sai olla ihan vain kahden.
Viime viikon keskiviikkona toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kutsuin kylään muutaman äidin lapsineen illalliselle. Ajatuksena oli, että saataisiin syötettyä lapset aika tehokkaasti, lapsille jäisi aikaa leikkiä ja aikuisille jutella. Miltei noin se menikin, mutta yllätyin siitä metelistä, mikä meistä lähti. Miehiä oli 2, naisia 4 ja lapsia 10, joten ei sen mikään ylläri pitänyt olla. Söimme pääkalloa/jauhelihakastiketta+pastaa, tomaattia, porkkanaa ja paprikaa, herkullisia mehuja ja jälkkäriksi ihanaa vaniljajätskiä ja kinuskikastiketta. Ei hassumpaa!
Isoimmat käävät saivat olla ulkona. Eskaritytöt hihittelivät ihastumisjuttuja ja isot pojat, eli meidän Minis ja M miekkailivat ja pienemmät känisivät vapautuneesti tässä alakerrassa.
Huh. Kun kaikki olivat lähteneet, pesin vielä astiat ja keräsin lelut lattioilta ja loppuillan pötköttelimmekin sitten lattialla. Lapset onneksi sippasivat heti.
Niin joo, jossain välissä piipahdin sairaalassakin. Olin kaksi yötä Jorvissa maksatulehduksen vuoksi. Ja ei, en käytä suonensisäisiä huumeita. Lääkäri uteli myös, että onko ollut sellaisia vähän tuntemattomampia seksikumppaneita. Kerroin, että juuri silloin, 19.10 oli kahdeksas hääpäivämme, joten lääkäri totesi "kumppanin siis olevan jo vähän liiankin tuttu". Juurikin näin.
Mies tuli lasten kanssa minua tapaamaan ja lapset olivat kyllä aika hämmentyneitä koko hommasta. Kävimme tietenkin kahvilla ja illalla vieraiden poistuttua sain katsoa Greyn anatomian ihan rauhassa. Siis kaikenkaikkiaan ihan onnistunut reissu, sellainen pieni äitilomanen: täysihoito, ei mitään erityistä ohjelmaa ja nippu vanhoja lehtiä luettavaksi. Pieni miinus tuli aamuherätykistä, kun verikokeet otettiin heti seiskalta.
Mutta joo, kyllä sitä taas osasi nauttia tästä arjesta tuollaisen pienen pysähtymisen jälkeen. On ihan kivaa noutaa Kääpää eskarista pienessä tihkusateessa ja arvuutella, että jokos se olisi kakka.
Mutta nyt syömään!
Subscribe to:
Posts (Atom)