Herkkuruokia

En ole mikään kokkailijaluonne, mutta pidän kyllä tästä arjen pyörittämisestä ruuanlaittoineen. En suhtaudu syömiseen kovin vakavasti, mutta pidän tärkeänä, että lapset saavat suht koht terveellistä ja monipuolista ruokaa. Välillä on erikoispäiviä, jolloin syödään mitä sattuu, kuten esimerkiksi eilen. Söimme tukevan aamiaisen, Kääpä ja Minikääpä ottivat puuroa, minä ne kaksi ruispalaani kuten aina ja Toukolainen pisteli banaanin.

Menimme kymmeneksi asukaspuiston talviriehaan ja söimme siellä lounaaksi grillatut makkarat. Ohjelmassa oli pulkkailua, laululeikkejä ulkona, runopolku ja kuusenkoristelua sekä arpajaiset. Me ostimme kolme arpaa, joista yksi voitti. Saimme kolme eriväristä kannellista kippoa ja kolme eriväristä sieniliinaa. Lapset olivat ihan onnessaan aarteistaan!

Ajoimme sitten M-kummille ja tarjolla oli erilaisia herkullisia keksejä ja mehua ja teetä. Ja jälkkäriksi (nami)kalansilmät! Ne tekivät kyllä lapsiin vaikutuksen! Miniäinen jatkoi vielä kerhokaverinsa nelivuotissynttäreille ja sai varmasti lisää herkkuja.

Nyt onkin ollut paljon aihetta juhlaan. Mummille soitimme vain onnittelut viime perjantaina, M-enolle/kummille veimme synttärilahjaksi kymmenen joulutorttua (käsitin, että nyt ei pitänyt olla mikään painonpudotus meneillään vapaaottelumatsia varten) ja tiistaina juhlimme Miehen 33-vuotispäiviä. Aamupalaksi Mies sai hampurilaisen, donitseja ja cappuccinoa ja illalla söimme vielä naksuja ja vaaleanpunaista sydänkakkua, joka oli Miniäisen toive. Kääpä valitsi donitsit ja lahjaksi kilon namia. Varsinainen lahja on vielä matkalla, mutta toivottavasti sekin saapuu pian. Paras synttärilahja oli kuitenkin vapaailta, jonka Mies vietti shoppaillen pipon. Tavoitteena oli myös hanskat, mutta ne jäi vielä tällä erää hankkimatta.

Olemme ottaneet taas omat illat käyttöön. Miehen oma ilta on tiistaina ja minun keskiviikkona. Aloitimme tradition tällä viikolla, mutta valitettavasti nukuin onneni ohi enkä seitsemältä herättyäni jaksanut lähteä enää mihinkään. No, ensi viikolla sitten. Haaveissa olisi hierontaa, jalkahoitoa ja ehdottomasti ripset ja kulmat.

Pitkästä aikaa vietimmekin kunnon kotiviikonloppua. Sen kunniaksi aloitin (ja lopetin) pitkään haaveilemani kuvaprojektin. Tarkoitus oli vain tilata joulukortit, mutta sain laitettua vuoden 2009 albumiin, yli tuhat kuvaa! Aloitin seitsemältä illalla ja kolmen maissa yöllä alkoi olla valmista. Sunnuntaina Mies pisti sitten albumit tilaukseen ja pian pitäisi postista saapua kasa muistoja; Toukolaisen syntymää ja muuttoa Ymmerstasta Laaksolahteen.

Niin, mutta ne syömiset. Sain pientä inspiraatiota ruuanlaittoon Seinäjoen reissultamme ja sen kunniaksi meillä on syöty

1. Kanafilettä fetatäytteellä, riisiä ja varmaankin pikkutomaatteja ja
2. Kanaa, kierrepastaa, paprikatäytteisiä oliiveja, kaprista ja aurajuustoa (ja niitä pikkutomaatteja).

Nyt on vuorossa

3. Pekonipaprikajauhelihakermasoosi, tuoretagliatellea ja ruusukaalia.

Olisipas kyllä kiva taas kirjoittaa jotain tieteellistä tekstiä!

Isänpäivästä pitänee vielä kirjoittaa. Isi sai pojilta lahjaksi kaksi itsepainettua T-paitaa, Minikäävältä kortin ja Käävältä Pupu-pelin, ison nopan ja kortin. Kääpä askarteli myös kotona jonkin pahvijuiban, mutta sen funktio ei selvinnyt minulle.

Ai niin, tiistai meinasi unohtua! Silloin oli Käävän eskari ja Minikäävän kerho ihan normaalisti. Miniäinen valitsi lelupäiväksi keltaisen pehmoravun, jonka Käävän kummi toi 2-vuotislahjaksi. Hain isommat lapset ja suuntasimme Selloon. Miniäinen kävi kierroksilla ja Kääpää väsytti. Toukolainen sinnitteli hereillä, vaikka olin kuvitellut, että lapsi nukkuisi päikkärinsä rattaissa. Kävimme kaikki lelukaupat läpi ja Miniäinen suunnitteli lahjatoiveitaan. Se uskalsi itse kysyö BR-lelujen myyjältä, että löytyykö heiltä Spiderman-asua. Ja löytyihän se, mutta varastosta ei täytynyt noutaa. Minikääpä odotti lopuksi leluosastolla, kun me Käävän kanssa haimme ruuat.

Iltapäiväksi tulimme kotiin, jotta Touko saisi nukuttua, mutta eihän se ukko mitään nukkunut, pikku tirsoja vain autossa. Söimme ja lähdimme Ymmerstan koulun jumppaan. Mukaan tulikin uusia lapsia, kun vanhat päiväkotikaverit Benjamin ja Florian sekä pikkusisko Jennifer saapuivat paikalle. Lapset juoksivat, kiipeilivät ja keinuivat ja aikuiset saivat taas rupatella.

Jumpan jälkeen jäimme ulos leikkimään. Toukolainenkin dyykkaili lumikinoksissa ihan kuin isompikin lapsi. Testasimme vielä muutaman kunnon pulkkamäen ja varttia vaille seitsemän olimme valmiita lähtöön. Emme kuitenkaan tehneet niin, vaan menimme kaiken uhallakin kylään Ymmerstan ystävillemme. Punaposkiset lapset tuijottivat Toy Story kakkosta ja vain Toukolainen leikki vähän jääkaappimagneeteilla. Ja söi kaksi banaania. Puoli ysiltä kotiuduimme ja juhlimme vielä sankarimiestä. Kakulla oli hyvä houkutella pesue kotiin.