Fiilistelen tässä työmatkojani. Böblingen, Bergen, Berlin, Bielefeld, Hinxton, St. Charles, Ballerup, Orlando. Juuri nyt olisi ihana vetäistä jakkupuku päälle, heittää vähän kampetta laukkuun, ottaa taksi ja lähteä kentälle ja työmatkalle. Olisi ihanaa olla tärkeä ja hieno.
Todellisuudessa istun keittiön pöydän ääressä kulahtaneessa yökkärissä ja hörpin vihreää teetä häämatkamukista. Miehen omasta.
Uni ei tule, sillä tänään tuli päivällä vähän nukuttua. Vanha työkaverini väitteli eilen, ja saavuin kotiin puoli kuudelta. "Annetaan äidin nukkua, äiti tuli kotiin vasta aamulla". Oli kyllä ihan mahtavaa.
Vein lapset yhdeksitoista mummolle ja papalle. Klo 12 alkoi väitös, jossa törmäsin vanhaan ystäväämme ja Stockan herkussa tapasin myös hänen vaimonsa. Ostin Joe Blascon meikkivoiteen, sillä olen sinnitellyt ilman Joeta jo pitkän tovin, kotiäidinhän ei juuri tarvitse tälläytyä. Sain kaupan päälle päivämeikkilahjakortin ja sen aion kyllä käyttää.
Stockalla törmäsin myös toiseen vanhaan tuttuun, entiseen työkaveriini ja uuteen tulokkaaseen. Oli tosi mukava törmätä, ja juttua täytyy ehdottomasti jatkaa Sanomatalon kahvilassa.
Riensin Pasilaan noutamaan juhlavaatteet ja neljäksi töihin, jossa juhlimme vanhan toimitalomme läksijäisiä. Sain skumppaa, hyvää ruokaa ja improvisaatioesityksiä. Säntäsin Sokoksen sukkahousuosaston kautta kuudeksi Bulevardille karonkkaan. Itse väitös sujui oikein mallikkaasti ja juhlatkin olivat oikein onnistuneet. Saimme tattikeittoa, yrttikuorrutettua siikaa ja jälkkärit, kahvit ja konjakit tietty. Ilta jatkui sitten samoilla kulmilla ja pääsimme lopuksi Lostariinkin, joka on oikein mainio mesta.
Tänään oli sitten Miehen vuoro hummailla ja mielelläni hoidin illan lapsia, kun sai olla hetken poissa kuvioista.
Viime viikko oli kyllä aika kiireinen. Käävällä oli uimakoulua ma-ke, maanantaina vein lapsen vielä uinnin jälkeen kanneltunnille, tiistaina kyläilimme kavereiden luona uimakoulun aikana ja jälkeen ja torstaina olimme ystävien luona kylässä Keravalla. Se oli kyllä vaarallinen matka: satoi ja kura roiskui, ja kuskin puoleisesta pyyhkijästä puuttui sulka lähes kokonaan. En nähnyt juuri mitään, ja Mies yritti katsoa vähän tietä puolestani. Missasimme liittymän ja käväisimme Järvenpäässä. Olimme lopulta reilun tunnin myöhässä, mutta ihana lasagne ja reippaat lapset pelastivat illan. Ja mukavaa oli toki rupatellakin.
Tiistaina vaihdomme Toukon kanssa talvirenkaat autoon, sillä iltapäiväksi oli luvattu lumimyräkkää ja meidän oli pakko päästä uimakouluun. Olisi sinne toki päässyt parilla bussillakin, mutta takaisin tuleminen kolmen lapsen kanssa, joista yksi oli uinnista väsynyt, ei houkuttanut. Voin vain suositella Kilon autofiksiä, homma sujui sutjakasti, vaikka autoja oli jonossa vaikka kuinka.
Me olimme tällä viikolla Toukolaisen kanssa mammoissa ja muksuissa ja muskarissa. Kummatkin sujuivat tällä kertaa ihan moitteettomasti, vaikka muskarissakin oli ollut vähän taukoa. Edellisenä torstaina taidettiin hakea Toukon kanssa tarra opiskelijakorttiin, sillä lähdin naisporukalla viime viikonlopuksi Seinäjoelle. Kaksi yötä, neljä naista ja iso, hiljainen talo tekivät ihmeitä.
Keskiviikkona dumppasin lapset uimnakoulun jälkeen Miehelle ja suuntasin kohti Me&i-kutsuja. Tällä kertaa emme tarvinneet mitään, mutta ihanaa oli silti ihastella mallistoa ja suunnitella seuraavia hankintoja. Ja saimme vielä hyvää kinkkupiirasta ja sydämen muotoisia mokkapaloja.
En muuten varmaan olekaan kirjoittanut Ryttylän reissustamme. Syyslomaviikonloppuna olimme kaksi yötä perheleirillä. Ohjelmassa oli mm. miekkailua, kasvomaalausta/hierontaa ja night cafe. Lapset sai jättää huoneisiin nukkumaan, jotta aikuiset pääsivät kahden kahville. Ihana juttu! Toisena iltana Mies tosin valitsi kahvilan sijaan oman sängyn, mutta minä hummailin molempina iltoina.
Minikääpä kokeili leirillä, miltä tuntuu laittaa muovikuula nenään. Lekurireissuhan siitä sitten tuli, mikä oli ihan hyvä, sillä Toukolaisella oli taas korvatulehdus. Tai se sama, ei ollut vain miedompi antibiootti purrut. Nyt pitäisi ukon olla kunnossa. Täytyykin varata aika korvakontrolliin ja mulle siihen maksa-arvotsekkiin.
Mitäpäs vielä. Niin, olen tässä pohdiskellut paikkaani työelämässä. Minulla on takana 12 työvuotta, joista 3 tutkimuksen parissa, 2 myyntityössä ja viimeiset 7 konsulttina. Olen viihtynyt oikein hyvin konsulttina, sillä se homma sopii uteliaalle ja lyhytjänteiselle luonteelleni. Uudet asiakkaat, uudet projektit ja uudet työnkuvat pitävät mielen virkeänä. Toisaalta nämä kolme tiimiläistäni, Herra Orava, Neiti Apina ja nuori herra Tuoksukukka pitävät myös mielen virkeänä omalla viehkeällä tavallaan. Nyt olen ollut lähes viisi kuukautta lasten kanssa ja aivoni alkavat olla jo aika valmiita pakkaamaan käsilaukkuun puhelimen, kalenterin ja autonavaimet ja suuntaamaan kohti älyllistä elämää. Toisaalta olen kaivannut juuri tätä: rakentelua Duploilla, nuoria Darth Vadereita ja prinsessoja, lastenkirjoja ja kolmea sohvakaveria saman peiton alla.
No comments:
Post a Comment