Pusula

Sairastelin koko viime viikon. Ensin sain nielutulehduksen ja siihen päälle sitten jo perinteiseksi muodostuneen poskiontelontulehduksen. No, dropit auttoivat ja perjantai-iltana päätin lähteä tautia uhmaten isompien kääpäin kanssa mökille. Mies jäi kotiin Toukolaisen kanssa, mikä olikin hyvä, sillä lapsella alkoi silmätulehdus lauantaina. Saas nähdä, onko sillä myös korvatulehdus. Toisaalta yöt ovat olleet sen verran rauhallisia ainakin tähän asti, että ilmeisesti tulehdus on ainakin toistaiseksi vielä vain silmissä.

No, haimme siis käävät, söimme kotona kotletit ja lohkoperunat ja lähdimme matkaan. Saavuimme mökille seitsemältä. Lapset rakentelivat, kävivät iltauinnilla ja söimme iltapalaksi jännittäviä Lidlin pikkumuroja.

Menimme nukkumaan ihan hyvissä ajoin, mikä oli sikäli hyvä, että lapset olivat seiskalta jo pystyssä. Yhdeksään mennessä olimme ehtineet syödä aamupalan, pestä hampaat, herkutella Rölli-munilla ja koota yllätykset, rakennella vähän lisää ja askarrella autoja niistä muropakkauksista. Ulkona satoi ja lapset pääsivät uimaan ja sadetanssimaan.

Onneksi saimme puolilta päivin vieraita. Saksalainen ystäväperheemme 1-, 3- ja 5-vuotiaine lapsineen saapui visiitille ja lapset säntäsivät heti leikkeihin. F möyhensi kukkaruukusta juuri istutetut kukansiemenet ja B piirsi (varmasti Minikäävän kannustuksesta) sängynpohjaan. Yritimme puhdistaa sitä peppupyyhkeillä, Vimillä, Tolulla ja jollain kolmannellakin myrkyllä, mutta eihän se mihinkään lähtenyt. Lopulta ehdotin, että jos kokeilisimme hioa sitä hiekkapaperilla. "Meillä ei kyllä ole hiekkapaperia mukanamme", vastasi isä.

No, Vaari lupasi etsiä sitä myöhemmin, mutta hiominen jäi tältä erää. Onneksi muilta aineellisilta vahingoilta vältyttiin, sillä loppuajan lapset viettivät kurahoususillaan järvessä. Välillä kuivatimme vaatetta saunassa ja pian ne olivatkin taas märkinä. Hetken aikaa lapset viihtyivät sisällä majahommissa. Ne salakuljettivat majaan muroja ja keksejä. Kääpäkin pyydettiin muroille majaan, mutta tarjolla olikin kolme pippeliä. Ihanan oivaltavia ja omaperäisiä lapsia.

S teki meille välipalaksi mansikkatortun ja illalla vielä grillasimme kaslerpihvejä, makkaroita ja herkkusieniä. Kyllä puugrillillä vaan tulee niin paljon paremmat safkat, sille ei voi mitään.

Ystäväperhe lähti yöksi kotiin ja minä päätin jäädä kääpäin kanssa vielä toiseksi yöksi. Vaari ja M saunottivat lapset ja minä saattelin vieraat matkaan. Kääpä kävi viidennen kerran uimassa ja kaikki pojatkin ainakin käväisivät järvessä. Käävät olivat varsin kuitteja vietettyään järvessä lähes koko päivän, joten ilta meni kivuttomasti ja pääsin itse vielä saunomaan ja grillailemaan.

Sunnuntaina lähdimme jo puoli yhdentoista maissa kotiin Miehen pääkallopadan ääreen. Oltiin kaikki kolme aika sippejä, mutta jaksoin sentään käydä läpi Taimi-Topiaan perjantaina noudetun äitiyspakkauksen ja käävät puolestaan aloittivat autohommat. Toukolaisen äitiyspakkauspahvilaatikosta tuli vuonna 2009 Kaapo-hiiren koti, mutta tästä tuntuisi kehkeytyvän kolmipaikkainen kulkupeli kaikille lapsille. Kääpä suunnittelee siihen vielä takakonttia ja oikeat renkaatkin ne ajatteli laittaa.

Illalla mennään kyläilemään ystäväperheen luokse mutta nyt alan suunnitella lounasta.

Helteinen viikonloppu

Aloitetaan perjantaista: saimme kuulla, että Kääpä ei päässyt musiikkiopistoon soittamaan viulua. Olisi pitänyt mennä ihan kaikki oikein, että olisi päässyt, ja Käävällä meni tosiaan ne ekat taputukset pieleen. Minä tietenkin jossittelin, että varmaan nekin olisi menneet oikein, jos Kääpä ei olisi ollut ekana vaan olisi kuullut samat jutut moneen kertaan ensin muilta. Mutta minkäs teet, ei se jossittelu auta. Se hyvä puoli tässä asiassa on, ettäkun harrastuksista piti joka tapauksessa jättää jokin pois, niin nyt se on ainakin sitten tämä viulu. Fudiksen suhteen täytyy toivoa, että sitä voi jatkaa jotenkin fiksusti syksyllä. Partion suhteen olen vähän huolissani, sillä toiseen hakemaamme lippukuntaan otetaan vasta 8-vuotiaita ja toisesta ei ole kuulunut yhtikäs mitään.

No, kyllä siinä fudiksessakin on harrastusta ihan riittämiin. Ja meillä on vielä se vauvakin ensi vuonna, joten ihan hyvä, jos joka illalle ei ole jotain. Mies itse asiassa aloitti niiden kanssa retkeilyhommat tänä viikonloppuna. Niiden on tarkoitus mennä Nuuksioon joku viikonloppu ja nyt ne aloittivat telttaharjoittelut tuossa pihassa. Meidän pihan lapset saavat olla ulkona iltakymmeneen, siis ne kaikkein pienimmät, ja isommat sitäkin pidempään, joten uni ei ihan heti tullut. Ensin ne hengasivat Miehen kanssa teltassa ja lukivat unisaduksi Veljeni leijonamieltä. Telttaan pääsivät myös kaikki Gormitit. Aluksi Toukolainenkin oli mukana, mutta siirtyi sittemmin yläkertaan. Jossain vaiheessa Miniäistä itketti, väsymys ja jännitys, ja siirryin niiden kanssa telttaan juttelemaan liito-oravista. Lopulta kolmikko kuukahti, telttaan/yläkertaan, mutta minun Sturmfrei Budeni jäi vähän lyhyeksi ja epätäydelliseksi.

Aamulla teltasta purkautui onnellista väkeä ja Toukokin kömpi yläkerrasta ennen seiskaa. Kääpä voiteli niille sämpylät aamiaiseksi ja Mieskin saapui sisätiloihin ihan inhimilliseen aikaan. Kääpäläiset hengasivat omalla pihalla ja saivat kaverikseen kissan. Touko yritti koko ajan napata sitä naamasta (Toukolla on joku ihme kissannaamafetissi) ja kissa puolestaan yritti luikahtaa telttaan. Kun lapset komennettiin sisälle, jäi kissa mouruamaan pihalle uusien ystäviensä perään.

Minä olen sairastellut nyt viikonloppuna, kyseessä on joko alkava flunssa tai sitten angiina. Aamulla menen lekuriin. Kurja ajoitus sinänsä, että eilen olisi ollut hammaslääkäriystäväni valmistujaiset. No, täytyy piipahtaa siellä vielä tässä kesällä. Lentokoneasentajan valmistujaisiin sentään päästiin perjantaina ja se oli hyvä se. Veimme lahjaksi rasiallisen Lego-lentsikoita ja saimma valtavasti herkkuja: kinkkupiirakkaa, Pätkis-kakkua, mokkapaloja, saaristolaisleipää... Kiitos mukavista juhlista!

Lauantaiksi olimme kutsuneet muutaman ystävän kylään. Ystävä soitti 10.30 ja kysyi, että saithan viestin, ettäSauruxet soittavat Lepuskissa klo 10.45? En ollut saanut viestiä, joten oli toimittava nopeasti. Koko porukka oli vielä yökkäreissä, mutta niin vain kaikki viisi oltiin perillä tapahtumassa täsmällisesti. Ja keikka oli ihan mahtava! Minikääpä fanittaa Sauruxia ja näki keikalla tarhakaverinsa Jyrkin. Kääpäkin tykkäsi kovasti ja pariksi vikaksi biisiksi menimme Minikäävän toiveesta eturiviin. "Hei pienimmät, ja lyhyimmät, olkaa hyvä, tulkaa eturiviin!" Robotti soitteli Poika saunoo -biisiä ja se nauratti meitä kaikkia. Minä tosin olin ainoa, joka liikuttui kyyneliin vikassa biisissä, Viimeisessä mammutissa.

Kaverit tulivat kylään keikan jälkeen. Kävin pika pikaa Lidlissä muun perheen laulaessa autossa ja sain täydennettyä kanasalaattiainekset ja muutenkin jääkaapin. Käymme kaupassa aika harvoin ja monta päivää mennään ihan luovuuden voimin. Mutta meillä se toimii. Söimme ja rupettelimme ja lapsillakin sujui hommat, kuten aina I:n kanssa. R halusi koko ajan laittaa X-boxin tai astianpesukoneen päälle, mutta onneksi A oli sinnikäs kielloissaan. Meillä on onneksi A:n kanssa samat linjaukset lastenhoidosta, joten sikäli on helppo kyläillä puolin ja toisin.

Mutta ihanaa, että helteet ovat tältä erää ohi. Minä en aio muuttaa eläkkeellä Espanjaan. Ilta oli oikein leppoisa, paitsi että aluksi Kääpää kiukutti. Sen mielestä on suunnaton vääryys, että sen pitää tulla sisälle jo kahdeksalta, kun ihan kaikki muut saavat olla ulkona pidempään, jopa 5-vuotiaat, kuten esim. Jere. No, me haluamme edes muutaman tunnin päivässä nähdä omia lapsiamme, kun olemme sellaisia tähän maailmaan halunneet, joten emme ole valmiita joustamaan periaatteestamme. Itse asiassa Kääpä taisikin kaivata aikaa kahdestaan kanssani. Lueskelimme vähän, rakensimme Legoilla ja minä järkkäilin Käävän tavaroita. Sillä on kaikkia sellaisia pienten tyttöjen juttuja, joista minä vain haaveilin aikoinani, mutta sitä puolestaan eivät juuri Petsit, Barbit tai ponit kiinnosta. Fudis vaan.

Kun luimme lehteä, myös pojat saivat tulla kuuntelemaan yhden tarinan. Sen aikana vauva vähän potkiskeli. Kääpä laittoi kätensä mahan päälle ja kehotti: "Potkaise tähän, vauva!" Ja vauva potkaisi. Kaikkia nauratti. Seuraavaksi oli Minikäävän vuoro. "Potkaise tähän, vauva", kehotti Kääpä taas, ja niinhän se tekikin. Ja taas naurettiin. Toukolaisen kohdalla vauva ei potkaissut, mutta nauroimme ihan yhtä paljon silti. Selitimme taas Toukolle, että äidin masussa on vauva. Touko kysyi, että onko senkin masussa vauva, ja keskustelua syntyi myös siitä, kenen masussa vauva voi kasvaa ja että ilman isiä ei se vauva kasva sen äidin masussa. Touko ilahtui löytäessään jotain omasta masustaan: "Napa!" "Toukon napa! Äidin napa! Kaavan napa! Kaapon napa! Isin napa!" Meillä kaikilla on napa.

Viiden minsan pikakuulumiset

Eilen oli Toukon kehityskeskustelu. Se on kuulemma rauhallinen poika, joka malttaa keskittyä hienosti askarteluihin eikä töni muita tai ota kädestä. Paitsi jos jollain on Muumi-luukkukirja, Toukolaisen koko naama menee surulliseksi ja se pyytää apuun Memmun.

Pojillahan oli maanantaina varahoitopäivä Karamäen päiväkodissa. Pojat olivat koko päivän samassa ryhmässä Lintusissa pienten puolella. Hyvin oli mennyt - Minikääpä oli autellut pienille kenkiä jalkaan ja päikkärit pojat nukkuivat käsi kädessä. Ja eilen itse asiassa selvisi, että normaalisti Toukolainen pitää unille mentäessä Memmua kädestä. Suloinen pieni mies.

Touko tykkää edelleen niistä palapeleistä ja tekee joka ilta tarhan jälkeen kaikki palapelit moneen kertaan. Palapelejä se tekee tarhassakin, mutta useimmiten leikkii siellä Duploilla ja autoilla. Kotona luetaan Tomppa-kirjoja (Tomppa ja Kissantassut, Tomppa on iso ja Tomppa kalastaa), mutta päiväkodissa paras on se luukkumuumi. Touko syö reippasti itse ja vien ruuan jälkeen mukinsa ja ruokalappunsa astiakärryyn.

Hoitaja kertoi, että Toukolainen oppi ryhmän lapsien nimet heti ensimmäisinä päivinä ja on sittemmin erikoistunut kenkiin: jos joltain lapselta on kengät hukassa, Touko löytää ne oitis ja tuo hoitajalle. Kotonakin se tuo aina lähdettäessä kaikille kengät ja hatut.

Käävällä oli tänään terveystarkastus. Se oli venähtänyt vuodessa viisi senttiä ja oli nyt 115 cm ja 19,5 kg. Kaikki oli kunnossa. Näkö oli 0,8, ja sitä nyt seuraillaan. Todennäköisesti Kääpäläinenkin saa sitten jossain vaiheessa silmälasit.

Keskiviikkona Käävällä oli taas fudis, kesän kolmannet treenit. Niiden jengi voitti matsin 3-1 ja Kääpä teki kaikki maalit! Se on ihan fiiliksissä siitä pelaamisesta ja haluaa siis edelleen pelata poikien kanssa. Siihen on suhtauduttu ihan kivasti eikä kukaan ole vielä ihmetellyt, mitä vaaleanpunalippiksinen tekee niiden jengissä. Ja maalejahan se tekee tietty.

Kääpää itseä mietityttää sukupuoli tässä fudisasiassa, se taisi miettiä sitä jo silloin pari vuotta sitten FC Hongassa. Kääpä kysyi, että voiko se vielä vanhana mummonakin pelata fudista. Vastasin, että niin kannattaakin, että pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä. Kysyin vielä, että mistä ne tytöt ja pojat sitten oikein erottaa. Ja kerroin, että pippeliä ja pimppiä ei tarvita fudiksessa vaan isäksi tai äidiksi kasvamisessa.

Ja sitten vielä Minikääpää. Niillä sujuu hienosti leikit Aslanin kanssa. Viimeksi niillä oli kivipaja, jossa ne oli jopa halkaissut kiviä. Kivet on kova juttu ja Toukolainen aina kinuaa Minikäävän kiviä, mutta on nyttemmin alkanut myös itse napata maasta sopivia.

Otin Hämpystä mukaan vanhat perhekuvamme, siis minun lapsuudestani. Parissa kuvassa ollaan Visulahdessa, toisessa minä ja sisko poseerataan dinosauruksen edessä ja toisessa veli on kiivennyt yhden dinon sarviin. Minikääpä näki ne ja sen silmät laajenivat: "Wow, te olette siis eläneet dinosaurusten aikaan!"

Juhlia ja tulehduksia

No jopas oli viikko!

Jos kelaan vähän vielä takaisin, niin

-Torstai: Toukon kanssa Pikkujätissä - korvatulehdus
-Maanantai: Käävän kanssa Pikkujätissä - korvatulehdus
-Tiistai: Mies lekurissa - keuhkoputkentulehdus ja poskiontelontulehdus
-Perjantai: Minikäävän kanssa Pikkujätissä - korvatulehdus ja silmätulehdus

Kaikesta huolimatta Tapiola myönsi lapsivakuutuksen myös Taimi-Topiakselle, joten lisää korvatulehduspotilaita on luvassa Pikkujättiin. Toukon tulehdus meni ohi muutaman yön kähinöillä, Käävällä sen sijaan alkoi yhtäkkiä todella kova särky ja se oli tosi itkuinen. Olin saanut raparperipiirakan juuri leivottua ja pakkasimme mukaan piirakkaa ja vaniljajätskiä, olipahan mukavampi odotella. Lekurissa lapsi oli sitten todella reipas. Ilta meni vielä itkiessä ja ajattelimme Käävän kanssa aina uutta Lintsin laitetta, kun korvassa pulputti. Aamulla likka oli jo paremmassa kondiksessa.

Miniäisen korvatulehdusta emme edes huomanneet. Sillä vähän rähmi silmät perjantaiaamuna, mutta tarhaan se meni ihan reippaana. Ajattelin, että rähmiminen liittyi allergiaan. Sama meininki jatkui tarhassa ja ajattelin käyttää sen varuiksi lekurissa, jos kyseessä onkin tosiaan se silmätulehdus. No, lapsella oli sen lisäksi ärhäkkä korvatulehdus, joten olipa hyvä, että tuli käytyä. Pääsimme kala-Pikkujättiin, kun ruori-Pikkujätti oli täyteen buukattu.

Minulla oli sentään näiden lääkärireissujen lisäksi omia rientoja: pääsin sokerirasitukseen, hammaslääkäriin ja Miljonääriäitibileisiin, viimeksi mainituista tosin missasin muutaman tunnin korvalääkärin vuoksi.

Sokerirasitus meni yllättävän leppoisasti. Luin Riikka Pulkkisen Rajaa ja kävin kolmasti pistettävänä. Juotava litku ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja tällä kertaa se tosiaan maistui Cokikselta. Seuraavana päivänä soitin sitten tulokset: 4,8, 5,2 ja 4,5 - eli hyvä haima!

Paitsi haimaa, minun on myös kiittäminen Oral B 3D:tä, sain nimittäin hammaslääkäriltä kehuja täydellisestä harjaustuloksesta. Ja hän on siinä kuulemma vielä todella tarkka. Käynti ei kuitenkaan alkanut pelkillä kehuilla. Aluksi täti räyhäsi, sillä en ollut täyttänyt uuden asiakkaan lomaketta. Ajattelin, että tietoni löytyvät tietojärjestelmästä, sillä olenhan hoidattanut hampaani Espoon kaupungilla vuodesta 2003 ja pidin täten itseäni "vanhana asiakkaana". Hammaslääkäri totesi ironisesti, että luulinko tosiaan, että tieto raskaudestani löytyy järjestelmästä, kun olen käynyt viimeksi vuonna 2009. No en luullut, en. Sen ajattelin kertoa ihan suusanallisesti. Lääkärin mielestä siihen tuhrautui turhaan aikaa ja siinä vaiheessa meinasin jo hermostua, sillä lekuri saapui itse aamun ensimmäiselle vastaanotolleen viisi minuuttia myöhässä. No, onneksi harjausotteeni sulatti sydämen ja loppu sujui ihan leppoisasti.

Keskiviikkona Käävällä oli fudis. Se oli vielä vähän nuutana, mutta osallistui ihan reippaasti. Kääpä sai nyt keltaisen FC Hongan paidan tilalle uuden mustan FC Kasiysin paidan. Noin sitä vaan vaihdetaan jengiä ihan lennosta. Sama saattaa olla äidillä edessä.

Mutta sitten perjantaihin ja Miljonääriäitibileisiin. Meillä oli kattosauna merinäköaloin, sushia, salaattia ja skumppaa ja ennen kaikkea koko joukko toinen toistaan tyylikkäämpiä miljonääriäitejä Suvelan asukaspuistosta. Ilta oli mitä mainioin, näitä lisää!

Torstai olikin sitten helatorstai ja mikä parasta, vapaapäivä. Olimme hetken hiekkiksella koko porukka ja lounaan jälkeen lähdin Käävän ja Miniäisen kanssa näyttämään Vaarin kotia, jossa siis asuu nykyisin vain kaksi kissaa, potentiaalisille vuokralaisille. Joimme kaffea ja rupattelimme ja jatkoimme vielä kääpäin kanssa puistoon ja Mäksyyn. Mies vietti laatuaikaa Toukolaisen kanssa.

Paluumatkalla piipahdimme myös tuttavaperheen raksalla, alakerta oli jo noussut betonielementeistä ja yläkerta tuleekin sitten puurakenteisista tilaelementeistä. Pian niillä on oma talo! Saimme viemisiksi saunavihdat ja illalla pääsimme kääpäin kanssa vihtomaan. Sen olisin halunnut saada nauhalle: kolme kääpää istuu lauteilla ja vihtoo pieniä kinttujaan. Se oli niille kaikille ihan uusi juttu. Minä fiilistelin lapsuusmuistoissa: Pusulan rantasauna Mummun ja Vaarin kanssa, saunan jälkeen Jaffaa pukuhuoneessa ja makkaraa riippukeinussa.

Lauantaina olikin sitten juhlaa kerrakseen: Kääpä sai ensimmäisen ja Miehen pikkuveli viimeisen tokarin koulutieltä. Olin mukana Käävän todistuksen jaossa. Jokaiselle eskarin päättäneelle jaettiin myös pihakukka. Kääpä sai ilmeisesti orvokin, sellaisen violetin, joka rimmasi sen asun kanssa. Kävelimme Karakallioon hankkimaan ylioppilaalle korttia ja kukkia ja ostimme kaikille vielä tuliaisiksi limpparit. Kunnon kesäfiilis!

Ylioppilasjuhlat sujuivat hienosti. Pöytä notkui herkuista ja kääpäläisetkin käyttäytyivät ihan asiallisesti. Kääpä yritti tuloksetta rekrytoida itselleen huoltajaa Lintsille, lupasimme kyllä mennä sinne myöhemmin kesällä. Se puhui ihanan sujuvaa small talkia kaikkien vieraiden kanssa. Miniäisellä ja Toukolaisella oli auto- ja naamiobusineksia. Touko innostui myös vähän esiintymään (se on keltainen, se on keltainen, se väri on keltainen). Samaa laulua ukkeli laulaa usein myös ennen nukahtamistaan. Ylioppilas itse puolestaan oli hienoine todistuksineen juuri asiaankuuluvan välinpitämätön koko kemuista ja odotti vain pääsyä biitsille kaltaistensa joukkoon. Nuori mies poseerasi ja skoolasi kuitenkin urheasti ja aikoo jatkaa uraansa seuraavaksi armeijan harmaissa.

Sunnuntaina pääsimme vielä Käävän kanssa uimaan. Oli ihana riehua ja polskia, kun kerrankin oli tilaa lastenaltaassa. Korvatulehduspotilas ei valitettavasti päässyt mukaan, mutta ensi kerralla menen sitten kahden Miniäisen kanssa. Kylläpä uimareissu tuntuu leppoisalta, kun on kolmen sijaan mukana vain yksi kääpä, ja vieläpä se kaikkein itsenäisin tapaus.

Tänään olikin aika jännittävä päivä: Käävällä oli vain hoitopäivä Tenavissa, kun eskari on nyt sitten päättynyt. Ihmettelimme, mitä se kiukkuili aamulla, mutta Mies tajusi vasta lapsen vietyään, että sitä oli raukkaa jännittänyt kamalasti, kun päivästä puuttuu neljä tuntia Maria ja Susannaa. Poikiakin jännitti, sillä ne menivät päiväksi varahoitoon Karamäen päiväkotiin Kivitaskuihin. Onneksi ukot pääsivät samaan ryhmään. Puin niille vielä varuiksi samanlaiset vaatteet, jotta löytävät toisensa helpommin vieraassa paikassa. Illalla sitten selviää, miten kunkin päivä sujui.