Viiden minsan pikakuulumiset

Eilen oli Toukon kehityskeskustelu. Se on kuulemma rauhallinen poika, joka malttaa keskittyä hienosti askarteluihin eikä töni muita tai ota kädestä. Paitsi jos jollain on Muumi-luukkukirja, Toukolaisen koko naama menee surulliseksi ja se pyytää apuun Memmun.

Pojillahan oli maanantaina varahoitopäivä Karamäen päiväkodissa. Pojat olivat koko päivän samassa ryhmässä Lintusissa pienten puolella. Hyvin oli mennyt - Minikääpä oli autellut pienille kenkiä jalkaan ja päikkärit pojat nukkuivat käsi kädessä. Ja eilen itse asiassa selvisi, että normaalisti Toukolainen pitää unille mentäessä Memmua kädestä. Suloinen pieni mies.

Touko tykkää edelleen niistä palapeleistä ja tekee joka ilta tarhan jälkeen kaikki palapelit moneen kertaan. Palapelejä se tekee tarhassakin, mutta useimmiten leikkii siellä Duploilla ja autoilla. Kotona luetaan Tomppa-kirjoja (Tomppa ja Kissantassut, Tomppa on iso ja Tomppa kalastaa), mutta päiväkodissa paras on se luukkumuumi. Touko syö reippasti itse ja vien ruuan jälkeen mukinsa ja ruokalappunsa astiakärryyn.

Hoitaja kertoi, että Toukolainen oppi ryhmän lapsien nimet heti ensimmäisinä päivinä ja on sittemmin erikoistunut kenkiin: jos joltain lapselta on kengät hukassa, Touko löytää ne oitis ja tuo hoitajalle. Kotonakin se tuo aina lähdettäessä kaikille kengät ja hatut.

Käävällä oli tänään terveystarkastus. Se oli venähtänyt vuodessa viisi senttiä ja oli nyt 115 cm ja 19,5 kg. Kaikki oli kunnossa. Näkö oli 0,8, ja sitä nyt seuraillaan. Todennäköisesti Kääpäläinenkin saa sitten jossain vaiheessa silmälasit.

Keskiviikkona Käävällä oli taas fudis, kesän kolmannet treenit. Niiden jengi voitti matsin 3-1 ja Kääpä teki kaikki maalit! Se on ihan fiiliksissä siitä pelaamisesta ja haluaa siis edelleen pelata poikien kanssa. Siihen on suhtauduttu ihan kivasti eikä kukaan ole vielä ihmetellyt, mitä vaaleanpunalippiksinen tekee niiden jengissä. Ja maalejahan se tekee tietty.

Kääpää itseä mietityttää sukupuoli tässä fudisasiassa, se taisi miettiä sitä jo silloin pari vuotta sitten FC Hongassa. Kääpä kysyi, että voiko se vielä vanhana mummonakin pelata fudista. Vastasin, että niin kannattaakin, että pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä. Kysyin vielä, että mistä ne tytöt ja pojat sitten oikein erottaa. Ja kerroin, että pippeliä ja pimppiä ei tarvita fudiksessa vaan isäksi tai äidiksi kasvamisessa.

Ja sitten vielä Minikääpää. Niillä sujuu hienosti leikit Aslanin kanssa. Viimeksi niillä oli kivipaja, jossa ne oli jopa halkaissut kiviä. Kivet on kova juttu ja Toukolainen aina kinuaa Minikäävän kiviä, mutta on nyttemmin alkanut myös itse napata maasta sopivia.

Otin Hämpystä mukaan vanhat perhekuvamme, siis minun lapsuudestani. Parissa kuvassa ollaan Visulahdessa, toisessa minä ja sisko poseerataan dinosauruksen edessä ja toisessa veli on kiivennyt yhden dinon sarviin. Minikääpä näki ne ja sen silmät laajenivat: "Wow, te olette siis eläneet dinosaurusten aikaan!"