No nyt on 1,5 viikkoa takana ja puoli edessa,

eli voiton puolella ollaan. Kylla jo kaipaankin kotiin! Tarkoituksenani olisi nyt listata kaikki shoppailut (2*Target ja 1*kaupungilla), joten tassa sita nyt tulee:

Kaavalle:
1 Gapin neuleliivi
2 Gapin housut
1 hame ensi kesaksi ja
2 siihen kuuluvaa raitapaitaa
3 kengat

Minikaavalle:
3 Puh-sukat (S)
2 housut (S)
5? bodya (L)
2 housut (L)
1 pehmea pureskelukirja

Itselle:
2 pitkahihaista aitiyspaitaa
1 aitiyshuppari
2 lyhythihaista paitaa
3 alkkarit
1 kengat

Miehelle:
2 xxx
1 yyy
1 zzz
1 headsetti

Leluja:
2 Dora-Duploa
2 Prinsessa-Duploa
2 Kaalimaan kakaraa (vauva ja taapero)
1 perunapaasetti
1 namikauppa-Pop-Onz
1 FP LP rantasetti

Tuliaisia:
2 perunapaata (siskolle ja veljelle)
1 poni lahjaksi

Pakko kirjata ylos, millaisilla herkuilla aloitan paivani:

-Graavilohileipasia, joissa sipulisilppua ja smetanaa paalla
-Munia, makkaraa, paistettua tomaattia
-Mansikoita, melonia, ananasta, viinirypaleita
-Vohveli, jossa mansikka/kirsikkahilloketta ja kermavaahtoa
-Tuoremehua, capuccinoa

Ja tata jatkuu kaksi viikkoa! Jotain hyvaa siis tassakin reissussa :)

Koti-ikavaa potiessa

Olen muutaman viikon tyomatkalla taalla rapakon takana ja kaipaan kovasti kaapaa ja miestani. Onneksi sain sentaan minikaavan mukaani! Maha-asukkaat ovat helppohoitoisia reissukavereita, kun ruokailu hoituu samalla kun itse syo eika vaippojakaan tarvitse viela vaihtaa. Muutoin taalla on mukavaa, ruoka on hyvaa ja sita on _paljon_ jopa minun kaltaiseni suursyomarin mittakaavassa.

Kivat uutiset: sain ylennyksen! Mutta viela huipumpaa on saada kuvatervehdyksia kotijoukoilta: tanaan mies hymyili silmat loistaen ja kaapa ruokaili itse niin etta uusi hammas (kolmas!) nakyi.

Jopas ukostaa,

minä nettailen ja mies koodaa vieressä. Kääpä on saatu unille. Sillä olikin vähän surkea ilta, itketti ja kiukutti vaan. Päivällä kääpä oli kyllä oikein reipas, haettiin postista äidille Neues Puppenhaus, joka oli pakattu valtavaan laatikkoon, sekä käävälle isojen likkojen sänky Askosta. Moikattiin samalla reissulla mummia ja vaari heittikin meidät sitten kotiin. Ja roudas sen sängyn.

Tänään tuli oikea opintokriisi, sillä Minä, monta tutkintoa suorittanut ihminen, en yksinkertaisesti saanut selville, mitä pitää tehdä, jotta valmistun. Hermostutti ja raivostutti ja oli pakko lähteä kävelylle. Sain kokista ja salmiakkia ja kaatosateen, mutta onneksi ehdin alta pois. Nyt on jo helpottanut, 100 g salmaria ja pari desiä kokista auttaa aina. Ja on ihanteellista odottajalle :)

Eilen oltiinkin käävän kanssa puuhakkaita: suoritettiin operaatio lelut olkkarista lastenhuoneeseen. Aika hyvin onnistui. Samassa yhteydessä pakattiin Duploja laaatikoihinsa, jotta niitä voi sitten aikanaan antaa lahjoiksi. Siis minä olen Lego-hamstraaja, ja nykyisin myös Playmobil-sellainen. Mutta muuten olen terve.

Nyt alkaa sitten syksyn suunnitelmat olla paketissa: semmaa, gradua, kandintutkielmaa ja prosemmaa (ja kaikki vielä samasta aineesta...), partiota ja mammajumppaa. Niin ja tietty käävän hoitoa ja mikrokäävän odotusta. Plus tietty tenttejä, mutta niitä nyt ei lasketa. Alkaa jo vaikuttaa minun syksyltäni: ihan liikaa kaikkea mutta mistään ei malta luopua. Bonuksena vielä kuoro, mutta sen voi sentään jättää väliin, jos tekee tiukkaa. Kun katsoo tuota listaa, on vaikea uskoa, että opiskelee "ihan vaan omaksi ilokseen". Mutta niin se vaan on. Huvinsa kullakin.

Mökkiviikonloppu takana

Olipas ihanaa, grillattiin, löhöiltiin ja saunottiin. Miehen mukaan meidän mökillä ei koskaan tehdä muuta kuin nukuta. No, tottahan se on. Pitkät yöunet ensin ja siihen vielä päikkärit päälle.

Nyt on kyllä suurtylsistynyt olo. Vois vaikka mennä shoppailemaan, mutta kun ei ole rahnaa ja laskelmat vilkkuvat punaisina. Kuinkas tässä nyt näin kävi? No, selitys on se, että lähdetään viikoksi etelään ja meinataan maksaa reissu palkoistamme. Ja toisaalta olen tuhlannut kaiken ylimääräisen lähinnä lasten vaatteisiin. Tai siis lapsen. Nyt on sitten luvassa pääkallopäiviä seuraaviksi viikoiksi ja pizzat ja mäkkärit jäävät unholaan.

Vähän hirvittää ensi viikko, kun oli viikon töissä ja nyt sitten täytyy taas puuhastella pikkuisen kanssa koko viikko kahdestaan. Millaistakohan se oikein olikaan? Känkkäränkkää ja kakkavaippoja?

Onneksi ensi viikolle on luvassa varsin paljon ohjelmaa, joten käävälläkin on muutakin puuhaa kuin streoiden ja x-boxin nappien painelu.

Meinaan vielä hakea suurpaketin vaippoja ja sitten suunnittelen kasvispadan paprikoista, sipuleista ja porkkanoista.

Huh huh...

Hirveä hedari! Onneksi mies pääsi lähtemään töistä jo nyt ja on matkalla Panadolit repussaan. Kääpä on ollut raivopäänä, mutta onneksi keksittiin kaivaa leikkiastiat pitkästä aikaa esiin ja nyt se vihdoin häärää itsekseenkin eikä vaan roiku lahkeessa.

Taidan kyllä olla surkeista surkein kotiäiti!

Tänään saatiin käävälle passi ja pistettiin miehen passihakemus vetämään. Lorvittiin tunti kuppiloissa ja sitten koittikin Se Hetki, eli päästiin ultraan moikkaamaan kaikkein pienintä kääpäläistä. Viimeksi sillä oli enemmän meno päällä, nyt se köllötteli tyytyväisenä pylly pystyssä ja heilutteli sentään välillä kinttujaan.

No, tuossa se taas kitisee, mentävä on.

Kääpähän on jo suuri

Olen ollut nyt muutaman päivän töissä, ja tuntuu, että noiden päivien aikana kääpä on muuttunut vauvasta isoksi likaksi. Tuossa se nyt tassuttelee body päällä, kukkahattu päässä (jonka tietenkin _itse_ panee päähänsä) ja Nalle Puh -reppu selässä. Reppuun se on pistänyt Tärkeitä Asioita: Duplo-kissan, palapelipalakissan, Duplo-apinan, Nunnun ja kaksi pientä merkkiä, joilla voi valita liittymislahjan kirjakerhosta. Kyllä nyt kelpaa reissata ympäri huushollia!

Kääpälä on perustettu!

Sitä tulee kirjoiteltua vaikka minne palstoille, mutta nyt vasta tajusin, että olisihan se mukavaa, jos juttuja saisi jonnekin talteen.

Kääpälässä kerrotaan toistaiseksi pienen, toivottavasti vielä joskus suurenkin perheen elämästä. Toistaiseksi Kääpälässä asustaa yksi alle metrinen, mutta lisäkääpä on luvassa vuodenvaihteessa.

Nyt tuo kääpä on siskollani hoidossa, sillä itselläni on neljän viikon työrupeama tässä hoitovapaiden välissä. Kääpä on siis yksivuotias ja kommunikoi lähinnä kyselemällä "Es?", "Es?" mutta eiköhän tuo tuosta vielä monipuolistu. Mainio yksilö kaikin puolin.

Tässä siis alkua blogille, lisää on luvassa.