Sain uuden inspiksen ruuanlaittoon, kun ystäväperheemme muuttaa Saksaan ja toi luoksemme mahtavan yrtti- ja maustekokoelmansa. Pääsemme myös kokeilemaan erilaisia aamu- ja iltahammastahnoja, erilaisia hoivaavia teelaatuja ja rasvoja joka riesaan. Ihan mahtavaa!
Tein tästä innostuneena toissapäivänä ison kattilallisen jauhelihasoppaa. Jääkaapissa oli 400 g naudan jauhelihaa ja saimme lahjoituksena
-paljon sipulia
-paljon valkosipulia
-keittojuureksia pakasteena ja kuivattuna
-litran tomaattimehua ja
-Provencen yrttejä ja oreganoa.
Keitto oli oikein maukasta. Seuraavaksi meinaan kokeilla erilaisia muffineja, sillä saimme aromeja ja kuorrutteita. Ja jälkkäriksi teen puddingeja, kun aineksia on monta pussillista.
Viime viikonloppuna oltiin Särkänniemessä ekaa kertaa lasten kanssa. Kääpä pääsi 120-senttisenä aika hurjiin vehkeisiin, Hurrikaaniin ja Ilmaveiviin (=ketjukaruselli) ja 105-senttinen Minikääpäkin pääsi kokeilemaan Viikinkiä. Lintsillä siinä on rajana 120, mutta täällä pääsi pienemmätkin.
Päivä oli kyllä ihan mahtava. Angry Birds -puisto tarjosi hurjahkoja laitteita myös Toukolaiselle ja lopuksi saatiin kunnon ruokaakin. Ees taas Tampereelle ei ole mikään unelmajuttu, mutta hyvin se meni.
Edellisenä viikonloppuna oltiin sen sijaan Muumimaailmassa. Kaksi päivää siellä riekuttuamme ajoin aika lailla mittari kaakossa koko matkan kotiin. Mutta oli se kyllä hieno viikonloppu! Yövyttiin mökissä leirintäalueella, lapset saivat riekkua ja aikuiset grillailla ja katsoa fudista/hörppiä Amarettoa. Maistelimme myös munalikööriä suklaashottilaseista.
Minikääpä oli onnessaan Nipsun kohtaamisesta. Se leikki Nipsun kanssa, jutteli sille ja tutkaili yhdessä karttaa. Kääpä, joka ei alunperin ollut mitenkään innoissaan koko reissusta, istuskeli Muumitalon kaiteella ja jutteli mukavia Pikku Myyn ja Vilijonkan kanssa. Toukolainen pelkäsi yli kaikein Haisulia, ja siitä olikin, sillä Haisuli säikytti pahanpäiväisesti sekä minut että Sandyn.
Reissuja lukuunottamatta arki on rullanut normaalisti. Olemme iloineet T&T:n tarhapaikoista ja erityisesti tiedosta, että lapset pääsevät samaan ryhmään, Lintusiin. Sekin helpottaa arkea kummasti, kun saa pienimmät samaan paikkaan ja erityisesti ryhmään sopeutumista alkusyksystä.
Koulujen loputtua Kääpä lähti leirille. Se oli Ryttylässä pari yötä ja tykkäsi kovasti. Minä vein Kääpäläisen leirille ja pääsimme samalla reissulla vähän shoppailemaankin Riihimäen ABC:lle. Taiskun S-kummi toi tytön muiden likkojen kanssa pois.
Seuraavalla viikolla lapsi pääsi ystävänsä A:n kanssa leikkipuistoon Pasilaan ja tähän meidän asukaspuistoon. Yhtenä päivänä ne leikkivät tässä meillä. Minikääpä puolestaan kaveerasi meidän pihan J:n kanssa, Bayblade ja Ninjago-leikit sujuivat pojilla mukavasti.
Yhtenä päivänä saimme myös vieraita oikein Helsingistä asti, kun H, E ja E tulivat meille leikkimään. Vietimme piknikkiä kotona hieman sateisen päivän vuoksi, mutta sujui se niinkin.
Taiskulainen on kyllä aika taituri. Seitsenkuisena se nousi pystyyn ja otti askeleita ja nyt kahdeksankuisena ovat löytyneet ensimmäiset sanat, äiti ja isi. Tai no, "hei" se sanoi jo aiemmin. Erityisesti meitä ilahduttaa "es". Kääpäläinen osoitteli pienenä kaikki esineitä ja kyseli "Es? Es?" ja kerroimme aina kunkin esineen nimen. Nyt Taimisto sanoo myös es ja luulee sitä varmaan oikeaksi sanaksi, kun se meitä niin ilahduttaa.
Pääsimme myös viettämään naisten iltaa. Minulla tosin oli vahvistuksena Kääpä, Minikääpä, Toukolainen ja Taimisto, mutta siis melkein ilman lapsia pääsin liikenteeseen. Oli mukava nähdä kohtalotovereita!
Kerroinko jo kevätjuhlista? Kääpä sai tosiaan tokarinsa, oikein hienon sellaisen, ja pääsimme kääpäin serkun lakkiaisiin. Samana iltana vietimme vielä samaisen Saksaan muuttavan ystäväperheen läksiäisiä. Ikävä tulee, mutta onneksi Ulm on kohtuullisen lähellä. Suunnittelemme jo reissua syksyksi.
Illalla saimme vielä perheen lapset hoitoon. Seitsemän väsynyttä kääpää ja kaksi väsynyttä aikuista oli ihan hilpeä yhdistelmä, mutta oikein hienosti kaikki sujui. Touko ja J leikkivät suhteellisen sopuisasti, vaikka lelujen lainaamisessa on aina omat haasteensa. "Olet tyhmä, typerä pissa", totesi Touko J:lle, mutta onneksi sekään ei aiheuttanut suurempaa draamaa. Kaapolainen sai syöttää J:lle loput murot ja oli ihan otettu. Kääpä, Miniäinen, B ja F huitelivat pihalla ja loppuillasta kaikki hiljentyivät Franklinin ääreen.
Tänään on Minikäävän unelmapäivä: mennään ostamaan uudet Ninjagot. Minikääpä sai Ninjagoja 5-vuotislahjaksi, mutta nyt ne ovat taas in ja olemme luvanneet täydentää sarjaa muutamalla ukolla. Kääpä ei halua Ninjagoja vaan rahaa. Raukka säästää vieläkin siihen sähköautoonsa, jota emme siis ole ostamassa. Silti pohdin jatkuvasti, että pitäisikö se auto sittenkin hommata, kun Kääpä on siitä jo kaksi vuotta haaveillut. Traumatisoituuko lapseni, jos ei saa toteuttaa unelmiaan?
