Olen opiskellut viime vuodet työn ohessa teologiaa. Opinnot alkaa olla siinä määrin loppusuoralla, että voisi vähän nivoa kokoon, mitä on tullut opittua.
1. Uskontotiede 10 op
Luin uskontotieteestä yleisen teologian perus- ja aineopinnot. Perusopinnoissa kahlattiin läpi Smartin Uskontojen maailma. Se oli ihan avartava kokemus. Aineopinnoissa syvennyttiin kolmeen teemaan: ateismiin, islamin hallintaan ja turvallistamiseen sekä naisnäkökulmaan teologian historiassa.
2. Eksegetiikka 10 op
Eksegetiikka on Raamatun tutkimusta. Itselläni on kohtalaisen huterat tiedot Raamatusta, sillä en ole lukenut uskontoa lukiossa. Raamatun kyllä luin joskus läpi. Eksegetiikassa käsiteltiin erialaisia tutkimusmenetelmiä sekä eri Raamatun kirjojen sisältöä. Perus- ja aineopintojen opintojaksossa sai ihan hyvän kuvan kokonaisuudesta. Jonkin verran perehdyttiin myös arkeologisten tutkimusten tuloksiin, mitkä olivat oikein mielenkiintoisia.
3. Käytännöllinen teologia 10 op
Käytännöllisessä teologiassa tutustuttiin kirkollisiin toimituksiin, jumalanpalveluksen sisältöön, liturgiikkaan, sielunhoitoon ja rippikoulutyöhön.
4. Kirkkohistoria 10 op
Kirkkohistoria oli näistä peruskursseista ehkä mielenkiintoisinta. Käytiin aika laajasti Euroopan historian kehityslinjoja sekä Suomen historiaa läpi. Kirkon rooli yhteiskunnassa on vaihdellut vuosien saatossa. Mielenkiintoista oli perehtyä esimerkiksi köyhäinhoitoon.
5. Systemaattisen teologian näkökulmia 10 op
Kurssi oli kaksiosainen. Ensimmäisessä perehdyttiin kaikkiin systemaattisen teologian osa-alueisiin ja toisessa sitten uskonnonfilosofiaan, joka on pääaineeni. Molemmilla kursseilla piti kirjoittaa essee. Uskonnonfilosofiaan liittyen tarkastelin tieteen ja uskon suhdetta. Käsitettelin Kuhnin tieteenfilosofiaa ja siihen liittyviä käsitteitä paradigman muutos ja normaalitieteen kausi ja sen jälkeen erilaisia näkemyksiä uskonnollisista uskomuksista, kuten evidentialismi ja fideismi. Esittelin Wittengsteinin käsityksen uskonnollisesta kielestä kuvina.
6. Heprea 10 op
Hepreaa opiskelimme yhdessä Oiva-vauvan kanssa. Ajoimme autolla Kauklahteen ja menimme sieltä junalla yliopistolle. Syksyllä oli aluksi mukana luennoilla, mutta 6 kk täytettyään pääsi yliopiston lapsiparkkiin. Palasin töihin tammikuussa ja jatkoin vielä hieman opiskeluja työn ohessa. Viimeinen tentti taisi olla maaliskuussa.
7. Uskonnonfilosofia 75/80 op
Uskonnonfilosofia oli ihan huippua! Tein ensin gradun ja sitten vasta aloitin varsinaiset uskonnonfilosofian opinnot - olisi toki kannattanut edetä toisin päin. Tein muutamia kirjatenttejä, joissa perehdyttiin uskonnolliseen kieleen, uskon ja järjen suhteeseen, mannermaiseen ja analyyttiseen uskonnonfilosofiaan ja uskonnollisiin kokemuksiin ja tunteisiin. Graduni kirjoitin vanhoillislestadiolaisten ehkäisykiellosta. Tarkastelin sitä yksilöllisenä valintatilanteena ja hain filosofisia perusteluja sille, miksi kieltoa tulisi noudattaa tai olla noudattamatta. En ottanut kantaan dogmatiikan alaan kuuluvaan perusteluun siitä, miksi itse kielto on olemassa, vaan tarkastelin lähinnä eettisiä ja moraalisia näkökulmia.
8. Soveltavat 20 op + valinnaisia teologian opintojaksoja 15 op puuttuu
Näiden opintojen parissa jatkan syksyllä. Näillä näkymin suoritan A2-linjan soveltavat opinnot ja keskityn hallintoon ja johtamiseen. Muutaman valinnaisen kurssin saan vielä itse valita - vähän houkuttaisi ajatus vaihtoon lähtemistestä, mutta se on aika iso rumba meidän perheelle. Mutta katsotaan nyt - jos K haaveilee Tylypahkasta, minä haaveilen Oxfordista.
Thursday, June 29, 2017
Sunday, June 25, 2017
Mielenmaisema
Olin viikko sitten kaksi päivää kurssilla. Aiheena oli tosiaan neuvottelutaidot, mutta kun mieleni sai pienen breikin töistä ja opinnoista, se aloitti ihan oman prosessin.
Aloin työstää mielenmaisemaani. Minun mielenmaisemaani kuuluvat Lapin tunturit, Uusmaalainen järven ranta ja metsä.
Olen kulkenut viimeiset noin 15 vuotta samassa laaksossa. Tapasin vuonna 2001 Miehen. Kuljimme kohti laaksoa, saimme ensimmäisen ja toisen lapsen. Lapset syntyivät 1,5 vuoden välein ja töissä kohtasin narsistipomon. Kuljin kohti synkkää kuusimetsää, jossa vaeltelin seuraavat vuodet. Tai istuin paljon yksinäni ja kävin läpi entistä elämääni. Kuusimetsään syntyi kolmas lapsemme.
Vähitellen pääsin yli menneisyyden kokemuksista ja jatkoin eteenpäin. Kiersin järven rantaa ja kohtasimme suuren surun: puolen vuoden sisään hautasimme anopin, mummon ja äidin. Surun läpi kuljettuamme saavuimme rannalle mukanamme neljäs lapsemme. Vietin huoletonta elämää: nautimme lapsistamme, muutimme uuteen kotiin, raivasimme tilaa ystäville ja kuskasimme lapsia harrastuksiin. Viides lapsemme syntyi näihin tunnelmiin.
Järven rannalla asuu ekstrovertti puoleni, joka nauttii muiden ihmisten seurasta ja iloitsee auringosta. Järven rannalta siirryimme välillä uima-altaiden ääreen Mallorcalle, Baltchikkiin ja Gran Canarialle. Teimme myös reissun Legolandiin.
Rannan vierestä alkaa mäntymetsä, joka on sisintä minuuttani ja introvertti puoleni. Silloin olen eniten oma itseni. Mäntymetsää ovat kuulaat syysillat, talviaamut, jolloin lumi narskuu kenkien alla ja kesäillat järven rannalla. Mäntymetsää on opiskelu - se, että saan alati oppia uutta, lukea ja kirjoittaa, sukeltaa uusiin maailmoihin.
Suorittaminen kuuluu ahdistavaan kuusimetsään, mutta mäntymetsää on työn teon flow ja oppimisen ilo.
Sellainen minä olen: välillä ahdistun ja masennun ja lymyilen kuusimetsässä, mutta kaipaan kuitenkin rannalle muiden ihmisten luo aurinkoon, ja mäntymetsään, omaan aikaan ja opiskeluun.
Olen kulkenut tässä samassa laaksossa viimeiset vuodet, kaikki nämä ihastumisen ja rakastumisen vuodet, sekä rankat mutta ihanat pikkulapsivuodet.
Nyt emmin - onko minun tarkoitus jäädä mäntymetsään ja järven rannalle vai kulkea ehkä uudestaan järven ympäri? Vai onko minun tarkoitus suunnata jo kohti uutta laaksoa? Vastakkaisen tunturin rinteellä häämöttää pikkuruinen mökki, jossa voisi levähtää ennen uutta laaksoa. Uskallanko jatkaa matkaa? Edellisestä laaksosta löysin Mieheni, tästä laaksosta saimme mukaamme viisi lasta. Mitä uusi laakso toisi tullessaan? Uskallanko jatkaa matkaa?
Meitä on nyt seitsemän, joten päätöksiä ei voi eikä tarvitse tehdä yksin. Toisaalta meidän on hyvä olla täällä Tillinmäessä mäntymetsän keskellä, meillä on hyvät työpaikat, lapsilla hyvä koulu, kaverit ja harrastukset. Toisaalta sieluni haluaa jatkaa matkaa ja mennä eteenpäin.
Mitä se uusi laakso tarkoittaisi? Vai pitäisikö vain ensin suunnistaa kohti sitä pientä mökkiä ja antaa ajan näyttää? Vai jäänkö sittenkin vain mäntymetsään ja rannalle ja nautin näistä vuosista, kun lapset ovat vielä pieniä ja lähellä. Pulleita pieniä jalkoja ja jo vähän venähtäneitä rimppakinttuja. Likaisia syliin tunkevia lapsia. Salaisuuksia kuiskaavia lapsia.
Ja harrastavia lapsia. Yhden surua, kun ei pääse pelaamaan, ja toisaalta iloa joukkuekavereista ja yhteisistä onnistumisista. Ja ihania Haukka-pelejä. T pelasi kärkeä ja valkku antoi ohjetta kentän laidalta: "Prässää, prässää!" T prässäsikin tosi hyvin. Kotona lapsi kysyi: "Äiti, mitä se prässääminen tarkoittaa?" Ja Kaapukan eka turnaus, EBK:n Kesäloma Cup. K pelasi kuusi peliä alempaa keskikenttää. K pelasi tosi hyvin: haki palloa, voitti juoksuja, riisti palloa ja syötti fiksusti eteenpäin. Olin niin ylpeä uudesta pelaajastani! Pelin jälkeen muut pelaajat lähtivät valkun perässä, mutta minun pelaajani juoksi äidin luokse. Koko naama loisti: "Äiti näitkö, näitkö?". Ja näinhän minä.
Lapset ovat nyt 3, 5, 8, 11 ja 12, ja neljän yön kuluttua saan oman teinin, kun K täyttää 13. Viisi 3-13-vuotiasta lasta pitävät meidät kiireisinä, mutta toisaalta elämme joka päivä ja joka hetki unelmaamme. Välillä tosin toivoisin, että kunpa elämässämme olisi enemmän ihmisiä jakamassa tätä meidän arkea. Olisi ihanaa, jos lapset pääsisivät joskus jonnekin reissuun muidenkin kuin meidän kanssa - uimahalliin, rannalle, Hoploppiin, Superparkkiin.
Haaveilen siitä mökistä, joka on sen vastakkaisen tunturin rinteellä. En tiedä, haluanko eniten paeta tätä pikkulapsiperhearkea, harrastusrumbaa vai työhärdelliä vai ehkä niitä kaikkia. Vai sittenkin tätä tavaramäärää, joka tekee minut hulluksi. Vaikka en osta itselleni juuri ikinä mitään, on meillä silti seitsemän ihmisen vaatteet ja laskettelukamat, lasten lelut, fudiskamat ja lätkäkamat. Ja jokainen kaappi ja hylly täynnä Legoja, lautapelejä ja kirjoja.
Mitä minä haluaisin tehdä siellä mökissäni? Kuunnella hiljaisuutta?
Miksi haluan omistaa mökin? Miksi minulle ei riitä vain kirjaston lukusali?
Onko mökkini vastakkaisen tunturin rinteellä symbolinen vai konkreettinen? Ja onko minun tarkoitus jatkaa kohti uutta laaksoa vai vain levähtää hetki ja jatkaa sitten taas elämääni järven rannalla ja mäntymetsässä sekä välillä myös siinä kuusikossa, joka tarjoaa suojaa, turvallisuutta ja varjoa väsyneelle.
Aloin työstää mielenmaisemaani. Minun mielenmaisemaani kuuluvat Lapin tunturit, Uusmaalainen järven ranta ja metsä.
Olen kulkenut viimeiset noin 15 vuotta samassa laaksossa. Tapasin vuonna 2001 Miehen. Kuljimme kohti laaksoa, saimme ensimmäisen ja toisen lapsen. Lapset syntyivät 1,5 vuoden välein ja töissä kohtasin narsistipomon. Kuljin kohti synkkää kuusimetsää, jossa vaeltelin seuraavat vuodet. Tai istuin paljon yksinäni ja kävin läpi entistä elämääni. Kuusimetsään syntyi kolmas lapsemme.
Vähitellen pääsin yli menneisyyden kokemuksista ja jatkoin eteenpäin. Kiersin järven rantaa ja kohtasimme suuren surun: puolen vuoden sisään hautasimme anopin, mummon ja äidin. Surun läpi kuljettuamme saavuimme rannalle mukanamme neljäs lapsemme. Vietin huoletonta elämää: nautimme lapsistamme, muutimme uuteen kotiin, raivasimme tilaa ystäville ja kuskasimme lapsia harrastuksiin. Viides lapsemme syntyi näihin tunnelmiin.
Järven rannalla asuu ekstrovertti puoleni, joka nauttii muiden ihmisten seurasta ja iloitsee auringosta. Järven rannalta siirryimme välillä uima-altaiden ääreen Mallorcalle, Baltchikkiin ja Gran Canarialle. Teimme myös reissun Legolandiin.
Rannan vierestä alkaa mäntymetsä, joka on sisintä minuuttani ja introvertti puoleni. Silloin olen eniten oma itseni. Mäntymetsää ovat kuulaat syysillat, talviaamut, jolloin lumi narskuu kenkien alla ja kesäillat järven rannalla. Mäntymetsää on opiskelu - se, että saan alati oppia uutta, lukea ja kirjoittaa, sukeltaa uusiin maailmoihin.
Suorittaminen kuuluu ahdistavaan kuusimetsään, mutta mäntymetsää on työn teon flow ja oppimisen ilo.
Sellainen minä olen: välillä ahdistun ja masennun ja lymyilen kuusimetsässä, mutta kaipaan kuitenkin rannalle muiden ihmisten luo aurinkoon, ja mäntymetsään, omaan aikaan ja opiskeluun.
Olen kulkenut tässä samassa laaksossa viimeiset vuodet, kaikki nämä ihastumisen ja rakastumisen vuodet, sekä rankat mutta ihanat pikkulapsivuodet.
Nyt emmin - onko minun tarkoitus jäädä mäntymetsään ja järven rannalle vai kulkea ehkä uudestaan järven ympäri? Vai onko minun tarkoitus suunnata jo kohti uutta laaksoa? Vastakkaisen tunturin rinteellä häämöttää pikkuruinen mökki, jossa voisi levähtää ennen uutta laaksoa. Uskallanko jatkaa matkaa? Edellisestä laaksosta löysin Mieheni, tästä laaksosta saimme mukaamme viisi lasta. Mitä uusi laakso toisi tullessaan? Uskallanko jatkaa matkaa?
Meitä on nyt seitsemän, joten päätöksiä ei voi eikä tarvitse tehdä yksin. Toisaalta meidän on hyvä olla täällä Tillinmäessä mäntymetsän keskellä, meillä on hyvät työpaikat, lapsilla hyvä koulu, kaverit ja harrastukset. Toisaalta sieluni haluaa jatkaa matkaa ja mennä eteenpäin.
Mitä se uusi laakso tarkoittaisi? Vai pitäisikö vain ensin suunnistaa kohti sitä pientä mökkiä ja antaa ajan näyttää? Vai jäänkö sittenkin vain mäntymetsään ja rannalle ja nautin näistä vuosista, kun lapset ovat vielä pieniä ja lähellä. Pulleita pieniä jalkoja ja jo vähän venähtäneitä rimppakinttuja. Likaisia syliin tunkevia lapsia. Salaisuuksia kuiskaavia lapsia.
Ja harrastavia lapsia. Yhden surua, kun ei pääse pelaamaan, ja toisaalta iloa joukkuekavereista ja yhteisistä onnistumisista. Ja ihania Haukka-pelejä. T pelasi kärkeä ja valkku antoi ohjetta kentän laidalta: "Prässää, prässää!" T prässäsikin tosi hyvin. Kotona lapsi kysyi: "Äiti, mitä se prässääminen tarkoittaa?" Ja Kaapukan eka turnaus, EBK:n Kesäloma Cup. K pelasi kuusi peliä alempaa keskikenttää. K pelasi tosi hyvin: haki palloa, voitti juoksuja, riisti palloa ja syötti fiksusti eteenpäin. Olin niin ylpeä uudesta pelaajastani! Pelin jälkeen muut pelaajat lähtivät valkun perässä, mutta minun pelaajani juoksi äidin luokse. Koko naama loisti: "Äiti näitkö, näitkö?". Ja näinhän minä.
Lapset ovat nyt 3, 5, 8, 11 ja 12, ja neljän yön kuluttua saan oman teinin, kun K täyttää 13. Viisi 3-13-vuotiasta lasta pitävät meidät kiireisinä, mutta toisaalta elämme joka päivä ja joka hetki unelmaamme. Välillä tosin toivoisin, että kunpa elämässämme olisi enemmän ihmisiä jakamassa tätä meidän arkea. Olisi ihanaa, jos lapset pääsisivät joskus jonnekin reissuun muidenkin kuin meidän kanssa - uimahalliin, rannalle, Hoploppiin, Superparkkiin.
Haaveilen siitä mökistä, joka on sen vastakkaisen tunturin rinteellä. En tiedä, haluanko eniten paeta tätä pikkulapsiperhearkea, harrastusrumbaa vai työhärdelliä vai ehkä niitä kaikkia. Vai sittenkin tätä tavaramäärää, joka tekee minut hulluksi. Vaikka en osta itselleni juuri ikinä mitään, on meillä silti seitsemän ihmisen vaatteet ja laskettelukamat, lasten lelut, fudiskamat ja lätkäkamat. Ja jokainen kaappi ja hylly täynnä Legoja, lautapelejä ja kirjoja.
Mitä minä haluaisin tehdä siellä mökissäni? Kuunnella hiljaisuutta?
Miksi haluan omistaa mökin? Miksi minulle ei riitä vain kirjaston lukusali?
Onko mökkini vastakkaisen tunturin rinteellä symbolinen vai konkreettinen? Ja onko minun tarkoitus jatkaa kohti uutta laaksoa vai vain levähtää hetki ja jatkaa sitten taas elämääni järven rannalla ja mäntymetsässä sekä välillä myös siinä kuusikossa, joka tarjoaa suojaa, turvallisuutta ja varjoa väsyneelle.
Uskonnonfilosofiaa ja uramietteitä
Sain opiskelupaikan teologisesta tiedekunnasta syksyllä 2013. Ensimmäisenä vuonna luin paljon esitietokursseja, minulle määrättiin 60 op esitietoja, jotka tulevat tutkinnon päälle. Maisterin tutkinto on 120 op, josta pääainetta on 70-80 op, vapaavalintaisia opintoja 25-35 op ja soveltavia 15 op. 180 op työn ohella oli yllättävän iso satsi. Teologisessa opintopisteitä ei saa helpolla ja toisaalta päätin, etten lähden suorittamaan kursseja vaan opiskelen fiiliksen mukaan ja nautiskelen opinnoistani.
Ensimmäisenä vuonna luin perusopintoja uskontotieteestä, eksegetiikasta, kirkkohissasta ja käytännöllisestä teologiasta. Seuraavana vuonna opiskelin Oivan kanssa hepreaa ja tein yhden kurssin systemaattista teologiaa. Kolmanneksi vuodeksi ilmoittauduin yliopistolle, mutta en opiskellut yhtään. Keskityin sen sijaan töihini. Neljäntenä vuotena opiskelin sitten senkin edestä.
Viime vuonna kirjoitin gradun ja tein aineopinnot käytännöllisestä teologiasta ja uskontotieteestä. Suoritin lisäksi uskonnonfilosofiaa roppakaupalla, ja jos kesätentti sujuu hyvin, saan nyt kasaan 80 op.
Valmistuminen häämöttää. Minulta puuttuu vielä harjoittelu sekä 15 op vapaavalintaisia opintoja.
Kun hain teologiseen, oli ajatuksenani saada pätyvyys papin ammattiin. Näiden neljän opiskeluvuoden aikana olen miettinyt asiaa perinpohjaisesti. Toisaalta pidän nykyisestä työstäni - työskentelen IT-alalla keskijohdossa, ja toisaalta papin työ näyttää kovin kaavamaiselta. Minun vahvuuksiani ovat lukeminen ja kirjoittaminen ja omaksun nopeasti uutta. Ajattelin, että voin hyödyntää sitä papin ammatissa saarnoja kirjoittaessani ja pitäessäni. Lisäksi osaan laulaa nuoteista, ja ajettelin, että saan helposti hoidettua liturgiasta sen puolen.
Mutta sitten ne mutat. Ensinnäkin, töitä ei ole. Palkka on surkea. Ja naispapin asema Suomessa on edelleen vähän kummallinen. Olin ajatellut, että voisin sitten vanhana naisena vaihtaa papiksi, mutta käytännössä tämä ei taitaisi onnistua. Olenkin kallistumassa siihen vaihtoehtoon, että teen teologisen tutkinnon A2-linjalta, eli en saa käytännössä mitään uutta pätevyyttä entisten lisäksi.
Oliko opiskelu sitten turhaa?
Ei missään nimessä. Minulla on ollut tosi huterat tiedot uskonnosta, historiasta ja maantieteestä ja kaikkea näitä on ollut teologian opinnoissani. Ihmisen uskonnollisuus on osa-alue, joka ei kiinnostanut minua vielä lainkaan lukiossa eikä edes parikymppisenä. Mutta nyt nelikymppisenä se onkin ihan relevantti teema.
Olen opiskellut paljon. Meinaan tehdä CV:n, johon listaan nämä kiinnostuksenkohteeni.
Pääaineet: Polymeeriteknologia, kansainvälinen liiketoiminta, sovellettu tietojenkäsittelytiede, teoreettinen filosofia, uskonnonfilosofia
Sivuaineet: Teollisuustalous, yritysstrategia ja kansainvälinen markkinointi, yritysjuridiikka, matematiikka, kemia, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, kotimainen kirjallisuus
Mikäköhän minusta voisi tulla isona?
Olen tosi iloinen uudesta positiostani liiketoimintavastuullisena johtajana ja esimiehenä, ja siitä en haluaisi luopua. Olen nyt tehnyt 17,5 vuotta näitä IT-alan töitä, joten toisaalta houkuttaisi nähdä jotain muutakin. Toisaalta on mukavaa, että hanskaa aika kokonaisvaltaisesti tämän paketin, ja varsinkin, kun liikutaan omalla toimialallani, eli eläke- ja vahinkovakuuttamisessa.
Uskonnonfilosofia on kyllä tosi siistiä! Teoreettinen filosofia on tosi jees, mutta uskonnonfilosofia ehkä vielä askelen verran jännempää. Miten voidaan systematisoida asiaa, joka on niin kokonaisvaltainen ja mutkikas kuin uskonto. Jo pelkkä oppirakennelma on kompleksinen, mutta uskonnollinen usko on harvoin pelkästään oppirakennelman väitteiden hyväksymistä vaan siihen kuuluu paljon henkilökohtaisempia, uskonnolliseen kokemukseen kuuluvia elementtejä.
Tämä minun pääaine- ja sivuainenpaketti on sen verran monimuotoinen, että ihan kaikkea tuskin pystyy yhdessä toimenkuvassani hyödyntämään. Nykyinen työni on kyllä aika lähellä - kirjallisuus, kasvatustiede ja sosiaalipsykologia auttaa ihmisten ymmärtämisessä, johtamisen teoriaa olen opiskellut paljon ja luonnotieteet ja matematiikka antavat hyvän pohjan loogiseen ajatteluun. Yritysjuridiikka tarvitsen myös tarjous- ja sopimusvaiheen työskentelyssä.
Ehkä tästä työstäni puuttuu vielä tuo kansainvälisyys. Hinku maailmalle ja reissuhommiin olisi kova, mutta minä en ole tehnyt töitä vielä edes yhdessäkään offshore-projektissa. Pitäisikö aloittaa niistä?
Toisaalta mietin välillä ihan vaihtarivuottakin. Minä haluaisin Oxfordiin opiskelemaan (ja K Tylypahkaan) - pitäisikö lähteä pätkäksi ulkomaille? Toisaalta ison perheen kuskaaminen ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi vaikuttaa vähän työläältä.
Mutta eiköhän tämä tästä etene, päivä kerrallaan kohti unelmia.
Ensimmäisenä vuonna luin perusopintoja uskontotieteestä, eksegetiikasta, kirkkohissasta ja käytännöllisestä teologiasta. Seuraavana vuonna opiskelin Oivan kanssa hepreaa ja tein yhden kurssin systemaattista teologiaa. Kolmanneksi vuodeksi ilmoittauduin yliopistolle, mutta en opiskellut yhtään. Keskityin sen sijaan töihini. Neljäntenä vuotena opiskelin sitten senkin edestä.
Viime vuonna kirjoitin gradun ja tein aineopinnot käytännöllisestä teologiasta ja uskontotieteestä. Suoritin lisäksi uskonnonfilosofiaa roppakaupalla, ja jos kesätentti sujuu hyvin, saan nyt kasaan 80 op.
Valmistuminen häämöttää. Minulta puuttuu vielä harjoittelu sekä 15 op vapaavalintaisia opintoja.
Kun hain teologiseen, oli ajatuksenani saada pätyvyys papin ammattiin. Näiden neljän opiskeluvuoden aikana olen miettinyt asiaa perinpohjaisesti. Toisaalta pidän nykyisestä työstäni - työskentelen IT-alalla keskijohdossa, ja toisaalta papin työ näyttää kovin kaavamaiselta. Minun vahvuuksiani ovat lukeminen ja kirjoittaminen ja omaksun nopeasti uutta. Ajattelin, että voin hyödyntää sitä papin ammatissa saarnoja kirjoittaessani ja pitäessäni. Lisäksi osaan laulaa nuoteista, ja ajettelin, että saan helposti hoidettua liturgiasta sen puolen.
Mutta sitten ne mutat. Ensinnäkin, töitä ei ole. Palkka on surkea. Ja naispapin asema Suomessa on edelleen vähän kummallinen. Olin ajatellut, että voisin sitten vanhana naisena vaihtaa papiksi, mutta käytännössä tämä ei taitaisi onnistua. Olenkin kallistumassa siihen vaihtoehtoon, että teen teologisen tutkinnon A2-linjalta, eli en saa käytännössä mitään uutta pätevyyttä entisten lisäksi.
Oliko opiskelu sitten turhaa?
Ei missään nimessä. Minulla on ollut tosi huterat tiedot uskonnosta, historiasta ja maantieteestä ja kaikkea näitä on ollut teologian opinnoissani. Ihmisen uskonnollisuus on osa-alue, joka ei kiinnostanut minua vielä lainkaan lukiossa eikä edes parikymppisenä. Mutta nyt nelikymppisenä se onkin ihan relevantti teema.
Olen opiskellut paljon. Meinaan tehdä CV:n, johon listaan nämä kiinnostuksenkohteeni.
Pääaineet: Polymeeriteknologia, kansainvälinen liiketoiminta, sovellettu tietojenkäsittelytiede, teoreettinen filosofia, uskonnonfilosofia
Sivuaineet: Teollisuustalous, yritysstrategia ja kansainvälinen markkinointi, yritysjuridiikka, matematiikka, kemia, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, kotimainen kirjallisuus
Mikäköhän minusta voisi tulla isona?
Olen tosi iloinen uudesta positiostani liiketoimintavastuullisena johtajana ja esimiehenä, ja siitä en haluaisi luopua. Olen nyt tehnyt 17,5 vuotta näitä IT-alan töitä, joten toisaalta houkuttaisi nähdä jotain muutakin. Toisaalta on mukavaa, että hanskaa aika kokonaisvaltaisesti tämän paketin, ja varsinkin, kun liikutaan omalla toimialallani, eli eläke- ja vahinkovakuuttamisessa.
Uskonnonfilosofia on kyllä tosi siistiä! Teoreettinen filosofia on tosi jees, mutta uskonnonfilosofia ehkä vielä askelen verran jännempää. Miten voidaan systematisoida asiaa, joka on niin kokonaisvaltainen ja mutkikas kuin uskonto. Jo pelkkä oppirakennelma on kompleksinen, mutta uskonnollinen usko on harvoin pelkästään oppirakennelman väitteiden hyväksymistä vaan siihen kuuluu paljon henkilökohtaisempia, uskonnolliseen kokemukseen kuuluvia elementtejä.
Tämä minun pääaine- ja sivuainenpaketti on sen verran monimuotoinen, että ihan kaikkea tuskin pystyy yhdessä toimenkuvassani hyödyntämään. Nykyinen työni on kyllä aika lähellä - kirjallisuus, kasvatustiede ja sosiaalipsykologia auttaa ihmisten ymmärtämisessä, johtamisen teoriaa olen opiskellut paljon ja luonnotieteet ja matematiikka antavat hyvän pohjan loogiseen ajatteluun. Yritysjuridiikka tarvitsen myös tarjous- ja sopimusvaiheen työskentelyssä.
Ehkä tästä työstäni puuttuu vielä tuo kansainvälisyys. Hinku maailmalle ja reissuhommiin olisi kova, mutta minä en ole tehnyt töitä vielä edes yhdessäkään offshore-projektissa. Pitäisikö aloittaa niistä?
Toisaalta mietin välillä ihan vaihtarivuottakin. Minä haluaisin Oxfordiin opiskelemaan (ja K Tylypahkaan) - pitäisikö lähteä pätkäksi ulkomaille? Toisaalta ison perheen kuskaaminen ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi vaikuttaa vähän työläältä.
Mutta eiköhän tämä tästä etene, päivä kerrallaan kohti unelmia.
Mökki
Juhannusreissu tehty. Ajoimme Vaarin mökille suoraan katettuun pöytään. Tarjolla oli savustettua lohta, ribsejä, uusia perunoita, salaattia, tzatzikia ja kanttarellikastiketta. Jälkkäriksi saimme mansikkaraparperipiirakkaa.
Lapset säntäsivät heti veteen. Illalla lämmitimme saunan ja lapset uivat taas. K on innostunut suppailusta ja vetää vanhalla surffilaudalla pitkin järveä.
Illalla paistoimme vielä makkaraa ja vaahtokarkkeja ja sytytimme kokon. Saimme laittaa sen lasten kanssa kasaan, kun päivällä oli niin tuulista, että luulimme jo, ettei kokkoa voi polttaa. Mutta onneksi tuuli tyyntyi illaksi. Kokko on minulle tärkeä asia juhannuksessa.
Keräsimme lasten tyynyjen alle seitsemän kukkaa. O näki unta toukasta ja T Aleksista. Isommilla ei ollut viitteitä tulevista puolisoista.
Juhannusilta oli kaunis. Vaarin mökille paistaa ilta-aurinko ja rannassa on mukava istuskella. Joutsenet ja tukkasotkat olivat saaneet poikasia ja uivat pesueineen lahdella. Linnunpöntöissä kävi myös kuhina emojen ruokkiessa poikasia.
Olimme mökillä nyt toista kertaa remontin jälkeen. Viimeksi mökkeilimme kesällä 2013, kesällä 2014 meillä ei ollut 7-paikkaista autoa, emmekä tainneet käydä mökillä kertaakaan. 2015-2016 mökki olikin sitten remontissa. Mutta nyt pääsimme vihdoin. Remontti on oikein onnistunut, samat neliöt on saatu paljon toimivimmiksi ja myös huonekorkeutta on lisätty. Mökissä on nyt keittiö, tilava olkkari, kaksi makkaria, sauna, kylppäri ja vessa ja muutama terassi. Aitassa voi myös yöpyä, mutta valitettavasti vuonna 1952 rakennettu vanha mökki on mennyt käyttökelvottomaksi, sillä ränneistä on päässyt vesi sisään remontin aikana. No, siinä onkin sitten taas seuraava projekti - mökin purku ja uuden rakentaminen.
Ensimmäisellä kerralla lapset innostuivat kalastamisesta. Järvestä nousi yksi ahven ja kolme särkeä, mikä on hyvin, sillä lapset onkivat matalalla rannalla. Lisäki piipahdimme Pilvimökissä. Siellä oli kesällä 2013 K&K:lla kivat leikit. Nyt T&T olisivat siinä iässä, mutta ei ne oikein innostuneet. Pitää seuraavalla kerralla laittaa niille leikit siellä pystyyn. Pilvimökki sijaitsee vähän etäämmällä mökistä ja siellä saa leikki rauhassa aikuisilta. Kävimme myös aitalla ja se oli hyvässä kunnossa.
Minä haaveilen kyllä omastakin mökistä. Tai kerrostaloyksiöstä. Paikasta, jonne voisin välillä paeta joko yksin tai muutaman lapsen kanssa tätä meidän arkea. Pieni yksiö keskustasta olisi se ykköshaave, mutta siihen ei meidän rahat riitä. Pääkupunkiseudulla on kyllä muitakin kivoja paikkoja, ja sitten olen miettinyt myös pikkukaupunkeja tunnin säteellä Helsingistä. Lasten pelit ovat vieneet minut tänä keväänä Rajamäelle (NJS/Rake), Hyvinkäälle (HyPS) ja Hankoon (Toukon turnaus) ja ne kaikki voisivat olla ihan potentiaalisia pakopaikkoja.
Me asumme täällä Tillinmäessä metsän keskellä, joten luontoa en kaipaa. Enkä puutarhatöitä, emmehän tee niitä nytkään. Sen sijaan kaipaan tyhjyyttä, hiljaista asuntoa, jossa on muutama patja, pari astiaa ja vain ne kirjat, jotka olen valinnut mukaani.
Vähän mökinomaisena paikkana toimi Kansalliskirjasto. Pidin torstaina vapaapäivän ja käytin sen opiskeluun. Teen kesätentin vielä ensi viikolla. Hain yhden kirjan opiskelijakirjastosta ja toisen Kansalliskirjastosta ja jäin sinne lukemaan. Paikka on kaunis ja seesteinen, ja sain hyvin luettua. Lähdin lounaalle ja haahuilin sieltä Akateemisen kautta Kamppiin. Akateeminen oli kyllä pettymys, teologian ja filosofian osastot oli raivattu pois ja tilalla oli kakku- ja jumppakirjoja. Elän väärässä ajassa.
Kampissa minut kohtasi iloinen yllätys: Aksu-aikojen kollega H oli menossa myöhäiselle lounaalle. H otti lounaan ja minä kahvin Date & Kalessa. Meitä nauratti, olimme selkeästi väärää sukupolvea tähän paikkaan.
Missä olisi minun aikani ja paikkani? Olin neuvottelutaitokurssilla ja olen aivan liian nopea tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Innostun ja keskeytän, puhun päälle. Kiinnostun kaikesta, olen utelias ja opiskelen milloin mitäkin, vaikka minun pitäisi koristella kakkuja ja kasvattaa villiyrttejä. Luen kirjoja, vaikka pitäisi lankuttaa.
Missä on minun paikkani?
Lapset säntäsivät heti veteen. Illalla lämmitimme saunan ja lapset uivat taas. K on innostunut suppailusta ja vetää vanhalla surffilaudalla pitkin järveä.
Illalla paistoimme vielä makkaraa ja vaahtokarkkeja ja sytytimme kokon. Saimme laittaa sen lasten kanssa kasaan, kun päivällä oli niin tuulista, että luulimme jo, ettei kokkoa voi polttaa. Mutta onneksi tuuli tyyntyi illaksi. Kokko on minulle tärkeä asia juhannuksessa.
Keräsimme lasten tyynyjen alle seitsemän kukkaa. O näki unta toukasta ja T Aleksista. Isommilla ei ollut viitteitä tulevista puolisoista.
Juhannusilta oli kaunis. Vaarin mökille paistaa ilta-aurinko ja rannassa on mukava istuskella. Joutsenet ja tukkasotkat olivat saaneet poikasia ja uivat pesueineen lahdella. Linnunpöntöissä kävi myös kuhina emojen ruokkiessa poikasia.
Olimme mökillä nyt toista kertaa remontin jälkeen. Viimeksi mökkeilimme kesällä 2013, kesällä 2014 meillä ei ollut 7-paikkaista autoa, emmekä tainneet käydä mökillä kertaakaan. 2015-2016 mökki olikin sitten remontissa. Mutta nyt pääsimme vihdoin. Remontti on oikein onnistunut, samat neliöt on saatu paljon toimivimmiksi ja myös huonekorkeutta on lisätty. Mökissä on nyt keittiö, tilava olkkari, kaksi makkaria, sauna, kylppäri ja vessa ja muutama terassi. Aitassa voi myös yöpyä, mutta valitettavasti vuonna 1952 rakennettu vanha mökki on mennyt käyttökelvottomaksi, sillä ränneistä on päässyt vesi sisään remontin aikana. No, siinä onkin sitten taas seuraava projekti - mökin purku ja uuden rakentaminen.
Ensimmäisellä kerralla lapset innostuivat kalastamisesta. Järvestä nousi yksi ahven ja kolme särkeä, mikä on hyvin, sillä lapset onkivat matalalla rannalla. Lisäki piipahdimme Pilvimökissä. Siellä oli kesällä 2013 K&K:lla kivat leikit. Nyt T&T olisivat siinä iässä, mutta ei ne oikein innostuneet. Pitää seuraavalla kerralla laittaa niille leikit siellä pystyyn. Pilvimökki sijaitsee vähän etäämmällä mökistä ja siellä saa leikki rauhassa aikuisilta. Kävimme myös aitalla ja se oli hyvässä kunnossa.
Minä haaveilen kyllä omastakin mökistä. Tai kerrostaloyksiöstä. Paikasta, jonne voisin välillä paeta joko yksin tai muutaman lapsen kanssa tätä meidän arkea. Pieni yksiö keskustasta olisi se ykköshaave, mutta siihen ei meidän rahat riitä. Pääkupunkiseudulla on kyllä muitakin kivoja paikkoja, ja sitten olen miettinyt myös pikkukaupunkeja tunnin säteellä Helsingistä. Lasten pelit ovat vieneet minut tänä keväänä Rajamäelle (NJS/Rake), Hyvinkäälle (HyPS) ja Hankoon (Toukon turnaus) ja ne kaikki voisivat olla ihan potentiaalisia pakopaikkoja.
Me asumme täällä Tillinmäessä metsän keskellä, joten luontoa en kaipaa. Enkä puutarhatöitä, emmehän tee niitä nytkään. Sen sijaan kaipaan tyhjyyttä, hiljaista asuntoa, jossa on muutama patja, pari astiaa ja vain ne kirjat, jotka olen valinnut mukaani.
Vähän mökinomaisena paikkana toimi Kansalliskirjasto. Pidin torstaina vapaapäivän ja käytin sen opiskeluun. Teen kesätentin vielä ensi viikolla. Hain yhden kirjan opiskelijakirjastosta ja toisen Kansalliskirjastosta ja jäin sinne lukemaan. Paikka on kaunis ja seesteinen, ja sain hyvin luettua. Lähdin lounaalle ja haahuilin sieltä Akateemisen kautta Kamppiin. Akateeminen oli kyllä pettymys, teologian ja filosofian osastot oli raivattu pois ja tilalla oli kakku- ja jumppakirjoja. Elän väärässä ajassa.
Kampissa minut kohtasi iloinen yllätys: Aksu-aikojen kollega H oli menossa myöhäiselle lounaalle. H otti lounaan ja minä kahvin Date & Kalessa. Meitä nauratti, olimme selkeästi väärää sukupolvea tähän paikkaan.
Missä olisi minun aikani ja paikkani? Olin neuvottelutaitokurssilla ja olen aivan liian nopea tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Innostun ja keskeytän, puhun päälle. Kiinnostun kaikesta, olen utelias ja opiskelen milloin mitäkin, vaikka minun pitäisi koristella kakkuja ja kasvattaa villiyrttejä. Luen kirjoja, vaikka pitäisi lankuttaa.
Missä on minun paikkani?
Subscribe to:
Posts (Atom)