Sain opiskelupaikan teologisesta tiedekunnasta syksyllä 2013. Ensimmäisenä vuonna luin paljon esitietokursseja, minulle määrättiin 60 op esitietoja, jotka tulevat tutkinnon päälle. Maisterin tutkinto on 120 op, josta pääainetta on 70-80 op, vapaavalintaisia opintoja 25-35 op ja soveltavia 15 op. 180 op työn ohella oli yllättävän iso satsi. Teologisessa opintopisteitä ei saa helpolla ja toisaalta päätin, etten lähden suorittamaan kursseja vaan opiskelen fiiliksen mukaan ja nautiskelen opinnoistani.
Ensimmäisenä vuonna luin perusopintoja uskontotieteestä, eksegetiikasta, kirkkohissasta ja käytännöllisestä teologiasta. Seuraavana vuonna opiskelin Oivan kanssa hepreaa ja tein yhden kurssin systemaattista teologiaa. Kolmanneksi vuodeksi ilmoittauduin yliopistolle, mutta en opiskellut yhtään. Keskityin sen sijaan töihini. Neljäntenä vuotena opiskelin sitten senkin edestä.
Viime vuonna kirjoitin gradun ja tein aineopinnot käytännöllisestä teologiasta ja uskontotieteestä. Suoritin lisäksi uskonnonfilosofiaa roppakaupalla, ja jos kesätentti sujuu hyvin, saan nyt kasaan 80 op.
Valmistuminen häämöttää. Minulta puuttuu vielä harjoittelu sekä 15 op vapaavalintaisia opintoja.
Kun hain teologiseen, oli ajatuksenani saada pätyvyys papin ammattiin. Näiden neljän opiskeluvuoden aikana olen miettinyt asiaa perinpohjaisesti. Toisaalta pidän nykyisestä työstäni - työskentelen IT-alalla keskijohdossa, ja toisaalta papin työ näyttää kovin kaavamaiselta. Minun vahvuuksiani ovat lukeminen ja kirjoittaminen ja omaksun nopeasti uutta. Ajattelin, että voin hyödyntää sitä papin ammatissa saarnoja kirjoittaessani ja pitäessäni. Lisäksi osaan laulaa nuoteista, ja ajettelin, että saan helposti hoidettua liturgiasta sen puolen.
Mutta sitten ne mutat. Ensinnäkin, töitä ei ole. Palkka on surkea. Ja naispapin asema Suomessa on edelleen vähän kummallinen. Olin ajatellut, että voisin sitten vanhana naisena vaihtaa papiksi, mutta käytännössä tämä ei taitaisi onnistua. Olenkin kallistumassa siihen vaihtoehtoon, että teen teologisen tutkinnon A2-linjalta, eli en saa käytännössä mitään uutta pätevyyttä entisten lisäksi.
Oliko opiskelu sitten turhaa?
Ei missään nimessä. Minulla on ollut tosi huterat tiedot uskonnosta, historiasta ja maantieteestä ja kaikkea näitä on ollut teologian opinnoissani. Ihmisen uskonnollisuus on osa-alue, joka ei kiinnostanut minua vielä lainkaan lukiossa eikä edes parikymppisenä. Mutta nyt nelikymppisenä se onkin ihan relevantti teema.
Olen opiskellut paljon. Meinaan tehdä CV:n, johon listaan nämä kiinnostuksenkohteeni.
Pääaineet: Polymeeriteknologia, kansainvälinen liiketoiminta, sovellettu tietojenkäsittelytiede, teoreettinen filosofia, uskonnonfilosofia
Sivuaineet: Teollisuustalous, yritysstrategia ja kansainvälinen markkinointi, yritysjuridiikka, matematiikka, kemia, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, kotimainen kirjallisuus
Mikäköhän minusta voisi tulla isona?
Olen tosi iloinen uudesta positiostani liiketoimintavastuullisena johtajana ja esimiehenä, ja siitä en haluaisi luopua. Olen nyt tehnyt 17,5 vuotta näitä IT-alan töitä, joten toisaalta houkuttaisi nähdä jotain muutakin. Toisaalta on mukavaa, että hanskaa aika kokonaisvaltaisesti tämän paketin, ja varsinkin, kun liikutaan omalla toimialallani, eli eläke- ja vahinkovakuuttamisessa.
Uskonnonfilosofia on kyllä tosi siistiä! Teoreettinen filosofia on tosi jees, mutta uskonnonfilosofia ehkä vielä askelen verran jännempää. Miten voidaan systematisoida asiaa, joka on niin kokonaisvaltainen ja mutkikas kuin uskonto. Jo pelkkä oppirakennelma on kompleksinen, mutta uskonnollinen usko on harvoin pelkästään oppirakennelman väitteiden hyväksymistä vaan siihen kuuluu paljon henkilökohtaisempia, uskonnolliseen kokemukseen kuuluvia elementtejä.
Tämä minun pääaine- ja sivuainenpaketti on sen verran monimuotoinen, että ihan kaikkea tuskin pystyy yhdessä toimenkuvassani hyödyntämään. Nykyinen työni on kyllä aika lähellä - kirjallisuus, kasvatustiede ja sosiaalipsykologia auttaa ihmisten ymmärtämisessä, johtamisen teoriaa olen opiskellut paljon ja luonnotieteet ja matematiikka antavat hyvän pohjan loogiseen ajatteluun. Yritysjuridiikka tarvitsen myös tarjous- ja sopimusvaiheen työskentelyssä.
Ehkä tästä työstäni puuttuu vielä tuo kansainvälisyys. Hinku maailmalle ja reissuhommiin olisi kova, mutta minä en ole tehnyt töitä vielä edes yhdessäkään offshore-projektissa. Pitäisikö aloittaa niistä?
Toisaalta mietin välillä ihan vaihtarivuottakin. Minä haluaisin Oxfordiin opiskelemaan (ja K Tylypahkaan) - pitäisikö lähteä pätkäksi ulkomaille? Toisaalta ison perheen kuskaaminen ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi vaikuttaa vähän työläältä.
Mutta eiköhän tämä tästä etene, päivä kerrallaan kohti unelmia.
No comments:
Post a Comment