toiset 4*4 h vapautta

Ja sitten vielä neljä viimeistä kertaa, kun saimme jättää koko Kääpälän Maijan vastuulle ja lähteä lipettiin.

5. Menimme yhdessä yin-joogaan. Mies tykkäsi, vaikka ei notkea rotta ollutkaan. Ja minä rakastan tuota lajia! Kiva on käydä myös K:n kanssa kahdestaan.

6. Teimme retken Haltiaan. Meiltä ei aja kovin kauaa Nuuksioon ja sitten onkin jo ihan eri tunnelmissa. Söimme ensin hyvin buffasta ja menimme sitten perusnäyttelyn ja vaihtuvan, tällä kertaa luonnossa liikkumiseen keskittyvän, näyttelyn läpi. Olipas ihana reissu! Täytyy tulla tänne pian lasten kanssa.

7.  Shoppailimme Iso Omenassa. Söimme ensin Chicosissa ja teimme sitten ostoksia, kaikessa rauhassa, ilman kähiseviä Kääpiä.

8. Shoppailimme Sellossa. Söimme taas Chicosissa ja haalimme sitten kaikkea tarpeellista kaupoista. Ei niin romanttista, mutta kaikin tavoin tarpeellinen reissu. Valitsimme samalla uuden tietsikan, joka on ollut työn alla jo pitkään.

Bonuksena tietenkin vielä Halloween. Luurangot kävivät jo vähän keppostelemassa, Taimilla oli halloweenjuhlat, Kaapo kävi keppostelemassa Aaron kanssa ja K laittautui muuten vaan kamaluudeksi, kun oli ensin käynyt pokkaamassa piirin taitokisoista hopeamerkin. Meidän oli ilo ja kunnia jättää lapset Papan ja Päivin hoitoon ja suunnata Musiikkitalolle Hymnien yöhön. Kävimme myös syömässä Sevillassa ja hengailimme kaupungilla.

Sellanen syksy

Jopas onkin ollut syksy!

Mies palasi töihin elokuun alussa, lapset aloittivat tarhassa, yhdellä alkoi eskari ja kahdella koulu. Minun työni jatkuivat samana, mutta aika härdelliä sekin oli.

Elo-syyskuu olivat ihan kamalia.
Lokakuu oli aivan hirveä.
Marraskuussa helpotti jo vähän.
Ja nyt mennään joulukuussa. Kaksi viikkoa tarhaa/eskaria/koulua ja sitten on homma paketissa. Kaikilla lapsilla on kolmen viikon joululoma: ensin Mies lomailee viikon, sitten minä ja kolmas viikko ollaan koko porukka Kanarialla.

Ai mikä tässä on ollut niin hirveää?

No. Lapset on toki pääasiassa ihania. Poikkeuksena tietenkin korvakierre-Oiva, joka sairasti syksyn kuluessa kolme korvatulehdusta, kärsi pahasta eroahdistuksesta eli roikkui puntissa koko ajan. Ja jos ei roikkunut puntissa, uhmasi. Kokeili rajojaan ja loukkaantui verisesti kiellettäessä. Tarhassa sillä sujuu sen sijaan oikein mukavasti. Oiva on lasten ja hoitajien suosikki, jonka mielestä parasta on päästä Taimin ja Aleksin kanssa pyöräleikkiin.

Toisena poikkeuksena saparopää-Taimi, voimakastahtoinen 4-vuotias. "Minä haluan oppia ajamaan ilman appaleita! Minä haluan oppia hyppäämään keinusta! Minä haluan oppia viheltämään!" Ja kun hommat ei suju, seuraa suurkiukku. Kiukkupylly aloittaa huutonsa ennen seitsemää aamulla ja lopettelee illalla kymmenen maissa. Ja kun sisko huutaa, aistiyliherkkä eskariveli saa raivarit ja huutaa kahta kauheammin. Oiva pelästyy älämölöä ja alkaa itkeä. Soppa on valmis.

Lisäksi T ja T tappelee, aina ja joka asiasta. Ihan joka asiasta. Riitely on tosin helpottanut vähän nyt joulukuussa, koska tontut.

-Tuletko sinä peittelemään minut taas, isoveli?
-Tulen tietenkin, kultaseni.
-Ihanaa!
 ***
 -Minä joudun nyt vähän hyvittelemään, koska olen kiusannut Taimia niin paljon.

Toukolaisesta on kyllä kuoriutunut ihmeeksemme oikein mallikelpoinen eskarilainen. Se sai Kulta Nallen kotiin ensimmäisenä, koska osaa luokasta parhaiten eskarilaisen taidot. Alkusyksystä se oppi lukemaan ja oli huolissaan, kun osaa jo eskarilaisten asiat. Sitten se keksi aloittaa maaprojektin - opettelee eri maita, niiden lippuja ja pääkaupunkeja, ja avaruusprojektin - askartelee ja opettelee planeettoja ja ripustaa niitä roikkumaan sängystään ja on taas tyytyväinen ukkeli. Fudiksessa se on edistynyt hienosti, sekä maalivahtina että kenttäpelaajana, ja ensimmäinen suukkokin on saatu - se kuulemma kutitti. Touko on päässyt Ellan synttäreille ja Aamun ja Onnin luokse leikkimään ja tuntee melkein kaikki lapset Esi A:lta, B:ltä ja C:ltä.

Kaapukka on myös kunnostautunut. Se on saanut kaikista kokeista, matikasta, äikästä, enkusta ja yllistä, lähes täydet pisteet, ja löysi kirjojenkin maailman hurahtamalla Puluboissiin ja Poniin. Kaapo käy mielellään Tempputemmellyksessä ja hioo erilaisia voltteja. Fillarin kanssa se tykkää mennä erilaisista radoista ja nyt ne väsää kavereiden kanssa tuohon metsään omia hyndiä. Kaapolla on tosi laaja kaveripiiri ja liikunnan lisäksi Kaapo harrastaa piirtämistä, ohjelmointia ja musiikin tekemistä. Syksyllä ne kävi Aaron kanssa kokkikerhossa. Muutama tyttö on ollut ilmeisesti ihastunut, mutta Kaapo on pysytellyt sinnikkäästi sinkkuna.

Ja sitten se lokakuu. Lokakuussa elettiin fudisrintamalla jännittäviä aikoja. K:n joukkueella oli kaikkien aikojen ensimmäiset try outit. Try out -treenejä oli neljät ja niiden perusteella lapset jaettiin kolmeen eri ryhmään, punaisiin, valkoisiin ja mustiin. K:n suuri haave oli päästä punaisiin, siihen parhaaseen porukkaan. No, meidän perheessä koettiin elämämme ensimmäinen epäonnistuminen, kun paikka kilpajoukkueeseen ei auennut, vaan lapsi jäi keskimmäiseen ryhmään. Pettymys oli melkoinen. Lasta harmitti ja äitiä toki myös. Muutama päivä murehdittiin, mutta sitten lapsi pakkasi nappiksensa ja lähti treeneihin. Fudis on se juttu.

Eilen olimme turnauksessa tuolla uudella peliryhmälle ja ihan hyvin pelit sujuivat, kotiin tultiin hopeamitalli kaulassa. Monien pelaajien yksilötaidot ovat jo hyvällä tasolla, mutta syöttöpelissä on vielä hiomista, erityisesti hyökkäyspuolella. Joukkue sai myös tosi hyvän veskan, joten nyt on kaikki mahdollisuudet kehittyä joukkueena aimo harppauksin eteenpäin. Go, Tähtitytöt, go!

Minulla on ollut koko vuoden töissä tosi mukava projekti, joka lähenee nyt loppusuoraa. Vähän haikeinkin mielin valmistaudun siirtämään projektini ylläpitoon toiselle organisaatiolle ja suuntaan kohti tulevaa. Mukavia uusia kuvioita on viritteillä, joten eiköhän vuosi 2016 ole töiden suhteen jälleen kiintoisa. Olen ollut tosi tyytyväinen nyt näihin projektipäällikön töihini. Se rooli sopii minulle kuin nenä päähän, vaikka aiemmin en ihan niin ajatellutkaan. Paineensietokyky on kasvanut kummasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, kiitos kultaisien kääpieni! 

Tänään juhlitaan 98-vuotiasta Suomea. Puolet porukasta on kuumeessa, Minä, K ja Mies jo sairastettiin. Aika rankka tauti, lauryngiitti, johon liittyy korkea muutaman päivän kestävä kuume. Taimi nukahti sohvalle, Oiva omaan sänkyyn ja Mies katsoo muiden kanssa Tuntematonta.

Onnea Suomi! Onni on vapaa maa, viisi lasta ja kultainen mies.

4*4h vapautta

Otimme lastenhoitajan kahdeksaksi kerraksi. Tässä rapsaa yhteensä 16 tunnin vapaudesta.


1. Ajoimme Omppuun ja kävimme katsomassa Kätilön. Ostimme evääksi isot popparit, joita emme saaneet syötyä kokonaan, ja jotka löytyivät lopulta ulkovarastosta, jonne ne jäivät roudatessamme romanttisen illan päätteeksi pyöriä varastoon. Kätilö oli hyvä leffa. Krista Kososta en tunnistanut mutta Lauri Tilkanen oli I-H-A-N-A.


2. Kävimme Tapiolassa keilaamassa ja italialaisessa syömässä. Minän otin nostalgiamielessä pasta carbonaran, sillä sitä söimme Lassilassa asuessamme läheisessä ravintolassa.


3. Kävimme taas leffassa, nyt oli vuorossa Napapiirin sankarit 2. Leffa oli jälleen hyvä ja ihan paras tietty se kohtaus, jossa Ketonen roikkuu lintuhäkissä. Nyt otimme ison satsin karkkia eikä poppareita ollenkaan. Kävimme ennen leffaa Chicosissa syömässä ja otin yllätyksekseni herkullisen hampurilaisen, jossa oli mm. jotain hyvää juustoa. Kaupan päälle sai leffalipun - suosittelen!


4. Neljäs reissu suuntautui Musiikkitaloon. Kuuntelimme helsinkiläisiä kuoroja ja nautiskelimme samalla kakkukahvit ja kiersimme lopuksi läpi Sibelius-näyttelyn. Ehdimme vielä Akateemiseen shoppailemaan ja saimme saaliiksi ison kassillisen kirjoja, sekä lapsille että aikuisille.


Nyt ollaan puolessa välissä, loka-marraskuulle on vielä neljä kertaa jäljellä, joista kaksi buukattuna jo ensi viikolle. Ehkä näin saadaan pidettyä meidät tolkuissamme. Kun työ on härdelliä ja kotielämä on härdelliä, tarvitsee jolloinkin suvannon.

Mun ja Kaapukan reissut

Perheeseemme kuuluu maailman suloisin 9-vuotias. Kaapolla oli pitkään kaverivaihe, jolloin se hermostui heti, jos ei ollut kaveria ja piti hengata kotona. Sitä tapahtui tosin harvoin, mutta nyt on onneksi tultu taas isi- ja äitivaiheeseen.

Olemme usein tiistaisin tai torstaisin Miehen kanssa molemmat etänä ja Kaapukka nauttii, kun saa tehdä läksynsä isin ja äidin välissä sohvalla. Tämän lisäksi olemme pääseet muutaman kerran ihan kahdestaan hummailemaankin.

Yhtenä lauantaina oli varsinainen kiukkupäivä. K oli laitettu aikaisin partiotaitoskabaan, Rynkkyyn, ja seuraavaksi piti lähteä koko perheen voimin EPSipäivään. 3/7 kiukutteli ja yritin luovia rohkaisevana, lempeänä ja reippaana tilanteet läpi. Futari istui kalsareissaan keskellä eteistä kun kaksi pientä reipasta ja kaksi isompaa murjottajaa istui jo autossa. Pääsimme lopulta EPSipäivään, ajoissa jopa, ja kotiintuomisina oli turnausvoitto. Söimme makkarat ja ajoimme Papalle ja Päiville. Kävimme Toukolaisen kanssa ostamassa kaverisynttärilahjan ja saimme Papan luona herkkuja.

Oikein mainio päivä, mutta edelleen yksi murjotti. Kaapo halusi oman reissun. Kippasin muut kotiin ja istuimme kahdestaan autossa.

-No, mihin ajetaan?
-Lippulaivaan.

Sinne siis. Matkalla piipahdimme Biltemassa ostamassa mustaa maalia, jolla voi tuunata fillarin hienommaksi. Lippulaivasta shoppailimme trikoopaitoja ja hienon hupparin. Kaapo sai myös kuulokkseet ja Taimille toimme Ryhmä Hau-tyypin autoineen. Myöhemmin oli pakko sännätä vielä BR:ään ostamaan Toukolle Legoja, koska päivällä saatu Dice Masters ei ollut lelu vaan peli. Ilta päättyi mukavasti Tillinmäen päiväkodin pihalle, jonne teimme retken Toukon ja Taimin kanssa.

Seuraavan reissun teimme heti sunnuntaina Myrtsiin ja Kaivokselaan, kävimme moikkaamassa rakasta M-kummia. Hummailimme ensin Myyrmannissa, otimme donitsin/kahvit ja piipahdimme sitten vielä kummin kotona. Kummi oli muuttanut uuteen, ihanaan asuntoon, juuri sellaiseen, jonka minäkin haluaisin (jos asuisin yksin eikä olisi tätä suurperhettä). Jatkoimme Kaapukan kanssa matkaa - piipahdimme kirpparilla ja Kodin Ykkösessä ja Kaapo keksi vielä, että käydään samalla reissulla Ikeassa. Ja mehän käytiin.

Olen saanut itselleni sisustuskaverin. Ostimme yläkerran lasten kylppäriin uudet pyyhkeet, matot ja korokkeen ja nyt se on tosi kiva. Alavessaan toimme maton ja pojille päiväpeitot ja lakanat. Nyt meidän koti on taas pikkuisen laitetumpi, eikä vaan YIT:n uudiskohde valkoisine seinineen.

Kolmannenkin reissun teimme, se suuntautui Isoon Omenaan. Kaapo kävi ottamassa itselleen ananaksen ja minä laitatin kulmat. Ostimme samalla Erikalle ja Elinalle lahjat ja toimme litrakaupalla kokista ja maitoa.

Sisustus ja shoppailu, niin ja kyläily, on mun ja Kaapon juttuja.

Kuulas syyspäivä

Olimme Miehen kanssa yhtä aikaa etätöissä. Minä naputtelin läppäriä sohvalla, Mies koodasi luurit korvilla keittiön pöydän ääressä. Lounas syötiin yhdessä ja kahvit juotiin terassilla.

Ulkona paistoi aurinko ja se siivilöityi olohuoneeseemme puiden oksien lävitse. Pilkoin omenoita omenapaistokseen ja kuorin porkkanoita ja sipuleita pataan. Syksy oli kauneimmillaan ja kuulaimmillaan.

Tuntui melkein kuin olisin elänyt menneisyydessä, syksyssä 2001. Olimme menneet kesällä Liettuassa kihloihin ja Mies muutti luokseni Lassilaan. Meillä oli oma pieni piha, jossa kasvoi kummallisia, oransseja kasveja. Tai syksyssä 2002, jolloin istuimme portailla taittelemassa origameja hääkutsuihin. Aurinko paistoi silloin samalla tavalla, yhtä matalalta, samalla kirkkaudella. Syyskuun aurinko, jota rakastan kaikkein eniten.

Vain me kaksi ja koko elämä edessä. Tutustuimme toistemme ystäviin. Kävimme aina välillä juhlimassa kaupungilla. Kiiruhdimme töihin juna-bussiyhdistelmällä, Mies Novolle ja minä HP:lle ja myöhemmin yliopistolle. Mietimme, mitä haluamme elämältämme - minkälaista työtä tahdomme tehdä, mihin parhaiten sopisimme?

Haaveilimme lapsista. Mietimme, miten arkemme rullaisi, kun meitä olisikin useampi. Kirjasimme vihkoon ruokalajeja ja keräsin helppoja reseptejä. Valmistimme kasvispihvejä, pilkoimme ja raastoimme. Shoppailimme - ostelimme leluja itsellemme, kun muitakaan ei vielä ollut. Pidimme Lego-rakennusillan ja pelasimme musiikki-Aliasta kavereiden kanssa.

Kun muita ei vielä ollut.

Mun elämä: osa työ, lapset ja opiskelu

Minulla on alkanut kummallinen menneiden muistelujakso. Yksi sysäys siihen oli rakkaan tätini kuolema, ja ehkä yin-joogallakin on osansa. Ja toki helmikuussa täyteen tulevat 40 vuotta vaikuttaa. Olimme Kanervan kanssa flunssassa ja katsoimme kaikki lasten aikaiset valokuva-albumit läpi. Niillä pääsi hyvin kelaamaan viimeiset 12 vuotta, mutta vielä pikkuisen pidemmälle kurkistaa, kun aloittaa opiskeluvuosista.

Elämän ensimmäiset vuodet menivät aika pitkälle ilman omia valintoja. Kuusi ensimmäistä vuotta vietin äidin kanssa kotona, satunnaisesti pääsin tarhaan. Sitten alkoikin koulu, jota riitti 12 vuodeksi. Muutaman aidon valinnankin tein: pyrin musiikkiluokalle tokalla ja ysillä lukioon Ressuun. Molemmat olivat näin jälkeenpäin ajateltuna hyviä valintoja, etenkin jälkimmäinen.

Mutta mitä sitten tapahtui? Alkoi elämä, vapaus valita, valta ja vastuu. Näin se homma sitten eteni:

1. Pyrin lukemaan kemiaa yliopistolle. Luin matikkaa ja kemiaa Pähkinärinteen kirjastossa ja sain opiskelupaikan syksyksi.
2. Ekana vuonna opiskelin kemiaa, matikkaa ja teoreettista filosofiaa. Erityisesti jälkimmäisestä olin innoissani. Kavereiden peesissä pyrin TKK:lle, luin matikkaa, kemiaa ja fysiikkaa aamuisin sängyssä ja lintsasin analyyttisen kemian luennoilta. Sain taas opiskelupaikan syksyksi.
3. Toisenkin fuksivuoden käytin opiskeluun, mihinkäs muuhun.
4. Siivosin kesällä muutaman viikon Hotelli Haagaa SOLin riveissä ja tein pari keikkaa Messukeskukseen. Tein orgaanisen kemian labrat ja ruotsin kurssin yliopistolla.
5. Toka vuosi Polilla, opiskelin ihan sikana.
6. Kesällä pääsin Tapiolaan myymään kotivakuutuksia ja tekemään asiakastyytyväisyystutkimuksia. Syksyllä jatkoin töitä muutamana iltana viikossa.
7. Kolmas ja vika vuosi Polilla, tein dippatyön Poten labraan polyolefiinipolymeroinneista.
8. Syksyllä lähdin Puolaan IAESTE-vaihtoon, tein johdepolymeerihommia.
9. Palasin Suomeen. Hain töitä ja jatkoin opiskeluja, luin tietojenkäsittelytiedettä ja kauppatieteitä.
10. Sain töitä HP:lta, aloitin Sales Reppinä ja myin Unix-servereitä ja storagea. Laajensin osaamistani myös Windows-palvelimiin.
11. Vaihdoin yliopistolle. Etsistelin tutkimusaihetta ja tein Kauppiksen gradun.
12. Toimin tutkimusryhmässä, jossa mallinnettiin hiivan metaboliaa. Olin ohjelmistotuotantoprojektissa asiakkaana.
13. Tein omaa tutkimusta: tein ohjelmaa, jolla voi estimoida proteiinien samankaltaisuutta kemiallisten reaktioiden samankaltaisuuden kautta. Toimin projektipäällikkönä, minulla oli neljä koodaria. Kävin koferenssimatkoilla Bergenissä, Bielefeldissä ja Berliinissä.
14. Vaihdoin konsultiksi. Toimin työvälineasiantuntijana isossa tietojärjestelmäprojektissa.
15. Kanerva syntyi. Olin kesän ja syksyn kotona.
16. Loppuvuodesta palasin töihin, toimin nyt määrittelijänä samassa projektissa.
17. Jäin vielä hetkeksi hoitovapaalle Kanervan kanssa.
18. Kaapo syntyi. Meillä oli 0- ja 1-vuotiaat lapset. Opiskelin teoreettista filosofiaa. Kaapon otin kaveriksi seminaareihin ja Kanerva pääsi yliopiston lapsiparkkiin.
19. Palasin töihin ja pääsin määrittelyprojektiin, jota tehtiin Tanskasta käsin. Olin välillä Tanskassa tiistaista torstaihin.
20. Sain projektin vaihdettua ja aloittelin uutta projektipäällikön roolissa.
21. Vaihdoin työpaikkaa, toimin aluksi menetelmäkonsulttina parissa eri projektissa.
22. Vedin tuotannonhoitotiimiä.
23. Tein tietojenkäsittelytieteen gradun.
24. Toimin asiakaspalvelupäällikkönä muutamalle asiakkaalle.
25. Touko syntyi. Luin lääkiksen pääsykokeisiin. Kanerva ja Kaapo jatkoivat 2-3 päivänä viikossa tarhassa.
26. Palasin töihin, tein vaatimusmäärittelyprojektin.
27. Jäin hetkeksi hoitovapaalle.
28. Palasin töihin menetelmäkonsultiksi.
29. Taimi syntyi.
30. Palasin töihin ja vedin menetelmistön uudistamisprojektin.
31. Vaihdoin työpaikkaa. Toimin määrittelijänä yhdessä projektissa, itse asiassa elämäni pisimmässä.
32. Tein toisen määrittely/arkkitehtuuriprojektin.
33. Toimin projektipäällikkönä määrittely- ja toeteutusprojekteissa.
34. Oiva syntyi. Opiskelimme yhdessä hepreaa.
35. Vedän nyt uutta projektia, sitäkin jo kohta vuosi takana.

Paljon on mahtunut näihin 20 vuoteen. Työelämän alkuvaiheessa yritti mennä vaikka väkisin siihen suuntaan, johon halusi, mutta nyt jo luottaa, että elämä etenee omalla painollaan ja mukavia juttuja tulee varmasti vielä, vaikka jonkun missaisikin. Osaa ottaa työelämän lungimmin, vaikka hommat toki pitääkin hoitaa.

Työ- ja opiskeluelämääni ei suinkaan kuvaa suunnitelmallisuus ja päämäärätietoisuus, vaan pikemminkin uteliaisuus, tilaisuuksiin tarttuminen ja hommien hoitaminen särmästi maaliin saakka. Toivottavasti tällä asenteella riittäisi töitä vielä seuraavaksi 20 vuodeksikin, miksei jopa pidemälle, sillä pidän työstä. Pidän siitä, että saan määritellä työni rajat, tehdä työni hyvin ja erityisesti aikataulussa ja pistää sen sitten syrjään ja suunnata ajatukset kohti seuraavaa projektia.

Ja ne lapset, elämäni ilo, valo ja rikkaus. Lapset eivät ole minulle projekteja, eivätkä edes hankkeita, vaan osa elämää. Lapset, ja suurperhe, on yksi suurimmista unelmistani. Olen lapsista kiitollinen ja pyrin kasvattamaan heitä parhaan kykyni mukaan, mutta lapset eivät ole projekteja. En voi elää lasteni kautta, lapset eivät voi toteuttaa minun unelmiani. Välillä se tarkoittaa haasteisiin tarttumista, välillä se tarkoittaa räkäisiä lapsia tarhassa ja kotona. Haluan uskoa Tarja Halosta, joka sanoi, että naisen on mahdollista saada molemmat, työ ja lapset.

Kumpikaan näistä ei tietenkään ole omia valintoja sikäli, että lapsia ei hankita ja työtä ei välttämättä saa.  Mutta olipa ne omat unelmat mitä tahansa, menkää niitä kohti. Ei tämä oma 35-kohtainen urapolkunikaan niin kovin hohdokas ole, mutta ainakin siitä näkee, että olen yrittänyt. Välillä suunta on ollut hukassa, mutta vauhtia on ollut sitäkin enemmän :)

Suuria tunteita

Meidän loma meni kyllä yhdessä hujauksessa. Ensin olimme viikon siellä Baltcikissa, sitten kaksi viikkoa Tillinmäessä ja sitten Mies palasikin jo töihin seitsemän kuukauden kotoilun jälkeen. Minä aloitin Oivan kanssa tarhaharjoittelun ja pian Oivuska olikin jo täysinoppinut tarhalainen.


Minulla alkoi työt loman jälkeen 10.8 ja 12.8 alkoi isommilla koulu ja Toukolaisella eskari.


Ekan viikon jälkeen olimme ihan puhki, mutta seuraava viikko oli vielä raskaampi, sillä jokainen päivä sisälsi suuria tunteita.


Maanantaina Taimi oppi ajamaan ilman appareita. Se pyysi isiä ottamaan apparit pois ja Mies suostui, vaikka arvelimmekin, että ne pitää pian laittaa uudestaan. Mies antoi vauhdit ja niin se pieni, päättäväinen alle metrin mittainen likka vain sotki menemään. Ja voi sitä riemua! Kaksi tuntia riemunkiljahduksia ja jokaiselle vastaantulijalle piti selvittää tilanne. Aluksi piti antaa alkuvauhdit, mutta pian niitäkään ei tarvittu.


-Minä osaan ajaa ilman appaleita! Minä osaan itse sytyttää vauhdit!


Olimme niin, niin iloisia ja onnellisia tuon pienen 3-vuotiaan puolesta. Toivoimme tuon lapsen matkaan kaikkea hyvää - kukkia, perhosia, kuun ja tähdet taivaalta.


Tiistaina tulimme tarhasta ja Taimi tahtoi taas ajaa pyörällä, mutta kypärää ei saanut päähän, sillä niskaan sattui. "Laitetaan illalla niskarasvaa", vastasin puolihuolimattomasti. Taimi lähti muihin hommiin, mutta pian oli kyllä ihan pakko päästä fillaroimaan. "No, katsotaan se niska", sanoin hieman harmistuneena, sillä minulla oli kymmenen minsan luppohetki ennen harrastuskuskausta ja maitokahvia kupissa.


No, niskassa olikin punkki. Ja se oli ollut siellä jo jonkin aikaa. Poistimme punkin ja ajoin tekikselle epämääräisen huolen sumentamana - entä jos Taimi saa borrelioosin, vai mitä niitä punkkitauteja nyt oli? Miksi emme ole ottaneet rokotuksia? Mitä jos joudumme luopumaan Taimista, juuri kun se oppi ajamaan ilman appareitakin ja oli niin täynnä elämää?


Keskiviikkona kävimme K:n kanssa oikomishoidossa laittamassa hampaisiin kumpparit, ensi viikolla laitettaisiin sitten raudat, ne oikein kunnon telaketjut. Voi pientä! Minun vauvani on jo niin iso, että saa raudat. Itse kävin aikoinaan koko rumban läpi niskavetoineen, telaketjuineen ja kitalakineen ja sama homma oli edessä nyt pienellä tyttärelläni.


Torstaina koululta soitettiin. K oli saanut aivotärähdyksen ja pitäisi käyttää lääkärissä. Mies lähti matkaan ja mielemme täytti huoli. Joku kolmasluokkalainen poika oli juossut päin, K:lla oli silmä ja poski mustana ja pää oli kolahtanut asfalttiin. No, selvisimme säikähdyksellä, lapsi oli väsynyt, huonovointinen ja huippasi ja lepäsi loppuillan.


Perjantaina hoputin K:ta pukemaan treenikamoja. Lapsi valitti väsymystä ja kertoi käyneensä kesken päivän terkkarin luona lepäämässä. Tiuskaisin, että nyt mennään, se aivotärähdys oli jo eilen. Lapsi lähti itkien huoneeseensa ja minä googlaamaan. Selvisi, että aivotärähdyksestä toipuminen vie tyypillisesti 3-4 päivää. Pyysin anteeksi ja pidimme huilipäivän, lapsi nukkuikin koko illan.


Päivällä olin ollut rakkaan tätini hautajaisissa. Täti sairasti pitkään, mutta kuoli aivan yllättäen, en edes tiennyt hänen joutuneen sairaalaan. Tädillä oli lasten synttärit puhelimessa ylhäällä ja viimeksi juttelimme kesäkuun lopussa, kun oli K:n synttärit. Viimeksi kävimme siellä ennen Oivaa ja se harmitti tosi paljon, tätini ei koskaan ehtinyt nähdä Oivuskaa.


Tätini oli minulle pienenä tosi tärkeä. Serkkuni on minua kymmenen vuotta vanhempi ja oli oikeastaan minulle aina se puuttuva isoveli. Täti oli kova reissaamaan ja rakasti Kreikan saaristoa. Hän oli minulle mummoni ohella sellainen töissäkäyvän naisen malli, itsenäinen, mutta lempeä ja rakastava.


Koko viikonlopun olin aivan poissa tolaltani. Mieleeni tulvi muistoja lapsuudesta ja tuntui, etten ollut yhtään läsnä lauantain Lintsin reissulla tai pihajuhlissa.


Sunnuntaina oli lapsilla pelejä. Minä olin huoltajana K:n pelissä, vaikka tuntui, etten pysty oikein mihinkään tältä tunneryöpyltäni. K teki avausmaalin ja joutui toiselle puoliajalle veskaksi. Minua harmitti, sillä K:n piti saada pelata koko peli kentällä. K:n joukkue voitti HJK:n vuotta vanhemmat 3-2, mikä oli tietysti kova juttu. Myös Toukolainen voitti molemmat pelinsä, joten sunnuntaina oli syytä riemuun: kaikki lapset voittivat kaikki pelinsä :)


Onneksi tuli vihdoin maanantai ja uusi viikko. Oli pakko pistää suru syrjään ja keskittyä projektin vetämiseen.   

Heinä-elokuu

Voi apua, koko loma raportoimatta!

Haen kupin kahvia, laitan luureihin Robinia (Kyllä!) ja aloitan.

Aloitin lomani vasta heinäkuun puolessa välissä. Se oli ihan viisasta, sillä ehdin saada töissä maailman valmiiksi ennen lomaa. Vikalla työviikolla oli Hesa Cup. K.n pelejä oli iltaisin ympäri Itä-Helsinkiä, ja otin sen yhdeksi päiväksi töihin ja ajoimme tästä sitten peliin. K sai tehtyä meidän Mallorcan reissusta kuvakirjan, ja hyvä siitä tulikin.

Kun pelit oli pelattu, alkoi mulla loma ja lähdimme heti reissuun. Olimme viikon Bulgariassa, Baltchikissa. Meillä oli hyvänkokoinen sviitti, johon mahduimme kaikki. Lapsilla oli oma huone, jossa oli kaksi jämäkkää kerrossänkyä ja hyvin säilytystilaa leluille, me nukuimme Miehen ja Oivuskan kanssa toisessa makkarissa. Olkkari oli tilava, meillä oli oma keittiö ja tilava terassi ja oma uima-allas.

Oma allas oli tosi kätevä, sillä lapset pääsivät uimaan milloin vain ja usein lähdimmekin sitten omalta altaalta rantaan tai hotellin uima-altaille.

Ruuat olivat hyviä. Otimme taas All Inclusiven. Kun Espanjassa syötiin paljon kalaa ja kasviksia, oli täällä parasta liha, erityisesti possu, ja tuoreet hedelmät. Olimme kirsikka- ja meloniaikaan, ja saimme nauttia tuoreesta sadosta joka päivä. Oiva rakasti kirsikoita ja lihatkin upposivat, ja isommat lapset löysivät vaikka mitä hyvää syötävää. Jätskiä sai taas syödä niin paljon kuin napa vetää ja pojat tykkäsivät rantabaarin vastapaistetusta pizzasta. Päivällisellä oli joka ilta oma teemansa, oli Lähi-Itää, bulgarialaista ja kiinalaista, niin ja amerikkalaista ja italialaista ruokaa.

Minä kävin pariin otteeseen ruotsinkielisessä joogassa, mutta muuten vai syötiin ja uitiin, aamusta iltaa. Ihan parasta just nyt! Säätkin olivat kohdillaan, koko viikon 25-30 astetta. K sai pelata fudista ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kanssa ja kerran teimme päiväretken Baltchikkiin, muuten lilluimme altaissa koko veden. Oivuska oli alkuun vähän arka, mutta innostui uimisesta yhä enemmän loman edetessä. Taimikin rohkaistui ja uskaltaa nyt kellukkeiden kanssa syvään veteen. Toukon uinti edistyi ja nyt se ui jo viitisen metriä veden päällä (alla enemmän) ja uskaltaa hyppiä altaan reunalta.

Lomareissun jälkeinen viikko menikin sitten taloa raivatessa. Vein autollisen kamaa kierrätyskeskukseen ja vaihdoimme järkkää: nyt Oiva ja Taimi jakavat huoneen, Kaapo ja Touko nukkuvat kerrossängyssä ja K:lla on oma huone. Vuoden päästä tehdään aulasta oma huone Kaapollekin, ja silloin on kolmella isoimmalla taas oma huoneet, Taimi ja Oiva pärjäävät pitkään samassa.

Raivauksen lomassa pelattiin tietty fudista, mutta nähtiin myös kavereita. Kävimme piipahtamassa Miehen kaverilla T:lla, näimme L:ää, I:ta ja P:ta Isossa Vasikkasaaressa ja H, A ja M piipahtivat meillä kylässä. Ne olivat olleet samassa hotellissa viikko meitä ennen ja oli kiva vaihtaa kokemuksia.

Toukolaisen fudis on sujunut hienosti. Se pelaa useimmiten pakkina ja veskana on ihan haka. Niillä oli eka turnaus, Iso Omena Cup, ja Toukolaisen paras peli oli viimeinen, jossa se pelasi maalivahtina, torjui kaikki vedot ja tuli tosi rohkeasti vastaan. Pakkinakin se on kehittynyt valtavasti, tullut koko ajan enemmän peliin ja tilanteisiin mukaan. Se on hyvä ottamaan pallon pois ja syöttämään eteenpäin.

K pelaa nyt piirisarjaa vuotta vanhemmissa, niiden jengi pelaa tasolla 03/3. Nyt niillä on aika kiva jengi ja K on kehittynyt vuoden aikana tosi paljon. Se pelaa keskikenttää, laitaa, kärkeä tai on maalissa. K:lla oli Toukon turnauksen kanssa samaan aikaan Masto Cup Lahdessa ja siellä se oli pelikaverin kyydillä ja kaksi yötä poissa. Ekaa kertaa emme olleet kentän laidalla kannustamassa, mutta saimme onneksi raporttia Whats Uppiin.

Kaapolainen on ketterä kuin mikä. Se tekee keinubäkkäreitä ja vetää fillarillaan missä vain. Renkailla ne kaikki keikkuu ja kiipeilee puissa. K, T ja T aloittivat taas jumppansa, telinetramppa 3, 2 ja tempputemmellys 1. K ja Toukolainen jatkavat fudiksiaan ja K&K:lla on partio. Ihan riittävästi hässäkkää tälle syksylle.

Kesällä K&K olivat partioleirillä, Elämyksellä. Alkukesästä K:lla oli fudisleirillä ja K&K tempputemmellysleirillä. Ihan sopiva suhde leireilyä ja vapaata oleskelua.

Elokuussa meillä alkoikin jo puoliksi arki, kun Mies palasi seitsemän kuukauden lastenhoitopestin jälkeen töihin ja Oivalla alkoi tarhaharjoittelut. Toukolainen sai olla seitsemän päivää vielä vanhassa tarhassaan neljän kuukauden tauon jälkeen. Ne tekivät eskariporukalla paljon yhteisiä juttuja - tarhassa oli viisi eskariin menijää, jotka menivät kaikki viisi eri eskareihin. Taimi palasi Meteoriittien ryhmään, jossa oli viimeksi osa-aikaisesti maaliskuussa. Taimin paluu sujui hyvin, hoitajat olivat pysyneet samoina ja suurin osa lapsistakin.

Ja sitten se pienistä pienin tarhalainen - Oisku-Poisku. Aloitimme aamupäiväulkoiluilla, sitten mukaan tuli lounasta ja aika pian päikkäritkin. Ja hienosti meni kaikki! Keskiviikkona O:n oma hoitaja H tuli käymään meillä kotona. Oivalla on oikein ihana ryhmä, kolme tosi hyvää hoitajaa ja 12 pikkuista toukkaa ja vielä lisäksi G, jolla on oma hoitajansa.

Toukissa on tosi rento ja rauhallinen meininki. Toukat saivat lappaa puuroa vaikka tunnin, jonka jälkeen pääsee omaan tahtiin pesulle ja leikkeihin. Ruokapöydässä myös keskustellaan:

-Äiti.
-Äiti. Töissä.
-Äiti töissä.

Meillä oli Bulgarian reissun lisäksi yhteistä lomaa siis kokonaiset kaksi viikkoa, mutta paljon siinä ajassa ehti onneksi tehdä. Saimme vihdoin otettua Oivasta 1-vuotiskuvat, ja tietty kuvat muistakin lapsista. Perhekuvaa tietty yritimme, mutta saas nähdä, onnistuiko niistä yksikään.

Samalla reissulla ostimme lapsille kynät, kumit ja penaalit ja Toukolainen sai valita uuden repun eskariin. Se otti Spiderman-repun ja saman henkisen penaalin, jossa oli kaikki kynäkin valmiina. Kyllä se on nyt iso ukko!

Toukon eskarin aloitus on sujunut myös hienosti. Nyt on takana kolmisen viikkoa ja edelleen se tuntuu tykkäävän. Viemme sen aamulla puurolle ja siitä alkaa sitten neljän tunnin virallinen eskariosuus. Iltapäivät kuluvat iltiksessä ja neljän maissa haemme pienen eskarilaisen koululta kotiin.

Lomalla ehdimme vielä juosta Mini Marathonin. K, Kaapo, Touko ja Taimi juoksivat kaikki kilsan, Taimikin jaksoi juosta koko matkan. Viime vuonna K:n matka oli 2 km ja se oli nopein, tänä vuonna matka oli kilometrin ja K oli toinen.

Pääsin myös pariin otteeseen Lintsille. K:n synttäreinä olimme koko porukka. 16.8 olin poikien kanssa (Kaapo, Touko, A, A ja s) ja 22.8 tyttöjen kanssa (Kanerva, Taimi ja E). Kivoja reissuja molemmat!

Meidän arki sujuu syksyllä 2015 näin:

7.00 Herätys
7.30 Ovesta ulos, K lähtee pyörällä. Kaapo puoli tuntia myöhemmin
7.45 Touko puurolle (toinen vie)
8.00 Taimi ja Oiva puurolle (toinen vie)
8.30 duunissa

n. 16.00 Haut josta sitten

ma jumpat, fudis K, partio K2
ti fudis T, fudis K / partio K1
ke fudis K
to fudis T
pe fudis K.

Ja viikonloppuisin sitten pelit ja turnaukset.

Onhan tämä vähän hässäkkää, mutta syksyn mittaan hommaan tulee tietty rutiini.

Viikonloppuna olimme reissussa. Käävällä oli perjantai-iltana treenit ja mulla lauantaina P-tädin uurnanlasku, mutta iltapäivällä pääsimme lähtemään Joutsaan. Kävimme moikkaamassa isomummoa, söimme grillillä, hummailimme Tokmannilla ja menimme yöksi Seijan ja Pekan luo. Saunoimme ja grillailimme, pojat rakentelivat uusia Legojaan. Aamulla kävimme vielä mummon luona, söimme taas grillillä (Talon erikoinen on ihan huippu) ja ajoimme sitten Vaarin synttäreille Pakilaan.

Annoimme pikku/isomummolle lopuksi halit ja mummo sanoi Kaapolle: "Halataan niin, että korvat irtoo". Ihana, ihana mummo! Ja meidän lasten ainoa mummo, joten ei ihme, että jokainen halusi näyttää kuperkeikkansa ja volttinsa. Mummo ihmetteli koko ajan, että montako niitä lapsia olikaan. "Viisi niitä on, ja kaksi on siellä puussa", totesimme kärsivällisesti.

Illalla ja erityisesti aamulla oli väsynyttä väkeä, mutta ehkä tämä lähtee tästä taas rullaamaan, loman jälkeinen viikko numero neljä.

Juhannus ja Lintsi

Saavuimme kymmenen jälkeen torstai-iltana Alandia cupista ja heti seuraavana aamuna aloitimme pyykinpesut ja pakkailut ja pääsimmekin lähtemään reissuun lounaan jälkeen. Iloksemme Dacia imaisi ilman suksiboksiakin seitsemän matkustajan lisäksi kolmen päivän vaatteet ja ruuat seitsemälle, matkasängyn ja rattaat ja kuusi makuupussia.

Ajoimme ystäviemme luo Muurlaan, jossa meitä odottikin kunnon revohka juhannuksen juhlijoita. Meitä oli 11 aikuista ja 12 lasta ja sen lisäksi muutama pariskunta piipahti vielä illan mittaan. Lapsilla sujui leikit kivasti ja ne teki oikein hienon leffankin. Saunottiin, uitiin ja grillattiin ja rupateltiin ystävien kanssa. T&T pääsivät vielä pariin otteeseen ruokkimaan pieniä vasikoita, ja se oli erityisesti Toukolaisen mielestä tosi kova juttu.

Kääpä täytti 11 29.6 ja saimme syödä tuhdin brunssin ja päälle vielä Brita-kakkua. hyvin syötyämme lähdimme Lintsille päivää viettämään. Juoksimme laitteesta toiseen ja Mies roudasi Oivaa. Sekin pääsi kyllä laitteisiin: Kot Kot, Rumpukaruselli ja Vankkuripyörä tulivat tutuiksi. Taimi tykkäsi Kuumailmapalloista ja Muksu Puksusta, johon se uskalsi mennä ihan yksin. Touko rakasti Linnunrataa, minun ja K&K:n ehdoton suosikki on Salama. Kävimme kerran kastumassa Vonkaputouksessa ja pari kertaa Hurjakurussa, mutta onneksi päivä oli helteinen.

Ja parasta kaikessa: saimme Lintsille koko joukon ystäviä ja sukulaisia! Ensin saapuivat Pappa ja Päivi ja kävivät laitteissa Oivan ja Taimin kanssa, minä käytin sillä välin K&K:n Kehrässä. Seuraavaksi ne suuntasivat katsomaan taikuriesitystä ja minä pääsin muutamaan laitteeseen, mm. Hypyttimeen Toukon kanssa, K&K kävivät Mustakalassa. Jätin Toukon Merirosvolaivaan ja kävin hakemanssa Vaarin, joka tuli kanssamme Vuoristorataan ja Pikajunaan. Samassa paikalle saapuivat Anne ja Miksu, jotka lähtivät Taimin kanssa laitteisiin. Ja saimme vielä koko illaksi kaveriksemme Samin, joka heitti meidät lopulta kotiinkin Miehen lähtiessä aiemmin O/T/T:n kanssa.

Kiitos ihan mahtavasta Lintsi-päivästä kaikille! Ja kiitos vielä juhannusseurasta! Tämä on kesässä niin parasta!

Isäntä itse

Oiva on edennyt kehityksessään ns. isäntävaiheeseen. Se seistä pönöttää tukevasti pulleilla jaloillaan ja kasvattaa erityisesti poskiaan.

Ålandia Cuppiin saimme iloisen videotervehdyksen: Oiva kävelee! 8 askelta tuli varmoin ottein, kunhan vain suussa oli lelu turvaa tuomassa. Edelleenkin kävely vaatii sopivan fiiliksen ja pientä rohkaisua, mutta osaa se sen kyllä.

Oiva rakastaa edelleen musiikkia. Se nauraa ja tanssii villisti, kun musa on sopivan rytmikästä. ja toisaalta rauhoittuu, kun lauletaan Runopoikaa, joka on niin Oivan biisi kuin olla voi:

Hänellä on sielukas katse, isoäiti tiesi

Lapsella on sydän paikallaan, lämmittää kuin tuvan liesiTuo poika on herkkä niin, jos loukkaantuu niin itkee itsensä tainnoksiinVoi kunpa ei joutuisi vaikeuksiin

Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoivaSiitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva

Useimmiten kirjoittaa kaiken pöytälaatikkoonSisimpänsä paperille, katseilta piiloonKun tulee se aika jolloin kaikki tuo näkee päivän valonHän havahtuu, sen poltteeseen paloon

Siitä tulee vielä runopoika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, yhteiskunnan ratasta vaan kapinoivaSiitä tulee vielä runopooika, laittaa joku päivä kaikki viulut soimaanEi tule ehkä kunnon miestä oivaa, tehokasta toimijaa vaan unelmoiva

Ihan mahtava biisi!

Eilen käytin Miniäisen parturissa, meillä oli kiva reissu jätskeineen ja seikkailuineen ja Mies lähti sen jälkeen T&T:n kanssa Haukkojen treeneihin. Kääpä oli golffaamassa ja pelaamassa fudista ja minä sain viettää aikaa Kaapolaisen ja Oivuskan kanssa.

Kaapo teki taloa ja Oiva kakkuja hiekkiksella. Ja pojat keinuivat. Lopulta Oivuska väsähti niin, että alkoi kaivata unimaitoaan. Pistin sen sänkyyn, mutta uni ei tullut. "Isi, isi?" se vain kyseli, ja tulimme vielä ulos isiä odottelemaan. Muutama auto saapuikin, ja Oiva vilkutti toiveikkaasti "Isi, isi!", mutta sieltä tulikin vain Johanna ja uudet naapurit. Oiva sai sylitellä Johanna, Tuomaksen ja Eliisan kanssa ja pääsi vihdoin isinkin syliin ja sitten tulikin uni.

Oiva juttelee jo aika paljon: se sanoo lisää, anna ja kiitti/kiitos, isi ja äiti. Niillä pärjää jo aika pitkälle. Täytyy toivoa, että sanastoa tulee vielä roimasti lisää seuraavan kuukauden aikana, sillä elokuussa alkaa tarha ja on pärjättävä ilman isiä ja äitiä. No, onneksi meillä on viikko aikaa harjoitella.

Mutta sitä ennen: Hesa Cup, loma, Bulgaria/Balcik, reissuja (Serena, saaristo, Moksi?, Pusula?), K&K:lla on partioleiri ja kaikki saa uida ja syödä jätskiä ja valvoa pitkään ja nauttia valosta ja lämmöstä. Ja sateesta ja ukkosista ja leffoista ja kirjoista.

Kuukausi meidän on vielä kasvatettava Oivuskaista ja sitten se on valmis yhteiskunnan rattaisiin, kunnon mieheksi tai runopojaksi.

Alandia Cup

Sain suuren kunnian toimia Käävän joukkueen, punaisten, turnausjojona.

Reissumme alkoi lauantaina 13.6 klo 5.10. Roudasimme matkalaukkumme kääntöpaikalle ja pienen palapelin jälkeen saimme viiden ihmisen viikon kamppeet mahtumaan autoon. Kuskimme vei meidät Turkuun ja pienen odottelun jälkeen pääsimme laivaan.

Meille oli varattu muutama hytti ja lapset saivatkin aika säpinän aikaan. Tytöt suihkuttivat poikia Tax Freesta hankituilla Victoria's Secreteillä ja pojat kostivat heittämällä suklaalevyn tyttöjen hyttiin. Levy osui tietenkin yhtä lasta nenään, mutta saimme vuodon tyrehdytettyä. Särkylääkettä meni kyllä sitten vielä muutamana päivänä.

Tässä vaiheessa reissua oli takana muutama tunti ja ajattelin, että tästä tulee kyllä pitkääkin pidemmät kuusi päivää.

No, onneksi loppumatka meni hitusen leppoisammin, vaikka pientä vispilänkauppaa oli edelleen havaittavissa.

Pääsimme syömään kunnon buffetlounaan ja iltapäivällä olimmekin jo Maarienhaminassa. Ensimmäisenä päivänä oli avajaiskulkue. Kaikki joukkueet kokoontuivat torille ja marssivat kaupungin halki stadionille. Vähemmästäkin sitä vanha ihminen liikuttuu. EPSistä oli mukana seitsemän peliryhmää 04-tyttöjä ja poikia ja ääntäkin lähti:

"Espoosta me tullaan ja kovaa me pelataan
Kivat on kaverit ja reilu on meininki
Punainen, musta ja valkoinen
Värit ovat parhaiden!"

Punaisilla oli sunnuntaina kaksi, maanantaina kolme ja tiistaina yksi peli. Ne voitti alkulohkonsa peleistä viisi ja tuli lohkonsa kakkosiksi. Cup-vaiheessa tuli sitten vastaan pronssille päässyt Tikka, jolle tytöt hävisivät. Valkoisten joukkue sai hopeaa ja turnauksen voiton vei JäPS. Punaiset pääsivät turnauksen jaetulle yhdeksännelle sijalle, mikä oli oikein mukava tulos.

Keskiviikon peli oli vasta illalla, joten annoimme punaisten pitää salabileet. Aamupäivällä ehdimme vielä minigolffaamaan ennen peliä. Torstain pelin jälkeen veimme tytöt kylpylään. Ne tekivät enkkoja vesiliukumäessä ja juttelivat enkuksi maarianhaminalaispoikien kanssa. "Ne kysy meiltä, että do you like jääkaappi?"

Valkut veivät tytöt aina aamulenkille ja minä pääsin mukaan. Juoksimme pupusaareen, jossa asui myös fasaaneita. Fasaaniuros pörhisteli sulkiaan ja kosiskeli naarasta. Tytöt katselivat touhua hämmästyneinä: "Mitä SÄ tekisit, jos joku mies yrittäis hypätä sun päälle?"

Yhtenä iltana oli disco. Ja shoppailemassakin käytiin. Reissun kruunasi vielä paluumatka laivalla, jolloin ostoskorit täyttyivät Mini Oreoista, Milkan Oreo-suklaasta ja Victoria's Secretin tuoksuista.

Ihana, ihana reissu. 04-tytöt on vaan niin liikkiksiä, mukamas isoja, mutta silti vielä pieniä. Kaikki, mitä oma äiti teki, oli "vähäks noloo", mutta silti illalla piti hipsiä vielä kainaloon, kun huonekaverit oli jo nukahtaneet.

Juhlaa

Johan tässä on puoli vuotta huhkittukin ja nyt on ollut monin tavoin juhlan aika. 

Maanantaina vietimme projektin päättäjäisiä saaristoristeilyllä Helsingin edustalla. Vaikka päivällä ukosti ja satoi rakeita, saimme aurinkoisen illan ja oli mukava tiirailla Santista ja Suokkia mereltä päin. Ruokaakin saimme, itse valitsin kalaisan alkupalapöydän jälkeen ruuaksi Pirtuparonin paistettua nieriää, metsäsienikastiketta ja mustajuuri-papupaistosta. Jälkiruuaksi saimme Kartanorouvan kolmen suklaan kakkua, tyrni-vaniljajäädykettä sekä marjakastiketta. Oikein mainio kokonaisuus!

Juhlimme lakkiaisia Bakersissa ja silloin kokeilin tällaista menua, joka oli oikein loistava:

SUPPILOVAHVEROKEITTO

PARILOITU LOHI Pariloituja kasviksia ja savu-palsternakkapyreetä

SUKLAA-VUOHENJUUSTOKAKKU Mustaherukkamelbaa ja sorbetti

Myöhemmin kävimme vielä Bakersissa Miehen kanssa ja silloin valitsin ylikypsää possua, hyvää sekin. Baker's on meille kaikin tavoin tärkeä paikka, sillä siellä tapasimme istuskella lukioaikoina, silloin meillä tosin oli varaa vain kahviin ja joskus harvoin Aleksanterinleivoksiin.

Eilen olimme tiimini kanssa Meripaviljongissa juhlistamassa kesää. Pomo oli valinnut meille klassikkomenun, joka maistui kyllä kaikille.

MENU KLASSIKKO

Silakka
Ryytisinappi silakkaa •  hunaja-smetanasilakkaa
savusilakkatartaria • varhaisperunaa

Ankka
  Paistettua ankanrintaa
rapea ankka-kasviskääryle • kirsikkapaistinlientä

Mansikka
Tuoretta vaniljaista mansikkaa
appelsiini - mascarponemoussea
jogurttijäätelöä • paahdettua mantelia

Neljä ravintolailtaa ja hyvät lounaat päälle - ei ihme, ettei kolme kiloa karise sitten millään, vaikka liikunkin: lauantaina teimme lasten kanssa uimahallireissun, sunnuntaina juoksin 6 km ja eilen tein pyörälenkin ja kävin joogassa. No, ehkä ne vikat ylimääräiset kilot sulavat auringossa yhtä aikaa jätskin kanssa.

Ja vielä yhdet juhlat, parhaat kaikista, meinaan ängetä tähän postaukseen: Toukolainen vietti keskiviikkona kaverisynttäreitään. Meille saapui 10 vierasta, 2 tyttöä ja 8 poikaa. Puolet porukasta oli pihan eskariinmenijöitä ja puolet tarhakavereita. Aluksi lapset leikkivät, sitten avattiin lahjat pullonpyörityksellä ja lopuksi siirryttiin herkkupöytään. Ryhmittelin lapset niin, että villit ja rauhalliset menivät vuorotellen ja jokainen sai viereensä jonkun tutun. Pöydässä hassuteltiin ja herkuteltiin yllättävän pitkään. Sitten riennettiin vielä leikkeihin ja lopuksi oli aarteenetsintä.

Oli kyllä mahtavaa tutustua noihin kaikkiin lapsiin. Huomasin, että syksyllä eskariin menevillä on vielä paljon opittavaa, mutta silti kaikki alkavat jo olla omia persoonallisuuksiaan. On ujoja ja on rohkeita, toinen etenee kyynerpäätaktiikalla ja toinen tirauttaa pari kyyneltä, kun jää jonon hännille. Joku hassuttelee ja toinen ottaa kaiken hyvin vakavasti. Toiselle säännöt ovat ehdottomia ja toiselle tehty rikottaviksi. Voi kunpa jokainen näistä lapsista oppisi tarvittavat taidot matkan varrella ja siirtyisi yhteiskuntaan osaavana ja pärjäävänä, mutta omana persoonanaan kuitenkin - ei minään täydellisenä itsensä kadottaneena ominaisuuscombona.  

Me lähdetään huomenna K:n kanssa Ahvenanmaalle fudisturnaukseen ja tullaan sieltä suoraan juhannuksenviettoon. Ai niin, ja meillä on nyt vihdoin uusi auto, 7-paikkainen metallinmusta Dacia! :)

Mukavaa kesää!

Kivoja juttuja

Pitkä talvi ja kevät on nyt takana ja kesä on virallisesti alkanut. Toukon ja Taimin kesäloma alkoi 1.4, mutta vihdoin pääsivät koululaisetkin kesälaitumille.

Koulujen päättäjäisviikonloppuun mahtuikin monenlaista juhlaa. Fillaroimme ensin koululle hakemaan K&K:n tokarit, ja hienot ne olivatkin. K:n luokka oli tehnyt punk-biisin, jossa laulettiin "Aina mun pitää lomailla, aina mun pitää syödä jätskiä, en saa tehdä läksyjä, en saa pitää edes ulkohousuja". Oikein osuva :)

Pihassa oli kunnon hulinat, mutta saimme lapset sentään autoon ja Helmi-serkun valmistujaisiin. Pöytä notkui herkuista ja oli kiva nähdä tuttuja. Ulkoilimme vielä lasten kanssa Kantsun pihassa ja kyllä Helsinki vaan on Helsinki.

Mies lähti lasten kanssa kotiin ja minä jatkoin Stadiin juhlimaan, sillä lakkiasistamme oli kulunut 20 vuotta. Söimme hyvää ruokaa Bakersissa ja skumppaakin kului kiitettävästi. Jatkoimme vielä Mollyyn yhdelle, mutta sitten oli pienten lasten äitien ja/tai työn raskaan raatajien pakko luovuttaa ja suunnata kohti kotia.

Sunnuntaina ajoimme Muurlaan juhlimaan erityisopettajaksi valmistunutta ystäväämme. Oli ihana nähdä ystäviä ja erityisen haikealta tuntui katsoa lapsia, jotka olivat hujahtaneet salskeiksi nuoriksi miehiksi tai kauniiksi neidoiksi. Nuoret miehet ja neitokaiset pelasivat fudista ja K kuljetti palloa ketterästi, Pihapelissä se on kyllä ihan huippu. Taimi sai kaverikseen Anun ja se soitteli pitkiä puheluita leikkimökistä.

Viikonloppuun mahtui muutakin juhlintaa, sillä perjantaina oli Oivan päivä ja saimme vieraaksemme kummit naapurista. Söimme herkkuja ja Oiva sai ikioman oranssin lapparin, jossa on oikein nimikyltti.

Eilen oli ihan huippua, sillä Pappa ja Päivi tulivat hoitamaan lapsia ja me pääsimme kaupungille ysömään, shoppailemaan ja leffaan. Näimme vihdoin Luokkaretken ja se oli juuri passeli siihen hetkeen ja tunnelmaan. Lapset olivat kertoneet pihassa kaikille, että meidän isi ja äiti on nyt kahdestaan leffassa eikä meille voi tulla, sillä meillä on nyt Pappa ja Päivi hoitamassa. Kiitos vielä teille!

Mun kovin juttu on Naisten kymppi, Juostiin se K:n kanssa. Mun vauhtissa ois vielä toivomisen varaa, mutta K odotti sovitusti vesipisteillä ja vikat kolme kilsaa se sai sitten juosta omaan tahtiin. Pikkuinen pinkoja herätti ihmetystä: "No tossa se sintti nyt menee!" Kuunneltiin hetki ruokailun lomassa Kasmiria ja käytiin vielä Uimastadikalla pulahtamassa.

Espoonlahti Cup pelattiin myös. Mies oli buffavuorossa lauantaiaamusta ja sai grillin kuntoon, minä toimin lauantain peleissä huoltajana ja kirjasin molempina päivinä tulokset. K:n joukkueella kävi vähän huono tuuri: Sunnuntain peleista ekan tilanne oli 1-1, kunnes Honka teki ihan viime tipassa voittomaalin. Kaksi seuraavaa ratkesi pilkuilla, joista toisesta tuli voitto ja toisesta tappio. No, parempaa onnea seuraavaan turnaukseen, joka onkin Ålandia Cup Ahvenanmaalla.

Pelien päätteeksi ajoimme vielä serkkutytön synttäreille. Taimilla, Toukolla ja Leealla oli kivat kotileikit ja Oiva oli oma ihana itsensä ja konttaili pallon perässä.

Kävimme myös poikien kanssa soitinpolulla, K oli samaan aikaan Raaseporissa pelaamassa 03-tyttöjen apuna. Toukolainen tykkäsi sellosta ja kontrabassosta ja myös käyrätorvi oli mieluinen. Sovimme kuitenkin, että pyrimme musiikkiopistoon vasta vuoden päästä, sillä K lopetti viulunsoiton ja meillä on mahdollisuus musiikittomaan vuoteen - ei siis kuskausta Karakallioon eikä Leppävaaraan! K jatkaa kyllä kuorossaan, mutta viulun suhteen on päätös tehty. K teki PT1 tutkinnot viulusta ja musiikin perusteista ja sai kovasti soitostaan kehuja, mutta minkäs teet, kun sydämen palo on vain sille fudikselle. No, ehkä saamme vuoden päästä Toukolaisesta uuden soittajan.

Minä pääsin myös partion kevätjuhliin. K ja muut Karhunpennut olivat ahkeroineet erilaisia merkkejä ja Miniäinen sai myös muutaman merkin Pöllöjensä kanssa. Taimi ja Touko olivat myös mukana ja saimme grillattuja nakkeja ja teimme muutamalla rastilla tehtäviä. Partio on kyllä ihan huippuharrastus, sopivan lungia, mutta silti oppii koko ajan uusia juttuja. Elokuussa onkin sitten Loiste-leiri, jolle K osallistuu seikkailijana ja Miniäinen sudarina.

Syksyn kuviot ovat muutenkin selvillä: Taimi ja Oiva menevät Saunalahden päiväkotiin, T Meteoriitteihin ja O ilmeisesti Toukkiin, Toukolainen pääsi samalle eskariopelle, jolla Miniäinenkin oli ja K&K jatkavat samojen opettajien kanssa. Harrastuksista jatkuu Temppis Kaapolla. Toukolla ja Taimilla, Partio K:lla ja ehkä myös Kaapolla ja fudista on K:lla EPSin Tähtitytöissä ja Toukolla Haukoissa. Hyvä setti, mahtuu vielä isin ja äidin työkin :)

Ai niin, myin toissapäivänä meidän auton ja nyt pitäisi saada äkkiä uusi. Jos kaikki menee hyvin, majailee pihassamme viikon päästä musta Dacia odottaen malttamattomana kesän reissuja.

Vappu 2015

Pikaisesti vielä vapusta. Pääsin lähtemään töistä 13.45 ja pyyhälsin kotiin. Sain seurakseni T&T:n ja pääsimme vappuherkkuostoksille. Ne sujuivat hienosti ja kun K tuli kuorosta, lähdimme ostamaan vappupalloja ja muuta vappusälää. K valitsi punaista tukkasuihketta, K sinisen hatun, T&T ottivat hyrrät ja neljälle isoimmalle ostimme suihkuserpenttiiniä, paukkuserpenttiinä ja tavallista - siinä olikin sitten serpenttiiniä kerrakseen!

Kun lapset saivat serpenttiinipurkit käsiinsä, ne spruuttasivat omat purkillisensa alle vartissa. Glada Vappen! Pienimmistä otin oikein videotakin, sillä ne käkättivät serpenttiinille ja leikkivät, että se on kakkaa.

Vappupallotkin hommattiin. Oivuska sai tikkupallon, jossa on halaavat Puh ja Nasu, samanlaisen, mutta ison heliumtäytteisen, sain Mieheltä vappuna 2001. Se oli kuskannut sitä junassa ja toi minulle yllätyksenä Lassilaan. Arvostin! K valitsin Minnin, K Kätyrin, Touko Teräsmiehen ja Taimi Frozenin.

Vappuaattona söimme nakkeja ja perunasalaattia, simaa ja munkkia. Seuraavan päivän brunssilla oli sama setti, ja lisäksi jotain salaatteja sun muita, ja nautimme sen tuulisella takapihallamme. Simat ja munkit oli pakko tulla syömään sisälle.

Meillä näkyi myös naamioitunutta väkeä. Kaapo teki Taimille aamulla pupunaaman ja K illalla tiikerin, Kaapo itse naamasi kasvonsa moneen otteeseen ja pikkuveljen poskeen oli ilmestynyt hämähäkki.

Oiva 1 v.

Vauvavuosi on ohi! Oivuskainen, Oisku-Poisku, Keke, Koistinen, Karpalo täytti vuoden viikko sitten.

Olimme valmistelleet ukkelille asianmukaisen aamiaisen: muutama prinssinnakki, karjalanpiirakka, satsumaa ja viinirypäleitä. Herätimme unisen ukon laulamalla Paljon onnea vaan. Uinivaippa vaihdettiin ja päästettiin vauva herkuttelemaan. Nakit se pisteli ensimmäisenä ja hymyili onnellisena. Karjalanpiirakassa olikin työstämistä, hedelmiä se napsi myös mielissään.

Aamiainen jäi hetkeksi kesken, sillä lahja piti vielä avata ennen äidin töihinlähtöä. Oivuskainen sai ison paketin metsäneläin-Duploja ja vaikutti tyytyväiseltä valintaan. Rakentamiseen se sai apuja isommilta, mutta purkaminen onnistuu myös omin voimin.

Lauantaina puunasimme kodin. Saimme yllättäen avuksemme Kaapolaisen ihanan M-kummin, joka ilmoittautui imurointiavuksi. KIITOS! Pääsimme myös sateiselle sammakkolammelle, jonne K oli rakentanut kaverinsa kanssa laiturin K.n suosta nostamista uppotukeista.

Siistissä kodissa oli mukava leipoa. K teki marjaisan täytekakun ja minä siemennäkkäriä ja piimäkakun.

Eilen sunnuntaina pääsimme sitten juhlimaan. Ensin piipahtivat Vaari, A ja M. Ne olivat tulossa mökiltä hommista. Uudesta mökistä uusitaan takka ja lattiat, hirret ovat sentään terveet.

Oivuskainen suhtautui ensin vähän epäilleen ensimmäisiin vieraisiinsa, mutta uskaltautui lopulta Annen syliin ja soi suloisia hymyjä Vaarille ja Miksulle. Lapset esittivät rengastemppuja ja Taimin johdolla pelasimme Unoa hieman muunnelluin säännöin.

Saimme laulaa taas onnittelut, isosisarukset auttoivat kynttilän puhaltamisessa.

Viideltä saapuivat seuraavat vieraat. K-kummi, L ja V, E- ja J-kummit, T, T ja A sekä M, L ja L. Vielä kerran lauloimme onnittelut Oivuskalle, tytöt auttoivat puhaltamisessa. 11 lasta mahtui kerrallaan herkkupöytään. Aikuiset saivat rupatella rauhassa, sillä isompia veti puoleensa pelikoneet ja pienemmät leikkivät Duploilla ja nukeilla.

Olipas ne juhlat! Meidän lapset on nyt 1, 3, 6, 9 ja 10, ei ehkä vielä voiton puolella, mutta eteenpäin mennään joka tapauksessa.

Lasten harrastukset

Kolme meidän lapsista, K, T ja T, harrastaa telinevoikkaa Tempputemmellyksessä. Niillä on kerran viikossa ohjattu tunti ja kerran viikossa omapomppu. K, T ja T tykkäävät harrastuksestaan tosi paljon. Taimin ryhmä on Tempputemmellys 1, Toukolla on teline-tramppa 2 ja Kaapolla teline-tramppa 3. Kaikilla on ohjatut treenit samaan aikaan maanantaisin ja perjantaisin käymme omapompussa. Kesäkuun alussa saa ilmoittautua syksyn ryhmiin, taso määräytyy ohjaajien suosituksen mukaan. Nyt vain toivon, että saisimme ensi vuonna kaikki jumpat samalle päivälle, se helpottaisi meidän perheen elämää melkoisesti.

K&K harrastaa myös partiota. Partiokokous on kerran viikossa, mutta näin keväisin on paljon muutakin ohjelmaa: päivä- ja yöretkiä, partiotaitokisoja ja partioviikkoon liittyvä Kohtaaminen. Parina vuonna se on ollut Lintsillä, mutta tänä vuonna sudarit ja seikkailijat pääsivät Korkeasaareen. Sää oli sateinen, mutta reissu onnistunut. K kävi Kampissa Pop Up kololla ja Kaapo kevättalvella lumiveistoskisassa. K:n ryhmä Meritähdet teki myös yöretken, Kaapon ryhmän Pöllöjen päiväretki on helatorstaina.

Aina aika ajoin kartoitamme K:n harrastuksia: onko niitä liikaa vai ehtiikö kaikkeen? K:n harrastukset ovat fudis, viulu ja partio. Maaliskuussa jätimme mupen tauolle ja se helpotti elämää huomattavasti. Mupeen ei palata välttämättä vielä seuraavanakaan syksynä vaan sitten vasta, kun viulussa PT2 lähestyy.

Viulun suhteen on iloisia uutisia: K suoritti PT1-tutkinnon ja sai kovasti kehuja tutkitoa kuuntelemassa olevilta opettajilta. K on soittanut viulua nyt neljä vuotta. Aluksi se eteni todella ripeästi, mutta kolmas vuosi meni asento-ongelmien ja motivaatiohaasteiden parissa. Kolme vuotta se soitti hyvällä mutta tiukalla opettajalla ja nyt neljäntenä vuonna sillä on ollut uusi opettaja, joka on aivan ihana, sopivan lempeä ja sopivan vaativa. Ilmeisesti viulunsoittoharrastus jatkuu vielä, mutta toukokuu on vielä harkinta-aikaa. Jossain vaiheessa mukaan tulee myös orkesteri, mutta saa nähdä, onko sen vuoro jo ensi syksynä.

Fudiksen suhteen oli parin viikon tauko, sillä partioretkellä K loukkasi pohkeensa. Eilen se pääsi pelaamaan, pelasi puolet pelistä maalissa ja puolet kärkenä. Hyvin sujui, 1-1, ja K teki joukkueensa maalin. Siitä on kiva jatkaa tämän viikon treeneihin. Kahden viikon kuluttua on Espoonlahti Cup ja kesäkuussa Ålandia Cup, heinäkuussa pelataan Hesa Cupissa. Kiva fudiskesä luvassa, kunpa vaan pohje olisi kunnossa!

Toukolaisella alkaisi tänään jalkapallokoulu. Se ei ole vielä varma, meinaako jatkaa fudista, mutta onhan tässä vielä monta tuntia harkinta-aikaa. Toukolaisella on se temppis ja lisäksi käymme yhdessä paljon uimassa. Toukolainen oli syksyllä uimakoulussa, Alkeis ykkösellä. mutta on sen jälkeen oppinut tosi paljon. Se ui viitisen metriä veden alla ja metrin-pari veden pinnallakin. En oikein tiedä, mihin uimakouluun Toukolaisen ilmoittaisin, vai käydäänkö vain keskenämme uimassa. No, joka tapauksessa uinti ja jumppa riittää hyvin harrastukseksi, ellei sitten fudis taas kutsuisi kesäksi.

T&T on nyt 122 päivää vapaaherroja, ne aloittaa vasta elokuussa, Touko eskarissa ja Taimi ja Oiva tarhassa. Siihen asti saa ottaa lungimmin. Jumpat jää kesäksi tauolle, paitsi että K&K on menossa viikoksi tempputemmellysleirille.

Nyt on koulua neljä viikkoa jäljellä, harrastukset jatkuvat enää muutaman viikon. Huh hei, hyvää tekee tauko niin koulusta kuin harrastuksistakin, paitsi siitä fudiksesta - vihreät nurtsit kutsuvat.

Peppi Pitkätossu

Helsingin Kaupunginteatterissa pyöri Peppi Pitkätossu. Törmäsin mainoksiin jo reissatessani Oivan kanssa hepreaan. En kuitenkaan tehnyt mitään asian eteen, kunnes havahduin - enää muutama näytös, ja sitten se olisi siinä. Ryhdistäydyin ja varasin meille, minulle, K&K:lle ja T&T:lle liput. Taimin suhteen hieman epäröin, sillä suositusikä oli 5+, mutta ajattelin, että kyllä se pärjää.

Ja hyvä, että menimme koko porukka (Mies ja Oiva jäivät kotipojiksi), sillä esitys oli ihan huippu! T&T kuuntelavat edelleen joka ilta Peppiä, kunhan on luettu Fedja-setä ja vapaavalintainen kirjainkirja. Touko osaakin pari CD:tä Peppiä ulkoa, joten oli varmaa, että Toukolainen nauttisi. Kaapon suhteen olin vähän epävarma, mutta turhaan: esityksessä oli sopivasti huumoria ja erilaisia temppuja, joten se upposi Kaapolaiseen kuin veitsi voihin.

K tykkäsi myös, ja pikkuinen Taimi oli ihan innoissaan. Välillä se nousi jännittyneenä seisomaan. Taimia hämmästytti erityisesti se, että kun Peppi vihdoin tapasi isänsä, hän ei lähtenytkään isänsä matkaan vaan valitsi ystävänsä Tommin ja Annikan.

Olin varannut meille pieniä eväitä, ja väliajalla ehdimme ostaa vielä tytöille karkkia ja pojille limua. Olimme teatterissa arki-iltana, keskiviikkona, mutta Kalle oli onneksi ehtinyt syöttää lapset ennen esitystä. Nappasin ne vain autoon ja ajoimme Kallioon. Esitys kesti aika myöhään, ja kotiuduimme vasta kymmenen jälkeen. Suurin osa porukasta olikin nukahtanut autoon, mutta saimme ne helposti sänkyyn hammaspesun kautta.

Mukava muisto oli käsiohjelma, jossa oli ikkunatarroja. Nyt terassin ovessa seikkaileekin Peppi kavereineen ja mukavaan teatterireissuun voi palata vielä jälkeenpäin.

Kevättä

Nyt on ollut muutamia pitkiä, valoisia ja lämpimiä keväisiä iltoja. Lapsetkin ovat saaneet riekkua ulkona pitkään ja nyt kun Touko ja Taimi eivät käy tarhassakaan, ei aamulla ole hoppu. Minä lähden töihin kuuden jälkeen ja jätän muun perheen nukkumaan, Mies laittaa K.n kouluun kasiksi ja Miniäisen ysiksi. Pienimmät heräävät toki aikaisin, mutta pukea tarvitsee vasta aamiaisen jälkeen tai viimeistään silloin, kun tahtoo ulos. Toukolainen tosin riisuu kalsareita lukuunottamatta kaikki vaatteet kotiin tullessaan, mutta aina välillä sillä on jotain päälläkin.

Minulla on töissä ihan mukava projekti ja näyttää siltä, että kun tammi-maaliskuusta selvittiin, kuluu huhti-toukokuu siivillä ja pian on taas kesä.

Olemme ulkoilleet pienten kanssa paljon. Oiva sai olla eilen ilman hanskoja ja pääsi kätevämmin maistelemaan luontoa. Se imeskeli isoja kiviä, maisteli vähän hiekaa ja pisti välillä kävun suuhunsa. Kaksi alahammasta näkyi, kun nauratti. Se sai naapurilta uuden raidallisen kevätpipon, joka rimmaa ihan kivasti pöllöhaalarin kanssa. Oiva ei vielä kävele, seistä jäpittää kyllä, ja sen jalat on pulleat, pehmeät löttänät, joihin on hankala pultata kenkiä. Kovasti se tykkää ulkoilla. Plaseeraan sen aina hiekkalaatikon nurkkaan ja siitä se sitten lähtee ottamaan haltuun muuta pihaa. Eilen Oivalla oli kaverina Santeri, Taimilla Hertta ja Toukolla Pihla.

Illalla pelattiin Toukon ja Taimin kanssa säbää, ja saatiin siihen vähän muutakin porukkaa mukaan. Kaikki pelit on vaan aina aika mahdottomia seiskan jälkeen, kun tulee riitaa säännöistä, siis jos mukana on muitakin kuin lapsia ja niiden äitipelaajia. Aina pitää myös huolehtia siitä, että kutakin Taimia kohden on oma pallonsa.

Rauhallisempaa menoa oli sen sijaan sammakkolampiretkellä. Kävimme katsomassa, missä vaiheessa sammakonkudun kanssa mennään. Huolestuimme hieman Toukon kanssa, kun lammen vedenpinta oli laskenut ja kutu uhkasi jäädä kuivalle maalle. "Ei ne sammaisi ja -äiti tienneet sitä", pohti Touko huolestuneena. No, vielä kaikki oli hyvin. Jos kutu uhkaa kuivua, se pitänee siirtää takaisin veteen.

Illalla teimme vielä pienen retken Toukon ja Taimin kanssa pallokentän viereiseen metsikköön. Se olikin melkein pelkkää kaltsia koko metsä, mutta kallion laelta löytyi yllättäen lipputanko. Sen sijaan valkovuokkoja emme nähneet, maasto oli liian kuivaa sille lajille. Tänään teemme uuden reissun, ehkä kallioisen nyppylämme alarinteellä olisi muutama valkovuokko?

Touko on mun ja Toukon juttu. Toinen tärkeä on Fedja setä, jota luemme unisaduksi. Se on niin hauska, että välillä Toukolainen kieriskelee lattialla ja nauraa. Luemme myös kirjainkirjoja, joita Toukolle ja Taimille tulee postista parin viikon välein. Eilen saimme ä.n ja j:n -kätevää, kun tulee aina kerralla kahden satsi, niin molemmat saavat oman kirjansa.

Sen sijaan sinivuokkoja täällä kasvaa, ja leskenlehtiä. Taimi, Touko ja Susanna tekivätkin ihanaa hajuvettä, jonka pääkomponenttina olivat leskenlehden kukinnot ja lisämausteeksi haettiin metsästä vähän kanervia, puolukanlehtiä ja jäkälää. Nyt hajuvesi on pullotettu ja uusi satsi on taas muhimassa.

Eilen sain toteuttaa myös palkintomatkan. Minikääpä sai kahdesta kokeesta täydet pisteet ja lupasin sille ajat sitten pyöräretken kahdestaan. Eilen sitten fillaroimme Biltemaan. Oli mahtavaa ajaa pyörällä pitkästä aikaa, täytyy tehdä pieni lenkki vaikka muutaman kerran viikossa. Toukolainen ei tykkää pyöräilystä, mutta K:n, Minikäävän ja Taimin saa kyllä milloin vain kaveriksi.

Hengailimme Miniäisen kanssa pitkään Biltsussa ja löysimme myös sen, mitä etsimmekin: K:lla on kintut ihan jumissa, pohkeet ja reidet, ja toimme sille pilatesrullan ja hierontapalloja, joilla se saa rullailla jalkojaan. Hyvin ne toimivat, testailin itsekin illalla.

Eilen oli aika rankka ilta, sillä Mies oli jonkin taudin vuoksi kutakuinkin poissa pelistä. Toissapäivänä oli myös aika tiukka päivä, sillä Toukon, Taimin ja Kaapon jumpan lisäksi K:lla oli fudiksessa taitokisat, joihin olin lupautunut toimitsijaksi. Tähtityttöjä osallistui ilahduttava määrä, 31, ja merkkisuorituksia myönnettiin 15 Tähtikselle. Minä sain ottaa aikaa ponnauttelusta, 4, 4, 1, 4, 4, 1, 4, 4, 1. Aika hankala sarja, kun pitää saada nilkkojen ja reisien lisäksi pääkin mukaan.

Tänään K menee koulun kanssa koko päiväksi Nuuksioon ja illalla sillä on vielä Pop Up -kolo Kampissa partioviikon kunniaksi. Torstaina on viulutunti ja toinen konsertti, perjantaina oli ensimmäinen, joka sujui hienosti, ja lauantaina on koululaisilla kevättempaus. Viime viikonlopun K oli metsässä muiden Meritähtien kanssa ja sillä reissulla ne jalat menivätkin jumiin.

Kaapokin on nauttinut keväästä täysillä. Se viipottaa pitkin pihoja kavereiden kanssa. Se tekee keinubäkkäreitä ja keinuu kaverin kanssa, välillä ne alkaa sotaa, penkkipehvistä tai piilosta ja toisinaan pieni porukka luikahtaa Crowtopian pariin.

Taimi rakastaa ulkoilua ja erityisesti pyöräilyä. Se ottaa mielellään kisoja ja menee fillarillaan pitkin pihaa punainen kypärä päässään. Eilen se sai istuttaa naapurin Johannan kanssa kesäkukkia ja oli niin polleana, kun pääsi avuksi. Taimi tekee mielellään myös hiekkakakkuja ja leikkiruokia. Hienointa oli päästä Susanna.ystävälle kylään. Niillä oli Korjausliike (ei Me korjaamme sen).

Aika haipakkaa siis. Johonkin väliin pitäisi ympätä Toukolaisen kaverisynttärit, Oivan sukulaissynttärit ja K:n kaverisynttärit, mutta ei ehdi, on niin kiire elää!

Pääsiäisloma 2015

Viimeksi haaveilin lomasta, nyt tulee sitten raportti realisoituneesta lomasta eli pääsiäinen -15.

Me ei taaskaan tehty mitään. Ei ollut mitään suunnitelmia ja hätäpäissäni yritin vielä torstaina töissä googlailla vaihtoehtoja. Listalle nousi Serena, Ikea ja Korkeasaari, joista Korkeasaari oli oman top10 listan kärjessä.

Otimme varaslähdön lomaan jo keskiviikkona, sillä pääsin illalla K:n, Miniäisen, Toukolaisen ja Taimiston kanssa Kirkkonummelle uimaan. Reissu oli oikein onnistunut: laskimme koko remmi vesiliukumäestä, kolme isointa pääsivät vähän hyppimäänkin, aloimme hippaa vastavirta-altaassa ja lilluimme terapia-altaassa. Taimia se vähän pelottaa ja kaikkein mieluiten se läträisi pienessä lätäkössä, jossa on lämmintä vettä ja leluja.

Torstaina loma sitten virallisesti alkoi. Olin töissä 6-14 ja vein mukelot, K:n kaveri mukaanluettuna, Tempputemmellyksen Omapomppuun. Saimme seuraksemme K:n, V:n ja L:n naapurista. Reissu oli mukava, vaikka omat kääpäläisemme nahisivatkin keskenään loman alkamisen kunniaksi.

Perjantaina olimme ulkona kolmeen otteeseen, pieni Oivuskainenkin pääsi maistelemaan lunta, hiekkaa ja multa. Se konttaa paikasta toiseen ja jää välillä levyttämään naamalleen maistellakseen materiaalia. Keinumista ukkeli rakastaa ja kikattaa heti, kun joku uskaltaa antaa sille vähän kovemmat vauhdit.

Lauantaina lähdin Kirkkonummelle uimaan T&T:n kanssa. Uimahallissa leijaili tuoreen pullan tuoksu ja jäimmekin vielä kahville ja pullalle uinnin jälkeen. Toukolaisen uimataidot ovat edistyneet kovasti, se sukeltaa veden alla 4-5 m ja pinnalla pysyy muutaman metrin. Eniten se tykkää pyöriä hippaa vastavirta-altaassa, tai no me mennään kyllä myötävirtaan tietenkin. Taimia vesi vähän pelottaa ja mieluummin se istuu terapia-altaan reunalla kuin on kellukkeineen sylissä.

Iltapäivästä pääsimme vielä K:n kanssa Ikeaan. Roudasimme kotiin 14 laatikosta koostuvan parvi/koulupöytä/hylly/kaappi-kokonaisuuden, jonka yritämme tänään palauttaa. Löysimme kyllä myös K:lle kivoja, pinkkejä laatikoita, sohvalle muutaman tyynyn ja toimme pienille tuliaisiksi hiekkaleluja ja sorminukkeja.

Sunnuntaina muni kukko. Lapset etsivät sisältä suklaamunia, sillä ulkona vihmoi räntää. Minä pääsin naapurin K.n kanssa hot yogaan ja illalla kävimme koko remmi pääsiäiskirkossa. Saimme pullaa, teetä ja Kinderit sekä narsissit kaikille.  Pääsiäisen kunniaksi pieni keskustelu Oivan ja Taimin kanssa:

-Paapaapaa!
-Oiva kertoo, että Jeesus on olemassa.
-Mistä Oiva sen tietää?
-No koska Oivalla on vauva-aivot. Kaikki meidän perheessä tietää sen.

Ennen kirkkoa roudasimme K:n tavarat Miniäisen huoneeseen ja Miniäisen tavarat K:n huoneeseen, jonne muutti myös Oiva. Siellä ne nyt nukkuvat kahdestaan, isoveli ja pikkuveli. T&T jatkavat edelleen kerrossängyssään ja K:lla on uusi, kompakti huone, jossa mahtuu kuitenkin näppärästi leikkimään nukkekodeissa Petseillä.

Maanantaina kävin K:n kanssa kahdestaan Kirkkonummella uimassa. Etsimme merenneitojen aarretta, hypimme ja liu'uimme ja aloimme merenneitohippaa vastavirta-altaassa ja minä yritin samalla saada SI-niveltä paikoilleen. Nyt on taas jo ihan ok.

Muuten vietimme päivän metsässä. Miniäinen, A ja A pitivät Toukolle ja Taimille selviytymiskoulutusta. Niiden piti harjoitella nuotion tekoa, ruuan etsintää ja leiriytymistä lähimetsässä. Minä väijyin lähistöllä. Illalla ulkoilimme koko porukka, Mies lähti kaverilleen T:lle ja minä söin lasten kanssa iltapalaksi sipsejä Potteria katsellen.

Huh, olipas se loma - tervetuloa leppoisa arki!

Suuria suunnitelmia

Lueskelin eilen Kääpälää läpi ja hymyilytti nämä meidän perheen matkasuunnitelmat. Kovasti ollaan menossa milloin minnekin mutta juuri mitkään suunnitelmista eivät toteudu, useimmiten lähinnä saamattomuuttamme. Vuodenajat vaihtuvat, lomat tulevat ja menevät ja me jäpitetään aina vaan Tillinmäessä.

Listaan tähän näitä viime vuosien suunnitelmia sekä plussia ja miinuksia kuhunkin reissuun liittyen. Jospa se auttaisi meitä päätöksenteossa. En millään tavalla esittele kohteita, sillä oletan, että ne ovat kaikille tuttuja. Mukana on kohteita laidasta laitaan.

1. Italia, Gardajärvi
Mietin joskus K&K:n ollessa pieniä meille sopivaa matkakohdetta ja muutamakin kollega A:lta suositteli meille Gardajärveä. Vaikuttaa kivan vehreältä paikalta.
+En ole koskaan käynyt Italiassa
+Voisi olla viileää heinäkuussakin

2. Kroatia, Split
Täältä oli kotoisin Krakovan kämppikseni Mirna. Näin kuvia, joissa meri kimmelsi kuin turkoosi timantti ja vuodesta 1999 lähtien olen halunnut matkustaa Kroatiaan.
+Uusi maa
-Ei sovi heinäkuun reissuksi kuumuuden takia

3. Englanti, Lontoo
Tänne K haluaisi matkustaa Harry Potterin vuoksi ja reissu onkin aktiivisesti suunnitteilla S-kummin kanssa.
-Ei voida/kannata matkustaa koko porukalla. Kuitenkin olisi kiva tehdä yhteinenkin reissu kesällä.

4. Kypros, Pafos
Olimme häämatkalla Kyproksen toisella laidalla, Ayia Napassa, syksyllä vuonna 2001. Viihdyimme mainiosti, meillä oli kiva allas hotellilla ja kävimme läpi baareja ja ravintoloita.
+Uusi maa lapsille
+Täältä löytyisi hotelli, johon saisimme kahden aikuisen lisäksi koko muun porukan lasten hinnalla.
-Ei sovi heinäkuun reissuksi kuumuuden takia

5. Kreikka, Samos
Kreikassa olimme K:n kanssa vuonna 2005, silloin kävimme Kreetalla. Hotelli oli mukava, hengailimme altailla ja rannalla.
-K:lla Kreikka jo bongattuna
+Ihana Blue Village -kohde
-Ei välttämätöntä tarvetta jumpille ja kerhoille
+Taimi saisi tavata taas Bamsen
-Ei sovi heinäkuun reissuksi kuumuuden takia

6. Tanska, Legoland
Tämä olisi meidän poikien unelmareissu.

7. Ruotsi, Visby
Visbystä löytyisi sekä Peppi Pitkätossu -maa että vesipuisto. Olin itse lapsena Pepin talossa ja olisi kiva mennä sinne lastenkin kanssa ja varsinkin nyt, kun T&T luukuttavat Peppi-CD:tä joka ilta ja Toukolainen osaa tarinat jo sanasta sanaan ulkoa. Lisäksi olisi vielä vesipuisto.
-Ruotsi on Ruotsi
+Tänne voisi lentää

8. Viro, Pärnu
Pärnuun voisi lähteä rantalomalle, mutta toisaalta rantaa löytyy Espoostakin. Kiva paikka joka tapauksessa. Pärnussa olin ensimmäistä kertaa 1996 E:n kanssa, kun reilasimme Balttiassa ja Puolassa. Seuraavan kerran olimme Pärnussa Miehen kanssa kesällä 2003. Vietimme siellä aikaa Vaarin ja M:n kanssa ja jatkoimme matkaa Vilnaan Miehen vanhempien luo.
-Viro on Viro
-Puuttuu se auto

9. Vaellusreissu Lappiin
Tästä on haaveiltu jo pitkään. Minä kävin nuorena aina elokuussa Lapissa vaeltamassa ja 2001ja 2002 kävimme Miehenkin kanssa. Tuttuja paikkoja on Lemmenjoki, Kolmen valtakunnan raja ja Pallas-Hetta, ja viimeksi mainittu olisi meille näillä spekseillä varmasti paras paikka.
-Puuttuu se auto

10. Portugali, Madeira
Tämäkin on ollut meillä monasti tapetilla, aikoinaan W:n reissuperhe tätä meille suositteli ja joululomalla siellä kävivät naapurimmekin. Saaressa kiehtoo sen vehreys ja levadat, mutta pääsisimmekö me vaeltamaan Oivuskan kanssa?
-Kesälomareissu jäisi väliin

11. Kanarian saaret
Yhtenä vaihtoehtona on skipata (taas) kesälomareissu ja matkustaa talvella Kanarialle.
+Kaikille uusi paikka
-Kesälomareissu jäisi väliin

Mutta niin, ollaan me aika onnettomia matkustajia. Jos rahaa olisi rajattomasti, buukkaisin nämä kaikki vaikka heti kalenteriin, mutta kun ei ole, niin tilanne on hankalampi. Mistä aloittaisimme?

Hiihtoloma + Miniäinen 9 v.

Koululaisetkin pääsivät vihdoin lomalleen. Maanantaille oli luvassa päivä Peuramaalla. Pakkasimme auton täyteen laskettelusuksia, lumilautoja, pulkkia, liukureita ja eväitä ja ajoimme vartin Kirkkonummelle.

Vuorottelimme Miehen kanssa rinteessä, K&K laskivat koko ajan. Valloitimme kaikki rinteet, vaikka lapset viihtyivätkin parhaiten päärinteessä, jossa oli hyndiä.

Sää todella suosi meitä: aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta ja pikku pakkasessa oli mukava ulkoilla. Oiva viihtyi rattaissaan hulinaa ihmetellen, muttei juuri malttanut nukkua.

Kolme tuntia laskettuamme paistoimme makkarat grillikodassa.

Minä pääsin pomppulinnoihin ja pulkkamäkeen pienten kanssa. K&K kävivät myös moottorikelkkailemassa. Kaikki tykkäsivät pyöriä karusellissa.

Koko päivän ulkoiltuamme olimme ihan sippejä, mutta minä olin sopinut illaksi vielä PompDeLux-kutsut meille. Oli ihanaa tehdä ostoksia. Sain isommille pojille välikausivaatteet, K löysi itselleen kivat rosat farkut ja jätskipaidan ja Toukolaiselle ostin shortsit ja T-paidan.

Kolmas lomapäiväni oli sitten perjantaina. Ajoimme Flamingoon heti aamusta. Oiva pääsi pari kertaa uimaan pikku altaaseen ja muuten viihtyi kaukalossaan altaan reunalla - eikä taaskaan malttanut nukkua. Taimi ui reippaana käsipohjaa, mutta lähti välillä kanssani isoon altaaseen. Toukolainen sukelteli villisti myyräuintiaan ja sen perään sai kyllä vähän katsoa, kun ei yhtään tiennyt, mistä päästä allasta se putkahtaa pintaan. K&K uivat keskenään ja tykkäsivät erityisesti vesiliukumäistä ja hyppimisestä. Minä pääsin vesijumppaan ja Mies kävi vuorollaan uimassa. Magic Maya oli mun ja K:n lemppari. Uskalsin myös pitkästä aikaa hypätä kolmosesta, ens kerralla menee sitten vitonen. Päivän sankari oli Miniäinen, joka tuli kolmanneksi pellehyppykisoissa. Ensimmäinen hyppy oli pommi, jossa se räpytteli käsiään ja toinen kierrehyppy, jossa se viuhtoi jaloilla ja käsillä. Ihana poika ja hyvä laji juuri tälle yksilölle: siinä yhdistyy hassuttelu ja kropan hallinta sopivassa suhteessa.

Olimme altailla seitsemän tuntia, välillä söimme vähän lihapullia ja hodareita allasbaarissa. Uintipäivän päätteeksi söimme vielä Hesessä ja olipa kyllä nälkäistä porukkaa!

Täydellinen hiihtoloma: laskettelua ja uintia. Koululaisten hiihtolomaviikon päätteeksi pääsimme vielä juhlimaan 9-vuotiasta Miniäistä. Kivat kekkerit, vieraina oli Pappa ja P, Vaari ja M, M-kummi/eno, L ja L-serkku sekä M-setä.

Eilen juhlimme vielä Miniäisen kaverisynttäreitä. Vieraita oli 13 ja sitten vielä nämä meidän omat 5. Hienosti meni! Bileissä sai ottaa herkkuja kulhoon ja kuljeskella sinne tänne (limut piti juoda alhaalla) eikä edelleenkään kukaan tarvinnut yhtäkään servettiä - talouspaperia tosin meni, kun kuivattiin matolle kaatunut Sprite. Ohjelmassa oli Lego-rakennuskilpailu, aiheena "Kapen kesämaja" sekä perinteinen aarteenetsintä, jota Mies koodasi ja järjesteli kokonaisen päivän. Kolme ryhmää, kolme aarretta ja lopuksi jaettiin saalis. Jäi kyllä hyvä mieli noista kemuista, Tillinmäessä ja Saunalahdessa asuu mukavia ja hyväkäytöksisiä 6-10-vuotiaita nuoria miehiä.

Mutta näissä merkeissä on meillä eletty talvea ja kevättä. Tällä viikolla menen joogaan, bodybalanceen ja cyclingiin, pidän perjantaina lomapäivän ja käyn tekemässä heprean vikan tentin ja viikonlopulle onkin paljon ohjelmaa; K:n fudisturnaus Hyvinkäällä, virpominen ja Toukolaisen sukulaissynttärit. Nyt aletaan juhlia meidän kevätpoikia.

Mukavaa viikkoa kaikille Kääpälän lukijoille, pääsiäislomaa odotellessa!

Perhekerho forever

Kerroinko jo hiihtolomastamme? Äkkisältään näytti siltä, että ilmeisesti en. No, nyt on aika korjata vääryys, Otin siis kokonaiset kolme päivää lomaa, perjantain, maanantain ja perjantain.

Perjantaina K&K riensivät kouluun, mutta minä pääsin T&T:n ja Oivuskan kanssa elämämme ehkä viimeiseen perhekerhoon. Olemme käyneet perhekerhossa Tuomarilan asemalla ensimmäisen kerran syksyllä 2004. K oli silloin pikkuruinen vauva ja pelkäsi hälinää. Toiste emme menneet ja palasinkin töihin kääpäläisen ollessa 4 kk. Mies jäi kotiin vauvan kanssa enkä suositellut perhekerhoa.

Seuraavat kerhoilut olikin sitten seuraavana keväänä, sillä jäin K:n kanssa vielä hetkeksi hoitovapaalle. Intensiivistä kerhoilua oli luvassa syksyllä, kun reissasimme sinne 1-vuotiaan ja ison mahani kanssa. K viihtyi ja uskalsi jäädä jopa muiden lasten kanssa leikkimään.

Talven ja kevään 2006 säilyimme hengissä kerhon avulla. Kerran viikossa suuntasimme sinne. Pieni Miniäinen tuli kanssani kahvittelemaan ja iso 1-vuotias K jäi mielellään leikkimään ystäviensä kanssa.

Käävät kasvoivat ja työt kutsuivat. Palasin töihin kesällä Miniäisen ollessa 7 kk. Mies jatkoi Kääpäin kanssa kerhoilua. Jonkin aikaa pienet kerhoilivat siskoni A:n kanssa, joka hoiti lapsia, kunnes kääpäläiset sitten aloittivat tarhassa 1 v 2 kk ja 2 v 8 kk kunnioitettavassa iässä.

Monta vuotta mentiinkin sitten työ/tarharumbaa, kunnes Toukolainen syntyi keväällä 2009 ja perhekerho kutsui jälleen. Toukolaisen vauvavuonna muutimme Laaksolahteen. Olimme taas vuorotellen Touko-vauvan kanssa kotona, ensin minä, sitten Mies ja sitten taas minä. Välillä ajoimme Tuomarilaan tuttuun perhekerhoon, mutta kotiuduimme myös Karakallioon. K&K olivat ensin yhden kevään Laaksolahdessa seurakunnan päiväkerhossa, jonne Mies niitä kuskasi, ja syksyllä alkoikin K:lla eskari ja Miniäinen siirtyi Karakallioon kaupungin kerhoon. Kuskasimme Touko-vauvan kanssa lapsia eskariin ja kerhoihin ja kävimme itse Karakallion asukaspuistossa ja perjantaisin perhekerhossa, sinne otimme usein Miniäisenkin mukaan.

Asuimme Laaksolahdessa kolme vuotta ja yksi rakkaimpia muistoja noilta ajoilta on perhekerhon loppulaulu:

Käsi kädessä vielä hetki
tässä yhdessä lauletaan
kotimatka ja jokainen retki
Taivaan Isä käy siunaamaan.

Siinä minä seisoin pienten poikieni kanssa ja toivoin, että heidän polkunsa olisivat siunatut.

K aloitti koulun, Miniäinen ja Toukolainen pääsivät tarhaan Viherkallioon ja minä ja Mies kävimme töissä Karaportissa. Lähdimme joka aamu yhtä matkaa ja illalla keräsimme koko porukan autoon. Näin jatkui, kunnes sitten syksyllä 2011 meille saapui pikkuinen Taimi. Tuolloin palasimme jälleen Tuomarilan perhekerhoon ja kävimme siellä ahkerasti, kunnes menin töihin Taiskun ollessa 3 kk.

Mies oli kotona Minikäävän, Toukolaisen ja Taimi-vauvan kanssa, ekaluokkalainen Kääpä kävi aamupäivisin koulussa. Tuolta keväältä karsimme kaikki kerhoilut ja tarhailut pois. Mies pelasi lasten kanssa lautapelejä ja teki puutarhahommia. Syksyllä Mies palasi töihin, K&K menivät eskariin ja tokalle ja T&T saivat vihdoin tarhapaikat lähimmästä päiväkodista.

Elämä oli mallillaan, kunnes sitten päätimme muuttaa ja elämä meni taas uusiksi. K&K vaihtoivat Rastaalasta Saunalahteen ja aloittivat uudessa eskarissa/koulussa 1.12.2012. T&T vaihtoivat samaan aikaan Karamäestä Saunalahden päiväkotiin. Mies oli harjoitellut niiden kanssa elokuussa sen suositellun kaksi viikkoa mutta nyt jouduimme tekemään vaihdoin aika lailla lennosta, mutta hienosti pienet pärjäsivät.

Ja näin sitten elelimme onnellisena nelilapsisena perheenä, kunnes aloimme miettiä auton vaihtoa. Honda FR-V on täydellinen auto kuusihenkiselle perheelle, mutta ongelmana oli, ettei sitä enää valmistettu. Näin meillä oli siis vääjäämättä edessä vaihto 7-paikkaiseen ja ajattelin, että samalla vaivalla hommataan se seitsemäskin matkustaja. Niin onnellisesti kävikin, että Oivuskamme saapui maailmaan keväällä 2014 mutta sitä seitsemänpaikkaista autoa ei kyllä ole vieläkään.

Oivan myötä pääsimme vielä kerran perhekerhoon Tuomarilaan. T&T jäivät leikkimään mielellään ja minä sai kahvikaverikseni Karpalon. Oiva oli ensimmäisessä kerhossaan viikon vanhana. Minikääpä aloitti kaksiviikkoisena, mutta T&T saattoivat aloittaa jo ennen sitä. Maaliskuusta joulukuun loppuun kävimme kerhossa joka perjantai.

Mutta nyt, ympyrä sulkeutuu: Tuomarilan asemarakennus, jossa perhekerho kokoontui, on myyty ja perhekerhoilut minun osaltani Tuomarilassa ovat ohi. Menimme siis T&T:n ja Oivuskan kanssa vielä viimeiseen perhekerhoon Tuomarilan asemalle. T&T askartelivat ystävänpäiväkortin ystävilleen Toukolle ja Taimille ja me kaikki saimme herkkuja.

Kerhosta jatkoimme HopLoppiin riehumaan. Oiva nautiskeli pallomeressä ja T&T viuhtoivat hyväntuulisina. Söimme vielä Hesessä ja palasimme takaisin arkeen Tillinmäkeen.

Täysiä päiviä

Viime viikolla olin kolmena päivänä koulutuksessa: asiakaskohtaamisia, tehokkaita presentaatioita ja kanbania. Kun niistä oli selvitty, teki niin mieli tehdä jotain muuta. Ja mehän tehtiin:

Torstaina nappasin K:n, Minikäävän ja sen kaverin E:n ja Toukolaisen autoon ja ajoimme Peuramaalle. Lapset pääsivät rinteeseen varttia yli kuusi ja laskimme ihan tappiin asti eli ysiin. K, K ja E laskivat lähinnä hyndistä kun taas Toukolaisella oli edessään elämänsä eka laskettelusessio. Aurailimme yhdessä ja erikseen lastenrinnettä. Keli oli sikäli vähän haastava, että kun aurinko oli porottanut koko päivän ja illalla meni pakkasen puolelle, oli rinne melko jäinen. Kunnolla laskiessa se ei haitannut, mutta meille auraajille keli oli haastava. Törmäsimme mäessä myös M-serkkuun äitinsä kanssa. 2,5 h ehdin olla rinteessa ja olikin yllättävän rankkaa aurailla kaverin kanssa, kun Toukolaista piti vähän kannattaa. K ja K lähtivät vaan menemään rinnettä alas, mutta olivat aloittaessaan paljon isompia, 8 ja 9, kun Toukkis on vasta 5. Välissä pidettiin herkkutauko ja kaikille maistui munkki, tai no minä otin tummaa merisuolasuklaata, se on ihan huippua.

Perjantai-iltapäivänä humpsuttelin: ajoin Mammuttimarkkinoille ja tein tarkkaa työtä: ostokset 258, plussakortin jälkeen 206 ja 200 euroa riitti tarjoushintaiseen laivareissuun. Saas nähdä, koska lähdemme. Kiva olisi kyllä mennä, kun ei ole nyt liikaa reissailtu viime aikoina, 6-paikkainen auto rajoittaa meidän menohaluja kummasti. Olin hyvissä fiiliksissä reissun jälkeen. Toin ruuat kotiin ja pakkasin autoon Minikäävän, Toukolaisen ja Taimiston - oli Tempputemmellyksen omapompun aika. Jumpan jälkeen toin pienet kotiin ja pakkasin autoon K:n, Minikäävän ja sen kaverin R:n. K meni treeneihin ja me poikien kanssa uimahalliin. Minä vesijuoksin tunnin ja pojat uivat, vesijuoksivat ja hyppivät. Ja vetivät lopuksi R:n rahoilla jätskit ja pullat - varsinaiset vuoden urheilijat siis. Kun tulimme kotiin, olimme nälkäisiä ja lohta menikin 1,5 kg!

Lautaina J lähti kaverinsa kanssa koululle kevättapahtumaan, siellä oli leffa sun muuta ja kotiin se tuli tiikerikakun kanssa, Mies meni Oivan, Taimin ja K:n kanssa puistoon ja minulla ja Toukolaisella oli vuoden mahtavin päivä: Onnen päivä Soukan kappelilla. Meillä oli buduna taas kymppi ja sillä sai

-Kolme ongintaa (2*Toukolainen, 1 tuliaisonginta pikkusiskolle)
-Kasvomaalauksen ("musiikki")
-Papin piirtämän perhosen, joka toivottaa Iloista kevättä Toukolle
-Varjoteatteriesityksen "Pieni valkoinen pöllö"
-Isot muurinpohjaletut molemmille
-Onnenpyörän
-Peliluolan, jossa sai kokeilla neljää eri lajia (labyrintti, tasapaino, koris, vuoristo)

Oltiin taas niin tyytyväisiä reissuun, oltiin Toukon kanssa jo kolmatta kertaa ja ensi vuonna mennään taas. Tulimme kotiin, söimme lohipastan ja nappasin mukaani K:n, jolla oli peli Klaukkalassa, eka 9 vs. 9. K pelasi ensimmäisen puoliajan hyökkääjänä ja toisen maalivahtina, kuten melkein aina. Vastustaja voitti 2-0 mutta peli oli hyvä ja tasainen. K torjui hienosti rankkarin ihan lopussa eikä päästänyt yhtään maalia. Tsemppasin K:ta ja sanoin, että nyt valkut sitten näkevät, mitä teidän kanssa pitää vielä harjoitella ja K totesi närkästyneenä: "No sitä maalintekoa!"

Illalla olimme vielä intoa täynnä ja päätimme lähteä K:n kanssa lenkille. Miniäinen pääsi kaverinsa kanssa Tempputemmellykseen. Ajattelimme juosta tutun vitosen. Yllättäen metsätie olikin vielä jäinen ja luminen ja ajattelin, että tullaan takaisin asfalttia pitkin, joka on varmasti sula. Päädyimmekin aika kauaksi Latokaskeen, kukkakiskalle, ja matkasta tuli 6.5 km. No, se on jo aika lähellä sitä kymppiä, jonka meinaamme juosta Naisten/Tyttöjen kympillä toukokuun loppupuolella. Ensi kerralla vaan vielä Ulmaxit verkkareiden alle ja hanskat ja pipo - kylmä alkoi tulla heti auringon laskettua, vaikka lämpötila oli ollut päivällä jossain kympissä.

Pyöräilykausi on myös avattu ja pihassa on taas elämää. Joka välissä pitää vähän fillaroida.

Sunnuntai oli minun jännittävä päiväni - elämäni eka Hot Jooga. Samalle tunnille tuli pari naapuriakin. Oli ihan huippusetti: 1,5 h tiukkaa vääntöä ja tänään huomaa, että jotain on tehty. Silti harjoitus meni varsin nopeasti ja koko ajan oli hyvä fiilis. Tämän otan lajivalikoimaani laskettelun tilalle juoksun ja vesijuoksun kaveriksi.

Lounaan jälkeen Miniäinen lähti E:n kanssa Peuramaalle, K kohtasi siellä kaverinsa J:n ja minä menin sillä välin Toukolaisen ja Taimiston kanssa Kirkkonummelle uimaan. Käytiin kerran vesiliukumäessä, Taimi tuli minun kanssani ja Toukolainen uskalsi tulla yksin, lilluimme puoli tuntia terapia-altaassa (Taimia vähän jännitti) ja Touko ui pitkän pätkän veden pinnallakin. Ja ui sammakkomyyrää :)

Illalla hengattiin pihalla. Naapuriin oli juuri syntynyt vauva, pihan pienet menivät fillareilla ja skeiteillä, K oli J:llä ja Minikääpä E:llä. Onni asui Tillinmäessä.

Yhteenvetona vielä loppuviikon liikunnat:

-To Laskettelu 2,5 h
-Pe Vesijuoksu 1 h
-La Juoksu 6,5 km
-Su Bikyasa Power Yoga (Hot) 1,5 h
-Su Uinti lasten kanssa 1 h

Kolme täydellistä viikonloppua

Työt ovat alkaneet ja nyt taas viikonloppuja osaa arvostaa ihan eri tavalla. Kun on kotona, on ihanaa, että viikonloppuisin arkea jakamassa on toinen aikuinen, mutta kun on päivät töissä, tekee viikonloppuna mieli tehdä lasten kanssa kaikkea mukavaa. Ja niin me on tehtykin.

Viime viikonloppu alkoi aikaisin, sillä olin perjantaina töissä kuudesta kahteen ja puoli kolmen maissa nappasin lapset autoon ja lähdimme koko remmi joka perjantaiseen tempputemmellykseen. K jäi kotiin leikkimään Petseillä R:n kanssa. Miniäinen teki tuplavoltteja monttuun, Taimi teki meille pikkusaliin jumpparadan ja T opetti minulle trampalla peppuplätsi-kontalleen-mahalleen. "Hyvin meni äiti! Se on sulle vaikeeta, kun sä oot pidempi ja pulleempi ku mä!" Oivakin uskalsi kontata tunnelista läpi monta kertaa. Toin muut kotiin ja vein K:n treeneihin. Mies tilasi meille pizzat, otin ihan huippua kanamozzarellapestoa.

Lauantaina lähdimme K:n kanssa Peuramaalle. Se on tänä ja viime talvena lautaillut, mutta nyt se oli ekaa kertaa suksilla, ja hienosti meni. Laskettiin melkein kaikki mäet läpi ja oli ihan huippukivaa. Illalla käytiin vielä luistelemassa K:n, E:n ja A:n kanssa. Pari viikkoa sitten tein samanlaisen reissun Miniäisen kanssa ja kerran ollaan oltu kolmistaankin. Mun tavoitteena on saada K&K niin omatoimisiksi rinteessä, että voin keskittyä Toukolaisen opettamiseen.

Mulle laskettelu on kyllä iha  älyttömän tärkeä juttu. Joku tunti on sellasta aika perussettiä, mutta sitten alkaa tulla kunnon flow. Ajatukset soljuu omia latujaan ja sitä menee hissillä ylös ja suksilla alas, kerta toisensa jälkeen. Kivaa, kun on joku kääpä juttukaverina. Tuntuu ihan samalta, kun pienenä Rukan rinteissä sisarusten ja serkkujen kanssa.

Lauantai on meidän perinteinen laskupäivä ja illan kruunaa Kingi ja sipsit. Mikään ei oo niin huippua, kun on ollut koko päivän ulkona, kroppaa väsyttää ja nukuttaakin, ja sitten saa röhnöttää oman perheen kanssa yhdessä ja nauraa ihan älyttömille sketseille.

Toukoa ei rinne kiehdo juurikaan, mutta uinnista se on innostunut. Tänään oltiin kahdestaa uimassa Tapiolassa K:n treenien aikaan. Touko oppi meritähtikellunnan ja myyrää se ui kolme metriä ilman hengitystä ja viisi metriä yhdellä hengityksellä. Meinaan käydä sen kanssa nyt joka sunnuntai tuolla Tapiolassa niin kauan kuin hallitreenejä piisaa, menee jonnekin huhtikuun alkupuolelle. Toukon pitäisi käydä alkeis ykkönen uudestaan, mutta luulen vähän, että tarvittavat taidot tulee näin paljon paremmin kuin isossa ryhmässä hytisemällä. Touko tykkäsi kyllä uimakoulusta, mutta se oli aina ihan jäässä ja odotti täristen omaa vuoroaan. Meille sopii paremmin pulikointi lämpimässä terapia-altaassa ja välillä voi piipahtaa höyrysaunassa.

Taimin kanssa me ollaan leikitty kylvyssä vesileikkejä, ainakin kolme parin tunnin sessiota, ja oltu pulkkamäessä. Kylpyleikki on sellainen, että paistetaan lauteiden alla uunissa muffinsseja ja lopuksi sitten syödään ne ja kahvitellaan. Ja pannaan taas uusi satsi paistumaan. Välillä ehkä ruokitaan vähän ankkoja. Ja sitten hörpätään taas kahvit.

Mäessä se viihtyisi myös tuntitolkulla. Eilen se oli Kaverinsa S:n kanssa tuossa pihassa mäessä, leikki ne myös kotia ja kuskasi rekalla lumikokkareita, ja tänään oltiin tuossa isommassa mäessä T&T:n kanssa ja tutustuttiin yksiin naapureihin. Taimi laskee tosi hienosti liukurilla ja Stigalla se pääsee mäen ihan alas asti. Toukolainen tykkää rattipulkastaan ja uuden kaverinsa kanssa ne laski letkassa liukureilla.

T&T:n kanssa on tehty myös lumiukkoja ja tunneleita. Taimi oli hommasta niin vaikuttunut, että piirsi synttärikorttiinikin äiti- ja Taimi-lumiukot. Ja ekan pääjalkaisen! On se saattanut tarhassa niitä piirrellä, mutta minulle tämä oli eka. Ja tänään se kirjoitti mallista "ÄITI". Voi liikkis sitä likkaa, kun on niin pikkuinen, mutta silti taitava ja reipas.

Toukon kanssa meidän lempijuttu on uimisen lisäksi lukeminen. Tykkään lukea kirjoja ja Toukolainen on hyvä kuuntelija. Se on kiinnostunut kirjaimista ja matikasta. Siltä pitää aina kysellä "klus"-laskuja, summan pitää jäädä alle 30. Ja hyvin se lapsi laskee. Kirjoissa se tykkää Virtasista ja Mikko Mallikkaasta. Ihan rakkaimpia on Pikku toukka paksulainen ja Äiti ihana.

K:n kanssa me on vähän shoppailtu. Vaippa- ja vessapaperireissulta kotiutui mulle kaksi takkia ja molemmille pipot ja hanskat, ja K:n lääkärireissulta tultiin sieltäkin kassien kanssa: mulle farkut, neule ja paita, Käävälle neuletakki, toppi ja pari paitaa. Ja hiihtolomatoiveena sillä on shoppailureissu äidin kanssa - passar bra!

Lauantaina me vietimmekin sitten lelupäivää namipäivän sijasta. Minä sain Playmobil-leikkikentän, Taimi kolme Petsiä, K Petsien uima-allaspartyt, Touko Lego Movie Kaksikerroksisen sohvan ja Miniäinen Bioniclen ja neljä Lego keräilyhahmoa. Hyvä reissu! Oiva ja Mies saivat sitten nauttia meidän muiden säihkyvistä silmistä. Tai no, se oli hommannut lapsille perjantaiylläriksi Skylander-pelin Wiille.

No, onpas meitä nyt hemmoteltu. Mutta hyvää se tekee välillä vähän humpsutellakin. Minua hemmoteltiin kyllä oikein olan takaa torstaina, kun juhlittiin synttäreitäni.

Aamulla kuusi onnittelijaa tuli herättämään lahjojen ja herkkujen kanssa. Tarjottimelta löytyi hunajamelonia, appelsiinia, rahkaa, munia, pekonia ja nakkeja, maitokahvia ja tuoremehua, vuohenjuustoa ja sour cream & onion TUCceja, pikkupullia ja vadelmasuklaakeksejä. Sillä pärjäsi hyvin yhdeksään asti, jolloin saatiin tiimipaltsussa täytetyt croisantit ja mun synttärikarkit ja sitten olikin pian lounasaika. Lahjaksi sain työmies-Legoja, lahjakortin kirjakauppaan ja leffareissun. Ja tietty ihania onnittelukortteja.

Onpas kyllä tyytyväinen olo tämän viikon suhteen. Vaikka työpäivät oli matkoineen pitkiä, kuljen kolme päivää viikossa julkisilla, sain vähän liikuntaakin ympättyä mukaan:

Ma   Puolen tunnin juoksutreeni + kunnon venyttely 1 h
Pe    Temppurata + tramppa 1h
La    Laskettelu 3 h
La    Luistelu 0,5 h
Su    Uinti Toukolaisen kanssa 1 h

Lisäksi meillä on menossa vatsalihashaaste, mulla taitaa olla nyt lankkua 2 min, vatsalihaksia 125 ja jalannostoja joku määrä. Ja nyt mennään vasta puolessa välissä. Se ilahduttaa, että nyt jaksaa kantaa paremmin kiukuttelevia, ja tietty kilttejäkin, kääpiä, kun on core kunnossa.

Pulkkamäkeä, yökyläilyä ja muffinsseja

Kääpä on innostunut nyt loman myötä leipomaan. Ensin ne teki Miniäisen kanssa vadelmamuffinsseja, sitten Kääpä teki toisen satsin itse ja eilen se teki itse kinkkupitsan. Mikäs tässä on herkutellessa.

Luntakin saatiin jouluksi ja päästiin pulkkamäkeen. Suurin fani taitaa olla tällä hetkellä Taimi. Se menee mäkeen itsekin ja laskee mäen rohkeasti ihan tappiin asti. Kyseessä on valaistu ulkoilureitti, jota ei onneksi edes hiekoteta, joten siihen pääsee laskemaan heti, kun lunta sataa vähänkin. Taimi laskee pulkalla tai aikuisen kanssa Stigalla, Kaapo Stigalla tai uudella lumipotkiksellaan, Touko aina rattipulkalla ja Kääpä uudella Stigallaan. Oivuskaa me ei olla vielä uskallettu tuupata mäkeen.

Yhtenä päivänä päästin Taimin edeltä mäkeen, kun uni ei tullut. "Minä karkasin päiväunilta ja varastin Toukon pulkan", selitti Taimi muille pulkkailijoille.

Isommat Käävät ovat myös yökyläilleet. K oli heti koulujen loputtua kaksi yötä J:n luona. Ne oli leiponeet piparkakkutalon ja koristelleet kuusen, ja samat hommat odottivat tietysti kotonakin. K pääsi myös kaverinsa mummolaan, ne oli katsoneet siellä jonkun leffan. Illalla ei meinannut uni tulla, kun olkkarissa rapisi lahjapaperit, ja sama tietty taas kotona.

Minikääpä pääsi yökylään myös, ystävänsä A:n luokse. Aiemmasta kyläilystä onkin aikaa, Laaksolahdessa asui Aada ja Iina ja niiden kanssa yökyläiltiin puolin ja toisin. Pojat sipisivät pitkälle iltaan eivätkä meinanneet malttaa nukkua. Mutta onneksi takana oli pitkä päivä leikkejä ja ulkoilua, joten kyllä ne pojatkin olivat sitten lopulta kuukahtaneet.

Nyt lähtee toka mukillinen kahvia, teetä jo join. Pelkään, että kurkkukipu äityy flunssaksi. Yläkerrassa heräillään. Mies käytti jo Taimin pissalla, Oiva heräili, mutta pärjäsi vielä tutituksella, vein kyllä jo maidot valmiiksi, ja Touko köhii yläsängyssään. Se kävi jo herättelemässä Kaapoa, mutta koululaiset nukkuvat vielä.

Ai niin, teimme lasten kanssa myös kaupunkireissun. Mies lähti ensin edeltä K:n kanssa, ne kävivät Mäkissä syömässä ja katsoivat sitten Hobitin. Minä juoksin Oivan, Taimin, Toukon ja Kaapon kanssa bussiin ja olimme kaupungilla 11.30. On kyllä uskomatonta, miten iso kontrasti keskustan ja Tillinmäen välillä on, ja matkaa on silti vain 40 min bussilla. Söimme ensin lounaan Hesessä ja kiertelimme sitten kaupoissa. Ostimme lapsille uudet Infinity-hahmot, Wii u -peliin siis, ja haimme vielä välipalaksi hedelmäsoseet. Kahdelta treffasimme Tennispalatsilla Miehen ja K:n, käävät palailivat (leikisti) autopelejä. Muut lähtivät muutaman kaupan kautta kotiin ja minä pääsin osteopaatille. Polvivaivojen takana onkin ilmeisesti reistaileva SI-nivel, mutta josko se nyt vaikka tulisi kuntoon.

Joululomaan on kuulunut myös kaksi neuvolareissua. Ensin kävimme K:ta lukuunottamatta koko porukalla Oivan 8 kk neuvolassa. Painoa oli tullut kahdessa kuukaudessa kaksi kiloa, nyt siis 9,4 kg (kun Kääpä painoi 1-vuotiaana 8,3 kg) ja pituutta oli 69 cm. Pieni ja pullea yksilö siis. S-kummi kutsuukin Oivuskaa "Pikku Buddhaksi".  Pojat olivat vähän levottomia ja seisoivat odotushuoneessa koko ajan päällään. Liikuttavinta reissussa oli Oivan pinsettiote: se tarttui hyvin päättäväisesti helmeen ensin oikealla ja sitten vasemmalla kädellä. Kaikki oli muutenkin kunnossa.

Seuraavana päivänä, uudenvuodenaattona, me pääsimme Toukon kanssa kaksistaan matkaan. Kävimme ensin neuvolassa kuulokontrollissa, ja nyt oli kaikki kunnossa, putket olivat tepsineet liimakorviin. Toukolainen istui kulmat kurtussa penkissään ja painoi nappia, kun kuuli piippauksen. Neuvolan jälkeen haimme kaupasta uuden vuoden tinat ja naksuja, ja teimme vielä ex tempore -reissun Merituuleen: Toukolta leikattiin tukka ja minulle laitettiin kulmat kuntoon, lopuksi ostimme vielä kolme Smarttiboxia Toukon Legoille. Hyvä reissu.

Mutta nyt, puoli mukillista haaleaa kahvia ja herääviä kääpiä.

Parisuhdeaikaa

Meillä on ollut perinteisesti vähän nihkeästi lastenhoitoapua, mutta kerrankin meitä onnisti: löysimme lapsille huipun hoitajan ja Pappa ja P:kin tarjoutuivat hoitamaan lapsia yhden illan. Kun saa yhteistä aikaa 3+5+5+3,5 tuntia, sen voi käyttää esim. näin:

1. Shoppailua ja Chico's

Joululahjat olivat jo hyvällä mallilla, mutta kiva oli päästä yhdessä vähän shoppailemaan. Saimme tehtyä muutaman hankinnan ja reissun kruunasi Chico's. Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, Bonny & Clyde on vaan niin parasta.

2.  Keilaus ja Kilim

Söimme ensin hyvin. Minä valitsin meze-lautasen ja Mies otti keban. Kilimistä saa niin hyvää ruokaa, se on suosittu lounaspaikka, mutta oikein käypä illallisellekin. Kävimme keilaamassa, minä voitin kummallisella tumps-tyylilläni (vähän liian iso keila, pudotus radan keskelle ja kaato), mutta Miehen meno näytti sulavalinjaisemmalta. Ehdimme vielä glögillekin paikalliseen.

3. Teatteri ja nepskiä

Matkustimme junalla Pasilaan, päädyimme lautapelikauppaan ja nepalilaiseen. Ruoka oli jälleen kerran hyvää, otimme inkiväärikanaa. Kävimme kavereiden kanssa katsomassa Pikavoiton, mikä oli ihan mainio. Ja taas kävimme glögillä, nyt kaveriporukalla.

4. Keilaus ja sushia

Hurahdimme siihen keilaukseen ja päätimme tulla uudestaan. Tällä kertaa Mies voitti. Minulla oli vähän heitto hakusessa, kun yritin sulavampaa tyyliä. Kävimme ennen keilailua syömässä lempparilounaspaikassani sushia ja kiinalaista. Ja keilailun jälkeen pääsimme vielä torikahveille.


Ja eikä tässä vielä kaikki: naapurin kummitontut muistivat meitä lahjakortilla: 4 h Oivan (ja bonuksena Taiminkin) hoitoa! Nyt kun saa vielä pojat johonkin, voi lähteä vaikka kiipeilemään tai kylpylään.

Nämä reissut tulivat kyllä tarpeeseen. Kun arki on kuitenkin sellaista puurtamista (astiat, pyykit, ruoka, siivous), muistaa, miten riuska työmies oma puoliso on, muttei sitä, miten komea, huumorintajuinen, hellä ja luotettava Mies on. Kun aloimme seurustella, mietimme tulevaisuuttamme. Haaveilimme jo silloin pikkubussillisesta lapsia ja ajattelimme, että meille tulee hauska elämä. Nyt taas silmissä pilkahtelee aito ilo, ja täytyy jatkossakin huolehtia, ettei nauraminen ja hassuttelu jää kiireen ja suorittamisen jalkoihin.